Voisikohan olla...

Nokia on vaikeuksissa. Se on pudonnut Helsingin pörssissä kakkostilalle Nordeaa pienemmäksi. Mutta miksi?

Nokiahan on hyödyntänyt edullisia alituotantoratkaisuja tuotannossaan. Se on siirtänyt huoltoa ja tuotantoaan halpojen kustannusten maihin. Jopa tuotekehityksessä on haettu ympäri maailmaa edullisia ratkaisuja. Ja väitetäänpä jopa, että Nokia palkkaa tuotekehitystään varten Suomeen meikäläisiä insinöörejä halvempia osaajia ulkomailta.

Tätä kaikkea on pidetty esimerkillisenä yritysjohtamisena ja globalisoitumisena. Myös julkinen sektori on ottanut mallia tästä tuotannon tehostamisesta ja toteuttaa omaa tuottavuusohjelmaansa, minkä seurauksena vanhustenhoidossa on tuottavuussyiden takia pula hoitajien ajasta ja yksityinen rakennusteollisuus kaipaisi tuottavuuden alttarille uhrattuja harmaata taloutta vastustavia valvojia takaisin. Jopa valtion tutkimuslaitokset kuten Metsäntutkimuslaitos ovat joutuneet tulevaisuuden innovaatiopohjaa heikentävällä supistusten tielle samalla kun sen tukema metsäsektori tarvitsisi rakennemuutokseensa tukea ehkä enemmän kuin koskaan ennen.

Olisiko tässä niin sanotussa tuottavuuden tehostamisessa pelkkiä kuluja karsimalla joku ihan periaatteellinen vika?

Voisiko olla niin, että kun Nokia on hakenut kaikessa toiminnassaan edullisia ratkaisuja, on siitä luodun strategian logiikan mukaisesti tullut maailman johtava halpojen kännyköiden valmistaja. Voisiko olla niin, että kestävä tie maailman johtavaksi älypuhelinten valmistajaksi olisi kulkenut maksimoimalla innovatiiviset ratkaisut palkkaamalla halpojen tuotekehittelijöiden sijaan kalliita mutta hyviä tutkijoita ja tuotekehittäjiä? Voisiko myös olla niin, että Nokian olisi kannattanut kehittää tuotantokulttuurinsa laatua sen edullisuuden sijasta? Ja voisikohan lisäksi olla niinkin, että julkisella sektorilla kannattaisi pyrkiä korkeaan kansalaisten palvelutasoon, jolloin voisimme vanheta rauhassa. Ja lopuksi - voisikohan lisäksi ajatella, että lain valvontaa ja uusia innovaatioita tuottavan julkisen sektorin kustannukset olisivat saatavissa takaisin lisääntyneinä verotuottoina ja tulevaa talouskasvua ruokkivina innovaatioina?

Linnanmäki

Linnanmäen tämänpäiväiset tapahtumat luovat karua kuvaa Suomen tulevaisuudesta. Ja se kuva ei ole kaunis. Eivätkä suomalaiset halua sellaista tulevaisuutta.

Minulle on vielä epäselvää oliko Linnanmäellä kyse somalien sisäisestä vai somalien ja jonkun muun etnisen ryhmän välisestä joukkotappelusta, mutta viimestään tämä tapahtuma osoittaa, että Suomessa on tehtävä maahanmuuttopolitiikalle jotain. Siis jotain radikaalia ja mahdollisimman nopeasti. Sellaista, jonka avulla voidaan varmistaa yhteiskuntarauhan säilyminen.

Vaadin Suomen hallitusta ja eduskuntaa ryhtymään näihin toimiiin. Toimien perustaksi vaadin lopultakin tosiasioiden tunnustamista ja tutustumista eri maissa toteutettuun maahanmuuttopolitiikkaan, kotouttamistoimiin ja valittujen linjauksien seurauksiin. Ja valintojen tekemistä näiden tosiasioiden pohjalta ja suomalaisen hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Lopuksi muistutan, että epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta kovimman hinnan maksavat lapsemme sekä ne maahanmuuttajat, jotka pyrkivät integroitumaan meidän yhteiskuntaamme. Siksi Suomen poliitikoilla ei ole oikeutta epäonnistua eikä hurskastella.

Megaluokan virhe ilmastodatassa

Tein kummallisen havainnon.

Meille on kerrottu että tämän vuoden maaliskuu oli mittaushistorian lämpimin kuukausi maailmanlaajuisesti. Ja että koko alkuvuosikin on ollut yksi mitatun historian lämpimimmistä. Kerrottiinpa vielä lisäksi, että odotettavissa on ehkä kaikkien aikojen lämpimin vuosi.

Koska asia kiinnostaa ja pelottaakin minua melkoisesti, päätin katsoa mitä tämän kaiken uutisoinnin takana on.

Ensin katselin lämpötiladatoja keräävän GISSin käyriä ja totesin, että monin paikoin ympäri maailmaa on tosiaankin ollut lämmintä. Sitten innostuin vertailemaan GISSin ja Ilmatieteen laitoksen ilmoittamia lukemia alkuvuodesta ja kuinka ollakaan, oli näiden laitosten tilastoissa maaliskuussa sekä Jyväskylässä (3,6 vs. 4,7) että Sodankylässä (1,5 vs. -10,3) noin kymmenen asteen ero! Siis kymmenen asteen ero!?!?

Miten tämä on mahdollista? Onko luvut ilmoitettu jotenkin aivan eri skaaloissa vai mistä on kysymys?

Kun tarkastelin muita kuukausia viimeisen kahden vuoden ajalta löysin lisäksi vain pari pientä poikkeamaa Jyväskylän datasta (toukokuu 2008 ja joulukuu 2009), sekä yhden molemmilta paikkakunnilta puuttuvan luvun GISSin datasta (syyskuu 2009). Tämä vahvistaa että lukusarjojen pitäisi vastata toisiaan; mutta kun ei. Kymmenen asteen ero. Kymmenen astetta jaettuna kolmella (siis tammi-maaliskuun ajalle) tarkoittaa yli kolme astetta. Siis vuoden 2010 tammi-maaliskuu oli sekä Jyväskylässä että Sodankylässä noin kolme astetta lämpimämpi GISSin kuin Ilmatieteen laitoksen mukaan!

Kyseessä on siis mitä ilmeisimmin tutkimusaineiston huolimaton käsittely. Voisi kuvitella (en siis tiedä), että Ilmatieteen laitos toimittaa keräämänsä datan Suomen sääasemilta GISSille sähköisesti. Sen saavuttua GISSille voisi kuvitella tämän tiedosto päätyvän internetiin ja säämalleihin edelleen sähköisesti. Jos asia olisi toteutettu näin, ei virheitä pitäisi juuri syntyä. Voisiko siis olla mahdollista, että tiedon kulku ei olekaan sähköistä, vaan joku naputtelee näitä numeroita manuaallisesti tiedostosta toiseen. Uskomatonta jos niin on!

Jos ilmastotieteen raakadata Suomesta Yhdysvaltoihin toimitettuna on näin huolimattomasti kerättyä/siirrettyä, on vaikea uskoa ettei esimerkiksi yhteiskunnallisilta olosuhteiltaan ja työmoraaliltaan vähemmän vakaista Afrikan, Lähi-Idän tai Etelä-Amerikan maista siirretyssä datassa olisi moninkertaista määrää virheitä.

Mitä tämä kaikki vaikutta ilmaston muuttumisesta tehtyiin päätelmiin? Voiko niihin uskoa? Ei ainakaan sellaisiin, joissa puhutaan asteen kymmenesosien muutoksista koko maapallon laajuisesti. Ei ainakaan asiaa laajemmin selvittämättä.

En tahdo uskoa siihen, että ilmastontuutkijat tahallaan vääristelisivät omaa raakadataansa, vaikka tuloksista tiedottamiseen tällainen aspekti näyttäisikin liittyvän, kuten aiemminkin olen kirjoittanut. Mutta ilman tarkoituksellista vääristelyäkin nyt tekemäni kaltaiset löydökset ovat huonoja niin ilmastonmuutostutkimuksen kuin ylipäätään tieteen kannalta. Kun ilmastotutkijat ovat tarkoituksellisesti hakeutuneet julkisuuteen, voisi heidän kuvitella aivan erityisen tarkasti huolehtivan, ettei havaitsemani kaltaisia sudenkuoppia synny.

Nyt minusta tuntuu lähinnä siltä, että ilmastotutkijat ovat julkisuushakuisuudessaan vain pilaamassa tieteen ja tutkimuksen maineen. Tutkijana se koskee minuakin, ja luo varjon oman ammattini harjoittamiselle sekä epäsuorasti myös omalle maineelleni. Tunnen myös avuttomuutta, koska minulla ei ole mitään keinoa puolustautua sitä vastaan.