Hottentottien genetiikkaa

Hottentottilaulu on viime päivinä saanut Suomessa runsaasti julkisuutta. Sehän on vanha suomalainen lastenlaulu, jossa alun alkaen tuskin oli mitään rasistista tai muuta arveluttavaa. Hottentotin valitseminen laulun sankariksi lienee aikanaan ollut vain yksi tapa luoda siihen eksotiikkaa.

Nykyisin hottentotti on monien mielestä poliittisesti epäkorrekti nimitys, koska se on valkoisen valloittajaväestön antama nimi eteläisen Afrikan alkuperäiskansalle. Samaan tapaan epäkorrektina voitaisiin pitää sitä, että venäläiset ryhtyivät kutsumaan saksalaisia mykiksi (nemetskii), kun eivät ymmärtäneet näiden puhetta. Itse muistan hottentotti-nimityksen jo lapsesta, enkä silloin osannut pitää sitä mitenkään halventavana.

Hottentotit eli khoit ovat yksi eteläisen Afrikan alkuperäiskansa. Yhdessä san-kansan kanssa heitä kutsutaan usein khoisaneiksi. He elävät vielä metsästäjä-keräilijäyhteisöissä Kalaharin autiomaassa, ja edustavat siten ihmiskunnan alkuperäistä elämänmuotoa.

Khoisaneista on nyttemmin saatu hyvin jännittäviä uusia tietoja. Tiedelehti Naturessa nimittäin julkaistiin juuri uusi tutkimus heidän geeneistään. Tulokset olivat jännittäviä, ja niihin tutustuminen varmasti avartaisi monen ihmisen maailmankuvaa.

Koko genomin sekvensoinnilla saatiin tietää, että khoisanit poikkeavat toisistaan geneettisesti enemmän kuin esimerkiksi aasialaiset eurooppalaisista. Varsin monimuotoistoisesta porukasta siis on kyse. Tämä toki me suomalaiset ymmärrämme hyvin, kun olemme juuri edesmenneen Leena Palotien ryhmän tutkimuksen mukaan itsekin monimuotoisempia kuin eurooppalaiset kansat yleensä.

Khoisanit poikkeavat selkeästi kaikista muista ihmisrymistä. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että heillä on sellaisia kohtia genomissa, joita ei ole löytynyt yhdestäkään aiemmin sekvensoidusta ihmisen genomista. Verrattaessa näitä kohtia simpanssin genomiin huomattiin, että meillä 87% niistä on samanlaisia kuin simpanssilla ja khoisaneilla vain 6%. Näyttää siis vahvasti siltä, että me muistutamme simpanssia enemmän kuin khoisanit! Toisin sanoen meidän evoluutiomme on ollut hitaampaa kuin khoisaneiden evoluutio.

Khoisanien genomista löytyi myös toiminnallisia eroja. Heiltä puuttui laktoosin käyttöön ja vaaleaihoisuuteen liittyvät geenimuodot, mikä on luonnollista koska he eivät juo maitoa ja ovat tummaihoisia. Heillä ei myöskään ollut malariaresistenssin antavaa geenimuotoa, mikä myöskin on luonnollista, sillä malarialoinenhan on siirtynyt simpanssista ihmiseen agraariyhteisöissä, eivätkä khoisanit viljele maata. Mikäli khoisanit päättävät lopettaa nykyinen elämänmuotonsa ja siirtyvät viljelemään maata, on odotettavissa että he tulevat kärsimään malariasta muita afrikkalaisia kansoja enemmän.

Khoisaneilla on myös esimerkiksi nopeaan voimantuottoon ja tehokkaaseen pikajuoksuun sekä karvaan (phenylthiocarbamiiidi) maun tunnistamiseen liittyvä geenimuoto. Näiden voi hyvin kuvitella olevan eduksi metsästäjä-keräilijän elämässä, jossa yllättävistä tilanteista selviäminen ja myrkyllisten kasvien välttäminen ovat elinehtoja. Heillä oli myös runsaasti monistuneita geenejä, kuten kahdentunut syljen amylaasientsyymin geeni. Nämä voivat toimia evoluution raaka-aineena ja tulevaisuudessa monipuolistaa khoisanien metaboliaa, ja sitä kautta ennestään lisätä heidän ainutlaatuisuuttaan suhteessa muihin ihmisiin.

