Ruotsalainen veroale ja argentiinalainen inflaatio

Elinkienoelämän keskusliiton pääekonomisti Penna Urrila kertoi sosiaalisessa mediassa, että "Ruotsin sosiaalidemokraattihallitus kevensi hyvätuloisten verotusta reilusti poistamalla tuloveroasteikon ylimmän portaan v. 2020. Yli 65000€ vuositulojen vero aleni 5 %-yksikköä."

Sekä edelleen, että "Ruotsin valtiontalouden tarkastusvirasto Riksrevisionen on julkaissut analyysin tuloksista. Sen mukaan veronkevennyksen myönteiset vaikutukset toteutuivat hienosti: uudistus rahoittaa itsensä pitkällä aikavälillä 120-prosenttisesti."

Ja jatkoi, että "Ruotsin tarkastusviraston mukaan julkinen talous on pitkällä aikavälillä yli miljardi kruunua vuodessa VAHVEMPI, kun ylimpiä marginaaliveroja alennettiin tuntuvasti."

Viestiketjunsa lopuksi Urrila teki johtopäätöksen, jonka mukaan "Suomenkin verokeskustelussa kannattaisi siis muistaa dynamiikka. Kaikilla veroilla on käyttäytymisvaikutuksensa, ja oikein valitut veronkevennykset voivat rahoittaa itseään merkittävästi: 🇸🇪 viranomaisarvion mukaan ylimpien marginaaliverojen lasku jopa >100-prosenttisesti."

Nähtäväksi jää, millä tavoin ruotsalaisten rikkaiden veroalen erinomaiset tulokset vaikuttavat suomalaiseen verotuspolitiikkaan. Itse toteaisin ihan suoralta kädeltä, että Petteri Orpon (kok) johtaman porvarihallituksen kannattaisi ainakin kokeilla, toimisiko ruotsalaisdemareiden esimerkin mukainen hyvätuloisten veroalennus myös meillä. 

Ja mikäli näin tapahtuisi, voisivat myös Antti Lindtmanin johtamat demarit elvistellä, kuinka heitä lämmittää, kun porvaritkin noudattavat veroasioissa sosiaalidemokraattien esimerkkiä. Tosin ruotsalaisten sellaisten.

* * *

Kun nyt taloudesta innostuin kirjoittamaan, niin päätin katsoa mitä talousliberaalin presidentin, joulukuussa 2023 - eli vajaa vuosi sitten - valtaan nousseen Javier Milein, talouspolitiikka on saanut tapahtumaan Argentiinassa. Suomalaismediathan eivät juuri puhu aiheesta, mutta minäpä etsinkin espanjankielisen lehtijutun, jossa kerrottiin seuraavaa.

"Vuokrien hinnat ovat laskeneet Buenos Airesissa ja sen ympäristössä 26,6 %. Tämä päätti vuosien 2021 ja 2023 nähdyn nousutrendin, jolloin neliöhinta jopa kaksinkertaistui. Vuokralain" - siis vuokrien säännöstelyn - "kumoaminen vuoden 2024 alussa on mainittu käännekohtana".

"Vaikutus oli välitön. Joulukuun 2023 ja tammikuun 2024 välisenä aikana vuokrahinnat laskivat jo keskimäärin 6,7 %, ja laskusuunta jatkui kunnes hinnat vakautuivat tämän vuoden puolivälissä. Tähän hintojen alenemiseen liittyi kiinteistönvälitysliiton tietojen mukaan myös ennennäkemätön kiinteistöjen tarjonnan kasvu peräti 195 prosentilla."

Samalla "inflaatio, joka on ollut yksi Argentiinan suurimmista ongelmista, on alkanut hidastua, ja kuluttajahintaindeksi nousee nyt 90 prosenttia hitaammin kuin ennen Milein valtaantuloa. Tarjonnan kasvun ja alhaisempien hintojen yhdistelmä on auttanut vakauttamaan taloutta ja parantamaan argentiinalaisten ostovoimaa."

Näyttäisi siis tämänkin perusteella siltä, ettei sosialistinen säätelytalous tuota edes Etelä-Amerikassa niitä hyötyjä, joita siltä toivotaan. Tosin - toisin kuin Ruotsissa - siellä tässä puheena olleen taloutta korjaavan muutoksen teki oikeistopoliitikko eivätkä sosiaalidemokraatit. 

Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - myös meillä kannattaisi poliitikkojen oikealta vasemmalle muistaa tämäkin esimerkki tehdessään ihmisten asioihin vaikuttavia päätöksiä. Etenkin nyt, kun valtiovarainministerinä on poikkeuksellisen jämäkkä nainen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Viipalointia vai kasvatusta?
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta

Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän

Suomen hallitus teki sen, mitä siltä odotettiin. Eli laati ohjelman, jonka seurauksena Suomen valtion tulojen ja menojen välinen ero supistuu noin kolmella miljardilla eli kolmella tuhannella miljoonalla eurolla. 

Petteri Orpon (kok), Riikka Purran (ps) ja kumppaneiden listaa voidaan toki moittia - mihin oppositiopuolueet ovat jo ryhtyneetkin - mutta tosiasia on, että sen tekemättä jättäminen olisi ollut lähes valtiopetos. Ja johtanut Suomen tulevina vuosina entistä suurempiin taloudellisiin vaikeuksiin ellei suorastaan Euroopan Unionin tarkkailuluokalle. 

Hallituksen säästölinjaukset ovat kuitenkin ehdottomasti tasapainoisia ja oikeansuuntaisia, vaikka olisinkin itse suunnannut joitakin säästötoimia toisin. Erityisesti ihmettelen niin sanottujen yleishyödyllisten yhteisöjen verollepanon jättämistä kokonaan paketin ulkopuolelle, sillä ainakin puolueiden tukisäätiöt ja työmarkkinajärjestöt olisi ollut syytä ottaa mukaan talkoisiin. 

Samoin olisi ollut järkevää suunnata paketti enemmän julkisen sektorin supistamiseen kuin nyt nähtiin. Tässä yhteydessä olisi ollut hyvä luopua kokonaan myös hoitotakuun määräämistä vasteajoista, koska se on johtanut hyvinvointialueella henkilöstön rekrytointivaikeuksiin ja sen paikkaamiseen moninkertaisesti kalliimpia - ja asialla keinottelevia - keikkalääkäreitä palkkaamalla. Sama koskee myös hoitajamitoituksia.

Nämä ovat kuitenkin pieniä asioita, eikä niistä sen enempää. Oleellista ja kiitoksen arvoista eilisessä päivässä on joka tapauksessa se, että hallitus sai sovituksi vähintäänkin kohtuullisen kokonaispaketin.

Tulevaisuuden kannalta sen tärkein osa on kasvupaketti, joka sisältää tukea investoinneille sekä rahoitusta vihreän siirtymän edellyttämän infrastruktuurin rakentamiselle ja taloutta tukevalle soveltavalle tutkimukselle/tuotekehitykselle. Jostain syystä tämä - siis tulevaisuuden kannalta koko eilisen paketin tärkein asia - näyttää unohtuneen Suomen suurimpien medioiden toimituskunnilta ainakin otsikkotasolla. Enkä usko, että se on sattumaa, vaan poliittinen kannanotto. 

Nähtäväksi jää, onko Orpon kabinetin paketilla toivottu vaikutus Suomen talouteen. Tätä on syytä toivoa - myös rakkikoiran lailla räksyttävässä oppositiossa ja sitä tukevassa valtamediassa. Näin siksi, ettei vaihtoehtona suinkaan ole marinilainen holtiton jakopolitiikka, vaan ulkopuolelta eli EU:sta tuleva Suomen julkisen talouden kuriin paneva pakkovalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ottaako 7 000 euron palkka vai konkurssiriski?
Veronika Honkasalon harhautus meni metsään
Nuoret ja naiset haluavat Kreikan tielle

Katso verokoneesta päivän veroprosenttisi!

Arvoisa lukijani on epäilemättä tiedostanut, mitä tarkoittaa marginaalivero. On kuitenkin mahdollista, ettei joku hänen tutuistaan tai sukulaisistaan ole täysin oivaltanut, mitä se tarkoittaa. 

Asiaa valaistakseen on liberaalipuolueen Aarre Leinonen ohjelmoinut laskurin, jolla voi laskea oman (tai vaikka kaverin) päivittäisen veroasteen. Koska huomasin asian, päätin saman tien kirjoittaa tälle päivälle toisenkin blogimerkinnän (ensimmäinen) levittääkseni tätä verovalaistuksen ilosanomaa. 

Laskuri löytyy tästä osoitteesta: https://www.aarneleinonen.fi/marginaaliveroaste/ ja sitä voi käyttää esimerkiksi sellaisten henkilöiden opastamiseen, joiden mielestä verot ovat niin iloinen asia, että niitä pitäisi korottaa oikein hyvien asioiden takia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomella ei ole varaa ylläpitää korkeaa veroastetta
Kovempaa verotusta haluavien suomalaisten määrä on hurjassa kasvussa
Veroista vapautettu mielipidekirjoittaja haluaisi maksaa vapaaehtoisia veroja

Sebastian Tynkkynen on väärässä Yle-asiassa

Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen (ps) otti kantaa Ylen journalistiseen linjaan. Sitä voi toki kuka tahansa - myös poliitikko - arvostella, mutta medioiden journalistiset valinnat eivät kuulu sen enempää Suomen hallituksen kuin eduskunnankaan tehtäviin.

Tuo valta kuuluu toimittajille itselleen - ja viime kädessä siitä vastaa kunkin median päätoimittaja. Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää myöskään Tynkkyselle. 

Mitalin toinen puoli liittyy medioiden toimeentuloon. Jos jonkin median linjaukset miellyttävät ihmisiä, sen käyttäjäkunta kasvaa ja sitä kautta myös toimituksen mahdollisuudet toteuttaa journalistista linjaansa.

Yle on tässä suhteessa tietenkin hiukan erikoinen media, koska sen rahoittamiseksi on säädetty erillinen vero, jonka tason määrittää poliittinen valtakoneistomme - eli viime kädessä hallituksen esityksestä päätöksen tekevä eduskunta. Ja siinä pelissä on Tynkkysellä luonnollisesti täsmälleen samanlainen vaikutusvalta kuin muillakin kansanedustajilla.

Käytännössä Yle on kansan omistama media, jonka tehtävät on määritetty laissa. Sen mukaan "yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Edellä mainittuja ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja tulee tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja maakunnallisesti."

Edelle kopioimaani tekstiä seuraa tarkennus, jonka mukaan Ylen tulee

1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia

2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä; 

3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille ja nuorille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia; 

4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;

5) tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille; 

6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;

7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.

Siten Tynkkysen kaltaisten poliittisten päättäjien tulee seurata, kuinka hyvin kansallinen mediatalomme hoitaa näitä tehtäviä. Ja mikäli niitä ei noudateta, ottaa asia esille sekä vaatia lain noudattamista. 

Poliitikoilla on myös oikeus Ylen palveluista maksavien suomalaisten edustajana päättää siitä rahoitustasosta, jolla kyseistä mediaa rahoitetaan. Tähän vaikuttaa tietenkin Ylen toiminnan laadukkuus suhteessa sitä ohjaavaan lainsäädäntöön, mutta myös kansalaisten maksukyky. 

Siksi on tärkeää, että nämä molemmat seikat huomioidaan nyt käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa. Omalta osaltani olen kantanut tässä suhteessa vastuuta selvittämällä ja raportoimalla Ylen tärkeimmän ajankohtaisohjelmasarjan eli A-studion (ja A-talkin) toimintaa suomalaisen kansanvallan edistäjänä - eivätkä tulokset ole ainakaan lisänneet omaa maksuhalukkuuttani, vaikka havaitsemani epäkohta poistuikin juuri ennen vaaleja. 

Myös kansanedustaja Tynkkynen näyttää havainneen jonkinlaisia epäkohtia Ylen toiminnassa. Siten hän voi hyödyntää niitä määritellessään omaa kantaansa Yle-veron suuruuteen, mutta hänen tehtäviinsä ei kuulu - poliittisen päättäjän roolissa - ottaa yksityiskohtaista kantaa siihen, mitä ohjelmia verorahoitteinen mediamme tuottaa jatkossa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen A-studio lopetti Perussuomalaisten syrjimisen
Ylen hallintoneuvoston tulee huolehtia lain noudattamisesta yhtiön toimituksessa
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus

Ylen A-studio lopetti Perussuomalaisten syrjimisen

Olen aiemmin seurannut Ylen eri puolueille tarjoamaa aikaa ajankohtaisohjelmissa ja todennut, että verorahoitteinen mediamme on selvästi syrjinyt henkilövalinnoissaan perussuomalaisia. Koska seuraavat eduskuntavaalit ovat jo muutaman viikon kuluttua, päätin tehdä samanlaisen analyysin alkaneen vuoden osalta. 

Toisin sanoen keräsin Ylen verkkosivuilta listan eri puolueiden edustajista A-studio-nimikkeellä olevissa ohjelmissa - mukaan lukien tämän illan ohjelma, josta nämä tiedot olivat myös saatavissa jo nyt. Tuloksena sain listan, jonka mukaan näissä ohjelmissa oli eniten perussuomalaisia (yhdeksän kertaa) ja heidän jälkeensä järjestyksessä Kokoomus (kahdeksan), Sosialidemokraatit (seitsemän), Vasemmistoliitto (kuusi), Vihreät ja Keskusta (viisi) sekä Kristillisdemokraatit (kaksi) ja Liike nyt (yksi). RKP ei saanut A-studioon lainkaan edustajaansa, mutta toisaalta heillä lienee palstatilaa sitäkin enemmän Ylen ruotsinkielisissä lähetyksissä. 

