Asioiden tärkeysjärjestyksestä

Petteri Orpo (kok) kertoi eilen, ettei hallitus aio nostaa suomalaisten eläkeikää, mutta eläkkeitä tullaan tarkastelemaan yhtenä budjetin tasapainottamisen mahdollisuutena. Hänen mukaansa on kuitenkin niin, että "työeläkkeiden osalta ongelma on se, että... se ei... auta tähän akuuttiin budjettitalouden ongelmaan".

Tämä on varmaankin hyvä uutinen niille ihmisille, joiden työura alkaa olla lopuillaan tai nuorille jotka ovat juuri astumassa työelämään siirtyen eläkkeelle lähteviltä ihmisiltä vapautuviin työpaikkoihin. Tai ainakin sellaisiin tehtäviin, joista työurallaan pidemmälle ehtineet siirtyvät eläköityvien ihmisten tilalle.

Tämä pieni pala yhteiskunnallista keskustelua herätti mielessäni ajatuksia asioiden tärkeysjärjestyksestä. Jos ja kun valtion budjettia on tarve tasapainottaa, joudutaan arvottamaan erilaisia yhteismitattomia meno- ja tulopuolen asioita. Siis tietyllä tavalla valitsemaan kumpi on parempi: lihapulla vai hajuvesi.  

Esimerkkinä toimikoon se, että onko parempi pakottaa vanhenevat ihmiset työskentelemään pidempään tuottaakseen verotettavia työtuloja vai supistaa niitä palveluja, joita tarjotaan laittomasti maassa oleville ihmisille. Tai olisiko parempi vähentää kehitysmaiden diktaattoreiden pankkitileille päätyvää kehitysapua sen sijaan, että nostettaisiin suomalaisille myytävän ruuan arvonlisäveroa.

Toki edelle kirjaamissani esimerkeissä voidaan paperittomat maahanmuuttajat tai kehitysmaalaiset korvata myös kantasuomalaisia koskevilla julkisilla menoilla. Vaikkapa sellaisilla kuin ammattiyhdistysliikkeen veroedut, jotka pienentävät valtion verokertymää puolella miljardilla eurolla tai puolustusvoimien miljardihankinnat. 

Ihmisten näkemykset näihin kysymyksiin heijastavat luultavasti heidän poliittisia näkemyksiään. Eli arvoliberaali vasemmistolainen vastaa keskimäärin eri tavalla kuin arvokonservatiivi oikeistolainen. Eikä objektiivisesti oikeaa vastausta tietenkään ole edes olemassa. 

Oma näkemykseni on, että Suomi on olemassa suomalaisia varten ja siitä syystä suomalaisten tarpeiden tulisi olla päätöksenteon keskiössä. Toki julkista rahaa voidaan ohjata myös muualle, mikäli se voidaan osoittaa suomalaisten kannalta järkeväksi. Tästä esimerkkinä toimikoon Ukrainan tukeminen, koska Venäjän voitto käynnissä olevassa sodassa johtaisi erittäin suurella todennäköisyydellä Suomeen kohdistuvan aggression uhan kasvamiseen. 

Omaan näkemykseeni liittyy myös se, että viime kädessä suomalainen julkinen talous - eli hallituksen jakovara - määräytyy maamme yritysten kilpailukyvystä. Ja siksi yksi hallituksen keskeisistä tehtävistä on huolehtia sen säilymisestä - tai mieluummin kasvattamisesta - suhteessa kilpailijamaihin. 

Talouspoliittisen päätöksenteon onnistumisen näkee onneksi helposti, sillä sen seurauksena sekä kansainväliset että suomalaiset yritykset tekevät investointeja tänne Pohjantähden alle. Epäonnistumisiksi voidaan puolestaan kirjata esimerkiksi Luulajaan, Paso de los Torosiin tai Rotterdamiin suuntautuvat investoinnit, jotka olisi vaihtoehtoisesti voitu tehdä myös Suomeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoret ja naiset haluavat Kreikan tielle
Purra paljasti älyllistä epärehellisyyttä
Olli Rehn tarjoaa poliitikoille karvasta lääkettä

SAK ei kannata uutta eläkeleikkuria

Uutissuomalainen kertoi, että SAK vastustaa automaattisen eläkeleikkurin luomista. Näin siksi, että eläkejärjestelmään on nyt rakennettu kaksi eläkkeiden automaattista vakauttajaa. Niistä elinaikakerroin leikkaa alkavia eläkkeitä automaattisesti ihmisten elinajanodotteen pidetessä ja eläkeikä nousee automaattisesti, mikäli ihmisten elinikä pitenee edelleen.

