Lapsettomuus ja kestävyysvaje

Tämän päivän uutinen kertoo, että lapsettomien nelikymppisten suhteellinen määrä on Suomessa Euroopan korkeimpia. Edellämme ovat ainoastaan Sveitsi ja Italia.

Uutisessa kerrotaan että suurin osa lapsettomuudesta on vastentahtoista. Tämä on tietenkin aina henkilökohtainen tragedia. Mutta samalla on muistettava, että taustalla on paitsi varsinainen kyvyttömyys saada lapsia, niin myös monien oma valinta siirtää lapsen saaminen suhteellisen myöhäiseen elämänvaiheeseen.

Jälkimmäinen ongelma taas liittyy naisen hedelmällisyyteen - parhaiten lapsen saanti onnistuu kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen ja alkaa vaikeutua vähitellen viimeistään kolmenkympin jälkeen. Toisin sanoen nykyinen ylipitkän vapaan nuoruuden ihannointi tai vaihtoehtoisesti pitkään opiskeluun ja työuraan panostaminen johtaa Suomessa yhä useammin henkilökohtaiseen tragediaan. Valitettavasti monet nuoruuttaan elävät eivät taida juurikaan tulla ajatelleeksi tätä.

Palaan vielä tuohon tämän kirjoituksen aiheen antaneeseen uutiseen. Sen mukaan väestöntutkimuslaitoksen johtaja Anna Rotkirch ei pidä lapsettomuutta ongelmana silloin kun sen on toivottua.

Näin on tietenkin yksilön kannalta, mutta samalla on hyvä muistaa, että mikäli tällaisia henkilöitä on kovin paljon, aiheuttavat he yhteiskunnallisen ongelman. Tunnemme sen muista uutisista kestävyysvajeena.

Kestävyysvaje ei ole mikä tahansa ongelma, vaan monet päättäjät pitävät sitä yhtenä suurimmista tulevaisuuden haasteistamme, jonka ratkaiseminen vaatii seuraavalta sukupolvelta yhä enemmän uhrauksia ja työntekoa. Tässä mielessä Rotkirchin näkemys on siis kovin vajavainen.

Mutta ei tämä minunkaan näkemykseni ole vielä valmis. Onhan selvää, että monella ihmisellä on erinomaisen hyväksyttävät syyt pysyä lapsettomana. Ja vaikka syyt eivät olisikaan yleisesti hyväksyttävät, emme (toivottavasti koskaan tulevaisuudessakaan) elä orwellilaisessa yhteiskunnassa, joka tekee lapsenhankintapäätöksetkin  puolestamme.

Siten meidän on hyväksyttävä myös yhteiskunnalliselta kannalta ongelmalliset päätökset olla hankkimatta lapsia. Samalla tulisi kuitenkin keskustella siitä, voisimmeko jollain tavalla muuttaa nuorten ajatusmaailmaa enemmän lasten hankintaa suosivaksi.

Tehtävä ei ole helppo, sillä nuorten aivoitukset kulkevat aina omia meille vanhemmille tuntemattomia latujaan. Tästä huolimatta sen menestyksellinen hoitaminen olisi tärkeää koko suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden - ja erityisesti tulevien nuorten aikuisten kannalta. Sillä heidän kontolleenhan koko suomalaisen kestävyysvajeen taakka lopulta kaatuu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisen sektorin liiat virkamiehet
Mitä meidän pitäisi tehdä maahanmuuttajanuorison väkivaltaiselle käyttäytymiselle?
Lapsilisäriita paljasti demareiden todellisen karvan

Julkisen sektorin liiat virkamiehet

Oppositiopoliitikko Juha Sipilä on havainnut, että Suomessa on liikaa virkamiehiä. Hänen mukaansa peräti 530 000 ihmistä työskentelee julkisella sektorilla. Tätä ei ole syytä epäillä, joten voin vain todeta keskustalaisen olevan oikeassa.

Kun itse kuitenkin kuulun noihin 530 tuhanteen, sallittakoon pari sanaa seuraavan hallituksen ohjenuoraksi.

Ensimmäinen huomioitava asia on se, että julkisen sektorin töitä tekee väestöstä huomattavasti suurempi osa kuin julkiselta sektorilta palkkansa saavat 530 000 ihmistä. Tarkoitan tällä niitä kaikkia ulkoistettuja työntekijöitä, kuten siivoojia tai puhelinvaihteita, joiden julkisen sektorin hyväksi tekemä työ laskutetaan yrityksen kautta veronmaksajalta.

Toiseksi olisi huomattava, että myös julkisella sektorilla ns. tehostamistoimet suunnitellaan hallintobyrokratian toimesta. Tällöin ilmeisenä vaarana on se, että irtisanomiset tehdään kunkin viraston substanssiin liittyvien työntekijöiden joukosta jättäen hallintoon kuuluvat palkansaajat edelleen toimiinsa. Kukapa itsensä saneeraisi?

