Kalajoen metsäpalojen historiallinen viitekehys

Ilta-Sanomat nosti pääkirjoituksessaan esille sen, kuinka Venäjällä ihmetellään Suomen vähäisiä metsäpaloja. Jutussa kerrottiin, että suurin syy meidän ja venäläisten metsien syttymisherkkyydessä on ihmisten välinpitämättömyydellä. 

Siinä sanottiin myös, että "ei Suomikaan ole turvassa. Kalajoella vastikään käsistä riistäytynyt metsäpalo kertoo siitä, että myös meidän on varauduttava vaikeisiin palokesiin. Suomen metsäautotiet ja runsas luontainen sammutusvesistö eivät paljon auta, jos kesät muuttuvat nyt koetun kaltaisiksi pätseiksi."

Uskon kyllä, että suomalaisten ja venäläisten tulenkäytössä on jonkinlainen ero, vaikka eivät suomalaisetkaan ole tässä suhteessa mitään pyhimyksiä. Enemmän minua kuitenkin jäi kiinnostamaan tuon Kalajoen 300 hehtaarin metsäpalon historiallinen yleisyys ja laajuus eli ilmaston (erityisesti kesien) vähäisen lämpenemisen näkyminen niissä. Ylen jutun mukaanhan Kalajoen metsäpalo on todennäköisesti suurin sitten 1970-luvun.

Tieto löytyi nykyaikana helposti googlaamalla, eli asiasta on tehty Wikipedia-sivu. Sen mukaan suurin metsäpalo näyttäisi olleen Venäjän ja Suomen rajalla 1960-luvulla riehunut Tuntsan erämaiden 120 000 hehtaarin tulimeri. Siitä 20 000 hehtaaria oli Suomen puolella eli suomalainen palo-ala oli yli 60-kertainen verrattuna Kalajoen tämän vuoden metsäpaloon. 

Muita oleellisesti Kalajoen tämän kesän tulipaloa laajempia metsäpaloja oli listattuna vuodelta 1933 Kihniössä 5 000 hehtaarin, vuonna 1959 Isojoen-Honkajoen alueella noin 1 700 hehtaarin, vuonna 1969 Tyrnävän-Muhoksen alueella 1 300 hehtaarin ja 1970 Kalajoella 1 600 hehtaarin ja vielä samana vuonna Limingalla 500 hehtaarin alalla. 

Niinpä omiin silmiini näyttäisi siltä, ettei tämän vuoden Kalajoen metsäpalo ole mikään varoitus lämmenneestä ilmastosta vaan osa metsäpalojen jatkuvaa ketjua. Tätä käsitystäni tukee myös se, että yli 100 hehtaarin metsäpaloja oli Wikipedia-sivulta listattu vuosina 1992, 1997 (kaksi eri metsäpaloa) ja sekä vuonna 2020.

Tekemässäni haussa sattui vastaan myös historiallinen lehtijuttu. Sitä lukiessa näyttäisi siltä, että vuonna 1925 on maassamme ollut todella laajoja metsäpaloja. Wikipedia-sivullakin ilman pinta-alatietoa mainitun Siikajoen palon laajuudeksi siinä mainitaan peräti 75 neliökilometriä eli 75 000 hehtaaria. Lisäksi samana vuonna oli ollut myös muita jättimäisiä metsäpaloja. Ja silloinhan elettiin - kuten hyvin muistetaan - nykypäivään verrattuna varsin kylmässä pienestä jääkaudesta vasta toipumassa olevassa ilmastossa.

Oleellisin viimeisen sadan vuoden muutos metsäpalojen suhteen näyttäisikin olevan suomalaisten metsäpalojen vähenevä määrä ja pienentynyt pinta-ala. Ja niiden taustalla ei voine olla mikään muu kuin tehostunut metsien hoito, joka on jättänyt aiempaa vähemmän helposti palavaa materiaalia metsien alikasvoksiin sekä johtanut IS:n jutussa mainittuun tiheään metsäautotieverkostoon, jonka kautta metsäpalojen alut saadaan nykyisin nopeasti sammutetuiksi. Tämän asianhan nosti esille taannoin myös USA:n ex-presidentti Donald Trump.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa myös se, että mikäli omistajilleen rahanarvoinen puiden käyttö eli metsien hoito menettää merkityksensä esimerkiksi niiden hiilinieluiksi ja bioreservaateiksi museoimisen takia, tulevat metsäautotiet rappeutumaan korjausinvestointien puuttuessa ja metsiin kehittyy vähitellen myös yhä enemmän paloherkkää materiaalia raivausten jäädessä historiaan. Tämän seurauksena myös metsäpalojen hallinta ja samalla metsien hiilivarastojen ylläpitäminen tulevat vaikeutumaan riippumatta siitä kuinka paljon ilmasto lämpenee vai lämpeneekö se lainkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valeuutinen metsässä
Moraaliposerausta vai tietämättömyyttä?
Metsien haravoimisesta Suomessa