IPCC julkaisi uuden ilmastoraportin eilen. Sen sanoma oli tutun oloinen jo aiemmista raporteista: toimenpiteet pitää tehdä nyt, eikä viidestoista päivä, sillä muuten meidät perii hukka.
Eilisiä uutisia seuratessani kiinnitin huomiota pariin seikkaan. Seikkaan, joita en tiedettä ammatikseni tekevänä olisi halunnut nähdä.
Niistä ensimmäinen oli Ylen uutisessa, johon oli kopioitu edellä mainitusta raportista kuva arktisen merijään laajuuden kehityksestä. Kuvassa jään laajuuden toteutunut kehitys oli katkaistu vuoden 2015 kohdalta. Kuva alle kopioituna.
Kuvan mukaan jään minimikoko lähti kaikkien skenaarioiden mukaan vuoden 2015 jälkeen nopeaan pudotukseen. Lisäksi jään minimikoon pitäisi nykyisin olla jo paljon pienempi kuin vuonna 2012.
Mutta sepä onkin mielenkiintoinen seikka, sillä Ylen kuvan mukaan tuona vuonna jään minimikoko olisi ollut selvästi yli neljän miljoonan neliökilometrin, vaikka NSICD:n tilaston mukaan se oli jo vuonna 2012 käynyt noin 3,8 miljoonassa neliökilometrissä eli ollut samankokoinen, kuin sen olisi pitänyt IPCC:n kuvan mukaan olla vasta vuoden 2015 jälkeen. Näin ollen kuvasta syntyy sitä katsovalle ihmiselle harhaanjohtava käsitys, jonka mukaan arktinen merijää olisi tänä päivänä pienempi kuin koskaan ennen. Ja mikä vielä pahempi, sen laajuus olisi romahduksenomaisessa laskussa.
Kysymykseni kuuluu, että miksi tuoreessa raportissa on harhaanjohtava kuva, joka ei pidä yhtä todellisuuden kanssa?
* * *
Toinen silmiini sattunut omituinen seikka liittyi Helsingin yliopiston apulaisprofessori Annalea Lohilan väitteeseen, jonka mukaan "jos katsotaan 20 viime vuotta, niin globaalisti keskimääräinen lämpötila on noussut asteen, ja Suomessa yli kaksinkertaisesti, eli 2,3 astetta". Kiinnostuin tietenkin väitteestä ja päätin tutkia sen todenperäisyyttä Ilmatieteen laitoksen esillä pitämien tilastojen valossa.
Tuorein Suomen vuotuista keskilämpöä kuvaava tilasto on viime vuodelta. Sen mukaan Helsingin keskilämpötila oli 8,7 ℃, kun se oli ollut vuonna 2000 eli tasan 20 vuotta aiemmin 7,2 ℃ eli 1,5 astetta alhaisempi. Mutta 0,8 astetta korkeampi kuin apulaisprofessorin väite.
Niinpä ajattelin, että ehkä hän tarkoitti yhtä vuotta pidempää keskimääräistä lämpöä ja laskin lämpötilajen keskiarvon viisivuotisjaksoilta 2016-2020 ja vertasin sitä aikajaksoon 1996-2000. Tällä välillä oli lämpenemistä tapahtunut keskimäärin 1,32 astetta eli asteen vähemmän kuin Lohila väitti.
Seuraavaksi arvelin, että ehkä pohjoisempana on ollut suurempia muutoksia ja laskin samat vertailut toisella Ilmatieteen laitoksen esillä pitämällä paikkakunnalla eli Sodankylässä. Erot olivat vuosien ja viiden vuoden keskiarvojen välillä 0,9 ja 1,92 astetta.
Enempää laskutoimituksia en 20 vuoden aikavälillä tehnyt, vaan totesin nyt näyttävän siltä, ettei apulaisprofessori ole puheissaan pysynyt muuntelemattomassa totuudessa. Sen sijaan laskin vielä muutamia muita laskutoimituksia käyttäen mainittua viiden vuoden keskiarvoa.
Mielenkiintoinen tieto oli, että Suomen keskilämpötila 80 vuoden ajalla eli vuosista 1936-1940 on noussut vuosiin 2016-2020 verrattuna Helsingissä 1,5 ja Sodankylässä 0,8 asteella. Tässä on kuitenkin muistettava, että 1930-luvun loppu oli tunnetusti lämmintä aikaa, kuten on nytkin elettävä ajanjakso.
Kylmää oli sen sijaan 1920-luvulla, jolloin Suomen ilmasto oli vasta toipumassa pienestä jääkaudesta. Niinpä laskin maamme viiden vuoden keskilämpötilojen muutokset edellä mainituille paikkakunnille vuosivälien 1916-1920 ja 2016-2020 välillä eli muutoksen sadan vuoden ajalta. Ja nyt todella pääsemme lähelle apulaisprofessorin väitteitä eli muutokset olivat 2,62 ja 1,92 astetta.
Kysymykseni siis kuuluu, että miksi Helsingin yliopiston apulaisprofessori esittää julkisuudessa harhaanjohtavia väitteitä Suomen ilmaston kehityksessä. Edellä esittämieni - Ilmatieteen virallisten tilastojen perusteella - laskettujen lämpötilanmuutosten perusteella maamme ilmasto on sadassa vuodessa lämmennyt mainittujen paikkakuntien keskiarvosta päätellen hiukan yli kaksi astetta. Se tekee jokaiselle 20-vuotisjaksolle keskimäärin hiukan alle puoli astetta.
* * *
IPCC:n ja suomalaisten ilmastotutkijoiden harhaanjohtavat kuvat ja kannanotot eivät ole menneet hukkaan. Esimerkiksi sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) on lähtenyt vaatimaan entistä tiukempia ilmastopäätöksiä syksyn budjettiriihessä.
Nähtäväksi jää, miten muu hallitus ottaa hänen vaatimuksensa vastaan. Sivusta asiaa seuraavana en tietenkään voi asialle yhtään mitään. Näin siitä huolimatta, että löysin edellä hakemani tieteelliseen epärehellisyyteen viittaavat seikat IPCC:n raporttiin liittyvästä uutisoinnista.
Tämä ei tarkoita, etteikö ihmisellä voisi olla vaikutusta ilmaston kehitykseen. Mutta se tarkoittaa sitä, että minun on vaikea luottaa aiheesta tehtyyn tieteeseen ja sen uutisointiin - näin erityisesti siksi, että olen aiemmin löytänyt vielä paljon suurempia epäkohtia samaan aiheeseen liittyen.
Ja olivathan ilmastotieteilijät itsekin jokin aika sitten kertoneet malliensa liioittelevan ilmastonmuutoksen nopeutta. Ja ryhtyneet korjailemaan pahimmin pieleen menneitä skenaarioita. Tästä en kuitenkaan huomannut Suomessa uutisoidun eilisen päivän aikana.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kanadan rajut metsäpalot ovatkin tavanomaisia
Faktantarkastajan vuoro todistaa
Todisteet viittaavat tieteelliseen epärehellisyyteen ilmastonmuutostutkimuksessa?
Miksikö muunneltu totuus? Tiede tarvitsee rahaa ja siksi tiede muuttuu politiikaksi. Mitä enemmän muuntaa ja ja saa aikaan otsikoita, sitä myötämielisemmin ohisalon kaltaiset broilerit ovat valmiita, ääniä kalastaessaan, myöntämään rahaa.
VastaaPoistaJokin toiminta saa rahaa, tiede ei saa, koska tuota väärentämistä ei voi tieteeksi kutsua koska se ei tieteen kriteerejä täytä.
PoistaKun raportti ns julkaistiin, etukäteen peloitellen, niin oli selvää että ilmastohysteerikot saavat lisää bensaa koneisiinsa. Oli taas asiantuntija gretaa yms. Ideologia edellä vouhkataan. Suomi on tehnyt enemmän kuin tarpeeksi, mutta vihervasemmistolle se ei riitä. Kuulemma vasta puolet on tehty. Saas nähdä mitä tuleman pitää.
VastaaPoistaSaatavilla olevia ja sopivalla tavalla valittuja mittaustuloksia mallien varassa ekstrapoloimalla saadaan muutos näyttämään enemmän tulkintatarpeiden mukaiselta. Kun tulkintatarpeet nousevat tabuajattelun -- uskonnollislaatuisen eskatologian tarpeen -- pohjalta, jokainen joka kyselee lähemmin tulkintatarpeen perään, leimautuu "denialistihörhöksi".
VastaaPoistaKuitenkin tuo tulkintatarve on olemassa, ja vieläpä äärimmäisen vahvana. Se näyttäytyy epäsuorasti esimerkiksi siinä, etteivät ihmiset, jotka ovat tunnustuksellisimmin omaksuneet "ilmastonmuutoksen" ideologiseksi totuudekseen, kanna ollenkaan huolta siitä satojen miljoonien suuruusluokkaan kasvavasta kehitysmaalaisten kansainvaelluksesta, joka Eurooppaan on tällä vuosisadalla suuntautumassa. Se jos mikä koituu ilmaston kohtaloksi.
Ainoa selitys tälle muuten vielä ah niin "tieteelliseltä" säyttävälle ilmastonmuutostodistelulle täydellistä kognitiivista dissonanssia merkitsevälle piittaamattimuudelle kansainvaelluksesta on se, että kumpaakin tunnustuksellista motivaatiota kannattelee pohjimmiltaan sama narsistinen uhriajattelu. Se on sekä ilmastoeskatologian että sen "ihmisarvo- ja -oikeusideologian" takana, joka harhauttaa kaiken kansainvaellusta koskevan ajattelun.
^ Ilmastoeskatologiasta pääsemmekin sujuvasti ilmastouskontoon. Ao linkissä lisää:
VastaaPoistahttp://anttilehtniemi.nettisivu.org/2021/08/09/ilmastohatatila-hyvaosaisen-eliitin-uusi-uskonto/
-Beowolf-
Linkissä aivan erinomaisen osuvia rinnastuksia kirkkohistorian ja institutionalisoituneen ilmastoeskatologian välillä.
PoistaOn ylimalkaan niin, että jos "tieteen" nimiin vannovat olisivat edes auttavasti perehtyneet tieteen ja tiedon filosofiaan, he eivät sortuisi sellaiseen tunnustukselliseen kaahotukseen kuin mitä tämän ilmastoasian ympärillä on tapahtunut. Ilmeisesti "ilmastotutkimuksen" harjoittajat ovat valtaosin jotenkin muusta tieteen tekemisestä eristäytynyttä joukkoa?
Tieteessä pysyviä ovat metodit ja kriteerit, sen sijaan tutkimuksen tulokset ovat jatkuvasti kehittyviä ja joskus kokonaan muuttuvia. Tämän mukaisesti pitäisi asennoitua. Mutta kun sisäistetään tunnustuksellinen ideologia, tieteenharjoittaminen saa vallankäytön ominaisuudet. Ja valta on puhdasta magiaa.
Tähän asiaan liittyen "Mielenkiintoinen tieto oli, että Suomen keskilämpötila 80 vuoden ajalla eli vuosista 1936-1940 on noussut vuosiin 2016-2020 verrattuna Helsingissä 1,5 ja Sodankylässä 0,8 asteella."
VastaaPoista1940 on hyvä valinta, koska silloin oli talvisodan superkylmä talvi. Helsingissä 1935-1939 keskilämpötila oli +6,3 C.
Jos verrataan lämpenemisiä, Kaisaniemessä 1890-luku oli +4,6 C ja 1930-luku +5,9 C, eli lämpeneminen +1,3 C.
