Hyvän omantunnon ostamisesta

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) totesi Suomen Uutisten mukaan, että "perussyy Afrikan rakenteellisiin ongelmiin ja kehittymättömyyteen on... passivoivassa kehitysavussa." Ja teki sen johtopäätöksen, että "se tapa, jolla länsimaat ovat pyrkineet auttamaan Afrikkaa siirtomaa-ajan jälkeen on pikemminkin toiminut omia tarkoitusperiään vastaan, kuin edistänyt niitä. Ja ehkä siinä on ollut se perusfilosofinen ongelma, että kehitysavun tehtävä ei ole ollut luoda kestävää kasvua ja kehitystä Afrikkaan, vaan ostaa itsellemme hyvää omaatuntoa".

Minulla on vahva epäilys, että puhemies olisi tässä asiassa oikeassa. Kuin myös siinä, että - edelleen Suomen Uutisten mukaan - "menneisyys ei riitä minun mielestäni selitykseksi, kyllä ne selitykset ovat jossain muualla". 

Hän ei kuitenkaan lähtenyt avaamaan näiden selitysten sisältöä, koska se on "sellainen miinakenttä, johon en halua lähteä kävelemään". Ymmärrän hänen näkökantansa erinomaisesti.

* * *

On mielenkiintoista, että Yleisradion uutisen otsikon mukaan "Kenian mielenosoituksissa on kuollut parisenkymmentä ihmistä". Nämä "mielenosoitukset järjestettiin viime vuonna mielenosoituksissa tapettujen uhrien muistoksi".

Suomessa järjestetyissä mielenosoituksissa ei sen sijaan kuole koskaan kymmeniä ihmisiä. Ehkä osittain siitä syystä, että poliisilla on tapana suojata mielenosoittajia niin sanotuilta vastamielenosoittajilta, joiden ilmeisenä tarkoituksena on harjoittaa väkivaltaa. 

Voidaan tietenkin kysyä, että onko näillä eroilla jotain tekemistä Halla-ahon mainitsematta jättämien selitysten kanssa. Vai onko kyse jostain aivan muusta?

* * *

Tätä kysymystä voidaan tietenkin tarkastella myös puhemiehen omasta huomautuksesta lähtien. Hänhän totesi, että Saksa ja Japani pommitettiin enemmän tai vähemmän maan tasalle toisessa maailmansodassa.

Lisäksi molemmissa maissa harjoitettiin toista maailmansotaa ennen ja sen aikana järkyttävää väkivaltaa ihmisiä kohtaan. Tarkoitaan natsihallinnon juutalaisiin ja romaneihin sekä japanilaisten kiinalaisiin kohdistamaa terroria. 

Näistä tapahtumista huolimatta molemmista on tullut vauraita teollisuusmaita. Eikä kummankaan maan mielenosoituksissa kuole nykyisin kymmeniä ihmisiä.

Tosin Saksassa mielenosoituksissa henkensä menettämisen mahdollisuus saattaa hyvinkin olla kasvussa maan väestörakenteen muuttumisen seurauksena. Ja siksi on kysyttävä, että olisiko tällä seikalla jokin yhteys Halla-ahon ääneen lausumattomien selitysten kanssa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sitran mukaan halpatyövoimankin maahanmuutto on Suomelle positiivista
Putinin taskussa ja sveitsiläisellä pankkitilillä
Onko Itä-Afrikan johtotähti sammumassa?

Mitäpä yhdestä kolmijalkaisesta jakkarasta?

Suomi palautti Beniniin yhdestä puupalasta valmistetun kolmijalkaisen jakkaran, koska sitä oli sieltä pyydetty. Ilmeisesti tämä asia koettiin suomalaisessa lehdistössä varsin merkittäväksi asiaksi, koska siitä on kirjoitettu varsin monta artikkelia eri lehtiin ja nettisivuille. 

Niinpä ajattelin, että miksen sitten minäkin voisi liittyä joukkoon ja tempaista blogimerkinnän kolmijalkaisesta jakkarasta ja samalla tarkastella sen kotimaan tulevaisuudennäkymiä. Onhan tapaus sellaiseen tarkoitukseen kerrassaan oiva keppihevonen.

* * *

Palautettava esine on beniniläiseltä nimeltään Kataklé. Sellaisia on aikanaan käytetty Dahomeyn kuningaskunnassa muun muassa kuninkaan kruunajaisissa, joissa jakkara symboloi yhteistyötä, vakautta, johtajuutta ja voimaa ja sillä oli voimakas rituaalinen ja seremoniaalinen merkitys.

Lisäksi pappi saattoi istua hallitsijoille omistetuissa seremonioissa kuninkaallisella djande-valtaistuimella, jollon hänen jalkansa lepäsivät pienellä kataklé-tuolilla. Tuolia säilytettiin pääkaupungin Abomeyn ulkopuolella olevassa kylässä, jossa kuninkaan veistäjät asuivat. 

Sieltä se tuotiin kuninkaan palatsiin jokaisen uuden hallitsijan kruunajaisiin. Tuolien merkitystä korostaa se, että johtajaa kutsuttiin nimellä zinkponon, ”tuolin omistaja”. Vastaavia istuimia saattoivat käyttää kuninkaan hovin naiset, papit ja alueelliset päälliköt.

Nyt palautettu Kataklé ei siis ollut ainut laatuaan, vaan niitä on olemassa useampia. Mutta hyvä kuitenkin, että se on nyt saatu palautetuksi sinne, missä ihmiset pitävät sitä arvokkaana. 

* * *

Benin sijaitsee Afrikassa Guineanlahden pohjoisrannalla. Sen itsenäistyi Ranskan alaisuudesta vuonna 1960, minkä jälkeen siellä tehtiin lukuisia vallankaappauksia. Vuosina 1975–1989 se ehti olla myös marxilainen valtio eli niin sanottu kansantasavalta. 

Maan noin viisitoistamiljoonainen väestö koostuu 42 etnisestä ryhmästä, joissa syntyvyys on korkealla tasolla. Sen seurauksena maassa elävien ihmisten määrä kasvaa vuosittain yli kolmella prosentilla, mutta siitä huolimatta maan bruttokansantuote kasvaa - jopa asukasta kohden laskettuna - nopeasti. Tosin siitä huolimatta maa oli vuonna 2023 tässä suhteessa valtioiden vertailussa vasta sijalla 156.

Talouden nopeaan kasvuun vaikuttanee se tosiasia, että kansantasavallan kukistumisen - eli sosialistisille maille tyypillisen kurjistumisvaiheen - jälkeen maa oli afrikkalaisittain varsin vakaa demokratia. Tosin nykyinen - vuodesta 2016 hallinnut - presidentti Patrice Talon on heikentänyt kansalaisvapauksia ja poliittisten kilpailijoiden toimintamahdollisuuksia. 

Viimeisimpänä merkittävänä käänteenä nähtiin kuluvan vuoden tammikuussa Talonin entisten liittolaisten Olivier Bokon ja Oswald Homekyn tuomitseminen kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, jatkaako pallinsa takaisin saanut valtio tulevina vuosina kehityksen tiellä, vai johtaako nopea väestönkasvu, asukkaiden etninen kirjavuus ja presidentin itsevaltisuuspyrkimykset Beninin afrikkalaisille tyypilliseen sekasortoon. 

Sellaiseen saattaa viitata myös beniniläisten uskonnollinen kirjavuus. Maan väestöstä oli nimittäin - vuonna 2013 - kristittyjä noin 48,5 prosenttia, muslimeja 27,7 %, voodoo- ja muihin perinteisiin uskontoihin uskovia 14,2 %, muihin vieraisiin uskontoihin uskovia 2,6 % ja uskonnottomia 5,8 %. 

Toivoa tietenkin sopii, että beniniläiset edellä mainituista seikoista huolimatta jatkaisivat positiivisen kehityksen polulla. Ja että Suomesta palautettu kolmijalkainen jakkara auttaisi heitä siinä! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin taskussa ja sveitsiläisellä pankkitilillä
Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla
Maailmanjärjestyksen uusiminen on aloitettu

Donald Trumpin kiinalaiset jutut

Eilisen päivän positiivisin uutinen oli Kiinan ja Yhdysvaltain saavuttama sopimus, jonka mukaan niiden välisen tavarakaupan tullit lasketaan kohtuulliselle tasolle. Kiinalaiset tavarat saavat USA:n rajalla lisähintaa 30 prosenttia ja amerikkalaistavarat vastaavasti Xin valtakuntaan vietäessä 10 prosentin lisän.

Sopimuksen jälkeen maailman pörssikurssit nousivat eli palautuivat aiemmalle tasolleen. Luultavasti aika moni rohkea pelimies teki siinä sievoisen summan rahaa - ainakin jos sellainen oli ollut etukäteen tietoinen tehdystä sopimuksesta.

Joka tapauksessa USA:n ja Kiinan välisen kaupan normalisoituminen on hyvä asia sekä näille maille ja niiden asukkaille, mutta myös kaikille muille maailman asukkaille. Toivoa sopii, että myös EU-maiden ja USA:n välinen kauppa jatkuisi ilman suurempia häiriöitä. 

* * *

Tässä mielessä oli ikävä kuulla, että USA:n presidentti Donald Trump aikoo pudottaa amerikkalaisten lääkkeistä maksamia hintoja siten, että jatkossa Yhdysvalloissa lääkkeistä saa pyytää enintään saman hinnan kuin niissä maissa, missä ne ovat halvimpia.

Tämä on mielenkiintoinen linjaus, sillä se ei ota huomioon esimerkiksi kuljetuskustannuksia, eri maiden välisiä verotuksellisia eroja tai jakeluketjujen välisiä tehokkuuseroja. Ja ennen kaikkea, se estää markkinamekanismin toiminnan eli kysynnän ja tarjonnan välisen yhteyden. 

Toisin sanoen, kyse olisi monessa mielessä sosialistista järjestelmää vastaavan järjestelmän pystyttämisestä. Siis sellaisen taloudellisen realismin pystyttämistä, jonka jäljet lienevät vielä - ainakin vanhemmilla ihmisillä - hyvin muistissa, eivätkä ne olleet suinkaan positiivisia. Viime vuosien sosialistisissa maissahan politbyroiden mahtikäskyillä ja viisivuotissuunnitelmilla saatiin aikaan vain taloudellista tehottomuutta, tavaroiden puutetta ja loppumattomia jonoja. 