Sen sijaan järjestelmässä ei ole varauduttu siihen, että nuoret ihmiset eivät halua tehdä lapsia edes sen vertaa, että väestö uusiutuisi. Tästä syystä työeläkemaksut ovat viime vuosina nousseet kerta toisensa jälkeen - eikä SAK vastusta niiden edelleen nostamista, koska "nykyisellä maksutasolla emme voi tulevia eläkkeitä maailman tappiin rahoittaa. Mitä aiemmin eläkemaksuja nostettaisiin, sitä pienemmillä muutoksilla pärjättäisiin."

* * *

Vaikka olenkin yleensä varsin kriittinen ay-liikettä kohtaan, olen tässä asiassa SAK:n kanssa samoilla linjoilla. Onhan niin, etteivät ihmisten maksamat työeläkemaksut ole valtion rahaa, vaan ihmisiltä pakkotoimin kerättyä varallisuutta, jonka tarkoituksen on kattaa osin heidän vanhempiensa sekä osa heidän omasta toimeentulostaan työuran jälkeen. 

Siten valtiojohdolla ei ole mandaattia sosialisoida eläkevaroja edes hyvällä syyllä - asiasta on jopa perustuslakivaliokunnan päätös. Käytännössä se voi kuitenkin tehdä niin esimerkiksi eriyttämällä entistä enemmän työstä ja eläkkeistä saadun toimeentulon verotusta - siinähän on jo nyt selkeä ero eläkeläisten maksettavaksi. 

Nyt nähdyn SAK:n ulostulon taustalla on Petteri Orpon (kok) hallituksen tahto leikata kaiken muun lisäksi myös eläkekuluista kokonainen miljardi. Ja se on siksi antanut työmarkkinajärjestöille mahdollisuuden tehdä ehdotus, millä tavalla leikkaus tehtäisiin.

Nähtäväksi jää, millä tavalla muut työmarkkinajärjestöt suhtautuvat hallituksen toimeksiantoon. Asettuvatko myös ne SAK:n rinnalle, vai syntyykö jonkinlaista ristiriitaa? Ja elleivät ne pääse yksimielisyyteen, niin minkälaiseen ratkaisuun hallitus lopulta päätyy.

* * *

Tässä yhteydessä muistutan aiemmin esittämästäni ajatuksesta, jossa eläkemaksut määritettäisiin koko ongelman juurisyyn eli perheiden lapsiluvun perusteella. Eli näen tässä asiassa oikeutuksen sille, että eläkemaksuja korotettaisiin siten, että oman eläkkeensä maksajista huolehtimatta jättänyt henkilö kompensoisi ratkaisunsa seurauksia suurempien työeläkemaksujen kautta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Niin makaa kuin petaa - mutta nuorten kannattaisi tehdä lakanoiden välissä muutakin
Lapsettomuuden aiheuttama taakka
Vihreät ja kepulaiset nuoret tahtovat sosialisoida työeläkkeet

SDP ojentelee pitkiä sormiaan kohti nuorten lompakoita

Kuten kaikki suomalaiset ovat varmasti huomanneet, on Suomen nykyisellä hallituksella ollut tinkimätön halu rahoittaa nykyisistä ja tulevista verovaroista kaikenlaista heidän mielestään hyvää ja kaunista. Näinhän tapahtui heti Antti Rinteen (sd) koottua hallituksen, kun se päätti esimerkiksi lisätä kahdeksi vuodeksi opettajia ammattikouluihin ja runsaasti pelimerkkejä kehitysapuun. 

Marinin kabinetiksi muuttuneen hallituksen rahankäyttö karkasi käsistä lopullisesti koronapandemian aikana - sinänsä hyvästä syystä - kun yhteiskunnan sulkeminen uhkasi kaataa suurella luudalla maamme yrityselämää erityisesti palvelusektorilla. Sen jälkeen suurille julkisille menoille on löydetty uusia käyttömuotoja ns. vihreän siirtymän takia, mutta niitä ei ole saatu sovitetuksi budjettiin, koska Suomi haluaa olla koko maailman suunnannäyttäjä tässä asiassa. 

Niinpä pääministeri Sanna Marin (sd) on keksinyt, että Suomessa voitaisiin lisätä vihreän siirtymän menoja siten, ettei niitä laskettaisi mukaan valtion budjettiin, jolloin budjetin alijäämä ei paisuisi aivan tolkuttomaksi. Tämä tapahtuisi käytännössä ottamalla tarvittavat rahat lainaksi ja jättämällä ne tulevien sukupolvien maksettavaksi. Yhtälö toimisi, mikäli usko rahan arvoon ei katoaisi - eli inflaatio ei lähtisi laukkaamaan.

Myös Saksaan on tulossa demarivetoinen hallitus, jossa istuvat vihreät ja poliittisen keskitien kulkijat. Sen ohjelmaa ollaan toki vastaa sopimassa, mutta jo nyt on selvää, että myös tämä hallitus tulee tekemään isoja päätöksiä vihreästä siirtymästä - mutta ilman että veroja korotetaan tai julkista velkaa kasvatetaan. 

Toisin sanoen Euroopan suurimmassa taloudessa siirtymä toteutetaan reaalitalouden ehdoilla eli poistamalla menoja sieltä, missä niiden välttämättömyys on alhaisempaa kuin talouden vihreässä uudistamisessa. Valitettavasti tämä - kuten juuri käydyssä veikkausvarakeskustelussa havaitsimme - ei onnistu Marinin hallitukselle edes pienissä asioissa, saati vihreän siirtymän kaltaisissa suurissa ratkaisuissa.

Jollain tavalla kuvaavaa tämän päivän demareille on myös se, että puolueen eduskuntaryhmän enemmistö haluaisi korottaa eläkkeitä, vaikka kotimaisten ja ulkomaisten asiantuntijoiden mukaan eläkejärjestelmämme suurin ongelma on varojen riittämättömyys - tai pikemminkin eläkemaksujen jo alkanut holtiton kasvu lohkaisemaan yhä suuremman osan meidän jokaisen palkkasummasta. 

Jo nyt tuo leikkuri kasvattaa merkittävästi työnantajiemme ja meidän omista tuloistamme otettavia veroluonteisia maksuja. Ja väestön keski-iän noustessa tämä maksu tulee kasvamaan heikentäen työnteon kannattavuutta entisestään.

Demareiden vanhentuneen äänestäjäkunnan kannalta pääministerin toiminta on varsin loogista. Minun kaltaiseni vanhenevat ihmisethän pääsevät hyötymään sekä velkavetoisesta budjetista että korkeista eläkkeistä ilman pelkoa joutumisesta niiden maksumiehiksi. Ainakaan siinä tapauksessa, ettei koko korttitalo romahda meidän elinaikanamme.

Sen sijaan on hämmästyttävää, että nuorten äänestäjien suosiossa olevat vihreät hyväksyvät Marinin löysän budjettipolitiikan, jonka seurauksena he joutuvat lopulta sen maksumiehiksi. Mutta ehkä nuorten ajatus ei kanna niin pitkälle kun toisessa vaakakupissa on mahdollisuus loistaa maailman nopeimpien ympäristötekojen valossa.

Nähtäväksi kuitenkin jää, hyväksyvätkö vihreät ministerit ja kansanedustajat myös eläkkeiden korottamisen - aiemminhan puolueen johtotähtenä eläkepolitiikassa on ollut lähinnä eläke-iän nostaminen.

Lopetan tämän aamun pohdintani uutiseen, joka kertoi yhdestä vihreän siirtymän aikaansaamasta - meille kaupunkilaisille suhteellisen pienestä - mutta joillekin muille elämän edellytyksiä kovalla kädellä tuhoavasta tosiasiasta eli bensiinin hinnan erityisesti maalla asuvia pienituloisia ihmisiä rankasti kurittavasta noususta. Siitä seuraavan katkeruuden tiivisti jutussa haastateltu henkilö toteamalla, että "tästä ne vihreät nauttivat ja me maalaiset kärsimme", mutta hänkään ei osannut yhdistää asiaa demareihin maan tosiasiallisena vallankäyttäjänä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksan vaalit määrittävät Suomen tulevaisuuden
Yhdeksän hyvää ja ja kymmenen kaunista - mutta valtio maksaa
Vihreät ja kepulaiset nuoret tahtovat sosialisoida työeläkkeet

Lapsettomuuden aiheuttama taakka

Neljän lapsen äiti esitti Helsingin Sanomissa mielipiteen, jonka mukaan jokaisesta lapsesta pitäisi antaa verohelpotus. Näin siksi, että lapsiin kuluu runsaasti rahaa, mikä ei kannusta väestöä lisääntymään edes väkilukumme säilyttämisen vertaa.