Suhteutin nämä luvut myös puolueiden vaaleissa saamien kansanedustajien määrään. Siten syntyi lista, jonka mukaan Liike Nyt sai kokoonsa nähden eniten näkyvyyttä koska sen ainoa kansanedustaja pääsi ohjelmaan yhden kerran. Muut puolueet saivat kansanedustajiensa määrään nähden näkyvyyttä seuraavasti: Kristillisdemokraatit (0,40 esiintymiskertaa/kansanedustaja), Vasemmistoliitto (0,38), Vihreät (0,30), Perussuomalaiset (0,23), Kokoomus (0,21), Sosialidemokraatit (0,18) ja Keskusta (0,16). 

Suhteutin luvut myös puolueiden viime vaaleissa saamaan ääniosuuteen. Sen mukaan suhteellisesti eniten näkyvyyttä sai Vasemmistoliitto (0,73 esiintymiskertaa/kannatusprosentti). Sitä seurasivat Vihreät (0,52), Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit (0,51), Kokoomus (0,47), Liike Nyt (0,44), Sosialidemokraatit (0,39) ja Keskusta (0,36). 

* * *

Tämän selvityksen tärkein havainto oli se, että Yle näyttää lopettaneen A-tunnuksen alla lähetettävissä poliittisissa keskusteluohjelmissaan aiemmissa vastaavissa analyyseissäni (tässä, tässä, tässä, tässä, tässä) havaitsemani Perussuomalaisten systemaattisen syrjimisen. 

Syitä tälle voimme vain arvailla. Ehkäpä kyse on osaltaan näistä pienistä selvityksistäni, joista yksi sai palstatilaa ainakin Suomen Uutisissa, mutta luulisin tärkeimmän syyn löytyvän ennemminkin Perussuomalaisten vaatimuksista Ylen toimintaa varten kerättävän veron kohtuullistamiseksi yhdistettynä puolueen melko todennäköiseen nousuun vaalien jälkeiseen hallitukseen. 

Muista puolueista Vihreiden viimeaikainen yliedustus (tässä, tässä ja tässä) näyttäisi edelleen jatkuvan Ylen ajankohtaisohjelmissa. Tämä selittynee lähinnä Ylen toimittajakunnan poliittisilla näkemyksillä - kuten myös Vasemmistoliiton tällä kertaa saama suuri näkyvyys - mutta ehkä osaltaan myös viime aikoina paljon esillä olleilla ympäristökysymyksillä. 

Palaan asiaan vielä juuri ennen vaaleja. Onhan äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, onnistuuko Yle säilyttämään poliittisen neutraliteettinsa myös vaalikamppailun viimeisillä viikoilla. Itse luonnollisesti toivon, ettei verorahoillani pyrittäisi sen enempää sorsimaan kuin suosimaankaan poliittisia liikkeitämme. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen hallintoneuvoston tulee huolehtia lain noudattamisesta yhtiön toimituksessa
Vihreät ovat saaneet ylivoimaisesti eniten verorahoitteista näkyvyyttä loppuvuonna 2021
Yle vahvisti poliittisen sitoutuneisuutensa

Ylen julkaisema profilointi-juttu: pitäisiköhän Yle-veroa nostaa?

Yle julkaisi tänään tuoreen gallupinsa jatkoksi profilointijutun. Innostuin huomattuani artikkelin otsikon, koska juuri tällainen tiedonvälitys on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoista. Eikä lukuhalujani laannuttanut edes se, että juttu oli klikkiotsikoitu mainitsemalla nykypolitiikan kiihkeät vastinparit eli Perussuomalaiset ja Vihreät, jotka eivät varmuudella kilpaile samojen henkilöiden äänistä.

Jutun alku olikin lupaava tarjotessaan mittaustuloksia kuvan muodossa. Sen mukaan suhteellisesti ottaen eniten miesten puolueita ovat Perussuomalaiset ja Kokoomus. Sosialidemokraattien, Vihreiden ja Vasemmistoliiton sekä hiukan yllättäen myös Keskustan kannattajista taas suhteellisesti suurin osa koostui naisista. Ja jopa siten, että jos pelkästään naisilla olisi äänioikeus olisivat demarit edelleen maan suosituin puolue. 

Valitettavasti verorahoitteinen mediamme ei sitten antanutkaan enempää alkuperäisdataa, josta itse kukin olisi voinut tehdä omia johtopäätelmiään. Sellaisen sijaan lukija nimittäin sai nähdäkseen pelkästään toimittajan tekemiä sekalaisia tulkintoja satunnaisista asioista. 

Niiden perusteella olen yksiselitteisen selkeästi Kokoomuksen kannattaja. Olenhan mies ja korkeakoulutettu sekä valtakunnan tasolla ja työpaikallani alani johtavassa asemassa oleva asiantuntija. 

Sen sijaan on selvää, etten sukuelimistäni huolimatta ole Ylen profilointiuutisen perusteella ainakaan Perussuomalaisiin kallellaan. Sieltähän ei löydy korkeakoulutettuja, vaan se kilpailee Sosialidemokraattien kanssa johtavan työväenpuolueen asemasta. 

Sitä paitsi - edelleen sukukalleuksistani huolimatta - voisin olla pikemminkin suuntautunut Vihreisiin päin. Näin siksi, että juuri siellä on Kokoomuksen ohella paljon yliopistokoulutettuja. 

Tosiasia kuitenkin on, etten ole sitoutunut millään tavalla yhteenkään poliittiseen puolueeseen. Olen vaaleissakin äänestänyt elämäni aikana ainakin kuutta eri puoluetta. Myös useimpia edellä mainittuja.

Kirjoitin tämän - päivän toisen postaukseni (ensimmäinen tässä) - siksi, että luettuani edellä linkitetyn Ylen artikkelin ärsyynnyin suunnattomasti. Jutun anti oli käytännössä nolla, vaikka lienee selvää, että kyselytutkimuksen tulosten perusteella olisi toimittaja voinut halutessaan kirjoittaa myös aidosti mielenkiintoisen artikkelin. 

Niinpä jäin miettimään, että eivätkö Yleen resurssit riittäneet enää gallupin teettämisen jälkeen kunnollisen uutisen tekemiseen. Pitäisiköhän minun siis ryhtyä kannattamaan Yle-veron nostamista seuraavissa budjeteissa selkeästi yli inflaatiokorjauksen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perinteinen vasemmisto on edelleen rähmällään itään - mutta Vihreät ei
Puoluebaromeri toi toivoa suomalaisille
Yle vahvisti poliittisen sitoutuneisuutensa

Holtittomasta julkisten varojen käytöstä työmarkkinoiden tervehdyttämiseen

Suomessa on viime vuosina puhuttu paljon Ylen verovaroista kustannetusta budjetista. Erityisesti huomiota on herättänyt maan suosituimpiin puolueisiin kuuluvan Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetti, jossa verovaroin kustannetulta mediatalolta leikattaisiin peräti neljännes sen tuloista.

Kotimaan uutiset kuitenkin kalpenevat Britanniassa esille tulleesta BBC:n varainkäytöstä. Se on nimittäin käyttänyt yli 7 miljoonaa puntaa lisenssimaksuvaroja logojensa vähäiseen uudistamiseen. Eikä yhtiön tai sen johdon asemaa ole ainakaan parantanut se, että asian tultua esille totuus ensin kiistettiin. 

BBC:n toiminta ei ole suorassa valtion rahoituksessa, vaan se kerää rahansa lisenssimaksuilla, jotka kerätään kaikilta yhtiön ohjelmia seuranneilta Britannian asukkailta, yrityksiltä ja organisaatiolta riippumatta lähetysten vastaanottamiseen käytettävästä laitteesta. Siten yhtiö on Ylen tavoin koko kansan rahoituksessa.

Nähtäväksi jää heijastuuko BBC:n kiinnijääminen varojensa holtittomasta käytöstä millään tavalla suomalaiseen keskusteluun Ylen rahoituksesta. Meillähän ei ole tullut vastaan samaa suuruusluokkaa olevaa varojen tuhlausta. 

Selvää kuitenkin lienee, että Sanna Marinin (sd) hallituksen holtittoman talouspolitiikan seurauksena Suomessa joudutaan tulevalla hallituskaudella supistamaan rajulla kädellä julkisen sektorin rahoitusta. Siten kevään vaaleissa ei ole kysymys siitä, että vähennetäänkö valtion menoja, vaan ainoastaan kuinka paljon ja mistä.

Yhtä selvää on, ettei julkisen kulutuksen supistamistarve rajoitu vain tulevaan hallituskauteen, vaan se tulee jatkumaan pitkälle tulevaisuuteen. Tämän takaa väestön ikärakenne, joka ikääntyy nopeaa vauhtia. Ja siksi ensi hallituskaudella olisi poliittisten päättäjien katse kiinnitettävä myös siihen, millä keinoin maassamme elävistä ihmisistä mahdollisimman suuri osa saataisiin nettoverovaroja tuottavaan työhön. 

Tämä tarkoittaa lähinnä yksityisen sektorin vahvistamista ja maassa tehtyjen - verovaroista subventoimattomien työtuntien - määrän kasvattamista. Viime vuosinahan meillä on noussut sekä työikäisen väestön työllisyysaste että työllisten määrä, mutta tehtyjen työtuntien määrä ei. Selitys ristiriitaan lienee lisääntyneessä osa-aikatyössä.

Positiivista on kuitenkin se, että ainakin Helsingin seudulla työpaikkojen jakaantuminen yksityisen ja julkisen sektorin välillä on tervehtynyt aiemmasta. Toivottavasti näin on käynyt muuallakin - eikä yksityisen sektorin kasvu johdu varainsiirroista julkiselta yksityiselle puolelle. 

Selvää kuitenkin on se, ettei tehtävä tule olemaan helppo eikä talousremontista kärsimään joutuvien äänestäjien mieleen. Eikä sitä ainakaan helpota se, että samaan aikaan pitäisi onnistua pelastamaan maailman ilmasto ja monimuotoisuus, jotka niin ikään vaativat riihikuivaa rahaa tullakseen tehdyksi.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luonnon monimuotoisuuden suojelulle saatiin hintalappu
Vastinetta puolen miljardin Yle-verolle
Talouden toimintaperiaatteet hukassa

Takseista paljastui lisää kehitysmaalaista meininkiä

Juha Sipilän (kepu) hallituksessa ministeri Anne Berner (kepu) ajoi väkisin läpi suomalaisten jo etukäteen vieroksuman taksiuudistuksen, jonka seurauksena ala on ulkopuolisen silmissä ajautunut melkoiseen kaaokseen. Näin erityisesti Helsingissä, missä ihmiset ovat kertoneet jopa pelänneensä taksisuhareiden käytöstä. Eikä syyttä. 

Olen itsekin pyrkinyt Bernerin uudistuksen jälkeen välttämään mahdollisuuksien mukaan suomalaisen taksin käyttämistä. Tosin en ole aiemminkaan ollut kovin innokas vuokra-autojen käyttäjä. 

Bernerin uudistuksen lisäksi taksialan muutoksen taustalla lienee ollut myös kuljettajakunnan nopea muutos - mikä sinänsä on hyvä asia ottaen huomioon maahanmuuttajiemme yleisesti ottaen heikon työllistymisen aiheuttaman taakan yhteiskunnallemme. Valitettavasti tämä kehitys on johtanut kehitysmaalaisen kulttuurin rantautumiseen erityisesti suurissa kaupungeissamme.  

Taksialan muutoksesta saatiin eilen uutta mielenkiintoista tietoa. Uutiskanavat nimittäin kertoivat verottajan selvittäneen verojen kiertämisen muuttuneen monien kuljettajien kohdalla tavaksi. 

Helsingin sanomien jutun mukaan "verohallinto löysi taksialaan kohdistuneessa tehovalvonnassaan 8,7 miljoonalla eurolla kirjanpidon ulkopuolelle jääneitä tuloja, verottaja kertoo tiedotteessaan. Muita verotettavan tulon määrään vaikuttavia virheellisyyksiä löytyi 4,3 miljoonalla eurolla. Tehovalvonnassa tuli ilmi myös lähes kolmen miljoonan euron edestä pimeitä palkkoja."

Kuten arvoisa lukijani tietää, en ole mikään himoverotuksen kannattaja. Mutta sitäkin enemmän olen laillisen menon sekä järjestäytyneen ja rauhallisen yhteiskunnan puolestapuhuja. Enkä siksi hyväksy veronkiertoa edes maahanmuuttajien työllistämisessä.

