Pyrrhoksen voittoja

Ilta-Sanomat kertoi, että Suomi sai viime vuonna eniten muuttovoittoa Irakista. Sieltä tuli Tilastokeskuksen mukaan 2 369 ihmistä enemmän kuin täältä lähti. 

Toiseksi suurimman muuttovoiton Suomi sai Syyriasta, 1 422 muuttajaa. Ajatelkaapa, se tekee yhteensä 3 791 lisäihmistä mainituista kahdesta valtiosta. Se on 0,7 promillea koko Suomen väestöstä. Vain yhdessä vuodessa!

Käytettävissä olevien taloudellisten tietojen perusteella tämä tekee varovastikin laskien 4 000 000 euroa vuodessa lisää suomalaisten nettoveronmaksajien kannettavaksi. Lisäksi voitimme naisten kohonneessa raiskausriskissä ja ehkäpä myös terrorismin lisääntyneessä todennäköisyydessä.

Ja päälle tulevat vielä esimerkiksi afgaanien ja somalien nettomaahanmuuton tuottamat samansuuntaiset muuttovoitot.

Mitäpä tuohon nyt sitten sanoisi? Pyrrhoksen voittoja?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia
Naiset maahanmuuttopolitiikkamme uhreina, joista kukaan ei tunnu välittävän

Saksa on nyt muutoksen kynnyksellä

Suomessa eletään edelleen aikaa, jossa kehitysmaiden väestöräjähdyksen todellinen luonne yritetään lakaista maton alle niin politiikassa kuin mediassakin. Saksassa taas maan pitkäaikainen äiti ilmoitti luopuvansa ensin puolueensa puheenjohtajuudesta ja myöhemmin koko valtakunnanpolitiikasta.

Merkelin alamäelle voidaan nähdä ainakin kaksi eri syytä. Niistä yksi lienee ilmastonmuutos, jonka pelossa yhä useampi äänestäjä on siirtynyt kannattamaan Vihreitä. Vaikka nämä epäilemättä ovatkin saaneet suurimman osan uusista kannattajistaan CDU/CSU:n tapaan syöksykierteessä olevilta demareilta, on liikettä ollut myös Kristillisdemokraattien suunnasta.

Toinen on Merkelin maahanmuuttopolitiikka, joka salli vuonna 2015 kehitysmaalaisten ryntäyksen saksalaisten riesaksi. Heidän suhteensa tulpan avasivat Kölnin tapahtumat uutena vuotena 2016. Sen jälkeen Saksassa edes media ei ole voinut vaieta ongelmista, ja se näkyy myös uutena poliittisena voimana eli Vaihtoehto Saksalle puolueena, AfD:nä.

Tarkalleen ottaen molemmat ongelmat juontavat tietenkin yhteen ja samaan lähteeseen. Se on kehitysmaiden hallitsematon väestönkasvu, joka johtaa rajuihin maankäytön muutoksiin ja siten hiilinielujen nopeaan katoamiseen sekä toimii työntövoimana kansainvaellukselle kohti kehittyneitä maita - pahentaen samalla myös luonnonvarojen ylikäyttöä ja kasvihuonekaasupäästöjä.

Saksa on siis juuri nyt astumassa uuteen aikaan. Yhtenä sen rakentajana saatetaan nähdä maahanmuuttokriittinen AfD. Tässä tilanteessa jää nähtäväksi seuraako maa Suomessa käytettyä tapaa, jossa korkean kannatuksen kansan parissa saaneet puolueet otetaan mukaan hallitukseen vai Ruotsissa umpikujaan johtanutta äärisuvaitsematonta politiikkaa, jossa uudet poliittiset virtauksen pyritään sulkemaan hallitusvastuun ulkopuolelle.

Kävi niin tai näin, Saksan poliittisen suunnan muutokset eivät voi olla näkymättä myös Suomessa. Jos kaikki menee oikein hyvin, siirrytään poliittisessa toiminnassa ja keskustelussa askel kohti rehellisyyttä ja avoimuutta ja sitä kautta löydetään ratkaisuja myös aikamme ongelmiin. Jos taas huonosti, ummehtuu eurooppalainen ilmapiiri entisestään aina sinne asti, että paine kattilassa kohoaa liian suureksi ja lopulta räjähtää arvaamattomin seurauksin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreitä saksanmaalla ja täällä Pohjantähden alla
Sipilä ja Merkel ovat kaivaneet itselleen yhteistä kuoppaa - Orpokin haluaa sinne
Media vaikenee Saksan Kölnin uudenvuodenaatosta

Anna-Stiina Nykäsen iso ja liian etäinen ongelma

Helsingin Sanomien Anna-Stina Nykänen kertoi meille, että ilmastonmuutos oli liian kauan iso ja ainoastaan Vihreisiin leimautunut ongelma. Hänen mukaansa pakolaisleirit, maahanmuutto ja uusi kansainvaellus ovat nyt aivan kuin ilmastonmuutos. Liian suuri ja etäinen aihe sekä leimautunut Perussuomalaisiin.

Hän intoutui kutsumaan aihetta peräti "ihmisyyden alasajoksi" oikein kursiivilla painottaen. Jostain syystä Nykänen arveli vihreän "kultakimpaleen" Antero Vartian kuitenkin pystyvän ratkaisemaan sen. Ja myös ilmastonmuutoksen torjuntatoimien auttavan. Mielenkiintoista.

Ja vielä mielenkiintoisempaa on se, että Anna-Stina Nykänen kuvaili ongelmaa räjähdysaltteina leireinä, joissa ihmisiä pidetään ympäri maailmaa, kotimaiden muuttumisena ilmastonmuutoksen ja sotien seurauksena sekä kaduilla asumisena. Mutta - niin huomatkaa jälleen kerran - hän ei maininnut tässä jutussa koko ongelman syvintä ydintä. Siis kehitysmaiden väestöräjähdystä.

Minulle jäikin Nykäsen kirjoituksesta sellainen käsitys, ettei ihmisyyden alasajo suinkaan ole se liian iso ja etäinen ongelma vaan kehitysmaiden väestöräjähdys. Siis se kehitys, jonka seurauksena afrikkalaisten määrä noussee yli neljään miljardiin seuraavan reilun 80 vuoden aikana.

Ja minkä seurauksena afrikkalaiset yhteiskunnat ovat vaarassa epästabioloitua entisestään, elintilan kapenemisesta aiheutuvat sodat lisääntyä, talouskehityksen jäävän riittämättömäksi, sademetsien hiilinielut kadota, biodiversiteetti tuhoutua ja kansainvaellukset kohti Eurooppaa ja muita kehittyneitä maanosia kiihtyä. Ja jotka kaikki tekevät kasvihuonekaasujen hallinnan entistä vaikeammaksi.

Mutta väestönkasvusta Nykänen ei siis halunnut puhua, eikä edes mainita. Johtuuko se siitä, että aihetta ovat pitäneet esillä vain Perussuomalaiset. Siis se poliittinen ryhmä, jonka parissa valtamedian toimittajat eivät näe vihreiden nuorten miesten kaltaisia kultakimpaleita eivätkä poliittisesti korrektien ratkaisuehdotusten tekijöitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n Minttu Mikkonen tajosi malliesimerkin epärehellisyydestä
Kari Enqvist spekuloi lapsiverolla
Synkän tulevaisuuden edessä

Vuonna 2015 Euroopan ovet avattiin löperöin perustein

Tämän aamun Helsingin Sanomissa oli kolme maahanmuuttoon liittyvää juttua, joissa kaikissa oli kohtia, jotka vaativat kommenttia. Niinpä kopioin nämä väitteet lainausmerkkeihin ja sijoitan kommenttini perään.

Ensimmäisessä jutussa kerrottiin, että Saksassa on satojatuhansia ihmisiä ilman oleskelulupaa. Tämä ei liene arvoisalle lukijalleni yllätys, joten en kommentoi sitä, vaan seuraavia asioita.

"Unkarin viranomaiset sulkivat reitin. Tilanne kiristyi, ja Saksassa pelättiin Unkarin viranomaisten käyttävän väkivaltaa. Merkel päätti päästää jumiin jääneet pakolaiset jatkamaan matkaansa Itävallan läpi Saksaan."

Tämän väitteen mukaan Saksan vastuuton käytös vuonna 2015 johtui siis arvelusta, että unkarilaiset olisivat ryhtyneet väkivaltaisiksi. Nähdäkseni aika harvoin on tehty päätöksiä näin löperöin perustein.

Tai no, otan takaisin, samalla tavalla olettamuksiinhan perustui aikanaan myös Suomen ja muun Euroopan päätös kesäajan käyttöönotosta. Ja ainakin ne olettamukset ovat olleet perusteettomia, kuten mitä todennäköisimmin myös saksalaisten unkarilaisiin kohdistamat epäilyksetkin, ainakin jos niillä tarkoitettiin aiheetonta väkivaltaa eikä esimerkiksi poliisitoimia väkivaltaisesti käyttäytyviä tulijoita kohtaan.

"Elokuun alussa sisäministeri Seehofer sai omassa kotiosavaltiossaan Baijerissa, mitä halusi: vastaanottokeskukset, joiden ideana on, että ne, joilla ei ole mahdollisuutta saada turvapaikkaa, poistuvat keskuksista vasta silloin, kun poistuvat Sak­sasta."

Tällaiset pitäisi saada myös Suomeen. Kuten tämän kirjoituksen lopussa lainatun irakilaisnaisen kertomuksesta selviää, on vapaa liikkuminen ihmisten joukossa paljon mukavampaa kuin erityksissä oleminen. Ja vähentää siten halukkuutta noudattaa maahanmuuttoviraston ja oikeuden negatiivista turvapaikkapäätöstä.

"Yksin tulleille naisille on oma talonsa. Se on tärkeää, koska monet on raiskattu kotimaassa tai matkalla Saksaan."

Kuka raiskasi? Etteivät vaan ne sotaa ja väkivaltaa oman kertomansa mukaan pakenemassa olleet miespuoliset kanssapakolaiset?

"Valtaosa Anker-keskuksissa turvapaikkapäätöstä odottavista on ihmisiä, joiden ei oikeastaan kuuluisi edes hakea turvapaikkaa. He ovat siirtolaisia Gambiasta, Nige­riasta, Ghanasta, Algeriasta, Marokosta, Tunisiasta ja entisistä Neuvostoliiton alusmaista kuten Moldovasta tai Georgiasta."

Niinpä niin. Näköjään Saksalla on runsaasti vetovoimaa.

"Euroopan unionilla on muutamia keskeisiä perusperiaatteita. Yksi on se, että vaikka kyse on yhteisöstä, kansallisvaltioilla on oikeus omaan alueeseensa, sen rajojen puolustamiseen ja myös siitä päättämiseen, keitä maahan tulee."

Tämä näyttäisi olevan aika monella suomalaisella päättäjällä ja maahanmuuton puolestapuhujalla hukassa heidän vedotessaan kansainvälisiin sopimuksiin.

"Sen tilastot kuitenkin näyttävät, että Eurooppaan tulevien turvapaikanhakijoiden määrä on vähentynyt kolmen vuoden takaisesta dramaattisesti. Saksassa on tänä vuonna syyskuun loppuun mennessä tehty maahanmuuttovirasto BAMF:n tilastojen mukaan 124 405 turvapaikkahakemusta."

Jos 124 405 turvapaikanhakijaa vuodessa on dramaattisen pieni määrä niin minä olen Napoleon.

"Ja panna nyt kuusi toisilleen tuntematonta ihmistä yhteen huoneeseen, Preuß sanoo. ´Nämä ihmiset ovat paenneet sotaa, heillä on traumoja.´"

Jutussa ehdittiin jo kertoa, että tulijat ovat valtaosin maista, joista ei edes kuuluisi hakea turvapaikkaa. Siis sellaisia, joissa ei ole sotaa eikä sieltä tulevilla siis sellaisesta johtuvia traumoja. Minkähän takia Preuß halusi valehdella asiasta? Ei kai siksi, että hän on "Rummelsberger Diakonie -järjestön sosiaalityöntekijä".

Toisessa HS:n jutussa, otsikoltaan "Fjäder lipsahti ajamaan kansantalouden etua" kerrottiin Akavan puheenjohtaja Sture Fjäderin sanoneen "jos halutaan kotouttaa maahanmuuttajat ja pakolaiset, joilla ei ole esimerkiksi ammatillista koulutusta, niin kyllä työehtosopimusten pitää joustaa".

Tässä heräsi kysymys siitä, että mikä on kansantalouden etu. Toki työtä tekevä asuja on parempi kuin kokonaan verorahoilla elävä, vaikka kehitysmaalaisen tapauksessa edelleen varsin kallis vastaanottajille.

Mutta toisaalta työn antaminen erityisjärjestelyin suomalaisten työttömien nenän edestä maahan päässeille on ilmeinen vetovoimatekijä uusille turvapaikanhakijoille, jotka aikanaan rasittaisivat lisää kansantaloutta. Sitä paitsi ay-liikkeen pelko halpatyömarkkinoiden syntymisestä on tuskin täysin tuulesta temmattu: kun tulppa on kerran avattu, on sen uudelleen sulkeminen hankalaa koska halpatyömarkkinoista on paljon myös hyötyjiä, jotka epäilemättä puolustaisivat kiivaasti saavutettua etuaan.

Kolmas HS:n maahanmuuttoaiheinen juttu koski irakilaispariskuntaa, joka kävi lentoreissulla Irakissa meidän veronmaksajien piikkiin. Ja oikein poliisisaattueen kanssa.

"Eristyksissä oleminen koetteli erityisesti Miriamin jaksamista. ´Se oli todella, todella vaikeaa. Siellä ei ollut naisia, että olisin voinut puhua heidän kanssaan. Kaikki muut olivat miehiä. Oli vaikeaa olla naisena siellä yksin´" sekä hiukan myöhemmin "´On paljon parempi, kun ei ole säilöä. Voin mennä ulos tai käydä kaupassa tai tehdä jotain muuta milloin haluan. Olen vapaa siellä´, Miriam sanoo."

Kommenttiparissa tuli jälleen kerran osoitettua kuinka ilman oleskelulupaa olevien ihmisten oikeus kulkea vapaasti muiden ihmisten kanssa heikentää heidän motiiviaan palata kotimaahansa. Ja toimii siten myös vetovoimatekijänä niille, jotka haaveilevat lähtömaissa toiviomatkasta kohti Pohjoista.

"´Kaikkien etu olisi se, että kaikilla ihmisillä olisi jonkinlainen laillinen oleskelulupa, ettei tarvitsisi oleskella tuolla yhteiskunnan laitamilla´, sanoo Suomen pakolaisneuvonnan toiminnanjohtaja Pia Lindfors.

Taas on annettu puheenvuoro henkilölle, joka nauttii suurta palkkaa työstä, jota ei olisi olemassakaan ilman kehitysmaalaisten kansainvaellusta Suomeen. Vähemmän yllättävästi hän myös vaatii maamme vetovoimatekijöiden maksimointia automaattisen oleskeluluvan muodossa.

Totta puhuen oleskelulupa-automaatti seurauksinaan ei olisi minun tai juuri kenenkään muunkaan kantasuomalaisen etu. Paitsi humanitaarisesta maahanmuutosta tulonsa saavien henkilöiden kuten Pia Lindforsin - ainakin sen aikaa kun järjestäytynyt yhteiskunta pysyy pystyssä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
62% suomalaisista kannattaa väliaikaisia turvapaikkoja
Maahanmuuttokeskustelun vaikeudesta
Moraalittomat ja edesvastuuttomat avustusjärjestöt jälleen otsikoissa

Tappaako pelin politiikka suomen kielen?

Olen antanut yliopistossa opetusta sekä suomen että englannin kielellä. Jälkimmäiseen on johtanut vaatimus yliopistojen kansainvälistymisestä.

Se on ymmärrettävästi mahdollista vain puhumalla kieltä, jota muualta tulleet ihmiset ymmärtävät - ellemme tee niin, ei meillä ole myöskään kansainvälisiä opiskelijoita. Tai ellemme sallisi englanninkielistä opetusta, ei meillä olisi myöskään kansainvälisiä vierailevia tutkijaopettajia.

En tässä ota kantaa siihen, onko englanninkielisen opetuksen järjestäminen vähäinen vai kova hinta yliopistojen kansainvälistymisestä. Meille tutkijaopettajille se ei kuitenkaan ole kovin suuri loikka, sillä kirjoitanhan tutkimusteni tuloksetkin aina englanniksi, koska vain siten ne saavat kansainvälistä näkyvyyttä ja vaikuttavat eniten ihmiskunnan tieteelliseen maailmankuvaan, jonka varaan hyvinvointimme positiivinen kehitys on perustunut viimeisten satojen vuosien aikana.

Hyvä kehitys ei olisi ollut mahdollista - ei ainakaan näin nopeasti - mikäli kaikki maailman tutkijat olisivat pitäytyneet omassa kielessään. Sellainen johtaa vain tiedonvälityksen hidastumiseen ja turhaan työhön. Minulla on jopa omakohtainen esimerkki tapauksesta, jossa luulimme oppilaideni kanssa löytäneemme jotain uutta, mutta myöhemmin ilmeni, että sama asia oli jo julkaistu meiltä pimennossa - ranskaksi, kuinkas muutenkaan.

Asia nousi mieleeni kun luin tänään suomen kielen lautakunnan ilmaisseen huolensa suomen ja ruotsin kielten asemasta maassamme. Omalta osaltani olen pyrkinyt popularisoimaan oman alani tiedettä äidinkielelläni ja keksinyt myös suomenkielisiä nimiä tutkimuskohteilleni, mikäli niillä ei ole sellaisia ollut. Samoin olen omalla alallani kohtuullisen paljon kantaa ottava tutkija - mikä on asioihin vaikuttamisen lisäksi myös yksi keino edistää suomen kielen käyttöä tieteellisessä viitekehyksessä. Julkinen kirjoitteluni ei siis rajaudu pelkästään tähän blogiin.

Mutta itse asiaan. Minä jaan suomen kielen lautakunnan kanssa huolen äidinkieleni tulevaisuudesta. On tärkeää, että siitä pidetään huolta, koska se muodostaa yhdessä ruotsin ja saamen kanssa yhden kansakuntamme keskeisistä omaleimaisista piirteistä, jonka varaan rakentuu myös meitä yhdistävä suomalainen identiteetti. Se taas on äärimmäisen tärkeää siksi, että ilman yhteistä identiteettiä - eli tunnetta suomalaisuudesta - ei meillä ole myöskään luottamusyhteiskuntaa.

Siksi on hyvä, että ministeri Sampo Terho (sin) ilmoitti hallituksen ottavan asian käsittelyyn. Toivottavasti myös muut hallituspuolueet ottavat äidinkiel(t)emme asian vastaan yhtä innostuneesti.

Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Tai ainakin itseäni puistatti, kun luin toimittaja Hanna Mahlamäen kommentin, jossa tämä epäili kielemme joutuneen heitteille muiden poliitikkojen perussuomalaispelon takia.

Toivottavasti Mahlamäki on väärässä, eikä meillä Suomessa pelin politiikka aja hallituksessa ja eduskunnassa asioiden hoitamisen edelle, vaan päätöksenteko kulkee asialinjalla niin kielikysymyksissä, ilmastoasioissa kuin maahanmuutossakin. Tuosta viimeisestä on tässä hyvä todeta, ettei esille ajoittain noussut vaatimus kielitaidosta lipsumisesta työmarkkinoilla ole yhteensopiva kansallisten kieltemme vahvan kotimaisen aseman kanssa - eikä siten myöskään tue luottamusyhteiskuntaa.

Eikä maahanmuuttajille saa myöskään antaa sellaista käsitystä, ettei kielitaito olisi tärkeää. Päinvastoin, meidän tulee vaatia heitä omaksumaan uuden kotimaansa kieli nopeasti ja perusteellisesti.

Sama koskee tietenkin myös kulttuuria, jonka omaksumisen myötä pitäisi olla itsestään selvää, että suomalaisuuden kanssa ristiriidassa olevat vanhan kulttuurin merkit naisten ympärileikkauksista ja kasvot peittävistä hunnuista aina miesten kunniakäsityksiin poistuvat ja tuomitaan erityisen jyrkästi nimenomaan maahanmuuttajien omassa piirissä. Näin hekin voivat ajan myötä päästä osalliseksi suomalaisesta luottamusyhteiskunnasta, eivätkä sen sijaan vaaranna sen olemassaoloa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kotouttamisen haaveet
Kielirasismia Pohjoismaiden neuvostossa
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan

Suomen synkkä historia ja vaatimus kehitysapulaista

Aamun lehdessä oli kaksi uutista, jotka kiinnittivät huomioni erityisellä tavalla. Ensimmäisen oli kirjoittanut kehitysyhteistyön kattojärjestö Kepassa toimiva Anna-Stiina Lundqvist.

Lundqvist vaati kirjoituksessaan Suomeen lakia, joka pakottaisi maamme tulevat hallitukset kuluttamaan 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestamme kehitysyhteistyöhön. Se tarkoittaa 223,8 miljardin BKT:sta 1,56 miljardia euroa, mikä on valtion vuoden 2018 budjetin loppusummasta 55,7 miljardista 2,8 prosenttia. Tai jokaista 5,52 miljoonaa suomalaista kohti 283 euroa vuodessa. Eli nelihenkiseltä perheeltä 1132 euroa.

Lundqvistin ehdotus on toki ymmärrettävä huomioiden hänen asemansa kehitysyhteistyöstä elävänä henkilönä. Toivottavasti tämän ymmärtävät kaikki hänen kirjoituksensa lukijat - erityisesti poliitikot - sillä historia valitettavasti osoittaa, ettei kehitysyhteistyö ole juurikaan tuottanut vastinetta sen nimissä vuosien kuluessa syydetyille miljardeille euroille. Siten ehdotus aiheuttaisi ainoastaan myötähäpeää, ellei olisi pelkoa siitä, että joku ottaa sen tosissaan.

* * *

Toinen aamun lehdessä ollut kirjoitus puolestaan käsitteli huutavalla otsikolla suomalaisten kolonialistista historiaa. Siinä Åbo Akademin professori Holger Weiss asetti päällemme synkän viitan siksi, että meille on aikanaan tuotu teollisuuden raaka-aineeksi orjia hyväksi käyttämällä tuotettua puuvillaa ja raakasokeria.

Ilmeisesti professori Weiss olisi nähnyt paremmaksi sen, että itsekin varsin pitkälti kehitysmaan asemassa ollut 1700- ja 1800-lukujen Suomi olisi osoittanut moraalista ylemmyyttä jäämällä kehittyvän maailmantalouden ulkopuolelle - koska siellä liikkui orjien avulla tuotettua tavaraa - ja kärsisi vielä tänä päivänä samanlaisesta epävarmuudesta kuin 1860-luvulla, jolloin noin 10 prosenttia suomalaisista kuoli nälkään. Vai miten hänen kirjoituksensa olisi ymmärrettävä?

Toisen esimerkin Weiss ottaa saamelaisten alistamisesta. Tällä seikalla lienee jonkinlainen todellisuuspohjakin, mutta siitä saadaan kyllä syyttää pikemminkin Ruotsin hallintoa, johon suomalaisilla oli saamelaisten alistamisen aikaan varsin vähän asiaa, kuin suomalaisia. Nyt puhumme siis keskiajasta, jolloin Ruotsi oli juuri alistanut myös suomalaiset valtaansa osoittaen meitä kohtaan "kolonialistista käytöstä".

Toki itsenäinen Suomikin on tehnyt saamelaisten suhteen suuria virheitä: ennen kaikkea sellainen oli viime vuosisadan yritys pakkosuomalaistaa heidät. Tästä ei kukaan nykysuomalainen liene ylpeä.

Totuus on kuitenkin, että tänä päivänä saamelaisilla on vähintään samat oikeudet kuin suomalaisilla ja siten hyvä olla. Jälkimmäisestä todistaa vastaansanomattomasti se, että he aika ajoin kiistelevät oikeutta myöden keskenään siitä, kenet hyväksytään saamelaiseksi ja ketä ei. Olisi omituista, jos sellainen kiista esiintyisi kuulumisesta kolonialistisesti alistettuun kansanosaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet
Avustusjärjestöt tuplajättipotin perässä
Kehitysapunainen valaisi verovarojemme käyttöä Afrikassa

Onko punavihreä Suomen suosituin hallituspohja?

