Ylen A-studio: poliittista korrektiutta vai ymmärtämättömyyttä?

Eilisessä A-studiossa käytin keskustelua siitä, miten Venäjän sotataloutta ylläpitävä öljy- ja kaasukauppa kukoistaa, vaikka se on periaatteesa asetettu boikottiin. Raakaöljyä kuljetetaan Intiaan, missä se jalostetaan venäläisten omistamassaan öljynjalostamossa vietäväksi EU:hun ja Yhdysvaltoihin. Eikä edes maakaasuputkia saada suljetuksi.

Asiantuntijoista professori Kari Liuhto totesi ohjelmassa, että pääsyy venäläisen öljyn kauppaan on kysyntä. Öljyä ostetaan siitä huolimatta, että se tulee alkujaan Venäjältä. Professori Veli-Pekka Tynkkynen puolestaan kertoi, että toinen ongelma on Euroopan suuri riippuvuus venäläisestä putkikaasusta. 

Lisäksi hän kertoi, että populistit oikealla ja vasemmalla ovat sitä mieltä, ettei venäläisten kanssa käytävää kauppaa saisi rajoittaa, koska energian hinnan pitää olla alhaalla. Tätä täydensi toimittaja Anna Karismo kertomalla, että esimerkiksi pian vaaleihin käyvässä Saksassa "osin äärioikeistolaisen ja Venäjämielinen" AfD on kasvattanut kannatustaan. Lisäksi hän mainitsi, että Unkari ja Slovakia haluaisivat jopa lisätä energian tuontia Venäjältä.

Tätä kuunnellessani tuntui kuin katselisin kissan kiertävän kuumaa puuroa. Näin siksi, ettei kukaan maininnut sanaakaan siitä, miksi eurooppalaiset niin sanotut populistipuolueet kasvattavat suosiotaan. Eli kehitysmaalaisten maahanmuuttoa, joka on johtanut monien eurooppalaisten yhteiskuntien syvälliseen muutokseen ja ihmisten turvallisuudentunteen heikkenemiseen. 

Tämän seurauksena eurooppalaiset antavat vaaleissa äänensä yhä useammin sellaisille poliittisille toimijoille, jotka lupaavat pysäyttää kansainvaelluksen. Eivätkä he tässä oman ympäristönsä kurjistumistilanteessa pane painoa niiden muille poliittisille tavoitteille.

Toisin sanoen Venäjä hyötyy - ja Ukraina kärsii - tällä hetkellä voimakkaasti EU:n ja eurooppalaisten päättäjien viime vuosikymmeninä harjoittamasta maahanmuuttopolitiikasta, koska kaikkien maiden maahanmuuttokriittiset puolueet eivät toimi ulkoisen turvallisuuden kysymyksissä samalla lailla vastuullisesti kuin Suomen Perussuomalaiset.  

Palaan vielä eiliseen A-studioon. Sitä katsoessani mietin, että tunnistivatko professori Tynkkynen ja toimittaja Karismo Euroopassa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan merkityksen venäläisten energiakaupan taustalla, mutta vaikenivat siitä niin sanotun poliittisen korrektiuden takia. Vai eivätkö he edes ymmärtäneet koko asiaa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimien maahanmuutto hyödyttää Putinin Venäjää
Miksi Saksassa ajettiin autolla torille?
Ranska kaipaa poliittista suvaitsevaisuutta

Vuoden saldo: 2 400 väkivaltaan kuollutta

MTV3 kertoi, että Haitin pääministeri halusi maahansa kansainvälisiä joukkoja saadakseen yhteiskuntaansa jonkinlaista järjestystä. Tällä hetkellä - jutun mukaan - "väkivaltaiset rikokset, kuten kidnappaukset, autojen ryöstöt, raiskaukset ja aseelliset ryöstöt, ovat Haitissa yleisiä".

Pääministerin huoli on ymmärrettävä, sillä maassa on kuollut tänä vuonna peräti 2 400 ihmistä väkivaltaisuuksien takia. Siten meno on jotain aivan muuta kuin meillä Suomessa kauhistellussa jengiväkivallasta kärsivässä Ruotsissa.  

Kuten arvoisa lukijani muistaa, on Haiti läntisen pallonpuoliskon ainoa valtio, jonka väestö koostuu lähes kokonaan Saharan eteläpuolisesta osasta peräisin olevista afrikkalaisista. Ja siksi on perin kiusallista, että juuri se sattuu olemaan myös alueen köyhin ja sekasortoisin yhteiskunta, koska juuri tämä seikka on saanut monet ihmiset epäilemään, että erilaisten ihmisryhmien henkisten kykyjen välillä olisi jonkinlaisia eroja. 

Näin siitä huolimatta, että tällainen epäily on poliittisesti epäkorrektia. Jäin kuitenkin miettimään, että onkohan tällaisen asian pohdiskeleminen maassamme kesällä nähdyn rasismikeskustelun jälkeen hallituksen linjausten mukaista. 

Näin siksi, etten havainnut paljon huomiota saaneen julkilausuman tekstissä kieltoa minkäänlaiselle pohdiskelulle ihmisryhmien mahdollisista eroista tosiasioiden perusteella. Ja siksi rohkenin julkaista tämänkin ajatukseni - siitäkin huolimatta, että Haitin pääministerin pyyntö ja sen taustatiedot tuntuvat vahvistavan aiempia epäilyitäni.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Parlamenttitalo paloi, mutta salamurha jäi vain yritykseksi
Poliittinen korrektius ja väestötieteellinen tieto
Haiti on köyhä ja siksi jää

Poliittisesti korrektit Nigerian jorubalaiset ja Italian toskanalaiset

Ihmisten jakaminen virallisiin tai epävirallisiin rotuihin on ollut käytössä ainakin eliölajien nykyisen luokittelujärjestelmän kehittäneen ruotsalaisen Carl von Linnén ajoista asti. Se oli nimittäin juuri hän, joka luokitteli ihmiskunnan amerikkalaiseen, eurooppalaiseen, aasialaiseen ja mustaan rotuun, joka vastaa suurelta osin vielä minun nuoruudessani vallinnutta rotukäsitystä mongolidisesta, kaukasialaisesta ja negridisestä rodusta.  

Kuten arvoisa lukijani varmasti tietää, on ihmisten luokittelusta rotuihin tullut kuitenkin viime vuosikymmeninä poliittisesti epäkorrektia. Se johtunee pääosin siitä, että tietyissä maissa - erityisesti USA:ssa - on esiintynyt rotukäsitteiseen pohjautuvia ihmisiä eriarvoistavia käytäntöjä.

Toisaalta on niinkin, etteivät rotuluokittelut vastaa ihmisryhmien välisiä geneettisiä suhteita, vaan Saharan eteläpuoliset afrikkalaisryhmät ovat geneettisesti monimuotoisempia kuin maailman kaikki muut ihmisryhmät yhteensä. Toisaalta afrikkalaiset erottuvat muista ihmisistä myös sikäli, ettei heissä esiinny juurikaan neandertalilaista tai denisovalaista geeniainesta, jollaista taas löytyy kaikista muista ihmisryhmistä. 

Tähän liittyen oli mielenkiintoista havaita, että Yhdysvaltojen kansallisten akatemioiden paneeli ohjeisti kuluneella viikolla, ettei kokonaisia genomeita analysoivien eli genomiikan tutkijoiden tulisi käyttää rotukäsitettä lainkaan kuvaamaan väestön geneettistä perimää, vaan sen sijaan käyttää tarkkaan harkittuja eksakteja termejä. 

Ohjeistus julkaistiin sen jälkeen, kun kansalliset terveyslaitokset olivat pyytäneet tietoa siitä, miten väestöjä voidaan kuvata genomiikkaan liittyvissä tutkimuksissa. Ja sen mukaan ajatus siitä, että ihmiset kuuluisivat geneettisesti erillisiin rotuihin, on tieteellisesti virheellinen. 

Siksi paneeli suositteli rotukäsitteen sijaan käytettäväksi henkilön etnistä taustaa, kuten latinoa, maantieteellistä sijaintia, kuten japanilaista, tai alkuperäisalueen nimeä, kuten afrikkalaista, vain tietyissä tapauksissa. Sellainen on erityisesti terveydenhuoltoon liittyvien eriarvoisuuksien tutkimus, koska rotukategoriat voivat olla hyödyllisiä käsitteitä kuvattaessa ihmisten kokemaa rakenteellista rasismia. 