Itse kirjoitin aikanaan, että lasten hankintaan tulisi kannustaa linkittämällä se eläkeikään. Näin lapsettomat henkilöt osallistuisivat tulevien eläkkeiden maksamiseen tekemällä pidemmän työuran. Syntyneessä keskustelussa Jaska Brown ehdotti tämän ulottamista myös isovanhempiin, jotta he voisivat auttaa lapsiaan jälkeläisten hoitamisessa.

Neljän lapsen äidin ehdotus toi mieleeni vaihtoehtoisen ratkaisun, jossa yhdistyvät oman aiemman ehdotukseni idea perhekoon sitomisesta eläkkeisiin ja hänen ajatuksensa lapsiperheiden arjen helpottamisesta. Näin jo siitäkin syystä, että lasten lukumäärä pitäisi huomioida eläkemaksujen suuruudessa eikä verotuksessa, koska sen suorat vaikutukset eivät koske jälkimmäistä.

Tässä ajatuksessani oikeudenmukaisuus saavutettaisiin laskemalla työuran ja keskimääräisen eläkeajan välinen suhde. Eli jos Suomessa keskimääräinen työura on tasavuosin ilmaistuna 38 vuotta, keskimääräinen eliniän odote 81 vuotta ja eläköitymis-ikä 61 vuotta on eläkkeelläoloaika 20 vuotta, joka on noin 53 prosenttia koko työuran pituudesta. Siis siitä ajasta, jonka aikana henkilö ansaitsee oman eläketurvansa tulouttamalla rahaa eläkerahastoihin ja maksamalla edellisen sukupolven eläkemenoja.

Kansakunnan säilyminen vaatii tunnetusti 2,1 lasta jokaista naista (ja myös miestä) kohden eli tasaluvuin kaksilapsisia perheitä. Siten yksilapsiseksi jääneen perheen aiheuttama eläkekustannus muille suomalaisille on noin 26 prosenttia, joka voitaisiin lisätä yksilapsisten aikuisten eläkemaksuihin. Vastaavasti sama prosenttiosuus voitaisiin vähentää kolmilapsisten henkilöiden eläkemaksuista.

Lapsettomat henkilöt maksaisivat vastaavasti 53 prosenttia kaksilapsisia suurempaa eläkekertymää ja nelilapsiset vastaavasti vain 47 prosenttia siitä. Näin toimien kuusilapsiset perheet saisivat eläkkeensä ilman eläkemaksuvelvoitetta perheen kasvettua täyteen kokoonsa.

Edelle kirjoittamani laskelma on liian suoraviivainen. Pyöristysvirheiden (tasaluvut) lisäksi laskelmassa pitäisi esimerkiksi huomioida lasten hankintaikä, joka pientää laskennallisia prosenttiosuuksia, koska lapset eivät nyky-yhteiskunnassa synny ennen työikää vaan sen aikana.

Koska lapset syntyvät keskimäärin noin 31-vuotiaille äideille ja työura alkaa edellä ilmoittamistani luvuista laskien 23-vuotiaana, olisi tuon korjauksen suuruus noin viidenneksen verran (eli 26 prosenttia muuttuisi noin 21 prosentiksi ja eläkemaksuvapaus koittaisi siten vasta seitsenlapsisille vanhemmille).

Konkretian lisäämiseksi todettakoon vielä, että suurimman erikseen maksettavan eläketurvan eli työeläkemaksujen suuruus on kuluvana vuonna ollut 24,4 prosenttia palkasta. Siten yhden lapsen aiheuttama laskennallinen osuus palkansaajalle on noin yhdeksän prosenttia palkasta - oli kyse sitten eläkemaksujen pienentämisestä tai kasvattamisesta.

