Minne vie Wille Rydmanin tie?

Kansanedustaja Wille Rydman (kok) joutui Helsingin sanomien levittämien - ainakin osittain perättömien - juttujen kohteeksi, minkä seurauksena hänet pakotettiin eroamaan puolueensa eduskuntaryhmästä. Sen jälkeen syyttäjä on todennut, ettei ole syytä epäillä hänen syyllistyneen mihinkään rikolliseen toimintaan. 

Eilen Rydman kävi blogissaan läpi suhdettaan Kokoomukseen sekä erityisesti sen johtomiehiin Petteri Orpoon ja Kai Mykkäseen, jotka eivät ole ottaneet kantaa hänen poliittisen tulevaisuutensa jatkoon puolueessa. Kirjoitus loppui sanoihin "kun nyt näyttää ilmeiseltä, ettei kokoomuksesta puolueena löydy riittävästi väkeä näitä sen johdon linjauksia kyseenalaistamaan, niin luonnollista toki on, että itsekin osaan asiasta omat johtopäätökseni vetää".

Tuo johtopäätös lienee uuden poliittisen kodin etsiminen. 

Asiaa ajateltuani tulin siihen johtopäätelmään, että mikäli Rydman jättää Kokoomuksen, olisi hänelle luonnollisinta liittyä Harry Harkimon Liike Nyt-puolueen riveihin. Sen poliittinen linja on erittäin lähellä nykyisen puolueensa oikeaa laitaa edustavan Rydmanin näkemyksiä sekä talouden, maahanmuuttopolitiikan että Eurooppapolitiikan suhteen. 

Muita Rydmanille edes periaatteessa mahdollisia vaihtoehtoja ovat Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit, RKP ja Keskusta. Niistä ensin mainittu tuskin tulee kyseeseen, koska sen ja Rydmanin EU-linjaukset ovat pahasti ristiriidassa. RKP taas sulkeutuu pois ultraliberaalin maahanmuuttopolitiikkansa takia. 

Sen sijaan Kristillisdemokraatit saattaisivat periaatteessa haluta ja saada Rydmanin joukkoonsa, mutta voi olla, että tässä puheena olleen vyyhdin aloittanut Helsingin sanomien juttu on lyönyt Rydmaniin sellaisen leiman, ettei hänen olisi helppoa löytää kannatusta uskonnollista seksuaalimoraalia korostavassa puolueessa tai sen äänestäjäkunnassa. 

Sen sijaan poliittisesti varsin linjaton Keskusta saattaisi houkutella Rydmania. Toki puolueen kannatus on ollut syöksykierteessä, mutta se on selvinnyt ahdingosta ennenkin. Jos niin kävisi, voisi Rydman puolueen nosteessa kohota jopa ministeriksi - ainakin paljon helpommin kuin pienpuolue Liike Nytin tai useimpien muiden puolueiden vieroksuman Perussuomalaisten riveistä. 

Ja niin. Vielä on toki sekin mahdollisuus, että Rydmanille löytyy sittenkin Kokoomuksen sisältä niin vahva tuki, ettei hän vaihda puoluetta. Siinä vaihtoehdossa ongelmana lienee kuitenkin se, että hänen ministeritiensä olisi joka tapauksessa tukossa niin kauan kuin Orpo tai hänen poliittinen linjansa jatkaa puolueen ohjaksissa.

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan, minkä puolueen listoille Rydman lopulta asettuu. Ja ryhmittyykö vaalikarja hänen taakseen - koska suomalaiset tyypillisesti tuntevat sympatiaa väärin kohdeltua kohtaan - vai onko HS:n toimittaja sittenkin onnistunut mustamaalaamaan Rydmanin niin syvästi, ettei hänelle enää löydy kannatusta. 

Omalta osaltani toivon, että Rydman menee läpi - asettui hän minkä tahansa puolueen listoille. Näin siksi, että vaihtoehto olisi sikäli karmea, että sen voisi tulkita tarkoittavan likasankojournalismin olevan tehokas tapa hankkiutua eroon median mielestä vastenmielisestä poliitikosta. Eikä sellainen olisi hyväksi sen enempää Suomen, demokratian, oikeudenmukaisuuden kuin lopulta itse mediankaan kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydman, Helsingin sanomat ja vaimon hakkaaminen
Wille Rydmanin tapaus onkin isompi juttu
Vastenmielisiä ihmisiä ja Rydman

Vihreää liharuokaa

Yle kertoi, että monet ihmiset haluavat luopua lemmikeiksi ottamistaan kaneista. Pitkäkorviin kyllästyneitä on jutun mukaan siksi paljon, ettei niille tahdo löytyä uusia koteja. 

Tilanne on näin vanhemman sukupolven ja osittain maaseudulla kasvaneen ihmisen näkökulmasta katsottuna absurdi. Kanihan on pieni jäniseläin ja monin paikoin suosittua riistaa. Niinpä lemmikeistä saisi epäilemättä hyvää raaka-ainetta maukkaaseen ruokaan. 

Eikö siis olisi järkevää, että kaneihinsa kyllästyneet ihmiset vain teurastaisivat taakaksi muodostuneet elukkansa ja söisivät herkkuna suihinsa? Ja jos perheessä on käsityötaitoisia, voisi kanien turkitkin hyödyntää askartelemalla niistä jotain mukavaa. Näin entinen lemmikki tulisi hyötykäyttöön. 

Ylen jutussa kerrottiin myös, että kanitilanne on käymässä alueellisille eläinsuojeluyhdistyksille kestämättömäksi. Joissain kaupungeissa lemmikkikaneja ei voida ottaa enää lainkaan vastaan, koska niille ei ole tilaa. Siksi on varsin todennäköistä, että kaneja päästetään monin paikoin myös vapaaksi.

Se on kuitenkin äärimmäisen typerää. Kuten ainakin pääkaupunkiseudulla asuvat ovat havainneet, vapaaksi päästetyistä kaneista muodostuu ikävä ja kallis tuhoeläinyhdyskunta, joka terrorisoi pihojen ja puistojen koristekasveja sekä pilaa puutarhapalstojen satoja. 

Siksi jokaisen kaninomistajan olisi hyvä ymmärtää, ettei elukan vapaaksi päästäminen ole järkevää eikä vastuullista. Pikemminkin se on rikos sekä muita ihmisiä että myös luontoamme vastaan, sillä kaneja pidetään monin paikoin yhtenä maailman haitallisimmista vieraslajeista. 

Myös alueellisten eläinsuojeluyhdistysten olisi aika herätä todellisuuteen. Mikäli kaneja ei voida sijoittaa uudelleen, on ne lopetettava. Ja näin syntyvät raadot on mieluiten kierrätettävä hyödyksi ja kaupattava kuluttajille vihreänä liharuokavaihtoehtona. 

Tämä on perusteltua, sillä näin toimien lemmikkikanien aiheuttama ympäristöjalanjälki jäisi mahdollisimman pieneksi. Ja samalla nämä kansalaisjärjestöt saisivat kaninlihan myynnistä varoja toimintansa pyörittämiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi villisika, mutta ei citykani eikä minkki?
Luonto on julma
Oravatarina

Monikulttuurisia uutisia

Tänä aamuna kiinnitin huomiotani muutamiin etnisesti värittyneisiin uutisiin. Niistä ensimmäinen koski miestä, joka oli tuonut Suomeen laittomasti teinitytön ja raiskannut tämän törkeästi. 

Kyseinen Abdalla Razak Zbali, 28, määrättiin maksamaan uhrille korvauksia yli 30 000 euroa. Lisäksi hänelle tuomittiin ilmainen viiden ja puolen vuoden ylöspito suomalaisessa vankilassa eli meidän veronmaksajien piikkiin. 

Toinen uutinen koski Applen älykelloa, joka ei pysty mittaamaan ihmisen veren happipitoisuutta tummaihoisilta yhtä tarkasti kuin valkoihoisilta. Niinpä Amerikan ihmemaassa on nostettu joukkokanne kyseistä tietotekniikkafirmaa vastaan.

Tämä siitä huolimatta - suora lainaus asiasta kertoneesta uutisesta - että "raporteissa on kerrottu jo vuosikymmenien ajan, että kyseiset laitteet toimivat selvästi huonommalla tarkkuudella riippuen ihonväristä". Tämä herätti mielessäni kysymyksen siitä, että mikä ihmeen pakko syytteen nostajajoukolla on ollut hankkia kyseinen laite? 

Ehkäpä kyse on vain amerikkalaisesta rotupoliittisesta pelistä tai pelkästä ymmärryksen puutteesta. Jälkimmäinen vaikuttaisi olevan sisäänkirjoitettu kanteeseen, koska siellä mainitaan, että asianomistaja oli kertonut "olleensa tietoinen laitteen pulssioksimetria-ominaisuuksista ja uskoi niiden toimivan ihonväristä huolimatta". 

Kolmas uutinen oli jälleen kotimainen, sillä se koski yhä monikulttuurisemmaksi muuttunutta Helsingin bussinkuljettajistoa. On nimittäin käynyt niin, että muslimien rukoushetket häiritsevät taukotiloissa muita kuljettajia. 

Yhden kuljettajan mukaan "rukoilevat henkilöt kumartelevat ja pyllistävät syömässä oleville kuljettajille. Se vie ruokahalut. Enemmistön ei pitäisi joutua osallistumaan vähemmistöryhmän uskonnolliseen tapahtumaan työpaikalla."

Toinen kuljettaja taas kuvaili, kuinka "vessat ovat rukoilijoiden jalkojen ja kasvojen pesun jäljiltä sellaisessa kunnossa, että sinne ei ole mahdollista mennä ilman kumisaappaita ja sukelluspukua".

Liikennöitsijä on ollut tietoinen ongelmasta ja ohjeistanut taukotilojen käyttöä. Niinpä ohjeissa on kerrottu, että "rukoilut ja muut taukoihin kuulumattomat asiat hoidetaan tilan ulkopuolella".

Jutussa haastateltu muslimikuljettaja kuitenkin väitti, että hänen uskontoverinsa kunnioittavat työpaikan ohjeistusta. Mutta tunnusti sitten, ettei kuitenkaan ihan niinkään, koska osa rukoilee "kun taukotilassa on vähän muita kuljettajia". 

* * *

Edelle linkittämäni uutiset kertovat suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta monikulttuuristumisen myötä. Siksi olikin mielenkiintoista lukea Helsingin sanomien mielipidekyselyä siitä, mihin maallamme on tulevaisuudessa varaa. 

Kaiken kaikkiaan kyselyn tulokset voi tiivistää siten, että kansalaiset uskovat edessä olevan ankeat ajat, jolloin monia julkisia palveluita supistetaan, vaikka niiden toivottaisiin säilyvän. Yksi kysymyksistä liittyi työperäiseen maahanmuuttoon, mutta maamme monikulttuuristumiseen tai siihen johtaneeseen maailmanparantamiseen liittyviä tiedusteluja ei listalla näkynyt. 

Jäin siis kaipaamaan kysymyksiä siitä, onko meillä tulevaisuudessa varaa viime vuosien kaltaiseen turvapaikkasirkukseen, jossa tulijoille tarjotaan ilmaiset palvelut ilman vastapalveluksia. Tai kuinka tarpeelliseksi kansalaiset näkevät Sanna Marinin (sd) hallituksen avokätisesti rahoittaman kehitysavun. 

Ja erityisesti mieltäni jäi kaivertamaan syy näiden kysymysten puuttumiselle. Oliko kyseessä jonkinlainen vahinko vai toimituksen tietoinen valinta olla nostamatta esille näitä kysymyksiä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin uutisia
Vaihtoehtoisia tulkintoja
Suomalaisten into jakaa kehitysapua on hiipumassa

Holtittomasta julkisten varojen käytöstä työmarkkinoiden tervehdyttämiseen

Suomessa on viime vuosina puhuttu paljon Ylen verovaroista kustannetusta budjetista. Erityisesti huomiota on herättänyt maan suosituimpiin puolueisiin kuuluvan Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetti, jossa verovaroin kustannetulta mediatalolta leikattaisiin peräti neljännes sen tuloista.

