Terästehdas, hömötiainen ja Rydman

Vihreä siirtymä sai eilen julkisuudessa melkoisen nosteen, kun norjalaisyhtiö ilmoitti aikeestaan perustaa Inkooseen vihreän terästehtaan. Siis sellaisen, joka ei käytä lainkaan fossiilista energiaa, vaan puhtaasti tuotettua vetyä - joka niin ikään tuotettaisiin Suomessa.  

Jos hanke toteutuu, olisi se tietenkin todella iso ja positiivinen asia Suomelle. Vielä ei kuitenkaan kannata nuolaista, sillä mainitulla yhtiöllä ei toistaiseksi ole lainkaan omaa tuotantoa eikä liikevaihtoa - saati rahaa - eikä edes osaamista vety- ja terästehtaiden rakentamiseen.

Nähtäväksi siis jää, onnistuuko norjalaisyhtiö aikomuksessaan vai paljastuuko se aikanaan jonkinlaiseksi vedätykseksi. Tässä vaiheessa kuitenkin vallitsee melkoinen optimismi: poliitikoistamme ainakin Maria Ohisalo (vihr), Annika Saarikkko (kepu), Mika Lintilä (kepu), Timo Harakka (sd), Atte Harjanne (vihr), Anders Adlercreutz (ruots), Arto Satonen (kok), Kai Mykkänen (kok) ja Sanni Grahn-Laasonen (kok) sekä muista toimijoista Elinkeinoelämän keskusliiton pääekonomisti Penna Urrila ja Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen ovat asiasta innoissaan. 

On siis syytä toivottaa hankkeelle hyvää onnea ja menestystä. Sekä kaiken varalta varoittaa suomalaisia päättäjiä sinisilmäisyydestä hankkeeseen mahdollisesti pyydettävän julkisen tuen suhteen. 

* * *

Meille on jo jokin aika sitten kerrottu tutkimuksen osoittaneen, että suomalainen metsätalous on ajanut aiemmin erittäin yleisen hömötiaisen erittäin uhanalaiseksi. Tänä aamuna saimme sitten harvinaista herkkua mielipidekirjoituksesta, jossa saksalaisnimen omaava dosenttismies kyseenalaisti väitteen tutkimuksesta löytämillään puutteilla. 

Dosentin ala ei kuitenkaan ole lintutiede eikä edes mitään sinne päin viittaavaa. Siksi päätin katsoa Google-haun avulla, minkälaisella taustalla hän otti kantaa hömötiaiseen. 

Selvisi, että samanniminen henkilö on ainakin kirjoittanut kirjan valkoselkätikasta - siis toisesta uhanalaisesta linnusta. Sekä kritisoinut maamme suurta hirvieläinkantaa metsien monimuotoisuuden tuhoamisesta. Kyseessä näyttäisi siten olevan oikea lintumies ja luonnonsuojelija. 

Saapa siis nähdä, minkälaisen vastauksen linnuista ja ympäristön monimuotoisuudesta kiinnostunut dosentti tulee aikanaan saamaan. Ettei vain maamme luonnonsuojelijoiden välille olisi syntymässä eripuraisia kuppikuntia?

* *  *

Lopuksi täysin vihreään siirtymään tai ympäristönsjuolejuun liittymätön tunnustus siitä, että olin väärässä. Ex-kokoomuslainen Wille Rydman ei nimittäin valinnut uudeksi puolueekseen Liike Nytiä, vaan Riikka Purran Perussuomalaiset. 

Rydmanin uuden viiteryhmän puheenjohtaja totesi siirtymisen jälkeen puolueen kannalta oleellisen: se "oli tietenkin muutaman viikon takainen syyttämättäjättämispäätös. On oleellista, että henkilö ei ole syyllistynyt rikokseen."

Nähtäväksi jää, miten Rydmanin siirtyminen vaikuttaa asiaan liittyvien puolueiden kannatukseen - eli kuinka moni äänestäjä siirtää kannatuksensa Kokoomukselta Perussuomalaisille. Mielenkiintoista on myös nähdä, kuinka siirtyminen vaikuttaa eräiden muiden kokoomuslaisten tulevaisuuteen: tunteeko esimerkiksi poliittisesti nyt siirtynyttä kansanedustajaa lähellä oleva Atte Kaleva kiinnostusta seurata kollegaansa Riikan siipien suojaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Minne vie Wille Rydmanin tie?
Robottihaukasta ratkaisu hanhiongelmaan
Tavoitteena sähköinen yhteiskunta

HS kertoi puolitotuuden Sri lankan vihreästä katastrofista

Helsingin sanomat julkaisi uutisen Sri Lankan tilanteesta. Sen mukaan rehottava korruptio ja hillitön velkaantuminen ajoivat Sri Lankan talouden suureen sekasortoon. 

Jutussa on esitetty kolme grafiikkaa, joista ensimmäisessä nähdään maan valuutan romahtaneen maaliskuussa, toisessa näytetään inflaation lähteneen nousukiitoon viime vuoden lopulla ja kolmannessa on esitetty maan valuuttavarannon laskeneen jo vuodesta 2019 alkaen. Taustalla on jutun mukaan myös koronapandemia, joka pahensi maan velkaantumista.

HS:n jutun saamissa kommentissa mainittiin vielä muita mahdollisia syitä. Sellaisia ovat väestönkasvu vuoden 1960 noin 10 miljoonasta 22 miljoonaan sekä fossiilisten polttoaineiden kallistuminen ja ehtyminen. 

Blogistikollega Vasarahammer kirjoitti myös aiheesta viitaten Mikko Paunion kirjoitukseen omassa blogissaan. Paunio puolestaan viittasi Foreign policy-lehden artikkeliin. Myös Time-lehti kirjoitti asiasta. 

Näiden kirjoitusten mukaan maasta nyttemmin pakoon lähteneen presidentin hallitus asetti valtakunnallisen kiellon synteettisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden tuomiselle ja käytölle sekä määräsi maan kaksi miljoonaa maanviljelijää siirtymään luomuviljelyyn. Tästä seurasi luonnollisesti sietämätön ruokapula, koska orgaanisessa viljelyssä satotasot jäävän keskimäärin selvästi pienemmiksi kuin perinteisessä maataloudessa. 

Kaiken tämän seurauksena Sri Lanka joutui turvautumaan riisin tuontiin aiemman omavaraisuuden sijaan. Samalla maan valuutanlähde eli teentuotanto romahti lannoitekiellon takia, jolloin maan valuuttatilanne vajosi kestämättömäksi. 

Tämän kaiken seurauksena hallitus joutui perumaan lannoitekieltonsa, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Ja nähtäväksi jää, millä tavalla maan tuleva johto pystyy viemään valtiolaivaansa eteenpäin.

Suosittelen tässä vaiheessa lukemaan sekä Vasarahammerin että Paunion edellä linkitetyt blogitekstit nähdäkseen niiden johtopäätökset liittyen Euroopan Unioniin. Omalta osaltani tyydyn ihmettelemään vain sitä, miksi Helsingin sanomat salasi omassa raportissaan lukijoilta Sri Lankan ongelmien keskeisimmän perussyyn. 

Oliko lehden tarkoituksena kohdistaa lukijoihinsa valheellista vihreää propagandaa nyt kun EU:ssakin ollaan tekemässä vihreää siirtymää maatalouden alalla? Vai oliko jutun tehnyt toimittaja vain tietämätön kaikista tosiasioista ja kirjoitti siksi omaan punavihreään agendaansa sopivaa puolitotuutta selvittämättä asiaa sen tarkemmin - suurin osa suomalaistoimittajistahan on tutkitusti punavihreitä.

Oli totuus kumpi tahansa, niin joka tapauksessa Helsingin sanomat tuli julkaisseeksi malliesimerkin kelvottomasta journalismista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kertovatko kuvat enemmän kuin tuhat sanaa - vai olenko väärässä?
Politiikan ensimmäinen uhri
Omituista

Sosiaalinen ilmastorahasto tarkoittaisi 150 euron lahjoitusta jokaiselta suomalaiselta muulle Euroopalle

EU:ssa on jo jonkin aikaa ollut tekeillä sosiaalinen ilmastorahasto osana Euroopan vihreän talouden ohjelmaa. Sen avulla jäsenmaat voisivat auttaa kansalaisia rahoittamaan energiatehokkuutta ja uusia lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiä sekä käyttämään puhtaampaa liikennettä. 

Jäsenmaille siitä myönnettäisiin vuosina 2025–2032 yhteensä 72,2 miljardia euroa mikäli ne itse sijoittaisivat samaan tarkoitukseen yhtä paljon. Siten sosiaalisesti oikeudenmukaiseen siirtymään olisi käytettävissä yhteensä 144,4 miljardia euroa. 

Suomi maksaisi siitä muhkeat 1 230 miljoonaa ja saisi takaisin vähemmän muhkeat 387 miljoonaa euroa, joten nettomaksuosuutemme olisi 843 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa noin 150 euroa per suomalainen.

Suomessa poliittinen kenttä ja Helsingin sanomat vaikuttavat olevan torjuvalla kannalla, vaikka hallitukselta ei olekaan saatu yksiselitteistä kannanottoa asiaan. Syynä yksimielisyyteen lienee kansalaisten muistissa vielä hyvin olevat vakuuttelut siitä, että EU:n elpymisväline olisi ollut ainutkertainen yhteisvastuuväline, joka EU-kansalaisten maksettavaksi otetaan.

* * *

Kun puhutaan EU:n rahankäytöstä, on tavallisen kansalaisen syytä muistaa, että jokainen julkisella sektorilla käytetty euro pikkukunnista Euroopan Unioniin on lähtöisin työtä tekevän veronmaksajan lompakosta.  Tämä koskee myös epäsuoria veroja kuten päästötulleja, joiden hintoja korottavan vaikutuksen kuluttaja joka tapauksessa joutuu maksamaan. Ja siksi puhe EU:n menojen rahoittamisesta omalla varainkeruulla on älyllisesti epärehellistä kansalaisten sumuttamista.

Edelle kirjoittamallani en tahdo kiistää sitä, etteikö vihreästä siirtymästä koituisi jäsenmaille ja niiden kansalaisille ongelmallisia tilanteita. Jo nyt olemme nähneet, kuinka energian hinta on lähtenyt EU:ssa kiitolaukkaan, koska Saksa on aiemmin päättänyt ajaa oman ydinvoimansa alas ja joutuu nyt maksamaan fossiilisesta energiasta päästömaksujen takia aiempaa korkeampaa hintaa.

Asiaa on kärjistänyt lisäksi se, että myös Aasiassa on vihreän siirtymän seurauksena syntynyt kasvava tarve Keski-Euroopan kannalta tärkeään maakaasuun, joka on niin ikään nostanut energian hintoja EU:ssa.  

Tämä kaikki on johtanut kiihtyvään inflaatioon. Sen monet talousasiantuntijat taas pelkäävät lopulta johtavan stagflaatioon, jonka perimmäinen syy on raaka-aineiden tai muiden tuotannontekijöiden hintoja kohottava kallistuminen. Ja joka saattaa johtaa pidentyneeseen lamaan ja sitä kautta ihmisten elämän mitä todennäköisimmin varsin epätasa-arvoiseen kurjistumiseen.

Sitten on vielä asia, josta poliitikot vaikenevat. Se on EKP:n viimeistään Kreikan pelastuspaketista alkanut vastikkeettoman rahan syytäminen markkinoille ottamalla kelvottomia velkakirjoja omiin taseisiinsa. Onko siitä seurannut markkinoilla olevan rahan määrän kasvu johtamassa euron uskottavuuden laskuun?

En tässä kirjoituksessa väitä tietäväni mihin kehitys johtaa - se rooli olkoon varattu ennustajaeukoille. Sen sijaan panen tyytyväisenä merkille, että Suomessa näyttäisi vallitsevan yksimielisyys siitä, ettei suomalaisia haluta panna maksumiehiksi vihreän siirtymän aiheuttamille ongelmille eteläisen ja itäisen Euroopan maissa. 

Ja toivon, että hallitus epäselvistä ilmaisuistaan huolimatta tulee pitämään kannastaan kiinni EU:n taholta epäilemättä tulossa olevan kovan painostuksen edessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin hallitus ja kylvetty raha
Sanna Marin neuvotteli rahahanan ahneimmille
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?

Sanna Marinin hallitus pelaa vihreää uhkapeliä

Suomen valtion ensi vuoden budjetin on suunniteltu olevan 6,7 miljardia euroa alijäämäinen, minkä seurauksena valtionvelka kasvaa 146 miljardiin euroon. Näin pyritään kiihdyttämään talouskasvua tilanteessa, jossa se on muutenkin nopeaa, sekä rahoitetaan ilmastotoimia. Budjetin loppusummaksi muodostuisi hallituksen ehdotuksen mukaisesti 63,2miljardia euroa. 

Budjettia ei toki rakenneta pelkästään velan varaan, vaan myös verotusta on tarkoitus kiristää sadalla miljoonalla eurolla. Maksumiesten ja -naisten valinta on vielä tekemättä, mutta ministeri Annika Saarikon (kepu) mukaan "ansiotuloveroista ei kiristetä ja yrittäjien asemaa ei heikennetä". Siten verokarhu kerännee hunajaansa jonkinlaisista välillisistä veroista tai maksuista.