Masentunut Touko Aalto (vihr) luopui puolueensa puheenjohtajuudesta, jonka aikana Vihreiden kannatus on osin hänen oman toimintansa seurauksena romahtanut. Päätöstä on kaikkien kunnioitettava ja toivottava Aallolle voimia taistelussa sairauttaan vastaan. Näin teen myös minä.

Seuraava kysymys julkisuudessa on uuden Vihreiden puheenjohtajan valinta. Se jää nähtäväksi, enkä lähde tässä spekuloimaan asialla.

En kuitenkaan kiistä, etteikö Vihreiden puheenjohtajuus olisi tärkeä kysymys, sillä Iltalehden teettämässä mielipidetiedustelussa 26 prosenttia suomalaisista piti ensi kevään vaalien jälkeen parhaana punavihreää hallituspohjaa. Luku on hiukan suurempi kuin Vihreiden ja Vasemmistoliiton yhteenlaskettu kannatus (21,4%), joten myös osa demareita kannattavista toivoi Suomeen tällaista puhdasta sosialistihallitusta.

Sen sijaan punavihreä hallitus ei ole "suomalaisten mielestä paras hallituspohja" kuten Iltalehti otsikoi. Sitä emme nimittäin kyselyn perusteella tiedä.

Tällaisen kyselyn ongelmana on nimittäin se, että valittavien vaihtoehtojen kirjoilla on suuri vaikutus tulokseen. Nyt nähdyn kyselyn tuloksen ratkaisi todennäköisesti se, että siinä oli vain yksi puhtaasti vasemmistolainen vaihtoehto ja kaksi sellaista, joissa SDP olisi ollut mukana. Siten on selvää, että punavihreä vaihtoehto sai jo lähtökohtaisesti Vihreiden ja Vasemmistoliiton 21,4 prosentin kannatuksen ynnä lisäksi vasemmistodemarit.

Sen sijaan Keskustan kannattajilla oli valittavana kolme ja Kokoomuksen kannattajillakin kaksi vaihtoehtoa. Näin ollen heidän kannattajiensa valinnat hajaantuivat useammalle vaihtoehdolle. Siksi porvarihallitus sai 21 prosentin kannatuksen - se on noin 57 prosenttia Kokoomuksen ja Keskustan yhteenlasketusta kannatuksesta.

Erikseen on vielä huomioitava vaihtoehdon "jokin muu" saama suhteellisen korkea 14 prosentin kannatus, jota on pidettävä alaestimaattina. Ehkäpä kannatusta olisi ollut myös urbaanilla sinivihreällä hallituspohjalla tai perinteisen työväestön mahdollisesti suosimalla perusdemaripohjalla, joita ei ollut listattu lainkaan vaihtoehtoina. Mukana ollessaan nämä vaihtoehdot olisivat pienentäneet punavihreän vaihtoehdon kannatusta.

Jos Iltalehti olisi oikeasti halunnut selvittää sen, mikä on "suomalaisten mielestä paras hallituspohja" olisi se päässyt lähimmäs tavoitetta pyytämällä vastaajia laittamaan hallituspohjat paremmuusjärjestykseen. Ja sen jälkeen pudotuspelillä katsonut, mikä pohja saisi viime kädessä suurimman suosion.

Tarkoitan pudotuspelillä sitä, että tulos olisi laskettu listoilta monena kierroksena siten, että kullakin kierroksella olisi pudotettu pois vähiten kannatusta saaneiden kannattama hallituspohja ja siirretty sitä kannattaneiden ääni heidän seuraavaksi parhaaksi arvioimalleen vaihtoehdolle. Näin olisi tehty niin kauan, kunnes jokin vaihtoehto olisi saanut yli 50 prosentin kannatuksen. 

Olen aivan varma, että pudotuspelin voittajaksi ei olisi päätynyt punavihreä vaihtoehto, vaikka se saattaa kyllä RKP:n tukemana toteutua vaalien jälkeen. Eikä luultavasti edes ensimmäisellä kierroksella toiseksi tullut porvarihallitus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Suomeen tulossa punavihreä hallitus?
Mitä nuorisogallup kertoo poliittisesta tulevaisuudesta?
Touko Aalto, puheenjohtaja

YK:n ihmisoikeuskomitea tuomitsi naisten oikeuden vapauteen, tasa-arvoon ja menestykseen

Luin tänään hämmästyneenä uutisen, jonka mukaan YK:n ihmisoikeuskomitea on lausunut, että Ranskan päätös kieltää musliminaisilta kasvot peittävän niqab-huivin käyttö julkisilla paikoilla olisi ihmisoikeusrikkomus. Komitea vetoaa asiassa uskonnonvapauteen.

Samalla se jättää ottamatta huomioon sen, että valtava joukko musliminaisia pakotetaan perheen sisäisen väkivallan uhalla pitämään tuollaista huivia päässään. Asia ei tarvitse muuta todistusaineistoa kuin sen, että silloin kun esimerkiksi Afganistanissa tai Iranissa oli vapaammat olot, luopuivat naiset joukolla huiveistaan. Ja palauttivat ne vasta islamististen muslimihallintojen luoman väkivaltaisen uhan edessä.

Tai että jotkut maahanmuuttajanaiset, kuten Ayaan Hirsi Ali ovat joutuneet muslimien raivon kohteeksi huivittomuutensa takia. Tai jopa Suomessa miespuoliset muslimit huomauttelevat huivittomille musliminaisille heidän pukeutumisestaan.

Tätä ei muuta miksikään se, että jotkut jo lapsena aivopestyt musliminaiset sanovat julkisuudessa huivinkäyttöään vapaaehtoiseksi. Tai islamin aikuisena omaksuneet naiset, jotka käännynnäiselle tyypillisessä uskonkiihkossaan eivät ymmärrä myyvänsä halvalla hinnalla sen vapauden itseltään ja tyttäriltään, jonka eteen suomalaisetkin naiset ovat saaneet taistella jo yli vuosisadan ajan.

Päätöksensä seurauksena YK:n ihmisoikeuskomitea on asettunut naisiin kohdistuvan uskonnollisen sorron puolestapuhujaksi. Ja samalla pyllistänyt Eurooppaan muuttaneiden maahanmuuttajanaisten vapaudelle ja tasa-arvolle sekä yhteiskunnassa menestymiselle.

Tämä on pöyristyttävää, sillä ihmisoikeuskomiteassa ei suinkaan istu pelkästään muslimimaiden edustajia, vaan enimmäkseen aivan muista kulttuureista peräisin olevia ihmisiä. Siis sellaisia, joita voisi ehkäpä kuvata Lenin sanoin hyödyllisiksi idiooteiksi, joita hyödynnetään levitettäessä islamilaista kulttuuria muslimimaiden ulkopuolelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tanskaan on tulossa burkhakielto ja Irakissa on entistä turvallisempaa
Naistenpäivä, markkinavoimat ja urheiluhijab
Annamari Sipilä heräsi musliminaisten tasa-arvo-ongelmaan

Työhön kykenemättömät

Viime päivinä on mediassa keskusteltu siitä, kuinka ammattikouluissa opiskelee henkilöitä, jotka eivät tule ikinä selviämään koulutustaan vastaavista työtehtävistä. Taustalla on puolenkymmenen vuoden takainen uudistus, jossa pyrittiin saamaan nuoret pois syrjäytymiskierteestä, sekä soveltuvuuskokeiden poistaminen.

Ratkaisuksi ongelmaan on ministeri Sanni Grahn-Laasonen ay-liikkeen tukemana suunnitellut testien palauttamista. Avoimeksi kuitenkin jää se, mistä ongelma juontaa viime kädessä. Eli onko joukossamme nykyisin kyvyttömämpiä ihmisiä kuin joskus menneinä vuosikymmeninä, jolloin meillä oli käytännössä täystyöllisyys.

Itse en usko tämän olevan varsinainen selitys, vaikka lisääntynyt päihdevalikoima onkin epäilemättä lisännyt ongelmaisten ihmisten määrää. Sen sijaan näen probleeman perimmäiseksi syyksi työelämän muuttumisen. Ennenhän kaikista osaamattomimmillekin ihmisille oli tarjolla jonkinlaista työtä. Ellei muuta niin risusavottaa, piikomista tai roskien keruuta.

Nykyisin kaikista helpoimpien töiden teettäminen ihmisillä ei enää kannata ja siksi ne on joko mekanisoitu tai jopa automatisoitu - tai yksinkertaisesti päätetty jättää tekemättä. Näin siksi, etteivät työn tulokset vastaa sitä kustannusta, joka näiden töiden teettämiseen ihmisvoimalla tarvittaisiin. Gaussin käyrän alapäähän lukeutuvien tuottavuus ei yksinkertaisesti enää riitä.

Niinpä käsiimme on jäämässä yhä enemmän ihmisiä, jotka kuormittavat opetuslaitoksia ja elävät kirjautuneina työttömyyskortistoon, mikä ei ole heille oikea paikka, koska heidän kykyjään vastaavaa työtä ei ole edes olemassa. Mutta ei heitä toki voi sulkea yhteiskunnan ulkopuolellekaan.

Olen itsekin nähnyt tällaisia henkilöitä. Sekä sellaisia, jotka eivät vain pysty suoriutumaan yksinkertaistenkaan työtehtävien vaatimuksista, että sellaisia, jotka eivät pysty pitämään itsekuria edes sen vertaa, että pystyisivät tulemaan töihin sovittuun aikaan ja joka päivä.

Mutta olen nähnyt myös paljon ihmisiä, joilla on korkeakoulututkinto, mutta ei kykyä hoitaa koulutustaan vastaavia työtehtäviä. He eivät ehkä jää elämässään työtä vaille, mutta joutuvat kokemaan unelmiensa katoamisen - ja monet katkeroitumaan - oman riittämättömyytensä edessä.

Kukaan tuskin kertoo heille, että he ovat Suomen kunnianhimoisen korkeakoulupolitiikan uhreja. Siis sen tavoitteen, että puolet ikäluokasta saisi korkeakoulutuksen, vaikka vain osalla on siihen edellytykset. Näin siitä huolimatta, että tavoite on kaunis ja sen toteutuminen olisi ideaalimaailmassa loistava juttu.

Mutta me emme elä ideaalimaailmassa. Siksi myös koulutus- ja työvoimapolitiikka pitäisi suunnitella tosiasioiden eikä unelmien pohjalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eteläpohjalainen ratkaisu maahanmuuttajille
Grahn-Laasonen antaisi samaa lääkettä sekä sitä tarvitseville että meille muille?
Julkisen kulutuksen ja verotuksen dilemma

Media seuraa tarkoin muutaman tuhannen elintasopakolaisen marssia kohti pohjoista

Suomalainen media on viime päivinä nähnyt tarpeelliseksi seurata tarkoin hondurasilaisjoukon marssia kohti Yhdysvaltoja. Ylen uutisen mukaan matkaajat "kertovat kokeneensa laajaa väkivaltaa, köyhyyttä ja korruptiota".

Jutussa haastateltu nainen kertoi, että hänen tavoitteenaan "on löytää työtä ja parempi tulevaisuus tytärilleni". Toisaalta presidentti Donald Trump aikkoo käännyttää heidän pois Meksikon vastaiselta rajalta.

Googlaamalla löytämäni englanninkielisen VICE-Newsin jutun mukaan toinen nainen kertoi, että hänen poikansa on 16-vuotias ja ihmetteli minkälainen tulevaisuus tätä odottaisi kotimaassaan, jossa on niin paljon rikollisuutta ja jengejä. Toinen nainen taas kertoi, että hän olisi jäänyt Hondurasiin, mikäli hänellä olisi ollut paljon ruokaa siellä.

Jutun mukaan liikkeellä on 3000 ihmisen sijasta 2000. Ja joku liikkeelle lähtenyt on tullut myös katumapäälle.

Käytännössä lukemieni juttujen perusteella kyseessä on elintasopakolaisten joukko, joka poikkeaa Eurooppaan virtaavasta väestä siinä, että liikkeellä on paljon myös naisia ja lapsia. Ja he haaveilevat rehellisistä töistä sosiaalietuuksien sijaan. Nähtäväksi jää, mitä tälle hondurasilaisjoukolle tapahtuu Yhdysvaltain rajalla.

Käännytetäänkö heidät takaisin, vai saavatko he USA:sta turvapaikan. Hakemuksia on ilmeisesti ainakin tarkoitus jättää.

Kirjoitin tämän jutun siksi, että samaan aikaan kun meidän mediamme seuraa tarkasti pienen hondurasilaisjoukon liikkeitä Amerikan mantereella on pelkästään Libyassa odottelemassa Eurooppaan pääsyä 700 000 ihmistä, joista ei ole kovin näkyvästi kirjoiteltu. Ja viimeisen puolen vuoden aikana yksin Suomessa jätti turvapaikkahakemuksen 2 156 ihmistä ilman sen suurempaa mediahuomiota.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi EU-kansalaiset eivät halua lainkaan muslimeita kotimaihinsa?
Humanitaarinen maahanmuutto ja sammakko kattilassa
Pauli Juuselalle maailma on jo täällä

Miksei It-veteraani työllisty?

Muutama päivä sitten joukko nimekkäitä yritysjohtajia ja pääkaupungin pormestari kaipasivat Suomeen lisää koodareita. Siis henkilöitä, jotka osaavat tehdä tietokoneohjelmia erilaisiin tarkoituksiin.

Tarve lienee todellinen: kirjoittajien mukaan se on tällä hetkellä 7 000 - 9 000 henkilöä. Vajeen täyttämiseksi he kiinnittivät huomiota sekä koulutuksen volyymiin, nuorten asenteisiin että korkeasti koulutetun ulkomaisen työnvoiman houkutteluun. Näitä kaikkia lajeja tarvittaisiin heidän mukaansa lisää.

Tänä aamuna nimimerkki It-veteraani vastasi kirjoittajille ja kertoi olevansa se erittäin osaava koodari, joka jää aina ilman työpaikkaa siinä vaiheessa kun pitäisi sopia palkoista. Perusteluiksi hän esitti, että työtä myyvä yritys laskuttaa 13 000 - 16 000 euroa, mutta maksaa tekijälle palkkaa vain 2 800 - 6 500 euroa kuussa. Lisäksi hän kertoi pystyvänsä toimittamaan helposti 30 000 - 60 000  euroa kuukaudessa liikevaihtoa.

Tarkastellaanpa näitä lukuja hiukan. Otan ensin tuon jälkimmäisen.

Suomessahan on niin, että yritykset tuottavat hyvinä aikoina enemmän ja heikkoina aikoina vähemmän voittoa tai jopa tappiota.  Otettakoon siis yritysten yleistä tuloksentekokuntoa kuvaavaksi esimerkiksi paljon koodareita käyttävä Tieto Oy. Se teki viime vuonna voittoa 139 miljoonaa euroa 1 543 miljoonan liikevaihdolla. Voittoa kertyi siis 9 prosenttia. Ja nyt eletään siis noususuhdanteessa.

Jos oletamme optimistisesti, että hyvin hoidetulla yrityksellä pitkän ajan keskimääräinen liikevoitto pyörisi noin 10 prosentissa liikevaihdosta, seuraisi 30 000 - 50 000 euron liikevaihdosta 3 000 - 5 000 euroa liikevoittoa. Se on siis se jakovara, jolla yritys voi pelata palkkoja nostaessaan tai laskiessaan.

Toisaalta siitä pitää kerätä myös se puskuri, jolla mennään huonojen aikojen yli ja jolla tehdään investointeja. Ja se houkutin, jolla sijoittajia ja lainanantajia saadaan innostettua panemaan rahansa kiinni yritykseen.

Toinen mieleeni tullut tarkastelutapa on se, jolla oma työnantajani myy minun palveluksiani ulkopuolisille. Myyjänä on siis valtion kokonaan omistama toimija, jonka ulosmyyntihinnasto ei muovaudu vapaasti, vaan perustuu laskelmiin aiheuttamistani todellisista kuluista työnantajalleni.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että myydessään 1 000 eurolla osaamistani, valtio huomioi ensin epäsuorat työnantajakulut, joiden osuus tehollisesta työajasta (eli myytävästä tavarasta) on noin 48 prosenttia. Tämän päälle tulevat työnantajani ns. yleiskustannukset, joihin sisältyvät toimitilavuokrat, lomat, keskimääräiset sairastelukulut, hallinnon kustannukset, tietokoneohjelmien lisenssit ja niin edelleen. Ne ovat kaikkiaan noin 95 prosenttia kaikista työnantajakuluista.

Edelleen työnantajani ottaa 20 prosentin liikevoiton toimeksiannoista, joihin sillä itsellään ei ole tutkimuksellista tai muuta omaa intressiä. Tämä tavallaan vastaa yksityisen puolen liikevoittoa ja on tarkoitettu takaamaan sen, ettei veronmaksajien rahoilla toimita yksityisiä kilpailijoita vastaan ja siten vääristetä markkinoita.

Siten se työmäärä, josta minä saan palkkana 1 000 euroa miinus verot, maksaa tilaajalle 1 000 euroa kertaa 1,48 kertaa 1,95 kertaa 1,2 sekä vielä arvonlisävero 24 prosenttia. Se tarkoittaa 3 463 euroa plus arvonlisävero eli kaikkiaan 4 294 euroa. 

Sivumennen sanoen, minulle tästä työstä jää verotuksen jälkeen nettopalkkana noin 670 euroa. Mutta ei nyt puhuta siitä vaan palataan pääasiaan.

Edelle tekemäni laskelmat osoittavat, ettei työn teettäminen ole ilmaista, eikä työntekijälle maksettava palkka (saati nettopalkka) ole kuin pieni osa työnantajan hoidettavaksi tulevista kokonaiskustannuksista. Nyt en tietenkään tiedä, minkälaisia palkkavaatimuksia It-veteraanilla mahtaa olla työnhakutilanteissa, mutta markkinatalouden yleisen periaatteen mukaan työlle pitäisi erityisesti työvoimapulatilanteessa löytyä neuvotteluissa tasapaino, jossa maksettava palkka asettuu sellaiselle tasolle, jossa työntekijä saa kohtuullisen korvauksen ja työnantajan toiminta on taloudellisesti kannattavaa.

It-veteraanin tapauksessa ongelma voi johtua kahdesta syystä. Joko hän ei ole pystynyt neuvottelutilanteessa osoittamaan työsuorituksensa olevan hänen pyytämänsä kokonaispalkan (ml. epäsuorat työnantajakulut ja yleiskustannukset) arvoinen tai vaihtoehtoisesti työnantajilla on ollut tarjolla työnhakijoita, joiden se on arvellut tuottavan parempaa kokonaistulosta (tuotettu liikevoitto miinus työntekijästä aiheutuneet kokonaiskustannukset).

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palkankorotusten sijaan investointi tulevaisuuteen
Työpaikat siirtyvät terveydenhuollosta IT-alalle - irakilaisistako uusia linustorvaldseja?
Miten työntekijästä saadaan puristettua viimeinenkin pisara?

HS:n Minttu Mikkonen tajosi malliesimerkin epärehellisyydestä

Jaksan olla hämmästynyt siitä epärehellisyydestä, joka liittyy ilmastonmuutokseen. Enkä tässä tarkoita pelkästään ajan myötä selittämättömällä tavalla vaihtelevia ilmastotilastoja, vaan myös ilmastonmuutoksen torjumisesta käytävää keskustelua.

Tänä aamuna saimme Helsingin Sanomien jutussa oikein malliesimerkin, jossa toimittaja Minttu Mikkonen oli haastatellut aiheeseen perehtyneitä suomalaistutkijoita.

Jutun keskivaiheilla toimittaja kertoi lehden aiempaan juttuun viitaten, että "tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että hakkuiden ja puunkorjuun lisääminen pienentää Suomen metsien hiilinielua ja metsien hiilivarastoa. Moni suomalaispoliitikko sanoo silti, että hakkuita voi lisätä."

Sen jälkeen toimittaja lainasi Sitran hiilineutraalin kiertotalouden johtaja Mari Pantsaria, jonka hän antoi ymmärtää sanoneen tähän, että "jos pitää laittaa tiedemaailma ja poliittinen maailma hiilinieluista vastakkain, uskon dosenttina tiedettä."

Ongelma on vain siinä, ettei Mikkosen siteeraamassa aiemmassa HS:n jutussa suinkaan sanottu tutkijoiden olevan yksimielisiä siitä, että hakkuiden ja puunkorjuun lisääminen pienentäisi Suomen metsien hiilinielua ja metsien hiilivarastoa. Tai sanottiin, mutta virke jatkui "vähintään vuosikymmeniksi eteenpäin verrattuna tilanteeseen, jossa niitä ei lisätä".

Toisin sanoen suomalaistutkijat olivat yksimielisiä siitä, että hakkuiden ja puunkorjuun lisääminen ei pienennä Suomen metsien hiilinielua vaan ainoastaan vähentää sen kasvua. Tämän ei luulisi olevan liian vaikeaa ymmärtää edes Minttu Mikkoselle, joten kyseessä lienee tahallinen valehtelu syystä, jota en ymmärrä. Vielä paheksuttavammaksi asian tekee se, että lukijalle syntyi jutusta helposti käsitys, jonka mukaan kyseisen valheen olisi kertonut dosentti Pantsar.

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa arvoisaa lukijaani myös siitä, että aiemmin käsittelemäni äskettäin ilmestyneen tutkimuksen mukaan eurooppalaisten metsien eri hoitovaihtoehdoilla ei voida juurikaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen, joten hiilinielun tuijottamisen sijasta niitä kannattaisi kasvattaa sellaisiksi, että ne sopeutuvat mahdollisimman hyvin tulevaan ilmastoon. Tästä ei Mikkosen jutussa mainittu sanaakaan, vaikka asian nosti esille myös kollegani Atte Korhola niin ikään HS:ssa ja asian on täytynyt siten olla myös kaikkien lehden samasta aihepiiristä kirjoittavien toimittajien tiedossa.

Jutussa muistutettiin jälleen kerran myös siitä, että "suomalainen tuottaa nykyisin vuosittain keskimäärin yli kymmenen tonnia päästöjä. Vuonna 2030 jokainen maapallon asukas saisi enää tuottaa keskimäärin enintään kolme tonnia."

Myös tämän asian esille ottaminen on älyllisesti epärehellistä, vaikka faktat olisivat oikein (mitä en sinänsä epäile enkä tarkistanut). Tämä johtuu siitä, että jos suhteutamme omat ja maapallon kaikkien ihmisten päästöt maapinta-alaan muuttuu tilanne aivan oleellisesti: HS:n antamilla luvuilla laskettuna päästömäärämme suhteutettuna Suomen maapinta-alaan on 163 tonnia/km² , kun koko maailman maapinta-alaan suhteutettu kestävä luku olisi 155 tonnia/km². Lisäksi on syytä muistaa, että meillä Suomessa huomattava osa päästöistä syntyy talvilämmityksestä, jonka ei pitäisi muualla olla lämpimämmän ilmaston takia yhtä suuri päästölähde. Siten meillä on hyvä syy vaatia hiukan muita suurempaa osuutta ihmiskunnan kestävästä kiintiöstä.

Lisäksi edellä tekemäni laskelma osoittaa, kuinka oleellinen tekijä ihmiskunnan väkiluvun ripeä kasvu on ilmastonmuutoksen hallinnan kannalta. Siitä ei tietenkään mainita sanaakaan HS:n jutussa, vaan sen sijaan keinoina maapallon ilmaston lämpenemisen estämiseksi mainitaan kierrätys, kasvissyönti ja hiilitullit sekä Saksan sähköverkkoon kytketty aurinkovoima, Tanskan tuulivoima, Meksikon rakennusten energiatehokkuus ja Brasilian metsäkadon estäminen (joista viimeisellä tosiaan on edellä mainitsemani julkaisun mukaan merkitystä maapallon lämpenemiseen toisin kuin eurooppalaisten metsien hoitamisella).

