Nuoren naisen paksut huulet

Yleisradio kertoi meille, että "Parikymppiset suurentavat huuliaan hyaluronihapolla - ´kauneusihanteeni on muovinen, en ole mikään elovena´". Huolimatta jutun hankalasta luettavuudesta katselin sen läpi ja jäin ihmettelemään.

Ihmettelin ensinnäkin sitä, että kuinka yleisestä ilmiöstä tässä on kyse, sillä katukuvasta päätellen puheena ei ole ainakaan vielä mikään nuorisomuodin valtavirta. Itse uutinen kertoo lakonisesti ainoastaan, että "huuliaan suurentavista nuorista on tullut kauneushoitoloiden uusi asiakasryhmä."

Hätkähdyttävä oli myös uutisen kohta, jossa "Ronjan äiti Sirpa Sarlin kannustaa tekemään, niin kuin tyttärestä tuntuu hyvältä". Ja ehkä jotain kertoi sekin, että jutussa lainattu Tanja sanoi, että  "tykkään itsestäni enemmän, kun minulla on täytettä huulissa".

Itse olen ihmetellyt jo pitkään elokuvissa esiintyviä naisnäyttelijöitä, joiden kasvoja hallitsevat yksi toisensa jälkeen elottoman näköiset ylipaksut huulet. Lieneekö nekin valmistettu hyaluronihapolla?

Niinpä ihmettelin toiseksi - ja vielä ensimmäistä ihmettelynaihettani paljon enemmän - mitä tämä huulien suurentamisinto kertoo suomalaisista nuorista naisista. Kertooko se heidän itsekeskeisyydestään ja heikosta itsetunnostaan, joihin edellä lainatun Tanjan kommentti näyttäisi viittaavan. Vai pelkästään elokuvamaailman tähtösten esimerkin hätkähdyttävästä vaikutuksesta?

Entä Ylen journalismi? Miksi se halusi tehdä tällaisen jutun. Toki ilmiön uutisointi kaikelle kansalle on median tehtävä, mutta jutun tyylilaji oli... hmm... sensaatiolehtimäinen ja kritiikitön.

Ja sellaisena ainoastaan huulenpaksunnoksia tekeville "kauneushoitoloille" ilmaista mainosta. Sekä heikon itsetunnon omaaville nuorille entistä suurempia ulkonäköpaineita luovaa ja todennäköisesti myös vielä rankempia muokkausoperaatioita ruokkivaa.

Lopuksi totean, että on tietenkin jokaisen aikuisen oikeus muokata ulkonäköään kuten haluaa. Ja hyaluronihapolla tehdyt muokkaukset ovat ainakin Ylen jutun mukaan ajan myötä katoavia - ellei sitten jokin mene käsittelyssä pieleen. Tästä huolimatta koen syyllisyyttä siitä, että minun verorahoillani tehdään tällaista nuorten ulkonäköpaineita ja kaupallisia intressejä edistävää sensaatiolehtimäistä journalismia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naisen evoluution uusi suunta
Miksi nainen pettää miestään?
Seksuaalisuuden uusi normaali

Fanatismi on vaarallista

Yleisradio kertoi, että Ruotsissa on tullut ilmi jo toinen tapaus, jossa vegaanivanhemmat ovat näännyttäneet lapsensa lähes kuoliaaksi. Tapaukset osoittavat kuinka vaarallista fanatismi - tässä tapauksessa veganismi - voi olla.

Olisikin hienoa, mikäli vastuullisissa medioissa puhuttaisiin nykyistä enemmän ihmiselle epäluonnollisen ravinnon vaaroista. Mehän olemme evoluution myötä kehittyneet sekasyöjiksi, mikä seurauksena elimistömme tarvitsee parhaalla mahdollisella tavalla toimiakseen myös eläinperäistä ravintoa.

Ylen uutinen kuvasi tasapainoisen vegaaniravinnon sisältävän "muun muassa viljavalmisteita, palkokasveja, kasviksia, marjoja, hedelmiä, sieniä, ravintorasvoja ja erilaisia maitotuotteita korvaavia kasviperäisiä vaihtoehtoja". Listan tarkoitus oli varmasti hyvä, mutta lopputulos varsin erikoinen.

Erikoinen siksi, ettei kasvisruuasta saa B12-vitamiinia, jonka saaminen edellyttää vegaanilta säännöllistä vitamiinipurkilla käymistä tai ainakin sellaisten tuotteiden syömistä, joihin tätä vitamiinia on erikseen lisätty. Veganismin aiheuttamasta äärimmäisestä vaaratilanteesta kertovassa uutisessa tämä tosiasia olisi ollut syytä tuoda esiin erityisesti silloin kun jutun lukevia vegaaneja pyritään opastamaan terveelliseen ruokavalioon.

En tiedä, johtuiko B12-vitamiinin mainitsematta jättäminen Ylen uutisessa vahingosta eli huolimattomuudesta, toimittajan tietämättömyydestä vai suoranaisesta valehtelusta veganismin luonnonmukaisuusbrändin ylläpitämiseksi. Oli niin tai näin, voi verorahoitteiselta medialta odottaa tässä(kin) asiassa laadukkaampaa journalismia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vegaaniarmeija?
Erilaisuuden korostaminen päivähoidossa
Kuinka maapallo pelastuu?

Kohti kriisitunnelmia

Helsingin Sanomien mukaan Antti Rinteen (sd) syntymässä oleva hallitus olisi lisäämässä pysyviin uusiin menoihin 1,2 miljardia euroa. Lisäksi kertaluoteisiin menojen kattamiseen myytäisiin valtion omaisuutta noin kolmella miljardilla eurolla. Näin vältetään näppärästi lisävelan ottaminen samalla periaatteella kuin vanhassa sadussa peittoa pidennettiin leikkaamalla suikale toisesta päästä.

Tähän ei voi sanoa kuin huh huh. Ja palauttaa mieleen, että suomalaisista noin 77 prosenttia vastustaa verojen lisäämistä. Enkä usko, että yhteisen omaisuuden myymiselle löytyy juuri sen enempää kannatusta.

Samalla on syytä toistaa Kokoomuksen Jukka Kopran lausahdus, jonka mukaan "verotuksen tiukentaminen lannistaa ihmisten työhaluja, mikä on jo nähty. Se pienentää yrittäjien motiivia ottaa riskiä ja työllistää. Tarvitsisimme juuri päinvastaisia lääkkeitä – sellaisia, että työn teosta jää enemmän käteen ja yrittäjä saa vastineen riskinotolleen."

Tässä tilanteessa onkin helppo ennustaa, että neljän vuoden kuluttua laaditaan hallitusohjelmaa kriisitunnelmissa. Toivottavasti silloin joku muistaa vielä senkin, että Rinteen hallituksen vihervasemmistolaista jakopolitiikkaa kannatti tämän vuoden eduskuntavaaleissa vain himpun yli 37 prosenttia äänensä antaneista.

* * *

Rinteen hallituksen ohjelmasta ei ole annettu juurikaan muita tietoja. Arvaan tässä kuitenkin, että ainakin viime aikoina julkisuudessa olleet ISIS-lapset järjestetään suomalaisten elätettäväksi äitiensä kera. Samalla maahanmuuttopolitiikan valmiuksien kehittäminen jää retuperälle, joten mahdollisen uuden kehitysmaalaisten kansainvaelluksen edessä Suomi on yhtä aseeton kuin neljä vuotta sitten.

Siksi ilmaisen jo nyt, että toivon olevani näissä arvauksissani niin väärässä kuin ihminen vain voi olla. Ja jos uskoisin Jumalaan, rukoilisin hartaasti, että hän toteuttaisi tämän toiveeni.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaatavatko Keskustan kynnyskysymykset Rinteen yrityksen?
23 prosenttia suomalaisista kaipaa lisää veroja
Antti Rinne: sanahelinää ja jakopolitiikkaa

Kalifaatin kansalaiset tuomiolla

Islamilaisten terroristien Kalifaatti nousi valtaan, aiheutti runsaasti kärsimystä ja tuhoa sekä lopulta kukistui itse. Nyt sen jäsenet ovat joutumassa oikeuteen Irakissa.

Kuolemantuomio on aina virheellinen siinä mielessä, että se on täysin peruuttamaton silloinkin kun oikeuskäsittelyssä on tapahtunut virhe ja syylliseksi on tullut tuomituksi syytön henkilö. Jollain tavalla ymmärrän kuitenkin irakilaisia tuomioistuimia näiden tuomittua jo neljännen ranskalaistaustaisen ISIS-terroristin kuolemaan. En siis hyväksy, mutta ymmärrän.

Toisaalta on niinkin, että hyväksyn ranskalaisten pyrkimyksen peruuttaa nuo kuolemantuomiot juuri niiden korjaamattomuuden takia. Olisi kuitenkin hyvä, että mikäli tuomioita muutetaan, ei vaihtoehtona olisi määrämittainen vankeus vaan elinikäinen kalterien katselu sisältäpäin ilman mahdollisuutta tuomion lyhentämiseen edes jälkikäteen ilman syyttömyyden pitävästi osoittavaa uutta todistusaineistoa.

Lisäksi ymmärrän ja hyväksyn sen, että irakilainen tuomioistuin on tuominnut ruotsalaisnaisen ISIS-yhteyksistään 15 vuoden vankeuteen. On selvää, ettei kukaan ole matkustanut ISIS:in Kalifaattiin ilman tietoa sen luonteesta, joten sinne matkustaminen on katsottava tuen antamiseksi islamilaiselle hirmuvallalle. Erityisen hyvin tämä asian ovat tienneet islamiin kääntyneet länsimaalaiset ja pakolaisstatuksella maanosaamme saapuneet muslimit.

Lisäksi on huomattava, että ISIS ajettiin muualta Irakista ja Syyriasta useiden vetäytymissopimusten kautta yhteen kaupunkiin eli Baghouziin. Siten siellä ei ole satunnaisia eurooppalaisia vaan jokainen sieltä löytynyt eurooppalaistaustainen on varmuudella ollut Kalifaatin puolella ja muuta ihmiskuntaa vastaan.

Annetaan siis irakilaisen oikeuden toimia - ainakin se on parempi vaihtoehto kuin summittaiset lynkkaukset. Mikäli suomalaisia naisia tai miehiä joutuu irakilaisoikeuteen, kiitettäköön kaksoisvirtain maalaisten perillisiä asian hoitamisesta, ja huomautettakoon tarvittaessa kuolemantuomioiden epäeettisyydestä.

Mutta muistetaan samalla, että tässä tapauksessa syytetyksi tuskin joutuu ensimmäistäkään täysin syytöntä eurooppalaista. Näin siksi, että heistä tasan 100 prosenttia on tiennyt minne menee ja mitä se tarkoittaa. Ja siksi heidän valintansa on ollut joko suora tai epäsuora islamistisen terrorismin tukeminen ja ansaitsee siksi myös ankarat seurauksensa.

Aiempia ajatuksi samasta aihepiiristä:
Kuka ottaa vastuun?
ISIS-vaimojen ja muiden ihmisoikeudet
Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin

Viikonlopun pilkkeitä

Eiliset europarlamenttivaalit osoittivat suomalaisten olevat tyytyväisiä EU:n nykytilaan. Suurin puolue oli Kokoomus kuten aiemminkin eikä kansallisvaltioiden liittoa federalismin sijasta ajava Perussuomalaiset menestynyt samalla tavalla kuin kuukauden takaisissa eduskuntavaaleissa. 

Sen sijaan Vihreät saivat Suomen vaaleissa rökelevoiton, mikä johtunee ennen kaikkea siitä valtavasta ilmastonmuutoksen saamasta mediahuomiosta, joka on viime aikoina hallinnut valtamediaa. Koko vasemmiston kannatus jäi kuitenkin reilusti alle 40 prosentin, koska hallitusta kokoavan SDP:n ja ilmeisesti Vihreille äänestäjiään menettäneen Vasemmistoliiton kannatukset jäivät vaatimattomaksi.