Hottentotit ovat siis perinnöllisesti varsin paljon muista ihmisistä poikkeava mutta varsin monimuotoinen ryhmä. Heidän evoluutionsa on perinnöllisen informaation tasolla tarkasteltuna edennyt pidemmälle muin meidän, ja heillä on monia sopeumia jotka liittyvät ympäristöön ja elämäntapaan. Vanha suomalainen lastenlaulu kertoo siis äärimmäisen mielenkiintoisesta ihmisryhmästä!

Nykyajan kansainvaelluksesta

Tällä viikolla on lehdistö ollut täynnä maahanmuuttoon liittyviä uutisia ja juttuja. Niitä on käsittämättömällä tavalla yhdistänyt pinnallisuus, tunteenomaisuus ja perustelemattomat mielipiteet. Jopa Helsingin Sanomien teettämän mielipidetiedustelun kysymyksenasettelu oli älytön, eikä erotellut toisitaan mitenkään eri maahanmuuttajaryhmiä (esimerkiksi korkeasti koulutetut toihin saapuvat, vähän koulutetut töihin saapuvat, pakolaiset, turvapaikanhakijat, suomalaisten puolisot, eri maahanmuuttajaryhmien perheenyhdistämiset jne...). Tähän turhautuneena tein pienen ajatusretken maahanmuuton perussyihin.

Somalian väkiluku vuonna 2009 oli noin 10 miljoonaa ihmistä. Vastaavasti maan väestönkasvu oli noin 3,38%. Irakin vastaavat luvut olivat 24 miljoonaa (vuonna 2002) ja 2,7% (2005). Komanneksi esimerkiksi otan Nigerian, jonka väkiluku oli vuonna 2009 noin 155 miljoonaa ja väestönkasvu 2,38%. Mikäli näiden lukujen pohjalta lasketaan maiden väestömäärän tulevaisuutta päädytään siihen, että vuonna 2050 näiden maiden nykyisen (2010) noin 200 miljoonan ihmisen väestö tulee lisääntymään noin 530 miljoonaan ihmiseen. Kun kaikissa kolmessa esimerkkimaassa väestön olosuhteet ovat jo nyt ankeat, voidaan hyvällä syyllä kysyä mitä tästä seuraa? Pysyykö tämä väestö kotimaissaan, vai pyrkivätkö he entistä suuremmin joukoin siirtymään sieltä pois paremman elintason toivossa?

Yhden vastauksen voimme ehkä löytää Suomen historiasta. Suomen väestö kasvoi vuosina 1810 - 1850 vaatimattomasta 863 tuhannesta noin 1,6 miljoonaan. Tänä aikana väestö myös selkeästi eriarvoistui talonpoikaisen yhteisön jäädessä aiempaa pienemmäksi osaksi koko väestöstä: heidän alapuolelleen syntyi suuri tilattomien joukko.

Suomen vaurain osa 1700-luvulla oli Etelä-Pohjanmaa. Siellä maata omistavat talonpojat saavuttivat uusien taloudellisten mahdollisuuksien seurauksena ennennäkemätöntä vaurautta. Tilattomiksi jääville nuorille elämä ei kuitenkaan tarjonnut suurta tulevaisuutta, vaan heidän yhteiskunnallinen asemansa painui alas.