Kotimaan uutiset kuitenkin kalpenevat Britanniassa esille tulleesta BBC:n varainkäytöstä. Se on nimittäin käyttänyt yli 7 miljoonaa puntaa lisenssimaksuvaroja logojensa vähäiseen uudistamiseen. Eikä yhtiön tai sen johdon asemaa ole ainakaan parantanut se, että asian tultua esille totuus ensin kiistettiin. 

BBC:n toiminta ei ole suorassa valtion rahoituksessa, vaan se kerää rahansa lisenssimaksuilla, jotka kerätään kaikilta yhtiön ohjelmia seuranneilta Britannian asukkailta, yrityksiltä ja organisaatiolta riippumatta lähetysten vastaanottamiseen käytettävästä laitteesta. Siten yhtiö on Ylen tavoin koko kansan rahoituksessa.

Nähtäväksi jää heijastuuko BBC:n kiinnijääminen varojensa holtittomasta käytöstä millään tavalla suomalaiseen keskusteluun Ylen rahoituksesta. Meillähän ei ole tullut vastaan samaa suuruusluokkaa olevaa varojen tuhlausta. 

Selvää kuitenkin lienee, että Sanna Marinin (sd) hallituksen holtittoman talouspolitiikan seurauksena Suomessa joudutaan tulevalla hallituskaudella supistamaan rajulla kädellä julkisen sektorin rahoitusta. Siten kevään vaaleissa ei ole kysymys siitä, että vähennetäänkö valtion menoja, vaan ainoastaan kuinka paljon ja mistä.

Yhtä selvää on, ettei julkisen kulutuksen supistamistarve rajoitu vain tulevaan hallituskauteen, vaan se tulee jatkumaan pitkälle tulevaisuuteen. Tämän takaa väestön ikärakenne, joka ikääntyy nopeaa vauhtia. Ja siksi ensi hallituskaudella olisi poliittisten päättäjien katse kiinnitettävä myös siihen, millä keinoin maassamme elävistä ihmisistä mahdollisimman suuri osa saataisiin nettoverovaroja tuottavaan työhön. 

Tämä tarkoittaa lähinnä yksityisen sektorin vahvistamista ja maassa tehtyjen - verovaroista subventoimattomien työtuntien - määrän kasvattamista. Viime vuosinahan meillä on noussut sekä työikäisen väestön työllisyysaste että työllisten määrä, mutta tehtyjen työtuntien määrä ei. Selitys ristiriitaan lienee lisääntyneessä osa-aikatyössä.

Positiivista on kuitenkin se, että ainakin Helsingin seudulla työpaikkojen jakaantuminen yksityisen ja julkisen sektorin välillä on tervehtynyt aiemmasta. Toivottavasti näin on käynyt muuallakin - eikä yksityisen sektorin kasvu johdu varainsiirroista julkiselta yksityiselle puolelle. 

Selvää kuitenkin on se, ettei tehtävä tule olemaan helppo eikä talousremontista kärsimään joutuvien äänestäjien mieleen. Eikä sitä ainakaan helpota se, että samaan aikaan pitäisi onnistua pelastamaan maailman ilmasto ja monimuotoisuus, jotka niin ikään vaativat riihikuivaa rahaa tullakseen tehdyksi.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luonnon monimuotoisuuden suojelulle saatiin hintalappu
Vastinetta puolen miljardin Yle-verolle
Talouden toimintaperiaatteet hukassa

Mikä on Pariisin murhaajan kansallisuus?

Pariisin taannoisesta ampumisesta epäilty 69-vuotias mies on saanut syytteet epäiltynä kolmesta murhasta. Miehen tausta on ollut Suomessa lähes valtionsalaisuus, joten suurin osa ihmisistä lienee siinä käsityksessä, että kyse olisi kantaranskalaisesta, mutta samaan aikaan kansa parissa elää myös epäilys, että tekijä olisi sittenkin maahanmuuttajataustainen.

Selkeimmän kannan on ottanut PT-media, jonka mukaan kyseessä ei ole kantaranskalainen, vaan "kaikki tietävät, että ampuja oli turkkilainen ja ampumisella oli taustana turkkilaisten ja kurdiaanojen väliset kiistat". Siksi oli mielenkiintoista googlailla englanninkielellä, mitä tietoja sen avulla voisi löytää tekijästä. 

Euronewsin mukaan "Ranskan sisäministeri Gerald Darmanin sanoi, että epäilty oli selvästi kohdistanut tekonsa ´ulkomaalaisiin´ ja toiminut yksin eikä ollut sidoksissa mihinkään äärioikeistolaiseen tai muihin radikaaleihin liikkeisiin". Lisäksi se mainitsi, että "lähellä oleva joukko huusi ´Erdogan, terroristi´ - viitaten Turkin presidenttiin Recep Tayyip Erdoğaniin - ja ´Turkin valtio, salamurhaaja´". Mutta tekijän etnistä taustaa ei kuitenkaan mainittu ainakaan lukemassani jutussa. 

Amerikkalainen CNN kertoi kutakuinkin samat asiat kuin Euronews, vain hiukan erilaisin sanakääntein. Sen sijaan brittien Guardian valotti Ranskan sisäministerin puheita mainitsemalla tämän sanoneen myös, ettei ole varmaa olivatko erityisesti kurdit ampujan kohteena ja kertoili aiemmin kurdeja tappaneesta, mutta sittemmin kuolleesta turkkilaisesta. 

Guardianin mukaan nyt ampujaksi epäilty oli aiemmin ammuskellut sudanilaisia ja kertonut poliiseille, että "en pidä kurdeista". Yleisradioiden kruunaamaton kuningas eli BBC ei myöskään kertonut ampujan etnistä taustaa, mutta kuvaili häntä sanoilla "pitkä, valkoinen ja vanha".

BBC kuitenkin linkitti jutussaan kurdien lyhyen tiedotteen, jossa todettiin, että "Ranskan kurdien demokraattinen neuvosto (CDK-F) tuomitsee jyrkästi tämän surullisen terrori-iskun, joka johtuu Daeshin liittolaisen Turkin useista uhkauksista". Toisin sanoen myöskään kurdit itse eivät nimenneet ampujaa turkkilaiseksi, mutta ilmoittivat siitä huolimatta Turkin murhien perimmäiseksi syylliseksi. 

New York Timesissa kerrottiin, että "ranskalaiset tutkijat eivät ole esittäneet todisteita siitä, että mies olisi sidoksissa mihinkään turkkilaiseen ryhmään. Sen sijaan he sanoivat, että miehellä – jota he eivät nimenneet, mutta jonka ranskalaiset tiedotusvälineet tunnistivat William M.:ksi – oli motivaationa syvään juurtuneita rasistisia ja maahanmuuttajien vastaisia uskomuksia".

Edelle kirjaamiini havaintoihin ei tuonut uuttaa tietoa myöskään Al-Jazeera. Eikä edes Jerusalem Post, joka kuitenkin mainitsi, että "Turkin hallitusmyönteiset tiedotusvälineet ovat vähätelleet hyökkäystä ja syyttäneet ´terrorin kannattajia poliisin kimppuun hyökkäämisestä murhien jälkeen... Ainoastaan ​​Ankaran tiedotusvälineet syyttivät mielenosoittajia "terroristeiksi", kun taas Turkin tiedotusvälineet sanoivat, ettei hyökkäyksen motiivi ollut tiedossa".

Mitä tästä kaikesta sitten voi päätellä? Onko PT-median näkemys turkkilaisesta tekijästä ennenaikainen, vai sittenkin oikeaan osunut? Oikeilla jäljillä se kuitenkin näyttäisi olevan ainakin siinä, että teon takana ovat joka tapauksessa turkkilaiset. Ja tapaukseen liittyvä rasismi on ennen kaikkea heidän vihaansa omaa vähemmistökansallisuuttaan kohtaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt Yle alitti jopa itse asettamansa riman
Alistuminen vai aggression sietäminen?
Uskonkiihkoinen islamisti iski Pariisissa

Neuvo joululäskin poistamiseksi

Joulu on tunnetusti liikasyömisen ja vyötärön kasvattamisen kulta-aikaa. Ja lisäkilojen kanssa taisteleville on liiankin tuttua se, että vuodenvaihteessa päätetään ryhtyä laihdutuskuurille.

Siksi ajattelin näin tapaninpäivänä kertoa teille - arvoisat lukijani - tuoreesta tutkimuksesta, jossa oli selvitetty sitä tunnettua ongelmaa, joka liittyy nopeisiin laihdutuskuureihin. Tarkoitan läskin vyötärölle paluuta kuin taikavoimasta heti laihdutuskuurin päätyttyä. 

Tälle ongelmalle on nyt löydetty ratkaisu tutkimuksella, jossa niukalla ruokavaliolla laihdutetuille koehenkilöille tarjottiin tavallisen ruuan sijasta hyvin proteiinipitoista ravintoa. Sen seurauksena läski ei nimittäin palautunut vyötärölle totutulla tavalla. 

Tutkitun ilmion selitti suoliston mikrobiologia. Näin siksi, että proteiinidieetillä ruokituilla koehenkilöillä nopean laihdutuskuurin jälkeen tavallisesti vauhdilla lisääntyvät rasvan palautumista edistävät bakteerit jäivät runsastumatta - ja läski sen seurauksena kertymättä.  

Kuulostaako melkein liiankin hyvältä ollakseen totta? Toivon mukaan näin ei ole, vaikka edellä mainitussa tutkimuksessa olikin koehenkilöinä käytetty ihmisten sijasta hiiriä. Nähtäväksi siis jää, toimiiko sama konsti myös ihmisillä. 

Selvyyteen tässä asiassa päästäkseen voi itse kukin kokeilla proteiiniruokavaliota ilman kontrolloitua koeasetelmaakin. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei pelkän proteiinin syöminen ole ihmiselle pidemmän päälle hyväksi, vaan jonkin ajan myötä on syytä palata takaisin normaaliin sekaruokavalioon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko veganismi nuorten ahdistuneisuuden syy vai seuraus?
Tulevaisuus on jauhomatotortilloissa
Miksi lihansyönti on syntiä?

Oikein hyvää ja salaista joulua!

Tänään on jouluaatto. Siis se päivä, jolloin suurin osa länsimaisista lapsista odottaa Joulupukkia - ja monet heistä mieltävät hänet vieläpä Suomesta tulleeksi.

Joulupukkia toki odottelen myös minä, vaikka en enää lapsi olekaan. Vaikka sanotaanhan toisinaan, että ihminen muuttuu uudelleen lapseksi, kun on elänyt riittävän pitkään. Miksi en siis minäkin?

Tänä vuonna odotan pukkia aivan erityisestä syystä, sillä minulla on seurattavana sekä pieniä että vähän suurempia lapsia. Ja siksi on mielenkiintoista nähdä, kuinka he suhtautuvat punanuttuiseen. Ja nähdä jälleen kerran se ihme, etteivät isommat paljasta pienemmilleen karua totuutta Korvatunturilta tulleesta.  

Minusta on nimittäin vaikea ymmärtää, kuinka isoveli tai -sisko on lähes poikkeuksetta heti Joulupukin salaisuudesta perille päästyään juonessa mukana ja valmis vaikenemaan asiasta nuoremmilleen. Näin siitä huolimatta, että varmasti mieltä polttelisi päästä valaisemaan asiaa. 

Taitaa kuitenkin olla niin, että vielä enemmän heitä kiinnostaa päästä mukaan siihen joukkoon, joka jymäyttää mukavalla tavalla perheen pienimpiä. 

Näillä sanoilla toivotan teille - arvoisat lukijani - oikein hyvää ja salaista joulun aikaa!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nauttikaa joulusta!
Joulumuisto
Joulusatu

Politiikka on mahdollisuuksien taidetta myös Venäjän ja Ukrainan sodassa

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi sai Helsingin sanomien mukaan "ansaitsemansa sankarin vastaanoton" Yhdysvalloissa. Lisäksi hänelle annettiin lupaus entistä tehokkaammasta aseistuksesta, sillä Valkoisen talon lehdistötilaisuudessa kerrottiin, että "Patriot-ohjuspatteri on kriittinen apuväline Ukrainan kansalle, kun he puolustautuvat Venäjän barbaarisilta hyökkäyksiltä Ukrainan kriittistä infrastruktuuria vastaan".

Jo aiemmin on ollut selvää, ettei Venäjä tule voittamaan aloittamaansa sotaa Ukrainaa vastaan, mikäli länsimaat ja erityisesti USA pysyy puolustajan tukena. Ja juuri tästä Zelenskyi sai lupauksen presidentti Bidenilta, joten on vain ajan kysymys, kun viimeinenkin venäläinen sotilas on kaatunut, haavoittunut, antautunut tai poistunut Ukrainasta. 

Zenelskyi on vaatinut rauhan ehtona lisäksi sitä, että Venäjän olisi korvattava aiheuttamansa vahingot. Ja tässä saattaa olla nopean rauhan syntymisen suurin este. 

Näin siksi, ettei Ukraina voi ruveta valtaamaan Venäjän maaperää. Tämän estävät sekä Venäjän ydinaseet - joiden käytön sen maaperälle tunkeutuminen saattaisi oikeuttaa ainakin presidentti Putinin ajatuksissa - että länsimaiden kielteinen kanta Venäjän maaperällä tapahtuviin operaatioihin.

Niinpä Venäjälle ei voi syntyä sodasta sellaista eksistentiaalista uhkaa, jonka edessä se olisi pakotettu rauhaan hinnalla millä hyvänsä, kuten Suomelle kävi jatkosodan lopulla, jolloin maallemme asetettiin rauhan ehtona maksettavaksi massiiviset sotakorvaukset. Enkä ainakaan minä tästä syystä näe, millä keinoin Ukraina voisi saada vaatimansa massiiviset korvaukset kärsimistään valtavista vahingoista.

Periaatteessahan tässä asiassa on kaksi vaihtoehtoa, joista ensimmäisessä Putin säilyy vallassa tappiostaan huolimatta. Eikä hän tule missään tapauksessa hyväksymään Zelenskyin vaatimusta edes mahdollisten länsimaiden asettamien lisäpakotteiden uhkaamana. 

Jos taas Putin syrjäytettäisiin, ei Venäjän uusi hallinto pysyisi vallassa päivääkään, mikäli se ensimmäisenä toimenpiteenään ilmoittaisi köyhdyttävänsä venäläisiä entistä enemmän maksamalla edeltäjänsä sotaseikkailuista. Sen sijaan länsimailla olisi tällaisessa tilanteessa epäilemättä suuri intressi vakauttaa Venäjän olot tukemalla uutta hallintoa sekä edistää hyviä suhteita sen kanssa - ja vaatia siitä syystä Zelenkyiä luopumaan vaatimuksestaan. 

Toisin sanoen rauhan ehdot ja ajankohdan määrittää vanha totuus, jonka mukaan politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Nähtäväksi siis jää, kuinka kauan sota Ukrainassa jatkuu ja kuinka pitkään Zelenskyin sinänsä täysin oikeutettu - mutta käytännössä mahdoton - vaatimus viivyttää rauhan tekemistä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raaistuva sota
Länsimaiden aseapu ja Karjalan menetys
Venäjän armeija on romahtamassa

Hakunilan tapaus alleviivasi poliitikkojemme epäonnistumista

Poliisi kertoi eilen, että Vantaan Hakunilasta löytyi 14-vuotias nuori ilman vaatteita. Siihen tilaan hänet oli pakottanut pieni puukolla uhannut ryöstäjäporukka, johon epäillään kuuluneen kaikkiaan kuusi teini-ikäistä. Tapaus muistutti taannoista Koskelan teinisurmaa.

Siten myös Hakunilassa olisi voinut käydä huonomminkin, mutta uhri onnistui pakenemaan kiusaajiltaan hyppäämällä alas korkealta kalliolta. Siksi tapausta tutkitaan "vain" törkeänä pahoinpitelynä, törkeänä ryöstön yrityksenä, vapauden­riistona sekä sukupuoli­siveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapitona ja levittämisenä.

Hakunila tunnetaan väestönsä suuresta maahanmuuttajaosuudesta, mutta mikään media ei ole maininnut, onko tässä puheena olevassa tapauksessa kyse heidän tekemästään rikoksesta. Siten tapaus voi liittyä tai olla liittymättä viime aikoina yhteiskuntaa kovasti muuttaneeseen väestökehitykseen: sen tietävät vain poliisi, asianosaiset sekä ne, jotka ehtivät näkemään nähtävissä olleen metsässä kuvatun nöyryytysvideon. 

Omalta kohdaltani jäin miettimään tätä tapausta erityisesti siksi, että se vaikuttaa etukäteen suunnitellulta. Ja että olen tottunut pitämään Suomea turvallisena yhteiskuntana kaiken ikäisille asukkaille. 

Tapaus nimittäin muistutti jälleen kerran ikävästi siitä, kuinka pahasti viime vuosina valtaa pitäneet poliitikkomme ovat epäonnistuneet nuorisopolitiikassaan. Ja muistuttaa vaaleihin valmistautuvia ehdokkaita ja puolueita siitä, ettei asiaa voi sivuttaa tulevissa hallitusneuvotteluissa. 

Sama koskee myös meitä äänestäjiä. Yhteiskuntaanhan voi saada haluttuja muutoksia ainoastaan valitsemalla vallankäyttäjiksi sellaisia ehdokkaita, jotka tekevät niitä. Ja se voi tapahtua vain äänestämällä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa
Poliisi perusti jengirikosryhmän - ei heijasta ministeri Mikkosen näkemystä
Koskelan tapaus kielii yhteiskunnan epäonnistumisesta

Pragmatisimia vai oikeusvaltioperiaatteen nuodattamista

Turkki on vaatinut ruotsalaisia luovuttamaan henkilön, jonka se väittää osallistuneen vuonna 2016 vallankaappausyritykseen. Länsinaapurimme ei kuitenkaan suostu tekemään näin, koska maan korkeimman oikeuden mukaan luovutettavaksi vaadittu henkilö olisi Turkkiin joutuessaan vaarassa joutua poliittisen vainon kohteeksi, eivätkä vaatimukset hänen luovuttamiselleen ole kaikilta osin kansainvälisten sopimusten mukaisia.

Niinpä Turkin ulkoministeri kertoi, että kyse on erittäin kielteisestä käänteestä, koska hän odottaa Ruotsilta ja Suomelta konkreettisia toimia, jotta maiden NATO-jäsenyys voitaisiin hyväksyä. Nämä toimet ovat lähinnä Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoganin kilpailijoiden tai hänen politiikkansa vastustajien henkilöiden luovutusoperaatioita. 

Tässä tilanteessa onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka nyt esille noussut tapahtumaketju jatkuu. Oikeusvaltion kannalta on tietenkin selvä, etteivät poliitikot voi kävellä maan korkeimman oikeuden yli.

Siten Ruotsilla on nyt syntyneessä tilanteessa kolme mahdollisuutta. Joko kävellä oikeusvaltioperiaatteen yli ja luovuttaa pyydetty henkilö Erdoganille, pitää kiinni luovuttamista vastustavasta kannastaan tai aloittaa lainsäädäntöprosessi, jonka lopputuloksena se voisi ryhtyä luovutukseen. 

Ensimmäinen ja kolmas vaihtoehto veisivät Ruotsin askelta lähemmäs NATO:n jäsenyyttä, kun taas nykyisestä luovuttamiselle kielteisestä kannasta kiinni pitäminen saattaisi estää sen. Todennäköisesti Ruotsi kuitenkin toimii juuri sen mukaan.

Näin ollen näyttää jälleen kerran siltä, että Suomelle on syntymässä kiusallinen tilanne. Eli Turkki tekee meille suosiollisen NATO-päätöksen, mutta ei hyväksy Ruotsia mukaan oikeusvaltion periaatteista kiinni pitämisen takia.

Mikäli näin kävisi, voisi Suomi tehdä pragmaattisen ratkaisun kiiruhtamalla NATO:n jäseneksi ja jättämällä Ruotsin rannalle. Se toki lisäsi maamme ulkoista turvallisuutta, mutta samalla ilmaisisimme, ettei oikeusvaltioperiaatteella ole meille kovin suurta merkitystä. Eli tiukan paikan tullen jättäisimme tukematta siitä kiinni pitävää naapuriamme, kunhan vain itse saisimme siitä etua.

Jos taas jäisimme tukemaan ruotsalaisten suoraselkäisyyttä oikeusvaltioperiaatteen noudattamisessa, toimisimme omaa etuamme vastaan. Ja samalla tulisimme tukeneeksi oikeusvaltiosta piittaamatonta sulttaanintekelettä. Eipä ole kovin hyvä vaihtoehto tämäkään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sulttaanin tyydyttämisestä
Hyväksyisikö Suomi NATO:n jäsenyyden, jos Ruotsi jätettäisiin ulkopuolelle?
Sairas sulttaani

30 prosenttia maapallon pinta-alasta suojellaan

Montrealin COP-15-luontokatokokous pääsi kuin pääsikin sopimukseen. Sen mukaan valtiot sitoutuivat suojelemaan 30 prosenttia planeetan maa- ja vesialueista vuoteen 2030 mennessä. Tämän saavuttaakseen niiden tulee mobilisoida vuoteen 2030 mennessä vähintään 200 miljardia dollaria vuodessa kotimaan ja kansainvälistä biologiseen monimuotoisuuteen liittyvää rahoitusta kaikista mahdollisista lähteistä – olivat ne sitten julkisia tai

yksityisiä. 

Lisäksi rikkaiden maiden tulee asiaa edistääkseen nostaa vuosittaisen tukensa kehittyville maille 30 miljardiin dollariin. Nähtäväksi jää, riittääkö tämä siihen, että kehitysmaat saavat ruokituksi pupujussimaisesti lisääntyvän väestönsä ilman, että se valtaa maata ympäristön monimuotoisuuden ylläpitämiseltä - sopimuksessa ei nimittäin puhuttu mitään väestänkasvun hillitsemisestä näillä globaalin biodiversiteetin kannalta maapallon tärkeimmillä alueilla. 

Ei siis ihme, että sopimuksen hyväksymisen yksimielisestä hyväksymisestä huolimatta Kamerun syytti puheenjohtajamaa Kiinaa pakotetusta kädenpuristuksesta kehyksen hyväksymisessä. Tämän pakottamisen keinoista en ole nähnyt kirjoitettavan, mutta kyse lienee sen talousruuvin käyttämisestä, jota Kiina on jo pitkään rakentanut mustassa Afrikassa. 

* * *

Meidän suomalaisten kannalta tämän sopimuksen suhteen on positiivista se, että elinkeinoelämämme on ilmaissut olevansa tyytyväinen sen syntymiseen. Ja mikä ehkä vieläkin merkittävämpää: tyytyväisyytensä on ilmaissut myös professori Janne Kotiaho, joka on tullut tunnetuksi ...hmmmhh... melko fanaattisista ulostuloistaan ympäristöasioissa.

Hänen mukaansa "kyllähän tämä on hyvä sopimus. Siinä on numeerisia tavoitteita ja kunnianhimoa. Hyvä maailmanlaajuinen sopimus."

