Verovaroin tuettua väkivaltaa ja lahjontaa

Kirjoitin joitain päiviä sitten suomalaisten jalkapallofanien mellastelusta helsinkiläisessä ravintolassa. Erittäin tunnettua on myös brittiläinen jalkapalloväkivalta, joka ilmeni näissä kisoissa korvan irti puremisena. Hollannissa puolestaan tapettiin jokin aika sitten junioriottelussa tuomioita jakanut tuomari. Eikä Ruotsikaan ole jäänyt jalkapalloväkivaltaa vaille.

Näiden MM-kisojen aikana olemme saaneet lukea, että Algerian menestys on aiheuttanut mellakoita Ranskan maahanmuuttajavestön keskuudessa. Eikä jalkapalloväkivalta rajoitu pelkästään katsojiin, vaan väkivaltaisia ovat myös pelaajat. Näissä kisoissahan nähtiin pelaajien kesken puremistapaus ja keväällä ruotsalaisten uusi urheiluidoli Zlatan Ibrahimovic tönäisi toimittajaa.

Väkivallan lisäksi jalkapallo tunnetaan vedonlyonnin takia järjestetyistä peleistä, joita on ollut myös Suomessa. Järjestelyt ovat ulottuneet myös lajin suurseuroihin, enkä olisi hämmästynyt, vaikka myös nyt meneillään olevissa MM-kilpailussa olisi sovittu ainakin merkityksettömien pelien lopputuloksia.

Eikä jalkapallon piirissä pyörivä likainen raha rajoitu pelkästään vedonlyöntiin, sillä jopa seuraavien MM-kilpailujen järjestelyoikeus ostettiin lahjomalla.

Tätä taustaa vastaan on oikeastaan merkillistä, että meilläkin on hehkutettu meneillään olevia jalkapallokilpailuja, joissa Suomella ei ole omaa edustusta. Ikään kuin kisojen lähetysoikeudet hankkinut Yle haluaisi tukea jalkapalloväkivaltaa ja -korruptiota.  Minä puolestani kysyn, onko tällainen toiminta soveliasta verovarojen käyttöä?

JK Tänään saimme sitten kuulla, että jalkapallon ympärillä pyörii myös alaikäisten palveluja käyttävä seksibisnes. Mitähän vielä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnan pohjasakkaa
Suomi-Ruotsi juhannusmaaottelu
Nicklas Bäckström - doping-valvonnan viaton uhri

Työajan pidennyksellä, eläkeiän nostolla, vastikkeellisella työttömyysturvalla ja perustulollako Suomen ongelmat kuriin?

Kokoomuksen tuore ryhmäjohtaja on julkaissut kirjan, josta Ylessä kirjoitettu uutinen antaa aiheen muutamaan kommenttiin. Etenkin kun tunnen aika hyvin muutaman downshiftaajan ja Satosen kommentointi oli mielestäni juuri sellainen keskustelun avaus, jota Suomi tällä hetkellä tarvitsee.

Käyn tässä siis läpi Satosen näkemykset Ylen uutisen mukaisessa järjestyksessä tuoden jokaisen kohdan yhteydessä esille oman näkökulmani. 

Ensimmäisenä asiana Satonen vaatii työajan pidentämistä. Tämä on näin tutkijan omalta kohdalta yhdentekevä vaatimus, sillä en ole koskaan tehnyt virallisen virka-ajan mukaista työpäivää kuten eivät käsittääkseni muutkaan vakavasti otettavat tutkijat. 

Siten en näe työtuntien määrää mitenkään oleellisena kysymyksenä. Mutta mikäli suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyky paranee kohtuullisella työajan lisäyksellä, niin mikäpä siinä. Korvaus pidemmästä työstä tulisi kuitenkin aina maksaa (vaikka tutkijat eivät sellaista saakaan).

Toisaalta nykyisen massatyöttömyyden aikana olisi syytä pohtia myös työajan jakamista. Jos jonkun yrityksen kannattaisi toimia kahdella kuuden tunnin työvuorolla, olisi se työllistämisen kannalta erinomainen ratkaisu. Tällaisessa ratkaisussa oleellista olisi, etteivät työntekijöiden nettotuntipalkat tämän seurauksena nousisi, mutta riittäisivät kuitenkin kohtuulliseen elämiseen.

Toisena asiana Satonen vaatii eläkeiän nostoa. Tämä on yksi viime vuosien omituisimmista vaatimuksista. Suomen työttömyysongelmahan ei ole kadonnut mihinkään, vaan on juuri nyt lievässä nousussa. 

Siten eläkeiän nostaminen pitäisi vanhat ikäluokat entistä pidempään töissä ja samalla sulkisi työelämän ovet yhä tiukemmin nuorilta suomalaisilta ja suurin ponnistuksin kotoutetuilta maahanmuuttajilta. Tällainen kehitys olisi yksinkertaisesti tuhoisa. 

Kolmantena asiana Satonen vaatii nykyistä vastikkeellisempaa työttömyysturvaa. Tähän vaatimukseen on helppo yhtyä, sillä rahan antaminen ihmisille siitä, etteivät nämä pane tikkua ristiin on jo ajatuksena järjetön. Lisäksi vastikkeettoman rahan tiedetään ensin passivoivan ja lopulta syrjäyttävän ihmisiä. Sekä houkuttelevan Suomeen vaikeasti työllistettäviä kolmannen maailman ihmisiä paremman elintason toivossa.

Neljäntenä asiana Satonen ilmoittaa vastustavansa perustuloa, koska se antaisi väärän signaalin. Itse olen kirjoittanut asiasta aiemmin, ja todennut kansalaispalkan tarjoavan hyvän ratkaisun moniin Suomen ongelmiin. 

Keskeisinä periaatteina sen lanseeraamisessa tulisi olla 1) kansalaispalkan niin alhainen taso ettei se houkuttelisi ketään, 2) kaikkien harkinnanvaraisten tukien lopettaminen sekä 3) kokopäiväisestä työstä maksettavan minimipalkan alennus kansalaispalkkaa vastaavalla summalla. Näillä periaatteilla toteutettuna kansalaispalkka ei antaisi Satosen pelkäämää väärää signaalia, mutta alentaisi työllistämiskynnystä ja poistaisi kaikki kannustinloukut.

Itse downshiftaaminen on, kuten Satonen oikein mainitsi, varakkaimman väestönosan etuoikeus. Kun huomioidaan se, että tämän väestönosan ilmaiseen koulutukseen on satsattu valtavasti suomalaisen yhteiskunnan varoja, on kyseessä tosiaankin moraalinen ongelma. Mutta onko siihen olemassa ratkaisua?

Sitä paitsi, jos katsotaan oikein syvälle asian ytimeen, niin suomalaisen yhteiskunnan pahimmat downshiftaajat taitavat löytyä niistä ammattijohtajista, jotka ovat tehneet sopimuksen ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymisestä. Kannattaisikohan Satosen siis aloittaa downshiftaamisen vastainen sotansa juuri heistä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Hoitovirheiden karsintaa hölmöläisten keinoilla

Yhteiskunnan pohjasakkaa

Valikoima yhteiskunnan pohjasakkaa ilmoitti olemassaolostaan helsinkiläisessä ravintolassa kun paikallisten potkupallojoukkueiden fanit sattuivat samaan kapakkaan. Joukkotappeluhan siitä syntyi ja tuhansien eurojen materiaaliset vahingot ravintolalle. 

Tässä menee mykäksi, sillä en edes yrittämällä keksi typerämpää syytä tappeluun kuin se, että nuo kannattavat toista potkupallojoukkuetta kuin minä. Sillä joukkueiden pelaajathan ovat ammattilaisia ja pelaavat rahasta siinä joukkueessa, joka maksaa paremmin. Niinpä molemmissa joukkueissa pelaa epäilemättä toistensa kasvattamia pelaajia.

En nyt käsittele kuuluisaa jalkapallosotaa, mutta jostain syystä mieleeni tuli mestarisanoittaja Reino Helismaan sanat:

Kun huono tuuri vihamiehet vastatusten toi.
"Olet hevosvaras, well!"
Sanoi Brown. "Oh, go to hell!"
Tuumi siihen Smythe - Ei sitä voinut painaa villaisell.
Niin puolen tunnin ajan pyssyt paukkui yhtenään.
Ei kumpainenkaan ehtinyt ees rullaa täyttämään.
Joku neekerkin - all right -
Kuoli vahingossa kait.
Mut ihmisistä kuoli ainoastaan Brown ja Smythe.

Kaipa ne ihmisiä lienevät potkupallofanitkin. Tosin eivät aivan sieltä kirkkaimmasta päästä, kuten mitä ilmeisimmin eivät myöskään Helismaan pyssysankarit. Vaikka ymmärrän kyllä jonkin verran enemmän jälkimmäisten motiivia, sillä kaiken takanahan oli nainen.

JK Urheiluruutua katsoessani näin kuinka Uruguaylainen maailmantähti pureskeli vastustajaansa. Mitähän siitä sanoisi? Etteivät taida nämä kentällä palloa rahasta potkivat olla juuri fanejansa älykkäämpiä? Ja tätä sitten kutsutaan urheilun kuningaslajiksi....ainakaan tuo nimitys ei tuo kunniaa maailman monarkeille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kovia säästöjä, mutta voiko kukaan olla enempää sekaisin kuin vihervasemmisto?
Laiton lakko Uudessakaupungissa
Joukossa tyhmyys tiivistyy

Suomi-Ruotsi juhannusmaaottelu

Suomen juhannus oli kylmin yli 30 vuoteen, joten juhlinta jäi verraten rauhalliseksi. Myöskään vesillä ei suuremmin riekuttu, sillä hukkumistapauksia sattui vain yksi, eikä siinäkään ollut osallisena sepalus auki veneen laidalta tarpeitaan pyrkimään tekevää umpihumalaista miestä.

Hukkumistapauksen lisäksi juhannuksen surullisimpiin uutisiin kuului raekuuro, joka yllätti autoilijat Turun suunnalla, minkä seurauksena syntyi suma ulosajoja. Niissä loukkaantui useita ihmisiä, mutta kukaan ei onneksi kuollut.

Tänä vuonna kävikin niin, että Suomen jälkikäteen ajatellen merkittävimmäksi juhannusuutiseksi taisi jäädä kuolemantapausten vähäisyys. Positiivista juhannusta alleviivasivat vielä iloiset suomalaiset urheilusaavutukset Tallinnasta ja Itävallasta.

Sen sijaan Ruotsin juhannus oli tyystin erilainen ja tapahtumarikas.

Juhannuksen juhlintaan otti varaslähdön jo torstaina uudenlaisen ruotsalaismiehen mallikuva, joka pommivyön avulla alleviivasi tyytymättömyyttään paikallisiin demareihin ja kokoomukseen. Samalla hän paljasti sankariteollaan koko ruotsalaisen maahanmuuttopolitiikan epäoikeudenmukaisuuden ja kohtuuttomuuden.

Vauhtia juhannukseen otettiin seuraavaksi perjantaisessa Norrköpingissä, mistä uutisoitiin yhden koululaisluokan 30 tytön sukupuolielimiin kohdistuneesta brutaalista väkivallasta. Uutisen luettuani tuntui siltä, ettei tämä voi eikä saa olla todellisuutta 2000-luvun pohjoismaissa. Ei Ruotsissa eikä Suomessa.

Järkytyksestä selvittyäni jäin pohtimaan vielä ruotsalaisluokan sukupuolijakaumaa, sillä onhan Ruotsi tunnettu edistyksellisen tasa-arvokasvatuksen ja feminismin saavutuksista. Luontevin selitys, jonka mukaan tytöt ja pojat olisi tapahtumakoulussa eroteltu islamilaisittain eri koululuokkiin, on siis mitä ilmeisimmin väärä. Mutta vaikea on uskoa sitäkään, että ruotsalaisluokassa olisi ollut tasaisen sukupuolijakauman vaatimia yli 50 oppilastakaan.

Lauantai-iltana sitten göteborgilainen teinijoukko ryhtyi väkivaltaiseksi kun ilkeä huvipuiston vartija ei päästänyt sitä ilmaiseksi huvipuistoon. Tapauksesta tulivat mieleen kotimaisen Linnanmäen tapahtumat vuodelta 2010. Enpä soisi tällaisen kehityksen etenevän pohjoismaissa.

Ruotsi vei siis juhannusmaaottelun selvästi voitokseen, ainakin jos tulosta mitataan ikävien uutisten määrällä ja laadulla. Eikä ruotsalainen meno rauhoittunut edes juhannuksen jälkeen, sillä Göteborgissa poliisi teki tänään pommiksi epäillystä esineestä vaarattoman räjäyttämällä.

Kaikkia näitä uutisia kuunnellessani tai lukiessani en voinut käsittää mikä yleensä niin rauhallisiin ruotsalaisiin oli mennyt. Yksi merkittävä selitys tapahtuneelle tulikin sitten nopeasti, kun Yle uutisoi ruotsalaisten epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikassaan lähes täydellisesti siitä huolimatta, että maa on ottanut noin 116 000 uutta maahantulijaa vuonna 2013.

On siis luultavaa, että mitä pidemmälle aika kuluu, sitä selvemmin tulemme tämän vuoden tapaan häviämään ruotsalaisille juhannusmaaottelussa. Mutta toisin kuin oikeassa urheilussa, olen vain iloinen siitä, ettei kotimaani pärjää tässä lajissa - ruotsalaisten puolesta olen sen sijaan surullinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Holtittoman maahanmuuttopolitiikan vaarat realisoituivat Ruotsissa
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä
Muut syyt hukassa

Tuen Alexander Stubbia ja Jussi Niinistöä

Uuden puheenjohtajansa Alexander Stubbin johdolla kokoomus on vaatinut Suomea irtautumaan maamiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Samaa on vaatinut jo aiemmin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, perussuomalaisten Jussi Niinistö.

Sen sijaan ulkoministeri Erkki Tuomioja on tyrmännyt ajatuksen. Näin siitä huolimatta, että itärajamme takana on yli 140-miljoonan asukkaan Venäjä, joka on Ukrainan toimillaan osoittanut olevansa vaarallinen naapuri. Eikä se ole allekirjoittanut samaista sopimusta.

Myös Suomen sopimukseen liittymisen aikaan puolustusministerinä toiminut Seppo Kääriäinen on ottanut asiaan kantaa muistuttamalla, että päätös sopimukseen liittymisestä tehtiin Kataisen hallituksessa yksimielisesti ja epäilemällä Stubbin näin muuttavan kokoomuksen ulkopoliittista linjaa.

Minulle tästä tuli mieleen poliittisen heräämiseni aika 1970-luvulla, jolloin presidentti Kekkonen ja vallan kahvassa tiukasti hänen tuellaan istunut keskustapuolue käyttivät samantapaisia lausahduksia sisäpoliittiseen leimaamiseen ja kokoomuksen pitämiseen hallituksen ulkopuolella.

Niin tai näin. Toivotan kokoomukselle ja perussuomalaisille menestystä heidän pyrkiessään irrottamaan Suomen Ottawan sopimuksesta. Koska irtautumiselle on Iltasanomien nettikyselyn mukaan myös selvä Suomen kansan enemmistön tuki, voi Stubb pääministerinä yhdessä presidentti Sauli Niinistön kanssa toimien ottaa perustuslain mukaisesti ulkopolitiikan ohjakset käsiinsä ja ryhtyä saman tien toimenpiteisiin vapauttakseen meidät tästä maailmanparantajana profiloituneen Tarja Halosen aloitteesta rakennetusta vakavasta turvallisuusvajeesta.

Jos ja kun näin tapahtuu, kiitän syvästi.

Aiempia ajatuksia samasta aiehpiiristä:
Suuria itämaisia sotasankareita
Mitä meidän tulee oppia Venäjän aggressiosta Ukrainaa kohtaan
Ottawan sopimus täytäntöön!

Suuria itämaisia sotasankareita

Kuten kaikki tietävät, käydään Irakissa parhaillaan sisällissotaa. Uusimpien tietojen mukaan maan armeijan sotasankarit ovat kunnostautuneet jättämällä asemansa ja aseensa islamistikapinallisille, kun nämä ovat huutaneet heille. Ilmeisesti hallituksen vankkoja tukijoukkoja on pelottanut.

Juttu toi mieleeni toisenkin tarinan. Reisjärven Kiljanjärvi on nimittäin perimätiedon mukaan saanut nimensä siitä, että kun aikanaan venäläinen sotajoukko saapui paikkakunnalle, ryhtyivät reisjärviset kiljumaan kovalla äänellä järven yli. Tästä idän sotasankarit säikähtivät ja jättivät reisjärviset rauhaan. Kyvykkyyttä löytyi siis siltäkin suunnalta.

Hassuinta näissä tarinoissa on se, että niin Irakin kuin Reisjärvenkin tapahtumat vastaavat hyvin sitä käsitystä, joka minulla on näistä molemmista hirmuisen pelottavien huutojen kohteena olleista sotajoukoista.

Mutta mitähän tämä kaikki kertoo noin yleisesti niin venäläisten kuin irakilaistenkin luonteen laadusta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaispakolaiset ja naisviha
Uskotko islamiin, rakastatko väkivaltaa tai nautitko taloudellisesta ahdingosta?
Olisikohan jonkun pitänyt kertoa ukrainalaisille Mainilan laukauksista?

Irakilaispakolaiset ja naisviha

Islamilaisten suuntausten kyvyttömyys rakentaa yhteistyössä Irakin tulevaisuutta on estänyt Saddamista länsivaltojen voimapolitiikalla vapautetun maan rauhoittumisen. Sen seurauksena sunnilaiset islamistit ovat lisänneet kannatustaan ja vahvistuneet. Niinpä ne ovat ryhtyneet ottamaan valtaansa yhä merkittävämpiä kaupunkeja maan shiiajohtoiselta hallitukselta.

Tämän kaiken seurauksena Irakiin on syntynyt valtava pakolaisaalto. Toistaiseksi nämä ihmiset ovat jääneet kotiensa lähistölle, mutta lienee vain ajan kysymys, milloin he ryhtyvät pyrkimään länsimaihin.

Ennen kuin tämä pakolaisaalto pääsee vauhtiin, haluan muistuttaa kaikille suomalaisille, että meillä on jo aiempaa kokemusta irakilaisista maahanmuuttajista. Erityisesti naisten on hyvä tiedostaa, että irakilaisissa miehissä on syystä tai toisesta kymmeniä kertoja enemmän raiskaajia kuin suomalaisissa.

Toisin sanoen, jos ryhdymme asuttamaan Suomeen Irakin islamilaisten kansanryhmien välisten taisteluiden uhreja, tulemme samalla heikentämään suomalaisten naisten seksuaaliturvallisuutta. Koska asia on ilmaistu tässä kirjoituksessa ja sen pitäisi muutenkin olla kaikkien suomalaisten päättäjien tiedossa, on mahdollista irakilaisten miesten vastaanottopäätöstä siis pidettävä tietoisena tahdonosoituksena suomalaisten naisten turvallisuuden heikentämiseksi. Ellei suorastaan naisvihan osoituksena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uskotko islamiin, rakastatko väkivaltaa tai nautitko taloudellisesta ahdingosta?
Onko Suomi naisen kannalta islamin vastakohta?
Maahanmuuttajat raiskaajina

Uskotko islamiin, rakastatko väkivaltaa tai nautitko taloudellisesta ahdingosta?

Helsingin sanomat kertoi, että Syyriassa on kuollut suomensomalialainen jihadisti. Onko siis syytä olla tyytyväinen vai täytyisikö tapausta pitää valitettavana?

Tyytyväinen pitää olla ennen kaikkea tämän kuolleen jihadistin puolesta, sillä nyt hän on päässyt oman uskontonsa opetusten mukaista oikotietä paratiisiin - nauttiakseen siellä seitsemänkymmenenkahden neitseen suloista.

Tyytyväinen pitää olla myös suomalaisen yhteiskunnan puolesta, sillä suojelupoliisin mukaan osalla Syyriaan matkanneista "saattaa olla halua jatkaa väkivaltaista toimintaa, kun he palaavat Suomeen". Näin jihadistin onnellisesti paratiisiin päätynyt matka on vähentänyt Suomeen kohdistuvan poliittisen väkivallan riskiä.

Tyytyväinen pitää olla myös Kataisen hallituksen puolesta. Lienee nimittäin selvää, ettei radikaali-islamilaisen maailmankuvan omaava ihminen ole sopeutunut eikä tule sopeutumaan yhteiskuntaamme.

Koska jokaisen syrjäytyneen nuoren yhteiskunnalle aiheuttamaksi kustannukseksi on laskettu 1,2 miljoonaa euroa, on Kataisen hallituksen kontolla oleva talouden supistamistarve juuri pienentynyt kuusinumeroisella euromäärällä.

Toisaalta kuolintapausta on pidettävä valitettavana mikäli emme usko islamin opetuksiin, rakastamme väkivaltaa tai nautimme yhteiskuntamme taloudellisesta ahdingosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Suomi naisen kannalta islamin vastakohta?
Montako syyrialaista pakolaista kuuluu Suomen vastuulle?
Islamistitaistelijoita Suomeen

Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?

Kirjoitin pari päivää sitten"...että ilman kriisimaiden talouden tervehtymistä valuu koko Unioni kurjuuteen." Tämä koskee paitsi Euroopan Unionia, niin myös kaikkia muita ihmisyhteisöjä eri tasoilla. Niin myös Suomea.

Kaikkien poliitikkojen olisi ymmärrettävä tämä tosiasia. Jos talous pyörii ja ihmisten toimeentulo on turvattu, säilyy yhteiskunta paitsi vauraana, niin myös turvallisena, oikeudenmukaisena ja muut huomioon ottavana. 

Sosiaalisesta tasa-arvosta ja hyvinvointipalveluista kiinnostuneen olisi siis ymmärrettävä, että tämä tarkoittaa jakovaran kasvattamista. Siksi voisi kuvitella, että etenkin heikon puolella ainakin sanoissaan olevien vasemmistoliitolaisten ja sosiaalidemokraattien luulisi ymmärtävän, että heidänkin politiikkansa ensimmäisenä prioriteettina tulisi olla taloudelliseen kasvuun tähtäävä talouspolitiikka. Ainakin, jos he haluavat pitää mahdollisimman anteliaasta hyvinvointivaltiosta huolen.

Ympäristötietoisen taas olisi syytä ymmärtää, ettei kurjuuteen valunut talous pysty huolehtimaan edes ympäristöstään. Siksi voisi kuvitella, että varsinkin vihreät ymmärtäisivät, että heidänkin politiikkansa ensimmäisenä prioriteettina tulisi olla taloudelliseen kasvuun tähtäävä talouspolitiikka. Ainakin, jos he haluavat pitää ympäristöstä huolen.

Myös maaseudun puolestapuhujan kannattaisi ymmärtää, ettei kurjuuteen valunut talous pysty tukemaan suomalaista maataloutta kansainvälisessä kilpailussa eikä harrastamaan aktiivista aluepolitiikkaa. Siksi voisi kuvitella, että keskustalaisille olisi päivänselvää, että heidänkin politiikkansa ensimmäisenä prioriteettina tulisi olla taloudelliseen kasvuun tähtäävä talouspolitiikka. Ainakin, jos he haluavat pitää huolen suomalaisesta maaseudusta.

Eikä sijoittamisesta ja taloudellisista transaktioista kiinnostuneenkaan kannata olla ymmärtämättä, ettei kurjuuteen valunut talous pysty tuottamaan nousujohteisia rahoitusinstrumentteja. Siksi voisi kuvitella, että ainakin kokoomuslaiset ymmärtäisivät, että heidänkin politiikkansa ensimmäisenä prioriteettina tulisi olla taloudelliseen kasvuun tähtäävä talouspolitiikka. Ainakin, jos he haluavat pitää huolen toimivista rahoitusmarkkinoista.

Ja onhan selvää, ettei kurjistuva talous pysty ylläpitämään kaksikielistä Suomea. Siksi voisi kuvitella, ettei ruotsinkielisille olisi vaikeaa ymmärtää, että heidänkin politiikkansa ensimmäisenä prioriteettina tulisi olla taloudelliseen kasvuun tähtäävä talouspolitiikka. Ainakin, jos he haluavat turvata kaksikielisen Suomen.

Ja toki on myös ymmärrettävä, ettei kurjuuteen valunut talous pysty ylläpitämään myöskään korkeaa moraalia, turvaamaan yhteiksuntajärjestystä tai tekemään järkevää maahanmuuttopolitiikkaa. Niinpä varsinkin kristillisten tai perussuomalaisten voisi kuvitella ymmärtävän, että heidänkin politiikkansa ensimmäisenä prioriteettina tulisi olla taloudelliseen kasvuun tähtäävä talouspolitiikka. Ainakin, jos he haluavat pitää huolen turvallisesta ja korkeamoraalisesta yhteiskunnasta, jossa vallitsee todellinen sananvapaus.

Suomalaisen talouden ylläpitäminen on tietenkin monimutkainen juttu. Yhden keskeisen tekijän kertoi eilen UPM:n Rauman paperitehtaan johtaja Kari Pasanen: "...vientiteollisuuden kilpailukyky mitataan globaaleilla markkinoilla. Meillä pitäisi olla tasavertaiset kilpailuedellytykset kilpailijamaiden vastaavaan teollisuuteen verrattuna". Samalla hän toivoi, että valtiovalta kuuntelisi vientiyritysten toiveita eikä kasaisi yhä uusia vaatimuksia tehtaiden niskoille. 

Olen sitä mieltä, että Pasasta kannattaa kuunnella. Ja ymmärtää poliittisen kenttämme laidasta laitaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaiset konservatiivien ja reformistien joukkoon
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Miten työntekijästä saadaan puristettua viimeinenkin pisara?

Perussuomalaiset konservatiivien ja reformistien joukkoon

Vastavalitut perussuomalaiset päättivät liittyä brittien pääministeripuolueen kanssa samaan konservatiivien ja reformistien ryhmään Euroopan parlamentissa. Ryhmän jäseniä yhdistää erityisesti EU-kriittisyys.

Näin sai vastauksensa median ennen eurovaaleja innolla esillä pitämä kysymys perussuomalaisten europuolueesta. Ratkaisun perusteella perussuomalaiset eivät rakenna europolitiikkaansa äärioikeistolaiseksi luonnehdittujen ryhmien tukeen, vaan assosioituvat yhteen brittiläisen demokratian pitkäaikaisen valtionhoitajapuolueen kanssa.

Ratkaisua valtakirjansa uusinut Sampo Terho perustelee puolueensa kahden mepin vaikutusvallan maksimoimisella. Samalla voitaneen unohtaa Terhon, Halla-ahon tai ylipäänsä puolueen leimaaminen rasisteiksi tai fasisteiksi, sillä on vaikea kuvitella että David Cameronin puolue lähtisi yhteistyöhön sellaisten kanssa.

Perussuomalaisen puolueen ohella konservatiivien ja reformistien ryhmään liittyvät äärikonservatiivinen Puolan laki- ja oikeuspuolue sekä Tanskan eurovaaleissa suurimman äänisaaliin kalastanut erittäin maahanmuuttokriittinen kansanpuolue. Lisäksi ryhmään liittyy vielä joukko muita europarlamentaarikkoja.

Näin konservatiivien ja reformistien meppimäärä ylittää yhteenlasketun vihreiden (suomalaisista Hautala) ja äärivasemmiston (Kyllönen) koon europarlamentissa, joten Terho lienee oikeassa ryhmänsä merkityksen ja vaikutusvallan suhteen.

Lienee kuitenkin myös niin, että jotkut Halla-ahoa tiukemmin maahanmuuttopolitiikkaa arvostelevat henkilöt ovat ratkaisuun pettyneitä. He olisivat halunneet perussuomalaiset muiden maahanmuuttokriittisten kanssa samaan ryhmään. Tällöin brittipuolueista liittolaiseksi olisi valikoitunut eurovaalien suuri voittaja Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue eli UKIP.

Tämä olisi tarjonnut perussuomalaisten poliittisille vastustajille eväät raskaiden leimakirveiden heilutteluun, mikä olisi aiheuttanut ongelmia puolueen julkisuuskuvien kanssa - riippumatta siitä olisivatko leimat aiheellisia. Seuraavia eduskuntavaaleja ajatellen nyt tehty ratkaisu lienee siis soinilaisten kannalta optimaalinen.

Koska muut suomalaiset puolueet ovat löytäneen liittolaisensa jo ennen vaaleja, en kommentoi niiden ratkaisuja sen enempää. Sen sijaan jään suurella mielenkiinnolla odottamaan europarlamentin työn alkamista - erityisesti sitä, mitä muutoksia uudenlainen parlamentin kokoonpano aiheuttaa sen toimintaan.

Selvää lienee kuitenkin, että EU:n liittovaltiokehityksen tiellä on nyt monin verroin enemmän esteitä kuin ennen vaaleja. Samoin EU:n ongelmalliseksi osoittaneelle maahanmuuttopolitiikalle saattaa löytyä kokonaan uudenlaisia ratkaisumalleja. Viimeksi mainitussa asiassa Jussi Halla-aholla olisi elämänsä paikka nousta yhdeksi parlamentin johtohahmoista.

Tärkeintä tässä kaikessa on kuitenkin muistaa, että EU:n talous tulisi saada viimeinkin nousuun. Erityisesti on toivottava, ettei kriisimaiden taholta synny uusia uutispommeja, vaan ne saisivat talouden tasapainottamisen jälkeen myös velkojensa takaisinmaksun alulle. Tätä olen tosin epäillyt aiemmin, mutta toivottavasti olen väärässä.

Joka tapauksessa on selvää että ilman kriisimaiden talouden tervehtymistä valuu koko Unioni kurjuuteen. Tällöin on vaarana, että sisäisten jännitteiden kasvaessa vaarantuvat myös EU:n tärkeimmät hyödyt eli talouden rattaiden pyörimisen kannalta tärkeä vapaakauppa-alue ja sotien ehkäisemisen kannalta tärkeä eri jäsenmaiden välinen taloudellinen riippuvuus ja yhteenkuuluvuuden tunne.

En usko, että tällaista tulevaisuutta toivoo kukaan eurooppalainen, ei edes pahin EU-kriitikko.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä meidän pitäisi oppia eurovaaleista?
Eurovaalien mielenkiintoisimmat nyanssit
Halla-aho-sitaatteja Husulle ja muille kiinnostuneille