Vastaavasti 1970-luku oli +5,3 C ja 2010-luku +6,8 C eli lämpeneminen vastaavassa ajassa +1,5 C.
Jos talvia vertailemme 10 vuoden jaksoissa, niin Kaisaniemessä 1930-luku oli -3 C ja 2010-luku oli -2,9 C. UHI näkyy noin vähän.
Sodankylässä talvet olivat 1930-luku -10,2 C ja 2010-luku -11.5 C.
https://jitkonen.fi/?p=727
Lisään vielä sen, että tarkastelujakso nykyään on kovin lyhyt. Ilmastonmuutos kun näkyy oikein hyvin luonnossa ja on tasaisesti jatkunut yli 300 vuoden ajan. Mitään viime aikojen hyppäystä ei ole havaittavissa, vaan pikemminkin 2000-luvulla eteneminen on laantunut.
VastaaPoistahttps://puheenvuoro.uusisuomi.fi/itkonenlindgren/ilmastonmuutos-luonnossa/
Amatöörina olen aina miettinyt, että miten nämä vanhat lämpötilat on oikein mitattu. Nykyisinhän lämpötilasta saa jatkuvaa dataa, mutta tämä on käsittääkseni ihan uusi juttu. Miten vaikkapa Sodankylän mittausaseman mittaustieto on kerätty vuonna 1910? Onko siellä joku paikallinen katsonut elohopeamittaria pari kertaa päivässä ja raapustanut paperille tulokset ja lähettänyt sitten Helsinkiin? En tunne prosessia, mutta jotenkin tuntuu kovin virheherkältä menetelmältä. Nyt tuloksia sitten analysoidaan kymmenesosa-asteen tarkkuudella ja johtopäätöksiä tehdään sitten sen mukaan. Meneeköhän tämä ihan niinkuin pitäisi?
VastaaPoistaFMI:n sivujen mukaan Kaisanimen mittausasema aloitti 1844. Sitten tuli Kalajoki Ulkokalla ja Kaskinen 1876 jne.
Poistahttps://www.ilmatieteenlaitos.fi/havaintoasemat
Silti sujuvasti verrataan sen ajan Suomen keskilämpötilaa nykyisen 400 mittausaseman keskilämpötiloihin jopa kymmenysosan tarkkuudella.
Noin muutenkin sitten kun mittausasemia alkoi olla, niiden lukemat luettiin muutaman kerran vuorokaudessa, kun ne nykyisin luetaan 10 minuutin välein.
Vanhat keskilämpötilat lasketaan erilaisten muuntamiskaavojen avulla ja sitä asiaa olen pohtinut blogissani. Ne ovat sitä kautta oikeastaan mitä sattuu.
https://jitkonen.fi/?p=781
Myös ilmatieteen laitos on "kunnostautunut" siirtämällä muutamaa havaintoasemaa hieman, koska muutaman sadan metrin päässä on keskilämmöltään lämpimämpi paikka, esim aukea ja alava paikka on aika viileä, kun taas vieressä kumpareen päällä metsän vieressä on keskimäärin pari astetta lämpimämpää pl. keskikesän kuukaudet...
VastaaPoistaSuomessa ei taida olla yksikään lämpötilojen mittausasema samalla paikalla kuin vaikkapa oli 1930-luvulla.
PoistaSiitäkin lähtökohdasta tarkasteltuna nykylämpöjen vertailu sen akaisiin lämpötiloihin on hupitiedettä ja suurta arvailua.
Maapallon lämpötilamittausasemista on suurin osa kaupungeissa, jotka edustvat noin 2 % maapallon pinta-alasta. Kun UHI on tieteellisesti todistettu fakta, keskilämpötilojen nousu kuvaa suurelta osalta kaupungistumista.
Tapani mukaan olen tähänkin asiaan perehtynyt syvällisesti, jotta olsin jollakin tasolla kartalla siitä, millaista lämpötilatuubaa meille kaiken aikaa syötetään.
https://jitkonen.fi/?p=648