Ilta-Sanomat jihadistin asialla

Ilta-Sanomat julkaisi ns. ISIS-"Helin" isän haastattelun, jossa tämä moitti hallitusta siitä, ettei se ollut hakenut hänen aikuista tytärtään pois Syyriasta. Tuntuu oudolta, ettei tämä isä ole vieläkään tietoinen siitä, ettei Suomi ole toiminut aktiivisesti muidenkaan vaikeuksiin joutuneiden kansalaistensa auttamiseksi ulkomailta kotiin.

Tästä on olemassa kohtuullisen tuore esimerkki, jossa tavallista kuolemansairasta suomalaismiestä ei noudettu Thaimaasta maahamme veronmaksajien varoilla. Eikä häntä otettu valtionyhtiön lentokoneeseen liian heikkokuntoisena sittenkään, vaikka hänelle oli hankittu lentolippu keräyksen avulla.

Jos jutun mukaan "ikänsä töitä tehnyt ja veronsa maksanut" eli ilmeisen varakas mies siis haluaa tyttärensä Suomeen, on hänen maksettava itse tämän matkakulut ja järjestettävä tarvittaessa tämän matka Al-Holin leiriltä pois. Näin tytär pääsee palaamaan Suomeen sillä maamme kaikilla kansalaisilla on tämä oikeus vaikka he olisivat syyllistyneen kansanmurhaan.

Itse asiassa minusta on varsin outoa, että Ilta-Sanomat edes otti julkaistakseen miehen vuodatuksen. Näin siksi, että aiemmin Thaimaassa kuolleen suomalaismiehen tapauksesta lehti ei miehen nimellä tehdyn Google-haun perusteella uutisoinut lainkaan. Eivätkä muutkaan maamme valtamediat.

Kysymys siis kuuluu, että miksi maamme valtamedia pitävät näyttävästi esillä näiden terroristivatiota palvelemaan lähteneiden asiaa, vaikka ne vaikenevat vastaavaan tai jopa pahempaan tilanteeseen joutuneista tavallisista suomalaisista?

Tässä suhteessa kohtaloonsa syyttömät lapset ovat yksi asia ja tieten tahtoen terrorismia tukemaan lähteneet aikuiset toinen. Ja kuten olen aiemminkin todennut, mikäli nämä ISIS-äidit rakastaisivat lapsiaan, he toimittaisivat ne suomalaisten sotalapsien tapaan turvaan sen sijaan, että yrittäisivät itse ratsastaa heidän varjollaan Suomeen.

Muuten olen sitä mieltä - roomalaista Cato vanhempaa mukaillen - että ministeri Pekka Haavisto on saatava oikeuden eteen mahdollisesti tekemistään laittomuuksista ISIS-lasten ja näiden äitien tuomiseksi maahamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS-lasten radikalisoituminen ja albanisoituminen on estettävä
ISIS-naiset haluavat ratsastaa lapsillaan
Feministisiä kulttuuriuutisia

Onko Arvometsä Oy pyramidihuijaus?

Suomessa on tehty kansalaisaloite avohakkuiden kieltämisestä valtion metsissä. Sen läpimeno tarkoittaisi metsänhoidossa paluuta viime vuosisadan alun menetelmiin.

Aloitetta kannattavat henkilöt ovat viime aikoina aktivoituneet kirjoittamaan varsin aggressiivisesti erilaisiin medioihin. Heidän sanomansa on yhdenmukainen ja selvä - kuin jostain päämajasta ohjattu.

Tuon sanoman mukaan Suomessa on kiellettävä 1960-luvun jälkeen metsänhoitomme valtavirtaa ollut tasaikäisten metsien kasvatus ja siirryttävä sen sijaan jatkuvaan kasvatukseen, jossa puista kaadetaan 10-15 vuoden välein suurimmat ja jätetään pienemmät kasvamaan. Säästöä eli tuloa metsänomistajalle sanotaan syntyvän siitä, ettei metsiä tarvitsisi lainkaan uudistaa tai hoitaa, vaan ne uusituisivat itsestään.

Tästä esimerkin tarjosi tämän aamun mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa. On siis syytä tarkastella myös tässä blogissa mitä näistä eri metsänhoitovaihtoehdoista oikeasti tiedetään ja mitä se voisi tarkoittaa.

* * *

Jos ensin katsotaan tilastoja, niin sieltä nähdään Suomen metsämaiden puuston keskitilavuuden kasvaneen tasaikäisen metsänkasvatukseen siirtymisen jälkeen eli 1970-luvun alusta noin 57 prosentilla. Toisin sanoen suomalaisten metsien historia ei tue ajatusta siitä, että jatkuva kasvatus olisi puuntuotannollisesti (tai metsiemme hiilinielujen kannalta) millään tavalla järkevää.

Jatkuvan ja tasaikäisen metsänkasvatuksen eroista on vain vähän mittaustuloksiin perustuvia tutkimuksia. Niistä uusimmassa vertailututkimuksessa nähtiin, että tasaikäisen metsän kasvu on noin 20 prosenttia nopeampaa kuin jatkuvapeitteisen. Toisin sanoen nämäkään mittaustulokset eivät tue jatkuvan kasvatuksen järkevyyttä puunkäytön tai hiilinielujen osalta.

Professori Jarkko Hantula on puolestaan todennut, ettei luontaiseen uudistukseen perustuvassa jatkuvassa kasvatuksessa voida hyödyntää metsäpuiden jalostuksen tuomaa puiden kasvunopeuden lisääntymistä. Näin puiden kasvuero tasaikäisen ja jatkuvan kasvatuksen metsissä tulee ajan myötä kasvamaan entisestään.

Lisäksi hän on kertonut jatkuvan kasvatuksen metsien uudistamiseen käytettävien valtapuuston alle kehittyvien kuusen taimien olevan erityisen alttiita juurikäävän eli maannouseman leviämiselle. Siten jatkuvan kasvatuksen menetelmillä hoidettavat metsät tulevat sisältämään entistä enemmän tyvilahoista tukkia, mikä alentaa niiden arvoa.

Emeritusprofessori Erkki Annilan mukaan tasaikäiset "talousmetsät muodostavat mosaiikkimaisen elinympäristöjen kirjon avoimista aloista varttuneisiin, runsaspuustoisiin metsiin", kun taas "jatkuvassa kasvatuksessa metsä pidetään keinotekoisesti koko ajan yhdessä ja samassa kehitysvaiheessa". Näin "se monimuotoisuus, joka sisältyy metsän eri kehitysvaiheisiin erilaisilla kasvupaikoilla, jää kokonaan pois".

* * *

Edelle kirjoittamieni seikkojen perusteella olen itse tullut siihen tulokseen, ettei Suomessa tule siirtyä laajamittaisesti jatkuvaan metsänkasvatukseen. Siitä huolimatta menetelmällä saattaa olla käyttöä esimerkiksi turvemailla, koska ne tuottavat mahdollisesti vähemmän vesistöpäästöjä. Lisäksi menetelmä saattaa olla hyödyllinen esimerkiksi virkistystarkoituksiin käytettävissä metsissä.

Lopuksi haluan vielä tuoda esiin ihmettelyni siitä, että mikä on se motiivi, jolla jatkuvaa kasvatusta ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Kyse ei varmasti ole asian advokaattien tietämättömyydestä, koska mukana on monia professoritason tutkijoita.

Siksi olen alkanut epäillä, että tässäkin asiassa olisi taustalla jonkinlainen taloudellinen intressi? Sellainen voisi syntyä eräänlaisena pyramidihuijauksena esimerkiksi Arvometsä Oy:n kautta, joka nopeatempoisilla hakkuillaan ja uudistamistoimenpiteistä luistamalla saattaisi tuottaa hyvää tulosta muutamien kymmenien vuosien aikana, vaikka samalla näiden metsien tulevaisuuden tuotto tuhotaankin?

En tiedä kuinka oikeaan epäilykseni osuu - ja itse asiassa toivon sen olevan väärä. Olisi kuitenkin hienoa jos maastamme löytyisi tutkiva ammattijournalisti, joka tarttuisi tähän asiaan ja selvittäisi Arvometsän ja jatkuvan kasvatukseen liittyvän aggressiivisen propagandan taustat ja niiden tekijät. Harrastajabloggarilla sellaiseen ei ole mahdollisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Moraaliposerausta vai tietämättömyyttä?
Metsien kasvusta ja ilmastohistoriasta
Se mikä on Afrikassa hyvä, halutaan lopettaa Suomesta

Lapsettomuuden aiheuttama taakka

Neljän lapsen äiti esitti Helsingin Sanomissa mielipiteen, jonka mukaan jokaisesta lapsesta pitäisi antaa verohelpotus. Näin siksi, että lapsiin kuluu runsaasti rahaa, mikä ei kannusta väestöä lisääntymään edes väkilukumme säilyttämisen vertaa.

Itse kirjoitin aikanaan, että lasten hankintaan tulisi kannustaa linkittämällä se eläkeikään. Näin lapsettomat henkilöt osallistuisivat tulevien eläkkeiden maksamiseen tekemällä pidemmän työuran. Syntyneessä keskustelussa Jaska Brown ehdotti tämän ulottamista myös isovanhempiin, jotta he voisivat auttaa lapsiaan jälkeläisten hoitamisessa.

Neljän lapsen äidin ehdotus toi mieleeni vaihtoehtoisen ratkaisun, jossa yhdistyvät oman aiemman ehdotukseni idea perhekoon sitomisesta eläkkeisiin ja hänen ajatuksensa lapsiperheiden arjen helpottamisesta. Näin jo siitäkin syystä, että lasten lukumäärä pitäisi huomioida eläkemaksujen suuruudessa eikä verotuksessa, koska sen suorat vaikutukset eivät koske jälkimmäistä.

Tässä ajatuksessani oikeudenmukaisuus saavutettaisiin laskemalla työuran ja keskimääräisen eläkeajan välinen suhde. Eli jos Suomessa keskimääräinen työura on tasavuosin ilmaistuna 38 vuotta, keskimääräinen eliniän odote 81 vuotta ja eläköitymis-ikä 61 vuotta on eläkkeelläoloaika 20 vuotta, joka on noin 53 prosenttia koko työuran pituudesta. Siis siitä ajasta, jonka aikana henkilö ansaitsee oman eläketurvansa tulouttamalla rahaa eläkerahastoihin ja maksamalla edellisen sukupolven eläkemenoja.

Kansakunnan säilyminen vaatii tunnetusti 2,1 lasta jokaista naista (ja myös miestä) kohden eli tasaluvuin kaksilapsisia perheitä. Siten yksilapsiseksi jääneen perheen aiheuttama eläkekustannus muille suomalaisille on noin 26 prosenttia, joka voitaisiin lisätä yksilapsisten aikuisten eläkemaksuihin. Vastaavasti sama prosenttiosuus voitaisiin vähentää kolmilapsisten henkilöiden eläkemaksuista.

Lapsettomat henkilöt maksaisivat vastaavasti 53 prosenttia kaksilapsisia suurempaa eläkekertymää ja nelilapsiset vastaavasti vain 47 prosenttia siitä. Näin toimien kuusilapsiset perheet saisivat eläkkeensä ilman eläkemaksuvelvoitetta perheen kasvettua täyteen kokoonsa.

Edelle kirjoittamani laskelma on liian suoraviivainen. Pyöristysvirheiden (tasaluvut) lisäksi laskelmassa pitäisi esimerkiksi huomioida lasten hankintaikä, joka pientää laskennallisia prosenttiosuuksia, koska lapset eivät nyky-yhteiskunnassa synny ennen työikää vaan sen aikana.

Koska lapset syntyvät keskimäärin noin 31-vuotiaille äideille ja työura alkaa edellä ilmoittamistani luvuista laskien 23-vuotiaana, olisi tuon korjauksen suuruus noin viidenneksen verran (eli 26 prosenttia muuttuisi noin 21 prosentiksi ja eläkemaksuvapaus koittaisi siten vasta seitsenlapsisille vanhemmille).

Konkretian lisäämiseksi todettakoon vielä, että suurimman erikseen maksettavan eläketurvan eli työeläkemaksujen suuruus on kuluvana vuonna ollut 24,4 prosenttia palkasta. Siten yhden lapsen aiheuttama laskennallinen osuus palkansaajalle on noin yhdeksän prosenttia palkasta - oli kyse sitten eläkemaksujen pienentämisestä tai kasvattamisesta.