Kolmanneksi tulevan hallituksen soisi ymmärtävän, että jokainen uusi hallinnollinen vaatimus - oli sen taustalla kuinka hyvä tarkoitus tahansa - vaatii myös julkisella sektorilla tekijänsä. Tällöin virastolla on kaksi mahdollisuutta: joko rasittaa näillä tehtävillä viraston varsinaista tarkoitusta hoitavia työntekijöitä tai järjestää niitä hoitamaan hallintohenkilöstöä.

Neljänneksi totean vielä, että hallituksen tulisi miettiä mitkä kaikki tehtävät kuuluvat julkisen sektorin hoidettaviksi ja mitkä voidaan lopettaa tarpeettomina tai haitallisina. Tätä koskee sama lainalaisuus kuin virastojen sisäisiä tehtäviäkin: jokainen julkisen sektorin tehtävä vaatii tekijänsä.

Tässä muutama ratkaisuehdotus seuraavissa hallitusohjelmaneuvotteluissa pohdittavaksi.

Ensimmäiseen kohtaan liittyen hallituksen ei kannattaisi haaskata aikaa eikä resursseja julkisen sektorin tehtävien ulkoistamiseen. Ei ainakaan jos sitä kautta syntyy ainoastaan julkisella rahalla pyöriviä rahastusautomaatteja, jotka laskuttavat itse tehdystä työstä aiheutuvien kulujen lisäksi liikevoiton.

Toiseen kohtaan liittyen kannattaisi keskushallinnossa miettiä minkä kaikkien tietojen kerääminen eri virastoilta on tarpeellista. Ja mitkä kaikki organisaatiouudistukset ovat tarpeellisia virastojen toiminnan - eikä ainoastaan niitä "sparraavien" konsulttien - kannalta. Samalla kannattaisi ottaa käyttöön hallinnon ja muiden yleiskulujen kehittymistä seuraava mekanismi.

Itse asiassa tällainen mekanismi on jo olemassa. Se on ns. yleiskustannuskerroin, jota käytetään laskettaessa virastojen kuluja ulkopuolisella rahoituksella toteutettavissa hankkeissa. Tämän kertoimen pienentäminen on mahdollista esimerkiksi hallinto- ja vuokrakuluja pienentämällä, mutta ei viraston substanssitoimintoja vähentämällä. Koska kertoimet lasketaan joka tapauksessa, olisi asia hoidettavissa lähes ilmaiseksi lisäämällä keskushallinnon ja virastojen väliseen tulossopimukseen vaatimus yleiskustannuskertoimen alentamisesta.

Kolmanteen ja neljänteen kohtaan liittyy sitten varsinainen maan hallituksen ratkaisuvalta. Siksi hallitusneuvotteluissa tulisi päättää mitkä kaikki tehtävät ovat lopultakin valtion- ja kunnallishallinnossa tarpeellisia.

Pitäisi siis harkita tarvitsemmeko julkisin varoin palkattuja virkamiehiä opastamaan maahanmuuttajia sosiaalietujen vaatimisessa? Tai kannattaako virastojen palkkakustannusten maksamiseen välttämättä käyttää palvelukeskusta, joka käytännössä hoitaa ainoastaan rahojen siirron palkansaajan pankkitilille varsinaisen palkanlaskennan jäädessä edelleen virastojen hoidettavaksi.

Entä pitäisikö meidän purkaa tolkuttoman kalliiksi osoittautunut kilpailulaki, joka on tuottanut lähes jokaiseen virastoon päätoimisen kilpailutusasiantuntijan, joka on pitkittänyt jokaisen hankinnan kestoa moninkertaiseksi ja joka on vaikeuttanut tehokkaasti pienyritysten toimintaa maassamme. Ja onko ihan varmasti tarpeellista ylläpitää virkamiehiä, jotka vaativat homeisten kirkkojen suojelua tai vahtivat blogiteksteissä mahdollisesti esiintyvää piilomainontaa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Myrsky viskilasissa paljasti valtionhallinnosta oivan säästökohteen
Lapsilisäriita paljasti demareiden todellisen karvan
Johtaminen julkisella sektorilla

Mitä hyötyä on kellon siirtämisestä normaali- eli talviaikaan?

Taas on tullut aika vääntää kellon viisareita tunti taaksepäin. Siis kohti kesää.

Tutkimukset ovat osoittaneet kellon siirtelyn kokonaisuutena haitalliseksi, joten THL on suosittanut käytännöstä luopumista. Syksyllä siirrosta kärsivät erityisesti minun kaltaiseni aamuvirkut ja keväällä puolestaan iltavirkut ihmiset.

Minusta on tutkijana harmillista, ettei selvällä tutkimustiedolla ole mitään merkitystä kellon siirtelyn kannalta. Sen sijaan usein kuulee käytäntöä perusteltavan sillä, että kesäillat ovat näin toimien pidempiä kuin normaali- eli talviaikana.

Valitettavasti sama toimii myös syksyllä; tosin käänteisesti eli valoisat illat muuttuvat pimeiksi. Niinpä minäkin kuljen ylihuomisesta alkaen töihin ja takaisin kotiin pimeässä, kun vielä viime viikolla oli illalla hetken aikaa valoisaa.