Nähtäväksi siis jää, miten käy amerikkalaisten, sillä ainakin lähtökohtaisesti on selvää, että maailman lääketehtaat tulevat varmuudella myymään tuotteitaan vain siellä, missä niiden hintaan sisältyy koko tuotanto- ja jakeluketjun kustannusten yli jäävä kate eli liikevoitto. Tosin sitä voidaan tarvittaessa avittaa nostamalla lääkkeiden hintoja niissä maailman kolkissa, joissa lääkkeitä voitaisiin lähtökohtaisesti myydä halvemmallakin - minkä myös Trump näytti ymmärtävän.

Tähän saattaa kannustaa se tosiasia, että amerikkalaiset ovat maailman kovimpia lääkkeiden kuluttajia, joten USA:n tarjoama markkina on äärimmäisen houkuttava. Näin kovimman laskun amerikkalaisten halvoista lääkkeistä maksaisivat todennäköisimmin monet kehitysmaat, joissa jakelukustannukset ovat alhaisten työvoimakustannusten ja ehkäpä jonkinlaisen solidaarisuuten tai lääkeyhtiöiltä toivotun "vastuunkannon" takia pienet. 

Pidemmällä aikavälillä voisi käydä myös niin, että lääkkeiden tuotekehitys kapeutuisi sellaisiin tuotteisiin, joilla on mahdollisimman laaja käyttäjäkunta eli ne ovat kannattavia pienilläkin myyntikatteilla. Näin harvinaisten sairauksien hoitomahdollisuudet kehittyisivät nykyistä hitaammin tai jopa pysähtyisivät. 

Kaiken kaikkiaan kyseessä on siten monimutkainen eli vanhan sanonnan mukaan kiinalainen juttu. Toivoa kuitenkin sopii, ettei sitä tarvitsisi sittenkään kokeilla reaalimaailmassa - tai ei ainakaan kovin pitkää aikaa, kuten ei tehty kiinalaisille asetettujen hirmutullienkaan tapauksessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
USA:n ja Ukrainan mineraalisopimuksen seuraukset
Helppoa rahaa ja vihervasemmiston kannatusta
Suomalaisen yhteiskunnan on ryhdistäydyttävä

Häpeällisen vähäinen 250 miljardin dollarin lahja

Kuten kaikki tiedämme, on jouluaatto tasan kuukauden kuluttua. Ja että silloin saapuu joulupukki jakamaan lahjoja kaikille kilteille lapsille - ja jakaa niitä vähän tuhmemmillekin - eikä vaadi vastineeksi mitään.

Tiedämme myös, että jotkut lapset kirjoittavat sivukaupalla lahjatoiveita ja pettyvät, kun eivät saakaan kaikkea toivomaansa. Tämä tuottaa joulupukille - ja hänen tontuilleen pahan mielen - mutta siitä huolimatta hän palaa vuoden kuluttua uusien lahjojen kanssa.

Ilmeisesti kehittyvissä maissa ja saarivaltioissa on kuultu joulupukista ja arveltu, että länsimainen veronmaksaja on sen inkarnaatio. Ja siksi niiden asukkaat haluavat lahjaksi riihikuivaa rahaa - ja vieläpä tuplasti enemmän kuin sen 250 miljardia dollaria, jonka länsimaat olivat perjantaihin mennessä luvanneet.

Näin voisi ajatella ainakin siitä, että rahaa saamassa olleiden kehittyvien maiden ja saarivaltioiden edustajat kävelivät ulos ilmastokokouksen neuvotteluista YK:n ilmastokokouksessa Azerbaidzhanin Bakussa, koska heidän mielestään 250 miljardin dollarin "ehdotukset ovat häpeällisiä". Niin sanotut kansalaisjärjestöt ilmeisesti jakoivat tämän näkemyksen, koska ne vaativat, että on "parempi jättää koko sopimus tekemättä kuin tehdä huono sopimus, ja tämä on hyvin, hyvin huono sopimus". 

O tempora, o mores! Eikö ahneudella ole mitään häpyä eikä rajaa?

Tämän näytelmän jälkeen olisin halunnut Suomen vetävän tarjouksensa pois ja ilmoittavan, ettei suomalainen veronmaksaja ole joulupukki. Eikä hän jaa rahojaan sellaisille ihmisille, jotka halveksivat hänen lahjaansa. Ja vieläpä sellaista hyvän tahdon osoitusta, jonka maksamiseksi hänen pitäisi ottaa uutta lainaa entisten päälle.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kokouksessa nostettiin ilmastorahoituksen määrää vielä 50 miljardilla. Näin siitä huolimatta, että maailman 45 vähiten kehittyneen maan ryhmä ilmoitti tyytymättömyytensä tämänkin lahjan kokoon. 

Siis vähän kuin pikkulapsi, joka pettyy joululahjaksi saamiinsa kymmeneen lahjapakettiin koska joulupukille osoitetulle listalle oli kirjattu sata toivetta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eksistentiaalinen uhka ja älyllinen epärehellisyys
Voiko kehitysmaalaiset lahjoa, Maria Ohisalo?
Marinin hallituksen hinta

Bakteeri olikin soluelin

Mitokondriot olivat alkujaan itsenäisiä bakteereita, mutta surkastuivat evoluution kuluessa aitotumallisten solujen organelleiksi eli soluelimiksi, jotka vastaavat myös meidän ihmisten soluhengityksestä. Eli juuri siellä tapahtuvat ne biokemialliset reaktiot, joissa hyödynnetään hengitysilman happea energian tuottamiseen.

Toinen itsenäisistä eliöistä kehittynyt soluelin on arkikielessä sinilevistä eli syanobakteereista kehittynyt viherhiukkanen, jossa tapahtuvat fotosynteesin eli yhteyttämisen keskeiset reaktiot. Myös se liittyy hapen kiertoon, koska juuri kasvit ja syanobakteerit tuottavat ilmakehät hapen.

Ilmakehän typpeä pystyvät nykyisten oppikirjojen mukaan sitomaan vain tietyt bakteerit ja arkeonit. Tästä syystä esimerkiksi viljanviljelyssä on tärkeää lisätä peltoihin säännöllisesti typpilannoitetta tai viljellä aina välillä typensitojabakteereiden isäntinä toimivia hernekasveja.

Nyt on amerikkalais-itäaasialainen tutkijaryhmä kuitenkin löytänyt levistä aivan uudenlaisen organellin eli soluelimen, joka pystyy muuttamaan typen sellaiseen muotoon, jota solut pystyvät hyödyntämään. Sitä kutsutaan nitroplastiksi.

Tämä soluelin näyttää aivan bakteerilta - jollaisena sitä aiemmin pidettiinkin - mutta uuden tutkimuksen mukaan se ei ole itsenäisesti elämään kykenevä organismi. Tämä voitiin päätellä kahdesta seikasta.

Ensinnäkin nitroplasti jakautui tutkimuksissa vain ja ainoastaan juuri ennen koko leväsolun jakautumista. Näin se siirtyi emosolusta jälkeläissoluille aivan samoin kuin kaikki muutkin solurakenteet ja -elimet.

Toiseksi tutkijat havaitsivat, ettei nitroplasti tuota itse kaikkia tarvitsemiansa proteiineja, vaan saa niitä muualta levästä. Toisin sanoen siltä puuttuu joitain geenejä, jotka mahdollistaisivat sille itsenäisen elämän.  

Lisäksi tutkijat olivat jo aiemmin selvittäneet DNA-vertailujen avulla, että levän ja nitroplastin esi-isät olivat olleet symbioottisessa suhteessa jo noin sadan miljoonan vuoden ajan. Siten levän ja bakteerin suhteen syvenemiselle peruuttamattomaksi symbioosiksi on ollut paljon aikaa.

Erona on viherhiukkasiin ja mitokondrioihin on kuitenkin se, että niiden muuttuminen soluelimiksi on tapahtunut jo evoluution varhaisessa vaiheessa, mutta nitroplastin vasta viimeisen sadan miljoonan vuoden kuluessa. Siten ne menettivät itsenäisyytensä lopullisesti todennäköisesti vasta sen jälkeen kun dinosautukset hävisivät maapallolta. 

Nähtäväksi jää, auttaako nitroplastin tunnistaminen soluelimeksi kehittämään sellaisia ruuantuotannon kannalta hyödyllisiä viljelykasveja, jotka pystyisivät itse sitomaan oman typpensä. Käytännössä tämä tarkoittaisi siihen tarvittavien geenien tunnistamista ja niiden siirtämistä haluttuihin viljakasveihin modernin geeniteknologian keinoin.

Mikäli näin tapahtuisi, avaisi se maatalouteen kokonaan uuden aikakauden, koska typen kemiallinen sitominen ilmakehästä on kallista ja siten esimerkiksi kehitysmaalaisten viljelijöiden tavoittamattomissa. Ja tarjoaisihan itse typpensä sitova kasvi myös länsimaille keinon tuottaa aiempaa halvempaa ruokaa.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomata, että ennen typpeä sitovien viljakasvien päästämistä luontoon olisi varmistettava, ettei typensidontakyky tee niistä muihin kasveihin verrattuna niin ylivoimaisia kilpailijoita, että ne muuttuisivat kaikkialle leviäviksi ja muuta kasvillisuutta syrjäyttäväksi rikkaruohoiksi. Tämä vaara on sen verran oleellinen, että viranomaiset kautta maailman tulevat vaatimaan sen kaikenkattavan selvittämisen ennen kuin kasveja päästetään ulkopelloille edes kokeiltaviksi. 

Niinpä lannoittamatta kasvavia viljasatoja ei kannata odotella kauppoihin vielä pitkään aikaan. Mutta mahdollisesti kuitenkin joskus tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kun mulkku pistää
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä
Perunarutto kulkee ihmisen mukana

Sairaalassa komentokeskus ja hybridisotaa itärajalla

Eilen uutisoitiin syy sille, miksi Israel on piirittänyt Al-Shifan sairaalaa. Maan armeijan julkaiseman ja videomateriaalin tukeman tiedon perusteella sairaalan alla on sijainnut Hamasin komentokeskus. 

