Asunnonvälitykseen on jutun mukaan olemassa myös laillista bisnestä, josta annettu esimerkki on maahanmuuttajan pyörittämää. Sekin perustuu veronmaksajien maksamaan vuokratukeen.
Pakolaisavun Eero Lehtovirta kertoi jutussa, että pääkaupunkiin vastaanottokeskuksiin saapuneiden "yöt kadulla murtavat. Jos ei tule päihdeongelmia, niin tulee helposti mielenterveysongelmia. Ja jos kaikki raha menee pimeään vuokranmaksuun, niin helposti se johtaa rikollisuuteen."
Jutun tehnyt toimittaja kommentoi lopuksi tilannetta itse. Hyvää tuossa kommentissa on se, ettei sitä ole naamioitu faktaksi vaan nimenomaisesti kommentiksi, siis mielipiteeksi.
Sen mukaan "maahanmuuttajien asumisongelmat ovatkin ennen kaikkea merkki epäonnistuneesta asuntopolitiikasta. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoilla, joten maahanmuuttovirasto joutuu pelaamaan vaikeaa peliä erittäin heikoilla korteilla.
Tästä pitää syyttää maahanmuuttoviraston sijaan Suomen hallitusten harjoittamaa hajauttavaa aluepolitiikkaa ja pääkaupunkiseudun kuntapoliitikkojen saamattomuutta rykiä vauhtia asuntorakentamiseen."
* * *
Esitän tässä mielipiteenäni, että kyse on ensisijaisesti Suomen turvapaikka- ja kotouttamispolitiikan täydellisestä epäonnistumisesta, joka heijastuu toissijaisesti pääkaupungin asuntojen ylisuurena kysyntänä ja sen seurannaisvaikutuksena maahanmuuttajien ajautumisena jutussa mainittuihin ongelmiin. Siitä olen toimittajan kanssa samaa mieltä, ettei tilanteesta voi syyttää maahanmuuttovirastoa, joka noudattaa toiminnassaan lakia kuten pitääkin.
Ongelmat ulottuvat kuitenkin - ja etenkin - myös maahanmuuton ja siihen liittyvän viranomaistoiminnan ulkopuolelle. Maksaessaan työtä vailla olevien oleskeluluvan saaneiden asumisen pääkaupunkiseudulla, helsinkiläinen veronmaksaja rahoittaa kotikaupunkinsa asukasluvun räjähdysmäistä kasvua ja samalla pahentaa sen asuntopulaa. Sen seurauksena asumisen hinta on karannut pilviin, jolloin pienipalkkaisimpia töitä tekevien ihmisten on lähes mahdotonta löytää sellaista asuntoa, jonka he voisivat työnteollaan maksaa.
Näin ongelma heijastuu lopulta pääkaupungin yritysten rekrytointimahdollisuuksiin ja siten negatiivisesti maamme talouteen. Aamun lehden toimittajan tavoin olen sitä mieltä, että asialle pitää ehdottomasti tehdä jotain, mutta eri mieltä siitä, mitä se jokin on.
Minusta asialle on kaksi ratkaisua. Ensimmäinen on erilaisten humanitaaristen oleskelulupien määrän rajoittaminen minimiin esimerkiksi määrittämällä tuhannen hengen kiintiö vuosittain myönnettäville humanitaarisille oleskeluluville ja toinen on vuokratuesta luopuminen.
Ellei vuokratuen lopettamista ole mahdollista kohdistaa pelkästään turvapaikan tai humanitaarisin syin oleskeluluvan saaneisiin maahanmuuttajiin rasismisyytösten takia, kohdistettakoon se sitten kaikkiin ilman työtä Helsinkiin muuttaviin. Jälkimmäinen tosin luultavasti lisäisi rajusti Suomessa kantaväestön piirissä esiintyviä rasistisia asenteita ja johtaisi siten väestöryhmien välisten jännitteiden lisääntymiseen.
Edellä mainitsemillani keinoilla pääkaupunkiseudun asuntopulaa saataisiin hieman helpotettua, ja asunnot työtätekevien käyttöön. Näin autettaisiin myös maamme yskähtelevää taloutta ja ehkäistäisiin tehokkaasti Malmön Rosengårdin tai Oslon Grönlandin kaltaisten ongelmakaupunginosien syntymistä. Voittajia tästä olisivat kaikki suomalaiset ja viime kädessä myös maahanmuuttajaväestö.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ulkomaalaistaustaisten osuus 21 prosenttiin seuraavan 14 vuoden kuluessa Helsingin seudulla
Urbaani impiwaara
Helsingin asuntopula ja maaseutu