Lopuksi totean, että kirjoitukseni voi halutessaan lukea myös niin, ettei se olisi konkreettinen ehdotus eläkemaksujen muuttamiseksi, vaan ainoastaan laskelma vapaaehtoisesti lapsettomaksi jäävien henkilöiden aiheuttamasta laskusta kanssaeläjille. Uskoisin, että jo pelkästään tämän asian tiedostamisella saattaisi olla merkitystä monelle lastenhankintaa harkitsevalla ihmiselle - tai ainakin se olisi hyvä tiedostaa yhtenä ratkaisuun vaikuttavana asiana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
Esko Valtaoja hämmensi soppaa
Eläkkeistä kannustin lastenhankintaan

Vihreät ja kepulaiset nuoret tahtovat sosialisoida työeläkkeet

Ylen otsikon mukaan nuoret haluaisivat leikata työeläkkeistä. Olin hiukan hämmästynyt sen nähdessäni, mutta kun luin jutun paljastuikin, ettei kyse ole kaikista nuorista vaan vihreistä ja kepulaisista. Yle siis harhautti jälleen kerran niitä asiakkaitaan, jotka jäivät pelkän otsikon varaan.

Mutta sitten itse asiaan.

Vihreiden ja kepulaisten tahtoa voi pitää sosialisointina. Näin siksi, että "työeläke on laissa säädetty ja pakollinen vakuutus, jonka työnantaja hoitaa puolestasi. Eläke kertyy työstä eli kaikista työurasi aikaisista ansioista".

Toisin sanoen työeläke ei ole verotusta vaan työelämän aikana pakkokerättyä varallisuutta, josta osa on käytetty edellisen sukupolven eläkkeiden maksuun ja osa on rahastoitu. Siksi se katsotaan ihmisten omaisuudeksi ja sillä on perustuslain suoja.

Sinänsä minua ei ihmetytä vihreiden nuorten sosialisointihalu - ovathan he poliittisesti osa äärivasemmistoa. Kepulaiset sen sijaan hiukan ihmetyttävät, sillä työeläkkeisiin koskeminen alentaisi kynnystä myös ihmisten muuhun omaisuuteen - kuten vaikkapa maatiloihin - puuttumiseen. Ehkäpä puolueen, joka tunnetaan siitä, että se pettää aina,  nuoriso haluaa ulottaa pettämisen myös puolueensa vankimpaan tukijakuntaan.

Niin tai näin. Omalta osaltani olen harmitellut vuosien aikana maksamiani eläkemaksuja. Olisin nimittäin ollut halukas sijoittamaan rahani itse - ja sitä kautta välttänyt eläkelaitosten kulujen maksamisen eli saanut aikanaan korkeamman elintason eläkeläisenä. Tai vaihtoehtoisesti alhaisemman eläkeiän.

Ymmärrän kuitenkin, että eläkejärjestelmän aikanaan synnyttyä silloin eläkkeelle jäämässä olevat sodan käyneet sukupolvet olisivat jääneet ilman työeläkettä. Siis joutuneet elämään varsin köyhän vanhuuden. Siltä heidät pelasti se, että minunkin eläkerahojani käytettiin heidän vanhuutensa turvaksi.

On myös selvää, etteivät kaikki olisi pystyneet siirtämään omaisuutta sivuun, joten ilman nykyistä työeläkejärjestelmää huomattava määrä ihmisiä olisi vanhuksena verorahoitteisen eläkejärjestelmän varassa. Sellainen aiheuttaisi katkeruutta ja vähäosaisuutta, joka on voitu välttää työeläkkeiksi kutsutun pakkosäästämisen kautta. Jo pelkästään siitä syystä myös vihreiden ja kepulaisten nuorten tulisi kunnioittaa ihmisten työeläkkeitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eläkkeistä kannustin lastenhankintaan
Suvaitsevaisuuspopulismin moraali
Lisäeläke-ehdotus on törkeä huijausyritys

Lisäeläke-ehdotus on törkeä huijausyritys

Valtionvarainministeriön virkamiehet ehdottavat erityistä lisäeläkettä yli 80-vuotiaille. Lisäeläkettä saisi 80 vuotta täytettyään noin 800 euroa kuussa, kunhan ensin maksaisi 40 - 60 000 euroa. Ehdotusta on tuoreeltaan arvostelu myös muualla (esimerkki), mutta tuonpa siitä huolimatta esiin muutamia omia ajatuksiani aiheesta.

Kysyn nimittäin sitä, mikä on johtanut tähän ehdotukseen? Ja vastaan itse, se on mitä ilmeisimmin syntynyt tarpeesta korvata työeläkkeiden taitetun indeksin aiheuttamat ongelmat.