Hamas on luonnollisesti kiistänyt asian, sillä sen tunnustaminen olisi terroristijärjestön kannalta järkevää. Tosiasia kuitenkin on, että myös Yhdysvaltain tiedustelu on kertonut sairaalan alla sijaitsevasta komentokeskuksesta, joten asia näyttää täältä tietokoneen näppäimistön takaa päivänselvältä. 

Asiaa voi toki pohtia myös sitä tietoa vastaan, että Israel ylipäätään joutui tunkeutumaan väkivalloin sairaalaan. Ei kai sellaiselle ole muuta järkevää syytä kuin se, että joku esti sinne kävelemisen rauhanomaisesti?

Eilen saimme kuulla toisenkin mielenkiintoisen lausunnon. Sen antoi välimerellisten ihmissalakuljettajien avustusjärjestönä tunnetuksi tullut Lääkärit ilman rajoja. 

Sen mukaan Gazassa ammutaan jopa ambulansseja. Tämä tieto pitänee toki paikkansa, ja ampujakin lienee Israelin armeija. Syytä voi itse kukin pohtia mielessään sitä taustaa vastaan, että Hamasin terroristeilla lienee tappion häämöttäessä kiireellinen tarve päästä pois Al-Shifan sairaalasta ja ylipäätään pohjoisesta Gazasta. 

* * *

Suomessa nähtiin eilen erikoinen näytelmä, kun hallitus ensin ilmoitti pitävänsä tiedotustilaisuuden ja sen jälkeen peruutti sen. Ajattelin - tai kirosin mielessäni - uutisen kuultuani, että jo Petteri Orpon (kok) kabinetin alkumetreillä omaa peliään pelannut hallituksen pienpuolue olisi jälleen nähnyt pelin paikan, mutta lienen ollut väärässä. 

Tiedotustilaisuudessa oli tarkoitus kertoa toimista, joilla pysäytetään venäläisten kehitysmaalaisia turvapaikanhakijoita hyödyntävä hybridisotatoimi itärajalla. Päivän aikana rajalla ehti kuitenkin tapahtua niin paljon, että hallitus päätti siirtyä suoraan suunniteltua järeämpiin toimiin, jotta tilanne saataisiin vakautetuksi - eikä kyse siis ollut hallituspuolueiden välisistä kiistoista, vaan toimien uudelleensuunnittelun vaatimasta lisäajasta.

Tiukkoihin toimiin lienee myös tasavallan presidentin mandaatti, koska tämä katsoi ulkomaanvierailunsa yhteydessä tarpeelliseksi ehdottaa rajan sulkemista. Tämä on erinomaista, sillä antamallaan taustatuella hän epäilemättä vähensi jo ennakolta hallituksen tuleviin toimiin mahdollisesti kohdistuvaa kritiikkiä. 

Tämä kaikki kertoo siitä, kuinka oleellinen muutos Suomessa tapahtui kevään 2023 eduskuntavaalien seurauksena. Ja antoi ripauksen toivoa siitä, että Suomi voisi sittenkin säilyä turvallisena hyvinvointivaltiona.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjä järjesti perussuomalaisille näytön paikan
Veronika Honkasalo terroristien asialla
Pyhän maan sota alleviivaa Suomen suomalaisena säilyttämisen tärkeyttä

Voiko kehitysmaalaiset lahjoa, Maria Ohisalo?

Vihreiden Maria Ohisalo otti kantaa kehitysapuun. Hänen mukaansa "kehitysyhteistyö ei ole mitään Kankkulan kaivoon heitettyä rahaa, kuten ainakin yksi hallitusneuvotteluissa mukana olevista puolueista näyttää ajattelevan... Toivon todella, että Säätytalolla ymmärretään kehitysyhteistyön arvo muuna kuin vain euroina. Se on turvallisuuskysymys.”

Tällä hän tarkoitti, että kehitysmaat pitäisi lahjoa olemaan globaalissa kilpailussa lännen puolella sen sijaan, että ne asettuisivat Kiinan ja Venäjän tueksi globaalissa idän ja lännen välisessä kilpailussa. Nopeasti ajatellen Ohisalon ajatuksessa vaikuttaisikin olevan jonkinlainen järki, sillä onhan koirakin paras kaveri sille perheenjäsenelle, joka antaa sille ruokaa ja muita herkkuja. 

Ja näinhän länsimaat ovat todellakin tehneet. Wikipedian mukaan vuonna 2019 yli miljardin euron tukea antoivat länsimaista Australia, Itävalta, Belgia, Kanada, Tanska, EU:n instituutiot, Suomi, Ranska, Saksa, Italia, Japani, Hollanti, Norja, Etelä-Korea, Espanja, Ruotsi, Sveitsi, Iso-Britannia, ja USA. Muista maista samaan joukkoon pääsivät Kiina, Intia, Arabiemiraatit, Turkki, Qatar ja Venäjä. 

Näistä suurimmat lahjoittajat olivat Kiina, USA ja Intia, joiden kaikkien kontribuutio oli yli 30 miljardia. Niiden jälkeen tulivat yli 10 miljardin lahjoituspotilla Saksa, Iso-Britannia, Japani, EU:n instituutiot, Ranska ja Qatar. Venäjän kehitysapu oli melkein täsmälleen saman suuruinen kuin Suomen. 

Kun edellä olevia listoja (tai tarkemmin Wikipedia-sivua) tarkastelee, voisi - mikäli Ohisalon logiikka pitäisi paikkansa - länsimaiden kuvitella saaneen lahjarahallaan kehitysmaiden varauksettoman tuen idän ja lännen välisessä kilpailussa. Ja etenkin suhteessa Venäjään. 

Asiaa voinee tarkastella esimerkiksi katsahtamalla, miten eri maat ovat suhtautuneet YK:ssa Venäjän hyökkäykseen Ukrainaa vastaan. Tästä asiasta kertoi viime lokakuussa Helsingin Sanomat.

Sen mukaan "YK:n yleiskokous hyväksyi keskiviikkona selvin luvuin päätöslauselman, joka tuomitsee Venäjän laittomat alueliitokset Ukrainassa. 143 maata äänesti puolesta ja 35 maata pidättäytyi äänestämästä. Vastaan äänestivät Venäjän lisäksi Valko-Venäjä, Pohjois-Korea, Nicaragua ja Syyria."

Lisäksi länsimaiden toiveesta ja lahjarahasta huolimatta "äänestyksestä pidättäytyneitä maita olivat Algeria, Armenia, Bolivia, Burundi, Eritrea, Eswatini (eli entinen Swazimaa), Etelä-Afrikka, Etelä-Sudan, Etiopia, Guinea, Honduras, Intia, Kazakstan, Keski-Afrikan tasavalta, Kiina, Kirgisia, Kongo, Kuuba, Laos, Lesotho, Mali, Mongolia, Mosambik, Namibia, Pakistan, Sri Lanka, Sudan, Tadžikistan, Tansania, Thaimaa, Togo, Uganda, Uzbekistan, Vietnam ja Zimbabwe".

Minun nähdäkseni edelle kirjoittamani tosiasiat eivät juurikaan tue Ohisalon väitettä siitä, että kehitysmaat voitaisiin lahjoa kehitysavulla asettumaan länsimaiden rinnalle maailmanpoliittisissa kysymyksissä. Pikemminkin herää ajatus siitä, että Afrikan ja muiden kehitysmaiden miehet hymyilevät huvittuneina partaansa ihmetellessään länsimaisten miesten sinisilmäisyyttä - tasa-arvo- ja wokelluskysymyksistä tietämättöminä he tuskin osaavat ajatella, ettei kyse ehkä sittenkään ole läntisistä miehistä vaan pikemminkin kaikenlaisista mariaohisaloista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poistaako kiinalainen kapitalismi afrikkalaisten ruokapulan?
Hallitus: kehitysapu on sisäistä turvallisuutta ja uuden tiedon tuottamista tärkeämpää
Maria Ohisalolta uusi linjaus

Työperäisen maahanmuuton kynnysraha ja kela-money eivät kiinnosta Tuula Haataista

Kaikki suomalaiset puolueet tahtovat maahaan lisää korkeasti koulutettuja työntekijöitä. Lisäksi suuri osa niistä tahtoisi tuoda ulkomailta kouluttamattomia tekijöitä sellaisiin hommiin, joissa ei tarvita erityistä osaamista. Jälkimmäisen suhteen vain Perussuomalaiset ovat poikkeus.

Siksi oli mielenkiintoista huomata Suomen uutisten kertovan, että myös poliisilla oli näkemys tähän asiaan. Sen mukaan "työvoiman rekrytointiin ulkomailta ja erityisesti kehitysmaista liittyy erittäin merkittävissä määrin kynnysrahan, eli vastikkeettoman, tai vastikkeeltaan täysin epäsuhtaisen, rekrytointimaksun keräämistä vastineena työpaikan usein näennäisestä järjestämisestä Suomessa".

Lisäksi virkavallan suunnalta kuultiin, että tällaista "kynnysrahaa maksavat käytännössä kaikki kehitysmaista töihin pyrkivät maailmanlaajuisesti, ja sen perimisessä ovat keskeisessä asemassa oman maan kansalaiset, jotka ovat jo asettuneet kohdemaahan". 

Kansanedustaja Mari Rantasen (ps) mukaan "eräässäkin tapauksessa palkka hoidettiin niin, että ensin nostettiin Kelasta sosiaalituet osana palkkaa ja päälle maksettiin vähän – ilmeisen pimeänä. Epäillyt kutsuivat tätä järjestelyä poliisin mukaan nimellä ´Kela-money´".

Asia nousi esille eduskunnan kyselytunnilla, mutta työministeri Tuula Haatainen (sd.) torjui perussuomalaisten näkemykset yliampuvina. Haataisen mukaan hallitus on torjunut ihmiskauppaa ja harmaata taloutta. 

