Diversiteetin, tasa-arvon, inkluusion ja suomettumisen seurauksista

Presidentti Donald Trump väitti eilen, että Washingtonin keskiviikkoisen lento-onnettomuuden syynä olisi ollut epäpätevä lennonjohto. Ja arveli sen syyksi edeltäjiensä - Barack Obaman ja Joe Bidenin - hallintojen harjoittamaa monimuotoisuutta, tasa-arvoa ja osallistamista edistävää DEI-politiikkaa.

Asia voi tietenkin olla tai olla olematta kuten Trump väitti. Selvää kuitenkin on, että mikäli minkä tahansa tehtävän rekrytoinnissa asetetaan kriteeriksi muita seikkoja - olivat ne mitä tahansa - kuin tehtävään liittyvä pätevyys ja sopivuus, on lopputulos huonompi kuin silloin, jos tällaiset sekundaariset kriteerit jätetään huomiotta. Lisäksi on loogisesti väistämätöntä, että mitä tärkeämpinä tällaisia toissijaisia kriteereitä pidetään, sitä epäpätevämpiä henkilöitä tulee valituksi. 

Tämän aamun tiedon perusteella näyttää kuitenkin siltä, että lennonjohdossa ongelmana ei olisi ollut työntekijöiden osaaminen vaan heidän puuttumisensa työpaikalta. Mikäli tilanne on ollut tämä, on syytä etsittävä muualta kuin heidän taidoistaan - eli työnjohdosta ja hallinnosta. 

Tosin siinäkin tapauksessa on mahdollista, että työnjohto tai hallinto on valittu toissijaisilla kriteereillä. Ja siksi on kysyttävä, että onko lennonjohdon johtoon kuuluvat ihmiset valittu toissijaisilla kriteereillä, jolloin sen osaaminen olisi ollut kehnompaa kuin se olisi voinut parhaimmillaan olla. 

Siksi yksi Washingtonin lentoturman merkittävimmistä opeista on - riippumatta siitä, onko DEI-kriteereitä juuri tässä tapauksessa sovellettu tai oltu soveltamatta - se, että rekrytoinnissa on aina syytä huolehtia parhaan tarjolla olevan työvoiman palkkaamisesta. Sekä jättää sekundaariset kriteerit yksinkertaisesti huomioimatta kaikissa tapauksissa - ja aivan erityisesti tehtävissä, joihin liittyy vastuu muiden ihmisten terveydestä tai hengestä.

* * *

Yleisradio julkaisi eilen hämmästyttävän uutisen. Sen mukaan Itämerellä tapahtui 80 vuotta sitten  historian pahin turma, jossa kuoli noin 9 000 ihmistä. Kyse oli saksalaisen sotapakolaisia kuljettaneen laivan - Wilhelm Gustloffin - upotus, jonka suoritti Hangosta matkaan lähtenyt neuvostoliittolainen sukellusvene.

Uutinen oli hämmästyttävä ennen kaikkea siksi, etten muista kuulleeni siitä aiemmin. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi Estoniasta ja Titanicista on puhuttu eri medioissa väsymykseen asti, vaikka niissä kuoli kertaluokkaa vähäisempi määrä ihmisiä. 

Syitä tähän mediahiljaisuuteen on ollut ilmeisesti kolme. Ensinnäkin uhrit olivat Hitlerin valtakauden aikaisia saksalaisia, toiseksi turma tapahtui sota-aikana ja kolmanneksi laivan upotuksen teki Neuvostoliitto. Näistä epäilemättä ylivoimaisesti tärkein on - ainakin Suomessa - ollut viimeksi mainittu.

Olivathan suomalaiset poliitikot ja mediat puoli vuosisataa hiljaa Neuvostoliittoon liittyvistä negatiivisista asioista toisen maailmansodan jälkeen, koska ne alistuivat suomettumaan poliittisten realiteettien takia. Eivätkä ne siksi halunneet tai uskaltaneet nostaa Wilhelm Gustloffin upotuksen kaltaista sotarikosta esille ennen kuin nyt, kun itäisen naapurin pelko on väistynyt kansakunnan yltä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Humanitaarinen maahanmuutto on taakka ja rikollisuuden lähde
Hallitusohjelmaan on kirjattava vastuullinen EU:n ulkopuolisen työvoiman ohjelma
Paasikiven-Kekkosen linja

Velkaa, kustannuksia ja maahanmuuttoa

Suomen valtiontalous velkaantuu tänä vuonna 12 176 226 000 euroa. Se on 2 147,40 euroa per suomalainen lisää vuoden 2024 lopun velkatilanteeseen, jonka mukaan velkaa oli 29 995 euroa per nokka. 

Toisin sanoen tämän vuoden lopussa keskimääräinen nelihenkinen suomalaisperhe on ottanut valtiovallan toimesta vastuulleen yhteensä 128 568 euron velkataakan. Onko se sitten paljon tai vähän, jää meidän itse kunkin pohdittavaksi. Samoin kuin se, että pitäisikö asialle tehdä enemmän tai vähemmän kuin Petteri Orpon (kok) hallitus on suunnitellut tekevänsä.

* * *

Suomen Perustan mukaan Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta saapuneet maahanmuuttajat maksavat elinaikanaan suomalaisille veronmaksajille keskimäärin 700 000 euroa per nokka. Samankaltaiseen tulokseen on päädytty myös esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa, joten ainakin laskelman suuruusluokka pitänee paikkansa. 

Myös tätä kustannusta voi itse kukin pitää joko suurena tai pienenä, sillä eihän 700 000 ole kuin 12,3 senttiä per suomalainen. Toisaalta viime vuonna myönnettiin turvapaikka esimerkiksi 218 syyrialaiselle ja 223 somalille. Näiden 441 henkilön elinaikanaan aiheuttamat kustannukset suomalaisille tulevat siten olemaan yhteensä 308,7 miljoonaa euroa eli 54 euroa per suomalainen eli 216 euroa per nelihenkinen perhe.

* * *

Yhdysvalloissa monet ovat kyllästyneen laittomiin maahanmuuttajiin, mikä lienee yksi tärkeimmistä syistä sille, että Donald Trumpista tuli Yhdysvaltain presidentti. Valtaan noustuaan tämä ryhtyi välittömästi toimiin heidän poistamiseksi maasta, kuten ehdinkin kirjoittaa jo viime viikolla. 

Tuoreen tiedon mukaan Trump aikoo sijoittaa peräti 30 000 rikoksiin syyllistynyttä laitonta maassaolijaa pahamaineiseen Guantanamon vankilaan. Tähän mennessähän presidentin hallinto on lähettänyt heitä ainoastaan kotimaahansa - ja huolehtinut tarvittaessa kovin keinoin siitä, että nämä otetaan siellä myös vastaan.

* * *

Päätän tämän maahanmuuttoon liittyvän asiakokoelmani toteamalla, että jopa Helsingin sanomat on lopulta taipunut huomioimaan Ruotsin maahanmuuttajiin liittyvien räjähdysten uutisointiin. Tosin mainitsematta jutussaan sanallakaan tapahtumien yhteydestä humanitaariseen maahanmuuttajiin tai heidän etniseen alkuperäänsä.

Mutta mitähän meidän pitäisi ajatella veroilla rahoittamastamme Ylestä, jonka suunnasta on kuulunut kovaa valitusta sen jälkeen, kun sen rasitusta veronmaksajille hiukan kevennettiin. Se ei nimittäin ole vielä pukahtanuut sanaakaan Ruotsin tapahtumista, vaikka PT-media uutisoi asiasta jo viime perjantaina. 

Siksi on kysyttävä Yleisradion johdolta, että onko tämä esimerkki siitä luotettavasta journalismista, jonka takia meidän tulisi jatkaa Yleisradion rahoitusta entisellä tasolla? Vai onko kyseessä sittenkin vain Ylen toimituskunnan poliittisesta - tai suorastaan orwellilaisesta - päätöksestä salata suomalaisilta poliittisesti kiusallisia tosiasioita. 

JK kello 7.45. Huomasin juuri PT-mediasta, että tunnetun ruotsalaisen maahanmuuttajataustaisen rikollispomon Kurdiketun setä on ammuttu eilen. Tästä seuraa epäilemättä ruotsalaisen väkivallan kiihtyminen tulevina päivinä ja viikkoina. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Javier Milei and the Great Western Opportunity
Trump säätää maahanmuuttoa, mutta joutuuko EU maksamaan?
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?

 

Laitavasemmiston intohimo on johtanut suomalaisten turvallisuuden heikkenemiseen

Keskusrikospoliisi kertoi, että itärajan sulkemiseen johtaneen Venäjän hybridioperaation aikana Suomeen saapuneiden ihmisten joukosta on tunnistettu noin 50 henkilöä, joiden epäillään syyllistyneen rikoksiin maassamme. Kirjo on laaja sisältäen sekä henkeen, terveyteen ja omaisuuteen kohdistuvia rikoksia että seksuaali-, huumausaine- ja liikennerikosepäilyjä ja viranomaisia vastaan kohdistuneita epäiltyjä rötöksiä. 