Lopuksi totean, että kirjoitukseni voi halutessaan lukea myös niin, ettei se olisi konkreettinen ehdotus eläkemaksujen muuttamiseksi, vaan ainoastaan laskelma vapaaehtoisesti lapsettomaksi jäävien henkilöiden aiheuttamasta laskusta kanssaeläjille. Uskoisin, että jo pelkästään tämän asian tiedostamisella saattaisi olla merkitystä monelle lastenhankintaa harkitsevalla ihmiselle - tai ainakin se olisi hyvä tiedostaa yhtenä ratkaisuun vaikuttavana asiana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
Esko Valtaoja hämmensi soppaa
Eläkkeistä kannustin lastenhankintaan

Hauska ero

Suurimpien valtamedioidemme uutisoinnissa oli tänä päivänä hauska nyanssiero. Tarkoitan Helsingin Sanomien julkaisemaa puoluekannatuskyselyä, jossa näkyi vain pieniä muutoksia puolueiden kannatuksissa.

Itse gallupin teettäjä otsikoi juttunsa toteamalla, että "Perussuomalaisten kannatus jatkaa kasvua, keskustan tulos kaikkien aikojen huonoin". Lisäksi jutun sisällä lehti korosti, että "kaikkien puolueiden kannatusmuutokset jäivät selvästi tutkimuksen virhemarginaalin sisään". 

Ja vielä erikseen suosikkipuolueensa osalta, että "Sdp:n kannatusta hallituskriisi ja pääministerin vaihtuminen eivät joulukuussa heilauttaneet suuntaan tai toiseen. Puolueen kannatus on yhä reilut 15 prosenttia."

Verorahoitteinen Yleisradio puolestaan löysi enemmän dramatiikkaa. Jo otsikossa se totesi oleellisen eli sen, että "Perussuomalaisten kannatus kasvaa yhä, hallituksen isojen puolueiden lukemat valuvat alaspäin".

Tosiasia onkin, että SDP:n kannatus putosi 0,1, Vihreiden 0,6 ja Keskustan niin ikään 0,6 prosenttiyksikköä. Siten hallituksen suuret puolueet menettivät kannatustaan gallupin mukaan reilusti yli yhden prosenttiyksikön. Ja niiden mukana siis myös SDP kuului menettäjiin HS:n kommentista huolimatta.

Omalta osaltani hämmästyin Keskustan kannatuksen vakautta, sillä odotin sen laskeneen alle 10 prosenttiin. Kaiken viime kuukausina nähdyn jälkeen puolueella on kyselyn mukaan kuitenkin edelleen 11,1 prosentin kannatus äänestäjien parissa. Mielenkiintoista oli myös se, että pienemmät hallituspuolueet eli Vasemmistoliitto ja RKP kasvattivat kannatustaan.

Syyt näihin asioihin tosin jäivät arvoituksiksi. Tai no. Itse asiassa luulen, että jonkinlaisia selityksiä löytyy täältä tai täältä, kuten aiemman kirjoitukseni kommenttikentässä ehdotettiin.

Eli gallupin odottamattomat tulokset johtuvat käsittääkseni äänestäjien puolueuskollisuudesta sekä kyvyttömyydestä nähdä todellisia eroja ja niiden puutteita poliittisten kansanliikkeiden välillä. Hauskaa kuitenkin, että päämedioidemme uutisoinnista löytyi tällä kertaa selkeitä eroja - mistä ikinä se sitten kertookaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelastaako tietämättömyys Kulmunin Keskustan
Uutisia muuttuvasta Suomesta
Onko kepulaisuus katoamassa?

Pelastaako tietämättömyys Kulmunin Keskustan

Helsingin Sanomat julkaisi jutun, joka antaa varsin murheellisen kuvan suomalaisesta politiikasta. Sen pohjana olleen kyselyn mukaan vain 40 prosenttia suomalaisista osasi kertoa mitkä puolueet kuuluvat nykyiseen hallitukseen.

Toisin sanoen kuusi kymmenestä ihmisestä tekee vaalien yhteydessä päätöksiä tietämättä mitkä kaikki puolueet ovat olleet vastuussa kuluneen vaalikauden poliittisesta linjasta. Eivätkä siten osaa asettaa ehdolla olevia puolueita vastuuseen teoistaan.

Vielä murheellisemmaksi tilanne muuttuu kun tarkastellaan vastaajien ikäjakaumaa: alle 24-vuotiaista äänestysikäisistä vain 18 prosenttia osasi nimetä maata johtavat puolueet oikein. Jäin itsekseni ihmettelemään, että kuinka hyvin nuorisomme osaa ylipäänsä hahmottaa poliittista todellisuutta tai mistä mahtaa johtua se, että talous- ja väestöpoliittisesti vastuuttomin puolueemme eli Vihreät nauttii nuorimmissa ikäluokissa ylivoimaisesti suurinta kannatusta.

HS:n jutussa oli myös yksi varsin hauska puute. Siihen upotetun testin jälkeen oli nimittäin selitysosuus, jossa mainittiin hallituspuolueet puheenjohtajineen. Lisäksi kerrottiin, että "oppositiossa eduskunnassa ovat perussuomalaiset, kokoomus ja kristillisdemokraatit" sekä selitettiin, ettei Sininen tulevaisuus ole lainkaan eduskunnassa.

Kuten arvoisa lukijani huomasi, unohtui jutun kirjoittaneelta toimittaja Jussi Pullisen selityksestä eduskunnan pienin ryhmä eli kolmen mainitun puolueen kanssa oppositiossa olevan Hjallis Harkimon Liike Nyt! aivan kokonaan. Syitä voimme vain arvailla, koska eihän kyseisen jutun kirjoittanut toimittaja voi mitenkään olla tietämätön siitä, mitkä kaikki poliittiset ryhmät ovat edustettuna valtiopäivillä. Eihän?

Samalla voimme pohtia myös sitä, miksi toimittaja Pullinen mainitsi selitysosuudessaan Perussuomalaisten hajoamisen yhteydessä valtamedioidemme ehdottoman tuen saaneiden, mutta valtataistelussa tappion kärsineiden, soinilaisten perustaman Sinisen tulevaisuuden, mutta ei esimerkiksi yhden paikan Ahvenanmaalta saanutta ja vaalien jälkeen RKP:n eduskuntaryhmäänn liittynyttä För Åland, gemensam listaa, tai vaikkapa historiallisesti paljon Sinisiä merkittävämpää perintöä kantavia kommunistisia sirpalepuolueita.

Niin tai näin, HS julkaisi myös toisen mielenkiintoisen jutun, jossa se haastatteli omassa historiassamme merkittävän kansanliikkeen eli Maalaisliitto/Keskustan puheenjohtajaa Katri Kulmunia. Tämän mukaan "voi olla myös, ettei keskusta nouse tästä".

Nähdäkseni Kulmuni saattaa hyvinkin olla oikeassa tässä analyysissään. Toisaalta ensin käsittelemästäni jutusta ilmenevä kansan tietämättömyys maamme poliittisista vastuunkantajista antaa Kulmunille ja hänen puolueelleen tulevaisuuden toivoa. Ellei kansa tämänkään vaalikauden jälkeen ole tietoinen nykyhallituksen punavihreän linjan kaikista toteuttajista, ei se osaa myöskään rankaista Kulmunin Keskustaa siitä ja puolue saattaa puheenjohtajansa epäilyistä huolimatta nousta vielä kerran kuin Feenix-lintu tuhkasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset ovat lähes immuuneja huuhaalle
Onko kepulaisuus katoamassa?
Mitä nuorisogallup kertoo poliittisesta tulevaisuudesta?

Haaste nobelisteille

Helsingin Sanomissa oli juttu taloustieteen nobelisteista, joiden mukaan maahanmuutto ei laske kantaväestön palkkoja kuten perussuomalaiset ovat usein väittäneet. Esimerkkinä tämän asian väittäjistä mainitaan Riikka Purra ja syistä liian suppea kuva taloudesta puhtaasti kysynnän ja tarjonnan seurauksena.

Intialais-ranskalaisen nobelistipariskunnan mukaan käy itse asiassa päinvastoin. Maahanmuuttajien saapuessa he synnyttävät kulutusta ja sitä kautta syntyy uusia työpaikkoja, jotka miehitetään kantaväestöön kuuluvilla. Näin alkuperäisen väestön tulostaso nousee ja samalla heikkopalkkaisimmat työt miehitetään maahanmuuttajilla.

Väitteensä tueksi nobelistit esittivät HS:ssa aiemmin uutisoidun tutkimuksen, jossa köyhimpien tanskalaisten oli osoitettu hyötyneen maahanmuutosta. Tosin tuossakin tutkimuksessa sellaiset tanskalaiset, joiden osaaminen ei poikennut maahanmuuttajista kärsivät. Eivätkä sen tulokset tarkoittaneet, että pakolaiset olisivat hyödyttäneet Tanskaa taloudellisesti. Eikä näitä varaumia mainittu tämän päivän jutussa.

Nobelistien toinen esimerkki koski reilun sadan vuoden takaista Yhdysvaltoja, jonne saapui paljon siirtolaisia Euroopasta. Myös silloin paikallisten ihmisten asema koheni tulijoiden lisätessä talouskasvua ja ottaessa vastaan kaikkein vähäpätöisimpiä töitä. Tässä tapauksessa ei ole vaikea uskoa käyneen juuri näin, sillä kenenkään vaihtoehtona ei liene ollut jääminen sosiaalituen varaan.

Nobelistien mielestä maahanmuuttoa on hämmästyttävän vähän. Heidän mukaansa syynä on kotipaikan jättämisen vaikeus, minkä takia ihmiset lähtevät liikkeelle vain pakon edessä. Esimerkistä kävivät karjalaisevakot, jotka kotipaikoistaan vieraantuneina ja asutustiloille siirrettyinä olivat sotien jälkeen kotiseutujensa viljelijöitä hanakampia luopumaan maataloudesta. Ja menestyivät näin tehdessään taloudellisesti.

Tämä pitänee paikkansa, mutta tärkeimpänä syynä on varmasti ollut se, että evakoiden asutustilat sijaitsivat usein sellaisilla paikoilla, jotka eivät olleet aiemmin kelvanneet viljelykselle - toisin sanoen maatalouden kannalta huonommilla paikoilla. Siten yhteiskuntarakenteen muuttuessa heille tuli lähdön pakko ennen kuin viljavampia maita viljeleville. Näitä reaalimaailman selityksiä evakoiden muuttohaluille kohti kaupunkeja ei mainittu HS:n jutussa.

Lopuksi vielä pari kritiikin sanaan nobelistien näkemyksille (tai ainakin HS:n siitä esittämälle versiolle).

Ruotsi on hyvä esimerkki tässä asiassa. Maahanmuuton seurauksena siellä on kantaväestön parissa lähes täystyöllisyys.

Siten ainakin aiemmin työtön väestö on hyötynyt maahanmuuttajista bruttotuloilla mitaten. Tosin vastineeksi he ovat joutuneet elättämään valtavan joukon maahanmuuttajataustaisia työttömiä, joilla on verotuksen kautta epäsuora vaikutus kantaväestön tulotasoon.

Lisäksi on syytä huomata, että aivan viime aikoina ruotsalaisten työttömyysaste on noussut jopa korkeammaksi kuin maahanmuuttoon huomattavasti nihkeämmin suhtautuneiden ja lähtökohtaisesti entistä emämaata köyhempien suomalaisten.

Samalla Ruotsi on muuttunut taistelevien maahanmuuttajayhteisöjen sotatantereeksi, vaikka asiasta ei juuri Suomen valtamediassa puhutakaan. Tosin tänä aamuna HS teki aiheeseen liittyen pienen jutun mainitsematta sanakaan ammuskelun osapuolien taustoista - tai muista vastaavista tapauksista.

Myös Suomessa maahanmuuttajien työttömyys- ja rikollisuusaste erityisesti väkivallan ja seksuaalirikosten suhteen aiheuttaa kantaväestölle taakkaa. Sitä voi tuskin pitää etnisesti suomalaisten etuna, vaikka epäilemättä tämän kehityksen seurauksena heille onkin avautunut siivoamista parempia työpaikkoja Kelan tiskeiltä ja vankeinhoidosta. Sekä tietenkin myös maahamme aiemmin saapuneille maahanmuuttajille tulkkeina ja muina maahanmuuton takia tarpeellisina työtehtävinä.

Näillä perusteilla uskallan olla eri mieltä HS:n jutussa mainitsemien nobelistien näkemyksen kanssa maahanmuuton yksiselitteisestä auvoisuudesta vastaanottavalle väestölle. Itse asiassa uskon, että mahdollinen maahanmuuton hyöty tai haitta liittyvät vahvasti tulevan väestön laatuun. Ja siksi haastan nobelisteja tai muita alan tutkijoita selvittämään eri maahanmuuttajaryhmien välisiä eroja kantaväestön kannalta.

Hyvä tutkimuksen aihe olisi esimerkiksi Suomeen 1970-luvulta saapuneiden chileläisten tai vietnamilaisten pakolaisten ja myöhemmän kansainvaelluksen mukana tulleiden somaleiden ja irakilaisten maahanmuuton aiheuttamat erot yhteiskuntaamme ja sen vaurauteen? Sekä se, mistä syistä nuo erot mahtoivat johtua? Ja mitä johtopäätöksiä meidän tulisi niistä tehdä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Esimerkin olematon voima
Maahanmuuttokissa vaanii myös postissa
Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään

Joulusatu

Leijonat kävivät lampaiden kanssa kedolla, halasivat ja telmivät. Siellä ei kenelläkään ollut nälkä, eikä kuolemasta ollut kuullut kukaan.

Tuloneuvotteluissa porvari tarjosi työläiselle oikein mahtikorotusta, mutta tämä kieltäytyi. Halusi mieluummin säilyttää työpaikan ja palkkaa siksi lisää vain kohtuuden.

Niin tajusi myös ahneempikin johtaja ja yritys nostaa tulonsa kotimaassa. Siitä kiitollisena nuori kaunis demari antoi hallituksensa veroruuvia löysätä.

Punavihreä poliitikko taas tunnusti eduskunnassa, ettei maailma pelastu uhraamalla meidän talous. Eikä varsinkaan vaihtamalla pois koko kansa - täältä Pohjantähden alta.

Siitä liikuttui jo myös porvari ja persukin, nyt tehdään hyvää yhdessä. Suomi kantaa kortensa, muttei tilkkaakaan enempää - sillä vain kaikkien yhdessä niin tehdessä voi koko maailman pelastaa.

Kaupungin kadulla anarkisti paiskasi kättä natsin kanssa ja mannaa satoi taivaalta. Näin kaikki saivat tarpeensa mukaan ja onni täytti kaupungin ja maailman.

Näin pimeällä kujalla koraanikoululainen auttoi nuorta rippityttöä kantamaan kassinsa ja tyttö kiitti kauniisti turvallisesta kotimatkastaan. Samaan aikaan somalineiti löysi ateistipoikaystävän ja jätti koko islamin - siitä äiti, isä ja velikin onnellisena Allahia aikanaan kiittivät.

Niin myös juutalainen ja muslimi yhdessä ryhtyivät rakentamaan pyhää maata. Eikä edes synagooga Rosengårdin tarvinnut suojaa vastaan terrorin.

Syyriassa ja Irakissa ISIS laski aseensa. Ja ihmiset Euroopasta tahtoivat palata kotiin rakentamaan omaa maatansa. Niin nousi uuteen kukoistukseen maa kahden virran mahtavan, kun shiiat, sunnit, kurdit, kritityt ja jesidit kävivät yhdessä ahertamaan.

Ja onni oli melkein täydellinen kun vielä Afrikassakin päättivät vanhat naiset yhdessä jättää tytöt silpomatta. Ja nuoremmat miehet kertoivat vaimoillensa, että nyt tehdään vain kaksi lasta.

Tämä kaikki voisi olla totta, jos vain kaikilla ihmisillä olisi hyvä tahto ja ymmärrys. Vaan missä olisi se tonttu, joka ihmisluonnon toiseksi muuttaisi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pieni Moswana on Afrikan helmi
Pari ajatusta jouluksi
Kun minä kuolen...

Tekeekö Marinin kabinetti vallankumousta?

Taloussanomat on kertonut Sanna Marinin (sd) lisänneen erityisavustajiensa määrää. Hallituksella on nyt 13 valtiosihteeriä ja 69 erityisavustajaa.

Perusteeksi  avustajakaartin kasvattamiselle Marin on kertonut hallituskriisin jälkeisen poikkeuksellisen tilanteen, jota hän haluaa siis hoitaa 82 suuripalkkaisen poliittisen tukihenkilön armeijalla. Rahaa tähän palaa budjetin perusteella 11,5 miljoonaa euroa.

Omaa huomiotani tässä tilanteessa herätti kaksi asiaa. Ensimmäinen on Marinin röyhkeys sen paheksunnan jälkeen, joka kohdistui Antti Rinteen hallituksen EU:n puheenjohtajuudella perusteltuun avustajajoukkoon. Ei kai tämä tarkoita, että nuori ja kaunis pääministerimme naisvaltaisen hallituksensa kera on omasta mielestään kykenemätön hoitamaan valtakunnan asioita?

Jos näin on, on tietenkin erinomaista, että hallituksella on laaja avustajakaarti sen lisäksi, että sillä on käytössään valtionhallinnon kymmenien tuhansien virkamiesten kaarti. Sinänsä on tietenkin ikävää, ettei näistä löydy sellaista osaamista, jonka tuella Marinin kolmekymppisten hallitus uskoisi selviävänsä tässä tilanteessa.

Kysymys kuuluukin, että onko ministeriöissä tehty karmeita rekrytointivirheitä, joiden seurauksena niissä pesii veret seisauttava osaamattomuus? Vai onko niin, että Marinin kabinetti haluaa tehdä vallankumouksen suomalaisessa hallinnossa ja siksi ohittaa sen jatkuvuuden, jota suomalainen hallintojärjestelmä virkamieskaarteinen edustaa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Konsultokratia tulee kalliiksi Helsingin kaupungin veronmaksajille
Poliittinen virkanimitys
Julkisen sektorin liiat virkamiehet

Aatteet kuin kaksi marjaa

Meillä yli 30 vuotta sitten eläneillä ihmisillä on vielä hyvässä muistissa se, kuinka itäisessä naapurissa vallitsi aate, jonka tarkoituksena oli tehdä ihmisistä tasa-arvoisia ja sitä kautta poistaa köyhyys ja kurjuus. Tämä aate pohjasi Karl Marxin teorioihin ja johti käytännössä harvainvaltaan, kurjuuteen ja jopa mittaviin vainoihin, joissa toisinajattelijat vaiennettiin armotta.

Suomessa on edelleen kommunisteja, joista kansanedustaja Anna Kontula (vas) luonnehti aatettaan seuraavin sanoin: "ihmiset voisivat paremmin, jos nykyistä suurempi osuus toiminnoista järjestettäisiin yhteisomistuksen ja itseisarvoisen työn varaan".  Näin siitä huolimatta, ettei 1900-luvun historia kerro yhdestäkään tämän aatteen - tai sen sisaren sosialismin - varaan rakennettua yhteiskuntaa, joka olisi lunastanut kansanedustajamme lupauksen. Kontula on siis mitä ilmeisimmin puhtaaksi viljelty esimerkki älyllisestä epärehellisyydestä.

Edelle kirjoittamani tuli mieleen luettuani Iltalehdestä jutun islamista, jonka mukaan "jos sharia olisi täydellisesti käytössä sellaisena kuin se on Koraanissa sanottu, niin sellaisessa maassa ei olisi köyhyyttä eikä syrjintää, siellä olisi tasa-arvo, kaikkia autettaisiin, eikä kenenkään täytyisi elää puutteessa tai hädässä."

Tämäkin aate eli uskonto on ollut kyvytön tuottamaan seuraajilleen hyvää elämää. Sen sijaan sen nimissä on vainottu samaa uskoa hiukan eri tavalla tulkitsevia ja toisuskoisia. Lisäksi se toimii nykyaikana terroristien yleisimpänä innoittajana.

Niinpä edelle kopioimani luonnehdinnan lausunut suomalainen käännynnäisnainen joutui tunnustamaan, että "sellaista valtiota ei ole tällä hetkellä olemassa". Siis ei ole sharia-lain mukaan toimivaa valtiota, jossa ihmisten olisi hyvä elää. Ei, vaikka lukuisat valtiot sanovatkin noudattavansa mainittua lakia.

Iltalehden jutun luettuani minulle jäi arvoitukseksi se, miksi suomalaisnainen kieltäytyy hyväksymästä uskontonsa luomaa todellisuutta, vaikka hän oman kertomuksensa mukaan on siitä hyvin tietoinen. Siten kyseinen musliminainen on samalla tavalla älyllisesti epärehellinen kuin edellä lainaamani itseään kommunistiksi tituleeraava kansanedustajakin, jonka täytyy niin ikään olla tietoinen oman aatteensa luomasta kurjuudesta ja sen verisestä historiasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Pikkupuolueen poliitikko": ´olen eduskunnan ainoa kansallissosialisti´"
Ihmisoikeudet ihmisoikeuksien uhrina
YK:n ihmisoikeuskomitea tuomitsi naisten oikeuden vapauteen, tasa-arvoon ja menestykseen

Retorinen kysymys?

Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) sai muutama päivä sitten eduskunnalta luottamuksen. Heti sen jälkeen kymmenen kansanedustajaa teki ministerin asemasta ministerivastuuasian, jonka seurauksena tämä voi joutua valtakunnanoikeuteen.

Tämä herätti mielessäni - ehkäpä retorisen - kysymyksen, että mitä kertoisi Suomen nykytilasta jos ministeri tulisi tuomituksi vakavasta rikoksesta valtakunnanoikeudessa, mutta nauttisi saman asian suhteen eduskunnan täyttä luottamusta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Selkärangaton päätös
ISIS-naiset haluavat ratsastaa lapsillaan
Tähän on tultu: ministereiltä odotetaan rehellisyyttä ja totuudessa pysymistä

KHO:n päätöksellä on monia seurauksia

Kuopioon suunniteltu Finnpulpin sellutehdas olisi toteutuessaan tuonut Suomeen 3 400 pysyvää työpaikkaa, jotka olisivat sijoittuneet muuta maata vaikeammassa työllisyystilanteessa olevaan Itä-Suomeen. Tehtaan vaikutus koko Suomen BKT:hen olisi ollut 0,4 prosenttia.

Tämä osin kiinalaisella rahalla pystytettäväksi aiottu tehdas jäi kuitenkin KHO:n päätöksellä pystyttämättä. Perusteena oli tehtaan alapuolella olevan Kallaveden mahdollinen saastuminen puunjalostuksessa syntyvien päästöjen seurauksena. Näin siitä huolimatta, että tehdas olisi tuottanut sellutonneja lähes puolet pienemmillä päästöillä kuin muut nykyaikaiset suomalaistehtaat.

KHO:n päätöksellä tulee olemaan monenlaisia seurauksia. Ehkä tärkeimmän niistä lausui Finnpulpin hallituksen puheenjohtaja, jonka mukaan "suomalainen investointiympäristö ei ole tämän päätöksen nojalla houkutteleva kansainvälisille sijoittajille... Ymmärrettävästi sijoittajat arvostavat investointeja harkitessaan vakautta ja ennustettavuutta".

Nähtäväksi siis jää, kiertääkö kansainvälinen ja erityisesti kiinalainen raha Suomen jatkossa kaukaa. Hyvää siinä olisi se, että luonnonvarojemme tuottamista voitoista suurempi osa jäisi maahamme, mutta toisaalta Suomen taloudellisen kehityksen hidastuminen painaisi toisen puolen vaakakuppia raskaasti alas.

Suomessa ennestään toimivat metsäyhtiöt ovat KHO:n päätöksen voittajia ja metsänomistajat tappion kärsijöitä. Näin siksi, että teollisuuden käyttöön menevästä puusta syntyy jatkossa vähemmän kilpailua ja siten sen hintataso on alempi kuin olisi ollut Kuopion tehtaan toteutuessa. Erityisesti Metsä Groupin Äänekosken tehtaalle uutinen oli kuin lottovoitto.

Kallaveden puhtauden lisäksi päätöksellä tulee olemaan merkittävä ympäristöseuraus liittyen Suomen hiilinieluun. Hakkaammatta jäävät metsät kun lisäävät nielua ainakin lyhyellä aikavälillä. Ajan myötä päätöksen kasvihuonevaikutus kuitenkin riippuu siitä, mitä näille metsille tapahtuu: jos metsänhoitotyöt kärsivät heikkenee myös metsänkasvu ja siten hiilinielu kääntyy laskuun.

Näin käy myös siinä tapauksessa, että vähenevä puun kysyntä johtaa jatkuvan kasvatuksen suosion lisääntymiseen. Tämä johtuu siitä, että tasaikäisenä kasvatettava metsä tuottaa noin viidenneksen enemmän puuta kuin peitteinen metsä. Sivumennen sanoen onkin vaikea ymmärtää, miksi suomalaisessa hiilinielukeskustelussa jotkut tahot haluavat suosia jatkuvaa kasvatusta.

Nähtäväksi jää myös se, miten metsäteollisuus reagoi KHO:n ympäristölupapäätökseen. Luopuuko se Sisä-Suomesta investointikohteena vai satsaako tekniseen kehitykseen siten, että koko puunjalostusprosessi voitaisiin sulkea. Tätä muistan yritetyn jo 1980-luvulla huonolla menestyksellä, mutta tietenkin yleinen tekninen kehitys antaa nykyisin paremman lähtökohdan kuin tuolloin.

Isoksi kysymysmerkiksi jää kuitenkin kierron sulkemisen kustannus. Eli muodostuuko se niin kalliiksi, etteivät yritykset uskalla lähteä siihen suhdanneherkällä alalla, vaan mieluummin investoivat sellaisille seuduille, joilla ympäristöluvat irtoavat helpommin.

Taustalla KHO:n päätöksessä oli EU:n direktiivi ja sen tulkintaa ohjaava aiempi tuomio, jonka mukaan lupaa ei saa myöntää toimenpiteelle, jonka seurauksena pintavesimuodostuman tila heikkenisi. Jos asiaa tulkitaan jatkossa samalla tavalla kuin KHO eilen, ei avoimella kierolla toimivalle sellutehtailla ole asiaa muillekaan suomalaisille sisävesille.

Tämä tarkoittaisi ainakin Kemijärven ja Kainuun tehdashankkeiden kaatumista. Samalla Itä- ja Pohjois-Suomi jäisivät ilman metsäteollisuuden varaan syntyviä työpaikkoja ja verotuloja, mikä lisäisi Suomen alueellista eriarvoistumista entisestään.

Nähtäväksi jää, näkyykö päätös myös muissa suomalaista ympäristöä rasittavissa hankkeissa. Hakematta tulevat mieleen monet käynnissä olevat kaivoshankkeet, jotka Talvivaaran perusteella arvioituina tulisivat olemaan vielä paljon nykyaikaista metsäteollisuutta vakavampia ympäristön pilaajia - ovathan ne ajat jo kaukana takana kun suomalaiset metsänjalostustehtaat tuhosivat käytännössä kokonaan alapuolellaan sijaitsevat vesistöt.

Varmaa tässä asiassa on lisäksi se, ettei päätös vähennä globaalia metsäteollisuuden tuotteiden käyttöä. Ja siitä syystä Kuopion tehtaaseen aiottu kapasiteetti tullaan ennemmin tai myöhemmin rakentamaan jonnekin muualle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
Metsä Group innostaa tutkijoita ja poliitikkoja
Suomen biotalous on täynnä mahdollisuuksia

ISIS-lasten radikalisoituminen ja albanisoituminen on estettävä

Eilen kävi sitten selväksi, että maahamme tuodaan lähitulevaisuudessa ainakin kaksi terroristivanhempien jälkeläistä. Ja jatkossa heitä tuodaan veronmaksajien varoilla todennäköisesti lisää. Nähtäväksi jää, kuinka paljon mukana seuraa myös itse terroristinaisia.

Koska nykyisen hallituksen aikana näiden potentiaalisesti vaarallisten ihmisten maahantuloa voi tuskin estää, on syytä toivoa, että viranomaiset onnistuvat edes minimoimaan heihin liittyvän riskin. Se tarkoittaa näiden lasten ja mahdollisten aikuisten onnistunutta vieraannuttamista niistä aatteista, joiden innoittamina he lähtivät aikanaan ISIS:in kalifaattiin.

Valitettavasti en näe, että Suomessa olisi tarkoitus käyttää tehokkaita keinoja sen estämiseksi, että maahan saapuneet vahvasti traumatisoituneet lapset voitaisiin suurella varmuudella kasvattaa ja kouluttaa menestyviksi kansalaisiksi. Sen sijaan pidän varsin suurena sitä riskiä, että heistä yksi tai useampi tulee menestymään heikosti koulussa ja sen myötä syrjäytymään yhteiskuntamme normaalista elämänmenosta. Ja syyttämään siitä - hyvää tarkoittavien kukkahattutätien opastuksella - suomalaista yhteiskuntaa sekä uskomaan kaiken johtuvan etnis-uskonnollisesta syrjinnästä.

Tätä riskiä kasvattaa ennestään se, mikäli heidän kasvatuksestaan pääsevät vastaamaan radikaaleja ajatuksia omaavat äidit ja myöhemmin mahdollisesti jopa isät. Siksi toivon, että ensimmäisessä vaiheessa hereillä ovat lastensuojelun viranomaiset ja oikeuslaitos, jotta tämä riskitekijä tunnistetaan ja voidaan ehkäistä.

Myöhemmässä vaiheessa keskeistä on koko deradikalisoitumisketjun onnistuminen ainutlaatuisella tavalla. Siis sikäli ainutlaatuisella, ettei edes tavanomaisen laajamittaisen islamilaisen maahanmuuton ongelmia ole onnistuttu välttämään missään.

* * *

Liittyi se sitten islamiin tai johonkin muuhun, kertoi poliisi eilen myös siitä, että maahamme on saapunut ryminällä albanialaistaustainen rikollisuus, jonka huume-operaatiota on viime aikoina saatu keskeytetyksi kotimaisen poliisimme kiitettävän toiminnan ansiosta. Vastaava rikollisuus on jo aiemmin ollut näyttävästi esillä Ruotsissa - missä on suuri albanialaistaustainen vähemmistö - sillä erotuksella, ettei sikäläinen poliisi ole pystynyt ehkäisemään edes maahanmuuttajataustaisten rikollisten keskinäistä väkivaltaa. 

Siitä syystä maan pääministeri Stefan Löfven (sd) on halunnut syyllistää rikollisuudesta maan rikkaat huumeiden käytöstä ja sitä kautta välillisesti jengirikollisuudesta. Saman sukuinen oli Suomen poliisin rikosylikomisarion lausahdus, jonka mukaan "täällä on sellaisen elintason omaavaa porukkaa, jolla on varaa ja jota kokaiini houkuttaa".

On tietenkin selvää, ettei huumekauppiaita olisi ellei olisi myös niiden käyttäjiä ja sikäli sekä Löfven että rikoskomisariomme eivät ole ainakaan täysin väärässä. Siitä huolimatta ei ole itsestään selvää, että huumekaupan tulisi olla albanialaisten hallussa - sen sijaan tämä tosiasia on seurausta ennen kaikkea albanialaisten maahanmuutosta.

Huumekauppiaiden tausta ei kuitenkaan ole merkityksetön, kuten poliisin luonnehdinta albaanirikollisista osoittaa: "he ovat tulleet EU:n alueella erittäin tunnetuiksi ehtymättömästä väkivallan käytöstään". Lisäksi "jäsenet tuntevat yleensä toisensa sukulaissiteiden kautta. Sillä taataan lojaliteetti ja kiinni jäädessä vaikeneminen poliisin kuulusteluissa".

Täytyy siis toivoa viranomaisemme kaikilla tasoilla onnistuvan niin hyvin, etteivät nyt maahamme saapuvat lapset ja heidän mahdolliset sukulaisensa ryhdy albaanitaustaisten rikollisten kilpailijoiksi. Se lisäisi riskiä ruotsalaistyyppisestä rikollisjengiväkivallasta, jossa kukaan ei tunne ketään eikä edes ammuttu halua paljastaa hyvin tuntemaansa ampujaa. Riskin todellisuutta osoittaa se, että esimerkiksi afrikkalaiset ovat jo vuosia olleet aktiivisia huumekauppiaita myös Suomessa.

Muuten olen sitä mieltä - roomalaista Cato vanhempaa mukaillen - että ministeri Pekka Haavisto on saatava oikeuden eteen mahdollisesti tekemistään laittomuuksista ISIS-lasten ja näiden äitien tuomiseksi maahamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Selkärangaton päätös
Albaanit kusettivat suomalaisnaista ja veronmaksajaa
Afrikkalaiset aktiivisina - EU suunnittelee taakanjakoa

Laittomat maahanmuuttajat veronmaksajien piikissä

Helsingin Sanomien mukaan paperittomat eli maassa laittomasti elävät ihmiset saavat pääkaupunkimme veronmaksajien piikkiin laajennettuja terveyspalveluita eli hoitoa mm. kroonisiin vaivoihinsa ja suun terveydenhuoltoon. Näin siitä huolimatta, ettei niihin ole samanlaisia yleishyödyllisiä syitä kuin akuuttien tarttuvien tautien hoitamiseen tai niitä vastaan rokottamiseen valtaväestön suojelemiseksi.

Helsingin kaupunki antaa veronmaksajiensa piikkiin näille laittomille maassaläjille myös suoraa rahallista tukea. Oikaisun mukaan yhteensä 260 euroa kuussa. 

Kaiken kaikkiaan arviot paperittomien määrästä Helsingissä vaihtelevat 1 500–5 000 välillä ja määrän arvellaan kasvavan tulevaisuudessa. Kiireettömien vaivojen terveyspalvelut ja ilmainen raha eivät ainakaan ehkäise tätä kehitystä.

Tähän tilanteeseen yritti Perussuomalaisten valtuustoryhmä saada muutama kuukausi sitten muutoksen, mutta se ei saanut kannatusta. Siten pääkaupunkimme veronmaksajat kustantavat myös jatkossa laittomille maassaolijoille sellaisia palveluita, joihin Suomen lainsäädäntö ei heitä velvoita, mutta joka kaupunginhallituksen päinvastaisesta "uskomuksesta" huolimatta on lähtökohtaisesti omiaan ylläpitämään laittomia maahanmuuttajia Helsingissä.

Tämän kaiken tekee käsittämättömäksi se, ettei laittomien maahanmuuttajien ylenpalttisille palveluille ole parhaan saatavissa olevan tiedon mukaan kansan enemmistön hyväksyntää. Sama koskee Al-Holin leiriltä maahan hallituksen selkärangattoman päätöksen seurauksena mitä todennäköisimmin maahamme kyörättäviä terroristinaisia.

On siis jälleen kerran syytä nostaa keskusteluun sveitsiläistyyppinen suora demokratia, jossa kansanäänestykset täydentävät edustuksellisen demokratian puutteita sellaisissa asioissa, jotka eivät muodosta ensisijaista perustetta äänestäjien puolue- tai ehdokasvalinnalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muistutus paperittomien palveluista alleviivasi hallitusneuvotteluiden tärkeyttä
Mediaharhautus laittomuuden edistämiseksi
Miksei Moataz saa jäädä Suomeen?

Selkärangaton päätös

Sanna Marinin hallitus päätti pelastaa Suomen kansalaisuuden omaavien ISIS-naisten lapset hinnalla millä hyvänsä. Se tulee nimittäin omien sanojensa mukaan turvaamaan kaikissa tilanteissa lapsen edun, mikä on epäilemättä kiertoilmaus sille, että lasten mukana maahamme noudetaan myös äärimmäisen radikalisoituneita aikuisia muslimeja veronmaksajien kustannuksella hoidettavaksi, vartioitavaksi ja loppuiäkseen elätettäväksi.

Jotain maamme hallituksen selkärangattomuudesta kertoo se, että päätöksen mukaan ratkaisut naisten maahamme tuomisesta jätettiin virkamiesten vastuulle. Näin ilmeisesti ajateltiin vältettävän päätöksen poliittinen hinta.

Eilen kuullun päätöksen jälkeen odotan erityisellä mielenkiinnolla seuraavia asioita.

Yksi. Koska ensimmäinen radikalisoitunut musliminainen tuodaan Suomeen ja millä tavoin tapahtunut uutisoidaan valtamediassa? Vai uutisoidaanko lainkaan?

Kaksi. Otetaanko lapset pois Suomeen tulevilta äideiltään vai jätetäänkö heidät näiden kasvatettavaksi poliittiseen islamiin?

Kolme. Kerrotaanko suomalaisille veronmaksajille koskaan tämän operaation suoria ja epäsuoria kustannuksia?

Neljä. Mitä seuraava puoluekannatusmittaus kertoo hallituksen päätöksen suosiosta erityisesti Keskustan, mutta myös SDP:n (aiempien) kannattajien parissa?

Viisi. Syyllistyykö nyt kotiutettavista musliminaisista tai -lapsista joku aikanaan terroristiseen tekoon?

Lisäksi jään odottamaan suurella mielenkiinnolla mitä tapahtuu Pekka Haaviston ministerinpestille ja hänen kannatukselleen. Eli riittääkö eilinen jälkikäteinen poliittinen synninpäästö pelastamaan hänen asemansa ministeri-Audin takapenkillä ja kansan suosikkina?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anders Adlercreutz tahtoo alistua kiristyksen edessä
ISIS-naiset haluavat ratsastaa lapsillaan
Ohisalo luottaa Haavistoon, mutta syyllistää virkamiehiä

Anders Adlercreutz tahtoo alistua kiristyksen edessä

RKP:n ryhmäpomo Anders Adlercreutz ilmoitti eilen ISIS-naisia ja heidän lapsia koskevana tahtonaan, että "pelastamme lapset ja jos äidit siinä tapauksessa haluavat mukaan, niin myös heidät".

Tämä tarkoittaa sitä, että hän haluaa Pekka Haaviston (vihr) tavoin suostua ISIS-naisten lapsistaan piittaamattomaan kiristykseen, josta kirjoitin itse muutamia päiviä sitten. Saattaa tietenkin olla, ettei hän itse ole ymmärtänyt kysymyksessä olevan kiristyksen lasten oikeuksien varjolla.

Uskon kyllä helposti, ettei Adlercreutz (tai myöskään Haavisto) ole itse ymmärtänyt asiaan sisältyvää mafiamaista kiristystä. Uskon myös sen ettei hän todennäköisesti ole lukenut blogitekstiäni, jossa asiasta on kerrottu.

Sen sijaan on mahdotonta uskoa, että hän olisi ollut tietämätön myös Ben Zyscowiczin (kok) mielipidekirjoituksesta, jossa tämä kertoi saman asian vähän latteamin sanakääntein kuin minä blogissani.

Siksi ilmaisen tässä kirjoituksessa paheksuntani siitä, että vihervasemmiston lisäksi myös RKP haluaa tietoisesti alistua terroristien edessä. Ja toivon, että mahdollisimman moni suomenruotsalainen Adlercreutzin ja RKP:n äänestäjä ymmärtäisi asian ja tekisi siitä johtopäätöksensä tulevia vaaleja ajatellen.

Lopuksi muistutan Adlercreutzia ja RKP:tä siitä, että kiristykseen suostuminen ei ikinä johda ongelman pysyvään ratkaisuun. Sen sijaan se osoittaa pahantekijän löytäneen uuden - myös tulevaisuudessa käyttökelpoisen - keinon saada tahtonsa läpi. Näin myös käsillä olevassa tapauksessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS-naiset haluavat ratsastaa lapsillaan
RKP vaatii maahamme kymmeniä uusia seksuaalirikollisia
Kauniaisissa äänestetään RKP:tä ja vastustetaan lapsia

Esimerkin olematon voima

Aika usein kuulee sanottavan (ministeritason esimerkki jos toinenkin), että Suomen tulisi erilaisten maailmanparannustoimien yhteydessä uhrata osa omasta hyvinvoinnistamme, koska se tarjoaisi esimerkin muille. Näin erityisesti silloin kun vaatimuksena ovat maamme kansalaisille yksiselitteisen haitalliset toimet esimerkiksi metsien hyödyntämisastetta alentamalla tai sisäisestä turvallisuudesta tinkimällä.

Tämän argumentoinnin kannalta oli mielenkiintoista lukea tänään vihervasemmistolaisen toimittajan Saska Saarikosken kolumni, jossa hän kertoo Suomen tunnettuutta koskevista havainnoistaan suuressa brittiläisessä historianteoksessa.

Sieltä löytyivät tiedot siitä, että Ruotsi valloitti Suomen keskiajalla ja Venäjä 1800-luvulla. Myös Kalevalan kerrottiin olevan suomalainen - kuten myös Elias Lönnrotin ja Jean Sibeliuksen (molemmat väärin kirjoitettuina).

Talvisodassa Suomi osoitti teoksen mukaan Neuvostoliiton heikkouden, mutta oli 1940-luvulla natsien liittolainen. Myöhemmin siitä tuli kuitenkin pohjoismaa ja osa rikasta Eurooppaa. Lisäksi historianteos unohti, ettei Suomea miehitetty kahdesti (eikä edes yhdesti) sodan aikana.

Tätä taustaa varten asettuu käsitys suomalaisen esimerkin ja taloudellisen uhrautumisen voimasta maailmanparantamisessa ilmeisen oikeaan viitekehykseensä. Siitä voi tehdä sen johtopäätöksen, että Suomen on syytä parantaa maailmaa vain sen verran kuin meistä itsestä tuntuu hyvältä - eikä yhtään enempää. Ei edes esimerkin vuoksi, koska sillä ei tosiasiassa olisi mitään vaikutusta maailman mahtavien toimintaan - ei vaikka tuhoaisimme koko tulevaisuutemme muiden edestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Budjetti heijastaa hallituksen uskoa keskusjohtoisuuteen
Fanatismi on vaarallista
Amnestyn ymmärtämättömyys ja yllätyksettömyys saivat lisävalaistusta

Ruotsalaisen kulttuurin lopun alku

Lucia-neito on ollut oleellinen osa ruotsalaista kulttuuria. Niinpä myös Suomessa tämän valon lähettilään valinta on assosioitunut toisen kotimaisen kielemme puhujien jutuksi.

Niinpä eilen kruunattiin tämän vuoden Lucia-neidoksi pohjanmaalainen neitokainen Sara Ray, jonka tehtäviksi tuli samalla olla valon, ilon ja inhimillisyyden lähettiläs sekä toimiminen Lucia-keräyksen keulakuvana.

Pienen varjon Sara Rayn valinnalle toi uutinen Ruotsista. Siis uutinen, jota ei ole välitetty suomalaisessa valtamediassa. Sen mukaan 15 ruotsalaiskuntaa on päättänyt luopua Lucia-perinteestään. Syyksi päätökseen on mainittu, että kyse on melkein kauneuskilpailusta, mikä ei kuulemma ole nykyaikana sopivaa.

Koska päätökset on tehty nopeasti islamisoituvassa Skånessa voi arvoisa lukijani tietenkin pohtia aivan itse, onko kyseessä todellinen syy vai alistunut luopuminen omasta kulttuurista länsinaapurin kehitysmaalaistumisen luontevana osana. Niin tai näin, kyse on joka tapauksessa merkki läntisen naapurikansamme kulttuurisesta heikkoudesta ja sen lopun alusta.

Toki Lucia-perinnettä on tärvelty rankalla kädellä jo aiemmin, mutta koko perinteen lopettaminen on kuitenkin uutta. Sen, mitä ruotsalaisten valitseman tien päässä odottaa, voi arvoisa lukijani aavistaa yhtä hyvin kuin minä itsekin.

Omalta osaltani pelkään tämänkin tapauksen viitoittaman kehityskulun lopputuloksen olevan sellainen, että mikäli me täällä entisessä Svean alusmaassa haluamme välttää saman, on toimiin ryhdyttävä välittömästi. Tai ainakin sen jälkeen, kun olemme päässeet eroon samaa kehityskulkua tukevasta nykyisestä hallituksestamme.

Lopuksi todettakoon, että panin tyytyväisyydellä merkille sen, kuinka Helsingin Sanomat julkaisi eilen kansanedustaja Ben Zyskoviczin (kok) asiallisesti samansisältöisen kommentin kuin olin itse julkaissut tässä blogissa toissapäivänä. Sitä en kuitenkaan tiedä, oliko hän tullut tähän johtopäätökseen itse, vai omaksuiko näkemyksensä minun kirjoitukseni luettuaan.

Zyskowiczin näkemyksen lähteellä ei sinänsä ole väliä, mutta jo pelkästään suomenruotsalaisen ja koko suomalaisen kulttuurin säilyttämiseksi olisi tärkeää, että hän ryhtyisi myös eduskunnan päätöksenteossa eli äänestyksissä ajamaan samaa järkevää maahanmuuttopoliittista linjaa, jota hänen kirjoituksensa osoitti. Juuri nyt siihen tarjoaisi parhaan mahdollisuuden suurten oppositiopuolueiden yhteistyö.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS-naiset haluavat ratsastaa lapsillaan
Pitäisikö somaleiden ongelmat käsitellä mediahiljaisuudessa?
Lucia-neito ruotsalaisen kulttuurin muutosuhrina

Brexit varmistui

Britannian eiliset parlamenttivaalit päättyivät konservatiivien suureen voittoon. Sen seurauksena saarivaltio lähtee tammikuun loppuun mennessä ulos Euroopan Unionista.

Meille Unioniin jääville vaalin tulos tarjoaa mielenkiintoisen näkymän. Tarkoitan sitä, että kun Brexit nyt toteutuu, voidaan Britannian tulevaa kehitystä peilata siihen, mitä hyötyä EU:n jäsenyydestä on todellisuudessa jäsenmailleen.

Tärkein kysymys liittyy siihen syöksyykö Britannian talous nyt pahaan kurimukseen. Vai sopeutuuko se uuteen tilanteeseen jouhevasti siten, ettei pelättyä katastrofia synny.

Tässä mielessä Britannian tilanne on kuitenkin kovin erilainen kuin Suomen, sillä maalla on joka tapauksessa ollut tähänkin asti oma valuutta, joka on auttanut talouden kilpailukyvyn sopeuttamista suhteessa muuhun maailmaan. Meillä tätä etua ei ole, vaan oman valuutan puutetta on yritetty korvata vaikeammin toteutettavilla ratkaisuilla, kuten monien vihaamalla kiky-sopimuksella, joka hiertää parhaillaan käytäviä työmarkkinaneuvotteluita.

Lisäksi Iso-Britanniaa uhkaa hajoaminen pikku-Britanniaksi, koska Englantia merkittävästi EU-myönteisempi ja vasemmistolaisempi Skotlanti järjestänee uuden kansanäänestyksen itsenäistymisestään, joka päätynee sen hyväksymiseen. Lontoo hyväksynee asian, mutta nähtäväksi jää, hyväksyvätkö kaikki EU-maat - erityisesti hajoamisen partaalla oleva Espanja - pilkkomalla syntyneen uuden valtion jäsenekseen.

Suomelle Brexit on kiistatta ongelma siinä, että Britannian eron myötä EU:n taloudeltaan vahva pohjoinen heikkenee ja valtaa valuu sen seurauksena köyhempään etelään ja vielä kurjempaan itään. Nähtäväksi jää, millä tavoin tämä vaikuttaa EU:n toimintaan.

Arvaukseni on, että ainakin vaatimukset tulonsiirroista EU:n sisällä kasvavat huolimatta siitä, että yksi nettomaksaja katoaa joukosta. Tämä luo painetta myös Suomelle.

Yksi iso vaikutus on myös sillä, että tuleva "pikku-Britannia" vahvistanee atlanttista akseliaan eli suhdettaan Yhdysvaltoihin. Näin sen poliittinen voima on pois EU:n pyrkimyksistä kilpailussa maailman kahta todellista suurvaltaa eli Yhdysvaltoja ja Kiinaa vastaan, mikä tulee näkymään Unionin vaikutusvallan heikkenemisenä suurissa globaaleissa kysymyksissä kuten ilmastonmuutoksen torjunnassa tai napa-alueiden luonnonvarojen jakamisessa.

Enempi spekulointi on tässä vaiheessa tarpeetonta, sillä Brexitin kokoisiin muutoksiin liittyy aina tekijöitä, joiden ennustaminen on mahdotonta. Siksi on myös varmaa, että tulemme näkemään niin jäljelle jäävässä EU:ssa kuin sen ulkopuolella kehityskulkuja, joista meillä ei tässä vaiheessa ole aavistustakaan.

Tosiasia kuitenkin on, että ihmiskunta ja EU jatkavat elämäänsä myös tulevaisuudessa. Ja siinä tulevaisuudessa kukaan ei pidä erikseen huolta Suomesta, vaan meidän on tehtävä se ihan itse - niin talouden kuin turvallisuudenkin suhteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko komissio ollut tunteiden vietävänä?
Kuinka taipuu briteiltä EU:n iltalypsy
Bea Toivonen palasi impivaaraan

ISIS-naiset haluavat ratsastaa lapsillaan

Hallituksen ja ministeri Pekka Haaviston (vihr) venkoilu on osoittanut, että Al-Holin leirillä olevat islamistinaiset ja -lapset eivät ole triviaali kysymys. Ongelmana on Helsingin Sanomien luonnehdinnan mukaan se, "onko suomalaisten turvallisuus tärkeämpi kuin lasten oikeudet".

Turvallisuuden osalta tilanne on varsin selkeä, sillä maassamme on jo nyt satoja ihmisiä, joilla on terrorikytköksiä. Al-Holin ISIS-naiset ja lapset liittyvät tähän siten, että suojelupoliisin arvion mukaan "alueelta mahdollisesti palaavat naiset todennäköisesti jatkavat terroristista toimintaa, verkostoituvat keskenään ja integroituvat jälleen kotimaisiin jihadistisiin verkostoihin".

Kysymys ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin HS luonnehdinnassaan antoi ymmärtää, vaan siihen tulee liittää myös arvio siitä, onko terroristinaisen tahto ratsastaa lapsillaan jatkamaan jihadistista toimintansa Suomessa suurempi kuin lasten oikeudet tai suomalaisten turvallisuus. Kurdithan eivät päästä lapsia lähtemään leiriltä yksinään vasten äidin tahtoa.

Tilannetta voi verrata suomalaisiin sotalapsiin. Meillähän suomalaiset perheet asettivat lastensa turvallisuuden etusijalle ja lähettivät heidät maata uhanneessa hätätilassa omasta tahdostaan turvaan länsinaapuriin. Al-Holin terroristinaiset taas eivät suostu lähettämään omia - usein teini-ikäisiä - jälkeläisiään turvaan edes epäinhimillisistä oloista ilman, että myös he pääsevät seuraamaan näiden mukana.

Siksi myös hallituksen on pohdittava sitä, millä tavoin se suhtautuu terroristinaisten välinpitämättömyyteen omien lastensa turvallisuudesta suhteessa lasten oikeuksiin. Eli taivutaanko näiden lasten oikeuksien varjolla tapahtuvaan kiristykseen? Ja unohdetaan samalla oman yhteiskuntamme turvallisuus?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi jäsen demareiden otuskerhoon ja hallitukselle välikysymys kansan harhauttamisesta
Nyt on annettava hallitukselle kiitosta
Kehitysmaasta tulleen lapsen etu

Uusi jäsen demareiden otuskerhoon ja hallitukselle välikysymys kansan harhauttamisesta

Olen seuraillut demareiden omituisten otusten kerhon laajentumista jo pitkään (viimeksi täällä). Siksi oli mielenkiintoista huomata, että pääministeriksi nousseen Sanna Marinin (sd) suurena päivänä nousi julkisuuteen tuon kerhon uusin jäsen, nimeltään John Marc Okello (kuva löytyy täältä). Onnittelen pääministeriä tästä aiempien demaripäättäjien antamasta lahjasta.

Okello ansaitsi jäsenyytensä Vaasassa 26. maaliskuuta 2017 raiskaamalla kaverinsa Philip Muisya Kimuyan kanssa samaa naista vuoron perään sekä olemalla pian sen jälkeen eli huhtikuun 9. pävänä vuonna 2017 SDP:n ehdokkaana kuntavaaleissa saaden kolme ääntä.

Valehtelisin, jos väittäisin olevani hämmästynyt tästä uutisesta, sillä niin sinisilmäinen en kaikkien edellisten tapausten jälkeen enää ole. Pikemminkin olisin hämmästynyt, mikäli demareiden otuskerho ei saisi lisää jäseniä tulevina vuosina.

* * *

Myös ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) junailu ISIS-jengin saamiseksi Suomeen valaistui eilen. Ylen tietojen mukaan nämä ihmiset tuotaisiin maahamme pieninä erinä siksi, ettei asiassa tarvitsisi tehdä poliittista päätöstä, vaan kotiutus voitaisiin tehdä pelkän viranomaispäätöksen ja konsulilainsäädännön nojalla. Toisin sanoen Haavisto ja ulkoministeriön johto halusivat tuoda joukon turvallisuusuhkia salassa äänestävältä kansalta ja ehkä jopa koko Antti Rinteen (sd) hallitukselta.

Oppositiojohtaja Jussi Halla-ahon (ps) mukaan ensimmäinen ISIS-erä olisi ilmeisesti saapunut Suomeen jo tänään ilman asian ennenaikaista paljastumista. Lisäksi hän ihmetteli Twitterissä, että tulli tiedotti vasta eilen Helsinki-Vantaan lentokentällä järjestettävästä viranomaisten harjoituksesta - siis samana päivänä, jolloin ensimmäisen salalennon olisi pitänyt saapua.

Ilta-Sanomat puolestaan julkaisi käsityksensä, jonka mukaan ensimmäinen islamistien joukko saapuisi maahamme ensi viikon torstaina. Lehden mukaan terveydenhuollon viranomaiset ovat valmistautuneet sen tuloon "pitkään ja huolella". Tästä kaikesta on mahdollisesti pidetty tietämättömänä myös tasavallan presidentti, joka kehotti hallitusta tekemään asiasta selvän päätöksen.

Hyvää tässä asiassa on se, että oppositio aikoo tehdä näistä tapahtumista välikysymyksen. Toivon mukaan se tuo lisäselvyyttä sekä tapahtumien kulkuun että Haaviston (sekä myös ulkoministeriön korkeimman johdon) mahdolliseen rikolliseen toimintaan tai vähintäänkin muunnellun totuuden kertomiseen.

Hallituspuolueista Keskustan kansanedustaja Mikko Sevola ilmoitti että hänen mielestään näitä islamisteja ei pitäisi tuoda Suomeen. Tästä tuli mieleeni, että hallituksella on eduskunnassa kaikkiaan 116 paikkaa, joista 31 Keskustalla. Se tarkoittaa sitä, että mikäli näistä 17 on kyllästynyt punavihreän aisan kannattamiseen ja äänestää hallituksen luottamusta vastaan, jää Marinin hallitus Suomen historian lyhytikäisimmäksi. En toki usko näin käyvän, mutta irtiottoja saattaa hyvinkin tapahtua.

Lopuksi totean, että oman näkemykseni mukaan ISIS-naisia tai -lapsia ei pidä auttaa sen enempää kuin muitakaan vaikeuksiin joutuneita matkailijoita. Mutta jos heitä ilmaantuu maahamme, olisi alaikäiset lastensuojelun nimissä aivan ensimmäiseksi otettava huostaan islamistisilta vanhemmiltaan ja pidettävä huoli siitä, että heidän kasvatuksessaan huomioidaan aivan erityisesti vieraannuttaminen aiemmasta terroristisesta kasvatuksesta.

Lisäksi ministeri Haavisto olisi vapautettava tehtävistään siinäkin tapauksessa, että hallitus selviää välikysymyksestä. Myös ulkoministeriön korkeimman johdon rooli suomalaisten harhauttamisoperaatiossa olisi tutkittava.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toivon Sanna Marinin hallitukselle menestystä
Ohisalo luottaa Haavistoon, mutta syyllistää virkamiehiä
SDP vahvisti asemaansa

Toivon Sanna Marinin hallitukselle menestystä

Suomen uusi hallitus koostuu 19 ministeristä, joista 12 on naisia ja seitsemän miehiä. Lisäksi kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat naisia. Maamme astuu siis selkeästi ns. akkavallan aikaan - näin tulemme näkemään sen, millä tavoin feminiininen politiikka eroaa miehisestä vastineestaan.

Ministerien joukossa ovat hunnutettuja poliiseja vaativa Maria Ohisalo (vihr) sekä ministeriönsä virkamiehiä käskyttänyt ja ISIS-lapsia Suomeen haikaileva Pekka Haavisto (vihr). Ja on siellä myös ilmeisesti edellisen pääministerin määräyksestä luikuria lasketellut Sirpa Paaterokin (sd).

Pekka Haaviston ja ulkoministeriön alempien virkamiesten kiista sai eilen uuden vivahteen kun virkamiesjohto lähetti alaisilleen paimenkirjeen, jossa ongelmasta syytettiin Haaviston sijaan alempia virkamiehiä. Ottaen huomioon ministeriön virkamiesten ulostulon äärimmäisen harvinaislaatuisuuden, ei kirje yllätä minua. Luulen nimittäin, että nyt on syntynyt tilanne, jossa virkamiesjohdolle on syntynyt vahva motiivi kasvattaa ministerin luottamusta itseensä ja siten turvata oma asemansa - mahdollisesti jopa Haaviston itsensä käskystä.

Onneksi tapaus on jo paisunut sen verran, että oikeuskansleri on ottanut asian selvittääkseen. Toivottavasti hän tekee työnsä kunnolla ja kuuntelee myös muita kuin ministeriön korkeimpia virkamiehiä.

Tässä tilanteessa tuotakoon esille, että olen itse omalla työhistoriallani kohdannut tapauksia, joissa talon toimiva johto on tietyissä tilanteissa väittänyt mustaa valkoiseksi - siis antanut kenen tahansa todennettavissa olleiden tosiasioiden vastaisia lausuntoja - sen jälkeen, kun sen alaiset ovat kertoneet julkisuuteen asioita, jotka ovat totuudellisuudestaan huolimatta olleet poliittisista syistä kiusallisia. Nämä tapaukset ovat kuitenkin olleet tutkimustuloksia, eivätkä siis henkilöstökysymyksiä, mutta kertonevat omalta osaltaan siitä logiikasta, jolla valtionhallinnon korkeat virkamiehet toimivat hankalissa tilanteissa.

Edelle kirjoittamastani huolimatta on syytä toivoa, että  Sanna Marinin astuessa maan johtoon kieltämättä varsin pessimistiset odotukseni hallituksen tulevista toimista osoittautuvat vääriksi. Siis että epäilyksistäni huolimatta ulkoministeriö tekee viisaita päätöksiä, maamme talous jatkaa nousuaan, suomalainen yhteiskunta saavuttaa muutamassa vuodessa osin kadottamansa sisäisen luottamuksen ja ihmiset voivat seuraavien vaalien aikaan liikkua turvallisesti missä ja mihin aikaan tahansa. Ja ettei minkään laidan ääriajattelu ole lähtenyt hallituksen toimien seurauksena nousuun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ohisalo luottaa Haavistoon, mutta syyllistää virkamiehiä
Valehteliko poliisi virkavastuulla Oulun raiskaustapauksissa?
Pyhittääkö tarkoitus epärehelliset keinot?

Ohisalo luottaa Haavistoon, mutta syyllistää virkamiehiä

Eilen selvisi se, että Suomen uusi pääministeri on Sanna Marin (sd), joka näin pääsee sukeltamaan vaaleja edeltäneeseen päiväuneensa. Samalla Antti Rinteen (sd) aiemmin uhraama Sirpa Paatero (sd) palaa hallitukseen.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana on syytä panna merkille myös se, että demareiden ministeriryhmä koostuu viidestä naisesta ja kahdesta miehestä. Nähtäväksi jää vaikuttaako tämä jotenkin suomalaiseen politiikkaan.

Viikonlopun toinen huomiotani herättänyt hallitusuutinen oli ministeri Maria Ohisalon (vihr) lausunto, jonka mukaan hänen puolueellaan on muunnellun totuuden puhumisesta kiinni jääneeseen ministeri Pekka Haavistoon (vihr) täysi luottamus. Sitä osoittaakseen hän hyökkäsi Haaviston toiminnan ongelmat esille tuoneita ministeriön virkamiehiä vastaan väittämällä, että "ulkoministeriö on ollut vuosia otsikoissa erinäköisten johtajuuskysymysten vuoksi. On myös ollut häirintätapauksia, joihin olisi jo vuosia sitten pitänyt puuttua. Onko tässä Haavistosta pelkästään kyse? Ehkä pitää katsoa laajemmin koko ulkoministeriötä."

Nähtäväksi jää, mikä on Vihreiden ministeriryhmän koostumus. Sehän on aiemmin koostunut kahdesta naisesta ja Pekka Haavistosta, joista kaksi ensimmäistä jatkanee joka tapauksessa tehtävissään ja Ohisalon näkemyksen perusteella myös kolmas.

Marinin tuleva hallitus tulee jatkaa aiemmalla ohjelmalla, joten siinä mielessä pääministerin ja joidenkin ministereiden vaihtumisen ei pitäisi mullistaa politiikkaa. Tuleva kaunis pääministerimme on kuitenkin erilainen poliitikko kuin ammattiyhdistystaustainen edeltäjänsä.

Ylen mukaan "Marin on punavihreä ja liberaali aatepoliitikko, joka korostaa usein paikkaansa sosiaalidemokratian aatteellisessa jatkumossa. Tähän liittyy myös se, että hän aloittaa mielellään puheensa sanalla 'toverit'".

Edellisen perusteella väistämättä nousee mieleeni kysymys siitä, että siirtyykö maamme hallitus Marinin johdolla vielä askeleen vasemmalle kansan tällaiselle politiikalle antamasta ilmiselvästä tuomiosta huolimatta, vai piteleekö kulisseihin siirtyvä demareiden puheenjohtaja Antti Rinne edelleen ohjaksia käsissään?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tähän on tultu: ministereiltä odotetaan rehellisyyttä ja totuudessa pysymistä
Kyvytön hallitus ei nauti kansan luottamusta
Sanna Marinin märkä päiväuni

Tähän on tultu: ministereiltä odotetaan rehellisyyttä ja totuudessa pysymistä

Muunnellun totuuden kertomisesta kiinni jäänyt hallitusneuvottelija Antti Rinne (sd) teki kaksi kysymystä, joista ensimmäisen saattoivat hyväksyä vain hänen johtamaansa edelliseen hallitukseen kuuluvat puolueet. Hänen seuraajansa selviää puolestaan tänään, kun SDP asettaa oman ehdokkaansa tehtävään.

Pääministerin nimen lisäksi mielenkiintoisin kysymys hallitusta muodostettaessa on Antti Rinteen asema jatkossa: kehtaako hän kaiken tapahtuneen jälkeen korottaa itsensä ministeriksi vai ymmärtääkö asemansa poliittisena ruumiina. Ja jos jälkimmäistä, muodostuuko uuden pääministerin asema edellisen marionetiksi. Tämä vaara on erityisen suuri, mikäli maan hallitusta ryhtyy johtamaan Rinteen tukema Sanna Marin.

Toinen oleellisen kysymys liittyy Pekka Haaviston (vihr) asemaan nyt kun on paljastunut, että hän aiemman ministerinpestinsä aikana sortui mitä ilmeisimmin laittomuuksiin lisätäkseen islamilaisen terrorismin vaaraa maassamme. Se ei sinänsä ollut yllätys ottaen huomion Haaviston aiemmat vaikeudet pysyä totuudessa, mutta epäilemättä Rinteen aseman ohella merkittävin henkilökysymys siinä palapelissä, josta muodostuu Suomen kansan luottamus hallitukseensa.

Itse asiassa, tämän hallitusepisodin suhteen on valitettavan kuvaavaa se, että puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) kirjautti Rinteen kysymykseen puolueensa hallitukseen osallistumiselle sen, että "kaikki hallituspuolueet sitoutuvat rehellisyyteen ja edellyttävät ministereiltä totuudessa pysymistä". Absurdilta kuulostava vaatimus on tässä tilanteessa perusteltu, vaikka Suomen perustuslain mukaan "ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittiset broilerit A-studiossa
Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin
Pekka Haavisto ja Li Andersson viihteen parissa

Kohti tylsempää maailmankuvaa

Neandertalinihmiset asuttivat Euraasiaa ennen anatomisesti moderneja ihmisiä. He olivat vähän tukevampirakenteisia kuin me, mutta vastaavasti heillä oli myös suuremmat aivot.

Nykyihmisen saavuttua Eurooppaan katosivat myös neandertalilaiset hyvin pian. Tai katosivat ja katosivat - kyllä he myös risteytyivät esi-isiemme kanssa siten, että kaikilla eurooppalais- ja aasialaistaustaisille nykyihmisillä on edelleen jonkin verran heidän geenejään.

Neandertalilaisten katoamisen syy on ollut monenlaisen polemiikin kohteena: tyypillisesti heidän on arveltu kadonneen joko elinympäristön muutoksen aiheuttaman paineen tai nykyihmisten älyllisen ylivoiman tieltä, minkä seurauksena he olisivat yksinkertaisesti hävinneet kilpailussa resursseista. Omassa nuoruudessani neanderalilaisten arveltiin joutuneen jopa nykyihmisten aiheuttaman massatuhonnan kohteeksi.

Tässä suhteessa uusi PlosONE -lehdessä julkaistu tutkimus tuotti mielenkiintoista tietoa. Siinä tehtyjen kahden erilaisen mallinnuksen perusteella neandertalilaisten katoaminen saattoi johtua pelkästään heidän nykyihmistä pienemmän väkimääränsä eli harvemman asutuksensa takia (tämä tiedetään aiempien tutkimusten perusteella).

Uuden tutkimuksen mukaan nykyihmisen rooli neandertalilaisten katoamisessa olisi yksinkertaisesti se, että heidän saavuttuaan maisemiin pilkkoutuivat pienet neandertalilaispopulaatiot entistä enemmän, jolloin kaikissa ryhmissä parinmuodostus tapahtui yhä pienemmästä joukosta. Näin lasten vanhemmista tuli yhä läheisempiä sukulaisia keskenään, joten yhteisöt muuttuivat yhä sukurutsaisemmiksi tunnetuin seurauksin.

Jo valmiiksi harvan asutuksen pilkkoutumisen seurauksena neandertalilaisten oli myös yhä vaikeampi löytää yhteistyökumppaneita erilaisiin toimiin kuten metsästykseen tai omaisuuden ja ruuan suojaamiseen varkailta. Lisäksi tiedetään, että pienissä ihmisryhmissä pelkät satunnaistekijät voivat johtaa katoamiseen, joten tällaisten yhteisöjen tuhoutumisriski on jo pelkästään niiden takia suurempi kuin kooltaan suuremmissa joukoissa.

Tutkijat eivät siis malleissaan olettaneet neandertalilaisten olevan nykyihmisiä huonompia missään suhteessa, vaan kaikilta muilta ominaisuuksiltaan kuin asutuksensa tiheyden suhteen samanlaisia. Ja simulaatioiden tulokset osoittivat kerta toisensa jälkeen, että lopputuloksena oli lopulta neandertalilaisryhmien katoaminen yksi kerrallaan siten, ettei jäljelle jäänyt lopulta ketään.

Nähtäväksi jää, miten käsitys neandertalilaisten tuhon syistä muuttuu jatkossa. Joka tapauksessa on ehkä hiukan tylsää, ettei esi-isiemme ja heidän serkkujensa välillä ehkä ollutkaan jälkimmäiselle tuhoisaa kilpailutilannetta. Saati verisiä esihistoriallisia sotia, joiden seurauksena toinen lajeista olisi hävitetty.

Mutta sellaistahan tiedon lisääntyminen aiheuttaa. Ja on aiheuttanut aina.

Tässähän on käynyt niin, että ensin tähtitieteen ja fysiikan kehitys vei pohjan pyhien kirjoitusten hienoilta maailmankaikkeuden rakenteilta ja siirsi ensin maapallon ja pian myös aurinkokuntamme pois maailman keskipisteestä ja jumalan kasvojen edessä erityiseltä asemalta. Seuraavaksi ymmärrys evoluution mekanismeista ja historiasta teki meistä ihmisistä vain yhden eläinlajin muiden joukossa ja tappoi lopullisesti aiemman asemamme jumalten asettamina maapallon valtiaina.

Lopputuloksena uskonnollispohjaiset maailmankuvat vaihtuivat tieteelliseen todellisuuteen ja sen innoittamana ihmiskunnan teknis-taloudellinen kehitys kiihtyi hurjaan vauhtiin tuottaen tähän kehitykseen mukaan lähteneille kansakunnille ennen näkemättömän hyvinvoinnin. Ja samalla meille elettäväksi paljon aiempaa tylsemmän maailmankuvan, jossa ihmisten kohtalot eivät määräydy jumalten oikkujen mukaan, eikä kuolemaa seuraa iankaikkinen elämä joko paratiisissa tai kadotuksessa, vaan yksinkertaisesti päättyy elintoimintojen loppuessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset ovat lähes immuuneja huuhaalle
Kuinka moralisoiva jumala syntyi?
Miksi neandertalilaiset hävisivät?

2010-luku on ollut mittaushistorian lämpimin vuosikymmen

Maailman ilmatieteen järjestö WMO kertoi Ylen mukaan maapallon ilmasto tulevan 2010-luvulla olemaan mittaushistorian lämpimin. Tämä on hyvin linjassa myös pohjoisen napajään koon muutosten kanssa, sillä myös sen keskimääräinen pinta-ala on tällä vuosikymmenellä ollut selvästi mittaushistoriansa pienin.

Tämä johtuu siitä, että arktisen merijään koko pieneni rivakasti aina edellisen vuosikymmenen vaihteeseen tienoille, minkä jälkeen se on pysynyt suunnilleen ennallaan. Kirjoitin aiheesta kuvaajan kanssa tuoreeltaan silloin, kun tieto tuon jääpeitteen tämänvuotisesta minimikoosta oli saatu.

Totesin tuolloin, että tuo jääpeite saavutti edellisen minimikokonsa jo vuonna 2012. Lisäksi viime talvena tekemäni analyysin perusteella ilmakehän vuotuisen hiilidioksidipitoisuuden ja jääpeitteen pinta-alan välillä ei ole ollut tilastollisesti merkitsevää syy-seuraussuhdetta vuoden 2001 jälkeen.

Jos puhutaan juuri kuluneesta marraskuusta - jonka mittaushistoria näkyy alla olevasta kuvasta - oli jääpeitteen koko mittaushistorian toiseksi pienin ajankohtaan nähden.

Ja otetaan puheeksi vielä myös tuorein napajään laajuusmittaus (4.12.). Sen mukaan arktisen napajään laajuus on parhaillaan historian kolmanneksi pienin, kuten arvoisa lukijani voi täältä katsoen todeta. 

Pienempi se on ollut ajankohtaan nähden vain vuosina 2006 ja 2016. Siis kolmetoista ja kolme vuotta sitten. Niistä jälkimmäinen olikin varsinainen poikkeusten poikkeus, kuten myös yllä olevasta marraskuisen napajään pinta-alakuvasta voidaan nähdä.

Yle kertoi jutussaan myös, että vaikka Pariisin sopimus pantaisiin täytäntöön, uhkaa maapallo lämmetä tämän vuosisadan loppuun mennessä yhteensä kolmella asteella. Jos sopimusta ei toteuteta, lämpeneminen olisi artikkelin mukaan vielä dramaattisempaa, koska sen seurauksena saisimme lisää nälkää näkeviä ihmisia, tulvia, myrskyjä, kuivuutta ja valtamerten happamoitumista.

Esitin edellä olevat tiedot siksi, että arvoisa lukijani voisi itse päätellä miltä ilmaston lämpeneminen näyttää arktisen napajään valossa juuri nyt. En siis aio tällä kertaa ryhtyä tulkiksi, mutta palaan asiaan viimeistään vuoden lopussa kun käytössäni on koko tämän vuoden tilastot.