Toisin sanoen hallitus ummisti silmänsä, työnsi päänsä pensaaseen ja nosti kädet korville - aivan kuin ikävää totuutta ei olisi haluttu kuulla. Ei edes poliisin kertomana. Eikä edes sen vuoksi, että siinä ovat edustettuna juuri ne puolueet, jotka pitävät eniten ääntä ihmisoikeuskysymyksistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kokoomuksen ja Perussuomalaisten on ratkaistava työperäisen maahanmuuton ongelma
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa
Maahanmuuttovälikysymyksestä ja osaavan työvoiman rekrytoinnista

30 prosenttia maapallon pinta-alasta suojellaan

Montrealin COP-15-luontokatokokous pääsi kuin pääsikin sopimukseen. Sen mukaan valtiot sitoutuivat suojelemaan 30 prosenttia planeetan maa- ja vesialueista vuoteen 2030 mennessä. Tämän saavuttaakseen niiden tulee mobilisoida vuoteen 2030 mennessä vähintään 200 miljardia dollaria vuodessa kotimaan ja kansainvälistä biologiseen monimuotoisuuteen liittyvää rahoitusta kaikista mahdollisista lähteistä – olivat ne sitten julkisia tai

yksityisiä. 

Lisäksi rikkaiden maiden tulee asiaa edistääkseen nostaa vuosittaisen tukensa kehittyville maille 30 miljardiin dollariin. Nähtäväksi jää, riittääkö tämä siihen, että kehitysmaat saavat ruokituksi pupujussimaisesti lisääntyvän väestönsä ilman, että se valtaa maata ympäristön monimuotoisuuden ylläpitämiseltä - sopimuksessa ei nimittäin puhuttu mitään väestänkasvun hillitsemisestä näillä globaalin biodiversiteetin kannalta maapallon tärkeimmillä alueilla. 

Ei siis ihme, että sopimuksen hyväksymisen yksimielisestä hyväksymisestä huolimatta Kamerun syytti puheenjohtajamaa Kiinaa pakotetusta kädenpuristuksesta kehyksen hyväksymisessä. Tämän pakottamisen keinoista en ole nähnyt kirjoitettavan, mutta kyse lienee sen talousruuvin käyttämisestä, jota Kiina on jo pitkään rakentanut mustassa Afrikassa. 

* * *

Meidän suomalaisten kannalta tämän sopimuksen suhteen on positiivista se, että elinkeinoelämämme on ilmaissut olevansa tyytyväinen sen syntymiseen. Ja mikä ehkä vieläkin merkittävämpää: tyytyväisyytensä on ilmaissut myös professori Janne Kotiaho, joka on tullut tunnetuksi ...hmmmhh... melko fanaattisista ulostuloistaan ympäristöasioissa.

Hänen mukaansa "kyllähän tämä on hyvä sopimus. Siinä on numeerisia tavoitteita ja kunnianhimoa. Hyvä maailmanlaajuinen sopimus."

Kaiken kaikkiaan nyt tehty sopimus raamittaa jatkossa pitkälle sitä, kuinka ihmiskunta tulee hyödyntämään ympäristöä. 30 prosentin suojeluvelvoitehan ei tarkoita täyssuojelua, vaan siitä suurin osa liittyy pikemminkin jonkinasteisiin rajoitteisiin luonnonvarojen käytössä.

Esimerkiksi Suomen metsistä oli tämän vuoden alussa suojeltu noin 13 prosenttia, joista suurin osa oli täysin metsätalouden ulkopuolella. Niinpä Montrealin sopimuksen vaatima suomalaismetsien suojelutavoite lisää lähinnä käytöltään jonkinasteisesti rajattujen alueiden lisäämistä maassamme. 

Siten saavutettu sopimus ei todennäköisesti vaikuta kovinkaan merkittävästi esimerkiksi metsätaloutemme toimintaedellytyksiin. Ja tämä lienee myös syy siihen, ettei maamme elinkeinoelämä ryhtynyt vastustamaan saavutettua sopimusta.

* * *

Oli myös mielenkiintoista huomata, että lehdistömme näyttäisi olevan tyytyväinen saavutettuun sopimukseen. Siitä kertoi myös se, että jo tänä aamuna Helsingin sanomat siirsi katseensa jälleen ilmastokysymyksiin eli hiilinieluihin - jotka olivat painuneet hiukan taaemmalle viimeisen vuoden aikana. 

Tämän se teki pääkirjoituksessaan, jossa vaadittiin hakkuiden rajaamista nykyistä pienemmiksi, koska metsiemme hiilinielu on viime vuosina pienentynyt muutamalla prosentilla. Syiksi siihen on löydetty pohjoisten mäntymetsien ikääntymisen seurauksena vähäisempi kasvu sekä ilmeisesti myös metsänhoidossa tehdyt virheet. 

Jälkimmäisen ongelman pitäisi ainakin maalaisjärjellä ajateltuna olla helposti korjattavissa, mutta tuon ikääntymisongelman ratkaisuksi ei oikein käy pääkirjoittajan vaatima hakkuiden vähentäminen. Sen kautta voidaan toki hetkellisesti lisätä metsien hiilinieluja, mutta samalla vuosi vuodelta ikääntyvien puiden kasvu vähenee ajan myötä yhä enemmän. 

Päinvastoin, pitkällä aikavälillä ratkaisu hiilinieluihin saattaisi löytyä pikemminkin hakkuiden lisäämisestä ja niissä kertyvän puutavaran käytöstä pitkäikäisiin kohteisiin. Näin hiilivarastomme kasvaisivat, mutta myös hiilinielut pysyisivät korkeina. Lisäksi saavutettaisiin se hyöty, ettei hyönteistuhoille alttiiden yli-ikäisten metsien määrä kasvaisi hallitsemattoman suureksi eikä sen seurauksena syntyvän hiilinielujen äkillisen romahtamisen riski kasvaisi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Montrealin luontokokous, yritykset ja väestönkasvu
YK:n mukaan yli miljoona kasvi- ja eläinlajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon
Ympäristöväki asettaa monimuotoisuuden suojelun ilmastonmuutoksen torjunnan edelle

Montrealin luontokokous, yritykset ja väestönkasvu

Ylen uutisen mukaan yritykset ovat Montrealissa parhaillaan käynnissä olevassa YK:n luontokokouksessa läsnä isommin kuin koskaan. Ne toivovat valtioilta vahvaa sitoumusta luontokadon pysäyttämiseksi ja selkeitä, mitattavia tavoitteita.

Tähän asiaan tarttui maamme tunnetuimpiin sosialististen luontoratkaisujen ajajiin kuuluva professori Janne Kotiaho. Hän unelmoi, että "jos kirjanpito luontohaitoista lähtee liikkeelle, niin sen perusteella voidaan vapaaehtoisin toimin tehdä tai harkita aiheuttaja maksaa -periaatteen laajamittaista käyttöönottoa tai verotusta luontohaittojen perusteella".

Itse kuitenkin epäilen, että yritysmaailmassa kaivataan lisäverojen sijaan pikemminkin luotettavia tietoja, joilla ne voisivat suunnata luontokadon torjuntaan liittyvät toimenpiteensä mahdollisimman kustannustehokkaasti. Ja samalla toteuttaa ne omaa toimintaansa tukevasti.  

Tähän viittasi nähdäkseni Elinkeinoelämän keskusliiton edustaja, jonka mukaan "kaikkien yritysten pitäisi päästä yli ajan tekemään toimenpiteitä luontokadon hidastamiseksi. Nyt tarvitaan sitä, että edelläkävijät viitoittavat polkua, mutta jotta vaikutuksia saadaan isossa mittakaavassa aikaiseksi, niin kaikkien yritysten täytyy liittyä joukkoon. Siitä tulee pidemmällä aikajänteellä odotusarvo yritysten omalle toiminnalle."

* * *

Kuten olen aiemmin todennut, voidaan luontokato-ongelmaa tutkimusten mukaan hoitaa parhaiten päiväntasaajaa lähellä olevilla seuduilla. Siis juuri siellä, missä luontokadon taustalla on nopeasti kasvava väestö, joka raivaa maata sekä oman ravintonsa tuottamiseksi että hankkiakseen tuloja myymällä ruokaa. 

Tästä ei pitäisi enää nykyisin olla kenellekään mitään epäselvyyttä. Valitettavasti asia ei kuitenkaan ole näin. 

Sen osoittivat jälleen kerran akateemisesti koulutetut mielipidekirjoittajat, joiden mukaan "luontokadosta puhuttaessa väestönkasvu nousee edelleen helposti keskusteluun. Kuitenkin Kansainvälisen luontopaneelin IPBES:n selvityksen (2019) mukaan olennaisempia taustatekijöitä luontokadolle ovat varakkaiden maiden kulutustottumukset ja globaalin talouden rakenteet."

Heidän ja IPBES-panelistien looginen virhe liittyy siihen, että vaikka kehitysmaiden vienti sinänsä perustuukin rikkaista maista tulevaan kysyntään, johtuu sen tyydyttäminen köyhistä maista peräisin olevalla tuonnilla siitä, että tuotantokustannukset ovat kehitysmaissa väestöräjähdyksen tuottaman runsaan halpatyövoimareservin takia alhaisemmat kuin ne olisivat länsimaissa tuotettuina. Ellei näin olisi, siirtyisi tuotanto normaalien markkinatalouden lainalaisuuksien ohjaamana länsimaihin. 

* * *

Ylen luontokatouutisessa pisti silmääni myös kohta, jossa kerrottiin kymmenien kehitysmaiden kävelleen jo kertaalleen ulos neuvoteltaessa luonnonsuojelun rahoituksesta. Näin siksi, että ne haluaisivat länsimailta vuosittain noin 700 miljardia dollaria tähän mennessä tarjottua enemmän sitoutuakseen luontonsa suojeluun.

En tiedä millä perusteella kehitysmaat ovat päätyneet kyseiseen summaan. Se voi tietenkin olla vain gepardihattujen vaatimus oman ja kavereidensa elintason kohottamiseksi, mutta toisaalta se saattaisi ainakin periaatteessa viitata myös siihen taloudelliseen hyötyyn, joka jäisi näiltä mailta saamatta, mikäli niiden luontokatoa aiheuttava vienti rikkaisiin valtioihin supistuisi kokouksessa ehdotetulla tavalla. 

Nähtäväksi siis jää minkälaisiin velvoitteisiin Montrealin kokous lopulta päätyy. Varmaa on kuitenkin se, ettei biodiversiteettiongelma poistu ennen kuin luontonsa monimuotoisuuden suhteen suurimmassa riskissä olevien - päiväntasaajan lähellä sijaitsevien - maiden väestöräjähdys saada pysähtymään. 

Valitettavasti en ole havainnut, että ranskankielisen Kanadan suurimmassa kaupungissa olisi tehty siihen liittyviä päätöksiä. Tai ainakaan, että sellaisista olisi uutisoitu Suomessa.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Luomutuotantoon siirtyminen johti nälänhätään ja valuuttatulojen loppumiseen
Hallitus päätti nostaa valtionvelan 120 000 euroon perhettä kohti
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi

Lisää rahaa etelään - vastikkeeksi syyrialaisia, afgaaneja ja turkkilaisia

YK:n uusin ilmastokokous osoittautui merkittäväksi voitoksi kehitysmaille. Näin siksi, että ne onnistuivat luomaan uuden instrumentin rahavirtojen ohjaamiseksi pohjoisesta etelään. 

Tämä oli melkoinen yllätys, sillä tällainen rahasto ei ollut alkujaan edes kokouksen asialistalla. Eivätkä länsimaat alun alkaen olleet suostuneet edes harkitsemaan moista pahimmillaan loputtomia maksuvelvoitteita sisältävää automaattia. 

Kysehän on nimittäin rahastosta - josta MTV3:n mukaan - korvataan "monenlaisia ja -laajuisia ilmastovaikutuksia, kuten äkkitulvien mukanaan viemiä siltoja ja koteja sekä merenpinnan nousun vuoksi katoamisuhan alla olevia kulttuureita ja kokonaisia saarivaltioita". Siten tämän rahaston kautta olisivat tänä vuonna tulleet korvattaviksi esimerkiksi Pakistanin tulvat tai Somalian nälänhätä.

Tämän rahaston potentiaalia kuvasi Sitran asiantuntija, joka mainitsi, että "en tiedä, korvaako mikään rahamäärä niitä ilmastotuhoja, joita tullaan näkemään". Nähtäväksi siis jää, minkälaisen laskun suomalainen veronmaksaja lopulta kuittaa nyt perustetun rahaston kautta.

* * *

Samaan aikaan kehitysmaalaisten kansainvaellus EU:n alueelle on jälleen kiihtymässä. Helsingin sanomien mukaan "tulijamäärät ovat korkeimmillaan sitten vuoden 2016. Eurooppaan yrittää erityisesti syyrialaisia, afgaaneja ja turkkilaisia. He tulevat etenkin Länsi-Balkanin reittiä, jolla oli lokakuussa 22 300 laitonta rajanylitystä."

Jos ja kun Suomi saa osansa tästä ihmismassasta, on edessä jälleen yhteiskunnan muuttuminen samaan suuntaan kuin vuoden 2015 maahanmuuttoryntäyksen jälkeen on käynyt. Tästäkin aiheesta HS mainitsi kertoessaan lauantai-iltana tapahtunueesta alaikäisten välisestä vakavasta väkivaltarikoksesta. 

Tekojen aikana Turun Majakkarannassa oli noin 20 nuorta, mutta tapaukseen liittyvä tutkinta on vielä alkuvaiheessaan. Tässä vaiheessa tutkintanimikkeet sisältävät kaksi tapon yritystä sekä törkeän pahoinpitelyn. 

Samaan kehityssuuntaan liittynee toinenkin HS:n uutinen, jonka mukaan "poliisi otti kiinni 15 huumerikoksista epäiltyä Helsingissä... Rikosnimikkeinä esitutkinnassa ovat muun muassa törkeä huumausainerikos, huumausainerikoksia ja useita maahantulokiellon rikkomisia."

Toisin sanoen tämäkin aamu kertoi, että Suomi on vahvasti Ruotsin tiellä, eikä tämän tien loppua ole näköpiirissä. Päinvastoin, sille haetaan lisävoimaa EU:n löperöstä maahanmuuttopolitiikasta. Eikä tämä kehitys tule pysähtymään ennen kuin olemme korviamme myöden samassa suossa, joka lopulta herätti ruotsalaiset ja tanskalaiset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Strong statement or intellectual dishonesty in COP27?
Kehitysmaalaisten määrä Välimerellä on jälleen kasvussa
Luoja varjelkoon Suomea Ruotsin kohtalolta

Tasapäistämisen ongelma

Helsingin kaupunki on päättänyt muuttaa kouluihin kohdistuvan rahoituksensa jakoa. Jatkossa rahaa saisivat nykyistä enemmän koulut, joiden oppilaiden perheissä on paljon työttömyyttä, pienituloisuutta, matala koulutustaso tai vanhemmat ovat vieraskielisiä. Toisin sanoen rahaa kohdistettaisiin erityisesti kouluihin, joiden oppilaista suuri osa on kehitysmaista peräisin olevien maahanmuuttajien jälkeläisiä.

Päätös on sikäli ymmärrettävä, että lasten koulumenestys näyttäisi riippuvan vanhempien asemasta. Oppihan on tarttunut erityisen huonosti vieraskielisiin poikiin, joten kaupungin päättäjien ajatus on, että näitä tukemalla saadaan koululaisten oppimiseroja kavennetuksi. 

Lasten ja nuorten mahdollisimman hyvä perusasioiden oppiminen on tietenkin edellytys sille, että suomalainen yhteiskunta voisi jatkossakin hyödyntää mahdollisimman suurta osaa väestöstä yhä enemmän asioiden osaamista ja ymmärrystä vaativissa työtehtävissä. Lisäksi näin syntyvä tasainen tulonjako vähentää syitä erilaisille konflikteille, joten kehitysmaalaistaustaisten ja muiden huono-osaisten lasten parempi koulutus vähentää - ainakin teoriassa - yhteiskunnallista polarisaatiota.

Toisaalta meillä on vain rajallinen määrä resursseja, joten niiden satsaaminen joihinkin ihmisryhmiin on vääjäämättä pois joltain toiselta ryhmältä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että viime vuosikymmenellä tapahtunut kehitysmaalaisten laajamittainen maahanmuutto on johtamassa siihen, että kantaväestön jälkeläisten ja erityisesti lahjakkaimpien lasten ja nuorten koulutukseen riittää aiempaa vähemmän varoja. 

Tällä on puolestaan vaikutuksensa sellaisiin seikkoihin, joita vie eteenpäin väestön lahjakkain osa. Siis sellaiset kuin tiede, yritysten tuotekehitys sekä yksityisen ja miksei julkisenkin sektorin korkeimmat johtamistehtävät ja niin edelleen. 

Tällä taas on pitkällä aikavälillä negatiivinen vaikutus suomalaisen yhteiskunnan teknistaloudelliseen kilpailukykyyn muun maailman kanssa. Näin siitä huolimatta, että väestön lahjakkaimmalla osalla on taipumus menestyä omilla avuillaan - ellei se sitten jo kouluaikanaan turhaudu täysin jäädessään ilman oppimisen kannalta tärkeitä haasteita odotellessaan vähemmän lahjakkaiden tai muuten vain heikosti oppivien koululaisten edistymistä. 

Kaikesta edelle kirjoittamastani pitäisi suomalaispäättäjien pystyä tekemään se johtopäätös, että haitallisen maahanmuuton suosiminen luo yhteiskuntaan lisääntyneen väkivallan, seksuaalirikollisuuden ja polarisaation lisäksi myös tasapäistämisen ongelman. Eikä tämä tule olemaan ilman vaikutusta siihen, minkälainen paikka Suomi on tulevaisuudessa - osaamiseen perustuva hyvinvointivaltio vai muiden hyväksikäyttämä alustatalous. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onnistunut maahanmuuttajakoululaisten inkluusio, vai...
Pitääkö lapsille antaa haasteita vai suojella sellaisilta?
Uussuomalaiset kouluhäiriköt heikentävät myös kantaväestön oppimistuloksia

Suomen väestön kehityksestä nyt ja lähitulevaisuudessa

Tilastokeskus julkaisi tiedon Suomen väkiluvusta. Sen mukaan väestö kasvoi tammi–elokuun aikana 7 336 hengellä, joten maassamme asui elokuun lopussa yhteensä 5 555 577 ihmistä. Tilaston yksityiskohdat antoivat ainakin itselleni paljon miettimisen aihetta. 

Tammi–elokuun aikana syntyi nimittäin yhteensä 30 306 lasta eli 3 088 lasta vähemmän kuin vastaavana aikana vuonna 2021. Kuolleiden määrä taas oli 40 929, mikä on 3 795 enemmän kuin vuotta aiemmin. Tämä tarkoittaa suomalaisen kantaväestön kiihtyvää vähenemistä - etenkin kun huomioimme sen, että tiettyjen maahanmuuttajaryhmien lisääntyvyys on paljon suomalaisia suurempi.

Ulkomailta muutti Suomeen alkuvuoden aikana peräti 24 740 henkeä kun taas poismuutajia oli 8 328 henkeä. Suomen kansalaisia maahanmuuttajista oli 5 383 ja maastamuuttajista 5 375 henkeä. Maahanmuuttajista suurin osa oli karussa Putinin hyökkäystä, koska Migrin mukaan maalis-elokuun aikana 35 891 ukrainalaista oli saanut oleskeluluvan.

Nykyisessä tilanteessa ukrainalaiset ovat luonnollisesti tervetulleita maahamme. Eikä heistä ole koitunut suurempaa murhettakaan, koska he ovat olleet vastaanottoonsa tyytyväisiä sekä hakeutuneet aktiivisesti työmarkkinoille elättääkseen itsensä. Moni on myös palannut kotimaahansa Ukrainan armeijan saatua niskalenkin hyökkääjästä.

* * *

Seuraavaksi Suomeen olisi ilmeisesti rynnistämässä suuri määrä venäläisiä nuoria miehiä, joiden tarkoituksena on paeta Putin julistamaa osittaista liikekannallepanoa. Maahan saapumiselle tarvitaan kuitenkin viisumi ja kaikeksi onneksi hallituskin oli eilen lopulta heräämässä rajojen sulkemiseen - ehkäpä siksi, että sitä vaativa kansalaisaloite on parin päivän aikana saanut poikkeuksellisen paljon allekirjoittajia. 

Rajojen sulkeminen on tärkeää monesta syystä. Ensinnäkin Putin saattaa yrittää käyttää maastaan lähtijöitä lännen yhtenäisyyden horjuttamiseen. Tämän toimenpiteen tehoa hän voisi vielä lisätä välittämällä heidän joukkoonsa suuria määriä alkujaan kehitysmaista peräisin olevia turvapaikanhakijoita, kuten nähtiin aiemmin Puolan ja Liettuan rajoilla. 

Toinen - eikä edellistä poissulkeva - mahdollisuus on, että lähtijöiden mukana maahan toimitetaan presidentille uskollisia venäläisiä, joiden tarkoituksena on toimia maan sisällä samaan tapaan kuin toisen maailmansodan aikaiset desantit. Siis sabotöörejä ja vakoilijoita, joiden tehtäväksi on annettu suomalaisen yhteiskunnan horjuttaminen. 

Lisäksi on muistettava, että mikäli nuorten venäläisten maastamuutosta seuraa Suomeen suuri venäläisvähemmistö, on Venäjän nähty jo aiemminkin käyttävän sellaisten asemaa tekosyynä sotkeutua naapurimaiden asioihin. Onhan tunnettua, ettei kohdemaassa olevien venäläisten omilla mielipiteillä ole tähän mitään vaikutusta. Ja tähän mahdollisuuteenhan Putin viittasi suoraan sanomalla, että kyse on myös "maanmiestemme tahdosta ja pyrkimyksestä päättää itse omasta tulevaisuudestaan".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho selitti Sanna Marinin puhetta
Sota Ukrainassa on käännekohdassa - mitä tekee Putin?
Mitä Marinin anelu kertoi Suomen itsenäisyydestä?

Ruotsin vaaleissa meno oli kuin kehitysmaassa

Ruotsissa käytiin eilen parlamenttivaalit. Niiden lopputuloksena oli... ei kun edelleen kesken olevan ääntenlaskennan perusteella valta vaihtuu länsinaapurissa. Tällä hetkellä näyttää nimittäin siltä, että oikeistopuolueet ovat saamassa enemmistön kansanedustuslaitokseen. 

Itse vaalit olivat aikamoinen farssi. Äänestyspaikoille syntyi pitkiä jonoja, koska vaalisalaisuutta hämärtävien vaalilipukkeiden noutaminen oli järjestetty hankalaksi. Ja jo ennen vaaleja pyrittiin maan toiseksi suurimmaksi nousseen Ruotsidemokraattien puheenjohtajaa pitämään syrjässä mediasta. 

Myös valtamediassa otettiin rajusti kantaa. Maan suurin sanomalehti Aftonbladet nimittäin käytti natsikorttia ja muutenkin pohjoismaisittain ruokotonta kieltä Ruotsidemokraatteja vastaan sekä kehotti äänestäjiä pidättäytymästä jopa muiden porvaripuolueiden äänestämisestä. 

Mikään ei kuitenkaan auttanut, vaan Ruotsidemokraatit näyttää nousevan Ruotsin parlamentin toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Ja sitä kautta sen tie vie todennäköisesti myös Ruotsin tulevaan hallitukseen, jonka tärkein tehtävä on maahanmuuttoon assosioituneen jengiväkivallan suitsiminen.

Tehtävä ei ole helppo, mutta on syytä toivoa tulevalle hallitukselle menestystä. Tai ainakin rohkeutta tehdä sellaisia päätöksiä, jotka vievät pohjaa kyseisen rikollisuuden lajin kasvulta. Siis esimerkiksi kehitysmaalaisten maahanmuuton suitsimista, laittomien ja rikollisten maahanmuuttajien palauttamista kotimaihinsa sekä maahan tulleiden oman vastuun lisäämistä elämästään.  

Tässä suhteessa ruotsidemokraattisten ministereiden on hyvä tutkia tarkasti Timo Soinin Perussuomalaisten hallitustaivalta vuosina 2015-2017. Tarkemmin sanottuna puolueen on syytä asettaa maahanmuuttopoliittiset toimenpiteet valtataipaleensa alkuun sen sijaan, että muut hallituspuolueet voisivat siirtää niitä päivä päivältä ja vuosi vuodelta eteenpäin. 

Tässä puoluetta tosin auttaa se, että maahanmuuton ongelmat ovat länsinaapurissa nykyisin niin kärjistyneitä, että myös muilla hallituspuolueilla lienee tahto löytää ratkaisuja. Siksi kysymys ei ole tahdosta vaan käytettävistä keinoista. Ja siitä, etteivät Ruotsin ongelmien ratkaisemiseen riitä enää kevyet keinot, vaan siihen tarvitaan järeitä ratkaisuja.

Siten kysymys kuuluu, että onko Maltillinen Kokoomus puheidensa mukaisesti valmis tarvittaviin toimenpiteisiin. Ja kuinka sellaisiin suhtautuvat hallituksen pystyttämiseen tarvittavat pienpuolueet? 

Mutta ennen tätä on vielä odotettava päivä tai kaksi lopullisia vaalituloksia - siis samalla lailla kuin kaikenlaisissa kehitysmaissa on tapana. Voihan nimittäin vielä käydä niin, että Sosiaalidemokraatit ja muu vasemmisto on sittenkin saanut torjuntavoiton ja jatkaa johtavana puolueena hallituksessa, joka ei varmasti tule puuttumaan riittävin keinoin maahanmuuttoon assosioituneeseen rikollisuuteen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luoja varjelkoon Suomea Ruotsin kohtalolta
Poliittinen mielipide johti syrjintään
Ruotsidemokraatit voittoon - Pariisin yö kertoi miksi

Kanslaisaloite oikeusvaltion rikkomiseksi

Aamun uutiset kertoivat, että kansalais­aloite Suomessa pitkään asuneiden turva­paikan­­hakijoiden oleskeluluvista etenee edus­kuntaan. Jos se hyväksytään, valtio voisi myöntää nelivuotisen jatkuvan oleskeluluvan henkilöille, jotka ovat hakeneet turvapaikkaa Suomesta ennen vuotta 2017, mutta eivät ole pystyneet esittämään sille päteviä perusteita.

Toisin sanoen kansalaisaloitteen allekirjoittajat haluavat, että maahamme hyväksyttäisiin pysyviksi oleskelijoiksi - siis monenlaisista sosiaaliturvaan liittyvistä eduista nauttiviksi - turvapaikan hakemisoikeutta väärinkäyttäneet elintasoturistit. Samalla maamme vetovoimaa länsimaisesta hyvinvoinnista unelmoivien kehitysmaalaisten parissa kasvatettaisiin aimo harppauksella. 

Nähtäväksi jää, kuinka eduskunta tulee suhtautumaan kansalaisaloitteeseen. Onko se vastuullinen oman maan kansalaisia vai solidaarinen kansainvälisiä sopimuksia tahallaan väärinkäyttäneitä ihmisiä kohtaan. 

Sanomattakin on selvää, että jokainen oikeusvaltioperiaatteita kunnioittava poliitikko jättäisi aloitteen hyväksymättä. Onhan sen taustalla ajatus, että yhteiskunnan pelisäännöt on kirjattu lakeihin ja asetuksiin, joita noudattamalla ihmiset voivat rakentaa elämänsä ennustettavalla tavalla. 

Nyt esillä olleen kansalaisaloitteen osalta ei tehtäisi näin, vaan säädettäisiin taannehtivasti sääntö, jonka mukaan kansainvälisiä sopimuksia tahallaan väärinkäyttäneet ihmiset palkittaisiin. Siis vähän samaan tapaan - joskin käänteisesti - kuin tehtiin toisen maailmansodan jälkeisessä sotasyyllisyysoikeudessa, jossa maamme johtajat jouduttiin pakon edessä tuomitsemaan lainmukaisista tekemisistään.

Onneksi tällainen ei voi olla mahdollista 2020-luvun Suomessa. Eihän?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Politiikan suhde oikeusvaltioon on selvitettävä puolin ja toisin
Niljakasta ja röyhkeää tanssia oikeusvaltion haudalla
Suomi rikkoo avoimesti oikeusvaltioperiaatetta

Halusiko Ano Turtiainen juhlistaa Venäjän alennustilaa?

Valta kuuluu kansalle -puolueen Ano Turtiainen kulutti eilen eduskunnan aikaa kysymällä, millä tavalla Suomi aikoo juhlistaa kesällä ratifiointinsa 30-vuotispäivää viettävää Suomen ja Venäjän välistä valtiosopimusta. Pääministeri Sanna Marin (sd) vastasi, että "näissä vallitsevissa olosuhteissa olettaisin, että emme mitenkään". 

Marinin vastaus nauratti kansanedustajia, mutta tosiasia on, ettei Turtiaisen performanssissa ollut mitään huvittavaa. Venäjähän on johtajansa Vladimir Putinin hallintokauden aikana ajautunut yhä enemmän eristyksiin ja sitä kautta heikkouden tilaan. Nykyisin maan talous toimii kuin kehitysmailla eli perustuu ennen kaikkea raaka-aineiden vientiin. 

Samalla maan bruttokansantuote on laskenut merkittävästi verrattuna kymmenen vuoden takaiseen. Ja päätelleen Venäjän heikosta sotamenestyksestä Ukrainassa on myös sen sotilaallinen voima rapautunut. 

Tämä tilanne on surullinen sekä venäläisten että maailman muiden ihmisten kannalta. Neuvostoliiton perillisen kehitys Turtiaisen mainitseman sopimuksen aikana on ollut äärimmäisen kaukana niistä mahdollisuuksista, joita Venäjällä olisi ollut Putinin astuttua demokraattiseen markkinatalousyhteiskuntaan tähdänneen Boris Jeltsinin seuraajaksi. 