Kaiken kaikkiaan nyt tehty sopimus raamittaa jatkossa pitkälle sitä, kuinka ihmiskunta tulee hyödyntämään ympäristöä. 30 prosentin suojeluvelvoitehan ei tarkoita täyssuojelua, vaan siitä suurin osa liittyy pikemminkin jonkinasteisiin rajoitteisiin luonnonvarojen käytössä.

Esimerkiksi Suomen metsistä oli tämän vuoden alussa suojeltu noin 13 prosenttia, joista suurin osa oli täysin metsätalouden ulkopuolella. Niinpä Montrealin sopimuksen vaatima suomalaismetsien suojelutavoite lisää lähinnä käytöltään jonkinasteisesti rajattujen alueiden lisäämistä maassamme. 

Siten saavutettu sopimus ei todennäköisesti vaikuta kovinkaan merkittävästi esimerkiksi metsätaloutemme toimintaedellytyksiin. Ja tämä lienee myös syy siihen, ettei maamme elinkeinoelämä ryhtynyt vastustamaan saavutettua sopimusta.

* * *

Oli myös mielenkiintoista huomata, että lehdistömme näyttäisi olevan tyytyväinen saavutettuun sopimukseen. Siitä kertoi myös se, että jo tänä aamuna Helsingin sanomat siirsi katseensa jälleen ilmastokysymyksiin eli hiilinieluihin - jotka olivat painuneet hiukan taaemmalle viimeisen vuoden aikana. 

Tämän se teki pääkirjoituksessaan, jossa vaadittiin hakkuiden rajaamista nykyistä pienemmiksi, koska metsiemme hiilinielu on viime vuosina pienentynyt muutamalla prosentilla. Syiksi siihen on löydetty pohjoisten mäntymetsien ikääntymisen seurauksena vähäisempi kasvu sekä ilmeisesti myös metsänhoidossa tehdyt virheet. 

Jälkimmäisen ongelman pitäisi ainakin maalaisjärjellä ajateltuna olla helposti korjattavissa, mutta tuon ikääntymisongelman ratkaisuksi ei oikein käy pääkirjoittajan vaatima hakkuiden vähentäminen. Sen kautta voidaan toki hetkellisesti lisätä metsien hiilinieluja, mutta samalla vuosi vuodelta ikääntyvien puiden kasvu vähenee ajan myötä yhä enemmän. 

Päinvastoin, pitkällä aikavälillä ratkaisu hiilinieluihin saattaisi löytyä pikemminkin hakkuiden lisäämisestä ja niissä kertyvän puutavaran käytöstä pitkäikäisiin kohteisiin. Näin hiilivarastomme kasvaisivat, mutta myös hiilinielut pysyisivät korkeina. Lisäksi saavutettaisiin se hyöty, ettei hyönteistuhoille alttiiden yli-ikäisten metsien määrä kasvaisi hallitsemattoman suureksi eikä sen seurauksena syntyvän hiilinielujen äkillisen romahtamisen riski kasvaisi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Montrealin luontokokous, yritykset ja väestönkasvu
YK:n mukaan yli miljoona kasvi- ja eläinlajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon
Ympäristöväki asettaa monimuotoisuuden suojelun ilmastonmuutoksen torjunnan edelle

HS harhautti Tanskan kriminaali­politiikan hyödyistä

Saimme jälleen tänä aamuna luettavaksemme kritiikitöntä maahanmuuttopolitiikkaa ajavan Helsingin sanomien mielipidevaikutteen, jossa käytettiin hyväksi sitä tosiasiaa, että suurin osa lukijoista perehtyy pelkästään otsikkoon. Ja lopuistakin vain harva lukee juttuja ingressiä pidemmälle. 

Tässä käsiteltävän jutun otsikkona oli raflaavasti "Kriminologi: Älkää rakastuko Tanskan kriminaali­politiikkaan – hyödyistä ei ole näyttöä". Samalla linjalla jatkettiin ingressissä, johon oli kirjattu, että "Tanska on onnistunut jengi­rikollisuuden torjunnassa Ruotsia paremmin, mutta menestyksen taustalla eivät ole kovemmat rangaistukset, sanoo tanskalainen apulaisprofessori David Sausdal".

Varsinainen leipäteksti alkaa kohtuullisen puuduttavalla kertauksella suomalaisten poliitikkojen viimeaikaisista maahanmuutto- ja rikollisuusaiheisista kommenteista, joiden aikana moni lukija keskeyttänee artikkelin lukemisen. Ja sitä seuraa vielä kuvaus Tanskan hyvin tunnetusta tilanteesta. 

Kriminologiin asti lukija pääsee vasta sen jälkeen, kun on päässyt näiden kertausten yli. Ja sieltä löytyy seuraava sitaatti. 

"Jos väitetään, että Tanskalla on parempi tilanne jengi­väki­vallan suhteen kuin Ruotsilla, koska Tanskalla on kovempi kriminaali­politiikka, silloin käytetään argumenttia, jota ei ole perusteltu tutkimuksella. Tanskan jengi­lakien vaikutuksia ei ole vielä arvioitu."

Mutta sitten otsikon ja ingressin omaksuneen lukijan ällistykseksi samaisen kriminologin suulla todetaan, että kovempien rangaistusten hyödyistä puhuneet "poliitikot ja poliisi voivat toki olla oikeassa, mutta sitä me emme vielä tiedä".

Seuraavaksi lainataan vielä Tanskan oikeusministeriä, jonka mukaan "viime aikoina esitellyt kolme jengipakettia ovat olleet hyvin tehokkaita". Ja palataan kriminologiin, joka tunnustaa, että Tanska on onnistunut kriminaali­politiikassaan paremmin kuin Ruotsi, mutta tähdentää sen osalta myös Ruotsin tekemiä sosiaali-, asutus- ja hyvinvointipoliittisia virheitä, jotka hänen kotimaansa on välttänyt.

Arvoisat lukijani: näin erkkomedia harhauttaa meitä lehdestään maksavia asiakkaitaan. Eikä se valitettavasti ole ainoa lajissaan, vaan samanlaista keinoa hyödyntävät myös monet muut - elleivät kaikki - mediat ajaakseen omien toimituskuntiensa ideologisia tavoitteita. 

Eivätkä lehtitalojen pyrkimykset lukijoidensa harhauttamiseen tule ainakaan vähentymään erilaisten journalistien tukiessa vaivihkaa omia poliittisia näkemyksiään ajavia poliittisia liikkeitä ja ehdokkaita. Olkaa siis tarkkana seuratessanne maailman tapahtumia omasta suosikkimediastanne. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa
Luoja varjelkoon Suomea Ruotsin kohtalolta
Maahanmuuttajien väkivaltarikollisuutta olisi helppo hallita

Montrealin luontokokous, yritykset ja väestönkasvu

Ylen uutisen mukaan yritykset ovat Montrealissa parhaillaan käynnissä olevassa YK:n luontokokouksessa läsnä isommin kuin koskaan. Ne toivovat valtioilta vahvaa sitoumusta luontokadon pysäyttämiseksi ja selkeitä, mitattavia tavoitteita.

Tähän asiaan tarttui maamme tunnetuimpiin sosialististen luontoratkaisujen ajajiin kuuluva professori Janne Kotiaho. Hän unelmoi, että "jos kirjanpito luontohaitoista lähtee liikkeelle, niin sen perusteella voidaan vapaaehtoisin toimin tehdä tai harkita aiheuttaja maksaa -periaatteen laajamittaista käyttöönottoa tai verotusta luontohaittojen perusteella".

Itse kuitenkin epäilen, että yritysmaailmassa kaivataan lisäverojen sijaan pikemminkin luotettavia tietoja, joilla ne voisivat suunnata luontokadon torjuntaan liittyvät toimenpiteensä mahdollisimman kustannustehokkaasti. Ja samalla toteuttaa ne omaa toimintaansa tukevasti.  

Tähän viittasi nähdäkseni Elinkeinoelämän keskusliiton edustaja, jonka mukaan "kaikkien yritysten pitäisi päästä yli ajan tekemään toimenpiteitä luontokadon hidastamiseksi. Nyt tarvitaan sitä, että edelläkävijät viitoittavat polkua, mutta jotta vaikutuksia saadaan isossa mittakaavassa aikaiseksi, niin kaikkien yritysten täytyy liittyä joukkoon. Siitä tulee pidemmällä aikajänteellä odotusarvo yritysten omalle toiminnalle."

* * *

Kuten olen aiemmin todennut, voidaan luontokato-ongelmaa tutkimusten mukaan hoitaa parhaiten päiväntasaajaa lähellä olevilla seuduilla. Siis juuri siellä, missä luontokadon taustalla on nopeasti kasvava väestö, joka raivaa maata sekä oman ravintonsa tuottamiseksi että hankkiakseen tuloja myymällä ruokaa. 

Tästä ei pitäisi enää nykyisin olla kenellekään mitään epäselvyyttä. Valitettavasti asia ei kuitenkaan ole näin. 

Sen osoittivat jälleen kerran akateemisesti koulutetut mielipidekirjoittajat, joiden mukaan "luontokadosta puhuttaessa väestönkasvu nousee edelleen helposti keskusteluun. Kuitenkin Kansainvälisen luontopaneelin IPBES:n selvityksen (2019) mukaan olennaisempia taustatekijöitä luontokadolle ovat varakkaiden maiden kulutustottumukset ja globaalin talouden rakenteet."

Heidän ja IPBES-panelistien looginen virhe liittyy siihen, että vaikka kehitysmaiden vienti sinänsä perustuukin rikkaista maista tulevaan kysyntään, johtuu sen tyydyttäminen köyhistä maista peräisin olevalla tuonnilla siitä, että tuotantokustannukset ovat kehitysmaissa väestöräjähdyksen tuottaman runsaan halpatyövoimareservin takia alhaisemmat kuin ne olisivat länsimaissa tuotettuina. Ellei näin olisi, siirtyisi tuotanto normaalien markkinatalouden lainalaisuuksien ohjaamana länsimaihin. 

* * *

Ylen luontokatouutisessa pisti silmääni myös kohta, jossa kerrottiin kymmenien kehitysmaiden kävelleen jo kertaalleen ulos neuvoteltaessa luonnonsuojelun rahoituksesta. Näin siksi, että ne haluaisivat länsimailta vuosittain noin 700 miljardia dollaria tähän mennessä tarjottua enemmän sitoutuakseen luontonsa suojeluun.

En tiedä millä perusteella kehitysmaat ovat päätyneet kyseiseen summaan. Se voi tietenkin olla vain gepardihattujen vaatimus oman ja kavereidensa elintason kohottamiseksi, mutta toisaalta se saattaisi ainakin periaatteessa viitata myös siihen taloudelliseen hyötyyn, joka jäisi näiltä mailta saamatta, mikäli niiden luontokatoa aiheuttava vienti rikkaisiin valtioihin supistuisi kokouksessa ehdotetulla tavalla. 

Nähtäväksi siis jää minkälaisiin velvoitteisiin Montrealin kokous lopulta päätyy. Varmaa on kuitenkin se, ettei biodiversiteettiongelma poistu ennen kuin luontonsa monimuotoisuuden suhteen suurimmassa riskissä olevien - päiväntasaajan lähellä sijaitsevien - maiden väestöräjähdys saada pysähtymään. 

Valitettavasti en ole havainnut, että ranskankielisen Kanadan suurimmassa kaupungissa olisi tehty siihen liittyviä päätöksiä. Tai ainakaan, että sellaisista olisi uutisoitu Suomessa.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Luomutuotantoon siirtyminen johti nälänhätään ja valuuttatulojen loppumiseen
Hallitus päätti nostaa valtionvelan 120 000 euroon perhettä kohti
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi

Wille Rydman, Helsingin sanomat ja vaimon hakkaaminen

Aloitetaan alusta eli Helsingin sanomien artikkelista, jossa annettiin useiden naisten haastatteluihin viitaten ymmärtää, että kansanedustaja Wille Rydman (kok) olisi syyllistynyt ahdistavaan käytökseen naisia kohtaan. Jutun mukaan osa uhreista olisi ollut tapahtuma-aikaan alaikäisiä, ja osa olisi kertonut alkoholin tuputtamisesta ja väkivallasta. 

Valtakunnan päälehti väitti edelleen, että Rydmanin kiinnostuksesta nuoriin naisiin ja tyttöihin olisi puhuttu laajasti, mutta ulospäin siitä olisi vaiettu. Ja mainitsi Rydmanin kiistäneen, että hän olisi toiminut epäasiallisesti.

Artikkeli oli sikäli merkittävä, että se loi Rydmanin ylle varjon asioista, joille ei suomalaisten parissa juurikaan löydy ymmärrystä. Lisäksi Kokoomuksen eduskuntaryhmä erotti kansanedustajansa joukostaan. Näin siitä huolimatta, että Rydman kommentoi HS:n väitteitä nopeasti omassa blogissaan sisällyttäen siihen kuvakaappauksia, jotka osoittivat hänen puhuneen totta.

Tuossa vaiheessa heräsin asiaan itsekin kirjoittamalla, että "minun asiani ei ole tässä yhteydessä ottaa kantaa Rydmanin ja naisten väliseen tapaukseen, sillä koko vyyhti tullee käsiteltäväksi oikeudessa. Haluan kuitenkin tällä viestillä saattaa Rydmanin vastineen teidän - arvoisat lukijani - tietoonne, jotta ette olisi pelkästään toisen osapuolen antamien väitteiden varassa."

* * *

Eilen saimme sitten kuulla syyttäjän todenneen, ettei Wille Rydmania vastaan nosteta syytettä väitetystä raskausrikoksesta. Näin siksi, että "ei ole todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi". 

Asian voisi siksi kuvitella olevan nyt selvä. Etenkin kun Rydman itse osoitti muutama päivä sitten - jälleen kuvakaappausten tukemana - kuinka yksi niistä naisista, joiden puheiden perusteella koko HS:n juttu oli kirjoitettu, oli levittänyt hänestä perättömiä juttuja eli valehdellut. Kuten kaikesta päätellen oli tehnyt koko se naiskatras, jota oli haastateltu HS:n alkuperäiseen artikkeliin.   

Tapaukseen liittyen on käynnissä toinenkin tutkimus. Se perustuu Wille Rydmanin tekemään tutkintapyyntöön Helsingin sanomien toiminnasta. Nähtäväksi jää, tuleeko lehdelle, sen silloiselle päätoimittajalle tai artikkelin kirjoittajalle seurauksia. 

Tässä suhteessa mielenkiintoista - ellei suorastaan käsittämätöntä - oli se, että Rydmanin syyttömäksi todenneen HS:n uutisen otsikko ei edes vihjaa maan suurimman sanomalehden toimituksen ymmärtäneen toimineensa väärin. Sen mukaan "Kansanedustaja Wille Rydman ei saa syytettä raiskauksesta". 

Muotoilu tuo mieleen tunnetun kompleksikysymyksen "oletko jo lakannut lyömästä vaimoasi?". Siis yhden tunnetuimmista argumentointivirheistä, joka on muotoiltu siten, että vastaaja on joka tapauksessa lyönyt vaimoaan, koska hän voi vastata ainoastaan "kyllä" (hän on lyönyt vaimoaan aiemmin) tai "ei" (hän lyö yhä vaimoaan). 

Niinpä HS:n otsikko tarkalleen luettuna väittää Rydmanin raiskanneen, mutta tämä ei vain saa teostaan syytettä. 

* * *

Tähän tapaukseen liittyy myös joukko muita kysymyksiä. Juuri nyt näyttäisi siltä, että Rydmanin väitetyistä tekemisistä kertoneille naisille ei ole tulossa minkäänlaisisa seurauksia tapahtuneesta. Ainakaan julkisten tietojen mukaan Rydman tai kukaan muukaan ei ole tehnyt heistä tutkintapyyntöjä tai rikosilmoituksia. 

Tämä on sikäli harmillista, että jos ja kun syyttäjän päätös on tosiasioiden mukainen, tulisi myös Rydmanista perättömiä väitteitä esittäneiden henkilöiden joutua puheistaan vastuuseen. Muussa tapauksessa se alentaa ainakin naisten kynnystä kostaa miehille keksimällä näistä ikäviä tarinoita esimerkiksi parisuhteiden takkuillessa. 

Toisaalta ymmärrän kyllä, ettei Rydman halua sorkkia asiaa sen enempää nykyisessä wokeltavassa ilmapiirissä. Eikä etenkään nyt, kun maan johtava sanomalehti jatkoi vielä tänä aamunakin hänen mustamaalaamistaan kirjoittamalla juttunsa hyödyntäen virheellisen mielikuvan luovaa tekstin muotoilua. 

* * *

Entä Rydmanin poliittinen ura tästä eteenpäin?

Siltäkin osin Kokoomuksen maahanmuuttokriittistä siipeä edustava Rydman sai kylmää vettä niskaansa. Sitä hänelle tarjosi eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen, joka ei vielä halunnut ottaa kantaa hänen mahdollisuudestaan palata ryhmään. 

Sen sijaan Mykkänen kertoi ryhmän palaavan asiaan, "jos kokonaisharkintamme epäasiallisen käytöksen takia menetetystä luottamuksesta Rydmanin kohdalla muuttuu. Poliisi ja syyttäjä tutkivat rikosvastuuta, ja sen yhteydessä syntyvät selvitykset ovat luottamusta arvioitaessa yksi lähde. Tutustumme tähänkin syyttäjän päätökseen."

Tämä kommentti on tietenkin Rydmanille kuin märkä rätti kasvoille, vaikka hän itse totesikin nöyrästi, ettei eduskuntaryhmään paluu ole vielä ajankohtaista. Nähtäväksi siis jää, jatkaako Rydman tulevaisuudessa Kokoomuksessa vai lähteekö hän johonkin muuhun puolueeseen. 

Nähdäkseni ainakin Perussuomalaisten ja Liike NYT:in politiikassa on paljonkin yhtäläisyyksiä Rydmanin poliittiseen linjaan. Enkä olisi siksi hämmästynyt, jos niitä kiinnostaisi edellä käsitellyssä jutussa uhristatuksen saaneen Rydmanin todennäköisesti varsin huomattavaksi nouseva äänisaalis kevään vaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydmanin tapaus onkin isompi juttu
Vastenmielisiä ihmisiä ja Rydman
Wille Rydman vastasi Helsingin sanomien juttuun - tapaus ratkaistaneen oikeudessa

Pilkkeitä

Iltalehden pääkirjoituksessa kiinnitettiin huomiota pääministeri Sanna Marinin (sd) vaikeuteen tunnustaa, että hänen hallituksensa on ajanut Suomen talouden surkeaan tilaan, jonka korjaamiseksi vaaditaan julkisten menojen priorisointia ja leikkaamista. Kirjoituksen mukaan Marin ei "usko siihen, että säästämällä ja leikkaamalla tätä maata ja sen taloutta vastuullisesti hoidetaan, vaan näen, että ainoa kestävä tapa hoitaa Suomen julkista taloutta kuntoon on vahva talouskasvu ja työllisyyteen panostaminen". 

Marin on tietenkin sikäli oikeassa, ettei maan talous tule kuntoon kurjistamispolitiikalla. Mutta hän ei kuitenkaan näytä ymmärtävän, että julkisen talouden taakka ja siitä seuraava verojen holtiton kasvu nimenomaisesti ehkäisevät talouskasvua eli investointeja, yritteliäisyyttä ja jopa korkean osaamistason ihmisten työperäistä maahanmuuttoa. Ja siten lisää Suomen kurjistumista entisestään.

* * *

Edelliseen liittyen muun muassa Helsingin sanomat on huomannut, että hallitus aikoo käyttää miljardeja alentaakseen kansalaisiin kohdistuneiden sähkön korkeiden hintojen aiheuttamaa rasitusta. Kyse on demareiden ehdottamasta 20 sentin hintakatosta kilowattituntia kohden.

On tietenkin hyvä, että hallitus suunnittelee tekevänsä jotain sen eteen, etteivät paljon sähköä käyttämään joutuvat ihmiset ja yritykset joudu kohtuuttomiin vaikeuksiin. Asian kääntöpuolena on kuitenkin se, että hoidettuaan lähes kolme vuotta maan taloutta holtittomasti ei hallituksella olisi enää oikeasti varaa suuriin lisämenoihin. 

Siksi viimeistään nyt olisi kaikkien suomalaisten hyvä tiedostaa, että sähkön hintakaton kustannukset tulevat - maan muiden velkojen kera - korkojen kanssa maksettavaksi tulevina vuosina. Eikä äänestäjän siitä syystä tule rangaista maan asioita tulevissa hallituksissa kuntoon laittavia puolueita siitä, että ne joutuvat kurjistamaan suomalaisten elintasoa tavalla tai toisella korjatakseen Marinin kabinetin virheet. 

* * *

Science-lehden uutiskokoelmassa kerrottiin Havaijin Mauna Loan purkauksen katkaisseen tieyhteydet ja sähköt tulivuoren huipulla olevalle mittausasemalle, jossa on seurattu ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta (CO2) vuodesta 1958 lähtien. Siis sen tiedon lähteelle, jota olen käyttänyt tässä blogissa seuratessani ilmakehän hiilidioksidin ja pohjoisen napajään välistä syy-seuraussuhdetta. 

Tapaus on sikäli itsellenikin ikävä, että joudun miettimään, kuinka jatkan omaa seurantaani. Yksi mahdollisuus on hyödyntää jotain muuta hiilidioksiditiedon lähdettä, mikä teettäisi itselläni melkoisen työn joutuessani laskemaan koko aineiston läpi uudelleen. Toinen vaihtoehto olisi ekstrapoloida kuluvan vuoden hiilidioksidipitoisuus edeltävien vuosien kehityksen perusteella, koska Mauna Loan tilastossa kyseisen kasvihuonekaasun pitoisuuden nousu on ollut varsin tasaista. 

Palaan asiaan noin kuukauden kuluttua. 

* * *

Viime päivinä olemme saaneet kuulla myös Suomessa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksista. Iltalehti kertoi 13-vuotiaasta itseään viillelleestä tytöstä, jonka ohikulkija pelasti Vantaalla. 

Hovioikeus katsoi vuonna 1992 syntyneen Sayed Zabiullah Pakzadin syyllistyneen raiskaukseen, törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja pakottamiseen seksuaaliseen tekoon ja antoi tälle rangaistukseksi kolme vuotta ja viisi kuukautta vankeutta sekä määräsi suoritettavaksi - todennäköisesti meidän veronmaksajien maksettavaksi jääviä - kipurahoja tytölle.  

Harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan ilmeisesti liittyi sekin tapaus, josta MTV3 uutisoi. Sen mukaan poliisilla piti eilen illalla kiirettä Itä-Helsingissä Puotinharjun ostoskeskuksessa, jossa oli ilmoitettu joukkotappelusta. Sellaista ei kuitenkaan ilmeisesti ollut, vaan joku oli vain näytellyt veistä ja yrittänyt pahoinpidellä muita ihmisiä.

* * *

Tämä  kokoelma on hyvä päättää palaamalla Suomen julkisen sektorin tilaan. Tarkoitan Helsingin sanomien pääkirjoitusta, jossa kiinnitettiin huomiota espoolaisen Jorvin sairaalan päivystyksen tukkeutumiseen: siellä on viime päivinä ollut kymmenien tuntien jonot.

Ongelman taustalla on pääkirjoittajan mukaan taannoin tehty päätös hoitajamitoituksesta. Ja siksi "hallitus joutui loiventamaan ympärivuorokautisen vanhustenhoivan hoitajamitoituksen tiukennusta. Huhtikuussa 20:tä vanhusta kohti tarvitaan 13 hoitajaa ja vasta joulukuussa 14 hoitajaa. Mistä nekään hoitajat otetaan, sitä ei tiedä kukaan, sillä hoitajat loppuvat kesken jo nyt."

Päätös syntyi nykyisen hallituksen aikana, mutta tosiasiassa sitä oli valmisteltu jo aiemmin melkoisen eduskunnassa vallinneen yksimielisyyden ilmapiirissä. Kyseessä onkin valaiseva esimerkki lähes koko poliittista päättäjäkenttäämme koskevasta vaivasta, jossa päätöksiä tehdään ilman sellaista valmistelua, jossa selvitetään muutoksen kaikki odotettavissa olevat seuraukset. 

Ainakin näin blogisfääristä jälkikäteen tarkasteltuna hoitajamitoituksen seurausten olisi pitänyt olla - ellei poliitikkojen niin ainakin - valmistelussa mukana olleiden asiantuntijoiden havaittavissa. Ja viestittävissä niin selkeästi, että reilun kahden vuoden takainen päätös olisi jäänyt tekemättä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa
Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet
Arktiset salamat lisääntyvät, mutta pitäisikö meidän olla huolissamme?

Kaikki suomalaiset ovat tasa-arvoisia, mutta toiset suomalaiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset

Tänä aamuna meille suomalaisille kerrottiin, että paikallislehden päätoimittaja sai sakot siitä, että hän oli hyväksynyt lehteensä mielipidekirjoituksen, jossa Lähi-Idästä, Afrikasta ja Kaukoidästä Suomeen muuttaneita henkilöitä oli kutsuttu muun muassa "rättipäiksi" ja "siivellä eläjiksi" ja heitä oli käsketty mennä takaisin sinne, mistä he ovat tulleetkin.

Asiaa ajaneen syyttäjän mukaan kirjoitus solvasi ja panetteli kaikkia siinä mainittuja kansanryhmiä sekä loukkasi niihin kuuluvien henkilöiden yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa. Hänen mukaansa se oli lisäksi omiaan herättämään halveksuntaa ja vihaa kyseisiä henkilöitä kohtaan.

Sakko tuli siitä huolimatta, että oikeus katsoi päätoimittajan olleen tietämätön kirjoituksen sisällöstä. Näin siksi, että hän oli laiminlyönyt päätoimittajan tehtäviin kuuluneen velvollisuuden perehtyä mielipidekirjoituksen sisältöön riittävällä tavalla ennen sen julkaisemista.

Ottamatta edellä kuvattuun tapaukseen tässä sen kummemmin kantaa, totean kyseisen uutisen asettavan peräti outoon valoon apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rapen päätöksen taannoisessa viestikoekeskus-tapauksessa. Siinähän Helsingin sanomien päätoimittaja Kaius Niemi vapautettiin syytteistä hänen vedottuaan kuulusteluissa itsekriminointi- ja lähdesuojaan. 

Toisin sanoen siinä missä paikallislehden toimittajan on suomalaisessa oikeuslaitoksessa katsottu olevan syyllinen lehdessään olleen mielipidekirjoituksen lainvastaisuudesta - vaikka hän ei ole ollut tietoinen sen sisällöstä - ei syyttäjä ole katsonut maan johtavan sanomalehden päätoimittajalla olleen mitään vastuuta lehdessään julkaistusta toimituksellisesta artikkelista. 

Nämä kaksi tapausta viittaavat siihen, ettei laki olisi Suomessa sama kaikille ihmisille, vaan sen ankaruus on merkittävässä asemassa oleville henkilöille vähäisempi kuin vähäisemmän työuran tehneille. On myös nähtävä, ettei tämä asia muutu miksikään, vaikka nyt uudelleen herännyt epäilys Kaius Niemen rikoksesta johtaisikin tuomioon, koska sen nimenomaisena perusteena on epäily siitä, että Niemi olisi sittenkin ollut tietoinen viestikoekeskus-jutusta - siis asiasta, jolla ei ollut merkitystä paikallislehden päätoimittajan tuomioon. 

Siten voidaan katsoa osoitetuksi, että - George Orwellia mukaillen - kaikki suomalaiset ovat oikeuden edessä tasa-arvoisia, mutta toiset suomalaiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lukutaito riveiltä ja rivien väleistä
Suomi rikkoo avoimesti oikeusvaltioperiaatetta
Komisario havainnollistaa rikkaiden ja köyhien eriarvoista kohtelua lain edessä

Burkini, hygienia ja naisten alistaminen

Vantaan kaupunki päätti sallia naisille burkinin käytön uimahalleissa. Uudistuksella haluttiin madaltaa musliminaisten kynnystä vesiliikunnan harrastamiseen ja yhtenäistää uima-asuun liittyviä ohjeistuksia muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien kanssa. 

Kyseinen asuste on ollut asiasta kertoneen uutisen mukaan jo aiemmin sallittua Helsingissä. Siten asia ei ole uusi, vaan siitä on kokemusta. 

Tästä syystä haluaisin tietää, onko maamme pääkaupungissa selvitetty muutamia asioita, joita on uimahalleissa pidetty aiemmin itsestäänselvyyksinä. Ensimmäinen liittyy pesemiseen: riisuvatko burkinin käyttäjät uima-asunsa ja peseytyvät välttääkseen viemästä ihollaan olevaa likaa uima-altaaseen? 

Toinen liittyy uimahalleissa oleviin saunoihin. Eli käyvätkö burkinin käyttäjät niissä? Ja mikäli käyvät, ottavatko he siellä burkinin pois päältään välttääkseen kuljettamasta mikrobikasvua edistävää hikeä uima-altaan veteen? 

Ja kyllä. Tiedän, etteivät kaikki nuoret pojat riisu uimahousujaan uimahallien saunoissa käydessään, vaikka heitä siihen patistetaankin valvojien toimesta. 

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomata, että koko vartalon peittävänä asuna burkini kuljettaa uima-altaaseen monikertaisen määrän hikeä verrattuna poikien uimahousuihin. Ja siksi niistä muodostuu moninkertainen ongelma, mikäli kokovartalon peittävissä asuissa uivia ilmaantuu uimahalleihin suuria määriä. 

Lisäksi haluaisin tietää, ovatko pääkaupunkiseudun päättäjät tulleet ajatelleeksi, että hyväksymällä burkinin käytön, he tulevat samalla tukeneeksi musliminaisten alistettua asemaa omassa yhteisössään samalla tavalla kuin hyväksyessään muslimiyhteisöiden sisäisen huivinkäyttöpakon. Siis asian, jonka poistamisen puolesta iranilaiset naiset ovat viime aikoina osoittaneet mieltään jopa kuolemaa uhaten. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Juhannusuutisia Ruotsista ja Suomesta
Jumalan vihollinen
Miksi vihervasemmisto kannattaa musliminaisten huivittamista

60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa

Maaseudun tulevaisuuden julkaiseman mielipidetiedustelun mukaan 60 prosenttia suomalaisista pelkää väkivallan lisääntymistä julkisilla paikoilla. Kyselyn mukaan naiset pelkäävät enemmän kuin miehet ja vanhemmat enemmän kuin nuoret.

Pelkoa esiintyy erityisesti perussuomalaisten ja kokoomuslaisten parissa. Sen sijaan sinivihreässä Helsingissä "vain" hiukan yli puolet pelkäsi kyselyn mukaan katuväkivaltaa. 

Uutinen on sikäli merkittävä, että se kertoo karulla tavalla suomalaisen maahanmuuttopolitiikan täydellisestä epäonnistumisesta. Ja osoittaa sen tarvitsevan täydellisen suunnanmuutoksen. 

Vielä ei kuitenkaan olla - ehkä - samassa tilanteessa kuin Tanskassa, missä maahanmuuttajavaltaisia lähiöitä on alettu purkaa kovalla kädellä. Ihmiset on häädetty pois kodeistaan, joiden tilalle rakennetaan uusia. Tämän seurauksena ainakin asuinalueisiin perustuvan jengiytymisen toivotaan vähenevän. 

Tanskan uuden lähiöpolitiikan kohteina ovat alueet, joissa asuvista 18–64-vuotiaista yli 40 prosenttia on vailla koulutusta tai työtä viimeisten kahden vuoden aikana, rikoslain, aselain tai huumelain rikkomisesta tuomittujen 18-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus on yli 2,7 prosenttia viimeisten kahden vuoden aikana, vain perusasteen koulutuksen saaneiden 30–59-vuotiaiden osuus on yli 50 prosenttia ja 18–64-vuotiaiden työssäkäyvien keskimääräinen bruttotulo on alle 55 prosenttia kyseisen seudun keskimääräisestä bruttotulosta.

Missään kohdassa ei siten viitata ihmisten etniseen taustaan, mutta käytännössä kaikki politiikan kohteena olevat lähiöt ovat maahanmuuttajavaltaisia. Ketään ei luonnollisestikaan jätetä asunnottomaksi, vaan kaikille purettavien talojen asukkaille tarjotaan uusi koti muualta. 

Suomessa ei käsittääkseni ole yhtään lähiötä, joka täyttäisi edellä mainitut tanskalaiskriteerit. Sillä tiellä ollaan kuitenkin varsin pitkällä ainakin pääkaupunkiseudun ja Turun tietyillä asuinalueilla. Siis samoilla seuduilla, joilla on viime aikoina tunnistettu rikollisuuteen assosioituneita maahanmuuttajavaltaisia nuorisojengejä.

Nähtäväksi jää, mihin suuntaan suomalainen yhteiskunta kehittyy jatkossa. Samoin kuin se, vähentääkö tanskalainen lähiöpolitiikkaa sikäläistä maahanmuuttajiin assosioitunutta rikollisuutta. Tai ymmärtävätkö suomalaiset poliitikot, ettei nykyisellä maahanmuuttopoliittisella linjalla voida jatkaa. 

Tuon viimeisen kohdan osalta avainasemassa on se, ymmärretäänkö meillä erottaa toisistaan 1) humanitaarinen sekä 2) matalan ja 3) korkean palkkatason maahanmuutto. Ensimmäistä tulisi rajoittaa voimakkaasti, toinen sallia vain hyvin perustelluissa poikkeustapauksissa ja kolmatta pyrkiä suosimaan. 

Lisäksi sosiaaliturva tulisi sitoa kansalaisuuteen. Ja kansalaisuus osoitettuun kykyyn huolehtia omasta toimeentulostaan - siis ilman sosiaaliturvaa - sekä kotimaisen kielen ja keskeisten kulttuuripiirteiden omaksumiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sauli Niinistö nosti maahanmuuttopolitiikan pöydälle
Maahanmuuttovälikysymyksestä ja osaavan työvoiman rekrytoinnista
Maahanmuuttajien väkivaltarikollisuutta olisi helppo hallita

Sauli Niinistö nosti maahanmuuttopolitiikan pöydälle

Presidentti Sauli Niinistö liittyi eilen niiden ihmisten joukkoon, jotka näkevät nuorison väkivallan ja jengiytymisen ongelmaksi. Hän kertoi olevansa siitä huolissaan ja arvioi, että olemme tässä asiassa Ruotsin tiellä. 

Niinpä hän vaati rikosten seuraamusjärjestelmän uudelleen tarkastelua, jotta se olisi linjassa maahanmuuttajarikollisuutensa kanssa vielä meitäkin suurempiin vaikeuksiin joutuneiden - ja politiikkaansa muuttaneiden - muiden pohjoismaiden kanssa. Toisin sanoen, tasavallan presidentti oli tässä näkemyksessään samoilla linjoilla Perussuomalaisten ja muun opposition kanssa.

Tämä oli tärkeä linjaus, sillä presidentin valta on ulkopolitiikkaa lukuun ottamatta riisuttu lähes olemattomiin. Valtionpäämiehellä on kuitenkin edelleen puheoikeus, jonka painoarvo on suoraan liityksissä hänen nauttimaansa arvostukseen kansan parissa. 