Mikkosen epärehellisyys ei ole mitenkään ainutlaatuista, vaan - kuten aluksi totesin - se on silmiinpistävää lähes kaikessa ilmastonmuutoskeskustelussa. En kuitenkaan oikein ymmärrä sen syitä, enkä edes sitä mihin sillä pyritään.

Itse nimittäin kuvittelen ilmastonmuutoksen aiheuttaman uhan niin vakavaksi, että siihen kannattaisi suhtautua rehellisesti ja etsiä keinoja sen estämiseksi sieltä, mistä niitä on löydettävissä. Keskustelun jatkuva sivuraiteille ohjaaminen sen sijaan on omiaan vaikeuttamaan kestävien ratkaisujen löytämistä. Ei kai se nyt sentään voi olla median, poliitikkojen tai tutkijoiden tavoitteena?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa
Australian ilmastohistoria meni uusiksi
Tutkijoiden biotalousjulkilausumasta

Frankfurtilaisen ja helsinkiläisen sananvapauden ero

Suomen Uutiset kertoi Frankfurtin kirjamessuista, joka ei rajaa sananvapautta ihmisten näkemysten tai "arvojen" perusteella. Suomessahan asia on toisin, sillä Kiuas-kustantamo suljettiin henkilökuntaansa kuuluvien henkilöiden näkemysten perusteella ulos Helsingin kirjamessuilta.

Saattaa toki hyvinkin olla, että Kiuas-kustantamon henkilöstöllä on natsi-yhteyksiä, mutta se ei ole oleellista tässä asiassa. Oleellisen voimme lukea niiden frankfurtilaisten suusta, joita Suomen Uutiset lainasi omassa jutussaan.

Frankfurtin kirjamessujen johtaja Jürgen Boos oli nimittäin todennut, että "kiellot ja sensuuri eivät ole meidän mielestämme vaihtoehto... Ajatukset eivät katoa sillä, että hankkiudut eroon niiden kirjoittajasta". Anne Frank -koulutuskeskuksen johtaja Meron Mendel puolestaan totesi asian, jonka voisi kuvitella olevan itsestäänselvyys kaikissa sivistysmaissa: "me kannatamme mielipiteenvapautta, eikä sitä pidä soveltaa valikoiden".

Kuten arvoisa lukijani tietää, en missään tapauksessa kannata sosialismin eri muotoja, en siis myöskään kansallissosialismia. Tämä johtuu kolmesta asiasta. Ensinnäkin näiden aatteiden perusteella on tehty karmeita ihmisoikeusrikkomuksia, kuten vaikkapa Stalinin, Hitlerin ja Maon johtamat eri lajien sosialistivaltiot osoittavat. 

Toiseksi sosialismi on osoittautunut järjestelmänä taloudellisesti tehottomaksi, eikä se siten mahdollista taloudellisesti - eikä siten myöskään sosiaalisesti tai ekologisesti - kestävää kehitystä. Tästä merkkinä on viime vuosisadan sosialistisen kokeilun tappio markkinatalousvetoiselle lännelle. Asian kruunasi sosialistisen Kiinan talousjärjestelmän muuttaminen kapitalistiseksi.

Kolmanneksi sosialismin nimissä ei ole koskaan onnistuttu turvaamaan sananvapautta. Päinvastoin, aate on johtanut kerta toisensa jälkeen ihmisten vainoamiseen heidän mielipiteensä perusteella. Näin oli Hitlerin Saksassa, Neuvostoliitossa ja Kiinassa sekä niiden kaikkien satelliittivaltioissa.

Palatakseni tähän päivään on todettava, että paras rokotus ääriaatteita vastaan on sananvapauden salliminen kaikille - juuri siksi sananvapaus on kielletty erilaisissa diktatuureissa. Tosiasia kuitenkin on, ettei idioottimaisilla aatteilla ole tulevaisuutta avoimessa yhteiskunnassa, jonka talous toimii ja demokraattinen päätöksenteko huomioi yksittäisissä asioissa kansan tahdon. Ei edes maailmantalouteen kuuluvien lamakausien aikana.

Sen sijaan sananvapauden rajoittaminen "arvojen" perusteella on ensimmäinen askel kohti totalitarismia. Näin siitä huolimatta, että yksittäisillä sananvapauden rajoituksilla saattaa olla hyvä tarkoitus. Tosiasia kuitenkin on, että - 2000 vuoden takaista kansanvillitsijää lainaten - hedelmästään puu tunnetaan - eikä valikoivasta sananvapaudesta ole koskaan seurannut kuin rumia hedelmiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suomalaisen sananvapauden kriisi syvenee

HS yksisilmäisten asialla

Mihin YTL haluaa ohjata abiturientteja?

HS väitti JHL:n aikovan jättää lapset ja vanhukset ilman ruokaa

Helsingin Sanomat kertoi tänä aamuna, että "JHL protestoi irtisanomislakia kahden päivän lakolla, mukana yli 10 000 työntekijää, kouluissa ja vanhuspalveluissa ei välttämättä ruokaa – Tehy ja Super vuoronvaihtokieltoon".

Toisin sanoen lehti väittää JHL:n ottaneen poliittisessa protestissaan käyttöön lasten ja vanhusten ruokahuollon. Mikäli tämä pitää paikkansa, on mielenkiintoista nähdä kuinka suomalaiset siihen reagoivat.

Jos ruokahuolto todellakin keskeytyy, uskoisin koululaisten selviävän kotoa tuomillaan eväillä. Ainakin niiden, joiden kotiolot ovat kunnossa. Ja loputkin kyllä selviävät koulupäivän ruuatta ilman merkittäviä haittoja.

Toisin on vanhusten laita. Vaikka monet sukulaiset pitävätkin omistaan huolta, ei kaikille ikäihmisille taida riittää huolenpitäjiä. Kuka ottaa silloin vastuun heistä - etenkin silloin kun vanhus on jo muutenkin heikossa kunnossa.

Tilanteen tekee poliittisesti mielenkiintoiseksi se, että ay-liikkeen toiminta mitä ilmeisimmin kytkeytyy ainakin osittain SDP:n pyrkimykseen menestyä kevään eduskuntavaaleissa. Ja saattaa hyvinkin olla niin, että puolueen ja ay-liikkeen piirissä on laskettu ihmisten sympatian ruuatta jääviä lapsia ja vanhuksia kohtaan valuvan demareiden vaalikannatukseen.

Toisaalta on mahdollista, että ihmiset kauhistuvat ay-liikkeen pyrkimystä käyttää ihmisiä poliittisen pelin nappuloina. Ja tunnistavat demarit tapahtuneen taustavoimana sekä vetävät näiltä kannatuksensa pois.

Kumpi noista kahdesta vaihtoehdosta toteutuu riippunee lähinnä siitä, onnistuuko hallitus vai demarit paremmin mediapelissään. Tämä siis olettaen, että Helsingin Sanomien uutinen pitää paikkansa - sen sanon siksi, etten ihan tältä istumalta sittenkään usko, että vanhukset jätettäisiin poliittisen pelin takia ilman ruokahuoltoa.

Sellaista kun ei vain voi tapahtua sivistysvaltiossa eikä ainakaan hyvinvointivaltiossa. Eihän?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kysymys on suomalaisen demokratian uskottavuudesta
Kumpi ompi parempi: työpaikka vai työttömyyskorvaus?
SAK oikein nauratti

Vihreitä saksanmaalla ja täällä Pohjantähden alla

Baijerin vaalit on nyt käyty ja pöly laskeutunut. Helsingin Sanomien Anna-Liina Kauhanen kirjoitti oman näkemyksensä Baijerissa menestyneiden Vihreiden ja heidän Suomessa taapertavien aatetoveriensa kannatusten välisistä eroista.

Niinpä minäkin katselin Baijerin vaalien tuloksia  ja huomasin niiden peilikuvamaisuuden. Siinä missä demarit menettivät 10,3 prosenttiyksikköä kannatustaan lisäsivät Vihreät omaa osuuttaan 8,7 prosenttiyksikköä. Lienee siis niin, että osa demareista vaihtoi vihreämmälle oksalle ja osa ehkä lähti Baijerissa vahvan paikallisen Freie Wählerin kelkkaan, koska myös se lisäsi kannatustaan.

Samaan tapaan CSU menetti 9,7 prosenttiyksikköä edellisiin vaaleihin verrattuna ja ensimmäistä kertaa vaaleihin osallistunut AfD sai 10,3 prosentin kannatuksen. Eli siis 10,3 prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisissä vaaleissa. Näyttäisi siis siltä, että AfD olisi saanut suurimman osan kannatuksestaan CSU:lta.

Toinen havaintoni koskee Anna-Liina Kauhasen analyysiä, jossa hän kertoi sekä Vihreiden että AfD:n saaneen samansuuruiset potit CSU:lta. Ja lisäksi Vihreät vielä ääniä demareilta. Tätä on vaikea uskoa, sillä voisiko todella olla niin, että Saksassa ihmiset vaihtavat puoluetta väristä toiseen kuin muotitietoinen ihmisoletettu paitaansa oikkujen mukaan.

Todennäköisempää saattaa olla se, että suorien puoluevaihdosten lisäksi CSU:n ja SPD:n kannattajia jäi kotiin nukkumaan ja toisaalta sekä vihreät että afdläiset nukkujat heräsivät vaaleihin. Mutta toki Kauhasella on yhtäläinen oikeus näkemykseensä kuin minulla, kunnes saksalaiset politiikan tutkijat ovat selvittäneet kunnolla ne suunnat, joihin ihmiset todellisuudessa kannatustaan siirsivät.

Sitten on myös kysymys siitä, miksi suomalaisilla Vihreillä menee huonosti. Se ei varmaankaan johdu tällä kertaa niinkään heidän politiikastaan - jolla on kyllä paljon kannatusta urbaanissa punavihreässä kuplassa ja jopa sen ulkopuolella - vaan puheenjohtajan homoklubiseikkailuista, lainsäädäntösihteerin lentokonehäiriköinnistä ja kansanedustajan sairauslomatöistä, jotka eivät kuitenkaan ole johtaneet uuteen sairauslomaan kuten arvelin tuoreeltaan.

Kaikki edelle kirjoittamani - tai ainakin kaksi ensimmäistä - lienevät hyväksyttäviä toimintamalleja punavihreän kuplan ytimessä, mutta sen koko ei ole yli 10 prosenttia kansasta vaan melkoisesti pienempi. Niinpä tämä näkyy Vihreitä kannattaneiden epävarmojen äänestäjien siirtymisenä muihin puolueisiin tai nukkuviin.

Suomalaisvihreiden epäonneksi he pääsivät jälleen otsikoihin, kun puolueen entinen kaupunginvaltuutettu ja vuoden pakolaisnainen joutui syytteeseen noin 44 000 euron rahanpesu- tai kätkemisrikoksesta. Sillekään ei löydy hyväksyntää muualta kuin korkeintaan punavihreän kuplan syvimmästä ellei peräti synkimmästä ytimestä - jos sieltäkään.

Siten en usko hetkeäkään, että suomalaisten Vihreiden alamäki johtuisi Touko Aallon sairauslomasta. Eikä syöksy muuksi muuttuisi vaikka Aalto palaisikin takaisin hoitamaan luottamustoimeaan, sillä viime aikoina tavallista sanontaa mukaillakseni Touko Aalto ei ole ratkaisu ongelmaan, vaan osa sitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sipilä ja Merkel ovat kaivaneet itselleen yhteistä kuoppaa - Orpokin haluaa sinne
Toivotan sinulle jaksamista, Jani Toivola!
Aino Pennanen ruotsalaisnaisen jalanjäljillä

Joukkoraiskaaja Yaqub Ahmedin "pelastajien" heräättämiä ajatuksia

Saimme lukea siitä, kuinka Iso-Britanniassa lentomatkustajat estivät joukkoraiskaajan palauttamisen kotimaahansa Somaliaan. Tapaus muistutti kovasti ruotsalaisen Elin Erssonin ja suomalaisen vihreän Aino Pennasen tapauksia.

Jäin kuitenkin miettimään tätä uusinta tapausta. Tai oikeastaan sitä, mitä eräät muut tapauksesta ajattelevat.