Toki historia on sellainen tieteenala, ettei siinä voi testata vaihtoehtoisia teorioita kontrolloiduin kokein, mutta arvoisan lukijan lienee helppo päätellä, miltä Venäjän elinolot ja talous näyttäisivät, mikäli maassa olisi vallinnut todellinen monipuoluedemokratia ja sananvapaus, se olisi aikanaan integroitunut globaaliin talousjärjestelmään ja siten houkutellut oleellisesti enemmän ulkomaisia investointeja, sikäläisten lasten ja nuorten koulutus olisi perustunut oikeaan tieteelliseen tietoon ja maassa syntynyt varallisuus olisi ohjattu takaisin talouteen sen sijaan, että se on kanavoitu presidentin lähipiirille sijoitettavaksi ulkomaille. 

Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, vaan entinen suurvalta on tuhonnut itsensä viimeistään presidenttinsä käynnistämän Ukrainan sodan myötä. Jatkossa sen talous - hylkiövaltiona - on entistä suuremmissa vaikeuksissa ja voi parhaimmillaankin pelastautua vain jonkinlaiseksi Kiinan raaka-ainelähteeksi. Siis samaan rooliin, johon idän suurvalta on jo pitkään ohjannut Afrikan maita.  

En tiedä mitä Turtiainen eilen ajatteli kysymystä asetellessaan, mutta minun nähdäkseni Venäjällä nähdyssä kehityksessä on viimeisten vuosikymmenien aikana näkynyt kovin vähän juhlimisen aihetta. Ellei kansanedustajalla sitten ollut mielessään ilakointi Venäjän nykyisestä alennustilasta? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Perinteinen vasemmisto on edelleen rähmällään itään - mutta Vihreät ei
Koronahörhöille on tulossa oma puolue - mutta mitä muuta Valta kuuluu kansalle-puolue haluaa
Kirsi Piha ja Ano Turtiainen ne yhteen soppii, huomenna viedään pussauskoppiin!

Kehitysmaalaista ajattelua

Rokotekielteisyys on koronapandemian aikana saanut jonkin verran näkyvyyttä medioissa. Samoin sen vastaiset toimet, kuten Itävallan päätös pakottaa ihmisiä ottamaan rokotteita. Myös Suomessa on väläytetty rokotepakkoa, mutta se ei ole ainakaan vielä saanut edes asiantuntijoiden puoltoa, enkä myöskään minä kannata tässä asiassa pakkokeinoja. 

Rokotekielteisiä kommentteja on nähty useita kertoja myös tämän blogin keskusteluosiossa (esimerkki ja toinen). Tämä on luonnollisesti hiukan outoa tosiasioihin perustuvaan päätöksentekoon pyrkivässä länsimaassa, mutta taustalla lienee laajempi ilmiö eli viime aikoina voimistunut ajatustapa, jota tämän aamun mielipidekirjoittaja kuvasi näin: "nykypäivälle tyypilliseen kriittisyyteen liittyy usein myös tapa käyttää latautuneita käsitteitä, raflaavia yleistyksiä sekä erinäisiä kriittisiksi miellettyjä taustateorioita, joiden mukaan lähes kaikki asiat tiedosta ja totuudesta lähtien ovat vain sosiaalisia konstruktioita vailla mitään universaalimpaa ulottuvuutta".

* * *

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista lukea Nature-lehdestä artikkeli, jossa kerrottiin kehitysmaalaisten koronarokotteisiin kohdistuvasta kielteisyydestä. Niihin liittyenhän päiviteltiin pitkään länsimaiden itsekkyyttä, kun ne mieluummin rokottivat omia kansalaisiaan moneen kertaan sen sijaan, että olisivat toimittaneet kehitysmaille rokotteita. 

Nyt tuosta länsimaiden "synnistä" on kuitenkin päästy eroon ja rokotteita on artikkelin mukaan jaossa riittävästi myös kehitysmaissa. Mutta vastoin odotuksia ne eivät kelpaa siellä sitäkään vähää kuin länsimaissa. Sen seurauksena vain 64 prosenttia Afrikkaan toimitetuista rokotteista on saatu käytetyksi. 

Omikron-muunnoksesta aikanaan ilmoittaneessa Etelä-Afrikassa rokotusvauhti on pudonnut neljännekseen sitä, mitä se oli syyskuussa. Näin siitä huolimatta, että väestöstä vain 44 prosenttia on rokotettu edes yhteen kertaan. 

Kongossa rokotteet eivät käy kaupaksi oikein muille kuin niille, jotka haluavat lentää jonnekin. Eikä ongelmana ole rokotteiden saatavuus vaan niihin kohdistuva epäluottamus.

Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus, sillä jo silloin kun rokotteet tulivat saataville, oli niihin suhtautuminen kehitysmaissa kielteisempää kuin länsimaissa. Sen jälkeen tilanne on mennyt entistä heikommaksi, ja esimerkiksi 43 prosenttia libanonilaisista ei aio missään tapauksessa rokotuttaa itseään. Papua-Uusi-Guineassa taas peräti 80 prosenttia ei aio ottaa rokotetta tai ole harkinnut asiaa. Niinpä sikäläisestä väestöstä vain kolme prosenttia on rokotettu.

Kehitysmaalaisten kriittisyyteen on monin paikoin johtanut se, että paikalliset terveydenhuoltojärjestelmät ovat usein niin tehottomia, että rokotteet ovat lähellä vanhentumista ennen kuin ne ovat ihmisten saatavilla. Eikä asiaa ole ainakaan parantanut se, että osa kehitysmaihin viedyistä rokotteista on ollut länsimaiden ylijäämätavaraa, jonka viimeinen käyttöpäivä on jo senkin takia lähellä.

Toisaalta rokotteiden nopea kehittäminen on aiheuttanut pelkoa niiden turvallisuudesta. Samoin niiden käyttöön liittyvien ohjeistuksien muutokset ovat lisänneet epäilyjä. 

Myös kehitysmaissa yleinen epäluulo hallituksia kohtaan aiheuttaa haluttomuutta ottaa rokotteita. Toisaalta siellä, missä luotetaan yleisesti lääketieteen tutkijoihin ja asiantuntijoihin, on suhtautuminen rokotteisiin myötämielisempää.

Eikä kehitysmaissakaan voi väheksyä sen länsimaista lähtöisin olevan disinformaatiotulvan virtaa, joka liittyy rokotteisiin. Se on monin paikoin jopa syrjäyttänyt tieteeseen perustuvan tiedon, kuten kehitysmaissa usein muutenkin. 

Kongossa on myös paikallisia syitä. Esimerkiksi jatkuvat sodat ja Ebola-epidemiat ovat aiheuttaneet epäluottamusta sekä paikalliseen poliittiseen johtoon että länsimaisiin tuotteisiin. Mikä pahinta, koronarokotteeseen liittyvä kielteisyys on monin paikoin siirtynyt myös muihin rokotuksiin. 

Tansaniassa taas on levinnyt ajatus, että ellei virus ole vielä tarttunut, ei se sitten varmaan enää tartukaan. Eikä rokotukselle siten ole enää tarvetta. 

Naturen kirjoituksessa todettiin lopuksi, ettei kehitysmaalaisten rokotekielteisyys ole kovin vahvaa. Esimerkiksi kolmannes rokotteita välttelevistä eteläafrikkalaisista olisi valmis kuitenkin ottamaan sellaisen, mikäli sitä ilman ei pääsisi kansainväliselle matkalle.  

Siksi rokotuskattavuutta voitaisiin nostaa yksinkertaisesti viemällä rokotuksesta kertovia asiantuntijoita ihmisten pariin sen sijaan, että käytetään rahaa massamedian informaatiokampanjoihin. Tämä on aikanaan toiminut hyvin AIDS:in osalta. 

Lisäksi terveydenhuollon pariin muiden syiden - esimerkiksi tuberkuloositarkastukset tai AIDS-lääkitykset - takia hakeutuneille kannattaisi tarjota rokotusmahdollisuutta. Näin toimien rokotuksen ottamisesta ei aiheutuisi näille ihmisille ylimääräistä lisävaivaa. 

* * *

Ajattelin ensin, että teen edellä olevasta omia johtopäätöksiäni, mutta päätin lopulta poistaa jo kirjoittamani ja jättää tämän kirjoituksen johtopäätösten tekemisen arvoisan lukijani tehtäviksi. Toivotan siten teille - arvoisat lukijani - mielenkiintoisia ajatuksia täksi pyhäpäiväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Omikronin alhaiselle virulenssille löytyi syy
Kieltolain opetus vaikuttaa koronapakkoon
Niin makaa kuin petaa - myös Intiassa

Miksi Amnesty on väärässä moittiessaan kolmatta rokotekierrosta?

Amnesty international on esittänyt väitteen, jonka mukaan "se, että Suomen hallitus varaa kolmannet rokotteet kaikille yli 12-vuotiaille, ei ole vastuullista toimintaa". Syynä näkemykseen on järjestön tahto rokotuttaa kehitysmaalaiset, eikä siis minkäänlainen rokotekriittisyys, päinvastoin. 

Amnestyn raportin mukaan suurimmat rokotevalmistajat ovat priorisoineet vauraita valtioita, vaikka rokotteita olisi tarvittu myös matalan tulotason maihin. Ne ovat sen mukaan myös kieltäytyneet jakamasta valmistukseen tarvittavaa dataa ja teknologiaa sekä pitäneet kiinni rokotepatenteistaan.

Näin ollen Amnesty syyttää korkean tulotason maita ja lääkeyhtiöitä pandemian pitkittämisestä.

* * *

Koronapandemia päättyy joka tapauksessa sitten, kun kaikki maapallon ihmiset ovat saaneet rokotesuojan tai sairastaneet itse taudin (olettaen ettei viruksesta evolvoidu immuniteetin kiertämään pystyviä muotoja). Valitettavasti viruksen leviämistä kehitysmaissa on kuitenkin vaikea seurata, koska niistä ei ole luotettavia tilastoja. 

Jotain tästä vaikeudesta kertonee esimerkiksi se, että virallisten tilastojen mukaan suhteellisen kehittyneessä 48 miljoonan asukkaan Etelä-Afrikassa on tautiin kuollut yli 86 000 ihmistä, mutta sen kaaosmaisessa todellisuudessa elävässä 13 miljoonan asukkaan naapurissa Zimbabwessa vain neljä ja puoli tuhatta. Ero tuskin selittyy koronakuolemien yleisyydellä vaan tilastojen puutteellisuudella.