Siksi on tärkeää, että huolen esitti nimenomaisesti Sauli Niinistö, joka nauttii korkeaa luottamusta kansan parissa. Ja siksi myös maamme hallituspuolueissa on lopultakin syytä ymmärtää, että viime vuosikymmeninä harjoitetun maahanmuuttopolitiikan kritiikkiä ei voi enää siirtää syrjään jonkinlaisena fasitisrasistiseksi leimattuna älämölönä, vaan se on otettava tosissaan. Ja tehtävä muutos parempaan.

Ellei tuota muutosta tapahdu tämän hallituksen aikana esimerkiksi Vihreiden, RKP:n ja Vasemmistoliiton vastustuksen takia, on se tehtävä seuraavassa hallituksessa. Ja siksi asiaa hallitusneuvotteluissa vastustavat puolueet on jätettävä valtioneuvoston ulkopuolelle kevään vaalien jälkeen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttokriittisyys on tosiasioiden tunnustamista
Presidentin puheen tärkeimmät kohdat
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit

Ville Ranta ja todellisuus

Pilapiirtäjä Ville Ranta on herättänyt vuosien varrella monenlaisia ajatuksia. Olen itsekin moittinut häntä yhdestä pilakuvasta, joka antoi mielestäni virheellisen kuvan kohteestaan.

Tänä aamuna luin jutun, jossa käsiteltiin Rannan ajatuksia sananvapaudesta. Siinä Iltalehden pilapiirtäjä totesi, ettei mikään saisi häneen ammatissaan olla pyhää, vaan kaikkia tulisi sivaltaa puoluekannasta, sukupuolesta tai etnisyydestä riippumatta. 

Tähän ajatukseen on helppo yhtyä - olenhan itsekin moneen kertaan toistellut olevani todellisen sananvapauden kannalla. Ja siksi pyrkinyt tässä blogissa arvioimaan muiden ihmisten - pääsääntöisesti poliittisten ja yhteiskunnallisten vaikuttajien - näkemyksiä asiaperustein.

Ranta ihmetteli aamulla lukemassani artikkelissa, kuinka hänen erinomaisesti kohdettaan kritisoivasta piirroksestaan tehty rikosilmoitus on edennyt rikostutkintaan. Mahdollisina rikosnimikkeinä on mainittu kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä uskonrauhan rikkominen.

Pilapiirtäjä nosti haastattelussaan esiin Suomen laissa esiintyvän uskonrauhan rikkomispykälän ongelmallisuuden. Tähän on helppo yhtyä. Sen sijaan on vaikeampi hyväksyä hänen näkemystään, että laissamme oleva toinen monien ongelmalliseksi kokema pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan olisi sinänsä hyväksyttävä. 

Siinä suhteessa Ranta on älyllisesti epärehellinen. Hän on nimittäin "ajatellut ihan viime vuosiin saakka, että vaikka kyseisessä laissa lukee niin ja sen voisi tulkita näin, sitä ei kuitenkaan sovellettaisi Suomessa rajaamaan normaalia yhteiskunnallista keskustelua". 

Ihan kuin pilapiirtäjä ei ymmärtäisi, että laki ei oikeastaan voi olla - tai ainakaan sen ei pitäisi olla - muuta kuin juuri niin kuin se on kirjoitettu. Kaikki muuhan johtaisi täysin mahdottomiin tilanteisiin oikeussaleissa, joissa istuvat tuomarit voisivat jaella tuomioitaan täysin vapaasti omien näkemystensä mukaan. 

On kuitenkin hyvä, että näkyvällä paikalla kuviaan piirtävä Ville Ranta on huomannut sananvapauden ohuuden myös Suomessa. Ja että hän on ymmärtänyt myös sen, kuinka sananvapauden rajoittamispyrkimykset - viimeisimpänä rapakon takaa meille rantautunut wokellus - ovat viemässä yhteiskunnallista keskusteluilmapiiriämme entistä enemmän kohti erilaisista epädemokratioista tuttua pelolla vaientamisen kulttuuria. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sananvapaus sallii sekä viisaat että tyhmät mielipiteet
Vihapuhetutkimus ja empatia
Purra, Junnila, Ranta ja Ohisalo afgaanien tilanteesta sekä Jari Sarasvuon kommentti

YK:n mukaan yli miljoona kasvi- ja eläinlajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon

MTV3 teki eilen jutun otsikolla "´Ajamme lajeja sukupuuttoon 1000-kertaisella vauhdilla´, joukossa tiikeri ja sarvikuono: YK:n luontokokous yrittää sopia luontokadon pysäyttämisestä alle 10 vuodessa". Itse jutussa maalattiin hirvittävä kuva luonnon tuhoutumisesta kertomalla, että YK:n arvion mukaan "yli miljoona kasvi- ja eläinlajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon".

Jutussa siteeratun amerikkalaisprofessorin mukaan "kokous on tärkeä, koska suurin peruuttamaton muutos planeetallamme on, että ajamme lajeja sukupuuttoon tuhat kertaa nopeammin kuin ne muuten häviäisivät". Niinpä kokouksessa tavoitellaan sopimusta, jonka mukaan maailman maa-, vesi- ja merialueista pitäisi suojella 30 prosenttia. 

Jutussa annettiin myös toivoa tulevaisuudesta, sillä YK:n kehitysohjelman johtajan näkemys on, että "jos nyt etenemme noissa tavoitteissa, meillä on hieman toivoa siitä, että ehkä tulevina vuosina lopulta saavutamme tilanteen, jossa kahdeksan miljardia ihmistä voi elää maapallolla tuhoamatta elämän perusedellytyksiä."

* * *

En sinänsä lähde kyseenalaistamaan edellä esitettyjä lukuja, mutta huomautan, että jälleen kerran jäi mainitsematta muutama asia. Niistä ensimmäinen liittyy maailman kahdeksaan miljardiin asukkaaseen. 

Tuo lukumäärä - kahdeksan miljardia - tarkoittaa, että maailman nisäkkäiden biomassasta 36 prosenttia on ihmisiä ja tuotantoeläinten sekä lemmikkien määrä on peräti 60 prosenttia. Siten vain neljä perosenttia elää villieläiminä. Nämä ovat kieltämättä hätkähdyttäviä lukuja. 

On siis selvää, ettei nykyiselle ihmismäärälle riittäisi ruokaa, mikäli eläisimme ihanan villissä ja vapaassa luonnossa metsästäjä-keräilijöinä syöden vapaana eläviä kasveja, eläimiä ja raatoja. Ja siksi tarvitsemme maataloutta eli peltoja ja niiden lannoittamiseksi myös eläimiä, jotka voidaan käyttää myös ruuaksi. 

Toinen MTV3:n jutusta unohtunut seikka oli siis eläinten rooli lannoitteiden lähteenä. Se tahtoo unohtua helposti jo siitäkin syystä, että nykyset ihmiset lienevät täysin tietämättömiä siitä, että esimerkiksi pitkien talvien Suomessa lehmiä on suurimman osan historiasta pidetty pikemminkin sonnan kuin maidon tai lihan takia. Maitoahan ne eivät tuottaneet kuin pienen osan vuodesta ollessaan talvet ummessa.

Kolmas MTV3:lta unohtunut seikka on se, että maailman biodiversiteettivaje on ylivoimaisesti suurin päiväntasaajan lähellä olevissa maissa. Samoin luontokadon eteneminen on siellä nopeampaa kuin missään muualla. 

Valitettavasti on niin, ettei Suomen pinta-alan kolmanneksen suojeleminen auta tipan vertaa päiväntasaajan lähellä elävien luontokappaleiden tulevaisuutta. Pikemminkin päinvastoin, mikäli se lisää ruuan tuontia Brasilian tai Indonesian kaltaisista maista. 

* * *

En tahdo tällä kirjoituksellani sanoa, etteikö luontokato olisi todellinen tai ettei sitä pitäisi pysäyttää. Tosiasia kuitenkin on, ettei se tapahdu tosiasioita vääristelemällä tai suorastaan ne unohtamalla, vaan kohdistamalla toimenpiteet niiden mukaisesti sinne, missä hyöty on suurin. 

Enkä tahdo sanoa edes sitä, etteikö olisi tärkeää huolehtia myös suomalaisen luonnon hyvinvoinnista. Ja siksi on oikein, että meilläkin esimerkiksi metsänhoidossa otetaan monimuotoisuuskysymykset huomioon rauhoittamalla arvokkaita kohteita hakkuiden ulkopuolelle sekä jättämällä osa puista öttiäisten nakerrettavaksi. 

On myös syytä ymmärtää, ettei näitä toimenpiteitä ole tehty kovin pitkään, joten niiden kokonaishyödystä ei ole vielä selvää käsitystä. On kuitenkin syytä huomioida, että lajien uhanalaistuminen on hidastunut maamme metsissä, mikä tarkoittanee, että nykyisin tehtävät toimenpiteet ovat osuneet oikeaan. Ja siksi tilanne tulee jatkossa paranemaan jo siitäkin syystä, että esimerkiksi säästöpuiden määrä tulee kasvamaan vuosi vuodelta ja metsänhoitotoimien ulkopuolelle jätetyt puronvarret ja lehdot palautuvat ajan myötä yhä luonnonmukaisemmiksi. 

* * *

Tämän synkän kirjoitukseni lopuksi haluaisin luoda tilkkasen valoa maailman biodiversiteettikriisiin. Kirjoitukseni alussa mainitun tiikerin tilanne ei nimittäin ole aivan mahdoton. Tähän viittaa se, että näiden kissapetojen määrä kasvoi Intiassa vuosien 2014 ja 2019 välillä peräti 30 prosenttia. 

Eikä siinä kaikki. Intian positiivisesta kehityksestä kertovassa jutussa mainittiin myös, että Nepal oli onnistunut kaksinkertaistamaan tiikerikantansa ottamalla nollatoleranssin salametsästykseen. Niinpä näyttää siltä, että tiikerilläkin on vielä tulevaisuus osana maapallon eläimistöä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen demokratia toimii sittenkin
Luonnon monimuotoisuuden suojelulle saatiin hintalappu
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi

Ruotsin tie näkyi jo 12 vuotta sitten

Suomalainen oppositio onnistui kokoamaan itsensä välikysymykseen, jossa tiedusteltiin Sanna Marinin (sd) hallitukselta, että näkeekö se "nuoriso- ja jengirikollisuuden lisääntymisellä yhteyden Suomessa viime vuosikymmenet harjoitettuun löyhään maahanmuuttopolitiikkaan ja yksilöä olemattomasti velvoittavaan kotouttamispolitiikkaan".

Nähtäväksi jää, millä tavalla hallitus vastaa kysymykseen. Ja pysyvätkö sen rivit yhtenäisinä - eli tyytyykö alhossa oleva Keskusta kannattamaan harjoitettua punavihreää maahanmuuttajapolitiikkaa, jonka seurauksena Suomi on vuosi vuodelta valunut yhä pidemmälle niin sanotulla Ruotsin tiellä. Ellei, on edessä pääministerin mukaan hallituksen kaatuminen. 

Tämä valuminen on sikäli mielenkiintoinen, että meillä on arvioitu olevan noin 120 - 130 000 muslimia. Siten tilanteen eskaloitumisen juuri nyt ei olisi pitänyt olla yllätys kenellekään, koska tosiasiat olivat nähtävissä jo kauan ennen vuoden 2015 kansainvaellusta. 

Kirjoitin nimittäin jo tämän blogin alkumetreillä - vuonna 2010 - seuraavasti: "onko 110 000 islamilaista henkilöä sellainen lukumäärä, jonka seurauksena pohjoismainen yhteiskunta muuttuu vääjäämättä, syvällisesti ja kokonaisuudessaan? Ja mikäli vastaus on kyllä, onko tällainen muutos toivottava? Toivoisin kysymyksiä analysoitavan avoimesti, julkisesti, tosiasioihin tukeutuen sekä epärealistista haihattelua ja älyllistä epärehellisyyttä välttäen. Samalla toivoisin näin saatuja johtopäätöksiä sovellettavan suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan."