Kun 1800-luvulla maakunnan asema alkoi vielä heiketä polarisoitui tilanne entisestään, etenkin kun väestönkasvu paisui alenevan kuolleisuuden seurauksena valtaviin mittoihin.Tämän seurauksena maakuntaan syntyi puukkojunkkarikausi, jolloin tekemistä vailla olevat nuoret miehet hakivat paikkaansa ja kanssaihmisten kunnioitusta muilla keinoin. Sen seurauksena 1800-luvun keskivaiheet olivat poikkeuksellisen rauhattomat. Tämä kehitys olisi voinut päättyä räjähdykseen hiukan samalla tavalla kuin vuonna 1918 kehityksessään hiukan perässä tulleessa muussa Suomessa. Etelä-Pohjanmaalla paineet kuitenkin helpottivat 1800-luvun lopulla, kun maakunnan liikaväestölle syntyi purkautumistie siirtolaisuuden kautta. Niinpä Etelä-Pohjanmaalta siirtyi Amerikkaan enemmän väestöä kuin Suomen mistään muusta osasta.

Suomen ja etenkin Etelä-Pohjanmaan historiasta voimme oppia sen yksinkertaisen asian, että väestön kasvaessa nopeammin kuin talous syntyy helposti levottomuutta aiheuttavia nuorisojoukkoja. Näin on käynyt muuallakin kuin Etelä-Pohjanmaalla. Ja nähdäkseni tämä on merkittävästi kymmeniä vuosia sitten päättynyttä imerialistista kautta suurempi tekijä Somalian, Nigerian ja Irakin levottomuuksiin.

Tarkastelemieni Afrikan ja Lähi-Idän maiden tilanne seuraa nähdäkseni varsin hyvin Etelä-Pohjanmaan 1800-luvun kehitystä. Se on nyt siinä vaiheessa, että liikaväestö on alkanut purkautua maan rajojen ulkopuolelle. Niinpä etenkin länsimaiden rajoille ja turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksiin ilmaantuu yhä suurempia määriä hakijoita. Sen seurauksena pelkästään Suomessa asui maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan viime vuonna (2009) vakituisesti 5549 somalialaista, 3956 irakilaista ja 1148 nigerialaista. Vastaavasti uusia turvapaikanhakijoita oli Somaliasta 1180, Irakista 1195 ja Nigeriasta 131 henkilöä.

Jos ja kun näiden kolmen maan väkiluku tulee kasvamaan yli 2,5 kertaiseksi seuraavan neljän vuosikymmenen aikana, on selvää että olosuhteiden säilyessä nykyisinä kansainvaellus kasvaa ennenäkemättömiin mittoihin. Sellaisella on varmasti seurauksensa.

Suomalaiset siirtolaiset menestyivät varsin hyvin voimakkaassa taloudellisessa nousussa olevassa USA:ssa, jonka kehitys tarjosi eteläpohjalaisille ja muille siirtolaisille laillisen tien menestyä, saavuttaa muiden arvostusta ja osallistua itse talouskasvun tekemiseen. Afrikasta ja Lähi-Idästä länsimaihin suuntautuvan kansainvaelluksen suuri kysymys kuuluukin, että kykeneekö taantuva Eurooppa tarjoamaan vastaavan tilaisuuden tänne saapuville maahanmuuttajille? Mikäli näin ei tapahdu, eivät maahanmuuttajat saavuta uusissa kotimaissaan menestystä eivätkä muiden kunnioitusta. Eivätkä he silloin myöskään tule kasvattamaan uusien kotimaidensa vaurautta, vaan ainoastaan siirtämään lähtömaidensa ongelmia uusiin kotimaihinsa.

Tämänhetkinen kehitys kaikkialla Euroopassa (esimerkiksi rauhattomuus Malmössä, poliitikkojen murhat Hollannissa, raiskaukset Norjassa tai ravintoloiden reviiririidat Suomessa; listaa voisi jatkaa todella pitkään) näyttää vahvasti menevän kohti jälkimmäistä kehityskulkua; minkä seurauksena Eurooppa uhkaa muuttua aiempaa rauhattomammaksi. Tästä tilanteesta saati sen pahenemisesta eivät hyödy tietenkään alkuperäiset eurooppalaiset, mutta eivät myöskään maahanmuuttajat.

Toivoisinkin eurooppalaisten poliittisten päättäjien uskaltavan kohdata Afrikan ja Lähi-Idän liiallisesta väestönkasvusta johtuvan kansainvaelluksen silmät auki, rehellisenä ja tosiasiat tunnustaen. Vain siltä pohjalta voidaan ongelma ratkaista, mikäli se on ratkaistavissa. Tämänviikkoisten lehtikirjoitusten kaltaisella tunteenomaisella lähestymistavalla voidaan ainoastaan varmistaa epäonnistuminen tämän haasteen edessä.

Onko ihmisen evoluutio pysähtynyt?

Usein kuulee väitettävän että ihmisen evoluutio on päättynyt. Tämä käsitys lienee syntynyt siitä tosiasiasta, että nykyisellä teknologian aikakaudella ainakin länsimaissa suurin osa aiemmin tappavista sairauksista on kyetty voittamaan, eikä nälkäänkään kuolla enää kuten ennen. Väitän kuitenkin, ettei ihmisen evoluutio ole pysähtynyt, vaan todennäköisesti jopa kiihtynyt.

Evoluutiota syntyy aina silloin kun kaksi asiaa toteutuu. Ensinnäkin eliöiden jälkeläismäärissä täytyy olla eroja ja toiseksi näiden erojen tulee johtua perinnöllisisistä syistä. Jos nämä molemmat toteutuvat, niin silloin loogisuuden vaatimuksesta syntyy eroja populaation alleelifrekvensseissä (eli geenien eri muotojen runsaudessa). Tämä on yksi evoluution määritelmistä.

Evoluution ajatellaan yleisesti optimoivan eliöiden ominaisuuksia niiden senhetkiseen ympäristöön. Siten pitkään stabiilina pysynyt ympäristö johtaa niissä olosuhteissa optimaaliseen geenikoostumukseen, jolloin luonnonvalinnalla ei ole mistä valita ja eliölajin (tai -populaation) evoluutio hidastuu. Jos taas ympäristö muuttuu nopeasti, menestyvät uudenlaiset ominaisuudet tai niiden yhdistelmät ja evoluutio nopeutuu.

Länsimaissa yhteiskunta on muutaman sukupolven aikana muuttunuut enemmän kuin edelliseen tuhanteen vuoteen. Kaikkia niitä ominaisuuksia joita tarvittiin maatalousyhteiskunnassa, tai vielä aiemmin metsästäjä-keräilijäyhteisössä, ei välttämättä tarvita menestykseen nykyisessä kaupunkikulttuurissa. Siten on selvää, että nykyisessä yhteiskunnassa myös jälkeläisiä saavat erilaiset ihmiset kuin aiemmissa yhteiskuntamuodoissa. Koska geenit vaikuttavat enemmän tai vähemmän kaikkiin ihmisten ominaisuuksiin, on selvää että nyky-yhteiskunnassa menestyvät myös erilaiset geenit kuin aiemmin. Siten näiden geenien suhteellinen osuus väestössä kasvaa. Toisin sanoen tapahtuu evoluutiota.

Oman lukunsa tässä tilanteessa tarjoaa Kiina. Siellä yhteiskunta on päätynyt rajoittamaan voimakkaasti lapsilukua. Tämä yhdessä poikalasten suosimisen kanssa on johtanut sukupuolten määräsuhteiden vääristymään, minkä seurauksena poikien on aiempaa vaikeampi löytää vaimoa. Lisääntymisen kannalta on siis syntynyt aiempaan verrattuna täysin uusi tilanne, jossa tehokkaaseen lisääntymisen tarvitaan uudenlaisia ominaisuuksia: ainakin poikien keskinäinen kilpailu lisääntymiskumppaneista kovenee ja toisaalta tyttölasten evolutiivinen arvo vanhemmilleen kasvaa suhteessa poikalapsiin. Myös näiden tekijöiden voi olettaa muuttavan nopeasti väestön geenifrekvenssejä, eli kiihdyttävän evoluutiota.