Vaalit osoittivat myös, että suhtautuminen EU:n tulevaisuuteen vaihtelee voimakkaasti eri maissa. Kaiken kaikkiaan merkittävimmäksi muutokseksi saattaa osoittautua se, että konservatiivien ja sosialistien ryhmät menettivät enemmistön parlamentissa.

Siten sen päätöksenteko muuttuu entistä arvaamattomammaksi vihreiden ja nationalistien kannatuksen noustua huomattavasti. Tämä voi olla joko hyvä tai huono asia - toivottavasti hyvä.

* * *

Vaalien alle jäi eilinen kohu-uutinen mustasta kansalaisoikeustaistelijasta Martin Luther Kingistä. Tämä oli nimittäin seurannut vierestä kaverinsa raiskattua naista ja jopa antaneen rikoksentekijälle ohjeita. 

En sano tässä, että King noudatti vain oman kulttuuritaustansa tapoja, vaan totean ainoastaan että hänen käytöksensä oli törkeää ja että ajat ovat onneksi muuttuneet sitten 1960-luvun. Toivottavasti myös Amerikan mustassa yhteisössä.

***

Lopuksi totean Suomen voittaneen kolmannen jääkiekon maailmanmestaruuden joukkueella, jolla ei pitänyt olla minkäänlaisia menestymisen mahdollisuuksia. Se osoittaa ennen kaikkea saumattoman yhteistyön ja tahdonvoiman merkityksen tavalla, jollaisen toivoisin leviävän maassamme myös kaukaloiden ulkopuolelle.

Suomella on nimittäin hieno tulevaisuus, jos pystymme riitelevän ja repivän politiikan sijasta yhteistyöhön oman taloutemme tukemiseksi siten, että huolehdimme samalla ekologisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta kestävyydestä. Sen sijaan keskinäisellä riitelyllä ja epärealistisella talous-, ympäristö- tai maahanmuuttopolitiikalla tulemme ajamaan oman hyvinvointimme alas.

Tämä olisi hyvä ymmärtää myös politiikan vasemmalla laidalla erityisesti nyt, kun se aikoo ryhtyä hallitsemaan maata. Ja sen aisankannattajaksi ryhtyvässä Keskustassa, jonka tärkein tehtävä mahdollisessa uudessa hallituksessa on ylläpitää järjen ääntä, jotta hyvää tarkoittava kasvava verotus ja maailmanparantaminen eivät tukahduta koko suomalaista yhteiskuntaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
EU-vaalien tärkeät asiat
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä

Kuka ottaa vastuun?

Kirjoitin eilen ISIS-vaimoista ja -lapsista sekä päätin, etten enää palaa aiheeseen ainakaan vähään aikaan. No, tuo aika jäi todella vähäksi, koska Helsingin Sanomien mielipidesivulla kaksi kirjoitusta pakotti palaamaan asiaan.

Näissä kirjoituksissa emeritusprofessori Markku Helin ja lappeenrantalainen Jaakko Suvantola vaativat näitä naisia ja lapsia Suomeen. Helin vertaamalla heitä maamme sisällissodan jälkeisiin kovan kohtalon kokeneisiin punaleskiin, punaorpoihin sekä punakaartin liepeillä toimineisiin naisiin ja Suvantola vetoamalla kristilliseen oikeudenmukaisuuteen ja armoon.

Kuten eilen totesin, ei näiden naisten kohteleminen yhtenä joukkona sovi kovin hyvin oikeusvaltion olemukseen, mutta toisaalta heidän oikeutensa ovat vahvassa ristiriidassa meidän tavallisten kansalaisten oikeuksien kanssa. Ja siksi tässä nimenomaisessa tilanteessa heidän kohtelunsa yhtenä joukkona on oikeutettua.

Jos joku - kuten Helin tai Suvantola - kuitenkin haluavat toimi toisin, heidän olisi vastattava yhteen kysymykseen. Eli siihen, että kuka ottaa vastuun, mikäli nämä naiset tai heidän kasvatettavakseen jätetyt lapset Suomeen saavuttuaan aiheuttavat suoraan tai epäsuorasti terroritekoja, joissa kärsijöiksi - jopa henkensä menettäen - joutuvat täysin syyttömät sivulliset?

Ottaako sen Helin tai Suvantola? Vai päätöksen tekevät poliitikot tai virkamiehet?

Ja jos joku ottaa, niin millä tavalla tuo vastuu toteutuu? Palauttamalla kuolleet elämään? Iloitsemalla heidän pääsystään kristilliseen Jumalan valtakuntaan? Vai maksamalla korvausrahoja henkensä tai terveytensä menettäneille?

Onneksi aamun Helsingin Sanomissa oli myös järkevä näkemys tähän asiaan. Sen esittänyt helsinkiläinen eläkeläinen Heikki Valtonen totesi, että näille kasvonsa peittäneille musliminaisille täytyisi Suomen sijasta järjestää elämä jossain islamilaisessa valtiossa, missä he voisivat kokea elävänsä omiensa joukossa.

Hieno ajatus, jossa kaikki ovat voittajia. Suomi ja suomalaiset välttyvät naisiin liittyviltä elatuskustannuksilta ja terroriuhalta, kun taas jotkut heidän tulevan kotimaansa miehet saavat rakastaakseen syvästi uskonnollisia vaimoja. Ja vaimot tietenkin omaa uskontoaan tunnustavia miehiä.

Tuleva kotimaa puolestaan saa sitä osaamista, jonka paljon kehuttu suomalainen koulutusjärjestelmä on onnistunut opettamaan näille naisille - sikäli kun heidän epäilemättä uskonnolliset uudet aviomiehensä sallivat työnteon uusille armailleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS-vaimojen ja muiden ihmisoikeudet
Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin
Afgaanin ilmoitus kotimaahan vakuutti korkeimman hallinto-oikeuden

ISIS-vaimojen ja muiden ihmisoikeudet

Tämän aamun lehdessä ISIS-vaimon äiti arvosteli sitä, ettei Suomi aio auttaa hänen tytärtään ja lapsiaan pois Syyriasta ja pohtii jopa jälkeläisten huostaanottoa. Kritiikki meni jopa niin pitkälle, että hän kyseenalaisti Suomen aseman oikeusvaltiona.

Ihan ensiksi tunnustan ongelman, eli sen ettei kaikkien ISIS-vaimojen osallisuudesta terroritekoihin ole tietoa. Siten heitä tulisi kohdella oikeusvaltioperiaatteen mukaan syyttöminä kunnes laittomat teot on osoitettu.

On kuitenkin useita syitä, jotka oikeuttavat Suomen hallituksen toiminnan.

Ensinnäkin tässä ovat vastakkain ISIS-vaimojen ja meidän tavallisten suomalaisten oikeudet. Koska on selvää, että radikalisoituneet naiset ovat vaaraksi ympäristölleen, aiheuttaisi heidän Suomeen paluunsa turvallisuusriskin muille suomalaisille. Ovatko siis vapaaehtoisesti terroristien joukkoon lähteneen naisen ihmisoikeudet suuremmat kuin meidän muiden ihmisoikeus turvallisuuteen?

Sama koskee heidän lapsiaan. Mikäli äidit tunnustavat edelleen jihadistista islamia, on suuri vaara siitä, että myös heidän lapsensa radikalisoituvat. Etenkin kun heidän lapsuutensa on jo viitoittanut sellaisen käyttäytymisen syvälle minäkuvaan, kuten Anonyymi totesi edellisen blogimerkinnän kommentissaan.

Lasten osalta on myös selvää, että nämä aikuiset naiset ovat laiminlyöneet jälkeläistensä turvallisuuden. Jo yksin se - eli lasten oikeus turvalliseen elämään - oikeuttaa heidän huostaanottonsa. Vai väittävätkö nämä ISIS-vaimot ja heidän sukulaisena, että aikuisten omasta tahdostaan toimineiden naisten ihmisoikeudet ajavat lasten ihmisoikeuksien edelle?

Lopuksi totean, että yleisen turvallisuuden suhteen saimme jälleen muistutuksen Ranskasta. Siellä toistaiseksi tuntematon mies asensi ja räjäytti pommin haavoittaen 13 ihmistä, joista 11 joutui sairaalaan. Oli tekijä muslimi tai ei, on selvää, että yhteiskunnalla on oikeus - ei vaan velvollisuus - suojella kansalaisiaan tämäntapaiselta turvallisuusriskiltä.

Onneksi Suomi on demokratia ja kansa pääsee äänestämään tulevaisuudestaan. Seuraavan kerran huomenna sunnuntaina, jolloin voimme antaa äänemme turvallisemman Euroopan ja Suomen puolesta. Sitä tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin
Hiukkasen säälittäviä jihadisteja
Miksi naiset rakastuvat renttuihin?

Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin

Yle oli käynyt haastattelemassa islamistinaisia Syyriassa. Siis naisia, jotka ovat Suomen kansalaisia - osa jopa kantasuomalaisia - ja joilla on liuta lapsia islamilaisten fanaatikkomiesten alkuun panemina.

Nämä naiset ja heidän lapsensa olivat eilen puheena myös Ylen vaalikeskustelussa. Puoluejohtajien yleinen mielipide oli, että pitäisi perustaa kansainvälinen tuomioistuin tutkimaan naisten mahdollisia rikoksia - epäilemättä minun, sinun ja muiden kunnollisten ihmisten verorahoilla.

Valitettavasti Jussi Halla-aho (ps) taisi kuitenkin olla oikeassa todetessaan, ettei näiden ihmisten rikoksia ole mahdollista selvittää kuin poikkeustapauksissa. Siten - mikäli tämä joukkio otetaan vastaan Suomeen - maahamme saapuu lähes varmasti myös raskaisiin rikoksiin syyllistyneitä fanaattisia ihmisiä. Käveleviä aikapommeja, kuten Perussuomalaisten puheenjohtaja muotoili.

Laki on kuitenkin yksiselitteinen. Kuten Antti Rinne (sd) totesi, on kaikilla Suomen kansalaisilla oikeus palata Suomeen olivat he tehneet maailmalla mitä tahansa. Ja lasten osaltahan rikoksia tuskin on edes tapahtunut - ei ainakaan pienimpien.

Siten Juha Sipilän ja sitä edellisten hallitusten kyvyttömyys nähdä islamismin etenemisen seurauksia ja valmistella sen varalta lainsäädäntöä tulee ennemmin tai myöhemmin johtamaan islamististen aikapommien paluuseen Suomeen. Ja mitä todennäköisimmin myös tapahtumiin, jotka ovat tällaisten ihmisten tekeminä valitettavan tuttuja muualta maailmasta.

Siksi Syyriasta palaavilta naisilta on lastensuojelun nimissä otettava lapset huostaan heti Suomen rajalla. Näin siksi, etteivät he pääsisi vahvistamaan näiden mielissä sitä ihmisvastaista ideologiaa, jonka siemen on jo kylvetty ISISin kalifaatissa.

Tässä tilanteessa toivoisin punamultahallituksemme lisäävän hallitusohjelmaansa tarpeellisten pykälien säätämisen perustuslakiin vastaavien tapausten varalle, jotta terrorijärjestöihin kuuluminen tai sellaisen tukeminen johtaisi automaattisesti Suomen kansalaisuuden menettämiseen. Ja maahantulon kieltämiseen.

Tai no, koska tällainen ei ole Vihreiden, RKP:n ja Vasemmistoliiton mukana ollessa mahdollista, panen toivoni hallitusneuvotteluiden kariutumiseen ja sitä kautta Suomen kannalta turvallisemman hallitusvaihtoehdon syntymiseen. Ja sen myötä edellä mainitun lainmuutoksen valmistelun mahdollistumiseen.

Meillä kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa asiaan seuraavan kerran ensi sunnuntain eurovaaleissa. Tosin juuri nyt ei näytä hyvältä, sillä Ylen eilen julkaiseman gallupin mukaan Vihreistä olisi tulossa vaalien toiseksi suurin puolue. Onneksi kuitenkin lähinnä SDP:ltä ja Vasemmistoliitolta siirtyneiden kannattajien seurauksena, joten vasemmiston kokonaiskannatus on edelleen perinteisellä noin 40 prosentin tasolla.

Toisaalta lienee niin, ettei edellä kuvaamaani lainmuutokseen ole valmis kuin yksi puolue - gallupin mukaan 17 prosentin kannatuksella. Siten sunnuntain vaaleissa on äärimmäisen tärkeää, että kaikki Suomen ja suomalaisten turvallisuudesta jotain ymmärtävät ihmiset kävisivät antamassa äänensä paremman Suomen ja Euroopan Unionin puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kalifaatin kansalaisten pääsy suomalaisten pariin on estettävä
Mitä tehdä palaaville islamisteille?
Keskustelu syyrialaispakolaisten palauttamisesta voidaan aloittaa

Halla-aho linjasi maahanmuuttopolitiikkansa perusteita - niin minäkin

Esko Aho (kepu) teki yhden Suomen sisäpoliittisen historian suurimmista munauksista vuoden 2000 presidentivaalien toisella kierroksella ryhdyttyään äärimmäisen konservatiiviseen vaalikampanjaan. Se karkotti ison osan näkemyksiltään poliittisessa keskustassa olleista äänestäjistä vasemmistososialisti Tarja Halosen (sdp) taakse.

Tapaus on jäänyt mieleeni koska vaalien lopputulos oli nähtävissä heti toisen kierroksen kampanjoiden alettua ja ymmärsin tuolloin Halosen valinnan jo etukäteen suomalaiseksi tragediaksi. Näin siitä huolimatta, etteivät Esko Ahonkaan kyvyt olisi todennäköisesti riittäneet presidentin tehtävien kelvolliseen hoitamiseen.

Tapaus tuli mieleeni kun Perussuomalaisten nuorisojärjestön piiristä julkaistiin rasistisluonteinen twiitti. Siinä on kuva maahanmuuttajapariskunnasta ja teksti, jossa sanotaan että "äänestä perussuomalaisia, jotta Suomen tulevaisuus ei näyttäisi tältä".

Twiitti ei ylitä minkäänlaista rikoskynnystä, kuten rikosoikeuden professori Matti Tolvanen epäilee, vaan sopii kyllä sananvapauden rajoihin. Sen sijaan sen julkaiseminen oli yksinkertaisesti typerää ja etenkin emopuoluetta aiheettomasti leimaavaa sekä äänestäjiä karkottavaa.

Tämän huomasi myös puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps), joka totesi suorin sanakääntein, että "Perussuomalaisten ohjelmaan tai tavoitteisiin ei kuulu ihmisten geeniperimän tarkkailu tai suomalaisuuden määrittely ja rajaaminen tällaisin kriteerein".

Halla-aho toivoi myös, että nuorisojärjestön jäsenistön enemmistö ymmärtäisi tilanteen vakavuuden. Tällä hän vihjasi siihen, ettei twiitin takana ole koko nuorisojärjestö vaan ainoastaan sen pieni rasistinen vähemmistö, joka on jo aiemminkin osoittanut vähä-älyisyyttä.

Todettakoon lopuksi omana kantanani maahanmuutto-asioihin, ettei kenenkään ihonväri tai syntymäpaikka ole itsessään syy diskriminointiin tai Suomessa oleskelun eväämiseen. Sen sijaan maahanmuuttoa tulee arvioida sen perusteella onko tulijalla annettavaa suomalaiseen yhteiskuntaan.

Siksi hyväpalkkaisen työpaikan työvoimapulasta kärsivältä alalta hankkineet ihmiset ovat etusijalla, mutta vähäisen koulutustason vaativille tai työttömyydestä kärsiville aloille pyrkiville on annettava työlupia vain hyvin perustelluissa poikkeustapauksissa.

Humanitaarisen maahanmuuton osalta lisäarvoa ei pääsääntöisesti voi odottaa, joten sen osalta auttamisen volyymi on asetettava kymmenien miljoonien enemmän tai vähemmän hädänalaisten ihmisten nykymaailmassa sellaiselle tasolle, etteivät yhteiskuntamme taloudellinen, kulttuurinen tai sosiaalinen kestävyys ole uhattuina. Autettavien ihmisten määrän maksimoimiseksi on turvapaikkapäätökset kuitenkin tehtävä aina määräaikaisina ja rikolliset ynnä muut apuamme väärinkäyttävät on karkotettava maasta.

Edelle kirjoittamani ei poista sitä, ettei kaikenlaisissa maahanmuuttoon liittyvissä suunnitelmissa tulisi huomioida tulijoiden taustaa tai yksittäisiin kulttuureihin kuuluvien aiemmin tänne saapuneiden ihmisten määrää, koska nämä seikat näyttävät vaikuttavan valtavasti tulijoiden panokseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Mutta - ja tämä on tärkeä mutta - tämä tulee tehdä tosiasioiden pohjalta eikä ennakkoluuloihin perustuen.

Tällä kaikella yritän sanoa, että myös maahanmuuttopolitiikassa on tosiasiat tunnustettava ja järjen käyttö sallittu. Samalla linjalla näyttäisi olevan myös Jussi Halla-aho ja hänen puolueensa - sekä uskoakseni myös suomalaisten ehdoton enemmistö.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttokriittisyys on tosiasioiden tunnustamista
Maahanmuuttajien matkasta työelämään
Muslimimaahanmuuttajat ajautumassa ylisukupolviseksi etnis-uskonnollisesti leimautuneeksi alaluokaksi

Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko

Helsingin Sanomat teki jutun siitä, mitä tapahtuisi jos Suomi ja Eurooppa ryhtyisivät oikeasti rajoittamaan metsiensä käyttöä siten kuin viime aikoina on vaadittu. Jutun - ja sen pohjana olevan tutkimuksen - mukaan noin 80% hakkuista siirtyisi muualle. Ja samalla tietenkin niistä saatava taloudellinen hyöty, joka etenkin Suomessa on erittäin merkittävä hyvinvointimme perusta.

Jutussa haastateltiin useita asiantuntijoita. Emeritusprofessori Risto Päivisen mukaan "esimerkiksi Etelä-Amerikassa on paljon hakkuita, jotka ovat pienentäneet puuston hiilivarastoja, toisin kuin Euroopassa. Tässä näkyy se, että Brasiliassa raivataan sademetsää maataloutta varten. Kun metsän häviämistä saatiin aikaisemmin vähennettyä, se on taas lähtenyt nousuun."

Jutussa todetaan edelleen, että sellutehtaiden hiilipäästöt ovat Pohjoismaissa selvästi pienemmät kuin Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Lisäksi puupohjaisten tuotteiden poistuminen markkinoilta ja korvautuminen teräksellä, betonilla tai muovilla aiheuttaisi kasvavan hiilijalanjäljen.

Jutun pohjana olleen tutkimuksen tekijä Maarit Kallio totesi johtopäätöksenään suoraan, etteivät hakkuurajoitukset ole tehokasta ilmastopolitiikkaa. Sen sijaan metsiä kannattaisi istuttaa lisää, esimerkiksi Afrikkaan kuten ST1:n Mika Anttonen on suunnitellut.

Näiden lisämetsienkin tulisi olla talousmetsää eikä itsekseen vanhenemaan ja hiiltä varastoimaan jätettyjä metsiä, sillä hiilen voimaperäiseen sidontaan sisältyy valtavia riskejä, totesi puolestaan professori Jarkko Hantula. Hänen viestinsä koskien suomalaismetsiä oli sama parin päivän takaisessa mielipidekirjoituksessa. Siinä hän korosti metsien kykyä sopeutua lämpenevään ilmastoon sen sijaan, että niiden järeyttä kasvatettaisiin hiilen sitomiseksi.

Tämä kommentti on yhteensopiva sen kanssa, että puolisen vuotta sitten kirjoitin silloin tuoreen tutkimuksen pohjalta, ettei Euroopan metsiä tule ajatella keinona hillitä ilmastonmuutosta koska niiden avulla siihen ei ole mahdollista vaikuttaa merkittävästi. Sen sijaan Euroopan metsiä tulisi hoitaa siten, että ne selviäisivät mahdollisimman hyvin tulevaisuuden ilmastossa.

Yhteenvetona tästä kaikesta lienee todettava, että Suomen on jatkettava hyvää metsäpolitiikkaansa myös ilmastonmuutoksen aikakaudella, sillä se takaa hiilinielujen säilymisen, suomalaisten hyvinvoinnin ja suomalaisen elämäntavan toisin kuin turhanpäiväinen hötkyily ympäristöjärjestöjen luoman paniikin vallassa. Lyhyesti sanottuna metsiemme vastuullinen talouskäyttö on suorastaan ilmastoteko.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metsä Group innostaa tutkijoita ja poliitikkoja
Pirullisia ympäristöongelmia
Suomen metsäpolitiikka on kohdallaan

Ohjaako persunpelko hallitusneuvotteluita?

Kuten hyvin tiedetään, on Tanskan maahanmuuttopolitiikka ollut jo vuosia varsin kireää. Näin siksi, että maan hallituspuolueet katsovat tätä kautta pystyvänsä torjumaan maahanmuuttokriittisen Kansanpuolueen kasvua. Lisäksi he saavat Kansanpuolueelta vastineeksi maahanmuuttolinjauksistaan tukea monissa muissa kysymyksissä.

Ruotsissa politiikka on periaatteellisempaa ellei suorastaan kehitysmaalaista, eikä mikään puolue halua tukea maahanmuuttokriittiseltä Ruotsidemokraateilta. Siitä huolimatta myös ruotsalaispuolueet ovat ainakin puheiden tasolla ilmaisseet jonkinasteista maahanmuuttokriittisyyttä - ainakin suhteessa aiempaan.

Suomessakin oli eduskuntavaalien alla ilmassa jonkinlaista Perussuomalaisiin kohdistuvaa syrjintäajattelua, vaikka meillä onkin hyviä kokemuksia kaikkien puolueiden välisestä yhteistyöstä. Tässä oli taustalla ehkä hiukan ruotsalaisten matkimista, mutta myös sen laskelmointia, että näin toivottiin mahdollisimman monen Perussuomalaisia kannattavan jättävän vaalit väliin.

Edelle kirjoittamani pitkän johdatuksen jälkeen itse asiaan. Minusta oli mielenkiintoista lukea Ilta-Sanomien toimittajan maalailleen keskustan motiiveja "joululahjalistan" tekemistä muistuttavissa hallitusneuvotteluissa. Hänen mukaansa "Keskustassa halutaan vetää verotuksessa tiukkaa linjaa myös siksi, etteivät perussuomalaiset pääsisi maalaamaan keskustasta kuvaa ´vasemmistovihreän politiikan takuumiehenä´".

Suomen kannalta olisi erinomaista jos tämä keskustalainen logiikka pitäisi loppuun asti ja hallitusneuvottelut joko katkeaisivat tai päätyisivät maamme talouden kannalta siedettävään hallitusohjelmaan. Nähtäväksi jää voiko kumpikaan näistä mahdollisuuksista toteutua vai viekö kepulaisten hallituskiima lopulta voiton terveestä järjestä.

Sen sijaan toimittajan kommentti osoitti, ettei perussuomalaisia äänestäneiden vaalipäivä mennyt hukkaan, sillä jos Keskustan "persunpelko" jo talousasioissa on näin vahva, niin kuinka vahva sen täytyykään olla maahanmuutto- ja ilmastopoliittisissa kysymyksissä.