Tarkoitan ensinnäkin brittien karkotukselta pelastaman joukkoraiskaajan uhria. Mahtoikohan hän lukea suurella mielihyvällä tapahtuneesta? Vai toiko raiskaajan nimen palautuminen sanomalehtien sivuille menneisyyden painajaiset pintaan ties kuinka pitkäksi aikaa?

Toiseksi pohdiskelin sitä, miltä mahtoi tuntua tuosta raiskaajasta itsestään. Nauroiko hän tyytyväisenä itsekseen vai tunsiko kenties "pelastajiaan" kohtaan peräti myötähäpeää?

Ja sitten tietenkin vielä itse joukkoraiskaajan pelastajat. Mahtoivatkohan he iloita suuresti kuullessaan pelastaneensa juuri tämän henkilön. Vai tunsivatko sittenkin pienen pistoksen sydämessään tultuaan tehneeksi todennäköisesti elämänsä suurimman typeryyden? Vai olisiko oikein hävettänyt?

Omalta osaltani panin tyytyväisenä, vaikka itse tapauksesta harmistuneena, merkille, kuinka joukkkoraiskaajan pelastaminen jälleen kerran vahvisti kuvitteellisen hahmon Lazarus Langin näkemyksen siitä, ettei koskaan pitäisi aliarvioida inhimillisen typeryyden voimaa. Ei koskaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet
Aino Pennanen ruotsalaisnaisen jalanjäljillä
Elintasopakolaisten pelastajien oikeusturvaa on parannettava

Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa

Professori Atte Korhola totesi eilen mielipidekirjoituksessaan, että "pohjoisten metsien pinta-alan lisääminen... edistää lämpenemistä, mikä on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa. Alueilla, missä on talvella lumipeite, metsäalan kasvu vähentää ulosheijastuvan säteilyn määrää ja lisää lämmön imeytymistä maan pinnalle. Mallisimulaatioissa, joissa pohjoiset metsät on poistettu kokonaan, maapallo viilenee yli puoli astetta. Tropiikin metsien kohdalla tilanne on päinvastainen."

Korholan väite on yhteensopiva kuluneen viikon Nature-lehdessä julkaistun Sebastiaan Lyussaertin ja kumppaneiden tutkimuksen kanssa - ja mahdollisesti jopa perustui siihen ainakin osin. Tutkimuksessa oli tutkittu metsänhoidollisia keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi Euroopassa.

Lyussaert ja kumppanit olivat tutkineet kuuden eri metsänhoitovaihtoehdon vaikutusta ilmaston lämpenemiseen. Nuo vaihtoehdot olivat (i) pidättäytyminen hakkuista, (ii) hakkuut, uudistaminen samalle puulajille ja hoito kuten ennenkin, (iii) hakkuut, uudistaminen samalle puulajille ja harvennus ennen päätehakkuuta, (iv) hakkuu, uudistaminen alueen yleisimmälle lehtipuulle ja harvennus ennen päätehakkuuta, (v) hakkuu, uudistaminen alueen yleisimmälle lehtipuulle ja metsänhoito vesakkona sekä (vi) hakkuut, puulajin vaihto alueen yleisimmälle puulajille sekä harvennus ennen päätehakkuuta.

Tulokset osoittivat, että mikään hoitomuodoista ei yksiselitteisesti torju ilmastonmuutosta eli samanaikaisesti kasvata hiilinielua, vähennä yläilmakehän säteilyepätasapainoa ja alenna alailmakehän lämpötilaa. Tutkijat tekivätkin tuloksistaan sen johtopäätelmän, ettei Euroopan metsiä tule ajatella keinona hillitä ilmastonmuutosta koska niiden avulla siihen ei ole mahdollista vaikuttaa merkittävästi.

Sen sijaan he suosittelivat metsien hoitamista siten, että ne selviäisivät mahdollisimman hyvin tulevaisuuden ilmastossa. Eli varmistaa, että metsät tuottavat tulevaisuudessakin puuta raaka-aineeksi sekä tarjoavat ekologisia, sosiaalisia ja kulttuurisia palveluita ja samalla minimoida riski ilmastonmuutosta kiihdyttävistä metsäpaloista, tuuli- ja hyönteistuhoista sekä kuivuuden aiheuttamista metsäkuolemista.

On siis aika siirtyä uuteen ja aiempaa laajempiperspektiivisempään tarkasteluun metsien suhteesta ilmastonmuutokseen ja pyrkiä pois osaoptimoinnista eli pelkän hiilinielun ajattelemisesta, josta saimme esimerkin vihreiden poliitikkojen niin ikään eilen julkaistusta mielipidekirjoituksesta. Siinä Satu Hassi ja ja Veli Liikanen halusivat maksimoida hiilinieluja pidentämällä metsiemme kasvatusaikoja - eli ottamalla yhä suurempia riskejä tuuli- ja hyönteistuhoista kotimaisissa metsissämme. Samalla vanhakantaisella - ja ilmeisen virheellisellä - linjalla on ollut myös Suomen ilmastopaneelin vetäjä professori Markku Ollikainen.

Atte Korholan ja edellä lyhyesti referoimani Nature-lehden julkaisun mukaista uudempaa ajattelua edustavat sen sijaan esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen entinen pääjohtaja Petteri Taalas sekä Luonnonvarakeskuksen professori Antti Asikainen. Toivottavasti heitä kuunnellaan metsäpoliittisessa päätöksenteossa enemmän kuin suppeammin ajattelevia kollegoitansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet
Touko Aallolta pääsi lirahdus paskapuhetta
Todellinen monikäyttöluonnonvara

Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet

Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtaja Petra Laiti kirjoitti Twitterissä kommentin pääministeri Juha Sipilälle (kepu), joka aikoi istuttaa 5 000 puuntaimea ensi kesänä ja haastoi muutkin kepulaiset istuttamaan yhteensä 100 000 puuta ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tarkalleen Laiti ehdotti, että "entä jos vain jätettäisiin puut hakkaamatta, niin ei tarvitse jälkikäteen istuttaa korvaavia tilalle?"

Jäin miettimään, että ymmärsiköhän nuori saamelaisnainen nyt varmasti sen, että metsäsektori tuottaa suoraan ja epäsuorasti huomattavan osan maamme vienti- ja verotuloista. Ja että puiden hakkaamatta jättäminen tarkoittaisi siten maamme julkisen talouden raakaa alasajoa, elinolojen heikkenemistä maamme metsäisillä syrjäseuduilla ja metsäsektorilta leipänsä saavien noin 60 000 ihmisen joutumista työttömäksi.

Käytännössä Suomessa jouduttaisiin luopumaan kokonaan tai ainakin huomattavalta osin kaikenlaisista yhteiskunnan varainsiirroista. Tämä koskisi esimerkiksi porotalouden tukia määrältään 28,50 euroa kertaa noin 200 000 poroa eli vajaata kuutta miljoonaa euroa tulonsiirtoa pohjoiseen Suomeen. Samoin kaikista muista tulonsiirroista, joiden nauttiajana Lappi on yksi suurimmista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muhammed ja Ylen intiaanipäähine
Metsä hyötykäytössä
Suomalaiset heräsivät puolustamaan kotiseutuaan

Australian ilmastohistoria meni uusiksi

Aamun Helsingin Sanomat julkaisi kirjoituksen, jossa iloittiin pohjoismaisten "populistipuolueiden" hyväksyvän ilmastonmuutoksen tosiasiaksi. Syyksi jutussa epäiltiin näiden maiden väestön korkeaa koulutusastetta.

Uutisen luettuani ajattelin katsoa pitkästä aikaa NASA:n ilmastoon liittyviä nettisivuja. Havaitsin, että sivuston ulkonäköä oli päivitetty siten, että aseman saattoi valita pyörivästä pallosta, kun aiemmin käytössä oli tasaiselle pinnalle projektoitu kartta.

Lisäksi asemien sijainti oli merkitty punaisilla pallosilla, kun niitä ei aiemmin näkynyt lainkaan kartassa. Ihan hyvä uudistus siis kaikkiaan, sillä nykyinen ratkaisu auttaa luomaan aiempaa paremman kuvan mittausasemaverkostosta.

Kun nyt kerran olin NASA:n sivuilla, niin päätin uteliaisuuttani katsahtaa myös mielessäni usein hämmästystä herättäneen Australian Alice Springsin tilastoa. Huomasin kaksi asiaa.

Ensinnäkin aiemman yhden kuvan sijaan nyt oli mahdollisuus valita neljästä vaihtoehdosta. Toiseksi, vaihtoehdoista kolme antoi käytännössä identtiset kuvat ja neljäs - alkuperäinen data - poikkesi selvästi muista. Alla copy/paste alkuperäisen ja homogenoidun aikasarjan näyttävästä kuvasta.

Siitä näkee, että homogenoinnin avulla on dataa muokattu aika tavalla ja joitain pisteitä on poistettu kokonaan. Merkillistä kyllä, niistä moni sijoittuu aikasarjan loppuun eli poistetut tiedot kuuluvat tilaston tuoreimpiin mittaustuloksiin - pois lukien muutama viimeinen piste, jotka on jälleen hyväksytty homogenoituun dataan. Syynä poistoihin lienee se, että ainakin vuosilta 2012 ja 2013 puuttuu suuri osa kuukausittaisista mittaustuloksista. Syytä siihen voi vain arvailla.

Olen vuosien kuluessa tallentanut tietokoneeni (ja tähän blogiin) muistiin Alice Springsin vastaavia kuvia. Niinpä edellä olevaa on hyvä verrata edelliseen - tammikuun 6. päivänä 2017 - tallentamaani kuvaan (löytyy myös täältä). Se on tässä:

Näyttää siis siltä, ettei NASA ole muuttanut pelkästään nettisivujensa ulkonäköä ja tarjottujen datavaihtoehtojen määrää vaan myös tarjolla olevan datan. Alice Springsin tapauksessa kyse ei todellakaan ole ensimmäisestä kerrasta, kuten arvoisa lukijani saattaa muistaa. Ja ellei muista, asian voi tarkastaa edellä olevan linkin lisäksi myös täältä.

Lopuksi palautan arvoisan lukijani mieleen, miltä Alice Springsin tilastot näyttivät NASA:n sivuilla huhtikuussa 2012, jolloin kiinnitin niihin ensimmäistä kertaa huomiota.

Sen pidemmittä selityksittä on todettava, että Australian Alice Springsin tilastot eivät herätä kovin suurta luottamusta siihen sanomaan, jonka IPCC on meille muutama päivä sitten antanut. Jos tuo sanoma on kuitenkin totta - ja vaatimukset sen perusteella tehtävistä valtavista muutoksista elämäntapaamme aiheelliset - on kysyttävä miksi Alice Springsin tilastot elävät niin voimakkaasti kuin olen tämän blogin historian aikana dokumentoinut.

Toisin sanoen on kysyttävä, että miksi NASA käyttää ilmastonmuutoksen dokumentointiin dataa, jonka lukuarvot muuttuvat kerta toisensa jälkeen kuin satunnaislukugeneraattorilla arpoen. Eikö olisi parempi todeta, ettei Alice Springsistä ole olemassa luotettavaa dataa ja jättää koko asema pois globaalin ilmaston lämpötilaestimaattilaskuista?

Vielä omituisemmaksi asian tekee se, että Alice Springs sijaitsee yhdessä maailman vauraimmista ja vakaimmista valtioista. Voisi kuvitella, että siellä jos missä tehdyt tilastot olisivat luotettavia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten heinäkuun helteet ovat sulattaneet pohjoista napajäätä?
Heli Saavalaisen juttu vaatii oikaisun
Ilmastotilastoon ilmaantui piikki

62% suomalaisista kannattaa väliaikaisia turvapaikkoja

Perussuomalaiset teetti TNS-gallupilla mielipidekyselyn, jonka tulosten mukaan suurin osa suomalaista haluaisi palauttaa kotiinsa sellaiset turvapaikan saaneet, joilla ei enää ole pelättävää kotimaassaan. Näin ajatteli peräti 62 prosenttia suomalaisista. Vain 28 prosenttia meistä vastusti ajatusta ja yksi kymmenys ei tiennyt tai halunnut kertoa mitä ajatella.

Tulos on yhteensopiva aiempien kyselyiden kanssa. Eurooppalaiset - ja todennäköisesti myös suomalaiset - ovat kyllä halukkaita ottamaan pakolaisia, mutta vain silloin kun siihen on todellinen tarve. Mutta eivät silloin, kun tarvetta ei ole.

Kyselyssä erityisen merkittävää on se, että turvapaikan väliaikaisuutta kannatti Vihreitä lukuun ottamatta kaikkien suomalaispuolueiden kannattajien enemmistö. Ja vihreitä kannattavistakin näin teki 39 prosenttia.

Mielenkiintoista kyllä, että vapaata maahanmuuttoa Vihreiden ohella kovalla metelillä ajavan Vasemmistoliiton kannattajista väliaikaisuutta kannatti tasan puolet ja vastusti 45 prosenttia. Yksi kahdestakymmenestä ei osannut sanoa mitä ajatteli. Tulos kertoo siitä, että puoluetta kannattavat edelleen ns. perinteiset työläiset, joiden tärkeiksi kokemilla poliittisilla tavoitteilla puolueen nykyjohto näyttäisi lähinnä pyyhkivän kauniin takapuolensa niin maahanmuutto- kuin käsittääkseni myös muissa asioissa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho linjasi mielipidetiedustelun julkaisemisen yhteydessä, että "selkeä osoitus suojeluntarpeen olemattomuudesta on esimerkiksi se, että henkilö lomailee tai muusta syystä viettää aikaansa maassa, josta hän on ´paennut´, tai jos hän lähettää sinne lapsensa kulttuuria oppimaan". Tämä lienee itsestään selvää.

Hän selitti edelleen ilmeisesti puolueen ajatuspajan aiempien laskelmien perusteella, että "erittäin heikosta integroitumisesta johtuen työikäinen somali, irakilainen tai afgaani aiheuttaa tällä hetkellä keskimäärin 13 000 euron nettorasituksen Suomen julkiselle taloudelle joka vuosi. Paluumuutolla on siis huomattava myönteinen vaikutus maamme julkiselle taloudelle."

Nähtäväksi jää, millä tavalla lähes kaikkien puolueiden kannattajakunnan näkemys turvapaikkapolitiikasta näkyy kevään eduskuntavaaleissa ja niiden jälkeisessä hallitusohjelmassa. Toistaiseksi vain Perussuomalaiset ovat olleet kansan kanssa samoilla linjoilla.

Lopuksi pienenä sivuhuomiona on todettava se, että en löytänyt tästä gallupista uutista Helsingin Sanomista, Yleltä, Iltasanomista tai MTV3:lta. Iltalehti sen sijaan kertoi kyselyn tuloksista osoittaen jälleen kerran olevansa muita valtamedioitamme tasapuolisempi maahanmuuttouutisoinnissaan.

Olisikin ollut mukava olla kuuntelemassa erityisesti niitä keskusteluita, joiden perusteella verorahoitteinen Yleisradiomme halusi pimittää uutisen. Vai jäikö se ammattitoimittajilta vain huomaamatta kun huomion vei yhden kollegan joutuminen oikeuteen vastaamaan oululaisen maahanmuuttajataustaisen kaupunginvaltuutetun natsittelusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suurin osa eurooppalaisista haluaa pakolaisia
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia

Kysymys on suomalaisen demokratian uskottavuudesta

Juha Sipilä (kepu) päätti mittauttaa hallituksensa työllisyyspolitiikan luottamuksen eduskunnassa. Tähän hänet ajoivat ay-liikkeen rankat manööverit, joiden tarkoituksena on estää hallitusta toteuttamasta aikeitaan pienyritysten rekrytointikynnyksen alentamiseksi.

Hallituksen päätöksen perimmäisen motiivin muotoili asiasta vastaava ministeri Jari Lindström (sin), jonka mukaan "ei voi olla niin, että ulkoparlamentaariset voimat sanelevat politiikkaamme". Olen tästä hänen kanssaan samaa mieltä. Samoin kuin tarpeesta helpottaa suomalaisten pienyritysten ensimmäisiä askelia kohti tulevaisuutta kasvavana - ja siten myös työllistävänä - yrityksenä.

Tämä tarpeen pitäisi olla selvä kaikille suomalaisille, sillä yksinyrittäjien määrä on Suomessa kasvanut nopeasti ja he muodostavat nykyisin jo yli puolet kaikista yrittäjistä. Näin korkea osuus ei ole terve - ei edes sen takia, että monet yksinyrittäjät ovat todellisuudessa ulkoistettuja palkkarenkejä - vaan terveessä talousympäristössä menestyneet yksinyrittäjät olisivat lähteneet laajentamaan toimintaansa.

Siten on selvää, että työmarkkinoissamme on jotain, joka estää ensimmäisen askeleen ottamisen, eli ensimmäisen rekrytoinnin tekemisen. Ja juuri tämän ongelman ratkaisemiseen Sipilän hallitus käsittääkseni pyrkii.

Mutta miksi ay-liike sitten vastusta hallituksen pyrkimystä. Itse se puhuu kauniisti työntekijöiden tasa-arvosta. Omalta osaltani veikkaan todelliseksi motivaatioksi pelkoa ay-jäsenyyden kannatuksen vähenemisestä ja toisaalta halun tukea omaa poliittista taustaa olevia puolueita. Jälkimmäisen on oikeastaan PAM:in puheenjohtaja Ann Selin sanonut ääneenkin.

Entä media. Erkkolaiset lehdet ovat ottaneet hallitusta väheksyvän linjan. Esimerkiksi aamun Helsingin Sanomissa Niko Vartiainen katsoi Sipilän vain siirtelevän maalitolppia ja kosiskelevan omia kannattajiaan. Ilta-Sanomien Timo Haapala on käyttänyt vieläkin epäasiallisempia sanakäänteitä.

Sen sijaan MTV3:n Jussi Kärki yllätti omassa puheenvuorossaan ja kehui Sipilän "peliliikettä". Toisin kuin kollegansa Ylellä, hän katsoo, että eduskunnan luottamusäänestyksen jälkeen hallituksella on kiistaton oikeus toteuttaa suunnitelmansa ja ay-liikkeen on syytä tyytyä siihen.

Kyse ei hänen mukaansa ole enemmästä eikä vähemmästä kuin suomalaisen parlamentarismin - eli demokraattisen järjestelmän - uskottavuudesta. Olen samaa mieltä, ja niin täytyy olla jokaisen muunkin demokraattista päätöksentekoa kannattavan täysin riippumatta siitä, mitä mieltä hän itse on hallituksen työvoimapoliittisista linjauksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskuntasopimus kaatui, entä sitten?
Köyhät kyykkyyn vai töihin?
Demokratian ja korporatismin yhteenotto - kansa maksaa

Lauttasaaren sillasta uusi askel kohti urbaania impiwaaraa

Olen parin viime vuoden aikana seurannut sitä, kuinka Helsingistä ollaan tekemässä urbaania impiwaaraa. Näin siitä huolimatta, että helsinkiläisten enemmistö vastustaa kehitystä.

Helsingin sulkeutuminen ulkomailta on eilisen lehden mukaan jatkunut suunnitelmalla poistaa Lauttasaaren sillalta yksi ajokaista. Lauttasaarelaiset ovat luonnollisesti nousemassa vastustamaan oman saarensa impiwaaralaistamista, mutta sillä tuskin on merkitystä niin kauan kuin Anni Sinnemäki (vihr) vastaa asiasta.

Meille tavallisille kansalaisille Helsingin sulkeutuminen on vakava viesti siitä, että poliitikoilla on väliä. Jos annamme vaaleissa tukea Vihreille, saamme silloin osaksemme vihreää politiikkaa. Jos Kokoomukselle saamme kokoomuslaista politiikkaa. Helsingissä näiden kahden valtapuolueen politiikka on tarkoittanut käpertymistä omaan kuplaan, jonka merkkinä pääkaupunkimme on ryhtynyt sulkeutumaan liikenteellisesti muusta Suomesta ja samaan aikaan avannut ovia jopa laittomille oleskelijoille.

Lopputuloksen tulemme näkemään. Ehkä se on vihreän vallan kaatuminen ja sen ajaman kehityksen loppuminen. Eli kansan antaman valtakirjan siirtäminen toisille poliittisille voimille, joita kannattamalla äänestäjät saavat osakseen toisenlaista politiikkaa.

Mutta voi kokoomuslaisen ja vihreän politiikan kannatus jatkua pitkälle tulevaisuuteenkin, mikäli helsinkiläiset päättävät niin. Sen lopputulos lienee monilta osin ennustettavissa, mutta tuskin kokonaisuudessaan. Onhan selvää, että Kokoomuksella ja Vihreillä on erilaiset ajatukset pääkaupunkimme kuplan tulevaisuudesta.

Oleellista on kuitenkin muistaa, että me äänestäjinä emme ole vailla valtaa. Viime kädessä juuri meistä riippuu se, minkälaisen pääkaupungin ja sen lisäksi koko muu kotimaan me rakennamme omalle vanhuudellemme ja lapsillemme elettäväksi. Muutos on kuitenkin mahdollista vain äänestämällä sellaista puoluetta, jonka tavoitteet vastaavat sitä, millaiseksi haluamme Helsinkiä ja koko Suomea rakennettavan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tiedostava etujoukko ei välitä kansan tahdosta
Helsinki sulkeutuu ulkomaailmalta
Urbaani impiwaara

Susikoe saa jatkoa

Yhdysvaltain Michiganissa sijaitsevalla Isle of Royal -saarella on ollut käynnissä yksi maailman merkittävimmistä tutkimuksista. Se alkoi vuonna 1949 kun susipari asteli Lake Superiorin peittänyttä jäätä pitkin saarelle, jonne oli aiemmin siirretty hirviä metsästettäväksi.

Tutkijat ryhtyivät seuraamaan mielenkiinnolla tilanteen kehitystä ja tuottivat havainnoistaan ainutlaatuisen tieteellisen havaintosarjan, jonka kautta monia ekologian ilmiöitä saatiin vahvistetuksi ja selvennetyksi.

Sudet lisäääntyivät aluksi hyvin ja pienensivät tehokkaasti hirvikantaa, kunnes saarelle saapui koiran mukana virus, joka aiheutti epidemian sukurutsaisissa susissa. Tilanne korjaantui kun vuonna 1997 saarelle ilmaantui yksi uusi susi, jonka saapuminen piristi populaatiota.

Lisäsusia ei kuitenkaan ole saapunut kahteen vuosikymmeneen ja populaation geneettinen kapeus on ajanut sen uudelleen ahdinkoon. Samalla hirvikanta on jälleen kasvanut valtavan suureksi ja tuhoaa saaren kasvillisuutta kiihtyvällä tahdilla.

Parin viikon takainen Science-lehti kertoi, että saarelle on nyt päätetty siirtää lisää susia. Ja tällä kertaa ensin kuusi kappaletta USA:sta ja myöhemmin lisää Kanadasta kerättynä siten, että geneettinen diversiteetti on mahdollisimman korkea.

Näin legendaarinen tutkimus saa jatkoa ja tuottaa toivottavasti runsaasti uutta ekologista perustietoa. Yksi itseäni kiinnostava kysymys on se, että pariutuvatko uudet sudet vielä jäljellä olevan kahden geneettisesti degeneroituneen ja keskenään lisääntymiskyvyttömän alkuperäistä populaatiota olevan suden kanssa. Ja jos pariutuvat, syntyykö siitä jälkeläisiä osaksi saaren tulevaa susipopulaatiota.

Arvoisa lukijani voi tietenkin kysyä, onko edellä kuvaamaani tutkimukseen järkevää sijoittaa aikaa ja resursseja. Näin voi tietenkin tehdä, mutta muistuttaisin siitä, että ihminen on pohjimmiltaan utelias eläin, jonka tekemisiä on läpi historian ohjannut tiedonhalu. Ilman sitä asuisimme edelleen Afrikan luolissa ja söisimme raakana eteemme sattuneita raatoja.