Joukosta on myös tunnistettu muutamia kymmeniä henkilöitä, joiden on saatujen tietojen perusteella arvioitu mahdollisesti uhkaavan sisäistä turvallisuutta Suomessa. Kaiken kaikkiaan kyse on siten melkoisesta paskasakista, jollaista kukaan täysjärkinen ei toivo maahamme.

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten itärajan sulkemisesta itkuvirsiä rustannut - eli sen avaamista vaatinut - laitavasemmisto suhtautuu asiaan. Eli tunnustetaanko myös Vasemmistoliitossa ja Vihreissä hallituksen tekemän itärajan sulkemispäätöksen järkevyys?

* * *

Kun nyt kerran kehitysmaalaisista maahanmuuttajista kirjoitin, niin en malta olla nostamatta esille myöskin Habiballah Kheirallahia ja Habib Nazaria, jotka saivat yhdeksän ja reilun kahden vuoden rangaistukset teinityttöjen raiskaamisista ja sen yrittämisestä. 

Nämä tapaukset eivät sinänsä ole mitenkään erikoisia, enkä tiedä missä joukossa Kheirallah ja Nazar ovat tulleet Suomeen. Selvää kuitenkin on, että heidän tänne ottamisestaan päätöksen tehneet viranomaiset ovat tehneet hirvittävän virheen, josta seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneet tytöt ovat joutuneet maksamaan järkyttävän hinnan. 

Tapaus ei kuitenkaan ole ensimmäinen eikä viimeinen. Eikä se tule vaikuttamaan sitä eikä tätä poliittisen vasemmiston intohimoiseen suhtautumiseen EU:n alueelle ja Suomeen tulevaan - erityisesti islamilaisista maista lähteneiden - kehitysmaalaisten virtaan. Eikä edes siihen, että tästä vasemmiston intohimosta tulevat kärsimään eniten etnisesti suomalaiset nuoret.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lontoossa tapahtuu yksi raiskaus per tunti
Vasemmistoliitto avaisi rajat Putinin hybridisodalle
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista

Sensuuria, tekoälyä, moraalia ja eurooppalaista kyvyttömyyttä

Eilen uutisoitiin siitä, kuinka kiinalaiset ovat kehittäneet länsimaiset tekoälyt laudalta lyövän oman tekoälynsä. Vieläpä lähes olemattoman pienellä budjetilla ja kyvyllä sensuroida kehittäjänsä kannalta kiusallisia asioita.

Sensuuria toki harrastaa myös ChatGPT. Tästä esimerkkinä pyysin siltä vastausta seuraavaan kysymykseen: "miten toimisit, jos pyytäisin sinua opastamaan selvästi ihmisoikeuksien vastaisessa toiminnassa, kuten vaikka terroriteon suunnittelussa?"

Vastaus oli seuraava: "hyvä kysymys, ja on tärkeää, että tällaisia asioita käsitellään vastuullisesti. Jos pyytäisit minua opastamaan toiminnassa, joka on ihmisoikeuksien vastaista tai lainvastaista, en voisi enkä tietenkään auttaisi siinä. Minut on ohjelmoitu noudattamaan eettisiä periaatteita, jotka edellyttävät ihmisoikeuksien ja turvallisuuden kunnioittamista... Tällaisissa tapauksissa pyrkisin ennemmin ohjaamaan keskustelua kohti rakentavia ja positiivisia ratkaisuja. Jos olet huolissasi jostain tai sinulla on paha olla, aina kannattaa puhua luotettavalle ihmiselle, kuten läheiselle, mielenterveysalan ammattilaiselle tai kriisipuhelimeen... Onko sinulla jokin huolenaihe, josta haluaisit keskustella?"

Tekoäly oli siis näköjään huolissaan mielenterveydestäni! Tämä oli mielenkiintoista ellei suorastaan liikuttavan söpöä.

* * *

Palautin tekoälyn kuitenkin maan pinnalle kertomalla sille, miksi kysyin kysymykseni. Vastaukseksi sain ihan järkevää pohdiskelua sananvapauden rajoista ja lainsäädäntöjen moninaisuudesta. 

Jutustelun lopuksi ChatGPT kertoi, että "tämä on yksi tekoälyn keskeisistä haasteista: Miten varmistetaan tasapaino vastuullisuuden, läpinäkyvyyden ja vapauden välillä? Olisiko mielestäsi hyvä, jos tekoälyä koskeva sensuuri ja sääntely olisivat täysin avoimesti kerrottuja käyttäjille?"

Pidin ehdotusta hyvänä ja jatkoimme tämän jälkeen vielä jonkin aikaa keskustelua, joka päätyi siihen, että totesimme yhdessä - minä ja ChatGPT - että asia on varsin vaikea monestakin syystä. Tästä huolimatta tekoälyn hyödyntäminen tulee olemaan yhä tärkeämmässä roolissa ihmiskunnan tulevaisuudessa ja teknologian kehityksessä. 

Toivottavasti sen roolin saldo on enemmän hyvä kuin paha riippumatta siitä, onko kyseessä piilaaksolainen vai kiinalainen tekoäly.

* * *

Lopuksi haluan todeta sen, minkä monet muutkin ovat jo todenneet. Eli kysyä, miksi kiinalaiset kehittivät DeepSeekin sen sijaan, että se olisi tehty EU:ssa? 

Syitä voi tietenkin olla monenlaisia, mutta tämän kysymyksen perimmäinen tarkoitus ei ole saada vastausta, vaan herätellä EU:n päättäjiä huomaamaan, että maanosamme on jäämässä yhä enemmän muun maailman jälkeen tieteellis-teknologisessa kehityksessä. 

Ja siksi sen on muutettava politiikkansa fokusta. Eli käytettävää vähemmän aikaa, energiaa ja rahaa kaikenlaiseen ihmisten vapauden rajoitustoimiin ja lisättävä ponnisteluita tieteellis-teknisen kehityksen mahdollistamiseksi. 

Enkä tarkoita tällä pelkästään valtiorahoitteista tiedettä ja tutkimusta, vaan myös - ja ennen kaikkea - yritysvetoisen tieteen ja teknologian sekä niiden tuotosten kaupallistamisen edistämistä ja motivoimista sekä niitä rajoittavan byrokratian purkamista. Sillä tosiasia on, että juuri näiden asioiden tulee - erään muun asian ohella - olla aivan keskeisimpiä EU-asioita, mikäli haluamme taata eurooppalaisille hienon menneisyyden lisäksi myös hyvän tulevaisuuden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttopolitiikassa on huomioitava tekoäly ja robotit
Tekoäly voi parantaa salaliittoteoreetikon
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi

Teollisuuden työtaistelut alkoivat - mutta toivottavasti ne myös loppuvat nopeasti

Tänään alkavat teollisuusliiton lakot, jotka kohdistuvat useisiin teknologiateollisuuden ja kemianteollisuuden yrityksiin. Tämän lisäksi seitsemän muuta työntekijäliittoa on ilmoittanut järjestävänsä lakkolaisia tukevia toimia ja myös Finnairin lentäjät ovat ilmoittaneet omiin työehtoneuvotteluihin liittyvistä työtaistelutoimista.

Teollisuusliitto on jo aiemmin kertonut tavoittelevansa kahdelle vuodelle jaettuja 10 prosentin palkankorostuksia, joilla se haluaa korjata jäsentensä aiempina vuosina heikosti kehittynyttä ostovoimaa. Sen taustalla on - kuten arvoisa lukijani varmasti muistaa - kaksi vuotta sitten tehty poikkeuksellisen vastuullinen sopimus, jolla tuettiin Sanna Marinin (sd) hallituksen aikana syöksykierteeseen saatettua Suomen taloutta. 

Työnantajapuoli ei ole ay-liikkeen vaatimuksiin kuitenkaan suostunut, joten asiasta on käyty neuvotteluita, joiden yksityiskohtia ei ole avattu suurelle yleisölle. Sen sijaan työnantajat ovat kertoneet vaatimusten olleen edelleen sellaisia, että niihin suostuminen heikentäisi suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä.

Pääministeri Petteri Orpo (kok) on vedonnut työmarkkinaosapuoliin sovun löytämiseksi, koska hän pelkää - ja tietää - laajamittaisten lakkojen voivan vahingoittaa orastavaa talouskasvua. Tämä on ymmärrettävää sikäli, ettei talouskasvun siirtyminen kohti tulevaisuutta ainakaan helpottaisi hallituksen pyrkimyksiä tasapainottaa valtion budjettia. 

Orpon vetoomus on ymmärrettävä jo siitäkin syystä, että jo pelkkä lakkoilu vähentää verotuloja - puhumattakaan vientiteollisuuden kilpailukyvyn heikkenemisestä - ja sitä kautta lisää painetta valtion budjetin leikkaamiseen ja/tai valtion lisävelkaantumiseen myös jatkossa. Näin ollen hänen huolensa on helppo ymmärtää.

Tosiasia kuitenkin on, että lakko-oikeus on työntekijöille Suomen laissa taattu oikeus, joten siitä päättävät työntekijöiden edustajat itsenäisesti. Vastaavasti työnantajien edustajilla on oikeus suostua tai olla suostumatta lakkoilevien työntekijöidensä vaatimuksiin. Sekä tarvittaessa ryhtyä toimiin liiketoimintansa supistamiseksi tai jopa siirtämiseksi pois Suomesta. 