Nähtäväksi joka tapauksessa jää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ryhtyykö Marinin (sd) vihervasemmistolainen hallitus toimiin, joilla muutettaisiin taksialaan kohdistuvaa lainsäädäntöä siten, että nykyisistä lieveilmiöistä päästäisiin eroon. Vai kohautetaanko valtioneuvostossa sittenkin vain kauniita olkapäitä ja annetaan taksialan nykymenon jatkua entisellään?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arian Juhana Rezaji tarjosi oppimateriaalia Eva Biaudetille ja Erna Bodströmille
Vihjeinä "Ruotsi" ja "kansainvaellus"
Demokratiavaje syö kansanvallan pohjaa

Hallituksen verotuskiima nosti kansliapäällikön kapinaan

Vuoden 2019 jälkeen suomalainen hallituspolitiikka on ollut katastrofaalista. Maa on velkaantunut korviaan myöden, eikä asiaan ole näkyvissä muutosta ennen seuraavia eduskuntavaaleja. 

Käytännössä ongelma on syntynyt Marinin kabinetin kyvyttömyydestä priorisoida menoja. Jokainen hallituspuolue on ajanut läpi omalle viiteryhmälleen tärkeitä julkisia kuluja, joten valtion budjetti on kasvanut vuoden 2019 - jo silloin alijäämäisestä - 55,3 miljardista eurosta ensi vuodelle suunniteltuun 80,5 miljardiin - josta uudella nettovelalla on tarkoitus kattaa peräti kahdeksan miljardia. 

Samaan aikaan hallitus on suunnitellut uusia veroja, jotka saivat valtiovarainministeriön kansliapäällikön Juha Majasen tekemään hyvin poikkeuksellisen teon. Hän nimittäin tuli julkisuuteen ja kyseenalaisti kovin sanoin maan hallituksen - siis toimeksiantajansa - veropolitiikan. Toisin sanoen maan talouden ykkösvirkamies nousi kapinaan. 

Kansliapäällikön mukaan suunnitellut uudet verot - joita kutsutaan arvonnousu- eli maastapoistumis- ja työmatkaveroiksi - olisivat toteutuessaan haitallisia Suomen talouskasvulle. Majasen mukaan uudet verot toisivat valtiolle vain vähän tuloja, mutta ne on tulkittu startup-yrityksissä "vihamielisiksi toimiksi".

Kansliapäällikkö kertoi, että "ei ole ollut sellaista normaalia virkavalmistelua, että virkakunta tekisi esityksen ja pohtisi sopivia parametreja", vaan ministereiden erityisavustajat ovat sotkeutuneet valmisteluun alusta asti. Yrityskentällä uudet verot on tulkittu vihamielisiksi toimiksi tai rangaistuksiksi erityisesti startup-yrityksiä kohtaan, vaikka - kansliapäällikön mukaan - "talouskasvun vaalimisen pitäisi olla meidän ykkösjuttumme" ja siksi punaviherhallituksen tulisi luopua niistä.

Kansliapäällikön ulostuloa on kommentoinut ministeri Li Andersson (vas), joka kertoi olevansa "huolissani siitä, jos tämä on VM:n suhtautuminen veroihin". Petteri Orpo (kok) puolestaan ilmoitti, että mikäli hänen puolueensa on hallituksessa, se "purkaa välittömästi Suomelle haitalliset maastapoistumisveron ja työmatkaveron". 

Verot eivät saa varauksetonta hyväksyntää edes hallituksessa, vaan valtiovarainministeri Annika Saarikko (kepu) on jo aiemmin ilmoittanut, että maastapoistumisvero "saisi jäädä tekemättä". Sen sijaan vasemmistodemareihin lukeutuva pääministeri Sanna Marin (sd) kannattaa suomalaisyritysten kuristamista uusilla veroilla. 

Samaan aikaan ajat sitten uskottavuutensa menettänyt Finnwatch tuli julkisuuteen vaatien yksityisten yritysten veronkiristyksiä. Sen mukaan "Suomi tukee suuri­tuloisia 800 miljoonalla eurolla vuosittain" tarkoittaen listaamattomien yritysten osinkoverohuojennusta.

Listaamattomat yritykset ovat paljolti pienyrityksiä, jotka maksavat tuloistaan jo ennen osingonjakoa 20 prosentin veron. Sen päälle tulevat osingonjaon yhteydessä maksettavaksi tulevat verot - joista Finnwatch puhuu ikään kuin ainoana veromuotona. Käytännössä yritysten ja yrittäjien maksamat verot voivat nousta hyvinkin korkeiksi, kuten täältä löytyvät esimerkit osoittavat. 

Kaiken kaikkiaan hallituksen veropuuhastelut tai Finnwatchin tahalliset väärinymmärrykset vähentävät suomalaisten intoa yrittämiseen. Tällaisen ilmpiirin luominen on - onnistuessaan - fataalia maan tulevaisuudelle, sillä viime kädessä juuri ihmisten yrittämisinto on Suomen - tai minkä tahansa maan - taloutta pyörittävä moottori, jonka luomalla varallisuudella ihmisille maksetaan palkat ja hallituskin saa rahaa budjetteihinsa. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää myös Marinin hallituksessa. Tai no - koska tämä toive ei ole realistinen - ainakin seuraavan hallituksen ohjelmasta sovittaessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sosialistinen hollitupa
Pääministeri pelaa uhkapeliä ihan pokerina
Veronmaksajan taksvärkkipäivä - vaiettu aihe

Li Andersson nettoveronmaksajien kukkarolla

Ministeri Li Andersson (vas) haluaisi säätää Suomeen uuden veron. Hän kutsuu sitä miljonääriveroksi, jonka suuruudeksi tulisi 0,5 prosenttia omaisuuden arvoksi. 

Tämä olisi suuri muutos suomalaisessa järjestelmässä. Veroja ei maksettaisi tuloista eikä kulutuksesta vaan yksinkertaisesti varallisuudesta. Ja siitäkin vain, mikäli se ylittäisi maagisen miljoonan euron rajan. 

Andersson perusteli näkemystään veromyönteisten ihmisten tapaan verovaroin maksettavilla koulutus-, sosiaali- ja terveydenhuoltomenoilla. Ja varallisuuserojen kasvulla.

Jälkimmäisestä on ensin todettava, että suomalaisten varallisuus on käytännössä asuntojen omistamista. Ja asuntojen hinnat ovat nousseet viime vuosina nopeasti pääkaupunkiseudulla, mutta paljon hitaammin maan muissa osissa. 

Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, ettei miljoonan euron arvoinen asunto ole Helsingin keskustassa tavattoman harvinainen. Ja sellaisen on voinut myös periä, vaikka ei isotuloinen olisikaan.

Mutta sitten tuohon ensimmäiseen eli omaisuusveron perustelemiseen varojen käytöllä. Onhan selvää, ettei juuri kukaan vastusta verojen keräämistä Anderssonin mainitsemiin kohteisiin. 

On kuitenkin syytä huomata, että valtion varojen ehtyessä olisi lisäverojen vaihtoehtona menoista tinkiminen. Kannatusta kansan piiristä saisivat ainakin tinkiminen kehitysavusta, maahanmuuton kustannuksista, puoluetuista mukaan lukien ministereiden ennennäkemätön avustajakaarti, Itä- ja Etelä-Euroopan EU-maiden tukemiseen käytetyistä rahoista tai erilaisista julkisen hallinnon kehittämiskuluista.

Niinpä Anderssonin ja hänen puolueensa ehdotus onkin herättänyt kommentteja. Demariministeri Tytti Tuppurainen toki halusi aatteensa mukaisesti kaikki ihmisten varat verotettavaksi ja kannatti Anderssonin ehdotusta tölväisten samalla käytännössä suurimman osan suomalaisista tuloveroista jo nyt maksavia ehdottamalla hyvätuloisten ihmisten omaisuuden realisointia.

Onneksi myös vähemmän idioottimaisia kommentteja kuultiin. Veronmaksajien Teemu Lahtinen totesi, että "ei ole vastuullista sanoa, että nyt pitäisi säästäväisyydestä luopua ja alkaa realisoimaan omaisuutta. Juuri päinvastainen olisi tärkeää, että meillä olisi säästäväisyyttä ja sitä kannustetaan. Sillä tavalla me saadaan tähän maahan pääomia ja myös kriisinsietoa kansalaisten tasolla."

Kokoomuksen Pia Kauma puolestaan ehdotti ihmisten omaisuuteen kajoamisen sijaan ammattiyhdistysliikkeen osinkojen verotusta. Hän totesi myös, että hyvinvointialueiden rahoitusvaje on hallituksen oma virhe, joka oli tiedossa jo uudistusta tehdessä. Ja viittasi kannustusloukkuihin ehdottamalla, että hallitus keskittyisi tekemään uudistuksia, joilla kaikki työkykyiset ja työhaluiset saataisiin töihin. 

Kaiken kaikkiaan Anderssonin ehdotus on tyypillistä vasemmistolaista propagandaa, jonka läpimeno johtaisi rikkaimpien ihmisten varallisuuden siirtymiseen pois Suomesta, mutta rasittaisi omaisuuttaan vastuullisesti hoitavien ihmisten taloutta. Samalla se olisi askel suomalaisen taloudellisen yritteliäisyyden jäädyttämiseksi ja sitä kautta taloutemme heikentämiseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmalla laidalla
Li Andersson yllättyi
Vihervasemmisto ja maaseudun kurittaminen

Yle vahvisti poliittisen sitoutuneisuutensa

Eilinen Maaseudun tulevaisuus julkaisi mielipidetiedustelun, jonka mukaan lähes 40 prosenttia kansasta ei saa mielestään riittävästi katetta Yle-maksulle. Lisäksi yksi kymmenesosa ei tiennyt saako vai ei.

Erityisesti maaseudun asukkaat olivat äkeissään Ylen tarjonnasta, sillä heistä lähes 60 prosenttia oli siihen tyytymättömiä. Sen sijaan pääkaupungin asukkaista yli 60 prosenttia koki saavansa verorahoilleen vastinetta.

Tämä innosti minut toistamaan analyysin, jonka tein viime maaliskuussa. Totesin silloin, että "ettei Ylen toimituskunta ole harjoittanut sellaista puolueettomuutta eduskuntapuolueiden suhteen, kuin verovaroin rahoitetulta medialta voisi odottaa. Tätä johtopäätöstä tukee vahvasti se, että edellisen kerran samankaltaisen vertailun tehtyäni oli puolueiden suosituimmuusjärjestys samankaltainen." 

Tällä kertaa laskin Yle Areenasta A-studion ja A-talkin kuvaustekstistä eri puolueiden edustajiksi nimetyt henkilöt alkaen 6.9 ja päätyen 26.10. näytettyyn ohjelmaan. Laskelmat on siis tehty eilen ennen illan A-studiota, jossa esiintyi Ylen TV-oppaan ennakkotietojen mukaan Vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen. 

Laskutoimitukseni tuotti puolueiden viime eduskuntavaaleissa saaman paikkamäärän suuruisessa järjestyksessä mainittuna seuraavan esiintyjäjakauman. 

Näemme, että suurista puolueista Perussuomalaiset ovat jälleen saaneet verorahoilla tuotettuihin ajankohtaisohjelmiin poliittista kannatustaan oleellisesti pienemmän edustuksen. Ei siis ihme, että MT:n mielipidetiedustelun mukaan vain 22 prosenttia perussuomalaisen ajatusmaailman jakavista oli Ylen ohjelmatarjontaan tyytyväisiä.

Sen sijaan erityisesti Keskusta on saanut Ylen A-studioon ja A-talkiin poliittista painoarvoaan enemmän näkyvyyttä, mutta myös demarit voivat olla tyytyväisiä. Eikä Kokoomuksellakaan ole suurta valittamista.

Pienemmistä puolueista merkittävin - ja myös suuret puolueet mukaanluettuna suurin - yliedustus on Vihreillä ja mikäli Hanna Sarkkinen esiintyi eilen, myös pikkuinen Vasemmistoliitto on saanut verovaroin rahoitettuun poliittiseen päivänpaisteeseen yhtä paljon edustajiaan kuin kannatukseltaan yli kaksinkertainen Perussuomalaiset. 

Muut puolueet ovat niin pieniä, että näin lyhyellä ajalla niiden pääsy tässä tarkasteltaviin ohjelmiin lienee varsin satunnaista. Niinpä niistä vain Kristilliset on saanut edustajansa kertomaan puolueensa näkemyksistä - ja todettakoon tässä, ettei vierailu liittynyt Päivi Räsäsen vanhoihin puheisiin. 

Yhteenvetoni edellä esittämästäni analyysistä oli poikkeuksellisen helppo kirjoittaa. Onhan senkin osalta selvää, "ettei Ylen toimituskunta ole harjoittanut sellaista puolueettomuutta eduskuntapuolueiden suhteen, kuin verovaroin rahoitetulta medialta voisi odottaa. Tätä johtopäätöstä tukee vahvasti se, että edellisen kerran samankaltaisen vertailun tehtyäni oli puolueiden suosituimmuusjärjestys samankaltainen".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puolueiden kannatus ei vastaa niiden näkyvyyttä Ylen A-studiossa
Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?
Vihreät tyytyväisimpiä Ylen tarjontaan

Onko G7-maiden ehdotus yritysverotuksen minimitasosta Suomen etu vai uhka?

Yleisradio uutisoi peräti kolmessa jutussa (yksi, kaksi, kolme) G7-maiden sovusta yritysverotuksen suhteen. Kyse on tekeillä olevasta sopimuksesta, jonka mukaan yritysten pitäisi maksaa veronsa siihen maahan, jossa niiden toiminta tapahtuu - eikä tuo vero voisi olla alempi kuin 15 prosenttia. 

Verorahoitteinen mediamme välitti kansalaisille huolensa siitä, että uudistuksen seurauksena Suomi saattaa muiden maiden tavoin joutua laskemaan yrityksiin kohdistuvaa verotustaan mainitulle tasolle nykyisen 20 prosentin sijasta. Samalla saattaisi maamme verokertymä laskea sekä tästä syystä että suomalaisyritysten kansainvälisen toiminnan verotuksen siirtyessä muualla verotettavaksi. 

Ylen käyttämän asiantuntijan mukaan Suomessa toimivien kansainvälisten yritysten verotus ei riittäisi kompensoimaan tätä, mikäli veroprosentti tosiaan laskisi. Toisaalta saattaisi käydä niin, että sopimus koskisi vain aivan maailman suurimpia yrityksiä, joihin ei kuulu suomalaisia yhtiöitä.

Myös MTV3 teki aiheesta jutun. Sen sanoma oli kovin toisenlainen kuin verotulojen laskemista pelkäävän Ylen. Pöllökanavan uutisessa nimittäin kerrottiin OECD:n työkalun perusteella lasketun, että pelkkä siirtyminen 15 prosentin globaaliin minimiverotukseen lisäisi Suomen verotuloja vähintään 113 miljoonalla eurolla.

* * *

Oli varsin mielenkiintoista huomata, ettei suomalainen mediakenttä ainakaan vielä veisaa kaikissa asioissa samaa virttä. Omalta osaltani jäin kuitenkin ihmettelemään sitä, ettei kumpikaan media kiinnittänyt erityisemmin huomiotaan siihen, että yritysveron minimitason määrittävä sopimus tasaisi eri valtioiden kilpailukykyä kansainvälisestä liiketoiminnasta kilpailtaessa - ja toimisi nimenomaisesti veroparatiisien tappioksi. 

Viime kädessähän juuri tämä on G7-maiden tarkoitus ja kuten hyvin tiedämme, ei kotoinen Suomemme suinkaan kuulu veroparatiiseihin. Tosiasia kuitenkin on, että investointien saaminen tänne pohjolaan edellyttää yritystoiminnan kannusteiden kilpailukykyisyyttä muutenkin kuin yritysverotuksen kautta. 

Se tarkoittaa nopeasti toimivaa byrokratiaa, hyvää sisäistä turvallisuutta, julkisen talouden ennustettavuutta ja osaavan työvoiman tarjontaa. Siis yritysten kannalta ennakoitavia lupien käsittelyaikoja, yhteiskunnallisen polarisaation hallintaa, vastuullista talouspolitiikkaa sekä kansalaisille tarjottavaa koulutusta ja kilpailukykyistä henkilöverotusta.

Siksi olisi erityisen tärkeää, että juuri nyt istuva hallitus byrokratian lisähaaveineen, maailmanparannuskiihkoineen, jakopolitiikkoineen ja kansalaisten verotushimoineen olisi mennyttä siinä vaiheessa jos ja kun G7-maiden esittämä tavoite on valmis toteutettavaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhoaako hallitus Suomen tulevaisuuden?
Kohti valoisampaa tulevaisuutta
Ohisalo kaipasi lisää veroja

Nyt Yle alitti jopa itse asettamansa riman

Yleisradio julkaisi pienen uutisen, jossa kerrottiin tunisialaistaustaisen miehen puukottaneen naispoliisia, ja kuolleen sen jälkeen poliisien ampumiin luoteihin. Jutussa kerrottiin myös, että Ranskassa on aiemminkin tehty hyökkäyksiä poliisia vastaan. 

Sellaisista esimerkkinä verorahoitteinen mediamme kertoi sananvapaudesta kertoneen opettajan, Samuel Patyn, tappamisesta. Kahden tapauksen vertaaminen on sinänsä asiallista, mutta eivät ne islamistista murhaajaa ymmärtävät sanankäänteet, joita käytettiin. 

Ylen mukaan - nimittäin - "viime lokakuussa yläasteen opettaja Samuel Paty kuoli ääri-islamistin puukotettua häntä. Paty mestattiin lopuksi ja raaka tapaus sai ranskalaisten tunteet kuohumaan. Paty oli näyttänyt luokassa profeetta Muhammedista tehtyjä pilakuvia, jollaiset ovat suututtaneet muslimeja jo vuosien ajan eri puolilla maailmaa."

Tarkennettakoon vielä, että... eikä tarkennetakaan. Näin siksi, että arvoisa lukijani epäilemättä ymmärtää ilman rautalangasta vääntämistäkin mikä ongelma noissa lauseissa piilee. Mutta ilmeisesti jutun kirjoittanut toimittaja ei ole ymmärtänyt, koska on tekstin kirjoittanut ja vielä jälkikäteen korjaillutkin sitä. 

Todettakoon kuitenkin lopuksi, että Erkkomedian iltapäivälehden uutisen mukaan kyseinen tunisialainen oli ilmaissut oman motiivinsa huutamalla jumalansa suuruutta arabiankielellä juuri ennen puukotusta. Mutta tästä asiasta kertomiseen puolen miljardin euron Ylen varat, kyvyt tai tahto eivät sitten riittäneetkään. Kuten eivät siihenkään, että tapaukseen liittyen on pidätetty kolme muutakin ihmistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Teinitytön jorinat johtivat opettajan murhaan
Sananvapaus ja fasistinen ideologia
Minkälainen on tunisialainen ongelmanuori?

Vastinetta puolen miljardin Yle-verolle

Suomalaiset veronmaksajat ja yritykset on pakotettu tukemaan yleisradiotoimintaa noin 500 miljoonalla eurolla vuodessa. Sen vastineeksi meille on luvattu korkeatasoista ja puolueetonta tiedonvälitystä.

Tästä esimerkkinä verorahoitteinen mediamme julkaisi eilen jutun, jossa pohdittiin sosiaalisessa mediassa yleisesti käytössä olevien emojien käyttöä. Koska asia on puolen miljardin euron arvoinen, autan tämän tärkeän tiedon levittämisessä kansan keskuuteen.

Ensinnäkin moni ihminen käyttää omaa ihonväriään tummempia emojeja. Suuri kysymys kuuluu, että onko sopivaa, jos valkoinen ihminen käyttää ruskeaa peukkua.

Asiassa on haastateltu monimuotoisuuskonsulttia, jonka mukaan vastaus riippuu tilanteesta. Pahinta on, mikäli peukuttaja sivuuttaa oman valkoisuutensa eikä tiedosta oman ihonvärinsä tuomia etuoikeuksia. 