Tässä yhteydessä on syytä huomioida myös anonyymiksi jääneen kepulaisen kommentti, jonka mukaan "sekin kortti on auki, että Keskusta yrittää muodostaa hallitusta Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kanssa." Ellei muuten, niin siksi, että se asettaa Antti Rinteelle ja vihervasemmistolle kovia paineita löytää yhteisymmärrys Keskustan kanssa - eli tinkiä ainakin kaikkein hulluimmista vaalilupauksistaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt olen hämmästynyt
Kaatavatko Keskustan kynnyskysymykset Rinteen yrityksen?
Ruotsalainen politiikka kehitysmaalaistuu

Nyt olen hämmästynyt

Nyt olen niin hämmästynyt että joudun kirjoittamaan päivän toisen tekstin (ensimmäinen on täällä), sillä vasemmistoliiton Li Andersson on kieltäytynyt myymästä valtion omaisuutta kaiken hyvän jakamiseksi suomalaisille sekä muille täällä ja toisaalla eleleville. Toki arvaan, että omaisuuden myymisen vaihtoehto Lille on velan ottaminen, mutta siitä huolimatta olen hämmästynyt.

Valitettavasti Keskustan suunnasta ei ole lyöty jarruja, vaan Katri Kulmuni ilmoitti omien neuvottelujensa jatkuvan. Nähtäväksi jää onko Kulmuni valmis hylkäämään puolueensa kynnyskysymyksistä sen, jonka mukaan hallituksen on sitouduttava julkisen talouden tasapainoon vuonna 2023.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaatavatko Keskustan kynnyskysymykset Rinteen yrityksen?
23 prosenttia suomalaisista kaipaa lisää veroja
Muistutus paperittomien palveluista alleviivasi hallitusneuvotteluiden tärkeyttä

Onko FPÖ:n Strache valtavirtaa vai mätä omena?

Euroopan kansallismielisten oikeistopuolueiden ongelmana ei ole se, etteikö erittäin suuri osa kansasta kannattaisi heidän poliittisia näkemyksiään. Se on käynyt selväksi monenlaisissa kyselyissä.

Sen sijaan näiden puolueiden ongelmana on uskottavuuden puute, jota vihervasemmalle kallellaan olevat valtamediat ruokkivat päivästä toiseen. Ja lähes kaikissa EU-maissa.

Tällaisessa tilanteessa näiden puolueiden johtohenkilöiden tulisi ymmärtää toimiensa olevan erityisen tarkkailun alla. Ja jopa mahdollisten ansojen olevan mahdollisia.

Tällainen ansa asetettiin ilmeisesti Itävallan vapauspuolueen FPÖ:n puheenjohtajalle Heinz-Christian Strachelle, joka joutui eroamaan varaliittokanslerin pestistään neuvoteltuaan videokameran edessä eduista, joita hän voisi saada venäläisiltä urakoiden järjestämistä ja medianäkyvyyttä vastaan. 

Strache ei ole kieltänyt sanomisiaan eikä tapaus sikäli ole vähääkään epäselvä. Eikä selitykseksi käy humalatila eikä kaunis nainen. Sen sijaan Itävaltaan on tulossa syysvaalit, joiden jälkeen pulinat on syytä lopettaa, koska kansa on puhunut ja halutessaan pudottanut FPÖ:n pois politiikan keskiöstä - tai vaihtoehtoisesti antanut sille luottamuslauseen.

Videon esille tuominen juuri eurovaalien alla on ilmeisesti tarkoitushakuista, koska se on tehty jo kauan sitten päätellen siitä, että video on ollut tunnetun koomikon tiedossa jo pitkään. Tämä on tavallaan ikävää, mutta tietenkin myös vaalitaktiikkaa, jolla pyritään tuhoamaan EU:n tasolla yhdistymässä olevien kansallismielisten puolueiden kannatus.

Samalla väitteet kansallismielisten puolueiden venäjämielisyydestä vellovat - suomalaisena esimerkkinä vaikkapa keskuskauppakamarin Juho Romakkaniemen Twitter-tili - ja niiden kilpailijat lyövät Kremlin kätyrin leimaa koko poliittiseen liikkeeseen. Asiaa ei muuta se, ettei suomalaispuolueen Venäjä-suhteen kriittisyydestä ole pienintäkään epäilystä.

Lopullisena tavoitteena on tietenkin estää kansallismielisten puolueiden yhteisen euroryhmän perustaminen ja ylipäänsä niiden vuoden 2015 tapahtumien seurauksiin perustuva kannatuksen nousu kaikkialla Euroopassa. Jos tämä onnistuu, saavat esimerkiksi Suomen Perussuomalaiset "kiittää" Strachen arvostelukyvyttömyyttä ja ahneutta itselleen aiheutetuista vahingoista.

Lopuksi totean, että jokainen lukijani päättää tietenkin itse siitä, kenelle äänensä antaa. Ja suomalaispuolueet puolestaan päättävät itse, mihin EU-parlamentin ryhmään itsensä asemoivat. Tässä pelissä Venäjän tarkoitusperien edistäminen tuskin vastaa kansallismielisten puolueiden äänestäjien tahtoa, mutta toisaalta puolueiden yhdessä toimiminen lisää aivan oleellisesti niiden vaikutusvaltaa eurooppalaisessa politiikassa.

Kansallismielisen äänestäjän kannalta on valittava kahden vaihtoehdon väliltä: tahtooko hän ajaa EU:ssa näkemyksensä mukaista politiikkaa vai pelkääkö enemmän sitä, että Venäjän vaikutusvalta Unionissa kasvaisi äänestämällä kansallismielisiä tahoja. Eli onko Strache näiden puolueiden eurooppalaisen valtavirran ilmentymä vai pikemminkin niihin liittyvä mätä omena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demokratia voittaa ellei kansa vaihdu
Itävallassa toteutui kansan tahto
Keski-idän miehet toteuttamassa Kianderin visiota Itävallassa

Kaatavatko Keskustan kynnyskysymykset Rinteen yrityksen?

Ilta-Sanomat tiesi kertoa, että Keskustan piirijohtajien mukaan puolueen kynnyskysymykset on kirjoitettu kiveen, eikä niistä tingitä hallitusneuvotteluissa. Vain muutama piirijohtaja näki joustamisen mahdolliseksi.

Tässä tilanteessa on siis hyvä palauttaa mieliin nämä kynnyskysymykset. Seuraavassa kursiivilla lyhyt kooste ja niiden jälkeen omat kommenttini.

Hallituksen sitoutuminen 75 %:n työllisyysasteeseen ja siihen, että julkinen talous on tasapainossa vuonna 2023. Yrittäjien ja yritysten verotusta ei saa kiristää eikä teollisuuden toimintaedellytyksiä heikentää.

Tämä kaikki on suomalaisten kannalta aivan erinomaista ja varmasti myrkkyä vastuuttomalle jakopolitiikalle agendansa rakentaneille neuvottelukumppaneille.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut turvataan 18 monialaisen maakunnan pohjalta. Toteutetaan perhepaketti, johon sisältyy perhevapaauudistus. Vanhustenhoidon epäkohtiin puututaan tiukemmalla lainsäädännöllä ja riittävillä resursseilla, eikä tehdä sellaisia valtionosuuksien leikkauksia, joilla vaarannetaan kuntien peruspalveluita kuten sivistystoimi, varhaiskasvatus ja vanhushoiva.

Nämä vaatimukset eivät ole Keskustan neuvottelukumppaneille yhtä vaikea pala purtavaksi kuin edelliseen kappaleeseen kokoamani kokonaisuus, mutta toki maakuntavaatimus on vaikea pala. Olettaisin kuitenkin, että tästä kohdasta sopu on mahdollinen.

Hallituksen tulee korottaa pienimpiä eläkkeitä ja parantaa köyhimpien lapsiperheiden asemaan. Perusturvaindeksijäädytys on purettava hallituksen päätöksen mukaisesti.

Tämä sopinee mainiosti neuvottelukumppaneille. Onhan kyse selkeästä jakopolitiikasta.

Ammatillisen koulutuksen rahoitus on turvattava ja oppisopimuskoulutukseen panostettava. On säilytettävä alueellisesti kattava korkeakouluverkosto.

Tästäkin löytynee helposti yhteisymmärrys.

Maatalouden kannattavuutta on parannettava eikä maa- ja metsätaloutta saa kuormittaa uusilla kustannuksilla. Sitoudutaan kahdeksan puolueen ilmasto-ohjelmaan ja turvataan puunkäytön maltillinen lisääminen sekä kestävä metsien käyttö. 

Tämä on maaseudunvihreää myrkkyä Vihreille ja Vasemmistoliitolle. Demareille ja RKP:lle linjaus kuitenkin sopinee.

Kaikkien päätösten täytyy tukea alueiden elinvoimaa, voimavaroja, yhteyksiä ja koko Suomen hyvinvointia.

Tästä sanamuodosta löytynee helposti yhteisymmärrys, mutta asiallisesti ottaen esteeksi muodostuu alueiden elinvoimaan ja voimavaroihin ilmeisesti sisältyvä maa- ja metsätalous- sekä teollisuuspoliittinen ulottuvuus.

Seuraavaksi meidän sivustaseuraajien tehtäväksi jää jännittää pettääkö kepu aina, vai muodostaisivatko nämä hallitusneuvottelut poikkeuksen. Samoin saamme jännittää onko vihervasemmiston hallituskiima niin suuri, että hallitus syntyy Keskustan sanelemin ehdoin.

Itse toivon neuvotteluiden päätyvän umpikujaan ja hallituksen muodostajan tehtävän siirtyvän Antti Rinteeltä (sd) eteenpäin. Näin jo siitäkin syystä, ettei Suomen kansa ilmaissut vaaleissa millään tavalla kaipaavansa sosialismiin kallellaan olevaa hallitusohjelmaa.

Rinnettä hallitustunnustelijana seuraavan Jussi Halla-ahon (ps) johdolla en usko hallitusta muodostuvan, mutta hänen jälkeensä tulevalla Petteri Orpolla (kok) uskoisin olevan hyvät mahdollisuudet koota hallitus joko kolmen suuren tai sinipunan pohjalle - ellei Rinne sitten saisi uutta mahdollisuutta muodostaa demareiden johdolla jälkimmäistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
23 prosenttia suomalaisista kaipaa lisää veroja
Todellisuus löi Vihreitä päähän
Poliittinen viihde ja arkitodellisuus

EU-vaalien tärkeät asiat

Eurovaalien ennakkoäänestys on ollut edellisiä vaaleja vilkkaampaa. Sen seurauksena äänestämässä on käynyt jo joka kymmenes siihen oikeutettu.

Toivottavasti sama trendi jatkuu ja kansa ottaa kantaa EU:n tulevaisuuteen. Erityisesti toivon, että tuo kannanotto perustuu vakaaseen harkintaan ja näkemykseen siitä minkälaisen Euroopan ja sen myötä Suomen haluamme nähdä tulevaisuudessa.

Omalta osaltani kaipaan EU:ssa subsidiariteetin vahvistamista, tulevaisuuden suurissa haasteissa ihmisten enemmistön näkemysten kunnioittamista sekä talouden toimintaedellytysten vahvistamista. Tämä kokonaisuus tarkoittaa EU:n talousliittoluonteen vahvistamista, mutta federalististen pyrkimysten korvaamista kansallisvaltioiden erityisluonteen tunnustavalla yhteistyöllä.

Poliittisista asioista oleellinen on turvallisuuspolitiikka. Siinä erityisesti varautuminen uuteen kehitysmaista tulevaan kansainvaellukseen siten, että Unionilla on selkeä linja maahanmuuton volyymista sekä kyky pitää siitä kiinni. Lisäksi on syytä lopultakin kiinnittää huomio kulttuurien yhteensovittamiseen siten, että tavoitteeksi otetaan tulijoiden luopuminen lähtömaansa ongelmallisista uskonnollis-kulttuurisista tavoista viimeistään toisessa eurooppalaisessa sukupolvessa.