Kolmanneksi haluaisin tarkastella kehitysmaita, koska käsittääkseni siellä tapahtuvat parhaillaan koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta merkittävimmät muutokset. Länsimaiden avulla rakennetun terveydenhuollon ja vihreän vallankumouksen sekä suoran ruoka-avun kautta on Afrikan väestönkasvu räjähtämässä. Esimerkiksi Nigerian ja Ruandan vuotuinen väestönkasvu on lähes 2,5%, eli näiden maiden väestö nelinkertaistuu alle sadassa vuodessa. Koko Afrikan väestö kasvaa nykyisin noin 20 miljoonalla ihmisellä vuodessa. Näin on syntynyt uudenlainen tilanne, jossa valintaetu kohdistuu nopeaa lisääntymistä suosiviin geeneihin; mahdollisiin jälkeläisten ylläpitoon vaikuttaviin geeneihin vaikuttava valintapaine sen sijaan näyttäisi selvästi höltyneen aiemmasta. On siis selvää että myös Afrikassa evoluutio on kiihtynyt.

Koko ihmiskuntaa tarkastellessa on vielä otettava huomioon geenivirta. Koko historiallisen ajan on niin Euroopan, Aasian kuin Afrikankin väestö ollut sikäli stabiili, ettei näihin maanosiin ole kohdistunut suurta muuttoliikettä mantereen ulkopuolelta, vaan uusien sukupolvien geenit ovat peräisin aiemmilta sukupolvilta.

Jatkossa ainakin Euroopan tilanne on muuttumassa, kun Afrikan ja vähemmässä määrin myös Lounais-Aasian liikaväestö purkautuu tänne paremman elintason ja/tai rauhallisempien elinolojen toivossa. Kun vielä huomioidaan eurooppalaisen kantaväestön hidas ja kehitysmaista Eurooppaan vaeltavan väestön nopea lisääntyminen, tulee Euroopan väestön geenikoostumus muuttumaan nopeasti hieman samaan tapaan kuin on tapahtunut Amerikan mantereella. Siellähän ovat toisiaan seuranneet laajamittainen eurooppalainen, afrikkalainen ja lopulta kauko-idästä peräisin oleva muuttoliike. Niiden seurauksena alueen alkuperäisväestö on jäänyt pieneksi vähemmistöksi. Merkittävää on myös se, että tämä kehitys jatkuu edelleen joten myöskään tulevaisuuden amerikkalaiset eivät ole pelkästään tämän päivän amerikkalaisten jälkeläisiä.

Myöskään nykyisten eurooppalaisten geenikoostumuksesta ei muutaman sadan vuoden kuluttua voi saada kovin hyvää käsitystä tarkastelemalla pelkästään silloin täälllä asuvan väestön geenikoostumusta; kuten ei nykyamerikkalaistenkaan geenikoostumus vastaa mantereella muutamia satoja vuosia sitten eläneiden ihmisten geenejä. Paikallisesti tarkasteltunahan tämä tarkoittaa, että Euroopan väestössä on tapahtumassa erittäin nopea geenifrekvenssien muutos, eli toisin sanoen evoluutio.

Yhteenvetona voidaan todeta ihmiskunnan lähes koko maailmassa olevan erittäin nopean evoluution vaiheessa. Erityisesti tämä on näkynyt Amerikassa ja tulee jatkossa näkymään yhtä voimakkaasti Euroopassa, joissa molemmissa evolutiivisten valintapaineiden lisäksi alleelifrekvensseihin vaikuttavat myös huomattava migraatio alueen ulkopuolelta.

Tässä vaiheessa auki jää se, minkälaisia ominaisuuksia nopeutunut evoluutio tuottaa ihmiskunnalle. Helppoa on ennustaa valkoisen ihonvärin muuttuvan aiempaa harvinaisemmaksi, mutta esimerkiksi älykkyyden tai muiden sen kaltaisten ominaisuuksien ennustaminen on vaikeaa. Vielä vaikeampaa on ennustaa nopeutuneen evoluution ja sen aiheuttaneiden muutosten kulttuurisia vaikutuksia.