Sen sijaan esimerkiksi tauteihin assosioituneiden geenien tai ihmisen evoluution tutkimuksissa väestöjä tulisi kuvailla käyttäen esimerkiksi geneettistä samankaltaisuutta tai sitä, kuinka läheisiä jäsenten geenit ovat suhteessa tiettyjen väestöjen referenssigenomeihin, kuten Nigerian jorubalaisiin tai Italian toskanalaisiin. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, ryhdytäänkö myös tällaista luokittelua pitämään ajan myötä poliittisesti epäkorrektina. Näinhän voisi käydä esimerkiksi sellaisessa - sinänsä täysin hypoteettisessa tilanteessa - jossa tutkimukset sattuisivat osoittamaan jorubalaisten kanssa korkean geneettisen samankaltaisuuden omaavien maahanmuuttajien syyllistyvän toskanalaisten kanssa korkean geneettisen samankaltaisuuden omaavia ihmisiä useammin naisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön heille hädältä ja vainolta suojaa tarjonneissa valtioissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittisen korrektiuden aiheuttama raiskaus
Rasistinen ja leimaava nimi vaihdettiin mpoxiksi
Sisäsiittoisuuden seurauksia pitäisi tutkia

Poliittisen korrektiuden aiheuttama raiskaus

Meillä Suomessa on monilla poliitikoilla ja medialla ollut tapana vähätellä maahanmuuttajiin tilastollisesti korreloivia rikostyyppejä puhumalla yksittäistapauksista. Tai jättää lievissä rikoksissa kertomatta rikokseen syyllistyneen henkilön humanitaariseen maahanmuuttajuuteen liittyvä status. 

Olen usein pohdiskellut, että ovatko nämä hyvää tarkoittavat poliitikot ja toimittajat tulleet ajatelleeksi, että heidän toimillaan on synkeä kääntöpuoli. Siitä yhtenä esimerkkinä julkaisi Iltalehti uutisen, jonka mukaan pariskunta oli lähtenyt kahden maahanmuuttajamiehen asunnolle tutustuttuaan näihin espoolaisessa kauppakeskuksessa. 

Lopputuloksena pariskunta huumattiin ja nainen raiskattiin tämän oltua niin sekavassa tilassa, ettei hänellä "ollut muistikuvaa siitä, kuinka moni mies hänen kimpussaan oli". Asiasta käydyssä oikeudenkäynnissä muuan Abdi tuomittiin kahden vuoden ja yhden kuukauden rangaistukseen tapahtuneesta. 

Edellä kerrottu tapahtuma olisi ollut vältettävissä, mikäli huumauksen uhriksi joutunut pariskunta olisi ymmärtänyt, ettei kahden muslimimiehen asunnolle kannata lähteä missään tilanteessa. Ei siksi, etteivätkö nämä voisi olla aivan kunnollisia miehiä, vaan siksi, että muslimimiehistä huomattavan suuri osa syyllistyy nähdyn kaltaisiin rikoksiin. Ja siitä syystä heihin liittyvä riski on suuri.

Siten kysymys kuuluu, että pitäisikö vastuuttomille suomalaispoliitikoille ja -medioille asettaa jonkinlainen vastuu edellä kuvatun kaltaisista tapahtumista. Vai hyväksymme sen, että nykyinen poliittiseen korrektiuteen perustuva tiedonsalailukäytäntö tuottaa enemmän tai vähemmän tasaisin välein kantasuomalaisia uhreja? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tynkkysen tuomiosta tosiasioiden perusteella
Huolestunut ministeri ja älyllinen epärehellisyys
Löytyykö vastuunkantajaa?

Rasistinen ja leimaava nimi vaihdettiin mpoxiksi

Apinarokko on apinarokkoviruksen aiheuttama infektiotauti. Tämä virus on sukua mm. lehmärokkovirukselle, ontelosyylävirukselle, sekä isorokkoa aiemmin aiheuttaneelle virukselle, joka on onnistuttu hävittämään rokotusten avulla. 

Apinarokkoa esiintyy Keski- ja Länsi-Afrikan sademetsäalueilla ja siitä tunnetaan kaksi eri muotoa, joista Kongon altaan alueella esiintyvä aiheuttaa vakavampaa tautia kuin Länsi-Afrikassa esiintyvä virus. Kuluvan vuoden aikana virusta on löydetty enemmän kuin koskaan aiemmin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa - myös ihmisillä, jotka eivät ole käyneet Afrikassa.

Amerikkalainen tiedelehti Science kertoi tuoreimmassa uutiskatsauksessaan, että Maailman terveysjärjestö (WHO) on ilmoittanut alkavansa kutsua apinarokkotautia nimellä "mpox", koska nykyinen nimi on sen mukaan herättänyt rasistisia stereotypioita ja ihmisten leimaamista. Nimitys apinarokko syntyi siitä syystä, että virus tunnistettiin alun alkaen laboratorioapinoissa. Mpox-minityksen loppuosa lienee lainattu isorokon nimestä (englanniksi "smallpox"), mutta en tiedä mistä tuo "m" tulee loppuosan "pox" eteen. Ei kai vain sanasta "monkey"? 

Siinä mielessä nimenvaihto oli ymmärrettävä, että apinarokko-nimitys on ollut tavallaan virheellinen, koska virusta kantavat luonnossa todennäköisimmin jyrsijät. Mutta miksi taudin nimi haluttiin muuttaa helposti muistettavasta apinarokosta vaikeasti mieleen jääväksi kirjainyhdistelmäksi, jos sen alkukirjain tuo joka tapauksessa mieleen apina-sanan?

Samalla WHO muutti mpoxvirusten kahden eri muodon nimet, koska ne olivat perustuneet alueisiin, joissa ne ensin tunnistettiin. Kongon altaan muodosta tuli kladi I ja Länsi-Afrikan viruksesta kladi II. Wikipedian mukaan "kladi eli monofyleettinen ryhmä tai kehityslinja on evoluutioon perustuva eliöiden kladistinen ryhmä, joka käsittää kantamuodon (´esi-isän´) ja kaikki siitä polveutuvat eliölajit".

Science-lehden mukaan mboxtapaukset ovat kääntyneet maailmanlaajuiseen laskuun elokuusta lähtien, mutta edelleen raportoidaan viikoittain satoja uusia tartuntoja, joiden vähentämiseksi terveysviranomaiset vaativat riskiryhmien rokottamista. Sellaisia ovat etenkin miehet, joilla on seksiä miesten kanssa - ja heistä aivan erityisesti sitä useiden eri seksikumppaneiden kanssa harrastavat.

Jutun luettuani jäin pohdiskelemaan syitä sille, minkälaisiin ihmisiin kohdistuvat ne rasistiset stereotypiat ja ihmisten leimaamiset, jotka WHO on liittänyt apinarokkonimeen ja joiden takia sekä itse virusten että sen eri muotojen nimet piti vaihtaa. Olivathan vanhat nimet ehtineet jo vakiintua ja - kuten edellä totesin - ne olivat helposti mieleen jääviä verrattuna näihin uusiin. 

Sitä paitsi apinarokko-nimitys oli nähdäkseni hyvin linjassa monien muiden tautien - lintuinfluenssa, sikaflunssa, hullun lehmän tauti, myyräkuume, lehmärokko - kanssa. Ovatko nämäkin nimet rasistisia ja leimaavia, ja tulisi siksi korvata jonkinlaisilla kirjainyhdistelmillä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Apinarokko - miesten kanssa seksiä harrastavien miesten tauti
Ilmastonmuutos ja väestönkasvu tuottavat tuhansia uusia viruksia
Tappajavirukset kehittyvät tulevaisuudessa yhä todennäköisemmin Afrikassa

Sisäsiittoisuuden seurauksia pitäisi tutkia

Olen oppinut sosiaalisesta mediasta sanonnan, jonka mukaan monissa kulttuureissa puoliso on "sitä herkumpi, mitä serkumpi". Se kuvaa tapaa, jonka mukaan puolisoksi valitaan tyypillisesti varsin läheinen sukulainen. 

Tällä tavalla on pitkät juuret - myös Euroopassa. Mutta onneksi länsimaissa on nykyaikana tiedostettu, että sillä on haitallisia seurauksia. 

Näin siksi, että meillä kaikilla on kromosomistossamme viallisia geenejä. Siis sellaisia, joiden seurauksena jokin elimistömme entsyymi toimii huonosti tai väärällä tavalla. Tai geenituotetta ei tuoteta lainkaan. 

Kun sukulaispari saa lapsia, on näillä paljon geenejä, jotka periytyvät vanhempien yhteisiltä esivanhemmilta ja sen seurauksena sama viallinen geeni peritään usein molemmilta vanhemmilta. Näin sisäsiittoisten lasten elinvoima jää monella tavalla heikommaksi kuin sellaisten vanhempien lapsilla, joiden vanhemmat eivät ole sukua toisilleen.

Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Siitä saatiin jokin aika sitten uutta tietoa, kun espanjalaiset tutkijat selvittivät erittäin vähälukuisen iberianilveksen genetiikkaa. 

Tutkimuksessa paljastui, että pienessä ryhmässä väistämättä tapahtumat sukulaispariutumiset olivat johtaneet populaatiossa haitallisten geenimuotojen katoamiseen. Kokonaan toimimattomien geenien määrä oli noin yksitoista prosenttia pienempi kuin tavallisella eurooppalaisella ilveksellä. 

Syynä tähän on ollut pienessä populaatiossa tapahtunut luonnonvalinta. Eli paljon haitallisia geenimuotoja molemmilta vanhemmiltaan saaneet yksilöt eivät ole onnistuneet tuottamaan kovin hyvin jälkeläisiä, vaan niitä ovat saaneet pikemminkin sellaiset ilvekset, joille on sattunut niitä muita vähemmän. 

Jos nyt sovellamme tätä tietoa sellaisiin kulttuureihin, joissa sukulaisavioliitot ovat yleisiä, on todennäköistä, että sellaisista suvuista - joissa on pitkään pariuduttu pelkkien sukulaisten kanssa - on iberianilvesten tapaan kadonnut haitallisia geenimuotoja. Siten voitaisiin ajatella, että mikäli herkkuserkku-perinne saataisiin poistetuksi vaikkapa tiettyjen suomalaisten maahanmuuttajaryhmien parista, olisi siihen kuuluvan väestön geenistö kaiken kaikkiaan hiukan vähemmän viallisia geenejä sisältävää kuin valtaväestöllä.

Toisaalta saattaa olla niin, että jos herkkuserkkusuvuilla sisäsiittoisuus on ollut erittäin vahvaa, on heidän efektiivinen populaatiokokonsa jäänyt niin pieneksi, että haitallisia geenimuotoja on päässyt runsastumaan pelkästään sattuman takia. Ja tämä olisi tasoittanut tällaisten sukujen sisäsiittoisuuden takia tapahtuneen haitallisten geenimuotojen katoamista heidän joukostaan. 

Tämä asia on siksi mielenkiintoinen, että sitä soisi tutkittavan nyt, kun ihmistenkin genomien määrittäminen on helppoa ja suhteellisen halpaa. Valitettavasti taitaa olla niin, että aihe on sen verran poliittisesti epäkorrekti, ettei tuollaista tutkimusta tulla näkemään ihan heti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä serkumpi, sitä herkumpi
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun
Sisäsiittoisuudesta on etua monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Tyttöjen katselu ennen ja nyt

Helsingin sanomat julkaisee päivittäin uutisia viidenkymmenen vuoden takaa. Tänä aamuna sellaisessa kerrottiin Münchenin olympialaisista, jossa suosituin urheilulaji oli kirjoituksen mukaan tyttöjen katselu. 

Jutun mukaan "lajia harrastavat niin penkkiurheilijat kuin itse aktiivitkin" ja "kisakaupungissa on todellakin runsaasti ihmisiä, joita katsellen muut lepuuttavat silmiään". Niinpä "yleisurheilijatyttöjen vaatetus on vuosien varrella käynyt yhä niukemmaksi. Erityisesti pöksyt ovat kivunneet jatkuvasti ylemmäksi", joten "tätä vastaan ei miespuolisilla katsojilla ole mitään huomautettavaa".

Puolen vuosisadan takainen juttu on epäilemättä tosiasioihin perustuvaa. Ja epäilen vahvasti, että tyttöjen katselu on edelleen yleinen harrastus monille urheilukilpailuja katsoville miehille. Ovathan naisurheilijoiden vartalot monissa lajeissa harjoittelun seurauksena elinvoimaisia ja lähes täydellisen sopusuhtaisia (sama koskee miehiäkin, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe). 

Se ero puolen vuosisadan takaiseen on kuitenkin selvä, ettei kukaan nykyjournalisti kirjoittaisi yhtä positiivista juttua tyttöjen katselusta. Päinvastoin, siitä saatettaisiin mieluumminkin kirjoittaa nykypoliittisesti korrekti eli kritisoiva ja miehiä syyllistävä pamfletti, jossa moista käytöstä moitittaisiin epäasialliseksi ja sovinistiseksi tai joksikin vieläkin negatiivisemmaksi. 

Tartuin aiheeseen siksi, että HS:n julkaisema pieni pala historiaa osoittaa sen kierouman, johon läntinen maailma on ajautunut - tai johon se on tarkoituksella ohjattu. Onhan minkä tahansa seksuaalisen lajin, siis sellaisen kuin ihminen, yksi oleellinen piirre kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen. Ja sellaisten geeneihin on suorastaan kirjattu ns. sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien arviointi, sillä niiden on tutkimuksissa osoitettu usein - joskaan ei aina - korreloivan arvioitavan yksilön laatuun lisääntymiskumppanina.   

Siksi on äärimmäisen omituista tai suorastaan kieroutunutta, että miehen - seksuaalisena olentona luonnollisesta - käyttäytymisestä on onnistuttu tekemään lähes rikos, jota vastaan vaaditaan ja on jo järjestettykin jopa turvallisia tiloja. Ja samaan aikaan mediassa raportoidaan rutiininomaisesti miesten naisiin kohdistamista katseista paheksuttavina. 

Ei siis ihme, että meillä on yhä kasvava joukko nuoria, joille lajimme luonnollinen käytös on muodostunut ongelmaksi ja joille oma sukupuoli-identiteetti vaikuttaa epäselvältä. Ja joista osa vaatii jo teini-ikäisenä kirurgista sukupuolen vaihtamista, vaikka kyse lienee useimmiten "vain" ulkoisten paineiden (lue nykymedian) aiheuttamista ongelmista, jotka paranevat aikuistumisen myötä.

Tämän sanottuani on pakko tuoda esiin vielä disclaimer. En tietenkään millään tavalla kiistä ihmisten moninaisuutta, enkä sitä, että on olemassa sukupuoleltaan hankalasti luokiteltavia ihmisiä. Tai että heidän tapauksessaan kirurgia saattaa hyvinkin olla kannatettavaa. Itse asiassa, olen aikanaan jopa kirjoittanut heistä blogimerkinnän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyttäret älkööt vaivautuko
Mistä johtuu naisten ahdistus ja masennus
Ihmisen sukupuolet - hybridi-ihmisiä, miesten kohtuja, munakiveksiä jne...

 

Kertovatko kuvat enemmän kuin tuhat sanaa - vai olenko väärässä?

Helsingin sanomat kirjoitti New Yorkin lisääntyneistä rikosluvuista. Varsinaista syytä se ei kuitenkaan löytänyt negatiiviselle kehitykselle. 

Jutussa silmiini pisti kuitenkin yksi asia. Nimittäin siihen valitut videot ja valokuvat, jotka taisivat kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. 

Ensimmäisessä videokuvassa näkyy takaapäin kuvattuja metrolaiturilla käveleviä ruskettuneita, mutta - yhtä lukuun ottamatta - selkeästi valkoihoisia ihmisiä. Katsojan huomion kuvassa kiinnittävät kaksi mahdollisesti eteläeurooppalaista sukujuurta olevaa hoikkavyötäröistä ja tummatukkaista naista. 

Ensimmäisessä valokuvassa on valkoihoinen ihminen, todennäköisesti mies, ja toisessa jalkoja, joista vain yhdet lyhytlahkeisista housuista. Ne kuuluvat afroamerikkalaista sukujuurta olevalle miehelle.

Kolmannessa valokuvassa huomion kiinnittävät kaksi valkoihoista poliisimiestä, mutta etualalla on myös valkoihoisia naisia. Neljännessä ja viidennessä valokuvassa esiintyy suomalaissyntyinen valkoihoinen nainen, jota on haastateltu jutussa.

Kuudennessa valokuvassa on jälleen metrolaituri, jolla näkyy lähinnä valkoihoisia ihmisiä, mutta ainakin yhdellä on hiukan tummempi iho. Hän saattaisi olla aasialaista juurta, mutta varmaksi asiaa ei voi sanoa.

Seitsemänteen valokuvaan on päässyt nuorisotyötä tekevä afroamerikkalainen nainen. Sitä seuraavassa toisessa videossa näkyy puolestaan kaikenvärisistä - enimmäkseen kuitenkin afroamerikkalaisista - ihmisistä koostuva joukko, joka tuo mieleen takavuosien suomalaiset Odinin soturit. 

Niitä he eivät kuitenkaan ole, vaan aiemmin rikoksia tehneitä ihmisiä, jotka haluavat nyt hiukan vanhempina auttaa pitämään kadut rauhallisina. Heitä tarvitaan kuulemma siksi, ettei poliiseilla ole uskottavuutta nuorison parissa.

Kahdeksannessa valokuvassa on esillä joukko afroamerikkalaisia ja yksi lähi-itäläisen näköinen henkilö. Yhdeksännessä on puolestaan kuvattuna kaksi afroamerikkalaista. 

Kymmenennessä valokuvassa on kuvattu takaapäin suomalaistaustainen nainen. Ja yhdennessätoista sama nainen kahden tyttärensä kanssa edestäpäin. Lopuksi on video New Yorkin silhuetista kuvattuna poispäin kulkevasta laivasta. 

Minusta tämä kuvakavalkadi kertoi jotain New Yorkin rikollisuudesta. Ja samalla siitä ongelmasta, minkä parissa amerikkalaiset joutuvat yhteiskuntaansa rakentamaan - ainakin suuremmissa kaupungeissa. Ongelmasta, jonka ääneen sanominen ei ole tänä päivänä poliittisesti korrektia, mutta joka ei myöskään taida poistua siitä vaikenemalla.

Vai olenkohan sittenkin vääräsää?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raskaana olevat mustat naiset kuolevat valkoisen miehen takia
Mustan miehen arvo on nyt määritetty
Murha-aalto herättää keskustelua USA:ssa

Poliittinen korrektius ja väestötieteellinen tieto

Aiemmin oli tavallista luonnehtia eri ihmisryhmiä suorasukaisesti. Esimerkiksi tummaihoisen afrikkalaisväestön ulkonäöstä saatettiin sanoa, että "neekeri on väriltään musta tai ruskea, hiukset ovat mustat ja lampaan villan tapaan kiharat. Huulet ovat vahvat, nenä matala ja hampaat viistot." 

Eikä luonnehdinta koskenut ainoastaan ihmisten ulkonäköä, vaan myös väestöryhmien luonteesta esitettiin kaikenlaisia väitteitä. Siis sellaisia kuin "neekeri ei koskaan tee työtä, kun hänellä vain on tarpeeksi syömistä". Tai "eivät he koskaan ole pitkävihaisia, siksi he ovat liian iloisia mieleltään. Meidänkin soutajamme lauleskelevat, lörpöttelevät ja hoilaavat aamusta iltaan."

Kuten arvoisa lukijani tietää, ei edelle kirjoittamani kaltaisia luonnehdintoja enää suvaita. Eikä edes tummaihoisen afrikkalaisväestön ikiaikaista ruotsista aikanaan väännettyä suomenkielistä neekeri-nimitystä, koska samaa alkuperää olevaa sanaa on Yhdysvalloissa käytetty rasistisessa tarkoituksessa.

Nykyajan kielletyt aiheet eivät kuitenkaan rajaudu pelkästään ikävältä kuulostavien sanoihin tai epätäsmällisiin yleistyksiin, vaan esimerkiksi ihmisryhmien välisten henkisten erojen tieteellinen tutkiminen on poliittisesti varsin epäkorrektia. Näin siitä huolimatta, että tiedämme esimerkiksi älykkyyden periytyvän samankaltaisesti kuin pituuden - ja että ihmisten pituuksissa on ihmisryhmien välisiä perinnöllisiä eroja. Loogisesti tämä tarkoittaa, että samankaltaisia eroja esiintyy varmuudella myös ihmisryhmien älykkyyksien välillä. 

* * *

Tämän aamun Helsingin sanomissa kerrottiin, että Haitissa oli siepattu 17 lähetyssaarnaajaa ja heidän läheistään. Tapauksen tarkemmat yksityiskohdat ovat HS:n jutun mukaan vielä epäselviä, mutta siinä kerrottiin kuitenkin, että "pääkaupunki Port-au-Princen köyhimmät alueet ovat olleet vuosia aseistautuneiden jengien hallinnassa, ja viime aikoina jengit ovat laajentaneet valtaansa kaupungissa ja sen ympärillä". 

STT:n jutussa tätä tarkennettiin kertomalla, että "pääkaupungista arviolta puolet jengien hallinnassa" ja että "Haitin pääkaupungissa toimivan ihmisoikeusjärjestön mukaan vuoden 2021 ensimmäisten kolmen vuosineljänneksen aikana kirjattiin yli 600 sieppausta". 

Siten HS:n uutinen lienee ylittänyt suomalaismedioiden uutiskynnyksen vain siksi, että siepatut olivat amerikkalaisia. Aiemminhan uutiskynnys ylittyi kun haitilaisten presidentti murhattiin - jolloin meitä muistutettiin myös siitä, että maa on ollut jo vuosikaudet syvän poliittisen ja taloudellisen kriisin rampauttama.

Kuten muistamme, on Haiti läntisen pallonpuoliskon ainoa maa, jossa väestö koostuu heti itsenäisyyden jälkeen toimeenpannusta kansanmurhasta johtuen lähes kokonaan tummaihoisista afrikkalaistaustaisista ihmisistä. Siksi on poliittisen korrektiuden kannalta harmillista, että juuri se on läntisen pallonpuoliskon vähiten kehittynyt ja köyhin valtio ja - kuten lähetyssaarnaajauutiset ja presidentin murha kertoivat - rikollisuuden riivaama. 

Ikävää on myös se, ettei väestön merkitystä maan katastrofaalisen tilanteen taustalla ole nykyaikana korrektia tutkia. Olisihan selvää, että missä tahansa muussa aiheessa korkea korrelaatio jonkin ongelman mahdollisen syyn ja seurauksen välillä johtaisi hypoteesiin, jonka totuusarvoa punnittaisiin tieteellisin keinoin. Ja näin maailman parantamiseen käytettävän tieteellisen tiedon määrä lisääntyisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haiti on köyhä ja siksi jää
Oliko Trump rasisti puhuessaan persläpimaista?
Katastrofi tarjoaa perversseille sairaan taivaan ja uhreille helvetin

Myös John Waynesta BLM-uhri

Kirjoitin pari päivää sitten siitä, kuinka poliittisesti epäkorrektit mielipiteet ovat osoittautuneet monien tieteen suurmiesten kohdalla merkittävämmiksi kuin heidän varsinaiset ansionsa tutkimuksen parissa. Tämän päivän Helsingin Sanomat kertoi, ettei näin ole käynyt Yhdysvalloissa pelkästään tieteen edustajille.

Lännenelokuvien kulta-ajan suurin näyttelijäsankari eli John Wayne on nimittäin kokenut saman kohtalon. Hänen entinen opinahjonsa eli Etelä-Kalifornian yliopisto on nimittäin päättänyt poistaa hänestä kertovan näyttelyn.

Syynä on se, että näyttelijä oli kymmeniä vuosia sitten tullut sanoneeksi kannattavansa valkoista ylivaltaa "siihen asti, että mustat on opetettu vastuullisiksi". Lisäksi hän oli pitänyt Amerikan mantereen valtausta alkuperäisasukkailta oikeudenmukaisena.

Suomi on pysynyt kohtuullisen hyvin järjissään tässä suhteessa ja esimerkiksi patsaat ovat saaneet pysyä paikallaan ajoittaisista vaatimuksista huolimatta. Nyt ovat ajat kuitenkin muuttuneet myös täällä, kuten taannoinen ihmisten ryömiminen eduskuntatalon edessä osoitti.

Nyt onkin jännittävä nähdä, katoavatko meilläkin Waynen klassikkoelokuvat Ylen ja muiden mediayhtiöiden TV-kanavilta samaan tapaan kuin muutama vuosi sitten päätettiin jättää näyttämättä komedia "Pekka ja Pätkä neekereinä", koska kyseiset antisankarit olivat filmissä mustanneet naamansa.

Odotan suurella mielenkiinnolla myös sitä, kuinka käy Suomen rikkaan populaarikulttuuriperinnön, jossa esitellään monenlaisia näkemyksiä tummaihoisista ihmisistä. Joutuvatko esimerkiksi olympiavoittaja, menestyslaulaja ja elokuvatähti Tapio Rautavaara, viihdeteollisuuden takavuosien suurmies Reino Helismaa tai kaikkien aikojen tanssiorkesteri Dallapé poliittisen korrektiuden uhreiksi - syyt jätän kiusallanikin punavihreiden itse etsittäväksi.

Jos näin käy, en voi muuta kuin todeta että elämme mielettömiä aikoja, jossa ihmisten huumorintaju on sammunut ja historiallinen ymmärrys halutaan tuhota sensuroimalla siihen liittyvät faktat yksi toisensa jälkeen. Nähtäväksi jää, syntyykö jonain päivänä vastaliike, jossa tosiasiat, kohtuullisuus ja selväjärkisyys nousevat jälleen oikeaan arvoonsa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko poliittisen korrektiuden arvo suurempi kuin tieteen
Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden

Onko poliittisen korrektiuden arvo suurempi kuin tieteen

James Watsonin ansiot tieteentekijänä ovat valtavat, sillä hän selvitti 1950-luvulla yhdessä Francis Crickin kanssa DNA:n rakenteen. Tästä hänelle myönnettiin vuonna 1962 Nobelin palkinto.

Vuodesta 1968 hän toimi yhden maailman parhaan tutkimuslaitoksen eli Cold Spring Harborin laboratorion johtajana. Tänä aikana laboratorion tutkijat ansaitsivat useita Nobelin palkintoja. Watson erosi sen johdosta vuonna 2007 herätettyään kohun ottamalla kantaa ihmisryhmien välisiin älykkyyseroihin. 

Tuore Science-lehti kertoi, että Cold Spring Harborin biologian laitoksen nimestä on poistettu James Watsonin nimi näiden ihmisryhmien älykkyyteen liittyvien näkemysten takia. Näyttää siis siltä, että nykyaikana poliittinen korrektius on amerikkalaisessa tutkimuslaitoksessa tärkeämpää kuin tieteellinen meriitti.

Ronald Fisher oli puolestaan keskeisessä roolissa nykyaikaisen tilastotieteen syntyessä 1900-luvun alkupuolella. Häntä on jopa sanottu neroksi, joka lähes yksinään loi nykyaikaisen tilastotieteen perustan.

Samainen Sciencen juttu kertoi, että myös Fischerin näkemykset rotujen välisistä eroista ovat johtaneet häntä esittäneen lasimaalauksen poistamiseen Cambridgen yliopistosta. Tämä osoittaa, että myös Iso-Britanniassa poliittinen korrektius on tärkeämpää kuin tieteelliset ansiot.

Edward Cope oli kolmas tutkija, jonka kunnia on viime vuosien poliittisen korrektiuden kiimassa vedetty lokaan. Hän oli amerikkalaisen paleontologian uranuurtaja, jonka nimestä jo johdettu arvostetun amerikkalaisen tiedelehden nimi, "Copeia".

Nyt tuo nimi on päätetty muuttaa muotoon "Ichthyology and Herpetology", koska poliittinen korrektius näyttää olevan lehden toimituksessa merkittävämpää kuin tieteelliset saavutukset, koska perusteluna oli Copen aikanaan esittämä näkemys, jonka mukaan muut ihmisryhmät kuin valkoiset ovat näitä apinamaisempia.

Edellisten lisäksi Sciencen juttu kertoi siitä, että eliöiden luokittelun perustaja Carl von Linnén nimi poistetaan Amerikan hyönteistieteellinen yhdistyksen järjestämän opiskelijakisailun nimestä, joka on tähän asti ollut "Linnaean Games". Syynä oli se, että Linné oli aikanaan liittänyt joihinkin ihmisryhmiin negatiivisia ominaisuuksia. Näin myös amerikkalainen tiedeseura on osoittanut näkemyksensä, jonka mukaan poliittinen korrektius on arvokkaampaa kuin tiede.

Lopuksi on vielä todettava, että Science lehti kertoi näistä muutoksista erittäin neutraalisti. Toisin sanoen se ei lähtenyt millään tavalla puolustamaan tieteen suurmiesten muistoa, vaan hyväksyi mukisematta näkemyksen, jonka mukaan tieteellä ei ole samanlaista arvoa kuin poliittisella korrektiudella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kulttuurisia eroja
Miksei poliittisen korrektiuden hinnasta keskustella?
Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina

Parodiat valaisivat masentavaa todellisuutta

Iltalehden mukaan Fazer ja Valio ovat aikeissa vaihtaa perinteisten tuotteidensa nimeä ja pakkausta. Syynä siihen on Suomen uutisten välittämän tiedon mukaan tunnetun parodiahahmon Keijo Kaarisateen sekä maallistuneen kurdin Anter Yasan Twitterissä julkaisemat vitsit ja niitä seurannut keskustelu.

Kun luin tapauksesta olin ensin äärimmäisen huvittunut, kunnes ymmärsin, että se osoitti murheellisella tavalla sen kuinka yritysmaailman on oltava jatkuvasti varpaillaan ns. poliittisen korrektiuden suhteen. Sama koskee myös meitä tavallisia pulliaisia: ihmisten on nykymaailmassa pidettävä kieli keskellä suuta, jotta ei menetä työntekomahdollisuuksiaan tai joudu jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Tällainen maailma on yksinkertaisesti sairas, koska sitä ohjaava voima on pelko. Pelko siitä, että joudumme sellaisen ajatuspoliisin hampaisiin, jolla on valta tuhota meidän tulevaisuutemme.

Valitettavasti meillä on täällä Suomessa valtakunnansyyttäjä, joka haluaa ajaa maamme ilmapiiriä yhä kieroutuneemmaksi, sekä media, joka tahtoo edistää tätä kehitystä. Lisäksi Suomessa on vallassa hallitus, joka ei ymmärrä koko asiaa, vaan pikemminkin edesauttaa ihmisten elämän altistamista pelolle sekä vaikeuttaa taloutemme tukirankana toimivien yritysten toimintaa.

Asiaa ei helpota myöskään se, ettei ilmiö rajoitu pelkästään Suomeen, vaan on ainakin länsimaiden laajuinen. Nähtäväksi siis jää, kuinka ja koska tämä kierre oikaistaan. Ja mitä siitä sivistyksestä ja hyvinvoinnista, josta olemme saaneet nauttia ainakin minun elämäni ajan, on silloin vielä jäljellä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toiviaisen ristiretken jälkinäytös ja johtopäätökset
Sebastian Tynkkynen joutui fantasian uhriksi
Sananvapauden kuoppa syveni jälleen

Kulttuurisia eroja

Koronavirus sai Ylen toimittajan kertomaan afrikkalaisesta kulttuurista. Juttu oli lievästi sanottuna mielenkiintoinen rasisti-, fasisti- ja sovinistisyytösten kohteeksi helposti ja ilman tunnontuskia joutuvan vanhenevan valkoisen heteromiehen näkökulmasta.

Toimittaja oli otsikoinut juttunsa "Eurooppalaiset saavat nyt tuntea, minkälaista on olla kansallisuutensa takia ei-toivottu – voimme ottaa siitä opiksi". Koska olen tutkijankoulutuksen saaneena aina suhtautunut positiivisesti oppimiseen, päätin tutkiskella jutun läpi oikein tarkasti havaitakseni, mitä toimittajan mainitsemat opetukset voisivat olla.

Jutun aluksi meille kerrottiin, että "valkoisten perään on huudeltu kaduilla Afrikassa siitä asti kun valkoiset mantereelle tulivat".  Nyt siellä on kuitenkin uusi universaali nimi ulkomaalaisille: "Corona".

Ensimmäinen opetus meille on siis se, että siinä missä meillä Suomessa on poliittisen korrektiuden nimissä demonisoitu tummaihoisen henkilöön viittaava vielä minun lapsuudessani täysin neutraali sana eli neekeri, ei afrikkalaisille tuota minkäänlaisia vaikeuksia kutsua vaaleaihoisia ihmisiä halventaviksi tarkoitetuilla nimityksillä.

Taustalla uuden nimityksen käyttöönotolle on se, että mustan maanosan ensimmäiset koronavirusten tartuttajat olivat tiettävästi eurooppalaisia. Tosin ensimmäisten joukossa oli myös ulkomailta palaavia afrikkalaisia - ja nykyisin virus leviääkin jo omin avuin afrikkalaisesta toiseen.

Eurooppalaisen ja afrikkalaisen kulttuurin eroista kertoi myös erään terveen kenialaisen tarina. Tämä "oli matkalla illalla kotiin, ja sattui aivastamaan väärän miesporukan edessä. Hänet pahoinpideltiin hengiltä..., koska miehet luulivat hänen sairastavan koronaa."

Näin siitä huolimatta, että Keniassa ei vieläkään ole kuin 15 todennettua koronatartuntaa. Euroopassa niitä on Italiassa 59 138 ja Espanjassa 28 572 kappaletta, mutta näissä maissa ketään ei ole vieläkään tapettu aivastamisen takia. Ei myöskään Suomessa, vaikka meilläkin on jo 626 tapausta.

Jutun toinen opetus onkin, että se väkivaltaisuus, johon afrikkalaiset syyllistyvät kovalla frekvenssillä Euroopassa ei näyttäisi johtuvan meidän rasismistamme. Sen sijaan herkästi syttyvä väkivalta on heidän kulttuurissaan läsnä jo Afrikassa.