Nyt on helppo sanoa, että esittämäni muslimimäärä näyttää osuneen varsin tarkasti kohdilleen, ettei tuollainen muutos ole toivottavaa ja ettei asiaan liittyvä poliittisen valtavirran ja valtamedian analysointi ole ollut avointa, tosiasioihin tukeutuvaa vaan epärealistista haihattelua ja älyllistä epärehellisyyttä.

Siksi olisi toivottavaa, että maan hallitus osaisi viimeinkin tehdä oikeanlaiset eli - tosiasioihin perustuvat - johtopäätökset itsensä ja edeltäjiensä harjoittamasta maahanmuuttopolitiikasta. Ja tunnustaisi harjoitetun politiikan virheelliseksi. Sekä tietenkin aloittaisi valmistelutyön tuon politiikan muuttamiseksi seuraavalla hallituskaudella sellaiseksi, että Suomi saataisiin lopultakin kammetuksi pois Ruotsin tieltä. 

Eikä hallituksen - tai ylipäänsä poliitikkojen - tarvitse tässäkään asiassa keksiä kaikkea itse. Olenhan esittänyt vuosien varrella ehdotuksia asioiden tilan korjaamiseksi. Esimerkiksi vuonna 2018 kirjoitin seuraavasti. 

"Maahanmuuttopolitiikan umpikujan välttämiseksi on vain kaksi keinoa. Ensimmäinen on rajojen sulkeminen humanitaarisilta pakolaisilta ja toinen tänne tulleiden integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan siten, että he osaavat kieltä, elättävät itsensä ainakin pääosin omalla työllään eivätkä erotu muista ihmisistä kovin oleellisella tavalla.

Erityisesti suomalaiseen yhteiskuntaan sopimattomat tavat (naisten alistaminen, työaikana tapahtuvat paastoamiset ja moneen kertaan vuorokaudessa tapahtuvat uskonnolliset sessiot, piittaamattomuus Suomen laeista ja niin edelleen) olisi syytä karsia pois kotouttamistoimien aikana. Tai saattaa tulijoiden ymmärrys sellaiselle tasolle, että he ymmärtävät itsekin luopua sellaisista."

Näillä muistelmilla toivotan hallitukselle tehtyjen virheiden ymmärtämistä ja tosiasioiden tunnustamista niiden pohtiessa vastausta opposition esittämään välikysymykseen. Erityisesti toivon ns. viisikon ymmärtävän, ettei välikysymykseen johtanut negatiivinen kehityskulku ole ollut yllätys, vaan on toteutunut vain siksi, että viimeisen kymmenen vuoden aikana - ja jo sitä ennen - valtaa käyttäneissä hallituksissa on kieltäydytty tunnustamasta jokaisen nähtävissä olleita tosiasioita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttovälikysymyksestä ja osaavan työvoiman rekrytoinnista
Suomen väestön kehityksestä nyt ja lähitulevaisuudessa
Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Petteri Orpon naisvalinta

Viime päivinä Keskusta on pyrkinyt Annika Saarikon ja Antti Kurvisen johdolla nostamaan profiiliaan erityisesti maalaisten ja metsäteollisuuden suuntaan. Syynä lienee sen kolmen vuoden ajan kestänyt aktiivinen toiminta punavihreän hallituksen apupuolueena. 

Ainakaan vielä saarikkolaisten aktivoituminen ei kuitenkaan ole nostanut puolueen suosiota. Ei ainakaan, mikäli luotamme Ylen julkaisemaan mielipidemittaukseen. 

Siinä Keskusta sai mittaushistoriansa kehnoimman kannatuslukeman eli tasan yhdeksän prosentin suosion. Sillä lukemalla se jäi jopa mittauksen toisen laskijan eli Vihreiden taakse. 

Kolmas alavireinen joukkio oli RKP, mutta sen suhteen asialla ei liene sen kummempaa merkitystä, koska puolue kerää joka tapauksessa taakseen vakaan osuuden maamme ruotsinkielisestä väestöstä. Ellei nyt sitten ole käynyt niin, että myös toisen kotimaisen kielen puhujista osa olisi kyllästynyt Marinin kabinetin punavihreisiin poliittisiin linjauksiin - onhan osa RKP:n kannattajista ollut aina talouspoliittisesti varsin oikealla, vaikka onkin vaaliuurnilla asettanut kielikysymyksen ensisijaiseksi valintaperusteeksi.

Mielipidemittauksen mukaan kannatustaan eniten nostaneet puolueet olivat puolestaan Kristillisdemokraatit sekä Perussuomalaiset ja SDP. Kannatukseltaan kaiken kaikkiaan suurimpana jatkaa kuitenkin edelleen Kokoomus peräti 24 prosentin kannatuksella. 

Juuri nyt näyttäisi siis siltä, että Suomen tulevan hallituksen pääministeriksi nousee Petteri Orpo (kok), joka voi valita joko porvari- tai sinipunavaihtoehdon väliltä. Molemmissa tapauksissa valtionvarainministeriksi nousee nainen - joko Sanna Marin (sd) tai Riikka Purra (ps). 

Heistä ensimmäisellä on kolmen viimeisen vuoden ajalta kovat näytöt julkisten varojen holtittomasta käytöstä ja jälkimmäisen puolueella taas selkeästi ilmaistu tahto julkisen kukkaron nyörien tiukentamisesta. Siten Orpon naisvalinnalla tulee olemaan valtava merkitys siihen, mihin suuntaan Suomen julkinen talous kehittyy tulevina vuosina. 

Lisämausteen tähän tuo vielä kontrasti Sanna Marinin äärimmäisen arvoliberalismin ja Riikka Purran arvokonservatismin välillä. Se nimittäin ohjannee tulevassa hallitusohjelmassa sitä, mihin valtiolla riittää rahaa - ja aivan erityisesti sitä, mihin varoja ei riitä.

Nykyisillä puolueiden kannatusluvuilla Orpon vaaka on kallistumassa ehdottomasti Sanna Marinin puoleen. Ei niinkään siksi, että demareiden kannatus on hiukan suurempi kuin purralaisten, vaan hallituksen pienempien apupuolueiden valinnan takia. 

Onhan nimittäin selvää, että Vihreät sopii hyvin kumppaniksi sekä Orpolle että Marinille, eikä puolue missään tapauksessa halua jäädä hallituksen ulkopuolelle juuri nyt, kun vihreät aatteet ovat kansainvälisessä politiikassa keskeisemmässä osassa kuin koskaan. Sen sijaan Purran valinta Orpon aisapariksi vaatisi Keskustan osallistumista hallitukseen - enkä usko, että puolue lähtee vastuunkantajaksi, mikäli nyt luvassa oleva toinen peräkkäinen rökäletappio toteutuu. 

Vaaleihin on kuitenkin edelleen aikaa noin viisi kuukautta. Ja tiedämme ennestään, että puolueiden kannatuksessa voi tapahtua suuriakin muutoksia vaalikampanjoiden aikana. Siten Orpon, Marinin, Purran ja Saarikon onnistuminen seuraavina kuukausina tulee olemaan äärimmäisen merkittävä asia Suomen tulevaisuuden kannalta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n poliittinen agenda ja freudilainen lipsahdus
Omintakeinen poliittis-aatteellinen vaihtoehto on kadonnut
Veronmaksajien varojen poliittista käyttöä

Afrikkalaiset metsästäjä-keräilijät

Luin menneellä viikolla tutkimuksesta, jossa oli analysoitu afrikkalaisten metsästäjä-keräilijöiden evoluutiohistoriaa. Sen tulosten mukaan näiden ihmispopulaatioiden nykyinen levinneisyys ja tiheys selittyvät Afrikassa tapahtuneilla ekologisilla muutoksilla, eivätkä siten johdu viimeisten vuosituhansien aikana levinneen maatalouden luomasta paineesta siirtyä marginaalisiin elinympäristöihin, kuten aiemmin on ajateltu. 

Tutkijat havaitsivat myös, että viimeisen 120 000 vuoden aikana keskisessä Afrikassa tapahtuneet ekologiset muutokset viittaavat siihen, että osittain toisiinsa liittyvillä populaatioilla on pitkä historia. Sen aikana ne ovat ajoittain olleet toisistaan erossa ja välillä taas tiiviissä yhteydessä keskenään - joten ryhmien välillä tapahtui myös risteytymistä. Näin metsästäjä-keräilijät ovat välttäneet haitallisen pienet eli geneettisen monimuotoisuuden katoamiseen johtavat väestön pullonkaulat, vaikka eri ryhmät ovatkin erilaistuneet geneettisesti ja kulttuurisesti.

Tutkimus kattoi nykyihmisen evolutiosta suuren ja tärkeän osan. Kehittyihän nykyihminen vasta 250 000 - 200 000 vuotta sitten. Ja Neandertalin- ja Denisovanihmisetkin eriytyivät meihin johtavasta pääsukulinjasta vasta noin 500 000 vuotta sitten. 

* * *

Vähän yli 10 000 vuotta takaperin keksitty maatalous muutti koko ihmisen käyttäytymis- ja evoluutiohistorian. Se mahdollisti paljon aiempaa suuremman väestön sekä lisäsi ja syvensi ihmisten välisiä hierarkioita. Ja kuten tiedämme, tämä kehitys johti lopulta kaupunkien ja valtakuntien syntymiseen. 

Tavallisen ihmisen kannalta maatalous kuitenkin tarkoitti jokapäiväisen työnteon ilmaantumista elämää rytmittäväksi tekijäksi eli vapauden menettämistä. Mutta kun ratkaisu oli kussakin heimossa kerran tehty, ei siitä ollut väestön kasvun takia enää paluuta entiseen. 

Toisaalta metsästäjä-keräilijät epäilemättä myös havaitsivat maata viljelevien naapureidensa suuren työtaakan, joka ei varmasti houkuttanut kaikkia. Niinpä monet ihmisryhmän kieltäytyivät siirtymästä maatalouteen ja jatkoivat elämäänsä esihistoriallisella tavalla. 

Keski-Afrikka - ja osa Etelä-Amerikasta - on tarjonnut tähän mahdollisuuden. Sen sijaan suurempien vuodenaikaisvaihteluiden Eurooppa ei ole sitä tehnyt, vaan meiltä metsästäjä-keräilijäyhteisöt ovat kadonneet ajat sitten. Edes puolivillien porojen hoidolla elävät saamelaiset eivät enää tulisi toimeen ilman tokkiensa talviruokintaa. 

Toisaalta maatalousyhteiskunnan luomat suuret väestöt ovat mahdollistaneet teollisuuden ja teknologian syntymisen. Ja sen kautta esimerkiksi Suomessa on siirrytty hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa ihminen voi halutessaan elää työtä tekemättä ja siten kantamatta korttansa yhteisen hyvän - tai ainakaan talouden - eteen. 

Toki hyvinvointijärjestelmä romahtaa, mikäli työtä vieroksuvan väestön määrä kasvaa kestämättömän suureksi. Ainakaan toistaiseksi näin ei ole käynyt yhdessäkään valtiossa, mutta nähtäväksi jää, kuinka länsimaiden ja joidenkin Itä-Aasian valtioiden käy, kun niissä yleistynyt vähänlapsisuus johtaa entistä heikompaan väestön huoltosuhteeseen. Tässä joukkoon kuuluu valitettavasti myös eilen itsenäisyyttään juhlinut Suomi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tasa-arvo on ihmisyhteisöjen perusluonteen vastaista
Ranskalaisia väestönvaihtoja
Varhaiset maanviljelijät Euroopassa