Tätä taustaa vastaan minusta olisi mielenkiintoista kuulla jotain niistä hyödyistä, joita liittyy kellon siirtämiseen kesäajasta normaaliaikaan. Itse en keksi ensimmäistäkään. Ellei niitä keksi kukaan muukaan, miksi ihmeessä emme luovu välittömästi normaaliajasta ja siirry kokonaan ympärivuotiseen kesäaikaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Älytön kellon siirtely on loppumassa - sinun avullasi
Kesäajasta normaaliaikaan - henkilökohtaiset seuraukset
Talven merkkejä

Oliko laskuvarjohyppy 41 km korkeudesta sankarin vai ääliön teko?

Erilaiset urheilusuoritukset ovat suosittua viihdettä. Esimerkiksi Suomessa kansa pakkautuu joka viikko jäähalleihin seuraamaan jääkiekkoa, kerran talvessa Salpausselälle hurraamaan hiihtäjiä tai mäkikotkia ja joka toinen vuosi olympiastadionille kannustamaan yleisurheilijoitamme voittoon Suomi-Ruotsi maaottelussa.

TV:n puolella isoja katsojalukuja keräävät edellisten lisäksi muun muassa ampumahiihdon maailmancupit, yleisurheilun kansainväliset arvokisat tai vaikkapa Formula-tähtiemme kilpailut ympäri maailmaa.

Sen lisäksi, että kaikki edellä mainitut lajit ovat mainiota viihdettä, kiinnostaa katsojia myös urheilijoiden taituruus ja/tai inhimillisten ominaisuuksien vieminen äärirajoille. Ketäpä yleisurheilufania ei kiinnostaisi uuden maailmanennätyksen syntyminen tai formulafriikkiä hienon oivalluksen seurauksena tehty millintarkka ohitus pääsuoran lopussa?

Tällaisten suoritusten taustalla on aina poikkeuksellinen lahjakkuus sekä armoton jo lapsuudessa aloitettu työ lajissa tarvittavien ominaisuuksien kehittämiseksi. Esimerkiksi Suomessa on tunnetusti loistavia keihäänheittäjiä ja rallikuskeja, mutta se ei ole sattumaa.

Molempien menestyslajien piirissä on nimittäin muuta maailmaa paremmin järjestetty nuorisovalmennus; ja todennäköisesti myös geenipoolissamme esiintyy muita kansoja yleisemmin juuri näihin lajeihin sopivia geenejä. Hyvä niin, sillä muuten viisimiljooonaisen kansamme urheilun huippuhetket olisivat paljon nykyistä harvinaisempia.

On kuitenkin toisenlaisiakin "urheilusuorituksia". Tarkoitan sellaisia, jotka eivät perustu poikkeukselliseen lahjakkuuteen tai kovan työn tuottamaan osaamiseen tai suorituskykyyn. Sen sijaan niissä kerätään huomiota omalla uhkarohkeudella.

Tai mitä pittäisi ajatella siitä, että Google-pomo sai järjestetyksi itselleen laskuvarjohypyn korkeammalta kuin kukaan muu sitä ennen. Tärkein tekijä ennätyksen takana oli siis henkilön nostaminen 41 kilometrin korkeuteen - nousu tehtiin heliumpallolla, sillä lentokone ei pysty nousemaan noihin korkeuksiin. Sen jälkeen tarvittiin vain riittävä rohkeus loikata pallosta alas ja kyky laukaista laskuvarjo oikeaan aikaan.

Tämä kaikki on tietenkin OK, mutta kiinnittäisin huomion toiseen tekijään suorituksen takana: hyppääjä selvisi hengissä hurjasta syöksystään. Tämä saavutettiin riittävällä suojavarustuksella, joka suojasi kylmää vastaan. Poikkeuksellista lahjakkuutta tai koko elämän mittaista ominaisuuksien kehittämistä siis ei tarvittu.

Loogisena seurauksena tästä hypystä on se, että joku muu riittävän vauras ja huomionkipeä nostattaa itsensä vielä korkeammalle, mistä seuraa vain seuraavan julkisuutta haluavan halu rikkoa hänenkin ennätyksensä. Tämä tulee jatkumaan niin kauan, että lopulta joku kuolee yritykseensä. Siis vähän samaan tapaan kuin kotimainen saunomiskilpailu sai päätöksensä venäläisen kipukynnystään keinotekoisesti nostaneen kilpailijan kuoltua palovammoihinsa.

Näyttääkin siltä, että siinä missä perinteinen lahjakkuutta ja kovaa työtä vaativa urheilu osoittautuu monille liian pitkäksi tieksi, huomiota haetaan jopa hengenmenon  riskillä. Kysymys kuuluukin, että mitä tämä kaikki kertoo ihmisluonnosta? Ja olisiko näitä henkensä uhalla julkisuutta hakevia pidettävä sankareina vai ääliöinä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muuttaako Professorin ajatus maastohiihdon maailmancupin kilpailujärjestelmää?
Kuinka paljon jalka-, lento- ja koripallo kiinnostavat?
Antti Ruuskaselle kultaa ja minulle vanhoja muistoja

Kanada siirtyy kohti kontrolliyhteiskuntaa

Terroristit ovat iskeneet viime päivinä kahdesti Kanadassa. Molemmilla kerroilla tekijä saatiin kiinni, mutta vasta kun hän oli tehnyt hirmutyönsä.

Kanada on ollut hyvin erilainen paikka kuin eteläinen naapurinsa Yhdysvallat; yhteiskuntana kuin vauraampi painos kolmenkymmenen vuoden takaisesta pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta, jossa ihmiset ovat voineet elää turvassa sekä väkivallalta että henkilökohtaiselta taloudelliselta katastrofilta.

Mutta viime päivien tapahtumien jälkeen tylsä kanadalainen lintukoto jäänee unholaan ja monikulttuurinen onnela ottaa lopulta paikkansa sen elämänmuotona. Väestöltäänhän Kanada on USA:n lailla ollut monietninen alusta asti, mutta korkea hyvinvoinnin ja sosiaaliturvan taso on ylläpitänyt yhteiskuntarauhaa.

Islamin ja islamismin nousun myötä maailma on kuitenkin ajautunut uuteen tilaan. Siinä radikalisoitumisen taustalla ei ole kenenkään henkilökohtainen pahoinvointi tai kaltoin kohtelu, vaan oman fanaattisen ajatusmaailman ja alkeellisen yhteisöllisyyden harhoihin perustuvat mielipuoliset harhat. Tämän kehityksen airuina ovat olleet ennen kaikkea länsimaihin päällisin puolin hyvin integroitunut pilvenpiirtäjälentäjä Mohamed Atta sekä rikas perijä ja terroristipäällikkö Osama bin Laden.

Montrealin ja Ottawan tapahtumien jälkeen suren turvallisen kanadalaisen yhteiskunnan katoamista. Ja valitettavasti myös suomalaisen, kuten sisäministerin tuoreesta lausunnosta voimme päätellä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä meidän pitäisi tehdä maahanmuuttajanuorison väkivaltaiselle käyttäytymiselle?
Afrikkalaiset aktiivisina - EU suunnittelee taakanjakoa
ISIS osaa teurastamisen ja mediapelin

Todisteet viittaavat tieteelliseen epärehellisyyteen ilmastonmuutostutkimuksessa?

Meitä informoitiin äskettäin siitä, että viime syyskuu oli tilastojen mukaan kaikkien aikojen lämpimin. Näitä uutisia olemme saaneet tänä vuonna lukea melkein kuukausittain, joten tarkastellaanpa tiedettä niiden takana.

Kirjoitin huhtikuussa 2014 Australian Alice Springsin ilmastotilastoissa havaitsemistani muutoksista. Niinpä päätin tänään huvikseni katsahtaa miltä tilasto näyttää nyt kahden vuoden jälkeen, joten etsin ja löysin seuraavan kuvan GISS:in sivuilta.

Kuvasta näemme, että tänään kuvakaappaamani tilaston mukaan Alice Springsin ilmasto on 1940-luvulta lähtien lämmennyt erittäin voimakkaasti. 

Seuraavaksi palautan arvoisalle lukijalleni mieleen edellisen tässä blogissa julkaisemani kuvakaappauksen saman paikan lämpötilastoista.

Tämä kuva on siis huhtikuulta 2012. Ero nykyiseen tilanteeseen on hämmästyttävän suuri.

Palautan vielä arvoisan lukijani mieleen maaliskuussa 2012 tässä blogissa julkaisemani kuvakaappauksen.

Samalla muistutan siitä, että tuolloin kuvakaappaukseni syynä oli havainto, jonka mukaan se oli aivan erilainen kuin helmikuussa 2010 eteeni GISS:in sivulta avautunut kuva (jota en nyt kopioi tähän, mutta joka löytyy siis täältä ).

Edelle kokoamani Alice Spingsin tilastomuutokset saavat yhä omituisemman sävyn kun kiinnitän lukijani huomion siihen, että tämä maaliskuulta 2012 peräisin oleva (kolmas) kuva vaikuttaa pitkälti samanlaiselta kuin tänään kaappaamani (ensimmäinen) kuva. Se ei ole identtinen, mutta hyvin samankaltainen.

Kaiken tämän jälkeen on vaikea uskoa Alice Springsin lämpötilamittausten luotettavuuteen. Tai ainakaan niistä tehtyihin tilastoihin.

En ole selvittänyt samalla tavalla GISS:in muiden paikkakuntakohtaisten tilastojen luotettavuutta, mutta jo tähän blogaukseen kirjoittamillani perusteilla totean  GISS:in tilastojen olevan ilmiselvästi täysin epäluotettavia. Siten myös niiden pohjalta tehdyt maailmanlaajuiset lämpötilaestimaatit ovat valheellisia. 

* * *

Edellisen kirjoitukseni perusteella epäilen saman koskevan myös HadCRUT4-lämpötilasarjaa. Lisävahvistukseksi julkaisen tässä kuvan havaitsemistani eroista oman aiemmin tallentamani HadCRUT4-aikasarjan sekä viikko sitten tutkimani HadCRUT4-aikasarjan välillä, koska edellisessä kirjoituksessani julkaisin ainoastaan samoihin lähtötietoihin perustuvan taulukon.

Kuvasta nähdään se, että HadCRUT4:n pohjana olevaan tiedostoon on tehty muutoksia, joissa erityisesti viimeisten vuosien lämpötiloja on korjattu ylöspäin. Vastaavasti vanhimpia tilastotietoja on korjattu alaspäin.

Tuntuu varsin omituiselta, että aivan viime vuosien muutokset ovat suurimpia ikään kuin ne olisivat olleet kaikista epävarmimpia. Todellisuus on luonnnollisesti päinvastainen - eli mitä uudemmat mittaukset, sitä luotettavampia ne ovat.

Käsillä olevan todistusaineiston seurauksena epäilen sekä NASA Goddard Institute of Space Studies´n että Itä-Anglian yliopiston tutkijoiden syyllistyneen sellaiseen tieteelliseen epärehellisyyteen, jonka seurauksena heidät tulisi sulkea koko tiedeyhteisön ulkopuolelle. Ikävä sanoa, mutta tosiasioiden perusteella ei voi tulla muunlaiseen johtopäätökseen.

Lopuksi toivon tämän kirjoituksen leviävän mahdollisimman laajalle, sekä aivan erityisesti sen saattamista tänään ilmastonmuutospolitiikkaan kantaa ottaneen pääministeri Alexander Stubbin silmiin. Samalla suosittelen hänelle uusimman Ilmastorealismia-blogissa ilmestyneen kirjoituksen lukemista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Australian ilmasto vaihtelee ennen näkemättömällä tavalla
Ilmastonmuutos ja ilmastotilastojen muokkaus Australiassa
Katastrofismi ja ilmastonmuutos

Ääliöiden kekkerit

Tuoreen uutisen mukaan kansallissosialistit ja antifasistit ottivat viime viikonloppuna yhteen Helsingin keskustassa. Poliisin mukaan yhteenotosta oli mahdollisesti sovittu etukäteen.

Kirjoitin tämän blogauksen ilmaistakseni syvän halveksunnan molempiin ryhmiin kuuluville ääliöille. On vaikea kuvitella, mitä heidän päässään liikkuu.

Tai no, siis antifasistiset ja kansallissosialistiset aatteet; molemmat historian saatossa vahingollisiksi osoitettuja. Uskovatkohan nämä järjen jättiläiset myös noitiin ja keijukaisiin?

Plussana tässä yhteydessä on kuitenkin todettava, että ääliöt nahinoivat keskenään, eivätkä kohdistaneet väkivaltaa itseään viisaampiin ihmisiin. Toivottavasti sattui.

Mutta vitsailu ääliöiden kustannuksella sikseen.

Tosiasia on, etten kaipaa yhtään tällaista rähinää Suomeen. En pientä enkä suurta. Valitettavasti joudun kuitenkin osallistumaan niistä koituvien kulujen maksamiseen, koska poliisi ei voi olla puuttumatta havaitsemiinsa järjestyshäiriöihin.

Samalla poliisin huomion kiinnittyessä antifasistisiin ja kansallissosialistisiin ääliöihin, jää heille vähemmän aikaa valvoa kaupungin turvallisuutta ja muiden rikollisten kuin keskenään nahistelevien ääliöiden toimintaa. Suurimman hinnan siitä maksavat rikosten uhrit - esimerkiksi etnisesti erilaisia ihmisiä pahoinpitelevien keskenään hengailevien nuorten kohteeksi joutuneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Noita
Mitä meidän pitäisi tehdä maahanmuuttajanuorison väkivaltaiselle käyttäytymiselle?
Syyrialainen naisloukku

Noita

Ylen uutisen mukaan Saudi-Arabiassa on tämän vuoden elokuussa teloitettu 26 ihmistä. Yhden teloituksen syynä oli noituus.

Siis noituus? Vuonna 2014? Haloo? Vetää kyllä hiljaiseksi....

Tai ei sittenkään, lisätään tähän aluksi pari sanaa lainaten Robert A. Heinleinia: never underestimate the power of human stupidity - älä koskaan aliarvioi inhimillisen typeryyden voimaa.

Entä sitten?

Eipä muuta kuin että tämän uutisen mukaan Saudi-Arabia on Israelin jälkeen Yhdysvaltain tärkein liittolainen lähi-idässä. Toivottavasti kyseessä on ns. epäpyhä allianssi, eikä yhteisten arvojen puolustamiseen perustuva liittosuhde. Ellei ole, niin ainakin minua pelottaa.....

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syyrialainen naisloukku
Ebola-epidemia ja afrikkalaisen tyhmyyden aiheuttama riski koko maailmalle
Yhteiskunnan pohjasakkaa

Globaaleista lämpötilamittauksista löytyi virheitä - korjausten jälkeen ilmastonmuutos on edennyt luultua nopeammin

Kuten lukijani tietää, olen ollut erittäin kiinnostunut ilmastonmuutoksen etenemisestä. Niinpä olen pitänyt yllä Excel-tiedostoa, johon olen kuukausittain merkinnyt uudet tiedot lämpötilan muutoksista. Näin tehdessäni olen huomannut, että myös aiempiin kuukausiin on melkein aina tullut pieniä muutoksia.

Tänään tarkastin, olisiko HadCRUT4-lämpötilaestimaatteihin päivitetty elokuun lämpötilojen muutokset, joita ei edellisen kerran etsiessäni ollut vielä ilmaantunut. Ja olivathan ne.

Eipä muuta kuin tavalliseen tapaan korjaamaan lämpötiloja kuukausi kuukaudelta. Näin tehdessäni aloin hämmästellä tavanomaista suurempia muutoksia menneiden kuukausien lämpötiloihin. Lopulta keskeytin puuhani ja otin koko tiedoston netistä muokatakseni sen suoraan Exceliin sopivaksi.

Koska olin havainnut muutosten olevan varsin suuria, päätin verrata uutta lämpötilasarjaa siihen, jonka olin tallentanut päivittäessäni heinäkuun tilannetta. Laskin siis kuukausittaisen vetailun HadCRUT4:n nykyisen ja oman edellisen HadCRUT4-sarjan perusteella tallentamani tiedoston välillä.

Näin syntyi mielenkiintoinen kuva tilastoissa viimeisen kuukauden aikana tapahtuneista muutoksista. Muutoksen laatu selviää lukijalle ehkä helpoimmin seuraavien 50-vuotisten ja niiden jatkeena vuosituhannen alusta heinäkuuhun kestävien muutoskeskiarvojen kautta:

Ajanjakso                erotus (uusi-vanha) / astetta

1850-1899	-0,001596667
1900-1949	-0,000656667
1950-1999	0,000116667
2000-	0,00688

Taulukosta huomaamme, että Itä-Anglian yliopiston ilmastonmuutostutkijat ovat huomanneet tämän vuosituhannen mittausten menneen varsin pahasti pieleen, sillä lämpötiloja on pitänyt korjata 688 6,88 tuhannesosaa ylöspäin. Sen sijaan aikasarjan vahimmissa mittauksissa on ollut virheitä päinvastaiseen suuntaan, eli estimaatit 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta ovat olleet liian korkeita. 

Kaikkiaan huomaamme, että tehtyjen korjausten jälkeen ilmaston lämpeneminen on edennyt jonkin verran nopeammin kuin olemme luulleet ennen mittauustulosten korjausta. Jos vielä tarkastelemme aivan viimeisten vuosien korjauskia, niin huomaamme, että heikoimmat mittaustulokset löytyvät vuosilta 2012 (erotus 0,0180 astetta), 2011 (0,0143 astetta) ja 2009 (0,010). 

Itä-Angian yliopiston ilmastonmuutostutkijoiden löytämien mittausvirheiden suuruudesta saa käsityksen muistamalla, että HadCRUT4-sarjan mukaan lämpötilan on noussut heidän käyttämästään vertailujaksosta noin 0,5 astetta. Toisin sanoen korjausten suutuus on ollut suurimmillaan muutaman prosentin.

En tiedä mitä havaitsemieni ilmastodatan korjausten taustalla on. Yksi mahdollisuus voisi olla aiemmin raportoimieni kristallografien tutkimustulosten vieminen HadCRUT4-aikasarjoihin. Mutta kuten edelle kirjoitin, en tiedä onko näin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Pari syyskuun lumiennätyksen innoittamaa ajatusta

Ilmastoselitys olikin vain selittelyä

http://professorinajatuksia.blogspot.com/2014/07/yhdysvaltain-avaruushallinto-kesakuu.html

Myrsky viskilasissa paljasti valtionhallinnosta oivan säästökohteen

Pääministeri Alexander Stubb on ottanut kantaa ns. viskigateen, eli siihen, että aluehallintoviraston (avi) on sosiaalisessa mediassa väitetty kieltäneen kahta blogistia kirjoittamasta viskistä. Pääministerin mukaan  tämä "menee sellaisen holhouksen suuntaan, joka suoraan sanoen on mautonta. Jos blogeissa ei sovi kirjoittaa viskistä tai hyvistä sikareista, silloin meidän viranomaisillamme ei ole tarpeeksi tehtävää".

Stubb on mielestäni jättänyt johtopäätöksensä vain puoliväliin: jos kerran viranomaisilla ei ole tarpeeksi tehtävää, olisi pääministeri voinut samaan hengenevetoon todeta viranomaisia olevan liikaa. Näin hänelle olisi tarjoutunut silmien eteen aivan loistava valtionhallinnon kulujen säästökohde.

Stubb oli kuitenkin saanut väärää informaatiota, sillä avi ei suinkaan ole ollut yhteydessä blogisteihin. Sen sijaan se oli ollut yhteydessä suoraan Olut & viski expo -tilaisuuden järjestäjiin, jotka yhteydenoton seurauksena muuttivat tapahtuman nimen Olut expoksi. Minusta Stubbin puolinainen johtopäätös tai siitä avautuva säästökohde eivät tämän seurauksena muuttuneet mitenkään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapsilisäriita paljasti demareiden todellisen karvan
Johtaminen julkisella sektorilla
Laittomat lakot ovat valtiovallan erityisessä suojelussa

Mitä meidän pitäisi tehdä maahanmuuttajanuorison väkivaltaiselle käyttäytymiselle?