Työeläkkeiden taitettu indeksihän  lanseerattiin vuonna 1996, mistä seurasi ongelma pitkäikäisille ihmisille, joiden osotovoimaa inflaatio syö jokaisena eläkevuonna. Tämä ongelma korostuu sitä enemmän, mitä vanhemmaksi ihminen elää. Nyt, sen sijaan että havaittu virhe korjattaisiin poistamalla taitettu ndeksi, onkin päätetty korjata tilanne varakkaiden osalta ja samalla kerätä lisärahoja eläkeyhtiöiden kassaan.

Kuka tämän ehdotuksen edunsaaja lopultakin on, selviää tarkastelemalla tilannetta Taloussanomien esille tuoman 65-vuotiaan naisen kannalta. Hän joutuisi maksamaan kertakorvauksena 59000 euroa saadakseen aikanaan 800 euron lisäeläkkeen. Tämän summan työeläkeyhtiö siis saisi sijoitettavakseen ilman muuta takaisinmaksuvelvollisuutta kuin eläkkeenmaksu naisen eläessä yli 80-vuotiaaksi.

Ymmärtääksemme, mitä tuo kertakorvaus tarkoittaa työeläkeyhtiöille, on meidän tarkasteltava millaisia tuottoja ne saavat sijoitustoiminnastaan. Aloitetaan tuoreista uutisista: työeläkeyhtiö  Ilmarinen tiedotti juuri saaneensa sijoituksilleen vuoden 2010 aikana yli 10 % tuoton. Osakkeista tuotto oli jopa 22%. Jos ilmarinen sijoittaisi nyt tuon 59000 euroa samalla 10% tuotolla, olisi se kasvanut 800 euron maksuvelvoitteen alkaessa noin 246 000 euroksi naisen täyttäessä 80 vuotta ja alkaessa nauttia eläkkeestään.

Kun naisten elinajanodote Suomessa on noin 82 vuotta, tarkoittaa se sitä, että eläkelaitos joutuisi maksamaan tuosta summasta keskimäärin 19 200 euroa eläkkeensaajille tämän jokaisena elinvuonna. Samana aikana sijoitettu summa jatkaa luonnollisesti kasvuaan, minkä seurauksena se on kasvanut naisen kuollessa jo 266 000 euroon. Toisin sanoen naiselle ei tarvitse maksaa edes koko sijoituksen juoksevaa tuottoa. Eikä naisen eläminen edes 120-vuotiaaksi tee sopimuksesta eläkeyhtiölle tappiollista.

Vaikka työeläkeyhtiöiden pitkän tähtäimen tuotot eivät nousekaan aivan 10 prosentin tasolle, on selvää että tehty ehdotus on valtava tulonsiirto vanhoilta ihmisiltä työeläkeyhtiöille. Esimerkiksi 5% tuottotasolla ja naisten keskimääräisellä eliniänodotteella päädytään edelleen yli 100 000 euron bruttotulokseen eläkeyhtiöiden kannalta. Siitä jää nettovoittoa noin 45 000 euroa.

Edelle kuvaamistani syistä syystä pidän valtiovarainministeriön päätöstä törkeänä. Mikäli en tietäisi Suomen olevan maailman vähiten korruptoituneita valtioita koko maailmassa, epäilisin ehdotuksen syntyneen jonkinlaisen hyvä veli -järjestelmän tai suoranaisen lahjonnan seurauksena. Niin edullinen tuo ehdotus on eläkeyhtiöille. Uskon kuitenkin sinisilmäisesti, että työeläkeyhtiöiden edustajat ovat vain niin sanotusti vieneet ministeriön edustajia ja poliitikkoja kuin litran mittaa tässä asiassa.

Tilanteen pelastamiseksi teen vastaehdotuksen poliitikoille: nyt tehdyn ehdotuksen sijaan poistakaa työeläkkeiden taitettu indeksi, jolloin pitkäikäisille ihmisille ei enää aiheudu ongelmia tulojen pienentymisen takia. Näin on koko ongelma ratkaistu, eikä vanhojen ihmisten rahoja siirry rikkaiden eläkeyhtiöiden laariin.

Mikäli taas kyseessä sittenkin on eläkepommin purkuyritys, kertokaa se sitten suoraan ihmisille - rehellisesti ja kiertelemättä. Ja siinäkin tapauksessa suosittelen etsimään ratkaisua muualta kuin vanhojen ihmisten huijaamisesta.

Aiempia ajatusia samasta aihepiiristä:
Miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan?
Klaus Fleming ja 2000-luvun Suomi
Toimiiko alueellistaminen hyvinvoinnin lähteenä?