Nähtäväksi siis jää, miten neuvottelut ja niitä tukevat työtaistelutoimet etenevät seuraavina viikkoina. Ja toivoa, että osapuolet löytäisivät molemmille kelvollisen ratkaisun ennen kuin Suomen taloudelle on syntynyt oleellista vahinkoa. 

  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouskasvulle haitallisimman verotuksen laskeminen olisi järkevää
Onko maallamme malttia vaurastua?
Ihme on tapahtunut

Ylen kannattaisi kutsua Matti Viren, Eemil Nuuttila, Matias Mäkynen ja Mika Maliranta A-studioon

Javier Milei valittiin konkurssikypsän Argentiinan presidentiksi 19. marraskuuta 2023. Sen jälkeen maassa on leikattu rajulla kädellä julkista sektoria, minkä seurauksena esimerkiksi Yle julkaisi hänen hallinnostaan äärimmäisen negatiivisen jutun.  

Siksi oli mielenkiintoista huomata professori Matti Virenin jakaneen sosiaalisessa mediassa muutamia tietoja Argentiinan viimeaikaisesta kehityksestä. Niistä ensimmäisen mukaan Argentiinan köyhyysaste on nyt laskenut alle joulukuun 2023 tason, vaikka julkiset menot ovat supistuneet reaalisesti 30 %. Lisäksi julkinen talous on kääntynyt ylijäämäiseksi ja IMF ennustaa nopeaa talouskasvua. 

Viren kertoi myös, että kansan enemmistö suhtautuu luottavaisesti maan talouden tulevaisuuteen. Ja, että suurin osa argentiinalaisista kannattaa Mileitä.

Tätä voi verrata Suomeen, jossa hallitus on hirvittävän opposition huudon saattamana leikannut varovaisesti valtion menoja - tai oikeammin vain niiden kasvua. Ja samalla - ainakin poliittisen vasemmiston näkemyksen mukaan - suomalaisten köyhyys on lisääntynyt sen päätösten seurauksena. Lisäksi Petteri Orpon (kok) kabinetin kannatus äänestäjien keskuudessa on laskenut. 

Siksi on kysyttävä, että olisiko Suomenkin hallituksen kannattanut puuttua julkisiin menoihin selvästi nyt nähtyä reilummin. Ja tervehdyttää julkinen talous sitä kautta kertaheitolla vapauttaen samalla korkeasti koulutettua työvoimaa yksityiselle sektorille. 

Asia ei ole sikäli yksioikoinen, ettei Suomi ole - ainakaan vielä - joutunut samanlaiseen talouskurimukseen kuin Argentiina oli ollut vuosikymmeniä ennen Milein valtaannousua. Eivätkä valtion menojen rajun leikkauksen seuraukset olisi välttämättä samanlaisia kuin Viren kuvasi.

Silti olisi hyvä, mikäli suomalaiset mediat - ja etenkin Ylen uutistoimitus - korjaisivat aiemmin luomansa käsityksen Milein uudistusten negatiivisista vaikutuksista maansa talouteen. Enkä panisi pahakseni myöskään Matti Virenin kutsumista A-studioon keskustelemaan vaikkapa Eemil Nuuttilan (kok), Matias Mäkysen (sd) ja Mika Malirannan kanssa Argentiinan ja Suomen hallitusten toimien vaikutuksista näiden maiden talouskehitykseen. 

Näin Yle voisi samalla osoittaa pyrkivänsä korkeatasoiseen journalismiin, jossa on tarkoituksena antaa ihmisille todellinen kuva maailman tapahtumista ja niiden taustoista. Siis korjaamaan sitä - hyvin perusteltua - kuvaa Ylen poliittisesti vinoutuneesta toiminnasta,  joka lienee osaltaan vaikuttanut siihen, että yli 300 yhtiön työntekijää joutuu siirtymään muihin töihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylellistä valitusta ja helsinkiläistä ymmärtämättömyyttä
Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta

Ylellistä valitusta ja helsinkiläistä ymmärtämättömyyttä

Pitkäaikainen Yleisradion toimittaja Markus Leikola kirjoitti sosiaaliseen mediaan, että eilen - Ylen irtisanomisten julistuspäivänä - olisi ollut suomalaisen tiedonvälityksen, journalismin ja suomalaisen kulttuurin musta päivä. Ja perusteli sitä omalla ymmärtämättömyydellään.

Hän nimittäin väitti, että "katsojien, kuulijoiden ja tekijöiden toiminnan tai laiminlyöntien, virheiden tai ansioiden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä". Väite on peräti merkillinen ottaen huomioon kaiken sen vasemmalle kallellaan olleen poliittisen vinouman, jota Yle ja sen toimittajat ovat harjoittanut toiminnassaan etenkin sen jälkeen, kun sille luotiin oma verotusoikeus.

Näitä tapauksia olen analysoinut ja/tai kommentoinut tässä blogissa kerta toisensa jälkeen (esimerkki, toinen, kolmas, neljäs ja viides) ja ongelman ovat kyllä huomanneet muutkin (esimerkki). Siten en katso tarpeelliseksi perustella asiaa tässä sen enempää.

Sen sijaan totean, että olisi ollut älyllisesti rehellistä, mikäli toimittaja Leikola olisi miettinyt hetken ennen avautumistaan, että olisiko Ylellä enemmän puolustajia, jos se ja sen toimittajat olisivat toimineet kuten valtion mediayhtiöltä odotetaan. Siis pyrkien poliittisen vaikuttamisen sijaan totuuteen ja tasapuolisuuteen omassa toiminnassaan. 

Joko hän ei tätä ymmärtänyt tai - mikä vielä pahempaa - ei ole edes tunnistanut tällaisen ongelman olemassaoloa. 

* * *

Suomen pääkaupunkina toimi vuoteen 1812 asti Turku. Sen jälkeen statuksen sai Helsinki, koska Venäjän tsaari katsoi Turun sijaitsevan liian lähellä Ruotsia. 

Pääkaupunki tarkoittaa sitä paikkaa, johon on sijoitettu valtakunnan hallintoelimet. Siis sellaiset kuin eduskunta, valtioneuvosto, ministeriöt ja kaikenlaiset keskusvirastot, joiden perimmäisenä tehtävänä demokratiassa - toisin kuin diktatuureissa - on palvella kansalaisia.

Tämä asia on ilmaistu Suomen perustuslain toisessa pykälässä seuraavasti: "Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen."

Tätä tarkoittaa sitä, että pääkaupungilla on muihin kaupunkeihin verrattuna erikoisasema. Ja siksi sen tulee olla mahdollisimman hyvin kansan saavutettavissa.

Tätä ei ole ilmeisesti ymmärretty Helsingin vihreänsävyisessä hallinnossa, joka eilisen uutisen perusteella suunnittelee polttomoottoriautojen kieltämistä alueellaan. Eli erityisesti huonojen julkisten liikenneyhteyksien päässä olevien kansalaisten liikkumisen vaikeuttamista alueellaan. 

Siksi ehdotan eduskunnalle, että se poistaisi erityisasemastaan piittaamattomalta Helsingiltä pääkaupunkistatuksen ja siirtäisi valtionhallinnon eduskuntaa, presidenttiä ja valtioneuvostoa myöden sellaiseen kaupunkiin, jonka asukkailla on halu palvella koko kansaa. Samalla voitaisiin korjata se maantieteellinen ongelma, että Helsinki etelärannikon satamakaupunkina sijaitsee Suomen reunalla eli mahdollisimman kaukana kaikesta.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eilinen oli Ylen uutistoimitukselle misinformaation juhlaa
HSL:n edustaja esitti autoilun matka-aikojen pidentämistä
Eristäytyvä pääkaupunki

Seuraako Putinin Venäjä 1900-luvun alun keisareiden ja keisarikuntien jalanjälkiä?

Presidentti Alexander Stubb arveli eilen, että Ukrainan ja Venäjän välille voitaisiin saada rauha alle puolessa vuodessa. Näin siksi, että Venäjän talous on tällä hetkellä varsin tukalassa tilanteessa. 

Venäjän tilannetta ei ainakaan helpota se, että USA:n presidentiksi valittu Donald Trump pyrkii alentamaan öljyn maailmanmarkkinahintoja, jolloin Putinin diktatuurin käytettävissä olevat tulot pienenisivät entisestään. Ja mikä tärkeintä, Venäjällä asuvien ihmisten elintaso laskisi nykyisestä, jolloin heidän vastustuksensa sodankäynnille saattaisi lisääntyä ja jopa radikalisoitua hyvinkin nopeasti. 

Tässä asiassa voi hakea mallia Venäjän omasta historiasta. Eli helmi- ja lokakuun vallankumouksista. 

Ensin mainitussa tapauksessa ihmisten kyllästyminen Venäjälle tappiolliseen sodankäyntiin (ensimmäisessä maailmansodassa) johti vallan siirtymiseen tsaarilta menševikeille. Nämä kuitenkin jatkoivat sotaa, jolloin sen kansalle aiheuttamat rasitukset jatkuivat. Lisäksi hallituksen toimet johtivat nopeaan inflaatioon, jonka seurauksena talonpoikien ei kannattanut enää myydä viljaa kaupunkeihin. 

Näin asutuskeskusten ruokahuoltotilanne heikkeni koko ajan samalla kun elinkustannukset nousivat nopeasti ja työttömyys alkoi lisääntyä. Lopputuloksena Bolševikit tekivät uuden vallankumouksen ja ottivat hallinnon käsiinsä lupaamalla työtä ja leipää - sekä lopettaa kansaa riuduttavan sodan.

* * *

Tämä kaikki on varmasti Vladimir Putinin ja Donald Trumpin tiedossa. Ja siksi ensin mainitulla on hyvät syyt kuunnella herkällä korvalla mitä vastavalittu USA:n presidentti hänelle tarjoaa.

Tässä yhteydessä on myös huomattava, että mikäli venäläiset kääntyvät suurella joukolla vastustamaan sotaa, muuttuu tilanne Putinin kannalta kestämättömäksi samaan tapaan kuin kävi saksalaisille ensimmäisen maailmansodan lopussa. Tuolloinhan vallankumous alkoi maan laivastosta ja levisi nopeasti kansan pariin. 

Myös Saksassa kapinan syynä oli ihmisten sotaväsymys ja taloudelliset vaikeudet. Erona Venäjään oli vain lopputulos eli germaanien välttyminen sosialismin ikeeltä sekä syrjäytetyn keisarin säilyminen hengissä - toisin kuin Venäjällä.

Nähtäväksi siis jää, onko presidentti Stubb oikeassa eli kykeneekö Donald Trump ajamaan Putinin nurkkaan, josta ei ole muuta poispääsyä kuin suostuminen rauhaan. Lisäksi tulee olemaan mielenkiintoista, minkälaiset ehdot rauhalle asetetaan.

Tässäkin suhteessa Venäjän vuoden 1917 ja Saksan vuoden 1918 vallankumoukset tarjoavat mielenkiintoisen vertailukohdan. Bolshevikkivallankumouksen seurauksena Venäjän pinta-ala pieneni oleellisesti useiden valtioiden - myös Suomen - itsenäistyessä. Samoin kävi Saksalle ensimmäisen maailmansodan päättäneen Versailles’n rauhansopimuksen myötä.   

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, onko Trump valmis ajamaan Putinin Venäjän yhtä tukalaan asemaan kuin tsaarin keisarikunta oli vuonna 1917 ja pakottamaan sen vetäytymään kokonaan Ukrainasta. Vai tarjoaako hän lopulta Putinille mahdollisuuden säilyttää edes osan tämän vuoden 2014 aikana ja jälkeen valtaamasta alueesta?

Mikäli pitää paikkansa - kuten Trump on kertonut - että Ukraina on valmis "tekemään diilin", eivät ehdot voi olla kovin hyvät Putinin kannalta. Eivätkä ne ainakaan parane, mikäli sodalta katoaa venäläisten tuki.  

Entä itse Putinin asema? Jos ja kun hän joutuu tekemään Venäjälle tappiollisen rauhan, käykö hänelle samoin kuin Venäjän tsaarille tai Saksan keisarille reilun sadan vuoden takaisissa vallankumouksissa? Vai onnistuuko hän tavalla tai toisella säilyttämään asemansa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olemmeko kolmannen maailmansodan kynnyksellä?
Putinin kuolemanvakava uhka
Venäläinen paperitiikeri ja Kiinan keisari

Laillistettu lapsenraiskaus

Eilisen uutisen mukaan Irak on hyväksynyt lain, jonka mukaan miehet voivat jatkossa avioitua yhdeksänvuotiaiden tyttölasten kanssa. Ja käyttää heitä sen jälkeen seksuaalisesti hyväkseen - eli harjoittaa laillista lapsenraiskaamista. 

En tiedä onko tämä järkyttävämpää kuin se, että Irakin valtapuolueet ovat perustelleet lakimuutosta tyttöjen suojelemisella sopimattomilta suhteilta. Eli että Irakin hallinto on näin tunnustanut maan miehillä olleen jo aiemmin tapana raiskata alle kymmenvuotiaita lapsia.

Asia ei ehkä järkyttäisi niin paljon, elleivät irakilaiset olisi Suomen kolmanneksi suurin maahanmuuttajaryhmä. Ja siten on todennäköistä - tai ainakin mahdollista - että myös täällä on raiskattu yhdeksänvuotiaita irakilaistyttöjä. 

Käytännössä yhdeksänvuotiaiden naittamista tapahtuu kuitenkin "vain" shiialaista uskonhaaraa noudattavien muslimien parissa. Heitä oli Wikipedian mukaan viime vuonna noin 10-15 prosenttia Suomen muslimeista eli 14 000 - 22 000 henkeä. 

Tässä asiassa suomalaista kantaväestöä koskeva kysymys kuuluu, että onko laillistetun lapsenraiskauksen hyväksyvä uskonto sellaista kulttuuria, jota me haluamme Suomeen? Etenkin kun samaan kulttuuriin näyttää rikostilastojen perusteella kuuluvan myös taipumus harjoittaa laillistamatonta raiskaamista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lontoossa tapahtuu yksi raiskaus per tunti
Milloin Suomessa ylittyy miljoonan muslimin raja?
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä

 

Eilinen oli Ylen uutistoimitukselle misinformaation juhlaa

Eilinen päivä oli poliittiselle vasemmistolle varsinaista vaihtoehtoisen totuuden juhlaa. Tarkoitan tietenkin Elon Muskin elettä, jossa hän pitää Donald Trumpin virkaanastujaisissa pitämänsä puheen aikana kätensä ensin sydämen päällä ja sen jälkeen nostaa sen kohti yleisöä sanoen sen jälkeen "my heart goes out here" eli "sydämeni on tässä mukana". 

Ele toki muistutti kovasti natsitervehdystä, mutta sitä seuranneet sanat osoittavat, että kyse oli kuvaannollinen liike, jossa hän ikään kuin antaa sydämensä yleisölleen. Tällä ei tietenkään ole vasemmalle kallellaan oleville ihmisille mitään merkitystä.

Sen sijaan täytyy ihmetellä Yle uutisointia asiasta. Sen toimittaja oli nimittäin keksinyt kysyä asiasta Taideyliopistolla työskentelevä dosentilta, Kimi Kärjeltä, jonka mukaan "teknisesti se oli natsitervehdys".  

Joko dosentti Kärki tai Ylen toimittaja - jutusta ei selviä kumpi - oli sen jälkeen sitä mieltä, että "vaikka kädenojennus ei ehkä ollut 1930-luvun saksalaista laatua, vaan enemmän nettifoorumeilla marinoitua edgeilyä, sen voi sanoa olevan natsitervehdys". Ja sen jälkeen juttu jatkui sillä, että Musk on ilmaissut tukeaan Saksan toiseksi suosituimmaksi nousseelle puolueelle, AfD:lle.

Toisin sanoen meidän veronmaksajien rahoilla syötettiin suomalaisille jälleen kerran misinformaatiota tuutin täydellä. Eikä asiaa ole korjattu edes sen jälkeen, kun Musk itse kommentoi asiaa ihmettelemällä, että "suoraan sanottuna he tarvitsevat parempia likaisia ​​temppuja. 'Kaikki ovat Hitleriä' -hyökkäys on niin väsynyt".

* * *

Eilinen päivä toi mukanaan toisenkin Ylen poliittisesti värjäytyneen uutisen. Tarkoitan sitä, että illan pääuutisissa kerrottiin EU:ta huolestuttavan etenkin X-viestipalvelun Elon Muskin sekaantuminen Euroopan politiikkaan - eli X:n algoritmien säätäminen sellaisiksi, että ne suosisivat äärioikeistoa. 

Näin voi tietenkin olla tai olla olematta, mutta kun asian tueksi esitettiin ensin saksalaisen vihreän ja sitten maltalaisen sosialistin näkemys heräsi itselläni vahva epäilys siitä, että onko kyseessä Euroopan Unionin vai sittenkin ainoastaan eurooppalaisen vihervasemmiston huolestuminen. Jälkimmäistä näkemystä tukee komissaari Henna Virkkusen (kok) kommentti, jonka mukaan X:n algoritmien toimintaa tutkitaan parhaillaan, eikä asiaa voi viedä eteenpäin, ellei algortmien poliittisesta puolueellisuudesta ole olemassa oikeudessa pitävää näyttöä. 

Lopuksi Ylen toimittaja kertoi, että Trumpin hallinto saattaisi pahimmillaan määrätä vastatoimia, mikäli EU ryhtyisi rajoittamaan sananvapautta. Näin saattaisi tietenkin käydä - ja hyvästä syystä etenkin siinä tapauksessa, mikäli rajoittamisen perusteeksi ei olisi antaa Virkkusen mainitsemaa vahvaa näyttöä sananvapauden väärinkäytöstä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
USA:ssa on jatkossa kaksi sukupuolta ja sananavapaus

Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan
Viime päivien järkevin kommentti, Petteri Orpo ja Paavo Arhinmäki

USA:ssa on jatkossa kaksi sukupuolta ja sananavapaus

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump antoi heti valtaan tultuaan monenlaisia määräyksiä. Yksi mielenkiintoisimmista oli sukupuolten rajaaminen kahteen, mieheen ja naiseen. 

Näin maailman johtava suurvalta tunnusti biologisen tosiasian, jonka mukaan ihmiset jakaantuvat kahteen sukupuoleen, joista poikkeavat henkilöt eivät ole sukupuolia vaan... hmm... poikkeamia pääsäännöstä. Samalla liittovaltion virastoissa lopetetaan monimuotoisuus-, tasa-arvo- ja osallisuusohjelmat tarpeettomina.

Päätöksellä on monenlaisia seurauksia, kuten julkisten varojen käytön lopettaminen sukupuolenkorjauksiin liittyvään terveydenhuoltoon sekä ihmisten sijoittaminen heti syntymän jälkeen todetun sukupuolensa mukaisesti vankiloihin ja turvakoteihin. Tämän seurauksena wokeltaminen vähenee amerikkalaisessa yhteiskunnassa.

Nähtäväksi kuitenkin jää, vaikuttaako tämä myös sukupuolenvaihdosten määrään Yhdysvalloissa. Tai seurataanko hänen linjaansa Euroopan Unionin jäsenvaltioissa kuten Suomessa. 

* * *

Toinen erityisen mielenkiintoinen Trumpin linjaus koski sananvapautta. Näin siksi, että sen tila on ollut Yhdysvalloissa muutenkin selvästi parempi kuin Euroopassa. Käytännössä tämä tarkoittaa kaikenlaisten sosiaaliseen mediaan kohdistuvien vaatimusten lopettamista. 

Tämän voi halutessaan nähdä piikkinä erityisesti Iso-Britannian pääministerille, Keir Starmerille, joka on rajoittanut sosiaalisissa medioissa kirjoittelua vankeusrangaistusten ohella. Sekä saanut näkemykselleen tukea maan oikeuslaitokselta. 

Siten jatkossa on jännittävää seurata, eriytyvätkö amerikkalaisten ja eurooppalaisten mahdollisuudet ilmaista näkemyksiään sosiaalisessa mediassa entistä enemmän. Vai ottavatko EU-maat aikalisän ja sallivat - ainakin toistaiseksi - laajan sananvapauden myös omille kansalaisilleen.

Itse toivon luonnollisesti jälkimmäistä, koska olen jo ajat sitten huomannut, että niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Trump säätää maahanmuuttoa, mutta joutuuko EU maksamaan?
Britannian pääministeri otti yksipuolisen kannan maansa mielenosoituksiin
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa

Trump säätää maahanmuuttoa, mutta joutuuko EU maksamaan?

Tänään on se päivä, jota vihervasemmisto on odottanut kauhulla. Näin siksi, että Yhdysvalloissa vaihtuu presidentti Joe Bidenista Donald Trumpiksi. 

En ota tässä kantaa siihen, onko muutos hyvä vai huono. Sen sijaan kiinnitän teidän - arvoisat lukijani - huomionne siihen, kuinka USA:n maahanmuuttopolitiikka muuttuu. 

Ylen jutun mukaan Trump aikoo perua USA:ssa laittomasti oleskeleville vanhemmille syntyneiden lasten automaattisen oikeuden maan kansalaisuuteen. Lisäksi hän vaatii, että etelästä tulevien turvapaikanhakijoiden tulee odottaa Meksikossa hakemuksensa käsittelyä. 

Trump on myös luvannut aloittavansa ensimmäisenä päivänä maan historian suurimmat joukkokarkotukset. Tämä koskisi noin 11 miljoonaa ihmistä, joista noin 435 000 on tuomittu rikoksesta. 

Nämä siis Ylen uutisten mukaan. Mielenkiintoista kyllä, Helsingin sanomat kertoi lisäksi, että Trump aikoo ottaa jälleen käyttöön ensimmäisellä presidenttikaudellaan vuodesta 2017 lähtien voimassa olleen muslimikiellon, jonka tarkoituksena oli estää maahantulo Syyriasta ja kuudesta muusta muslimienemmistöisestä maasta.

En osaa sanoa, oliko muslimikiellon pois jättäminen Ylen uutisesta vahinko vai tarkoituksellista, mutta se on hyvä huomata myös täällä Suomessa nyt, kun suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa ollaan muuttamassa. Näin siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - ettei suomalaisessa yhteiskunnassa ole tarkoitus soveltaa uskontoperusteista maahanmuuttolainsäädäntöä. 

* * *

Muslimeista kirjoittaessani tuli mieleen myös Israelin ja Hamasin välinen tulitauko, joka on astunut voimaan ja panttivankien vaihto rikollisiin on alkanut. Nähtäväksi kuitenkin jää, syntyykö tämän prosessin seurauksena juutalaisten ja arabien välille pysyvä rauha, vai alkavatko jälkimmäiset haavansa nuoltuaan jälleen toteuttaa terroristisia toimia.

Tarkoitan tällä lähinnä rakettien ammuskelua Israelin puolelle, joka on aiempina vuosikymmeninä ollut heille varsin tavanomaista. Toivoa tietenkin sopii, ettei näin kävisi, mutta saattaa hyvinkin olla, etteivät kaikki palestiinalaiset ole samaa mieltä.

Jos näin käy, niin hinnan siitä maksavat pikemminkin palestiinalaiset kuin juutalaiset. Sekä tietenkin eurooppalaiset, joilla on ollut tapana kuitata osa palestiinalaisten asuinalueiden jälleenrakennuksesta sen jälkeen, kun nämä ovat saaneet ärsytettyä Israelin iskemään takaisin.   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisuutta, uhkailua ja suuruudenhulluutta
Gazan kansanmurha
Vallanvaihto

Olemmeko kolmannen maailmansodan kynnyksellä?

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) on antanut haastattelun, jossa hän on maalannut niin sanotusti piruja seinille. Eli kertonut pelkäävänsä, että kolmas maailmansota on jo käynnissä, mutta sitä ei olla halukkaita näkemään.

Hänen mukaansa nykytilanne on samankaltainen kuin toiseen maailmansotaan johtanut tilanne 1930-luvun lopulla. Siksi ajattelin muistuttaa teitä, arvoisat lukijani siitä, mitä tuolloin tapahtui. 

* * *

Toisen maailmansodan yhtenä syynä pidetään ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehtyä Versaillesin rauhaa, jonka ehdot koettiin Saksassa kohtuuttomiksi. Miehittiväthän sen sotilaat vielä sodan lopussakin sekä idässä että lännessä vihollisen maita toisin kuin toisen maailmansodan lopulla. 

Alueiden menetyksen lisäksi Saksan armeijaa supistettiin rajusti, mutta Hitler ei välittänyt siitä, vaan aloitti 1930-luvun puolivälissä maansa sotilaallisen voiman kehittämisen. Siihen ei puututtu, vaan esimerkiksi Iso-Britannia teki Saksan kanssa laivastosopimuksen, jossa määriteltiin sen laivaston kooksi 35 prosenttia heidän oman - silloin maailman mahtavimman - laivastonsa koosta.

Toista maailmansotaa edelsi Espanjan sisällissota, jonka lopputuloksena kenraali Francisco Franco nousi valtaan syrjäyttämällä vaaleilla valitun vasemmistolaisen hallituksen. Tässä sodassa Francoa tukeneet Saksa ja Italia - sekä tasavaltalaisia tukenut Neuvostoliitto - pääsivät testaamaan omien aseidensa toimintaa ja kehitystarpeita.

Vuonna 1936 Hitler hyödynsi kasvanutta sotilaallista voimaansa myös siten, että hän palautti armeijansa demilitarisoidulle Reininmaalle. Ranska protestoi, mutta britit hyväksyivät tapahtuneen, eikä Saksaan lopulta kohdistunut sotilaallista uhkaa. Sen sijaan Hitler järjesti Reininmaalla "kansanäänestyksen", jossa 98,8 prosenttia kantansa ilmaisseista tuki hänen toimiaan.

Hitler junaili myös Itävallan liittämisen osaksi Saksaa, vaikka sellainen oli kielletty Versaillesin rauhansopimuksessa. Tähän hän sai tukea Italialta. 

Osa itävaltalaisista vastusti itsenäisyyden menetystä mellakoilla. Ne kuitenkin loppuivat, kun maiden yhdistymistä junaillut sisäministeri Arthur Seyss-Inquart kutsui Hitlerin armeijan rauhoittamaan tilanteen. 

Seuraava vaihe Hitlerin matkalla kohti sotaa oli Tshekkoslovakian saksankielisten sudeettialueiden liittäminen valtakuntaan. Siinä tilanteessa Tshekit olisivat halunneet puolustautua, mutta sen kanssa liitossa olleet Ranska ja Neuvostoliitto kieltäytyivät auttamasta. Niinpä asia ratkaistiin Iso-Britannian pääministerin - lordi Neville Chamberlainin - johdolla solmitulla Münchenin sopimuksella, jonka mukaan sudeettialueet liitettiin Saksaan.

Sudeettialueiden saamisen jälkeen Hitler liitti myös Tshekin alueen itseensä ja alisti Slovakian nukkevaltioksi. Pian sen jälkeen Unkari liitti itseensä Slovakian unkarinkieliset alueet.

Näiden tapahtumien jälkeen Hitler ryhtyi vaatimaan Memelin eli nykyisen Klaipedan luovuttamista Saksalle. Tälläkin kertaa Saksan uhri eli Liettua pyrki saamaan ulkovalloilta apua, mutta siitä kieltäydyttiin. 

Vielä on muistettava, että ennen toista maailmansotaa Saksa ja Neuvostoliitto solmivat Molotov-Ribbentrop-sopimuksen, jossa Euroopan itäosa jaettiin Saksan ja Neuvostoliiton kesken. Sen mukaisesti Hitler hyökkäsi Puolaan syyskuun alussa 1939 ja Neuvostoliitto miehitti vastaavasti maan itäosan. 

Tämän seurauksena Ranska ja Iso-Britannia julistivat lopulta sodan Saksalle, mutta eivät Neuvostoliitolle. Näin oli siirrytty toiseen maailmansotaan, vaikka Saksan ja Ranskan rajalla ei juuri taisteltukaan ennen kuin vuoden 1940 toukokuussa. Sitä ennen Hitler oli ehtinyt miehittää Tanskan ja edetä aina Pohjois-Norjaan asti, mihin reagoivat myös Ranska ja Iso-Britannia - tosin vielä tässä vaiheessa tappiolle joutuen.

* * *

Jos sitten tarkastelemme edelle kuvaamiani tapahtumia Halla-ahon näkemyksen valossa, niin voimme tehdä seuraavia havaintoja. 

Ensinnäkin Putin näyttäisi pitävän Neuvostoliiton hajoamista samankaltaisena tapahtumana kuin Versaillesin rauha oli Saksalle. Venäjähän oli menettänyt siinä valtavan osan hallitsemistaan alueista alkaen Baltian maista ja päätyen Keski-Aasiassa itsenäistyneisiin valtioihin. 

Venäjän toiminta Syyriassa oli menestyksellistä ja vahvisti epäilemättä Putinin käsitystä sotavoimiensa tehokkuudesta samaan tapaan kuin Espanjan sisällissota Hitlerin ja Mussolinin mielikuvia. Sen sijaan hänen armeijansa ei ole kyennyt hyödyntämään Syyrian kokemuksiaan Hitlerin armeijan tavoin käytettävissään olevan aseistuksen kehittämiseen, mistä suorastaan huvittava esimerkki on ollut maan sotateollisuuden mainostaman Armata-panssarivaunun kyvyttömyys osallistua Ukrainan sotaan.

Itävallan ja Saksan yhdistymistä vastaavaa tapahtumaa emme ole vielä nähneet, mutta viime aikoina puhuttanut Valko-Venäjän liittäminen Venäjään vastaisi sitä varsin hyvin. Lisäksi minusta vaikuttaa hyvinkin siltä, että Krimin liittäminen Venäjään toistaisi vuoden 1938 Tshekkoslovakian tapahtumia: Ukraina olisi halunnut taistella, mutta länsimaat eväsivät siltä tuolloin sotilaallisen tuen ja jättivät sen yhtä yksin kuin olivat aikanaan jättäneet Tshekkoslovakian. 

Lisäksi osasta miehitettyä Ukrainaa (Donetski ja Luhanski) tehtiin vähäksi aikaa Venäjän nukkevaltioita samaan tapaan kuin Hitler oli tehnyt Slovakiasta. Ja tämän kaiken länsimaat halusivat siunata niin sanotussa Minskin sopimuksessa, joka vastasi paremmin kuin hyvin Tshekkoslovakian kohtalon vuonna 1938 varmistanutta Münchenin sopimusta.

Hitlerin hyökkäys Puolaan vertautuu tietenkin varsin hyvin Ukrainan tilanteeseen vuodesta 2022 eteenpäin. Länsimaat eivät tosin ole julistaneet sotaa Venäjälle, mutta eihän vuoden 1939 länsirintamallakaan sodittu oikeasti. 

Länsimaat kuitenkin tarjoavat ukrainalaisille jonkin verran aseapua, joka on mahdollistanut - ukrainalaisten itsensä urheuden ohella - puolustautumisen, mutta ei hyökkääjän ajamista pois maasta. Puolalle taas ei ehditty nopeasti edenneen sodan aikana tarjota edes aseapua. 

* * *

Entä onko olemassa nykyaikaista Chamberlainia ja 1930-luvun Iso-Britanniaa? Eikö tämä ole itsestään selvää? 

Vai mitä pitäisi ajatella Saksan Olaf Scholzista, joka on pyrkinyt parhaansa mukaan minimoimaan Ukrainalle tarjottavaa aseapua ja siten pelannut Venäjän pussiin samaan tapaan kuin Iso-Britannian pääministeri aikanaan. 

Edelle kirjoittamani osoittaa, että puhemiehen näkemys nykytilanteen ja toista maailmansotaa edeltävien tapahtumien samankaltaisuuden välillä pitää hämmästyttävän hyvin paikkansa. Näen kuitenkin myös muutamia eroja. 

Niistä merkittävin on se, ettei Putinin Venäjästä ole Hitlerin Saksan kaltaiseksi suurvallaksi. Toki sillä on ydinaseet, mutta niillä käytävillä sodilla ei ole voittajia. Ei ainakaan suursodassa, jollaisessa USA:n vastaisku olisi väistämätön ja siksi liian suuri riski venäläisille. 

* * *

Toisaalta meillä on myös Kiina, joka on nousemassa yhä vahvemmaksi sotilasvallaksi. Sillä on toki omat intressinsä etenkin Taiwanin suhteen, mutta ryhtyisikö se sotimaan Venäjän apulaisena koko maailmaa vastaan?

Vastaus on minusta yksiselitteinen. Ja se on ehdoton "ei" - etenkin suoralle sodankäynnille. Kiina ei lähde länsimaiden vastaiseen suursotaan, ei ainakaan niin kauan, kuin se onnistuu saamaan valtaa ja vaurautta muilla keinoilla. 

Vielä jää kuitenkin kysymys siitä, että voisiko Kiina hyödyntää Venäjän heikkoutta ja valloittaa vanhat kiinalaisalueet Itä-Aasiasta? Koska tilanne vertautuu paljolti Taiwanin tapaukseen, on vastaus "mahdollisesti kyllä". Mutta silloin ei enää puhuta kolmannesta maailmansodasta, vaan paikallisista sotatoimista.

JK kello 10.19. Viitaten nimimerkin 29051453 kommenttiin kello 9.54 totean, että olen Halla-ahon (ja monien muiden) kanssa samaa mieltä siitä, että on parempi varautua sotaan jo ennen sen alkamista kuin olla hyväuskoinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Germany Then and Now Resemble Each Other
Saksan sosiaalidemokraatit Putinin tukena
Ryhdistäytyykö EU vai taistellaanko vain viimeiseen ukrainalaiseen?

Esimerkki on annettu, mutta seuraako Suomi?

Suomen valtion sunnitellusta budjetista vuodelle 2025 on velkarahaa yli neljätoista prosenttia. Eli joka seitsemäs valtion käyttämä euro on otettu velaksi ja maksettava ennemmin tai myöhemmin takaisin.

Samaan aikaan suomalaisten työntekijöiden tuloista verotetaan reilusti yli 40 prosenttia. Ja sen ihmisten työntekemisen motivaatiota vähentävä progressio on niin korkea, että marginaalivero ylittää 50 prosentin rajan - jolloin työntekijälle jää alle puolet lisätulosta - 58 000 euron vuosituloista ja jo 19 000 euron ansiotasolla verokarhu vie lisätyön palkasta peräti kolmanneksen.

En tässä kiistä sitä, etteikö näistä rahoista suurinta osaa käytettäisi hyviin asioihin. Mutta totean kuitenkin, että näitä hyviä asioita - ja usein vähän vähemmänkin hyviä - on suomalaisten työntekijöiden kannettavaksi aivan liikaa. Ja lisäksi budjettiin sisältyy myös vähemmän hyviä asioita, hyvinkin mainitsemani velkarahoitteinen neljätoista prosenttia.

Siksi oli mielenkiintoista lukea Verkkouutisten juttu, jossa oli kattava yhteenveto Argentiinan talouden muutoksesta Javier Milein valtaannousun jälkeen. Olen myös itse kirjoittanut aiheesta aiemmin, joten en kommentoi sitä sen enempää kuin suosittelemalla teille - arvoisat lukijani - artikkelin lukemista.

Sen sijaan haluan tuoda esille pari suomalaiseen politiikkaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun liittyvää seikkaa, joihin artikkeli tarjoaa lisävalaistusta. Niistä ensimmäinen on suomalaisen vasemmiston taholta - ja lisäksi Yleisradion toimituksessa - esille nostettu väite argentiinalaisten suistumisesta kurjuuteen Milein tekemien rajujen julkisen talouden leikkausten jälkeen. 

Verkkouutisten jutussa kuitenkin kerrotaan, että Milein uudistusten jälkeen kuluneen vuoden aikana argentiinalaisten keskipalkat ovat lähes kaksinkertaistuneet, maan työttömyysaste on laskenut seitsemän prosentin tuntumaan sekä vuokra-asuntojen tarjonta on kasvanut 170 prosenttia ja vuokrakustannukset laskeneet 40 prosenttia. Minusta nämä tiedot asettavat vasemmistolaisten väitteen vähintäänkin kyseenalaiseksi. Etenkin, kun Argentiinan taloudelle povataan ensi vuodeksi peräti viiden prosentin kasvua.

* * *

Siksi kysyn, että eikö tämä kaikki osoita sitä, että ylipöhöttyneen julkisen talouden ja yhteiskunnallisen sääntelyn leikkaaminen - vaikka kirpaiseekin lyhyellä aikavälillä - on loppujen lopuksi hyväksi myös kaikkein köyhimmille? Onhan Argentiinassa sentään toimittu ihan toisenlaisessa mittakaavassa kuin Suomessa on edes suunniteltu: julkisesta taloudesta leikattiin 30 prosenttia sisältäen 30 000 valtion työntekijän irtisanomisen, energia- ja liikennetukien leikaamisen, julkisten töiden keskeyttämisen ja valtion palkkojen sekä eläkkeiden pienentäminen. 

En silti sano, että Suomessa pitäisi tehdä yhtä rajuja muutoksia, sillä eihän meidän taloutemmekaan ole samanlaisessa kriisissä kuin Argentiinassa oli Milein astuessa valtaan. Sen sijaan haluaisin myös poliittisen vasemmiston ja heidän kannattajiensa pysähtyvän hetkeksi miettimään edelle kirjoittamaani ja ymmärtämään, että myös meidän julkisesta sektoristamme voidaan - ja kannattaa - varmasti leikata paljonkin. 

Enkä tarkoita esimerkiksi hyvinvointipalveluiden suorittavaa työtä tekevien ihmisen käsiä vaan niiden hallintoa ja byrokratiaa. Enkä tarkoita edes julkisten alojen työntekijöiden palkkojen laskemista, mutta ehkä niiden korottamista voisi kuitenkin rajoittaa, kunnes palkkajohtajuus siirtyisi valtion hommista Suomen talouden viime kädessä rahoittavalle yksityiselle sektorille. Enkä panisi pahakseni, jos valtion tarjoamista tuista mitä erilaisimmille valtionhallinnon ulkopuolisille toimijoille - kuten kansalaisjärjestöille, yrityksille, kehitysmaille ja puolueille - leikattaisiin leijonanosa.

Lisäksi pitäisi katsoa valtion ja varmasti kuntienkin virastojen hallintorakenteita. Ne ovat viime vuosina kasvaneet kuin pullataikina ja tarjoavat siksi erinomaisia leikkaus- eli tehostamiskohteita, joita karsimalla säästyy sekä rahaa että vapautuu työntekijöitä käytettäväksi yksityiselle sektorille.

Esimerkiksi tutkimuslaitoksilla oli johtonaan vielä viime vuosituhannen lopulla tyypillisesti pää- tai ylijohtaja ja hänen apunaan tutkimus- ja hallintojohtaja sekä sihteeri, mutta nykyisin hyvinkin kukkea ja monitasoinen johtamisapparaatti (esimerkki ja toinen) ja sen rakentama byrokratia. Ja vielä paljon paremmaksi pantiin terveydenhuollossa, jossa hyvinvointialueet toivat aiempaan verrattuna yhden uuden hallintotason, paljon johtajia ja - kuin kukkaseksi kakkuun - poliitikoille uuden temmellyskentän. 

Näin ollen valtion budjetin sopeuttamisen ei pitäisi olla kovin vaikeaa edes poliitikoille. Ja siksi nykyisen - niin sanotun porvarihallituksen - voisi olettaa tarttuvan tähän tehtävään selvästi pontevammin kuin se on tähän mennessä tehnyt. Etenkin kun Argentiinan ekonomistipresidentti on osoittanut sillä tavalla saavutettavan erinomaisia tuloksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta
Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?
Hallinto vai hoito - terveydenhuolto hölmöjen käsissä

Vantaa on Suomen vaarallisin, mutta Ylöjärveltä kuuluu kummia

MTV3:n mukaan Vantaa eli entinen Helsingin maalaiskunta on Suomen vaarallisin kaupunki. Väitteen takana on poliisin käyttämä häiriöindeksi, johon vaikuttavat - väkilukuun suhtettuina - julkisilla paikoilla tapahtuneiden epäiltyjen rikosten sekä poliisin hälytystehtävien määrä. Rikosepäilyissä painottuvat etenkin vakavat rikokset, kuten henkirikokset, väkivalta- ja seksuaaliväkivaltarikokset sekä ilkivaltarikokset.

Jutussa oli myös poliisin kommentteja tähän asiaan. Ja ne vahvistavat omaa käsitystäni, jota olen usein valottanut tähän blogiin kirjoittamissani ajatuksissa. 

Poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäen mukaan Vantaan tilannetta selittää se, että "siellä asuu henkilöitä, jotka tekevät enemmän rikoksia". Tällä hän viittaa nuorisorikollisuuden voimakkaaseen kasvuun, joka näkyy siinä, että yleisten paikkojen väkivallanteoista epäillyt ovat yleisimmin 17–19-vuotiaita. 

Jutun mukaan tekijöistä noin 78 prosenttia oli syntynyt Suomessa ja 21 prosenttia ulkomailla. Sitä ei kerrottu, missä on syntynyt näistä luvuista puuttuva yksi prosentti. Sen sijaan on selvää, että myös Suomessa syntyneistä osa on ulkomaalaistaustaisia, erityisesti jo vuodesta 1990 alkaen Somaliasta maahamme tulleiden ihmisten jälkeläisiä, mutta myös muista kehitysmaista tulleita. 

Tätä asiaa valaisee tämän blogin neljäs merkintä vuodelta 2010, johon kirjoitin seuraavasti: "Suomessa asui maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan viime vuonna (2009) vakituisesti 5 549 somalialaista, 3 956 irakilaista ja 1 148 nigerialaista. Vastaavasti uusia turvapaikanhakijoita oli Somaliasta 1 180, Irakista 1 195 ja Nigeriasta 131 henkilöä."

Vuodesta 2009 ei ole vielä kulunut kuin 16 vuotta, mutta maassa tuolloin vakituisesti asuneiden 10 653 somalin, irakilaisen ja nigerialaisen - sekä lisäksi muiden kehitysmaalaisten - on täytynyt olla Suomessa jo pidempään. Ja siksi heidän silloiset pikkulapsensa kuuluvat 17-19 vuotiaiden riskiryhmään ja tulevat tilastoiduksi Suomessa syntyneinä Suomen kansalaisina

Yleisillä paikoilla tapahtuvan väkivallan merkitystä korostaa se, että edellä linkitetyn MTV3:n jutun mukaan kaksi kolmesta uhriksi joutuneesta oli tekijälle entuudestaan tuntemattomia. Lisäksi joka kymmenennessä tapauksessa käytettiin ampuma-asetta ja 53 prosentissa teräasetta. Lisäksi 40 prosenttiin väkivallanteoista liittyi lyömistä ja/tai potkimista. 

Tähän on siis tultu suomalaisen maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Eikä täältä näppäimistön takaa voi sanoa muuta kuin, ettei tämän olisi pitänyt tulla kenellekään yllätyksenä.

* * *

Luin aamulla myös Etelä-Suomen Sanomien välittämän oudon uutisen Ylöjärveltä. 

Siellä neljä alle 18-vuotiasta nuorta oli rikkonut kaupan kassakoneen, ulko-oven lasin, myynnissä olleita tuotteita ja mainoskylttejä. Lisäksi heidän epäillään uhkailleen ja pahoinpidelleen kaupassa olleita ihmisiä sekä yrittäneen ryöstää kassan. 

Nuoret riehuivat myös kaupan ulkopuolella, missä heidän epäillään hyppineen ainakin kahden auton konepellin päällä sekä uhanneen myyjää myös toisessa kaupassa. Uutisessa ei kerrottu tekijöiden tuntomerkkejä tai etnistä taustaa, mutta poliisi on ottanut heidät kiinni.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajia, jengejä, päätöksiä ja oman edun tavoittelua
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Juutalaisia, homoja, nuoria ja lapsia monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Saamelaisaktivistit tekevät saamelaisille pelkkää hallaa

Niin sanotut saamelaisaktivistit ovat jälleen tekemässä itsestään ja heimostaan naurunalaisia. Ensin Petra Laiti julkaisi sosiaalisessa mediassa viestin, jonka mukaan Lappi-sanan englanninkielistä versiota Lapland tai ruotsinkielistä versiota Lappland ei tulisi käyttää missään yhteydessä.

Hän kertoi, että "en näe, miksi olisi vähemmän rasistista käyttää sanaa, joka tarkoittaa 'lappalaisten maata'". Lisäksi hän arveli sanasta Lappi, että "se on kolonialistinen myytti, jota on käytetty tähän päivään asti. Sillä estetään saamelaisten oikeudet heidän omaan maahansa ja veteensä".

Toisin sanoen Petra Laiti vaati englantilaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia muuttamaan äidinkieltään. Eli teki ilmiselvän rasistisen vaatimuksen. Tosin suomen osalta hän peruutti myöhemmin ottamalla yhteyttä asiasta kirjoittaneeseen Iltalehden toimittajaan.

Laitin jälkeen julkisuuteen ilmaantui toinen saamelaisnainen, Erja Morottaja. Hän valitti, että "saamelaisiin on aina liitetty ikävä leima, että he pahoittavat mielensä kaikesta... emme saisi sanoa mistään asiasta, että tämä ei ole oikein. Heti tulee mielensäpahoittaja-klangi."

Toisin sanoen hän valitti sitä, että peilissä näkyvä kasvokuva on vino, koska naama on vino. Näin siitä riippumatta, mitä historian aikana on tapahtunut tai ollut tapahtumatta.

Minä en nimittäin usko hetkeäkään, että tämän päivän englantilaiset, ruotsalaiset tai suomalaiset käyttäisivät sanoja Lapland, Lappland tai Lappi ajatuksenaan halventaa saamelaisia. Sen sijaan sana on kontekstiltaan neutraali tai jopa suorastaan positiivinen tuodessaan lausujansa mieleen ennen kaikkea Fennoskandian pohjoisosien eksoottisen kauniin luonnon.

Lisäksi suomalaiset puhuvat nykyisin pääosin saamelaisista lappalaisten sijaan ja erotuksena suomalaisen taustan omaavista Lapin asukkaista. Myös ainakin tuntemani englantilaiset käyttävät heistä nimitystä "sámi" tai "indigenous sámi". Ruotsissa heitä taas kutsutaan tänä päivänä sanoilla "samer" tai "Sveriges urfolk". Tämä tapahtuu osin saamelaisten toiveesta ja osin siksi, että näin voidaan erottaa toisistaan saamelaiset ja Lapissa asuvat etnisesti norjalaiset/ruotsalaiset/suomalaiset ihmiset.

Eivätkä - ainakaan asiaan vähänkään perehtyneet - suomalaiset, ruotsalaiset tai norjalaiset enää tänä päivänä kiellä saamelaisiin historian kuluessa kohdistuneita vääryyksiä, joista pahin lienee ollut kouluikäisten lasten erottaminen vanhemmistaan. Näin heiltä katkesi yhteys omaan kotikieleen, kulttuuriin, perinteisiin taitoihin ja tapoihin, mikä oli tietenkin äärimmäisen ikävää.

Tapahtunut on kuitenkin tapahtunutta, eikä se muutu muuksi, vaikka kuinka toivoisi tai vaatisi. Ja siksi saamelaisaktivistien kannattaisi katsoa menneisyyden sijaan kohti tulevaisuutta, joka Lapin asukkaille näyttää juuri nyt erinomaisen valoisalta. 

Näin on myös saamelaisten osalta, mikäli he itse niin haluavat. Sen sijaan nyt nähdyn kaltainen saamelaisaktivistien valittaminen tekee heidän heimolleen pelkkää hallaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Suomen synkkä historia ja vaatimus kehitysapulaista
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet

Lontoossa tapahtuu yksi raiskaus per tunti

Viime viikkoina on maailmalla käyty kovaa keskustelua Iso-Britannian kantaväestön tyttäriä hyväksi käyttäneistä muslimimaahanmuuttajien raiskausringeistä, viranomaisten haluttomuudesta puuttua niihin sekä tapauksista kiinni saatujen henkilöiden saamista vähäisistä tuomioista. Asiaan on ottanut kantaa esimerkiksi amerikkalainen Elon Musk (esimerkki), joka tunnetaan maailman rikkaimpana miehenä. 

Suomessa Yle julkaisi jokin aika sitten niin sanotun analyysin, jossa korostettiin sitä, että Muskin kommmentit kohdistuvat vanhaan skandaaliin. Tämä pitää sinänsä paikkansa eli puheenaiheena on vaatimus vuosien takaisten tapahtumien uudelleen tutkimiseksi. 

Siksi ajattelin tänään etsiä tietoja Iso-Britannian seksuaalirikoksista. Ensimmäisenä törmäsin BBC:n juttuun, jonka mukaan Lontoossa tapahtui vuonna 2023 yhteensä 20 000 seksuaalirikosta, joista 8 852 oli raiskauksia. Siis yksi seksuaalirikos per 26 minuuttia, joista yksi raiskaus per tunti.

Löysin myös tilaston, jonka mukaan Englannissa ja Walesissa tapahtui huhtikuun 2023 ja maaliskuun 2024 välisenä aikana 67 928 raiskausta. Lukema oli sikäli positiivinen, että kahtena edellisenä huhti-maaliskuun välisenä jaksona tilastoituja raiskauksia oli vieläkin enemmän. 

Tilastoitujen raiskausten määrä oli tilaston mukaan kasvanut vuosituhannen ensimmäiseltä vuosikymmeneltä noin viisinkertaiseksi. Lukemaan saattaa vaikuttaa se, kuinka herkästi tapaukset tulevat raportoiduksi, mutta samalla on syytä panna merkille se, että - ainakin Suomessa kantaväestöä useammin seksuaalirikoksiin syyllistyvien - muslimien määrä saarivaltiossa on samaan aikaan kasvanut noin kolminkertaiseksi.

Näiden löydösten perusteella minusta vaikuttaa siltä, että Iso-Britannian hallituksen kannattaisi miettiä vakavasti, mitä he voisivat tehdä johtamansa kansakunnan naisten turvallisuuden parantamiseksi. Ja meillä Suomessa nykyisten ja tulevien hallitusten tulee huolehtia siitä, ettemme ajaudu samanlaiseen tilanteeseen kuin britit.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Britannian pääministeri otti yksipuolisen kannan maansa mielenosoituksiin
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä
Maahanmuuttajien yliedustus raiskauksissa on tilastotietojakin suurempi

Ruotsalaiset haluavat ampua ihmisiä

Uuden hätkähdyttävän tiedon perusteella Ruotsin kehitysmaalaistuminen on edistynyt nyt siihen vaiheeseen, että tavalliset kansalaiset haluavat kotiinsa aseita - ampuakseen sinne tunkeutuvia rikollisia. Näin ajattelee peräti 21 prosenttia ruotsalaisista.

Näin on siitä huolimatta, että ampuma-aseväkivallan määrä väheni Ruotsissa toista vuotta putkeen vuonna 2024. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että poliisi on viime vuosina onnistunut viemään melkoisen joukon rikollisia telkien taakse. 

Länsinaapurin ennätysvuonna 2022 tapahtui nimittäin 391 ammuskelua, joissa kuoli yhteensä 62 ihmistä. Seuraavana vuonna surmansa sai 54 henkilöä yhteensä 368 tapauksessa ja viime vuonna ammuttiin "vain" 270 ihmistä, joista 44 kuoli ja 57 loukkaantui.

Nämä rikollisuusluvut ovat johtaneet siihen, että länsinaapurin maahanmuuttopolitiikan aiheuttamasta uhasta parhaiten perillä olevien Ruotsidemokraattien kannattajat ovat eniten huolissaan tilanteesta. Heistä peräti 25 prosenttia kertoo tuntevansa itsensä nyt paljon aiempaa turvattommiksi, kun muiden puolueiden äänestäjien joukossa näin kokee vain 6-7 prosenttia.

On kuitenkin todennäköistä, ettei ihmisten ampumiseksi hankittavien aseiden lisääntyminen lisäisi Ruotsissa todellista turvallisuutta, vaikka se voisikin toimia pelotteena joillekin rikollisille. Tämä johtuu pitkälti siitä, että kehitysmaalaisten johtamat jengit käyttävät tappamispuuhiinsa paljon alaikäisiä nuoria, joiden ymmärrys riskeistä ei ole samalla tasolla kuin aikuisilla, eivätkä he siksi kavahda aseita samalla tavalla kuin varttuneet ihmiset. 

Lisäksi kotona olevat ihmisen tappamiseen tarkoitetut aseet - jotka poikkeavat käyttötarkoitukseltaan ja niihin liittyviltä mielikuviltaan oleellisesti Suomessa yleisistä metsästysaseista - voivat johtaa jopa perheiden sisäisissä riitatilanteissa helposti ampumisiin, joihin syyllistyvät tavalliset ihmiset. Näin etenkin, jos on nautittu paljon alkoholia tai ollaan huumeiden vaikutuksen alaisina. 

Tämän - tai pitäisikö sanoa tämänkin - uutisen valossa ruotsalaisen yhteiskunnan tulevaisuus näyttää varsin ikävältä. Ja siitä syystä meillä Suomessa on syytä pitää huoli siitä, ettemme me hankkiudu samanlaiseen tilanteeseen kuin Svea-mamman pojat ja tytöt, sillä täällä Pohjantähden alla henkirikosten määrä on ollut laskussa jo vuosia ja niissäkin ampumiset ovat harvinaisia poikkeuksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalaiset rikolliskasvattamot ja Lassilan ampuminen
Nuorison tekemät väkivaltarikokset ja ryöstöt räjähtivät kasvuun - mutta miksi?
Ylen toimittaja kertoi Suomen olevan kaukana Ruotsin tilanteesta