Pääkaupunkinseudulla nuoria väkivalloin piinannut pääosin maahanmuuttajataustainen nuorisoporukka on herättänyt kommentteja. Uutisen mukaan nuorisotutkija Mikko Salasuo syyttää asosiaalisesta käyttäytyisestä ainoastaan eriarvoistumista.

Samoilla linjoilla on myös Helsingin nuorisotoimenjohtaja Tommi Laitio. Molemmat kiistävät etnisen taustan kytköksen nuorten väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

On tietenkin totta, ettei etninen tausta tee kenestäkään väkivaltaista. Siitä huolimatta edellä mainittujen tutkijan ja johtajan analyysi on vajavaisuudessaan älyllisesti epärehellinen, käytännön kannalta väärä ja etenkin maahanmuuttajaväestön - mutta myös koko yhteiskunnan - kannalta vahingollinen.

Perustelen väitteeni lyhyesti.

Monien muiden länsimaiden tapaan emme ole onnistuneet kehittämään sellaisia kotouttamistoimia, joiden avulla tietyistä kulttuureista tulevien maahanmuuttajien ja heidän jälkeläistensä syrjäytyminen jäisi samalle tasolle kuin kantaväestön.

Siitä huolimatta olemme vuosi vuoden jälkeen ottaneet maahamme sekä kiintiöpakolaisina että spontaaneina humanitaarisina maahanmuuttajina juuri näistä kulttuureista tulevaa uutta väkeä. Niinpä huomattava osa heistä on syrjäytynyt.

Edellä kirjoittamani valossa väkivaltaisesti käyttäytyvän maahanmuuttajataustaisen nuorison rikollisen toiminnan ei olisi siis pitänyt tulla yllätyksenä kenellekään. Ja toisin kuin Salasuo ja Laitio väittävät, on nähtyjen ongelmien todellinen syy Suomen harjoittamassa virheellisessä humanitaarisen maahanmuuton politiikassa.

Tutkijan ja johtajan esille nostama eriarvoistuminen on siis vain ongelman oire eikä syy kuten he virheellisesti väittävät.

Tältä pohjalta ehdotan välittömästi tehtäväksi kolmea toimenpidettä.

Ensinnäkin kaikenlainen humanitaarinen maahanmuutto ongelmallisiksi osoittautuneista kulttuureista on syytä lopettaa kokonaan niin pitkäksi aikaa, että saamme kotoutettua tänne jo oleskeluluvan tavalla tai toisella saaneen maahanmuuttajaväestön jälkeläisineen.

Tämän saavuttamiseksi ehdotan täydellistä muutosta maahanmuuttajien kotouttamisprosessiin niiden linjausten mukaan, jotka olen jo aiemmin kirjannut. Tässä on erityisesti huomattava, ettei maahanmuuttoklusterista etua saavien yleinen vaatimus kotouttamisvarojen lisäämisestä ole minkäänlainen ratkaisu ilman merkittäviä laadullisia muutoksia.

Kolmantena toimenpiteenä ehdotan Salasuolle ja Laitiolle tutustumista älyllisesti rehelliseen ajatteluun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikkalaiset aktiivisina - EU suunnittelee taakanjakoa
Maahanmuuttajataustaisten koulu lakkautetaan
Nauru pidentää ikää, mutta onko näyttelijän värillä väliä?

Metsästä jalostuu rahaa

Helsingin sanomat uutisoi, että Suomen metsänomistajat saavat ensi vuonna kantorahatuloja 1,6 miljardia euroa, mikäli hinnat kehittyvät oletetulla tavalla ja hakkuista kertyy 56 miljoonaa kuutiota.

Innostuin uutisen luettuani laskemaan, minkä verran tämä kantorahakustannus poikii korkoa teollisuudelle ja maamme viennille. Valitettavasti vuoden 2015 tietoja ei ole, mutta löysin täältä vuoden 2013 tiedot. Niinpä käytän niitä, vaikka se johtaakin pieneen virheeseen. Suuruusluokat ovat kuitenkin oikein, joskin jalostusarvoa todennäköisesti aliarvioivia.

Vuonna 2013 oli metsäteollisuuden koko tuotannon arvo 19,6 miljardia euroa. Tosin siitä osa oli peräisin tuontipuusta. Niinpä tuo tuontipuun osuus pitää vähentää tuloksesta, jolloin päädytään 16,6 miljardiin euroon.

Raakapuun arvo nousee suomalaisessa metsäteollisuudessa siis yhteensä hieman yli kymmenkertaiseksi. Yli puolet siitä menee vientiin: kotimaisen puun osalta se on arvoltaan 9,3 miljardia euroa, joka vastaa vajaata 20 prosenttia maamme viennin arvosta.

Näistä luvuista näkyy miksi meidän on jatkossakin pidettävä huoli siitä, että suomalainen puu jalostetaan kotimaassa. Toivottavasti suomalainen päätöksentekojärjestelmä ymmärtää siis huolehtia suomalaisen metsäteollisuuden toimintaedellytyksistä! Ja metsänomistajat suomalaisen metsän riittävästä kasvusta myös tulevaisuudessa. Sekä tietenkin teollisuus itse tuotekehityksestä ja teknistaloudellisesta kilpailukyvystään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi trendi? Biolan siirsi tuotantoaan Kiinasta Suomeen.
Toistaako historia itseään?
Työajan pidennyksellä, eläkeiän nostolla, vastikkeellisella työttömyysturvalla ja perustulollako Suomen ongelmat kuriin?

Muuttaako Professorin ajatus maastohiihdon maailmancupin kilpailujärjestelmää?

Julkaisin tässä blogissa viime vuonna laskelmia puolivälierien vaikutuksesta sprinttihiihtokilpailujen lopputuloksiin. Etenkin viime talvena ne lähes ratkaisivat useimmat kilpailut.

Katsoin tänään huvikseni hiihtoliiton nettisivuja ja huomasin tiedotteen, jonka mukaan ensi kevään Salpausselän maailmancupissa kokeillaan järjestelmää, jossa sprinttihiihtäjät saavat itse valita puolivälieränsä. Perusteluna mainitaan palautumisaikojen vaikutus etenkin miesten sprinttifinaaliin. Suorana lainauksena:

"Uudistuksen taustalla on tutkimuksia palautumisaikojen vaikutuksesta etenkin miesten finaalivaiheen tuloksiin. Nyt urheilijoille tarjotaan mahdollisuus vaikuttaa sekä omaan palautumisaikaan erien välillä että siihen, ketä vastaan haluaa hiihtää"

Nyt minua hykerryttää ajatus, että viime talven analyysini olisivat saaneet aikaan tämän kokeilun. Minähän kirjoitin tuolloin seuraavasti.

 "...olisi syytä pohtia hiihtäjien sijoittamista puolivälieriin jollain toisella tavalla kuin nyt tehdään. Koska aikataulujen merkitys on kilpailumenestyksen kannalta lähes määräävä tekijä, voisi yksi keino olla sellainen, jossa hiihtäjät saisivat karsinnan mukaisessa järjestyksessä valita puolivälieränsä. 

Näin jokainen voisi miettiä vastustajan kovuuden ja palautumisaikojen suhteellista merkitystä omalle kilpailulleen ja kunnolleen."

En tietenkään tiedä, olenko oikeassa, mutta joka tapauksessa on selvää, että nyt kokeiltavana oleva kilpailusysteemi on selvästi oikeudenmukaisempi kuin tähän mennessä käytetty. Annan siis vilpittömät onnittelut kansainväliselle hiihtoliitolle hienosta päätöksestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka paljon jalka-, lento- ja koripallo kiinnostavat?
Kansallistunne ei elähdytä muukalaislegioonaa
Antti Ruuskaselle kultaa ja minulle vanhoja muistoja

Lapsilisäriita paljasti demareiden todellisen karvan

Lapsilisän pienentämisestä sukeutui Suomessa harvinainen hallituksen sisäinen jälkiriita. Riidan vaiheet on käsitelty moneen kertaan, esimerkiksi täällä, joten en kertaa niitä tässä.

Sen sijaan nostan esiin sen, että tapahtunut osoittaa demareiden olevan valtava ongelma pyrkimyksissä tehostaa Suomen julkista taloutta. Sillä siitähän on lopulta kyse.

Ensimmäinen huomio on se, että demareioden tahdon mukaan toteutettu lapsilisäratkaisu osoitti heidän haluavan rakentaa uutta byrokratiaa ja sitä kautta lisätä julkista tehottomuutta. Lapsilisäpäätöksessä tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa veroviranomaiset joutuvat kaiken muun lisäksi tarkastamaan pitääkö verovelvollisen ilmoitus vähennysoikeudesta paikkansa.

Tämä toimenpide ei varmaankaan vie kauaa, mutta kerrottuna kaikkien vähennykseen oikeutettujen ja sitä ilman oikeutta yrittävien määrällä kulunee viranomaisten työaikaa yhteenlaskettuna useita työpäiviä. Se ei ole tehokkuutta eikä johda julkisten kulujen vähentämiseen.

Toinen huomio on se, että demarivaltiovarainministeri Rinne on väittänyt ratkaisulla puolustettavan köyhiä. Tämä ei pidä paikkaansa, kuten ay-taustainen demari hyvin tietää, koska vähennyksen voivat tehdä vain ne joilla on verotettavia tuloja. Köyhimmillä ei ole. Tällä perusteella näyttääkin siltä, että Suomessa istuu valtion rahakirstun päällä valehtelija.

Tästä kaikesta ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen: lapsilisäriita paljasti demareiden todellisen karvan. Ja se ei ole kirkas.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Johtaminen julkisella sektorilla
Laittomat lakot ovat valtiovallan erityisessä suojelussa
Kuinka Soini pelataan ulos ensi vaalikauden hallituksesta