Kerrottakoon kuitenkin jo nyt, että joulukuun tietojen vielä puuttuessa näyttää siltä, että päädymme koko vuoden osalta napajään pinta-alan mittaushistorian kolmannelle sijalle, mutta toinenkin on mahdollinen - siinä suhteessa "kamppailu" käydään kuluvan vuoden ja vuoden 2007 välillä, jolloin jääkenttä oli ajankohtaan nähden erityisen pieni huhtikuussa ja jälleen kesäkuusta lokakuuhun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mainio uutinen jääkarhuille ja muille huolestuneille
Arktinen napajää sulaa kiihtyvällä tahdilla - vai sulaako?
Napajää ei tue yhteyttä globaalin lämpenemisen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden välillä

Uutisia muuttuvasta Suomesta

Helsingin Sanomat asetti meidät tänä aamuna haljun tulevaisuudennäkymän eteen. Sen mukaan "jos syntyvyys jatkuisi 2010-luvun kaltaisena, vuonna 2051 ulkomaalaistaustaisia vauvoja syntyisi kantasuomalaisia enemmän... Tämä on seurausta etenkin kantasuomalaisten naisten vauvakadosta".

Uutisessa kerrottiin myös, että "viime vuonna suomalaistaustaisten naisten kokonais­hedelmällisyysluku oli 1,20 lasta naista kohden". Jos väite pitää paikkansa, se tarkoittaisi nyt syntyvän sukupolven olevan 40 prosenttia vanhempiensa sukupolvea pienempi.

Jutussa kerrottiin edelleen, että ulkomaalaistaustaisten naisten synnyttämien vauvojen osuus on nykyisin yli 14 prosenttia kaikista Suomen vauvoista. Siinä on kuuden prosenttiyksikön nousu vuodesta 2010. Tai toisin sanoen 75 prosentin nousu mainitusta vuodesta.

Niinpä meidän suomalaisten - ja etenkin nuorimpien sukupolvien - on syytä varautua kovin erilaiseen tulevaisuuden Suomeen kuin tämä nykyinen. Näin siitä huolimatta, ettei sana "ulkomaalaistaustainen" tarkoita pelkästään kulttuurisesti suomalaisuudesta kovin radikaalisti poikkeavia ihmisiä.

* * *

Iltalehti puolestaan muistutti meistä siitä, mitä kaikkea monikulttuurisessa yhteiskunnassa tapahtuu, uutisoidessaan tunnetun helsinkiläisen homobaarin tapahtumista. Siellä Husham-niminen uussuomalaisnuorukainen veti lesbonaisen vessakoppiin, lukitsi oven sekä työnsi tämän seinää ja pönttöä vasten vetäen samalla uhrin hametta ylös.

Nainen kielsi suomeksi ja englanniksi yrittäen avata kopin ovea. Mies sai kuitenkin estettyä naisen pakenemisen, kouri tätä rinnoista ja sormiraiskasi sekä yritti työntää myös elimensä tämän sisälle.

Vuonna 1996 syntynyt Husham sai tekosestaan kahden vuoden vapausrangaistuksen, vaikka väittikin olevansa itse homo ja joutuneensa naisen raiskaamaksi. Tällä äärimmäisen epäuskottavalla kertomuksella hän yritti joko harhauttaa oikeutta tai vaihtoehtoisesti vain jatkoi kotiseutujensa mahdollisesti hyvinkin rikasta tarinankerrontaperinnettä.

* * *

Edellä olevien - ainakin omasta mielestäni - ikävien uutisten jälkeen haluan vielä nostaa esiin Ylen uuden gallupin. Sen mukaan Perussuomalaisten kannatus oli noussut jo 24,5 prosenttiin ja Kokoomuksenkin 18,6:een.

Tämä tarkoittaa, että mikäli vaalit pidettäisiin juuri nyt, saavuttaisivat nämä puolueet suuria puolueita suosivan vaalijärjestelmämme seurauksena noin 55 ja 40 kansanedustajaa. Eli niiden edustajilla olisi lähes puolet kaikista eduskuntapaikoista.

Sen sijaan juuri kaatuneen hallituksen yhteenlaskettu kannatus oli laskenut jo 50 prosenttiin. Siitä 13,9 prosenttia meni Vihreille, 13,2 SDP:lle ja veret seisauttavat 10,6 prosenttia Keskustalle. Ja loput Vasemmistoliitolle ja RKP:lle.

Nähtäväksi jää, putoaako Keskustan kannatus seuraavassa kannatuskyselyssä jo alle kymmenen prosentin. Ja onko sillä mitään vaikutusta tulevan hallituksen toimintaan.

Vaikka voihan se olla, että jo nykyiset lukemat panevat Katri Kulmunin (kesk) ja kumppanit miettimään kuinka pelastaa oma poliittinen tulevaisuutensa - sekä sen seurauksena luopumaan vihervasemmiston aisankannattamisesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Politiikan perusteet järisevät
Mitä me olemme tehneet väärin?
Veret seisauttavia seksuaalirikostilastoja

Poliittiset broilerit A-studiossa

Katselin eilen A-studion keskustelua, jonka aluksi kaksi puhtaaksi viljeltyä ns. poliittista broileria päästeli jargonia toimittajan kysymyksiin siihen malliin, että tämä näytti ajoittain hermostuvan saadessaan kysymyksiinsä tyhjän jauhantaa ja jäädessään kerta toisensa jälkeen vaille todellisia vastauksia. Kyse oli poliittista peliään pelaavista pääministeriehdokas Sanna Marinista (sd) ja hänen ehdokkuutensa mahdollistaneesta Katri Kulmunista (kepu).

Jargonista jäi käteen vain se, että molemmat keskustelijat vakuuttivat tulevan hallituksen pitävän kiinni nykyisestä hallitusohjelmasta. Selväksi tuli myös se, että naisten keskinäisen suhteen laatuun oli molempien vaikea vastata, vaikka pitkän kiemurtelun jälkeen sen väitettiin olevan jopa ystävyyden asteella. Uskoo ken tahtoo.

Keskusteluun osallistuivat myöhemmin oppositiojohtajat Jussi Halla-aho (ps) ja Petteri Orpo (kok). Heidän taktiikkansa televisiota katsovan kansan edessä olivat hyvin erilaiset, mutta toisiaan mainiosti täydentävät.

Halla-aho kertoi - luullakseni aivan oikein - että perimmäinen syy Antti Rinteen (sd) eroon pääministerin paikalta oli erityisesti Keskustan, mutta myös SDP:n kannatuksen katoaminen pääministerin sekoillessa ja valehdellessa. Samalla hän haastoi - luullakseni aivan oikein - Kulmunia siitä, ettei tavallinen Keskustan kannattaja ole hallitusohjelman takana. Tässä yhteydessä Kulmunin hermo petti ja broilerista kuoriutui ärhäkkä vastaanväittäjä.

Orpo puolestaan - luullakseni aivan oikein - kertoi, että hallitusohjelma on katastrofi Suomen julkisen talouden kannalta. Sen perusteella hän tarjosi Kokoomusta mukaan tulevaan hallitukseen, tai ainakin tarjosi puolueensa vaihtoehtobudjettiin kuuluvia ratkaisuja hallituksen hyödynnettäväksi.

A-studion lopussa oli lyhyt asiantuntijoiden arvio keskustelusta. Siinä Yle sortui jälleen politikointiin ruotiessaan molempien hallituspuolueiden ja Kokoomuksen edustajan edesottamuksia, mutta vaietessaan kokonaan Halla-ahon esille tuomista seikoista. Tällainen mediapeli on syrjintää vaikenemalla sen osapuolen näkemyksistä, joista ei pidetä.

Niin tai näin. Suomelle on tulossa on uusi hallitus, jossa muutamista henkilövaihdoksista huolimatta tehdään politiikkaa vanhalla linjalla. Ja Antti Rinteen jatkaessa SDP:n puheenjohtajana tulee hallituksen takapiruna toimimaan edellinen pääministeri - ainakin mikäli hän saa nostetuksi Marinin pääministerin paikalle eli kiitollisuudenvelkaan itseään kohtaan. Tämä ei tule ainakaan helpottamaan ilmiselvästä luottamuspulasta kärsivien päähallituspuolueiden yhteistyötä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antti Rinteen poliittisen uran jälkinäytös
Silmänkääntötemppu
Karkottaako Rinteen sairastelu työväen?

Antti Rinteen poliittisen uran jälkinäytös

Pääministeri Antti Rinteen poliittisen uran huippu on päättymässä muunnellun totuuden kertomiseen. Jäljellä on enää jännitys siitä eroaako hän itse ja pelastaa hallituskoalitionsa vai jatkaako arvotonta näytelmäänsä koko hallituksen kaatavaan välikysymykseen asti.

Tässä tilanteessa on positiivista se, ettei pääministeri selvinnyt kieroilustaan uhraamalla omistajaohjausministerinsä. Hyvin mielenkiintoisena pidän myös sitä, että puheenjohtaja ja ministeri Maria Ohisalo (vihr) puolueineen oli valmis tukemaan totuudesta lipsuvaa pääministeriään. Tekevätköhän Vihreiden äänestäjät siitä johtopäätöksiä?

Nähtäväksi jää myös se, kadottaako SDP puolueena jo ennestään romahtanutta luottamustaan äänestäjien parissa. Ja sen seurauksena entisestään alentunutta kannatustaan. Tähän vaikuttanee myös se, että ymmärtääkö Rinne itse ottaa eron puolueensa puheenjohtajuudesta, tai tekeekö puolue eropäätöksen hänen puolestaan - vai jääkö hän jostain käsittämättömästä syystä edelleen taakaksi sen johtoon.

Demareiden kannalta on nähtävä erinomaiseksi asiaksi se, että elämme nyt vasta vaalikauden alkupuolta. Siten Rinteen aiheuttaman negatiivisuuden kierteen oikaisemiseksi on aikaa vielä yli kolme vuotta.

Rinnettä kaatamassa olevan Keskustan kannalta keskeinen kysymys liittyy siihen katsotaanko nyt käynnissä oleva näytelmä äänestäjien parissa sankariteoksi vai pelin politiikaksi. Eli kääntääkö puheenjohtaja Katri Kulmunin ja hänen puolueensa toiminta puolueen syöksyvän kannatuksen nousuun.

Kysymys ei ole pikkuasiasta, sillä Maalaisliiton perillisen poliittinen koti maaseudulla on hiljalleen tyhjenemässä väestöstä. Ja siksi sen olisi löydettävä uutta kannattajapohjaa myös suurista kaupungeista, mikäli tarkoituksena on säilyä merkittävänä tekijänä suomalaisessa politiikassa.

Suurilla oppositiopuolueilla eli Perussuomalaisilla ja Kokoomuksella ei tässä tilanteessa ole periaatteessa kuin voitettavaa. Tosin niidenkin pelin politiikan kannalta olisi ollut parasta, mikäli Rinne olisi jatkanut sekoiluaan hallituksensa johdossa mahdollisimman pitkään. Näin oppositio olisi voinut kerätä hänen menoaan ihmetteleviä äänestäjiä taakseen.

Tapahtunut on nyt kuitenkin tapahtunutta ja siksi oppositiopuolueiden on sopeuduttava uuteen tilanteeseen, jossa hallituksen toiminta näyttäytyy ehkä nykyistä fiksumpana. Sellainen saattaisi rajoittaa niiden kannatuksen kasvua, mutta samalla ehkäisisi Suomen ajautumista toimintakelvottoman hallituksen ohjattavaksi, kuten tapahtui Kataisen sateenkaarihallituksen aikana. Valitettavasti toimivakaan punaviherhallitus ei luultavasti tule tekemään Suomen talouden kannalta parasta mahdollista politiikkaa, vaan keskittynee jatkossakin maailmanparantamiseen, vastikkeettoman rahan jakamiseen ja siltarumpuihin.

Siinä mielessä koko Suomen kannalta onnellisin ratkaisu olisi uusien vaalien järjestäminen. Tämä ei kuitenkaan vaikuta tilkkaakaan todennäköiseltä, koska ns. järjestelmäpuolueen paikkamäärä hupenisi liikaa Perussuomalaisten hyväksi, mikäli vaalit pidettäisiin juuri nyt. Tosin sen kannatus saattaa huveta vieläkin enemmän reilun kolmen vuoden kuluttua kun vaalit järjestetään joka tapauksessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arvoitus
Antti Rinne linjasi hallituksen rahankäyttöä
Antti Rinne: sanahelinää ja jakopolitiikkaa