Siksi tiede elää meilläkin instituutiona ja oleellisena osana sivistysmaan kulttuuria. Näin siitä huolimatta, että nykyaikainen tiedepolitiikka on kohtuuttomasti vaikeuttanut sen tekemistä, kuten professori Atte Korhola muutamia päiviä sitten totesi Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mytologisia tapahtumia
Susisopu
Sus siunatkoon

Pari kommenttia Jussi Halla-ahon ilmasto-ohjelmaan

IPCC:n raportti on saanut valtavan julkisuuden suomalaisessa lehdistössä. Niinpä siihen otti kantaa myös Jussi Halla-aho (ps), jonka asiantuntemuksen ydin ei yleisen käsityksen mukaan liene ilmastoasioissa. Sen sijaan monet pitävät häntä kylläkin loogisena ajattelijana.

Päätin siis katsoa, mitä mies on pohdiskellut ja mitä siitä itse ajattelen. Lähteenä käytin Suomen Uutisten juttua, jossa on siteerattu Halla-ahon facebook-kirjoitusta. Seuraavassa siis ensin lainaus ja sen perään oma kommenttini.

"Uusiutuvia energianlähteitä pitää hyödyntää paikallisesti mahdollisuuksien mukaan, mutta ne eivät ole vastaus suureen kysymykseen. Ydinvoima on ainoa tapa tuottaa vähäpäästöistä energiaa vaadittavissa volyymeissä järkevällä hinnalla. Ydinvoimalaitosten hinta saadaan laskemaan nostamalla kysyntää ja sillä tavoin tarjontaa."

Juuri tällä hetkellä ydinvoima on yksi erinomainen ratkaisu perusenergian tuottamiseen. Pidemmällä aikavälillä eli tekniikan kehittyessä lienee kuitenkin mahdollista tuottaa huomattavia määriä energiaa myös muilla tavoilla ja edullisesti.

Suomen kannalta erityisen merkittävää olisi, mikäli Suomen kaupungit lämmitettäisiin jonain päivänä maan sisuksista otettavalla geolämmöllä. Viittaan ST1:n poraamaan koereikään Espoon Otaniemessä, jonka uskon ja toivon johtavan suomalaiseen energiavallankumoukseen ja maamme muuttumiseen pysyvästi hiilineutraaliksi.

"Ikävä kyllä poseerauspolitiikan seurauksena ydinvoimaa ollaan esimerkiksi Saksassa korvaamassa hiilivoimalla."

Saksan epäonnistunut päätös ja sen seuraukset Halla-ahon kuvaamalla tavalla ovat totta ja muodostavat varoittavan esimerkin siitä kuinka käy kun ympäristöllis-taloudellisia päätöksiä tehdään aatteellisen hurmoksen vallitessa. Toivottavasti Suomessa ei sorruta sellaiseen edes IPCC:n luomien uhkakuvien edessä.

"Talouden globalisaatiota ja tavaroiden vapaata liikkumista on ryhdyttävä purkamaan määräämällä ilmastovero tuontituotteille yleensä ja sakkovero pahimpien saastuttajien tuontituotteille. Paikallisen tuotannon lisääntyminen merkitsee väheneviä kuljetuksia ja väheneviä päästöjä. Se merkitsee myös paikallista työtä ja hyvinvointia, mutta ei mennä tässä siihen. Sakkotulleilla voidaan niinikään ohjata saastuttajien tuotantoa vähemmän saastuttavaan suuntaan."

Halla-aho kiinnitti huomiota tärkeään asiaan: paikallisen tuotannon hyödyntäminen on sekä ekologisesti että sosiaalisesti kestävä vaihtoehto ja kuljetuksissa syntyy päästöjä. On kuitenkin huomattava, että länsimainen hyvinvointi on syntynyt pitkälti vapaan kaupan ansiosta.

Siten kaupankäynnin tarpeeton rajoittaminen esimerkiksi sakkotulleilla johtaisi etenkin Suomen kaltaisessa pienessä taloudessa talouskasvun heikkenemiseen ja lopulta lamaan. Sellaisessa tilanteessa ilmastonmuutoksen tai minkään muunkaan syyn vaatimat uudistukset eivät tule tehdyiksi puhumattakaan muista vahingoista.

"Kotimaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä pitää parantaa laskemalla energian ja kuljetusten hintaa verotuksellisin keinoin ja asettamalla vähemmän kunnianhimoisia ympäristötavoitteita... Vain tällä tavoin voidaan estää teollisuuden ulosliputus Kiinaan ja Intiaan, joissa viis veisataan mistään tavoitteista. Suomalainen savupiippu on ympäristöteko."

On totta, että talouden kuristaminen yhtäällä johtaa sen siirtymiseen toisaalle. Ja yleensä siis sinne, missä tuotanto on halvempaa ja rajoitukset vähäisempiä.

"Asuminen kuluttaa enemmän energiaa pohjoisessa kuin etelässä. Muuttoliike etelästä pohjoiseen pitää lopettaa."

Olen sanonut saman asian moneen kertaan myös itse. Viimeksi eilen.

"Kysymys kuuluukin, halutaanko ilmastonmuutokselle oikeasti tehdä jotakin, vai halutaanko vain poseerata ja lennellä jonnekin Balille ilmastokokouksiin."

Kyllä sille varmaankin halutaan tehdä oikeasti jotain, mutta samalla halutaan turvata omat yhteiskunnallis-taloudelliset intressit. Ilmastonmuutoshysteria on esimerkiksi niin hyvä bisnes siitä puhuville tutkijoille, että mopo on vaarassa karata käsistä. Poliitikot puolestaan uskovat, mitä heille kerrotaan ja ilmastotarina on ollut sopiva sekoitus tutkimustuloksia, vakuuttelua ja uhkailua - sekä myös kerta toisensa jälkeen lisäajan antamista mistä kollega Kumitonttu viimeksi muistutti.

Tieteen uskottavuuden kannalta toivon, ettei houkutus ja ilmastotutkijoiden edut ole voittaneet, vaan heidän varoittelunsa perustuvat vääristämättömiin tutkimustuloksiin. Toisaalta koko ihmiskunnan kannalta olisi tietenkin parempi, että koko hysteria olisi perusteetonta.

Tämän dilemman selvittäminen on ollut aivan alusta asti yksi tämän blogin keskeisistä aihepiireistä - ilman omaa agendaa suuntaan tai toiseen, vaikka kommenteissa on joskus esitetty sellaistakin. Valitettavasti vain olen useamman kerran (esimerkki, toinen, kolmas ja neljäs) törmännyt asioihin, joita en olisi halunnut kohdata.

Edelle kirjoittamastani toivottavasti selvisi, ettei Halla-ahon agenda ole mielestäni mitenkään täydellinen. Siitä huolimatta siinä on paljon selvää järkeä, jollaisen pohjalle Suomen ilmastonmuutosstrategia tulisi rakentaa.

Kaikista oleellisinta on ymmärtää, että ennustettu katastrofi - olettaen että se on tulossa - voidaan torjua ainoastaan huolehtimalla tieteellis-teknisestä kehityksestä ja sitä ruokkivasta taloudellisesta menestyksestä. Siitä esimerkiksi käyköön ST1:n Mika Anttosen ajatus tuottaa fossiilisilla energialähteillä se pääoma, jolla suomalaisten asuntojen lämmitys muutetaan geolämmön avulla omavaraiseksi vientituotteeksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IPCC ja eduskuntavaalit 2019
Halla-aho-sitaatteja Husulle ja muille kiinnostuneille
Ilmaston mittaamista vai tilastohuijausta?

IPCC ja eduskuntavaalit 2019

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi uuden ilmastoraporttinsa, johon olen perehtynyt vain Ylen uutisen kautta. Sen mukaan ihmiskunnalla on vielä toivoa, kunhan tehdään nopeita päätöksiä. Kyse ei ole kuulemma enempää eikä vähempää kuin ihmiskunnan ratkaisevista vuosista.

Raportin oleellinen viesti on se, että mikäli maapallon ilmasto lämpenee kaksi astetta ovat sen vaikutukset merkittävästi haitallisemmat kuin jos lämpeneminen jäisi puoleentoista astetta. Niinpä raportissa penätään nopeita toimia, jotta kahden asteen nousu vältettäisiin.

Raportissa vilautetaan keinoja, joilla kasvihuonepäästöt voitaisiin rajata siten, ettei katastrofia pääsisi syntymään. Niitä ovat Ylen käyttämän asiantuntijan, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Hannele Korhosen, mukaan uudenlaisten hiilenpoistoteknologioiden käyttö ja ydinvoiman rakentaminen, liikenteen sähköistäminen ja julkisen liikenteen lisääntyvä käyttö, kasvisruokaan siirtyminen, asuntojen ylilämmittämisestä luopuminen ja niiden tiivistäminen sekä lentämisen välttäminen.

Jäin ihmettelemään, että miksei keinoina ole mainittu väestönkasvun rajoittamista tai edes ihmisten muuttamisen rajoittamista alhaisen hiilijalanjäljen maista korkean elintason valtioihin. Eikö IPCC mainitse sitä lainkaan, vai eikö Yle vain välittänyt asiaa meille?

Itse asiassa Ylen uutinen ylipäänsä painottaa Suomen kaltaisten maiden vastuuta ilmastonmuutoksen torjunnassa. Meillä uuteen talouteen siirtymisen tulisi sen mukaan tapahtua vielä nopeammin kuin muualla.

Kaiken kaikkiaan jää nähtäväksi kuinka raportti vaikuttaa Suomen ja muiden maiden politiikkaan. Kielletäänkö polttomoottorit ja/tai yksityisautoilu tai ajetaanko kotimainen teollisuus alas entistä tiukemmilla päästöehdoilla ja uusiutuvien luonnonvarojen kuten metsien käyttörajoituksilla? Pannaanko lomamatkoille rajut veronkorotukset ja lopetetaanko maataloustuki karjankasvatukselle? Kielletäänkö lihansyönti?

Entä lopetetaanko humanitaarinen maahanmuutto ja vaaditaanko kehitysavun myöntämisen ehdoksi kohdemailta väestönkasvun pysäyttämistä? Entä millä keinoin tropiikissa ja muualla metsiään kestämättömästi hyödyntävät maat pakotetaan lopettamaan ilmastovaarallinen luonnonvarojensa hyödyntäminen? Mitä tehdään Intialle, Indonesialle, Nigerialle ja muille suurille väestöräjähdysmaille?

Näistä ja muista asioista suomalaiset saavat päättää ensi kevään vaaleissa. Niinpä WWF ehtikin jo vaatia niistä ilmastovaaleja. Tähän vaatimukseen tulevat varmasti myös jotkut puolueet yhtymään - ellei muusta syystä niin siksi, ettei Perussuomalaisten kannatusta nostavaa maahanmuuttopoliittista keskustelua tarvitsisi käydä.

Tuleviin vaalikeskusteluihin ja niitä seuraaville äänestäjille annankin tässä kaksi neuvoa. Ensimmäinen on se, että jos ja kun Suomen tuotannollistaloudelliseen asemaan vaaditaan muutoksia, olisi vaatijalle asetettava aina kysymys siitä, millä rahalla tarvittavat muutokset on tarkoitus tehdä jos nykymallinen taloustuotanto käy vaatimusten takia mahdottomaksi tai heikosti kannattavaksi. Onhan selvää, että muutos vaatii aina pääomia ja/tai kassavirtaa, eikä niitä synny ilman taloudellista toimeliaisuutta.

Toinen on se, ettei jätettäisi keskustelun ulkopuolelle - tai ainakaan äänestyspäätökseen vaikuttamatta - maahanmuuton kaltaisia kysymyksiä, joilla on Suomen ilmastovaikutuksen kannalta oleellinen merkitys. Maamme kantaväestö ei enää kasva, joten verrattuna suurimpaan osaan maailman maista olemme jo tällä hetkellä varsin ilmastokestävässä tilanteessa. Siten maahanmuuton takia kasvava lisäväestö olisi ilmaston kannalta kestämätöntä ja sen seurauksena globaalisti tarkasteltuna vahingollista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maapallon metsäpinta-ala kasvaa vauhdikkaasti
Ajaako ilmasto Suomeen yli 100 miljoonaa pakolaista
11 300 vuotta ilmastohistoriaa