Keskeistä on myös ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen varautuminen. EU:n tulee hoitaa oma osuutensa esimerkiksi kasvihuonepäästöjen vähentämisessä - mutta ei tukahduttamalla taloutta vaan tukemalla teknistaloudellista kehitystä ja innovaatioita. Sitran vision mukainen paluu 1800-luvulle ei ole realismia vaan punavihreää fanatismia.

Samalla on rakennettava mekanismi sille, että eurojärjestelmään luodaan eromekanismi, jotta vaikeuksiin joutuneet jäsenvaltiot voivat saada devalvaation mukaan niihin työkaluihin, joilla maan kilpailukyky palautetaan. Näin vältetään rakenteilla oleva varallisuuden siirtoautomaatti Suomen kaltaisista korkean työmoraalin maista siestamaihin.

Itselleni erityisen tärkeää on myös sananvapaus, jonka tulee olla itsestäänselvyys kaikille eurooppalaisille. Ei voida ajatella, että toimivassa EU:ssa tai edes Suomessa voitaisiin hyväksyä elämän pohjan vieminen ihmisten maailmankatsomuksen seurauksena, kuten viime aikoina on tullut tavaksi ainakin Suomessa.

Omalta osaltani en ole vielä päättänyt äänestänkö ennakkoon vai vasta vaalipäivänä. Selvää on kuitenkin, että käytän oikeuttani paremman Euroopan luomiseen. Toivottavasti myös arvoisa lukijani tekee samoin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU on rakentamassa verovarojen siirtomekanismia Suomesta muualle
HS:n rikosuutisista pohjaa EU-vaaleihin
Vaalikoneiden oikeasta käytöstä

Sitran raportti joutaisi vessapaperiksi ellei sillä olisi vaikutuksia

Ajatushautomo Sitra on ottanut reippaasti kantaa kulutukseemme ja käyttäytymiseemme. Sen uudesta raportista esimerkiksi Yle otsikoi eilen, että "Punainen liha pannaan ja omat autot vapaa-ajalla kotiin – ilman ennennäkemättömän kovia tekoja ilmastotavoite karkaa Suomessa".

Edelleen mainitaan, että "Sitran tilaamien laskelmien mukaan edes EU:n kaavailemat tiukemmat tavoitteet eivät riitä Suomen kaltaisille maille." Kaikkiaan suomalaisten päästöjä pitäisi vähentää jo vuoteen 2030 mennessä 75 prosenttia.

Käytännössä raportin suositukset tarkoittaisivat luopumista suomalaisesta elämäntavasta kesämökkeineen tai veneilyineen sekä monista sellaisista lasten harrastuksista, joissa auto on välttämätön. Esimerkkinä mainittakoon esimerkiksi lapsen kannettavaksi liian raskasta varustusta vaativa jääkiekko tai pitkiä kilpailumatkoja sisältävä kilpahiihto.

Raportin uutisointi nostatti itsessäni sen verran uteliaisuutta, että kävin lataamassa sen tietokoneelleni katsoakseni millä perusteella vaatimukset on laskettu. Mieleeni nimittäin nousi pieni epäilyksen piru, että raporttia laadittaessa oli menty sieltä, missä aita on matalin.

Ja niinhän asia oli kuten epäilinkin. Raportissa oli tasapäistetty kaikki maailman ihmiset eli harvaan asutun ja talvella kylmän Suomen kansalaisen "päästöoikeudeksi" oli laskettu sama kuin vaikkapa äärimmäisen tiheään asutun Singaporen tai järkyttävän nopeasti väkeään kasvattavan Lähi-idän.

Niinpä tässä suosituksessa on samanlainen vastuuttomuuden pyhittävä vääristymä kuin ns. ylimenopäivässä, jonka WWF on lanseerannut saadakseen vuosittain palstatilaa kaikista medioista. Tästä tosiasiasta ainakaan Yle ei kuitenkaan maininnut jutussaan puolella sanalla.

Lisäksi raportista ilmeni, ettei siinä oltu huomioitu eri maiden hiilinieluja, vaan "elämäntapojen hiilijalanjälkitavoitteiden laskemisessa on oletettu mahdollisimman vähäinen turvautuminen ihmisen kehittämiin hiilinieluihin tai riippumattomuus niistä." Kuitenkin pelkästään metsämme sitovat noin puolet suomalaisten kasvihuonepäästöistä.

Edelle kirjaamani huomiot osoittavat, että Sitrassa tehty raportti olisi luokiteltavissa huonoksi vessapaperiksi, ellei sillä mitä todennäköisimmin olisi vaikutuksia lähivuosien suomalaiseen politiikkaan eli tekeillä olevaan hallitusohjelmaan. Positiivisena puolena mainittakoon raportin vaikutus myös puolueiden kannatukseen, kuten uusimmat mielipidetiedustelutkin näyttäisivät osoittavan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylimenopäivä on pohjimmiltaan valeuutinen
Suomalaispuolueet päättivät ilmastonmuutoksen torjuntakeinoista
Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa

23 prosenttia suomalaisista kaipaa lisää veroja

Antti Rinne ja hänen hallitusta kätilöivät kumppaninsa ovat uhonneet nostavansa suomalaisten verotusta rankalla kädellä. Tai siis laajentavansa veropohjaa.

Rinne ja kätilöt saavat jonkin verran ymmärrystä, sillä Taloussanomat kertoi, että 23 prosenttia suomalaisista maksaisi mielellään enemmän veroja. Siis enemmän kuin joka viides, mutta vähemmän kuin joka neljäs. Toisaalta kokonaisveroasteen korottamista vastustaa 77 prosenttia - eli Rinteen verosuunnitelmat ovat selvästi kansan tahdon vastaisia.

Kyselystä luettuani jäin miettimään, että minkälaiset ihmiset sanovat haluavansa korottaa verotustaan. Ovatko he työtä tekeviä ja hyväpalkkaisia henkilöitä, joilla pelkkä tulovero ylittää reilusti 30 prosenttia - puhumattakaan välillisten verojen tuomasta lisätaakasta. Ja jotka ymmärtävät tämän kokonaisuuden, mutta haluavat siitä huolimatta syystä tai toisesta antaa osan tuloistaan yhteiseen käyttöön.

Vai ovatko he kenties ihmisiä, jotka ovat kyllä hyväpalkkaisessa työssä, mutta eivät täysin ymmärrä kuinka kova suomalaisten verorasitus on. Toki kaikki ymmärtänevät tuloveronsa, mutta välillisten verojen merkitys taitaa olla aika usealla hiukan hukassa.

Tai sosialisteja, joiden mielestä yksityistä omaisuutta pitäisi joka tapauksessa rajoittaa ja järjestää kaikkien elämä julkisten varojen varassa. Ja ehkäistä älykkyydestä, ahkeruudesta tai perinnöistä johtuvat erot ihmisten elintasossa kuten ennen naapurissa.

Vai ovatko veroja enemmän kaipaavat henkilöt sellaisia, joiden palkkatulot ovat syystä tai toisesta pienet, verot lähes nollassa eikä työntekokaan juuri rasita? Mutta onneksi tulonsiirrot pitävät leivän syrjässä kiinni sitä varmemmin, mitä enemmän veroja kerätään.

Vai sittenkin Supercellin perustajien kaltaisia miljardöörejä, joilla on varaa maksaa veroja vaikka vähän runsaamminkin ja jotka haluavat kiittää verojen muodossa siitä, että he ovat saaneet koulutuksen kautta valmiuden omalle rikastumiselleen. Tai no, näitä eivät kaikki 23 prosenttia ole, koska se on huikean suuri määrä ihmisiä - lähes 1,3 miljoonaa eikä Suomessa ole likimainkaan niin montaa erityisen rikasta.

Minulla ei ole vastauksia edelle kirjoittamiini ihmettelyihin. Mutta kuten sanottu, olisi huikean mielenkiintoista tietää ja ymmärtää onko näiden veroja kaipaavien joukossa oman edun tavoittelijoita, ymmärtämättömiä, hyvää tarkoittavia idealisteja vai kenties jotain aivan muita.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että veroissa on aina kyse jonkun ihmisen työllä tai muulla toiminnalla hankittujen rahojen sosialisoinnista. Ja siksi verojen keräämiselle pitäisi olla kansan enemmistön hyväksyntä - siihen ei 23 prosenttia riitä, vaikka se sinänsä onkin valtava määrä ihmisiä.

Jotain oleellista SDP:n ja kätilöiden suunnitelmasta tavoitti myös Jukka Kopra (kok), joka totesi että "verotuksen tiukentaminen lannistaa ihmisten työhaluja, mikä on jo nähty. Se pienentää yrittäjien motiivia ottaa riskiä ja työllistää. Tarvitsisimme juuri päinvastaisia lääkkeitä – sellaisia, että työn teosta jää enemmän käteen ja yrittäjä saa vastineen riskinotolleen."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Verotuksesta ja sen oikeutuksesta
Pelimiehiä ja maksumiehiä
Iloinen veronmaksaja?

Ääriajattelu osoittaa älyllistä epärehellisyyttä

Minä en pidä ns. poliittisesta korrektiudesta, jossa tosiasiat alistetaan tämän päivän arvoliberaaleille tavoitteille. Siis jostain sellaisesta, että vanhoja taideteoksia muutetaan vastaamaan tämän päivän arvoliberaaleja näkemyksiä tai suorastaan piilotetaan kertomasta historiallisesta menneisyydestä.

Itse asiassa poliittinen korrektius on äärimmäisen lähellä poliittista totalitarismia. Retusoitiinhan viime vuosisadalla sosialistisissa diktatuureissa valokuvia vastaamaan kunkin hetkistä poliittista tilannetta ja ääri-islamistit ovat hävittäneet historiallisia monumentteja tälläkin vuosisadalla.

Myös Suomeen on syntynyt epätervettä poliittista korrektiutta. Harmittomimmillaan se on silloin, kun Yle kieltäytyy näyttämästä elokuvia, joiden kautta voisi lähinnä oppia ihmisten yli puolen vuosisadan takaisista ennakkoluuloista. Ja vakavimmillaan silloin kun poliittisen korrektiuden vaatimusten perusteella kieltäydytään edes keskustelemasta yhteiskuntaa syvällisesti muuttavista tapahtumista maan toiseksi suurimman puolueen puheenjohtajan kanssa, joka on aiemmin tuomittu tahallisen väärinymmärryksen perusteella jopa oikeudessa.

Samaan hengenvetoon totean kuitenkin, että jos äärimmäinen arvoliberaalius on umpimätää ja lähinnä osoittaa sitä toteuttavien ihmisten älyllistä epärehellisyyttä, ei äärimmäinen arvokonservatiivisuus ole sen miellyttävämpää. Hätkähdyttävänä esimerkkinä toimikoon Yhdysvaltain Alabaman senaatin päätös kieltää abortti jopa raiskauksen ja insestin uhreilta.

Se on kohtuutonta uhrin asemaan joutuneelle naiselle, eikä tietenkään johda abortin toteutumattomuuteen vaan ainoastaan sen tekemiseen muualla - joko muissa osavaltioissa tai puoskareiden käsissä. Suomessa tunnetuin tämän suunnan ajattelija on ollut ulkoministeri Timo Soini, jolla toki on ollut hyvät puolensakin, mutta sokeana pisteenä äärimmäisen konservatiivinen katolinen vakaumus.