Ilmeisesti hallituksen tarkoituksena on se, että maamme talous lähtisi rahaa pumppaamalla ennennäkemättömään nousuun, josta toivottavasti syntyvän rahavirran seurauksena nyt otettava velka saataisiin maksuun. Juuri nyt näyttääkin sikäli hyvältä, että rajojen sulkeuduttua Suomen vaihtotase on vahvasti positiivinen - tosin samaan aikaan rahaa virtaa maasta ulos enemmän kuin muualta tänne. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka Marinin (sd) punavihreän hallituksen koronapolitiikka ja siihen liittyvä vihreä talousmuutos onnistuvat - syntyykö tuottavia uudenlaisia sijoituksia, korvautuvatko alas ajettavat tulonlähteet uusilla tai säilyykö ihmisten työmotivaatio käteen jäävän rahan ostovoiman supistuessa entisestään. Parhaassa tapauksessa juuri nuoret ja tulevat sukupolvet pääsevät nauttimaan onnistumisen hedelmistä, mutta heille lankeaa lasku myös mahdollisesta epäonnistumisesta. Onhan selvää, että nyt nähty velanotto ja veronkiristykset ovat puhdasta uhkapeliä, joka voi päättyä niin tai näin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen vihreän talouden nykytila ja tulevaisuus
Kolme kysymystä Ruotsin hallituskriisin johdosta
Tuhoaako hallitus Suomen tulevaisuuden?

Suomalaisen vihreän talouden nykytila ja tulevaisuus

Kotimaiset mediat uutisoivat näyttävästi elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen raportin vihreiden suomalaistuotteiden osuudesta maaailmankaupassa. Ote oli negatiivinen, kuten esimerkiksi MTV3:n otsikko "Suomen osuus vihreiden tuotteiden kaupasta vain puoli prosenttia – potentiaalia kasvuun hyödynnettävä" osoittaa.

Helsingin sanomat puolestaan otsikoi asiasta, että "Tutkimus: Suomen vihreä vienti on tilastojen mukaan lapsenkengissä, mutta murros voi olla jo käsillä". Ehkä hiukan pöllömediaa optimistisemmin, mutta yhtä kaikkea nykytilannetta pessimistisesti katsovana.

Niinpä otin ja perehdyin tuon raportin tiedotteeseen Etlan omilla sivuilla. Sieltä löysin muutamia lukuja, jotka journalistien tulkintoja paremmin kertonevat siitä tilanteesta, jossa vihreä taloutemme on juuri tällä hetkellä.

Otetaan ensin vihreiden suomalaistuotteiden määrä maailmankaupasta. Se on raportin mukaan 0,5 prosenttia. Kysymys siis kuuluu: onko se paljon vai vähän.

Yhden vastauksen saamme vertaamalla tuota lukua suomalaisten osuuteen maailman väestöstä. Eli 0,5 per (5,5 miljoonaa / 7 713 miljoonaa). Laskutoimituksen lopputulos on se, että meidän osuutemme vihreistä tuotteista on noin 7-kertainen suhteessa koko maailman väestöön.

Toisen vastauksen saamme vertaamalla Suomen 0,5 prosentin osuutta EU-maiden vihreiden tuotteiden osuuteen (raportin mukaan 35 prosenttia maailmankaupasta) ja suhteuttamalla se Suomen ja EU-maiden väestöjen suhdelukuun. Suomalaisiahan on 100 x 5,5 miljoonaa / 448 miljoonaa eli noin 1,2 prosenttia EU-kansalaisista. Kun nyt laskemme suomalaistuotteiden osuuden EU:n tuotteiden määrästä saadaan vastaukseksi 1,43 prosenttia eli jakamalla tämä äsken lasketulla 1,2:lla prosentilla voimme todeta olemme muita EU-maita noin 16 prosenttia etevämpiä vihreiden tuotteiden tuottajina.

Etlan raportissa oli myös tieto, että Suomi tuottaa EU-maiden vihreistä palveluista kahdeksan prosenttia. Kun suhteutamme tämän osuuteemme EU:n väestöstä saamme lopputulokseksi, että vihreiden palvelujen tarjoajina olemme noin 6,5 kertaa parempia kuin muut EU-maat.

Edellä kuvaamieni laskutoimitusten perusteella minusta näyttäisi siltä, ettei suomalaismedioiden pessimismiin suomalaisten vihreiden tuotteiden nykytilanteesta näyttäisi olevan minkäänlaista perustetta - päinvastoin. Jos ja kun maailma jatkossakin vihertyy, on siten syytä olla luottavainen myös Suomen vihreän talouden tulevaisuuden suhteen.

Tämän edellytyksenä on kuitenkin suomalaisen tuotekehityksen mahdollistaminen sekä intellektuaalisesti (koulutus ja rekrytointipolitiikka) että aineellisesti (yritysten kassavirta). Siksi on tärkeää, että maan hallinnossa ymmärrettäisiin huolehtia niihin vaikuttaviin tekijöihin eli koulutuspanosten suuntaamisesta oikeanlaista osaamista tuottavaksi, yritysten kilpailukyvyn muista kotimaisista tekijöistä huolehtiminen sekä yritysmaailmamme "vanhojen" tuotteiden tuottamien tulojen tasaisen virran mahdollistaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhoaako hallitus Suomen tulevaisuuden?
Byrokraatin tulisi edistää eikä hankaloittaa taloutta
Ei arvoa ilman kerrannaisvaikutuksia