Hän jopa rinnasti ruskean emojin käyttämisen kulttuuriseen omimiseen ottaen vertauskohdaksi hijab-emojin käyttämisen silloin, kun ei itse verhoudu sellaiseen. Perusteluna näkemykselle hän esitti, että vain musliminainen voi tietää, miltä huivin käyttö todellisuudessa tuntuu ja mitä syrjinnänmuotoja käyttäjään kohdistuu.

Juttuun haastateltiin myös sukupuolentutkijaa, joka huomautti, että ruskean emojin käytön syynä saattaa joskus olla myös häpeä omasta valkoisesta ihonväristä. Sen osalta hän ystävällisesti huomautti, ettei tähän syyllisuuteen kannata jäädä "vellomaan", koska ihminen ei voi mitään ihonvärilleen.

Sukupuolentutkija huomautti myös, että emojeissa käytetty keltainen väri on ongelmallinen, koska sen jälkeen kun siihen on lisätty käsiä ja jalkoja, olemme alkaneet nähdä sen valkoihoisena. Tässä kohtaa jouduin kiittämään nöyrästi, koska ilman tätä ohjeistusta en olisi ehkä huomannut tätä asiaa ja sen ongelmallisuutta.

Jutussa on muutakin tuikitärkeää informaatiota emojien käytöstä ja niiden valikoimaan sisältyvistä stereotypioista. Siinä valistetaan meitä esimerkiksi tiedolla siitä, että monietniset pariskunnat saavat käyttöönsä uuden emojin. 

Se on pariskuntamerkki, jossa "kunkin" puolison ihonväriä ja sukupuolta voi säätää. Harmi kyllä, jutussa ei mainita, viittaako siinä käytetty sana "kunkin", että myös puolisoiden lukumäärä on valittavissa. 

Jutusta valveutuneena huomasin kuitenkin sellaisen kauhean puutoksen, ettei käytettävissä ole emojia, jossa myös puolisoiden lajin voisi valita eikä monilajiselle parisuhteelle siten ole käytettävissä omaa emojia. Ja vielä vähemmän sellaista on polygaamiselle monilajiselle suhteelle. Voisivatkohan yleisradion toimittajat tai vaikkapa Helsingin yliopiston sukupuolentutkijat suunnitella sellaiset?

Kaiken kaikkiaan koen jutun luettuani saaneeni vankkaa vastinetta maksamalleni Yle-verolle. Ilman edellä referoimani jutun lukemista en olisi tullut ajatelleeksi emojien monia merkityksiä, ja olisin saattanut ajattelemattomuuttani syyllistyä jonkinlaiseen emojien vihakäyttöön ja kulttuuriseen omimiseen. 

Kiitos tämän puolen miljardin veron, riski sellaiseen on nyt selvästi pienempi ja sen seurauksena maailma epäilemättä pelastuu. Niinpä maksan entistä tyytyväisempänä oman vero-osuuteni korkeatasoisen ja puolueettoman yleisradiotoiminnan tukemiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo valehteli - Yle salasi ministerin arvostelun
Ylen toimintaa valaiseva metsäkeskustelu
Muhammed ja Ylen intiaanipäähine

Matti Vanhasen uusi vero

Työpaikkapysäköinnin veroehdotuksesta tunnettu Matti Vanhanen väläytti jälleen uudenlaista verotusmallia autoilulle. Siinä jokaista kulkuvälinettä seurattaisiin tarkasti ja järjestelmä laskisi erilaisilla teillä ajetut kilometrit. Tarkoituksena on se, että maaseudun heikosti hoidetuilla teillä voisi ajella halvemmalla kuin kaupunkien hyvin hoidetuilla kaduilla tai moottoriteillä. 

Vanhasen orwellilainen suunnitelma ei ole pelkkä haave, sillä Tampereen yliopiston apulaisprofessori kertoi tarvittavan GPS-paikannukseen perustuvan järjestelmän olevan rakennettavissa noin viidessä vuodessa. 

Samalla opimme sen mielenkiintoisen asian, että Euroopassa on jo nyt valmiina standardit liikenteen elektronisesta seurannasta. Eli orwellilaiset pelisäännöt on jo kaikessa hiljaisuudessa luotu - paino siis sanalla "hiljaisuudessa". 

* * *

Edellä toin esille lähinnä sen, että järjestelmä mahdollistaa kansalaisten entistä tarkemman seurannan, mikä on tietenkin kuin lahja hallinnolle, mikäli se jostain syystä näkee syytä kontrolloida alamaisiaan. Aiemmin historiassa tällaisia hallintoja on rakennettu erityisesti politiikan vasemmalle laidalle ja yksittäisten hallitsijoiden intressien pohjalle. 

Vanhasen ulostulon perusteella ajatus ei vaikuttaisi olevan vieras suomalaisillekaan poliitikoille, vaikka uskonkin, ettei valtiovarainministerimme ole itse oikeasti ajatellut rakentavansa totalitarismia. Sen sijaan minulla on vahva käsitys, että Marinin kabinetissa on edustettuna kaksikin sellaista tahoa, jotka suorastaan pyrkivät tiedostavan etujoukon valtaan.

On myös huomattava, että järjestelmä lisätessään fossiilisella polttoaineella käyvien autojen verotusta loisi samalla valmiuden myös ympäristöystävälliseksi katsottujen ajoneuvojen verotukselle. Näin julkinen sektori voisi säilyttää jatkossakin liikenteestä saamansa tulot ilman, että sitä varten täytyisi pystyttää uutta ja mahdollisesti kansalaisten vastustusta herättävää järjestelmää. 

Edelleen on syytä huomata, että Vanhasen ehdotuksen seurauksena valtakunta jakautuisi verotuksellisiin pienalueisiin, joissa sisäinen liikenne tapahtuisi "halvalla", mutta valtakunnan pääteillä tapahtuva liikkuminen olisi kallista. Siten ihmisten intressi työntekoon ajamalla pidempiä työmatkoja vähenisi eli työvoiman joustavan käytön edellytykset heikkenisivät. 

Lisäksi järjestelmä nostaisi raskaan liikenteen kustannuksia, ellei niitä vapautettaisi tästä Vanhasen verosta. Tämä kustannus siirtyisi teollisuudelle heikentäen Suomen houkuttelevuutta investointeihin. Näin maamme vauraus heikkenisi entisestään.

Kuten edeltä ilmenee, en kannata Vanhasen ehdotusta kahdesta syystä: periaatteellisesta enkä käytännöllisestä. Siksi soisin, että myös eduskunnasta löytyisi voimia, joka pystyisivät estämään Vanhasen haaveet. Tiedostan kuitenkin, ettei toiveeni ole realistinen Keskustan toimiessa maatamme hallitsevan politiikan punavihreän laidan hyödyllisenä idioottina.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Autoilijan uusi lisävero
Liian vaikea yhtälö professorin ymmärrettäväksi
Vähemmistön päätöksellä verohelvetiksi