Toiveenani onkin, että ihmiset ymmärtäisivät ääriajattelun ja sellaiseen usein liittyvän tosiasioiden kieltämisen vahingollisuuden itselleen ja ympäristölleen. Näin voitaisiin ehkä luoda hiukan parempi maailma meille itsellemme ja tuleville sukupolville elettäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät
Aino Frilander: sait minut häpeämään
Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina

Kunniaväkivalta ei ole yksittäistapaus

Viime aikoina on puhuttu paljon kunniaväkivallasta, viimeksi Ylellä. Joskus olen huomannut myös väitetyn, että kantasuomalaistenkin parissa esiintyisi kunniaväkivaltaa kun puoliso pahoinpitelee tai tappaa avio- tai avosiippansa.

Oleellista tässä yhteydessä on kuitenkin ymmärtää - Wikipedian sanoin - että "kunniaväkivalta tapahtuu perheen tai suvun piirissä ja lähisuku saattaa tukea ja mahdollisesti myös avustaa kunniaväkivallan tekijää". Kunniaväkivalta ei siis koskaan ole yksittäistapaus, vaan aina yhteisöllinen toimintatapa.

Kun tämän mieltää ja ymmärtää, voi käsittää oikein hyvin, ettei kunniaväkivaltaa esiinny suomalaisessa kulttuurissa. Eikä sitä siihen myöskään kaivata.

Samalla olisi ymmärrettävä, ettei kunniaväkivaltaa voi hyväksyä sen enempää maahanmuuttajien kuin kantaväestönkään parissa. Ei edes kulttuurin tai monikulttuurisuuden varjolla, vaan pikemminkin päinvastoin. Jos sitä perustellaan maailmankatsomuksella, ollaan todellisen vihatekoihin yllyttävän vihapuheen äärellä.

Siis vihapuheen ja -tekojen, joiden suitsiminen ei voi onnistua yksittäistapauksiin puuttumalla, vaan korjaamalla kunniaväkivallan pyhittävän kulttuurin syvintä olemusta. Siksi kunniaväkivaltaa voi vastustaa vain uskaltamalla toimia nykyisin muodissa olevan kaikkia kulttuureita tasavertaisena pitävän näennäissuvaitsevuuden yli - ja tekemällä sen tosiasiat tunnustaen todellisen tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja terveemmän kulttuurin puolesta.

Siis sellaisen turvallisuuden ja tasa-arvon, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä kulttuurin pyhittämää väkivaltaa. Ei edes maahanmuuttajien.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo
Kunniaväkivallan uhri sen kertoi
Orlandon opetukset ja islam

Ilmastonmuutoksessa jälleen uusi käänne

Viime aikoina on puhuttu paljon ilmastonmuutoksesta ja siitä kuinka se aiheuttaa ihmisissä ahdistusta. Jopa alhainen lapsilukumme on pantu sen piikkiin, missä lienee osa totuutta, vaikka suurin syy siihen lieneekin yhteiskunnassamme vallitsevassa hedonistisessa ilmapiirissä.

On siis jälleen kerran tullut aika tarkastella tuon ihmisiä ahdistavan ilmastonmuutoksen kehittymistä sen herkimmällä mittarilla eli arktisella alueella. Tarkemmin sanottuna arktisen merijään eli pohjoisen napajään kokoa proxyna pitäen.

Ihan alussa haluan kuitenkin palauttaa arvoisan lukijani mieleen sen, mitä kirjoitin aiheesta 16. päivänä huhtikuuta: "pohjoisen merijään laajuus... maaliskuun 31. päivänä pienempi kuin kertaakaan mittaushistorian aikana samalla päivämäärällä.

Jään sulamisvauhti jatkui ripeänä aina huhtikuun 10. päivän asti, jolloin sen laajuus oli erittäin paljon pienempi kuin minään muuna vuonna. Sen jälkeen vuosien välinen ero alkoi supistua, mutta edelleen ollaan siinä tilanteessa, että pohjoinen napajää on varsin merkittävästi pienempi kuin aiempina vuosina."

Tänä aamuna voin kertoa ainakin jääkarhujen kannalta sen iloisen uutisen, että pohjoisen napajään laajuus ei enää ole mittaushistorian pienin, vaan "vasta" toiseksi pienin. Se oli nimittäin 11. päivänä 12,432 miljoonaa neliökilometriä kun vuoden 2016 samana päivänä sen laajuus oli 12,348 miljoonaa neliökilometriä.

Nähtäväksi jää miten arktisen merijään laajuus kehittyy jatkossa, sillä edelleen on mahdollista että se "saavuttaa ensi syyskuussa - jolloin jään koko on pienimmillään - uuden ennätyksen". Edellinen eli voimassa oleva tilastominimihän on vuodelta 2012.

Olen aiemmin todennut myös, että pidän arktisen merijään laajuutta luotettavampana ilmaston proxyna sen pinta-alaa, koska sen mittaaminen on yksiselitteisempää. Niinpä olen seurannut sen koon vaihteluita kuukausittain. Niin myös huhtikuun osalta.

Ottaen huomioon, että arktisen merijään laajuus oli tilastojen mukaan koko huhtikuun ajan selvästi pienempi kuin minään muuna vuonna oletin että sama koskisi myös sen pinta-alaa. Yllätykseni oli suuri kun huomasin, ettei asia ollutkaan näin: napajään pinta-ala oli ollut vuoden 2007 huhtikuussa kulunutta huhtikuuta pienempi; ei paljon, mutta noin 0,25 prosenttia kuitenkin.

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan kuinka kiihtyväksi arveltu ilmastonmuutos sulattaa pohjoisen napajäämme: palaako sen laajuus ehkä jo huomenna ajankohtaan nähden tilastohistorian pienimmäksi ja seuraako sen pinta-ala kesän aikana laajuutta ja sulaa niin ikään tilastojen ykköseksi pienuudessaan? Vai käykö sittenkin niin, että vuosi 2012 saa pitää arktisen napajään minimikoon ennätyksensä myös kuluvan syyskuun jälkeen eikä arktinen napajää ala sittenkään sulaa yhä kiihtyvällä nopeudella vaan noudattaa jotain toista eri perustein hahmotelluista kehityskuluista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutos. Nyt?
Arktinen napajää sulaa kiihtyvällä tahdilla - vai sulaako?
Napajää ei tue yhteyttä globaalin lämpenemisen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden välillä

Kemiläisten puheet ja äänestyskäyttäytyminen ristiriidassa

Kuten arvoisa lukijani hyvin tietää, ovat nyt käynnissä hallitusneuvottelut. Yksi noiden neuvotteluiden tärkeimmistä aiheista on tuleva ilmastopolitiikka. Siinä erityisesti Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat vetämässä kovaa linjaa.

Esimerkiksi Vasemmistoliitossa on suhtauduttu kriittisesti Metsä Groupin Kemin investointiin. Se kaipaa kokonaisvaltaista arviointia siitä, miten biotuotetehdas vaikuttaisi Suomen ilmastotavoitteisiin ennen kuin antaisi sen rakentamiselle luvan.

Puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan "arvio pitäisi saada ennen kuin pystytään tekemään mitään päätöksiä suuntaan tai toiseen siitä yksittäisestä hankkeesta. Päätöksentekijöillä pitää olla täysi ymmärrys siitä, mitä se tarkoittaa ilmastotavoitteiden ja ilmastopolitiikan näkökulmasta."

Vihreillä linja on ainakin puheissa ollut vieläkin tiukempi. Esimerkiksi puolueen puheenjohtaja Pekka Haavisto totesi vappuna, että "nyt on oikea hetki pysähtyä myös miettimään, miten metsäteollisuus varmistaa, että Suomi pysyy ilmastotavoitteissaan ja miten luonnon monimuotoisuus turvataan."

Metsä Groupin ja Suomen talouden kannalta on onnekasta, että mahdollinen tuleva pääministeri Antti Rinne (sd) on asettunut yksiselitteisesti tehtaan rakentamisen kannalle. Siten hallitus tulee syntymään vain, mikäli myös anderssonilainen ja haavistolainen äärimmäinen vihervasemmisto hyväksyy asian. 

Tämän kirjoituksen päätin kirjoittaa kun luin Taloussanomista, että Kemissä ollaan närkästytty biotuotetehtaan vastustajien toiminnasta. Kunniansa ovat saaneet kuulla erityisesti vihreät, mutta kuten edeltä näkyy eivät vasemmistoliittolaisten linjaukset juuri poikkea heistä. 

Asian muotoili kemiläinen Ritva seuraavasti: "kyllä niin pihisin ja kihisin kiukusta, kun kuulin vihreiden älämölön tehdashankkeesta. Täällä on nyt ihmisten toimeentulosta kysymys. Luulevatko ne, että pohjoisessa eletään pyhällä hengellä ja luonnon tuoksulla."

Jos Ritvan näkemys on tyypillinen kemiläisille, en voi kuin ihmetellä miksi muutaman viikon takaisissa eduskuntavaaleissa Kemi äänesti vahvasti äärimmäisen vihervasemmiston puolesta: Vasemmistoliitto sai peräti 26,2% kannatuksen ja oli selvästi kaupungin suosituin puolue. Vihreidenkin kannatus oli 5,1%. 

Siten Metsä Groupin Kemin investoinnin vastustajat keräsivät peräti 31,3% kannatuksen. Toisin sanoen heidän ääniosuutensa oli Kemissä noin 60% suurempi kuin koko Suomessa. 

Kysymys kuuluukin, että onko kaupungin kehityksen vastustajien määrä oikeasti näin suuri? Vai onko kyse sittenkin siitä, etteivät punaisen Kemin asukkaat ole vieläkään ymmärtäneet entisen SKDL:n raunioille syntyneen Vasemmistoliiton todellista luonnetta? Vai toimivatko he vain älyllisesti epärehellisesti vaaleissa?

Aiempia ajatuksia samasta aiihepiristä:

Kuka nousisi vastustamaan Kemin tulevaa sellutehdasta

Kiinalaista mannaa Suomen talouskasvulle

Kiinalainen pääoma tuo Kemiin tullessaan sekä hyvää että huonoa

Nykysuomalaista suvaitsevaisuutta ja demokratian kunnioitusta

Näin eilen Viikin yliopistokampuksen lähistöllä nykysuomalaisen suvaitsevaisuuden ja demokratian kunnioituksen mallikappaleen. Päätin ikuistaa sen ja tarjota kaikelle kansalle katsottavaksi tässä blogissa.

Kuvasta saattaa aavistaa tekijänsä muutenkin suvaitsevaisen ja demokratiaa "kunnioittavan" poliittisen aatesuunnan, koska aktiviteetin kohteeksi ovat joutuneet Perussuomalaisten ja Junes Lokan vaalijulisteet. Omalta osaltani tyydyn toteamaan, että ylle linkittämässäni kuvassa nähdyn kaltaiseen ilkivaltaan syyllistyneet henkilöt ovat samanaikaisesti halveksuttavia, säälittäviä ja naurettavia. kuten heidän poliittinen aatteensakin, josta joutunemme kärsimään seuraavien neljän vuoden ajan.

Olisikin hienoa, mikäli suomalaiset äänestäjät ymmärtäisivät tuomita tällaisen aatesuunnan parin viikon kuluttua pidettävissä EU-vaaleissa. Osoittaisihan se, että suurin osa suomalaisista kunnioittaa vielä nykysuomessakin sananvapautta ja sallii sen mukaisesti oikeuden häiritsemättömään vaalityöhön myös sellaisille ihmisille ja puolueille, joiden aatteita he eivät itse kannata.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ellet ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan
Sananvapauden kuoppa syveni jälleen
Vuoden 1918 tapahtumat uusiksi?

Matinkylässä roihuaa edelleen

Espoon Matinkylän mystiset autopalot ovat saaneet jälleen jatkoa. Poliisi epäilee niitä kuten aiempiakin tapauksia tahallaan sytytetyksi.