* * *

Amnesty on tunnetusti vasemmistoliberaali järjestö, jossa toimivat ihmiset eivät ymmärrä sitä, että meillä on käytössämme rokotteita ainoastaan siitä syystä, että länsimaisilla ihmisillä on taito ja yrityksillä motivaatio kehittää sellaisia. Siksi rokotteiden ilmainen jakaminen ja/tai patenttisuojan murtaminen heikentäisi yhteiskuntiemme kykyä reagoida tuleviin pandemioihin.

Tällaisesta kehityksestä meillä on olemassa erinomainen esimerkki eli uusien antibioottien kehittämisen loppuminen. Niitähän tehtiin innokkaasti kymmeniä vuosia sitten, mutta samalla kun tuotteista saatavat voitot pienenivät, siirsivät lääkeyhtiöt tuotekehityksensä muihin tuotteisiin. Ja nyt meitä uhkaa sen seurauksena antibioottiresistenttien bakteereiden kehittyminen. 

On kuitenkin selvää, että siinä vaiheessa, kun länsimaiden ihmiset ovat saaneet omat väestönsä turvaan, jäävät jäljelle ainoastaan halpahintamarkkinat kehitysmaihin. Ja parempien liiketoimintamahdollisuuksien puuttuessa rokoteyhtiöt siirtyvät niille - toki tämä kaikki olettaen, etteivät rokotetta vaille jääneet ole sitten jo sairastaneet tautia.

Joka tapauksessa Suomi muiden EU-maiden kanssa on jo nyt lahjoittanut 100 miljoonaa Astra Zenecan rokotetta kehitysmaihin. Ja ainakin Suomi aikoo lahjoittaa niitä myös lisää.

Olisikin reilua, jos Amnesty sen sijaan, että se moittii länsimaita ja rokotevalmistajia niiden oman väestön suojelemisesta ja rokotteiden kehittämisestä ja tuottamisesta ansaitusta liikevoitosta, kiittäisi niitä. Mutta taitaa olla niin, että kiittämättömyys on tässäkin asiassa maailman palkka. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Niin makaa kuin petaa - myös Intiassa
Pitäisikö koronavirusrokotteet sosialisoida?
Tuotekehityksen hinta ja suomalaiset päättäjät

Afrikkalainen harakka tieteen katolla

Kehitysapu tai - kuten nykyisen orwellilaisen kielenkäytön mukaan sanotaan - kehitysyhteistyö on hyvää tarkoittavaa toimintaa, jossa lopputuloksena tahtoo kerta toisensa jälkeen olla joutuminen ojasta allikkoon. Hyvin tunnettuna esimerkkinä olkoot ns. gepardihattuhallitsijat, jotka kerta toisensa jälkeen vaurastuvat köyhien maidensa asukkaiden kustannuksella, vaikka näiden elintasoa pyritään kohottamaan pelkästään Suomen osalta yli 1 000 miljoonalla eurolla vuodessa. Maailmanlaajuisesti tähän gepardihattujen tukemiseen käytetään vuosittain noin 150 000 miljoonaa euroa.

Tavallisen kansan parissa varsinaista kehitysapua heikommin tunnetuksi on jäänyt tieteellisen kirjallisuuden rahoituksessa kehitysmaiden tukemiseksi tapahtumassa oleva muutos. Aiemminhan tutkimusraportteja julkaisevia lehtiä rahoittivat pääsääntöisesti niiden tilaajat, kuten muitakin lehtiä. Nyt ollaan kuitenkin siirtymässä järjestelmään, jossa tieteellisen analyysin tehnyt tutkija maksaa siitä, että lehti suostuu julkaisemaan hänen raporttinsa. 

Tämän muutoksen yksi tärkeä perustelu oli heti alusta alken se, että näin myös kehitysmaiden tutkijat voisivat seurata mitä maailman tieteessä tapahtuu. Tosin on se ollut mahdollista aiemminkin, koska tutkijat ovat jakaneet raporttejaan toisilleen pyynnöstä ja joskus pyytämättäkin iät ja ajat.

Tämän muutoksen seurauksena tiedesarjoille on tullut julkaisumaksuja eli hinnastoja, jotka vaihtelevat noin tuhannesta eurosta useisiin tuhansiin. Kysymys kuuluu, että tuliko maailma ja erityisesti kehitysmaiden tutkimus näin pelastetuksi.

Yksi vastaus saatiin Science-lehdestä, jossa etiopialainen tutkija valitti, ettei hän pysty julkaisemaan tutkimusraporttejaan, koska hänen hallituksensa ei halua maksaa sivumaksuja. Toki monet tiedesarjat tarjoavat kehitysmaille apuaan ja jättävät ottamatta köyhimpien maiden tutkijoilta sivumaksuja, mutta tämä ei koske kaikkia julkaisusarjoja ja erivapauden hakeminen on etiopialaistutkijan mukaan muutenkin usein hankalaa ja sen saaminen epävarmaa. 

Näin maailman tutkijayhteisö on tehnyt järjestelmiinsä suuren muutoksen, jonka seurauksena kehitysmaalaiset voivat kyllä helposti lukea muiden tekemistä tutkimuksista, mutta heillä ei ole varaa julkaista omiaan. Omalta osaltani näin tämän lopputuloksen jo silloin kun ensimmäisiä kertoja kuulin vaatimuksia tästä muutoksesta. Sen sijaan en tiedä, mahtoivatko järjestelmää vaativat maailmanparantajat ymmärtää asiaa. 

Sehän on kuin harakan ongelma tervakatolla. Jos julkaiseminen maksaa ja on liiketoimintaa, niin sillä on hinta. Suljetussa järjestelmässä - jollainen tiedeyhteisökin pitkälti on - tämä hinta on maksettava tavalla tai toisella. 

Eli jos saat julkaistua työsi ilmaiseksi, joudut löytämään rahat muiden tekemien tutkimusraporttien lukemiseen. Tai jos saat lukea muiden tekemät raportit ilmaiseksi, joudut maksamaan omiesi julkaisemisesta. 

Perusongelma ei kuitenkaan muutu: jos yhteiskunnan rahat menevät gepardihatun taskuun, ei niitä riitä tieteelliseen kirjallisuuteen. Ja ratkaisu olisi yksinkertainen, mutta ilmeisen mahdoton: jos gepardihattuja ei olisi tai heidän päällimmäinen intressinsä ei olisi kartuttaa omaa sveitsiläistä pankkitiliään, ei afrikkalaisella tutkijallakaan olisi puutetta tieteellisten raporttien lukemisesta eikä niiden julkaisemisesta.

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kun uusi järjestelmä kasvaa muutamien vuosien kuluessa kattavaksi, saa myös tavallinen koko lystin maksava länsimainen veronmaksaja lukea uusista tieteellisistä löydöksistä suoraan niistä kertovista tutkimusraporteista. Toivon mukaan tieteellinen tieto leviää tämän seurauksena entistä paremmin ja tekee maailmasta edes hiukan paremman paikan elää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Millä perusteilla luonnontieteelliset tutkimukset vanhenevat?
Tiede kustannustalojen uhrina
Tiede on uhka valheelliselle maailmankuvalle

Niin makaa kuin petaa - myös Intiassa

Helsingin sanomat kertoi, että maailman köyhemmille valtioille SARS-CoV-2-virusta vastaan valmistettuja rokotteita jakava WHO:n Covax-ohjelma on riippuvainen Intiassa tuotetuista rokotteista, mutta nyt se on joutunut vaikeuksiin, koska Intia pitää rokotteet itsellään käsiin räjähtäneen oman tautitilanteensa takia.

HS siteerasi jutussaan WHO:n maailmaa parantavaa naista, jonka mukaan rokotteiden jakautuminen epätasaisesti siten, että vauraammat maat ovat saaneet niitä kehitysmaita enemmän on ollut "törkeää niin eettisesti, moraalisesti kuin tieteellisesti”. 

Syyllisten penkille jutussa joutui erityisesti USA, joka on rajoittanut rokotteisiin tarvittavien materiaalien vientiä ulos maasta. Näin Intian rokotetuotanto on pienempää kuin se olisi, mikäli niiden kauppa kävisi normaalisti. Yhdysvaltain hallintoa syytettiin jutussa jopa "siitä, että se kylpee rokotteiden yltäkylläisyydessä" ehdittyään rokottamaan 41 prosenttia väestöstään. 

Myös EU:n kerrottiin harkitsevan intialaisten auttamista lähettämällä sinne pelastuspalveluhenkilöstöä. Sellaiseen kuuluu mm. lääkintähenkilöstöä, mutta rokotteista ei HS:n jutussa mainittu. 

Arvoisa lukijani saattaa tässä kohtaa ehkä kysyä, että missä luuraa nyt professorin oma ajatus kun hän vain referoi HS:n juttua. No tietenkin siinä älyllisessä epärehellisyydessä eli ilmeisen tarkoituksenmukaisessa harhaanjohtamisessa, minkä seurauksena HS:n toimittaja jätti yhden oleellisen asian mainitsematta halutessaan syyllistää Yhdysvaltoja ja samalla koko läntistä maailmaa. 

Tarkoitan tällä tietenkin sitä, että intialaisten tragedia juontaa vain ja ainoastaan heidän uskonnollisuudestaan ja yleisestä välinpitämättömyydestään. Nyt käsillä oleva tragedian käynnistymiseenhän johti ihmisten välinpitämättömyys suosituksista, minkä seurauksena he ovat osallistuneet tartuntariskistä piittaamatta viime kuukausina suuriin uskonnollisiin ja poliittisiin tapahtumiin sekä häihin ja krikettiotteluihin.

Suomalaisen sanonnan mukaan niin makaa kuin petaa. Ja juuri näin on käynyt intialaisille. Ja täsmälleen sama koskee myös meitä suomalaisia, jotka olemme kohtuullisen hyvin välttäneet COVID-19-pandemian suhteen riskikäyttäytymistä ja päässeet sen seurauksena kohtuullisen vähällä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö maahanmuuttajat rokottaa ennen kantasuomalaisia?
Ympäristöpaniikin lietsomisellakin on seurauksensa
Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan