Kokoomuksen Markku Eestilältä kovia väitteitä
Valkohäntäkauris toi punkin iholle
Vieraslajin kanta on eksponentiaalisessa kasvussa
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
Suomen valtionvelka on viime vuosina kasvanut hurjaa vauhtia. Nykyisen hallituksen aloittaessa vuonna 2019 se oli noin 106 miljardia, mutta viime vuonna jo pitkälle yli 141 miljardia euroa.
Siksi valtiovarainministeriön virkamiehet ja vastuulliset puolueet ovat ilmoittaneet, että asiaan on tultava muutos. Mutta mitä teki Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.
MTV3:n mukaan maamme vasemmistolaisimman eduskuntapuolueen puheenjohtaja ilmoitti, ettei suurin sopeutuksiin olisi varaa enempää kuin puoli miljardia ja arveli, että verotusta voisi kuitenkin kiristää 2,5 miljardilla eurolla.
Toisin sanoen Andersson ei halua tinkiä edes rahan lahjoittamisesta maailmalle - Suomen kuluvan vuoden budjetissahan on varattu 0,9 miljardia euroa esimerkiksi kehitysavulle, jollainen ei ole tähän mennessä nostanut yhtäkään kehitysmaata köyhyydestään. Ja maamme pieni Liberaalipuolue on tehnyt yli yhdeksän miljardin euron leikkauslistan, johon kuuluu sen mukaan vain kohteita, joita valtion ei edes pitäisi rahoittaa.
Lisäksi edesmenneen jazzpianisti Claes Anderssonin tytär näkee tarpeelliseksi lisätä suomalaisten verotaakkaa entisestään, vaikka se kuuluu jo nykyisin maailman raskaimpiin. Ja kohtuuttoman veroruuvin tiedetään heikentävän talouden kehitystä sekä lisäävän harmaata taloutta. Toisin sanoen Li Anderssonin ajama talouslinja ajaisi maamme ennemmin tai myöhemmin konkurssiin ja maailmanpankin holhoukseen.
Edelle kirjoitetun ulostulon valossa onkin hämmästyttävää, että Anderssonin puolueella on edelleenkin yli kahdeksan prosentin kannatus. Toivottavasti ministeri-puheenjohtajan järjettömyys kuitenkin tuli ymmärrettäväksi viimeistään tässä käsitellyn lausunnon valossa ja hänen kannattajansa siirtyvät kevään vaaleissa jonkin vastuullisemman puolueen äänestäjiksi.
PS kello 12.50: Luulo ei ole tiedon väärtti. Li ei ole Claesin tytär, vaikka olin jostain syystä luullut niin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen koulutus Chilen ja Turkin tasolla, mutta miksi?
Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä
Veronica Honkasalolle demokratia on verovarojen lennättämistä taivaan tuuliin
Ministeri Maria Ohisalo pohdiskeli taannoin, että "entäs jos vaihtoehto olisikin metsänomistajalle se, että saatkin rahaa siitä, että pidätkin puuston kasvatuksessa etkä hakkauta sitä?" Eli, että valtio lähtisi kilpailemaan metsäteollisuuden kanssa siitä, mihin puita käytettäisiin.
Niinpä VTT laski mitä tapahtuisi, jos metsänomistajille maksettaisiin metsien kasvuun sitoutuvasta hiilestä. Korvauksien suuruusluokan se otti päästöoikeuksien hinnoista ja lopputuloksena metsänomistajan tulot kaksin- tai kolminkertaistuisivat.
Valtion maksaman ylivertaisen korvauksen seurauksena metsiä hakattaisiin vasta sitten, kun niiden kasvu eli hiilensidonta lakkaisi. Sen seurauksena metsän hiilivarasto saattaisi kasvaa, mutta energia- ja metsäteollisuus kärsisivät ja etenkin jälkimmäistä siirtyisi Suomesta muihin maihin kasvattaen metsänhakkuiden määriä niissä. Siten metsien hiilinielujen nettosaldo ei muuttuisi koko maailman tasolla.
VTT:n laskelma ei pohdiskellut - ainakaan siitä kertoneen uutisen mukaan - asiaa julkisen talouden kannalta. Vaan minullepa se tuli uutista lukiessani mieleen.
Eli jos valtio metsäteollisuus maksaa puusta metsänomistajalle x euroa, maksaisi valtio siitä 2-3x euroa ja puut jäisivät kasvamaan nykyistä selvästi pidemmäksi ajaksi. Samalla Suomi säästäisi EU-poliitikkojen säästämissä hiilimaksuissa, mutta puiden jatkojalostusarvo, joka on 9x euroa, jäisi saamatta siltä osin, kuin puiden käyttö siirtyisi tulevaisuuteen.
Samalla supistuisivat teollisuudelta ja sen työntekijöiltä perittävät verotulot. Toisin sanoen hiilimaksujen maksaminen olisi valtiolta omaan jalkaan ampumista. Eli se maksaisi riihikuivalla rahalla omien tulojensa romahduttamisesta. Tämä jos joku olisi spedepasaslaista naisen logiikkaa.
Niinpä jääkin nähtäväksi, että ottaako seuraava hallitus metsänomistajille tarjottavat hiilimaksut ohjelmaansa. Vai jäävätkö ne sittenkin odottamaan seuraavaa punavihreää hallitusta?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n poliittinen agenda ja freudilainen lipsahdus
Suojelutoimien kustannuslaskelmista puuttuu 90 prosenttia
Luonnon monimuotoisuuden suojelulle saatiin hintalappu
Poliittinen kaksipuoluejärjestelmä johtaa helposti kansakunnan jakautumiseen kahteen toisilleen enemmän tai vähemmän vihamieliseen leiriin. Tästä olemme saaneet viime vuosina parikin mielenkiintoista esimerkkiä.
Niistä merkittävämpi on yhdysvaltalaisten yhä syvempi jakaantuminen pääpuolueiden mukaisesti, joka on viime vuosina johtanut molempien puolueiden sisäiseen polarisoitumiseen, jota republikaanit juuri demonstroivat maan edustajainhuoneen puheenjohtajaa valitessaan. Demokraattien puolella vastaava kehitys on jo aiemmin johtanut äärimmäisen vasemmiston nousuun, joka näkyy meille suomalaisillekin muun muassa ns. woke-kulttuurina.
Toinen esimerkki näkyy latinalaisen Amerikan suurimmassa maassa eli Brasiliassa, missä oikeiston Jair Bosonaro hävisi presidentinvaalin ja valtaan nousi vasemmiston syvästi korruptoitunut Luiz Inácio Lula da Silva. Tämä johti mielenosoitukseen, jossa hävinneen presidentin kannattajat tunkeutuivat mm. maan kongressitaloon.
Länsinaapurissamme Ruotsissa on useita puolueita, mutta sielläkin on vallinnut syvällinen jako oikeiston ja vasemmiston välillä eli tosiasiallinen kaksipuoluejärjestelmä. Niinpä maan vaaleissa äänestettiin vuosikymmenien ajan joko oikeisto- tai vasemmistoblokkia.
Länsinaapurin molempien blokkien harjoittama holtiton maahanmuuttopolitiikka on kuitenkin johtanut kolmannen poliittisen voiman eli Ruotsidemokraattien nousuun, minkä seurauksena maata hallitsee tällä hetkellä sen tukema vähemmistöhallitus. Näin siksi, ettei maan kokoomuslainen johto suostu samaan hallitukseen uuden voiman kanssa, vaikka joutuukin noudattamaan erityisesti maahanmuuttopolitiikassa ruotsidemokraattien linjauksia.
Meillä Suomessa hallitusten rakentaminen on ollut suhteellisen helppoa, eikä maassa ole ikiaikoihin nähty myöskään kovin jyrkkää poliittisten liikkeiden välistä tai sisäistä polarisoitumista. Eilisen Ilta-Sanomien vaalitentin perusteella nyt näyttää kuitenkin siltä, että myös Suomen poliittinen vasemmisto vihjailee haluavansa meille blokkiutumiseen perustuvan järjestelmän.
Tai näin voidaan ainakin tulkita sen perusteella, että kaikki kolme maamme merkittävää vasemmistopuoluetta eli SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto ilmoittivat, etteivät ne lähde samaan hallitukseen Perussuomalaisten kanssa. Näiden puolueiden tämänhetkinen kannatus on noin 37 prosenttia.
Maamme oikeistopuolueiden yhteenlaskettu kannatus ilman Perussuomalaisa on puolestaan noin 38 prosenttia. Siten on selvää, ettei enemmistöhallitusta ole vaalien jälkeenkään mahdollista muodostaa pelkän vasemmisto- tai oikeistoblokin varaan ilman Perussuomalaisia.
Siten hallitusneuvotteluissa on lähtökohtaisesti kaksi vaihtoehtoa. Valtaan nousee joko vasemmiston haikaileman blokkirajan yli ulottuva koalitio ilman Perussuomalaisia tai oikeistopuolueet muodostavat hallituksen, johon kuuluu myös Perussuomalaiset.
Siten meillä ei ole näköpiirissä - eikä ainakaan toivottavaa - että valtapolitiikka voisi blokkiutua Ruotsin tapaan. Eikä myöskään ole toivottavaa, että vasemmistoblokki voisi pakottaa maatamme jatkamaan äänestäjien tahdon vastaisesti Sanna Marinin (sd) harjoittamaa katastrofaalista talous- ja maahanmuuttopolitiikkaa.
Siksi on tärkeää, että Kokoomus ymmärtää hallitusneuvotteluissa torjua vasemmistopuolueiden pyrkimykset. Ja vaalien jälkeen muodostetaan hallitus, jolla on tosiasialliset edellytykset nostaa Suomi siitä suosta, joka on johtanut mm. valtionvelan ennakoituihin 2,4 miljardin euron korkoihin ensi vuodelle.
Siihen tarvitaan Kokoomusta ja Perussuomalaisia, mutta lisäksi ainakin yhtä muuta puoluetta, koska Kokoomuksen ja Perussuomalaisten yhteenlaskettu kannatus on tällä hetkellä "vain" hiukan yli 42 prosenttia.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset eivät kannata verohelvettiä
Petteri Orpon naisvalinta
Puoluebaromeri toi toivoa suomalaisille
Maaseudun tulevaisuus on teettänyt mielipidekyselyn, jonka tulokset olivat peräti mielenkiintoiset. Sen mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta tasapainottaisi valtion velkavetoista taloutta leikkaamalla veronkorotusten sijaan julkisia menoja.
MT:n haastateltavilleen esittämän kyselyn tarkka sanamuoto oli "mikä on ensisijainen keino valtiontalouden tasapainottamiseksi? Verojen korottaminen vai menojen leikkaaminen?"
Merkittävää oli, että vain noin 18 prosenttia vastanneista korottaisi veroja menoista tinkimisen sijaan. Sen sijaan vajaan 64 prosentin mielestä valtion pitäisi leikata budjettiaan. Neuvottomia oli hiukan alle 18 prosenttia.
Muuta maata punavihreämmällä pääkaupunkiseudulla veronnoston kannattajia oli kuitenkin muuta maata enemmän, mutta sielläkin vain 27 prosenttia. Sen sijaan varsin yllättävästi yksinhuoltajista lähes 83 prosenttia tasapainottaisi valtiontaloutta menoleikkauksin.
Vähemmän yllättävää taas oli se, että Vasemmistoliiton kannattajista noin 65 prosenttia halusi antaa kansalaisille lisää veroruoskaa. Sen sijaan Sosialidemokraateista ja Vihreistä sitä kaipasi "vain" noin 35 prosenttia, mikä herättää kysymyksen siitä, miksi näiden ministeripuolueiden käytännön politiikka on tällä hallituskaudella ollut niin huoletonta.
Myös neljänneksellä ruotsalaisten kannattajista oli halukkuutta kiristää maamme jo valmiiksi korkeaa verotusta. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että maamme suurimman kielivähemmistön poliittiset asenteet ovat viime aikoina valuneet kohti sosialistista talousajattelua.
Olisiko siten myös markkinataloutta kannattaville ruotsinkieliseille tullut lopultakin aika unohtaa kielikysymys äänestämisen perusteena sekä ryhtyä vaaliuurnilla valitsemaan puolueensa muilla perusteilla?
Kaikissa muissa puolueissa veronkorotusten kannatus jäi perin alhaiseksi vaihdellen kristillisdemokraattien vajaasta viidestä keskustan kahdeksaan prosenttiin. Siten on selvää, ettei veronkorostusten turmiollisuudesta vallitse juurikaan erimielisyyttä poliittisen keskustan ja oikeiston kannattajien parissa.
Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että esimerkiksi Perussuomalaisten ja Kokoomuksen esittämät linjaukset valtiontalouden pelastamiseksi saavat näiden puolueiden kannattajien ja myös kaikkien suomalaisten - pois lukien änkyrävasemmisto - vahvan tuen. Tämä on äärimmäisen merkittävä asia, sillä nyt nähdyn kyselyn kaltainen yksituumaisuus loisi vahvan pohjan kevään eduskuntavaalien jälkeisen hallituksen talouspolitiikalle, jossa julkisia menoja karsittaisiin ja verotusta pyrittäisiin pikemminkin keventämään kuin kiristämään.
Ja siksi olisi suuri virhe, mikäli tuleva vaalivoittaja - lähes varmasti jompikumpi edellä mainitsemistani puolueista - ohittaisi hallitusneuvotteluissa niin sanotun porvariyhteistyön ja ryhtyisi flirttailemaan kestävään taloudelliseen ajatteluun kykenemättömäksi osoittautuneen Sanna Marinin Sosialidemokraattien kanssa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaiset väkevässä nousussa
Holtittomasta julkisten varojen käytöstä työmarkkinoiden tervehdyttämiseen
Perussuomalaiset ja Kokoomus linjasivat arvonsa