Olisi tärkeää, että rikostutkijat saisivat palojen syttymissyyn selville ja tekijät kiinni. Näin vältyttäisiin turhista epäilyistä, joita saattaa kohdistua esimerkiksi kaupunginosassa moskeijaa pitävään väestönosaan. Siis edellyttäen, ettei sillä eikä vasta alkaneella Ramadanilla ole palojen kanssa mitään tekemistä.

Toki autoja on poltettu viime aikoina myös muualla. Esimerkiksi Vantaan Viertolassa poltettiin ihmisten autoja vain kuukausi sitten. Poliisi epäilee niitäkin tahallaan sytytetyiksi.

Nämä tapaukset kertovat suomalaisen yhteiskunnan muuttumisesta, vaikka tekijöitä saattaa lähtökohtaisesti olla neljänlaisia: jotain asiaa kostavia rikollisia, satunnaisia pyromaaneja, Ruotsin tapausten perusteella uussuomalaisia tai neljäntenä vaihtoehtona ekoterroristeja.

Oli syyllinen Matinkylän paloon kuka tahansa, ovat autojen polttamiset runsastuneet siis myös Suomessa, vaikka Ruotsin kaltaiseen kehitykseen onkin vielä pitkä matka - siellä näihin tekoihin on erikoistunut uusruotsalainen vähemmistö, joka on oleellisesti suurempi kuin vastaava uussuomalainen ihmisyhteisö. Olisi toivottavaa, ettei näin olisi Suomessa, sillä mikäli Rinteen hallitus syntyy, sen toimien voi olettaa lisäävän myös Suomeen kohdistuvaa muslimien maahanmuuttoa.

Poliisi siis selvittäköön mahdollisimman nopeasti nämä Matinkylän tapaukset. Näin tulevalle hallitukselle syntyisi selkeä näköala siitä, mitä suomalaisen turvallisuuspolitiikan lohkoa sen tulisi kehittää erityisen pontevasti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimien maahanmuutto on kytkettävä työllisyys ja rikostilastoihin
Matinkylästä Suomen autopyromaanien Mekka
Autopaloista Matinkylässä ja Ruotsissa

Hillopurkkihallitus olisi monialainen katastrofi

Eilisen jälkeen näyttää siltä, että Suomi on saamassa punamultahallituksen. Sen mahdollisti Keskustan päätös lähteä vihervasemmiston tukipuolueeksi.

Mahdollisesti syntymässä olevaa hallitusta on kutsuttu myös hillopurkkihallitukseksi, koska odotettavissa on verovarojen jakamista sinne ja tänne. Sen takaavat kaikki neljä puoluetta, joita ei todellakaan ole tunnettu tiukan talouspolitiikan vaalijoina.

Sen osoitti myös se, että Kokoomus putosi neuvotteluista tiukkojen talouspoliittisten vaatimustensa takia. Tai Helsingin Sanomien anayytikko, jonka mukaan "pihtailun jälkeen on jakopolitiikan aika. Vaaleissa on luvattu lisää rahaa tai tukia eläkeläisille, köyhille, maanviljelijöille ja opiskelijoille".

Tosin samainen analyytikko jatkoi, että "jaettavaa rahaa ei kovin kummoisesti, vaikka veroja korotettaisiin. Jakointo voi hyytyä, jos talouskasvu pysähtyy ja työttömyys alkaa kasvaa." Valitettavasti siinä tilanteessa on jo ns. löysät housussa ja korjausliikkeistä tulee kipeitä.

Omalta osaltani tilanne vaatii muutaman kommentin.

Ensinnäkin olen todennut SDP:n olevan jakovarapuolue, jonka valta tulee olemaan erityisesti yrittäjille karvasta kalkkia. Asiaa ei auta, että hallituksessa on sen lisäksi kaksi muutakin yrittäjävastaista puoluetta eli Vasemmistoliitto ja Vihreät, maalaisten asioita ajava Sipilästä riisuttu Keskusta ja vain ruotsinkielisten eduista kiinnostunut RKP.

Toiseksi tilanteen tekee mielenkiintoiseksi se, että nyt neuvotellaan vasemmistolaisesta hallituspolitiikasta, jollainen sai vaaleissa alle 38% kannatuksen. Sen on tehnyt mahdolliseksi ensinnäkin se, että hallitusta ryhtyy ensimmäisenä yrittämään suurin puolue sekä toisaalta Keskustan luonne puolueena, joka pettää aina. Tai kuten sen kaksi aiempaa puheenjohtaja ovat antaneet ymmärtää: äänestäjillä ei pidä olla sellaista illuusiota, että äänestämällä voisi vaikuttaa Suomen politiikkaan.

Kolmanneksi tahdon todeta olleeni todennäköisesti väärässä, kun vuoden 2016 lopussa ennustin Suomen talouden kasvavan vähintään kahden prosentin keskimääräisellä vuosivauhdilla vuosina 2017-2021. Ennuste olisi tällä hetkellä toteutumassa (vuosikasvut 2017 ja 2018 olivat 2,8% ja 2,3%, joten pelivaraa on kahden ensimmäisen vuoden aikana kertynyt jo yli yksi prosenttiyksikkö). Vasemmistolaisen hallituksen politiikka tulee kuitenkin tukahduttamaan talouskasvun alun pienen jakovarahyppäyksen jälkeen siinäkin tapauksessa, että jo pitkään manattu kansainvälisen talouskasvun pysähtyminen jää toteutumatta.

Neljänneksi haluan kiinnittää huomiota Piia-Noora Kaupin (kok) tämän aamun mielipidekirjoitukseen, jonka mukaan demareiden tiukasti vaatima lähdevero institutionaalisille sijoittajille ajaisi mitä todennäköisimmin pääomia Irlantiin ja Luxemburgiin, joissa on jo nyt puolet unionin rahastopää­omista. Nähdäkseni vaara on todellinen.

Viidentenä eikä vähäisimpänä on todettava, että nyt hallitusta ovat muodostamassa Suomen kolme löperöintä maahanmuuttopolitiikkaa ajavaa puoluetta, eikä demareitakaan voi pitää tässä suhteessa kovin kriittisinä. Mikäli vuoden 2015 kaltainen kansainvaellus kohdistuu Suomeen nyt alkavalla vaalikaudella, syntyy mitä todennäköisimmin sellainen katastrofi, jonka rinnalla vuosi 2015 jää vaatimattomaksi esileikiksi. Sanomattakin lienee selvää, ettei tämä vastaa vaaleissa äänestäneiden suomalaisten enemmistön tahtoa.

Jääkäämme siis kauhulla odottaman syntyykö maahamme punamultahallitus ja jos syntyy, niin mitä siitä seuraa. Siis mitä muuta kuin Perussuomalaisten ja Kokoomuksen hurja kannatuksen nousu seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n gallup ei muuttanut hallitusneuvotteluiden asetelmia
Demarit on jakovara-, mutta ei yrittäjäpuolue
Keskustan linja: äänestämällä ei voi vaikuttaa

EU on rakentamassa verovarojen siirtomekanismia Suomesta muualle

Olemme Suomessa tottuneet siihen, että maan eri osien välillä tehdään tulonsiirtoja. Sellaisia ovat esimerkiksi kuntien valtionosuudet, joiden tavoitteena on kuntien vastuulla olevien julkisten palvelujen saatavuuden varmistaminen tasaisesti koko maassa siten, että kansalaiset voivat saada tietyn tasoiset peruspalvelut asuinpaikastaan riippumatta kohtuullisella verorasituksella.

Tulonsiirrot ovat siis valtion keino tasata eri alueiden taloudellisen tuottavuuden eroja siten, että valtakunnan eri osat pysyvät asuttuna. Maksumieheksi niissä joutuvat ne osat maata, joissa verokertymä on syystä tai toisesta saajaseutuja korkeampi. Näitä syitä voivat olla esimerkiksi väestörakenne, paikallisen kulttuurin suhtautuminen työntekoon tai yrittämiseen, väestön koulutusaste, luonnonolosuhteet ja niin edelleen. Siis alueen taloudelliseen tuottavuuteen vaikuttavat tekijät.

Euroopan Unionissa eri valtioilla oli aiemmin omat valuuttansa. Niissä oli se hyvä puoli, että kurssia muuttamalla voitiin nostaa valtion taloudellista kilpailukykyä, minkä seurauksena taloudellinen tuottavuus nousi, mikä mahdollisti jälleen yritysten toimintakyvyn ja työllisyyden sekä sitä kautta julkisten palveluiden tuottamisen. 

Tämä muuttui kun EU:n alueelle lanseerattiin yhteinen valuutta ilman, että samalla luotiin eri talousalueiden välille tehokasta tulonsiirtojärjestelmää. Iltalehden mukaan sellainen on nyt kuitenkin tulossa ja Suomi vauraana maana on luonnollisesti joutumassa sen maksumieheksi. 

Jutussa haastatellun valtioneuvoston yleisten EU-asioiden yksikön neuvottelevan virkamiehen Jussi Lindgrenin mukaan suunniteltu erillinen talousarvioväline "on karkeasti sanottuna tulonsiirtoväline vaurailta vähemmän vauraille jäsenmaille... kyllä tässä miinuksen puolelle jäädään". Tosin väline saattaa hyödyttää eurooppalaista taloutta, mistä myös Suomi voisi kenties saada epäsuoraa etua.

Jutun mukaan Suomi suhtautuu uuteen talousvälineeseen lähtökohtaisesti varauksellisesti, mutta ei ole kuitenkaan asettunut vastustamaan sen tuloa, vaan on pyrkinyt vaikuttamaan sen sisältöön. Totuus on kuitenkin, että on välineen sisältö mikä tahansa, joutuu suomalainen veronmaksaja maksumiehen paikalle joka tapauksessa, koska tarkoituksena on tehdä tulonsiirtoja vauraasta pohjoisesta köyhään etelään ja itään. 

Onni onnettomuudessa on se, että tässä kuussa kaikilla äänestysikäisillä suomalaisilla on mahdollisuus ottaa asiaan kantaa äänestämällä Eurovaaleissa. Eli mikäli arvoisa lukijani kokee edelle kuvaamani asian tärkeäksi, kannattaa asia ottaa huomioon ehdokasta valitessaan, sillä IL:n haastatteleman virkamiehen mukaan "se voi olla sikiö isommalle yhteiselle mahdolliselle budjetille, ja jotkut maat haluavat luoda yhteistä taloushallintoa euroalueelle. On EU:n toimintalogiikkaa, että uudet asiat tuppaavat kasvamaan vuosien varrella."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suuret uudistukset eivät saa johtaa alueiden väliseen polarisoitumiseen

Miksi euromaiden talous lähti nousuun?

Suomen on siirryttävä eurosta markkaan

HS:n gallup ei muuttanut hallitusneuvotteluiden asetelmia

Helsingin Sanomat julkaisi ensimmäisen vaalien jälkeisen gallupin tulokset. Sen mukaan - ja laajasti uutisoituna - Suomen suosituin puolue on tällä hetkellä Perussuomalaiset.

Suosiosta huolimatta puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho ei ole hallitusta kokoamassa. Sen sijaan nyt kolmanneksi suosituimman puolueen puheenjohtaja Antti Rinne (sd) on hakemassa yhteistyökumppaneita hallitakseen maata seuraavat neljä vuotta.

Lehdistön mukaan Rinne olisi kilpailuttamassa kahta erilaista koalitiota. Ensimmäinen niistä olisi sinipunapohjainen eli SDP:n, Kokoomuksen, Vihreiden ja RKP:n muodostama. Sen paikkaluku eduskunnassa on 107, eli suhteellisen pieni enemmistö.

Tämän koalition kannatus eduskuntavaaleissa oli 50,7% eli vielä paikkalukuakin pienempi enemmistö. Gallupin mukaan näitä puolueita kannattaisi juuri nyt 51,2 % eli pieni, mutta kuitenkin hiukan suurempi enemmistö - lähinnä Vihreiden kannatuksen nousun seurauksena.

Toinen puheena ollut vaihtoehto olisi SDP:n, Keskustan, Vihreiden, Vasemmistoliiton ja RKP:n ns. punamultahallitus. Sen paikkaluku eduskunnassa olisi 117, eli selkeä enemmistö. Tämän koalition kannatus vaaleissa oli 55,5%. Uuden gallupin mukaan se olisi 55,1% eli hiukan vaaleja pienempi.

Molemmat hallituspohjat ovat siis edelleen legitiimejä ainakin kannatuksensa suhteen. Niillä on kuitenkin aivan oleellinen ero odotettavissa olevassa politiikassa. Sinipunalta voisi odottaa taloudellisesti suhteellisen kestävää hallitustyötä, mutta punamulta todennäköisesti räjäyttäisi valtion budjetin takavuosien kaltaiseen kasvuun.

Sen sijaan erilaisten maailmanparannusaktiviteettien suhteen punamullan voi odottaa peittoavan sinipunan selvin lukemin. Ellei muuten niin velkarahalla. Toki on kuitenkin niin, että Perussuomalaisten mukaan ottaminen hallitukseen johtaisi vieläkin suurempaan säästöön maailmanparannusmenoissa.

Nähtäväksi jää, vaikuttaako nyt nähty gallup Perussuomalaisten asemaan hallitusneuvotteluissa. Kyse on kuitenkin vain mielipidekyselystä, jonka virhemarginaali ylittää reilusti nähdyt muutokset puolueiden kannatuksissa. Lisävaloa tilanteeseen saadaan kohtuullisen pian kun muutkin puoluekannatusta mittaavat gallupit saavat päivänvalon.

Sitä ennen saattaa kuitenkin käydä niin, että Antti Rinne pääsee sopimukseen joko sinipuna- tai punamultakoalition muodostamisesta. Mikäli näin käy, on helppo ennustaa seuraavien eduskuntavaalien ylivoimainen voittaja - ellei hallitus sitten päätä kaikkien yllätykseksi tehdä etenkin maahanmuuttoasioissa halla-aholaista politiikkaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Todellisuus löi Vihreitä päähän
Poliittinen viihde ja arkitodellisuus
Syntyykö Rinteen ensimmäinen?

Iltalehti teki journalismia KHO:n afgaanipäätöksestä

Lähes jokainen vähänkin merkittävä lehti julkaisee pääkirjoituksia. Ne ovat mielipidekirjoituksia, joista selviää julkaisun poliittinen asema yhteiskunnassamme.

Näin tekee myös Iltalehti. Ja tänä aamuna se ilmaisi asemoineensa itsensä maahanmuuttokysymyksessä suomalaisen valtamedian suhteessa uuteen asemaan. Vai mitä arvoisa lukijani arvelee seuraavasta Korkeimman hallinto-oikeuden kristityksi kääntyneen afgaanimiehen tapausta käsitelleen kirjoituksen johtopäätöksestä. 

"On erikoista, ettei KHO kyseenalaistanut valittajan kertomuksen vilpittömyyttä, vaikka kertomus muuttui koko ajan. Moni arkijärjellä varustettu kansalainen saattaa jäädä miettimään, onko kyse ymmärtämättömyydestä vai suorastaan taustatuen antamisesta sille, että kristityksi kääntyminen on hyvä turvapaikan peruste.

KHO:n ennakkopäätökset ohjaavat suomalaista hallinto- ja oikeuskäytäntöä. Nyt KHO:n päätöksestä syntyy kuva, jonka mukaan se antaa ohjeita myös turvapaikanhakijoille.

Turvapaikanhakijoiden kertomusten kritiikitön uskominen yhdistettynä alhaiseen näyttökynnykseen ja näyttövelvollisuuden siirtämiseen viranomaisille murentaa suomalaisen turvapaikkapolitiikan uskottavuutta. Suomi ei tarvitse ylimääräisiä houkutustekijöitä."

Pääkirjoituksen luettuani olin varsin tyytyväinen, sillä vaikka Iltalehti on jo jonkin aikaa erottunut maahanmuuttouutisoinnillaan selkeästi esimerkiksi Yleisradion tai Helsingin Sanomien totuutta peittelevästä punavihreästä linjasta, on pääkirjoitus kuitenkin tavallisia uutisjuttuja tai kommenttipuheenvuoroja selkeämpi osoitus lehden linjasta. 

Ehkäpä Iltalehden toimituksessa on huomattu, että tosiasioiden tunnustaminen on paitsi viisautta, niin myös suomalaista journalismia edistävää. Ja sellaisena lukijakuntaa kasvattavaa.

Nähtäväksi jää millä tavoin muut suomalaiset mediatalot reagoivat Iltalehden linjaan. Ottavatko nekin agendalleen mielipidejournalismin sijasta tosiasioiden uutisoinnin? Vai jatkavatko vanhalla linjalla, joka tulee ajan myötä näyttäytymään lukijakunnan silmissä yhä tunkkaisemmalta ja etenkin Ylen osalta verorahoitteisen toiminnan oikeutusta nakertavalta. 

Mistä tulikin mieleeni, että ovathan kaikki sananvapautta arvostavat lukijani käyneet allekirjoittamassa kansalaisaloitteen Yle-veron kumoamisesta? Aloitteen saaminen eduskuntaan olisi suomalaisen journalismin tason kannalta erittäin oleellista - vaikka lakia tuskin kumottaisiinkaan, jo pelkkä siitä käytävä keskustelu verorahoituksen journalismia mädättävästä vaikutuksesta ei voisi olla vaikuttamatta uutistalon toimitukselliseen linjaan. Ja sitä kautta verovarojen vastineeksi saatavan journalismin tasoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Afgaanin ilmoitus kotimaahan vakuutti korkeimman hallinto-oikeuden

Valeuutinen - mutta kumpi?

Mediatesti mielipidepamfletti - tiedonvälittäjä -akselilla

Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät

Suomessa käytävää yhteiskunnallista keskustelua ehkäisee tehokkaasti se, että aina löytyy niitä, jotka ymmärtävät tahallaan väärin. Tai ymmärtämättömyyttään. Ja jotka saavat typeryydelleen palstatilaa ohjaten asiallisen keskustelun sivuraiteille.

Tästä aiheesta kulunut esimerkki on maahanmuuttokeskustelu, jossa sekä sotketaan eri maahanmuuton lajit toisiinsa että maalataan poliittista kritiikkiä esittävät henkilöt maahanmuuttovastaisiksi, vaikka nämä yleisesti kannattavat tietynlaisen maahanmuuton suosimista.

Tämä sama ongelma näkyi kun vaasalaisessa kaupunkilehdessä julkaistiin Vesa Koivumäen pääkirjoitus, jossa kannustettiin lasten hankintaa karttavia ihmisiä lisääntymään. Jutussa oli humoristiseksi tarkoitettuja sanakäänteitä, mutta eivätkös tahalliset väärinymmärtäjät tulkinneet ne raiskauskehotuksiksi ja puuttumiseksi naisen oikeuteen päättää omasta kehostaan.

Asiaan saattoi vaikuttaa se, että kirjoituksessa mainittiin nimeltä Jussi Halla-aho - mikä tuntuu olevan kuin punainen vaate joillekin... hmh... punaista lippua kannattaville. Tai vihreää.

Niin tai näin. Asia on vakava sikäli kun pidämme arvossa omaa kansaamme, kulttuuriamme ja vanhuudenturvaamme. Mikäli nuorisomme pidättäytyy edelleen lasten hankinnasta - ja elättää sen sijaan nurkissaan koiralaumaa - katoaa etninen suomalaisuus vähitellen vieden mukanaan myös kulttuurisen perintömme.

Ja jo sitä ennen loppuvat hyvinvointivaltion ylläpitämiseen tarvittavat verovarat. Näin käy etenkin jos maata täytetään samaan aikaan ihmisillä, jotka eivät onnistu työllistymään korkean tuottavuuden ammatteihin. Tai ylipäänsä työllistymään.

Tästä syystä tahdon lainata edellä mainittua pääkirjoitusta senkin uhalla, että minua syytetään epäsovinnaisuudesta ja toksisesta maskuliinisuudesta: "Suomalaiset äänestävät hallituksia kumoon muutaman euron terveyskeskusmaksujen korotuksen vuoksi, mutta yksityisillä eläinklinikoilla tehdään lemmikeille tuhansien eurojen hoitoja... mitä paremmin ihmisten asiat ovat, sitä vähemmän he lisääntyvät... Nyt elämme yltäkylläisyydessä, valitsemme labradorinnoutajan."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt tarvitaan taloudellisen, kulttuurisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden skenaarioita
Esko Valtaoja hämmensi soppaa
Eläkkeistä kannustin lastenhankintaan

Afgaanin ilmoitus kotimaahan vakuutti korkeimman hallinto-oikeuden

Iltalehti kertoi Korkeimman hallinto-oikeuden palauttaneen kristityksi kääntyneen afgaanin karkotuspäätöksen takaisin maahanmuuttovirastoon. Tässä tilanteessa Migrin on myönnettävä afgaanille turvapaikka ellei sisäinen pako ole mahdollinen Afganistanissa.

KHO:n päätöksen takana oli afgaanin oivallus kertoa kääntymyksestään Afganistanissa oleville sukulaisilleen ja edelleen tämän ilmoittaminen oikeudelle. Lisäksi hän oli astunut kristilliseen avioliittoon kantasuomalaisen naisen kanssa. Päätös perustui puhtaasti turvapaikanhakijan omaan kertomukseen, jota oikeus piti uskottavana.

KHO:n päätös saattaa olla kauaskantoinen, mikäli siitä seuraa oikeus jäädä Suomeen. Ensinnäkin olisi jännittävää tietää kestääkö KHO:n päätöksen saaneen afgaanin avioliitto kristityn vaimonsa kanssa myös sitten, kun turvapaikkapäätös on saatu. Ja pidättäytyykö hän käymästä moskeijassa ja käy sen sijaan harjoittamassa uskoaan kirkossa. Vai paljastuuko kristityksi kääntyminen ja siitä ilmoittaminen pelkäksi kurpitsavankkuritarinaksi.

Toiseksi tulee olemaan mielenkiintoista nähdä lisääntyvätkö jo muutenkin yleiset kääntymiset kristityksi kesken turvapaikanhakuprosessin - ja etenkin siitä menneet ilmoitukset lähtömaahan. Ja seuraako näistä lisää positiivisia päätöksiä turvapaikanhakijoille. Ja seuraako tästä Suomen kristillisten seurakuntien monikulttuuristuminen. Vai paljastuuko kristityksi kääntyminen ja siitä ilmoittaminen pelkäksi kurpitsavankkuritarinaksi.

Mielenkiintoista olisi tietää myös se onnistuvatko nämä kristillisyyden omaksuneet maahanmuuttajat integroitumaan islamissa pysyneitä maanmiehiään paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan - eli löytämään työpaikan, maksamaan veroja, pidättäytymällä seksuaali- ja muista rikoksista ja niin edelleen. Ja hyväksyvätkö he tyttölapsilleen länsimaiset käytöstavat ja tasa-arvon poikiensa rinnalla. Vai paljastuuko kristityksi kääntyminen ja siitä ilmoittaminen pelkäksi kurpitsavankkuritarinaksi.

Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan odotetaan lopullista päätöstä sikäli kun se saatetaan kaikelle kansalle tiedoksi. Sitä odotellessa on syytä toivoa, että maahanmuuttoviraston lopullinen päätös on oikea - mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan itse maahanmuuttajan, hänen lähipiirinsä ja koko Suomen kansan osalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afgaaninuoret aikuisuuden kynnyksellä
KHO elintasopakolaisten asialla
Hätää pakenevat herättivät pääministerin