Samasta tapauksesta lienee johdettavissa vielä kolmaskin opetus. Näin siksi, että mikäli kuoliaaksi pahoinpidellyllä miehellä olisi ollut koronavirustartunta, olisi koko tappamiseen syyllistynyt miesjoukko altistanut itsensä tartunnalle.

Vaikuttaa siis vahvasti siltä, ettei afrikkalaisen käytöstä ohjaa myöskään rationaalisuus ainakaan samassa mitassa kuin eurooppalaisilla. Tai sitten heiltä puuttuu itsesuojeluvaisto.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko ihmisissä ja kulttuureissa eroja?
Moniavioinen ja viileä apina
Kolaroiva bussikuski lisäsi rasimia ja vaikeutti kaltaistensa työllistymistä

Poliittisesti epäkorrekti taidepläjäys

Iltalehti julkaisi eilen taideuutisen. Sen mukaan saksalaistaiteilija lastasi 99 älypuhelinta pieneen vaunuun, veti sitä perässään pitkin Berliinin katuja ja aiheutti Googlen karttapalveluun valeruuhkan. Näin hän sai autoilijat muuttamaan ajoreittejään optimaalisesta huonommiksi.

Juttu kuulosti teekkaripilalta. Siis sellaiselta, jollaisista muistamme hyvin esimerkiksi Kehä I:ltä löytyneen vuoden poliisin. Ja jotka hersyvän huumorin lisäksi saavat itseni aina katsomaan maailmaa uudella tavalla.

Myös Iltalehden uutisessa kerrotun ns. vakavasti otettavan taiteen tarkoituksena on sekä luoda "taiteellisia elämyksiä" että ohjata ihmisten ajatuksia kohti parempaa maailmaa. Tässä taideteos näyttäisi ainakin omalta osaltani onnistuneen, sillä siitä lukeminen aiheutti aivoissani suoranaisen poliittisesti korrektien ajatusten ryöpyn.

Aivan ensimmäisenä mieleeni juolahti, että autoilijoiden ohjaaminen suboptimaalisille reiteille lisäsi berliiniläisautojen päästöjä. Näin siksi, että ne ovat parhaita reittejä huonommin liikennettä vetäviä ja todennäköisesti myöskin pidempiä, jolloin polttomoottorit käyvät sekä pidempään että epäpuhtaammin. En siten voinut välttyä siltä kauhistuttavalta painajaiselta, että taiteilijan "teos" pitäisi nähdä suorastaan ympäristörikoksena?

Toiseksi tuli mieleeni se, että kertoessaan teoksestaan taiteilija tuli mainostaneeksi Googlen karttapalveluja. Liikenteen ruuhkautuminenhan osoitti niiden toimivaan juuri siten kuin on suunniteltu. 

Mieleni valtasikin epämiellyttävä ajatus siitä, että saksalaistaiteilija taisi harrastaa piilomainontaa? Niinpä valvoin puolet viime yöstä ajatellessani sitä, kuinka paljon tätäkin blogialustaa (Blogspot) ylläpitävä mediajätti mahtoi maksaa hänelle tempauksestaan? Ja kuinka taiteilija tuli tällä tavalla tahranneeksi puhtaan epäkaupallisen taiteen.

Kolmas mieleen tullut ajatus liittyi tietenkin taiteilijan sukupuoleen ja se valvottikin sitten koko loppuyön. Onko nimittäin niin, että Iltalehden esille nostama teknologiaa hyödyntävän taiteilija oli etnisesti eurooppalainen ja sukupuoleltaan mies? Näin voisi nimittäin päätellä ainakin nimen ja ulkonäön perusteella. 

Eikö olisi ollut paremmin nykyisin edistettävien arvojen mukaista, että suomalaismedia olisi sukupuolisen tasa-arvon nimissä nostanut hänen rinnalleen myös jonkun naispuolisen ja ehkä jopa kolmassukupuolisen teknologiataiteilijan? Sekä tietenkin jonkun afrikkalais- tai lähi-itäläistaustaisen teknistä taidetta edustava henkilön. Sellaisten puuttuessahan saattaa syntyä käsitys, että eurooppalaistaustaisissa miestaitelijoissa on jotain erikoista - eikä sellainen ole poliittisesti korrektia.

Lopuksi totean ylen väsyneenä, että pidän itse kovasti teekkarihuumorista, vaikka se ajoittain häiritseekin - tässä käsitellyn saksalaistaiteen tavoin - jonkin verran kanssaihmisiä. Siksi ehdotankin, että saksalaiset mesenaattiorganisaatiot ryhtyisivät tukemaan sikäläisiä kaiken värisiä ja sukupuolisia teekkareita samanlaisilla apurahoilla kuin Berliinin liikennettä ja ilmanlaatua taiteen nimissä sotkevaa taiteilijaakin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Hauska ero
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät
Oulun tapauksen poikimaa huumoria

Johtiko poliittinen korrektius tyttöjen hyväksikäytöön?

Kirjoitin muutama päivä sitten Veijo Baltzarin tapauksesta. Tänä aamuna aiheesta nostettiin Ilta-Sanomissa ja Helsingin Sanomissa kahdenkin artikkelin verran esille sellaista uutta tietoa, että aiheeseen oli syytä vielä palata.

Helsingin Sanomien yhdessä jutussa kerrottiin, että Baltzarin toiminnasta oli tehty selvitys jo seitsemän vuotta sitten. Ja että selvityksen tulos oli vähintäänkin huolestuttava.

Keskeistä siinä oli kaksi seikkaa. Ensinnäkään selvitys ei johtanut tiedon leviämiseen selvityksen tilaajia pidemmälle. Tilanne on erikoinen, mutta vielä erikoisemmaksi sen tekee se, että raportin vastaanottanut virkamies ei haastattelussa tuntunut muistavan asiasta oikein mitään ja vetosi epämääräisesti vain siihen, ettei hänelle ja hänen kollegoilleen tullut edes mieleen, että hälyttäviä tietoja olisi voinut viestittää eteenpäin. Outoa.

Ilta-Sanomien jutussa puolestaan kerrottiin siitä, että Helsingin Kaupungissa oli Wilma-viesteissä varoiteltu oppilaita Baltzarista jo vuosi sitten. Kuvataidelukion rehtori oli kirjoittanut suorasanaisesti, että "Hei. Kuulin äsken huolestuttavia uutisia tästä teatteriproduktiosta. ÄLKÄÄ HAKEKO TÄHÄN MUKAAN!"

Tässäkään tapauksessa asiasta ei oltu puhuttu poliisille tai julkisuuteen. Oli kuitenkin ilmeisesti pelätty omien oppilaiden puolesta ja siksi koettu välttämäksi toimia heidän suuntaansa. Outoa.

Ja lopulta, Helsingin Sanomien toisessa jutussa eli pääkirjoituksessa puhuttiin luottamusyhteiskunnan varjopuolista. Siinä Baltzarin aiempien tuomioiden huomiotta jättäminen kuitattiin - SDP:tä mainitsematta - merkittävien demaripoliitikkojen luoman ketjun aiheuttaman luottamuksen seuraukseksi. Ja vaadittiin parempaa valmistelua virkamiehiltä.

Itselleni tuli näistä jutuista ja niihin sisältyvästä suorastaan käsin kosketeltavasta epämääräisyydestä mieleen aivan toisenlainen selitys. Voisiko nimittäin olla niin, että sen enempää selvityksen teettäneet kaupungin virkamiehet kuin kuvataidelukion opettajatkaan eivät halunneet tuoda tietojaan esille yhteiskuntaamme pesiytyneen poliittisen korrektiuden takia?

Eli pelkäsivätkö he itse leimautuvansa, mikäli ryhtyisivät levittämään tietoja etnisen taustansa takia erityissuojelusta yhteiskunnassamme nauttivasta romanipersoonasta? Ja pysyivät siksi vaiti välttyäkseen julkiselta riepottelulta ja rasistiksi leimautumiselta?

On selvää, että vain asianosaiset itse tietävät osuuko päätelmäni oikeaan. On kuitenkin tosiasia, että meillä on jo pidempään ollut yhteiskunnassa ilmapiiri, jossa rasistiksi leimaaminen on ollut herkässä jopa oikeussaleja myöden. Eikä tämä voi olla vaikuttamatta ihmisten toimintaan silloin kun kyse on etnisistä vähemmistöistä ja heidän merkkihenkilöistään.

