Jutun lopuksi toimittaja kertoi oman mielipiteensä ongelmasta. "Jos lähtee äärioikeiston kanssa kilpaan siitä, kellä on kovin linja, voi vain hävitä. Siksi silmät kannattaisi hetkeksi sulkea ja miettiä, miten kuvata asiat totuudenmukaisesti. Turvapaikkapolitiikalla todella on yhteys Euroopan turvallisuuteen, mutta tarjolla ei ole helppoja ratkaisuja."
Mutta kyllä asialle on helppo ratkaisu. Ainakin meidän eurooppalaisten kannalta. Lopetetaan vain subjektiivinen oikeus turvapaikanhakuun ja siirretään hädänalaisten auttamiseen käytettävissä olevan resurssit hätää kärsivien kotiseudulle. Yksinkertaista ja hädänalaistenkin kannalta tehokasta - ainakin jos verrataan muutamien onnekkaiden elättämiseen Euroopassa.
* * *
Toisessa jutussa kerrottiin 14-vuotiaan suomalaistytön törkeästä raiskauksesta Raumalla. Tekijä oli vuonna 1983 syntynyt turvapaikanhakija nimeltään Yasser Jawad Tuma Bahadri ja tapahtumapaikka vastaanottokeskus. Saman tytön ahdistelusta tuomittiin myös toinen - vuonna 1972 syntynyt - irakilainen, mutta hänen nimeään ei kerrottu.
Tapaus herättää ensinnäkin kysymyksen siitä, mitä 14-vuotias suomalaistyttö teki vastaanottokeskuksessa. Ei siksi, että tyttöä pitäisi syyllistää, vaan koko suomalaisen yhteiskunnan pitäisi tutkiskella toimintaansa, mikäli tyttö oli julkisuuden tai lähipiirinsä kautta saanut todellisuuden kanssa ristiriidassa olevan käsityksen turvapaikanhakijoihin liittyvistä seksuaalirikosriskeistä.
Toiseksi tapaus herättää kysymyksen siitä, miksi me sallimme turvapaikanhakijoiden elää avoimessa vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa. Heistä ei usein tiedetä juuri mitään - ei edes nimeä, saati henkilöhistoriaa. Ja heidän joukossaan tiedetään olevan vakaviin rikoksiin syyllistyneitä ja siksi vaarallisia ihmisiä.
Sellaisilla ihmisillä ei tulisi olla mitään vuorovaikutusta 14-vuotiaiden tyttöjen kanssa - ei vastaanottokeskuksissa sen enempää kuin niiden ulkopuolellakaan.
* * *
Kolmas juttu kertoi, että turvapaikanhakijoiden pakkopalautukset Irakiin maksaisivat miljoonia euroja. Siinäkin siis hyvä syy lopettaa spontaani turvapaikanhakemisoikeus.
Jutussa oli yksi erityisen mielenkiintoinen virke. Sen mukaan "palautusjärjestelyn kustannuksia pitää punnita Suomeen mahdollisesti jäävien paperittomien irakilaisten kustannuksia vasten." Kysymys oli oikea, mutta siihen jätettiin kuitenkin vastaamatta.
Omalta osaltani olen kysymykseen jo vastannut esimerkiksi täällä. Suomeen jäävän irakilaisen välitön kustannus suomalaisille on keskimäärin yli 700 000 euroa, mutta sen päälle tulevat esimerkiksi edellä mainitun 14-vuotiaan tytön kärsimyksistä aiheutuneet kustannukset. Siten kustannusten kokonaissumma noussee yli miljoonan euron per henki. Se on hyvin linjassa norjalaisten maahan jääneistä somaleista jo vuosia sitten tekemän selvityksen kanssa.
Vastatakseni Helsingin Sanomien kysymykseen totean, että irakilaisten pakkopalautukset ovat kannattavia, vaikka niiden kustannus nousisi mainittuun 700 000 euroon per henki. Mutta tietenkin vain sillä edellytyksellä, ettei palautuksiin liitetä etuja, jotka houkuttelisivat lisäväkeä maahamme.
* * *
Neljäs asiaan liittyvä juttu koski Perussuomalaisten puheenjohtajavaalia. Maahanmuuttokriittisyyden johtohahmona pidetty Jussi Halla-aho on ilmoittanut mitä todennäköisimmin pyrkivänsä Perussuomalaisten puheenjohtajaksi.
Ilmoituksen taustalla on tämänkin blogin keskusteluosioissa ajoittain vilahtanut Soini-kritiikki. Halla-ahon mukaan "äänestäjille tärkeät asiat eivät korostu perussuomalaisten politiikassa ja ulostuloissa riittävästi."
On hyvä, että myös Perussuomalaisissa toteutuu normaali puoluedemokratia. Sehän on siinä suhteessa ollut kummajainen Timo Soinin istuttua puolueen johdossa jo vuosikymmeniä. Toki hyvällä menestyksellä.
Halla-ahon ilmoitus tarkoittaa sitä, että Perussuomalaisessa puolueessa tulee mitatuksi ns. maahanmuuttokriittisen siiven suosio. Jos se osoittautuu vanhavennamolaisuutta ja soinilaisuutta suuremmaksi, siirtyy Halla-aho Soinin tilalle. Jos ei, on vaarana puolueen hajoaminen.
Jälkimmäisestä olisi mitä todennäköisimmin seurauksena suomalaisen humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan liberalisoituminen ja maamme astuminen kohti ruotsalaisia käytäntöjä. Siitä tarjosi aamun lehdessä pelottavan esimerkin entinen RKP:n presidenttiehdokas Elisabeth Rehn, joka ei näytä oppineen mitään Kölnin, Rauman tai Otanmäen tapauksista, vaan moittii Suomen tiukentunutta linjaa turvapaikkapolitiikassa.
Rehnin omin sanoin: "Kaiken kaikkiaan asenteet ovat koventuneet Suomessa. Se ei ole meille kunniaksi... koventunut asenneilmasto näkyy suhtautumisessa... erityisesti turvapaikanhakijoihin. Määräyksiä on tiukennettu niin, että jopa ihmisoikeudet ovat joutuneet osittain loukatuiksi... onneksi tavallisten ihmisten keskuudessa auttamishaluja ja rakkautta on yhä paljon. Tavalliset ihmiset osoittavat, että kun on itse käytännön kohtaamisissa suvaitsevainen, saa myös suvaitsevaisuutta ja rakkautta yllin kyllin takaisin.”
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: