torstai 18. huhtikuuta 2019

Miksei rahaa löydy katastrofiapuun?

Pertti Salin Kouvolasta ihmetteli, miten Notre Damen korjaukseen saattoi löytyä satoja miljoonia. Sen sijaan - hänen mukaansa - samanlaista lahjoitushalua ei löydy silloin kun "hätäapua tarvitaan ihmisten pelastamiseksi sotien ja luonnonkatastrofien keskellä?

Väite on peräti mielenkiintoinen ottaen huomioon, että pelkästään Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen hätäavun vuosittainen budjetti oli vuonna 2017 noin 21 miljoonaa euroa. Se on toki pieni raha verrattuna ranskalaisten lahjoituksiin kulttuuriperintönsä pelastamiseksi, mutta niin on Suomikin varsin pieni maa verrattuna Galliaan.

Sitä paitsi käytämme kehitysyhteistyöhön kuluvana vuonna pelkästään valtion budjetin kautta yhteensä 546 266 000 euroa. Se on suuruusluokaltaan jo hyvinkin samanlainen kuin Notre Damen pelastamiseksi lahjoitetut varat.

Lisäksi otamme vastaan tuhansia pakolaisia katastrofimaista - pakolaisia, joista suuren osan elinikäiset kustannukset henkeä kohden ovat lähes miljoonaa euroa. Se tarkoittaa, että sidomme näihin ihmisiin vuosittain jopa miljardeja euroja jälkeläistemme verovaroja. Tämä uhraus onkin sitten jo selvästi suurempi kuin ranskalaisten lahjoitukset tulipalon seurausten korjaamiseksi.

Edelle kirjoittamani perusteella suosittelen Pertti Salinille faktoihin tutustumista ennen kuin kirjoittaa lehtien palstoille. Näin välttyy älyllisesti epärehellisten väitteiden levittämiseltä julkisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen synkkä historia ja vaatimus kehitysapulaista
Arkkipiispa unohti mahdollisen ja todennäköisen eron
Maksamme velkaa


10 kommenttia:

  1. Noista SPR:n touhuista en taannoisen VOKkibisneksen jälkeen sano mitään, ettei mene ihan kiroiluksi. Mutta se, että velaksi otettua riihikuivaa rahaa siirretään yli 500 miljoonaa kutakuinkin tehottomaksi havaittuun kehitysapuun vain hyvisten moraaliposeerauksen takia; siihen on pakko saada jokin muutos.

    VastaaPoista
  2. Tuossa Salinin ja kaltaistensa vastakkainasettelussa elää taustalla sama moraalinen mekaanisen tasa-arvon tavoittelu, joka elää joidenkin kulttuuri-ihmisten vouhotuksissa esimerkiksi siitä, miksei Ruandan kansanmurha aiheuta meillä samanlaisia otsikoita kuin muutaman amerikkalaissotilaan Abu Ghraibissa tekemät nöyryytykset, tai miksi kaiken pahan symboliksi nousee Hitler ja natsi-Saksa, vaikka Stalinin puhdistukset olivat yhtä hirveitä. Suhtaudumme tosiaan kehitysmaissa käytäviin sotiin eri tavalla kuin omiin eurooppalaisiin sotiimme, eivätkä kaukana tapahtuvat katastrofit kosketa meitä samalla tavalla kuin omaan kulttuuriperintöömme kohdistuvat iskut.

    Mutta sensijaan että yrittäisimme kulttuuri-ihmisten tavoin ratkaista nämä kysymykset taannuttamalla moraalituntomme mekaanisen normimoraalin asteelle -- siellähän lopulta tulisi vastaan silmä-silmästä -vaatimukset -- meidän pitäisi ihan oikeasti miettiä miksi moraaliset tuntomme ovat sellaisia kuin ovat. Nehän ovat tosiasia, toistan: tosiasia. Ne vaativat selityksen tosiasiana, ei niin, että alamme loukuttaa Humen giljotiinia nurinpäin ja vaadimme, että joistakin moraaliprinsiipeistä pitää päätellä mitä todellisuudessa saa tai ei saa olla olemassa.

    Durkheim pohti näitä moraalilaatuja ja nimitti niitä "mekaaniseksi" tai "orgaaniseksi" solidaarisuudeksi. Hänen esityksensä pohjalta nuo moraalilaadut asettuvat kehitykselliseen järjestykseen, sillä mekaaninen normimoraali on tosiaan ominaista kehittymättömille yhteisöille. Vasta yleisen yhteisökehityksen kautta, työnjaon, sosiaalisten roolien, monimuotoisuuden ja itserefleksion kautta syntyvät edellytykset orgaaniselle omantunnonetiikalle, joka ehdottomien normien sijasta perustuu eläytymiskykyyn ja luottamukseen.

    Ja tästä, pohjimmiltaan hyvin yksinkertaisesta moraaliamme koskevasta tosiasiasta -- jaosta normimoraaliin ja omantunnonetiikkaan -- meidän tulisi sitten edelleen vetää oikeita johtopäätöksiä. Oikea jostopäätös on esimerkiksi se, ettei kehittymättömän yhteisön tuomisesta "lähelle" -- siis uutiskuviin, tai ihan paikan päälle -- seuraa se että se muuttuisi ja alkaisi edustaa omaa omantunnonetiikkamme mukaista moraalilaatua. Vaikka itse tuntisimme miten syvää ja aitoa empatiaa tahansa, se ei muuttaisi normimoraalin läpäisemää yhteisöä yhtään miksikään.

    Intuitiivisesti tajuamme tämän, ja juuri siitä vaistomaiset reagointimme kehistymaissa käytäviin sotiin ja tapahtuviin katastrofeihin johtuvat. Ne eivät siis suinkaan ole merkki moraalimme huonosta laadusta, vaan täysin päinvastoin: ne ovat seurausta omien yhteisöjemme erityisestä kehityksestä.

    Ja valitettavasti -- joidenkin normimoralistien mielestä hyvinkin valitettavasti -- väistämätön johtopäätös on myös se, ettei normipaineeseen perustuvia "kulttuureja" voi tuoda oman omantunnoneettisen järjestelmämme piiriin. Se olisi vain oman etiikkamme mukaista -- mutta siitä seuraisi yhteisöjen moraalinen romahdus, puolin ja toisin. Mekaanisen normimoraalin maailma ja länsimainen omantunnoneettinen järjestelmä eivät voi mitenkään "sopeutua" toisiinsa. Teokratia ja demokratia sulkevat toisensa pois.

    Alkaneella vuosisadalla pelkästään Afrikan väestöräjähdyksen seurauksena sadat miljoonat kehittymättömät ihmiset yrittävät vaeltaa Eurooppaan. Se tulee olemaan Euroopalle kohtalokasta, koska meillä ei ole sitä tiedollista tai moraalista varustusta, joka auttaisi meitä näkemään miten haavoittuvia omat yhteisölliset premissimme ovat.

    VastaaPoista
  3. Mutta voi miten noloa, kun Suomen presidentti Sauli Niinistö lähettää Notre Damen palon riehuessa yöllä twitterissä SURUNvalittelut Ranskaan. Notre Dame on loppujen lopuksi vain rakennus, vaikka se kuvastaisi kuinka ranskalaisten tuntoja tai mitä lie. RAKENNUS.

    Ehkä Niinistönkin surunvalittelut kuvastavat tätä materialismin aikaa, jona aikana ihmisen hengellä ei ole merkitystä. Oikea uskovainenkaan ei kirkkoja tarvitse mihinkään, tai ehkä ulkokultaisista syistä, mutta ovatko ne oikeita syitä? Eivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinistön valittelut, kuten niin monen muun itsensä kulttuuri-ihmisenä noteeraavan vaikuttajayksilön valittelut, käpertyvät koskemaan vain tätä omaa suomalaista joukkoamme, josta nyt niin monen päättäjän mielestä pitäisi syrjäyttää ellei eliminonoida koko toisinajattelijoiden popula, kuten nimeäni klikkaamalla näkyviin tulevasta linkistä käy selväksi.

      Poista
  4. Notre Dame on gotiikan täydellistymä, gotiikassa heräsivät syvän keskiajan jälkeen vertikaaliset hahmot, joiden varassa eurooppalainen ihminen jälleen alkoi jäsentää perspektiiviä ja sai takaisin tuhat vuotta kadoksissa olleen ajantajun. Eli tuossa rakennuksessa elävät ne ihmisidentiteetin siemenet, jotka sitten vuosisatojen myötä -- kun elpyvät kognitiiviset kyvyt tuottivat myös kartesiolaisen subjektin, "minuuden", individualismin ja sen yhteisöprojektion, kielellis-kulttuurisen kansallisvaltion, sekä subjektin vastakohdan, todellisuuden objektivoinnin, jonka seurauksena syntyivät ja kehittyivät luonnontieteet, tekniikka ja teollinen hyvinvointi --

    -- niin, onko siis mitään järkeä sanoa että Notre Dame on "vain rakennus"? Se on olemuksellinen osa eurooppalaista identiteettiä.

    Ja juuri tällaisia asioita me nykyisessä "materialismissamme" emme ymmärrä. Me emme ymmärrä että kaikki "ihmisyys" on aina kulttuurista ihmisyyttä, ja varsinkin kaikki se ihmisyys, jolla koemme olevan "ihmisarvoa", on aina nimenomaan kulttuurista ihmisyyttä. Ja jos haluamme säilyttää ihmisyyden maailmassa, ainoa mitä voimme todellisuudessa tehdä on oppia tietämäätn ja kunnioittamaan omaa kulttuurista ihmisyyttämme, ehkä toistan tämän: meidän olisi opittava kunnioittamaan nimenomaan omaa kulttuurista ihmisyyttämme.

    Sillä mitään muuta me emme voi. Ihmisyys on historian tuote, ihminen on aina kulttuurinen artefakti. Siitä kaiken -- kaiken ajattelun ja toiminnan -- tulisi lähteä liikkeelle. Se on yksinkertaisin, väistämättömin ja välttämättömin tosiasia, joka meidän tulisi tajuta realiteetiksi. Ei ole mitään abstraktia, ylhistoriallista, ylikulttuurista, ylikansallista, yliyhteisöllistä yli-ihmisyyttä -- meille on olemassa vain tämä oma ihmisyyden laatumme. Meidän tehtävämme on pitää huolta omasta ihmisyydestämme, ei kuvitella ulkokultaisesti että maailman kaikki ihmiset voitaisiin pelastaa samoilla ehdoilla.

    VastaaPoista
  5. Kun Notre Damen korjaukseen löytyi avustajia nopeasti ja ilmeisen spontaanisti, yhtä nopeasti virisi valitus siitä, että apua ei löydy siihen ja tähän ja tuohon valittajan intressissä olevaan asiaan. Väitteet siitä, että rahaa ei löydy esimerkiksi kehitysapuun tai muuhun vastaavaan ovat tietysti täysin paikkansa pitämättömiä, kuten hyvin lyhyelläkin tarkastelulla selviää.

    Lähinnä minua ihmetyttää, mikä motiivi noilla valittajilla on? Haluavatko he, että Notre Dame jätettäisiin raunioksi, kuten DDR jätti Dresdenin Frauenkichen 50 vuodeksi . Onko takana kenties sama ideologiakin. Vai onko kyse pelkästä ymmärtämättömyyteen pohjaavasta kulttuurivihamielisyydestä. Vai onko kyse yksinkertaisesta rahastamisyrityksestä, jossa Notre Damen siivellä yritetään rahastaa omia intressejä lähellä oleville bisneksille.

    VastaaPoista
  6. Suomi yksistään panee tänne saapuneiseen turvapaikanhakijoihin ja turvapaikan saaneisiin miljardeja vuosittain. Että eiköhän tässä ole oma ruutu täytettynä. Sääli ettei apu tällä kertaa osunut hädänalaisiin.

    Tämän päivän Hesaristakin sai lukea, miten ihmeellisen ihanaa lähiöiden ns. kansainvälistyminen on: Hiljakin on oppinut jo somalin sanoja! Oikeamielistö hurraa ja riemuitsee - jäi vain huomaamatta, että Fatima osaa jatkossakin vain somalia.
    -Ville-

    VastaaPoista
  7. Riippumatta siitä mitä mieltä kehitysavusta on niin kohtuullisen pöhköltä tuo Notre Damen korjauslahjoitustouhu näyttää. Ihan kuin Ranskassa ei olisi fyrkkaa muutamaa sataamiljoonaa pistää tuohon, hehän ne turistirahatkin keräävät ja huom, jättivät tuollaisen arvorakennuksen kokonaan ilman sammutusjärjestelmää.

    VastaaPoista
  8. Notre Damen korjausprojekti, jonka tuli tuhosi, sai aikaan paljon kalliimman projektin vuosiksi eteenpäin. Korjatahan se täytyy, rakennushistorian yksi suurimmista.

    Ranskalla on atomipommeista lähtien kovan luokan osaamista vaativia tuotteita. Mutta tulipalon aiheuttamien tuhojen ehkäisyyn ei Gallian ukkojen tietotaito riitä??? Vaikea laji, kuten on myös pärekaton kulotus.

    Noiden arabimaiden teknistä taitavuutta ei kovasti kehuta. Mutta eipähän Notre Damen paloa vastaavia moskeijatuhoja liene ihan lähihistoriassa tapahtunut? Pitäisikö lähettää huoltosuhdetta paikkaamaan saapuneita ammattimiehiä oppiin sinne, missä uskonnolliset rakennukset hoidetaan paloturvallisesti?

    VastaaPoista
  9. Kyllä Suomessakin löytyi aivan riittävästi rahaa myös esimerkiksi Porvoon tuomiokirkon jälleenrakentamiseen palon jälkeen. Se toki on aika pieni verrattuna Notre Dameen, mutta niinhän on Suomikin väkiluvultaan verrattuna Ranskaan.
    Tosin se oli muutoinkin päätetty peruskorjata Porvoon valtiopäivien 200-vuotispäivään mennessä, mutta töitä ei ollut vielä ehditty aloittaa, kun se paloi. Palon vuoksi jälleenrakentaminen kuitenkin tuli epäilemättä paljon kalliimmaksi kuin remontti olisi muutoin tullut.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!