Tulevaisuuden kannalta tämäkin tapaus alleviivaa sitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa olisi lopultakin tunnistettava poliittisen korrektiuden aiheuttamat riskit. Ja ryhdyttävä toimiin niiden poistamiseksi esimerkiksi ryhtymällä kunnioittamaan oikeusvaltioperiaatetta ja maamme perustuslakia sekä oikeussaleissa että niiden ulkopuolella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP vahvisti asemaansa
Malminkartanon ammuskelu ja romanikulttuuri
Etelä-Pohjanmaan romanit ja Veijo Baltzarin näkemys

Miksei poliittisen korrektiuden hinnasta keskustella?

Tilastokeskus raportoi, että maamme kantaväestöön kuuluvista yli 15-vuotiaista ihmisistä 76 % on suorittanut jonkin tutkinnon perusasteen jälkeen. Ulkomaalaistaustaisista tällaisen tutkinnon on suorittanut vain 51 %. Sitä raportti ei kuitenkaan kertonut, että kuinka monella ulkomaalaistaustaisella oli perusastekin suorittamatta. Eikä erotellut toisistaan eri maahanmuuttajaryhmiä.

Korkea-asteen tutkinto oli puolestaan 36 %:lla kantaväestöstä ja 26 %:lla ulkomaalaistaustaisista. Sitä raportti ei kuitenkaan kertonut, miten nämä tutkinnot jakautuivat maahanmuuttajaryhmien välillä.

Tämä tilasto kertoo siitä ongelmasta, joka meillä on tilastotiedon keräämisessä. Tietoa ei kerätä tutkittavien henkilöiden etnisen taustan perusteella ja melko harvoin edes äidinkielen mukaan. Siksi tilastotieto jää merkityksettömäksi, kun samaan nippuun pakataan esimerkiksi länsimaalais-, itäeurooppalais-, itäaasialais-, arabi- ja negroiditaustaiset maahanmuuttajat.

Kysymys kuuluu, että mikä on se hinta, jonka me maksamme siitä, etteivät nämä tilastot auta meitä tunnistamaan niitä ongelmakohtia jotka liittyvät yksittäisiin väestöryhmiin. Eivätä siten myöskään löytämään niihin ratkaisuja.

Kysymyksen jatke puolestaan kuuluu, että miksei yhteiskunnassamme käydä keskustelua sen poliittisen korrektiuden hinnasta, jonka yhtenä ilmentymänä ovat edellä linkittämäni kaltaiset taulukot. Ja vielä vakavampana seurauksena ns. vihapuhelainsäädäntö, joka nykyisen oikeustulkinnan mukaan estää jopa tosiasioiden ääneen sanomiseen, mikäli ne ovat negatiivisia suhteessa juuri niihin ihmisryhmiin, joiden asemaa suhteessa muuhun yhteiskuntaan pitäisi saada kohennetuksi siten, että myös he osallistuisivat täysipainoisesti maamme talouden ja toiminnan ylläpitoon. Tai mikäli ratkaisuja ei löydy, joiden määrää kotimaassamme tulisi rajoittaa perustellusti ja tehokkaasti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalainen esimerkki velvoittaa
Mikä ajaa kehitysmaalaisia Euroopan Unioniin?
Maahanmuuttajien yrittämisinnossa on eroja

Tuhoaako poliittinen korrektius ilmaston?

Yle uutisoi uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan puiden istuttaminen olisi ylivoimaisesti tehokkain tapa torjua ilmastonmuutosta. Jutun mukaan maapallon metsäpinta-alaa voitaisiin lisätä ilman maatalousmaahan tai kaupunkeihin koskemista 25 prosenttia eli 0,9 miljardia hehtaaria, jolle voitaisiin kasvattaa yli 500 miljardia puuta.

Istutettavat puut imisivät ilmakehästä 50-100 vuoden kuluessa täysikasvuiseksi kasvaessaan noin 200 gigatonnia hiilidioksidia. Se tarkoittaisi noin 25 prosenttia ilmakehän hiilidioksidista.

En epäile tutkijoiden laskelmia, mutta haluaisin tehdä kaksi reunahuomautusta. Niistä ensimmäinen on se, ettei noiden puiden istuttamisella ole juurikaan merkitystä, mikäli samalla 50-100 vuoden ajanjaksolla ihmisten määrä lisääntyisi ennakoidusti eli usealla miljardilla henkilöllä.

Ei etenkään, mikäli noista ihmisistä huomattava osa siirtyisi länsimaihin korkean elintason eli suuren ympäristöjalanjäljen piiriin. Lisäksi näille miljardeille ihmisille tarvittaisiin asuinpaikat ja ruokaa eli kaupungit ja pellot laajenisivat nykyisestä vähentäen metsiin käytettävissä olevan alueen pinta-alaa.

Toinen reunahuomautukseni koskee sitä, että pelkkä puiden istutus ei riitä, vaan uusista metsistä pitäisi olla myös paikallisille asukkaille kouriintuntuva hyöty. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että puiden elossa pitämisen täytyisi olla heille houkuttelevampaa kuin esimerkiksi niiden käyttäminen polttopuuna. Ellei näin ole, eivät istutettavat metsät tule koskaan saavuttamaan mainittua 50-100 vuoden ikää eivätkä siis sitomaan 25 prosenttia ilmakehän hiilidioksidista.

Tällä kirjoituksellani en tarkoita, etteikö puita kannattaisi alkaa istuttaa kehitysmaihin. Sen sijaan ehdotan, että jos ja kun tähän ryhdytään, tulisi samalla lopultakin keksiä ja panna täytäntöön ne toimenpiteet, joilla väestöräjähdys ja kehitysmaalaisten kansainvaellus kohti rikasta pohjoista pysäytettäisiin. Ja samalla keksiä ne taloudelliset kannustimet, jotka motivoisivat metsien ympäristössä asuvat ihmiset säilyttämään istutetut puut hengissä eli sitomassa ilmakehän hiilidioksidia.

Pelkään kuitenkin pahoin, että nykymaailmassa vallitseva poliittiseksi korrektiudeksi kutsuttu älyllinen epärehellisyys estää toteuttamasta edelle hahmottelemani kokonaispaketin. Ja sitä kautta puiden istuttamisesta tulee monin paikoin ilmastontorjuntateon sijasta pelkkä hyväuskoisten hölmöjen rahastuskeino.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
Maapallon metsäpinta-ala kasvaa vauhdikkaasti
Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa

Poliittinen korrektius vie harhaan

Yleisradio kertoi, että väestönkasvu on ilmastokeskustelun tabu, vaikka kyseessä on ihmiskunnan kohtalonkysymys. Ja aloitti jutun puhumalla suomalaisten syntyvyydestä, vaikka sillä ei käytännössä ole mitään vaikutusta globaaliin ilmaston lämpenemiseen.

Toki jutussa siirryttiin myöhemmin myös Afrikan väestöräjähdykseen ja toistettiin vanha klishee, jonka mukaan syy löytyy ihmisten tarpeesta löytää itselleen elättäjä vanhuudenpäiville. Siten ongelman ratkaisuksi tarjottiin köyhyyden vähentämistä ja tyttöjen koulutusta. Onneksi ei sentään puhuttu imperialismista.

Mutta miksi väestönkasvun kytkemisestä ilmastonmuutokseen sitten vaietaan? Yhden version asiasta tarjosi ilmastonmuutoksesta kirjoittava amerikkalaistoimittaja David Roberts, jonka kertoi välttelevänsä tietoisesti puhumasta väestönkasvusta, koska keskustelu väestönkasvun rajoittamisesta tarjoaa suoraa polttoainetta rasistisille ja muukalaisvihamielisille kannoille.

Syynä väestöräjähdyksestä vaikenemiseen on hänen mukaansa siis poliittinen korrektius. Samalla meitä eurooppalaisia kuitenkin vaaditaan syytämään useita prosentteja verotuotostamme kehitysmaalaisten auttamiseen, muuttamaan syvällisesti omaa elintapaamme ja ottamaan vastaan ilmaston lämpenemisen takia vaikeuksiin joutuneita afrikkalaisia.

Juttu eteneekin sitten poliittisesti korrektisti siihen, että syntyvyyden kasvu Suomessa olisi huono uutinen. Mutta jos tänne kuitenkin vielä synty lapsia, täytyisi heistä Helsingin yliopiston dosentti Ulla Lehmijoen mukaan "yhä määrätietoisemmin kouluttaa ihmisiä, jotka elävät ekologisesti".

Lisäksi yliopistolehtori Pasi Heikkurisen mukaan Suomenkin talous "pitäisi saada laskemaan kestävälle tasolle. Siihen, jossa ei enää kulutettaisi enempää kuin yhden maapallon biokapasiteetti vuodessa... Mikäli väestön määrä laskee, elintason ei tarvitse laskea niin paljon".

Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch toi sentään lopulta hiukkasen realismia Ylen juttuun. Hän muistutti Ranskan keltaliiveistä, jotka eivät hyväksyneet elämäntapansa tuhoamista ilmastonmuutoksen seurauksena. Se osoitti, ettei poliittisen korrektiuden nimissä voi vaikeuttaa ihmisten elämää ihan miten tahansa.

* * *

Jutun luettuani jäin ihmettelemään erityisesti yhtä asiaa. Siinä ei sanallakaan kritisoitu tai edes kommentoitu sitä, että väestöräjähdyksen aiheuttaman taloudellisen stagnaation ja sekasorron seurauksena kohti Eurooppaa lähteneen "ilmastopakolaisen" hiilijalanjälki on täällä pohjoisessa monikymmenkertainen verrattuna kotiseutuun.

Eikä myöskään afrikkalaisen miehen machoa elintapaa, jonka seurauksia ovat mm. sukupuolitautien (AIDS) leviäminen ja naisen asema lapsentekokoneena. Ja joka täällä länsimaissa lienee osaltaan syyllinen mustan maanosan miesten heikkooon integroitumiseen yhteiskuntaamme.

Eli kaiken kaikkiaan Ylen juttu oli aiheellinen, mutta asian käsittely jäi puolitiehen... tai no, se jäi poliittisen korrektiuden toimittajalle aiheuttamien paineiden alle. Siitä huolimatta juttu voisi toimia keskustelun avaajana myös suomalaisessa valtamediasssa.

On siis syytä jäädä odottamaan sille jatko-osia, joissa tuodaan esille myös edellä mainitsemani puutteet ja lopetetaan meidän suomalaisten (tai yleisemmin eurooppalaisten) syyllistäminen asiasta, johon olemme jo tuoneet oman kestävyyselementtimme luopumalla endogeenisestä väestönkasvusta ja kehittämällä sen teknologian, joka tuottaa jatkuvasti vähäpäästöisempiä ratkaisuja ilmastopäästöjen hillitsemiseksi - ellei kehitysmaiden väestöräjähdysten ja kansainvaellusten yhdistelmä sitten osoittaudu ylivoimaiseksi esteeksi paremmalle tulevaisuudelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syyrian väestö kasvaa joka vuosi 268 000 hengellä
Ylimenopäivä on pohjimmiltaan valeuutinen
Kuinka maapallo pelastuu?

Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina

Osa poliittisesta kentästämme on lähtenyt sellaiselle linjalle, että maamme politiikka on johdettava suoraan ilmastomallien perusteella ennakoidun ilmastonmuutoksen uhasta. Esimerkiksi maamme ainutta merkittävää luonnonvaraa eli metsiä halutaan hyödynnettävän vajaasti ja ihmisten liikkumista pyritään suitsimaan siirtymällä polttomoottoreista sähköön ja vapaista maanteistä maksullisiin.

Yksi näistä linjauksista on ihmisten - etenkin lasten - pakottaminen kasvisruokailuun. Tähän aiheeseen ottivat aamun lehdessä kantaa kaksi alan tunnettua tutkijaa. Hannu Korhonen ja Anne Pihlanto nimittäin totesivat, että vaikka ilmastonmuutoksen "torjuminen on tärkeää, ...sitä ei pidä tehdä poliittisella päätöksellä, joka voi heikentää kasvavien lasten ravitsemusta ja terveyttä".

Arvaan, että he joutuvat tulevalla viikolla kovan kritiikin kohteeksi siitä huolimatta, että heidän väitteensä oli perusteltu tutkimustiedolla ja faktoilla. Niillä ei kuitenkaan ole sen suurempaa merkitystä, koska elämme nykyisin totuudenjälkeistä yksisilmäisyyden aikakautta, jossa tunne ja vihervasemmistolainen oikeaoppisuus ovat muodostuneet dogmiksi.

* * *

Samassa lehdessä Itä-Suomen yliopiston julkisuudessakin varsin tunnettu ja palkittu professori Jukka Korpela otti kantaa tuohon yksisilmäisten maailmaan. Hänen mukaansa kansleri Kari Raivion ja professori Ilkka Ruostetsaaren ehdotus tiedeministeriöstä kuulostaa aivan Neuvostoliitolta - niin kuin kuulostaakin.

Korpela totesi - nähdäkseni aivan oikein - että "on infernaalinen visio, että Suomeen perustettaisiin tiedeministeriö koordinoimaan kaikkea tutkimusta yliopistoissa ja sektorihallinnoissa. Pian sen hallintovirkamiehet kaappaisivat vallan siihen, mikä on totta ja mitä voi tutkia. Toisin ajattelevat marginalisoitaisiin resurssien jaossa, koska valtaapitävät kysyisivät valitsemiltaan oikein ajattelevilta huippututkijoilta, mikä on totuus. Näin tiede ei enää kehity vaan muuttuu uskonnoksi."

Teräväkatseisena ihmisenä hän totesi tällaisesta näkyvän jo nyt merkkejä "ilmastonmuutoskeskustelussa, kun IPCC:n raportin epäily sivuutetaan pyhäinhäväistyksenä". Samaa on toki näkynyt jo aiemmin ainakin nuoruuteni kauhukuvia maalanneessa "happosadekeskustelussa", jossa puiden sienitautiepidemian aiheuttaman kaikille näkyvän mäntyjen ruskistumisen väitettiin useita vuosia ja suurin otsikoin johtuvan ilmansaasteista - mutta asian oikea laita julkaistiin yhden palstan pikku-uutisena.

Tästä eivät oppineet mitään ainakaan ne 15 000 tieteenharjoittajaa, jotka julistivat omaa totuuttaan ilmastonmuutospoliittisessa julkilausumassaan. Enkä tällä tarkoita sitä, ettei ilmastonmuutoksen uhkaa tulisi pyrkiä rajaamaan tehokkain toimenpitein, vaan ettei yhdenkään kansakunnan tule ajaa itseään umpikujaan ottamalla vastuulleen oleellisesti muita suurempaa taakkaa.

Näin erityisesti siksi, että julkisista väitteistä huolimatta ilmastonmuutoshypoteesi ei edelleenkään saa kaikkien tieteentekijöiden kannatusta - monet tuntemani ja asiaan liittyvää ensisijaista tietoa omaavat tutkijat ovat skeptisiä, mutta pitävät suunsa kiinni, koska sen avaaminen johtaisi noitavainoon ja ilmastonmuutoshypen kautta virtaavan tutkimusrahoituksen katkeamiseen.

Niin tai näin. Minun on helppo tutkijana ja professorina yhtyä Korpelan näkemykseen siitä, että "terveen tieteen kannalta on parasta, että sille annetaan resursseja mutta sitä ei fokusoida, koordinoida tai hallinnoida. Tieteen pitää olla epäilevää, kriittistä ja ristiriitaista, koska vain niin löytyy huomisen totuus. Politiikassa on tärkeää, että päätöksiä valmistelevat hyvän kriittisen tieteellisen koulutuksen yliopistoissa saaneet virkamiehet."

Tästä ideaalista on valitettavasti edetty turhan kauas. Tutkimusrahoja on siirretty enenevässä määrin poliitikkojen päätettäväksi ja yliopistojen sekä tutkimuslaitosten hallintorakenteet ohjailevat yhä vahvemmin niissä tehtävää työtä - eikä perusteena todellakaan ole mahdollisimman korkean tieteellisen laadun tavoitteleminen vaan halpahintainen poliittinen tarkoituksenmukaisuus. Siis samanlainen, joka ohjasi entisen itäblokin tieteentekijöitä.

Siksi kaipaisin myös poliittisilta puolueiltamme selkeää linjausta siitä, minkälaista tiedepolitiikkaa heidän johdollaan aiottaisiin toteuttaa - lisäresurssit kun eivät tuota mitään hyvää, mikäli ne tuhlataan poliittisen oikeaoppisuuden alttarille. Siksi haluaisin tietää antaisivatko puolueet tieteelle takaisin vapautensa - jota se historian valossa soveltaa nimenomaisesti tavoittelemalla korkeinta mahdollista laatua - vai ohjattaisiinko sitä yhä enemmän viisivuotissuunnitel... ei vaan vaalikausien mukaisin nelivuotissuunnitelmin kohti uljasta uutta maailmaa, jossa härskeimmät ja opportunistisimmat ovat voittajia ja tieteellisiä löydöksiä hyödyntävät yritykset ja tavalliset kansalaiset suurimpia kärsijöitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiina nousee tutkimuksen ja talouden välisen positiivisen kierteen varassa
Halutaanko yhteiskunnallisen tutkimuksen kriisi levittää myös muille tieteenaloille?
Strategisen tutkimusrahoituksen kallis hinta