Historiantutkija Teemu Keskisarja päätti sohaista yhtä aikamme unelmakuvaa toimimalla kuten tunnettu yleisönosastokirjoittaja ja twitteristi Keijo Kaarisade. Siis kirjoittamalla kuvauksen Suomen kolonialistisesta historiasta sellaisesta muutamiin yksittäisiin anekdootteihin perustuvasta näkökulmasta, jolla politiikkamme tietty osa (esimerkki) haluaisi korvata faktapohjaiseen tutkimukseen perustuvan menneisyytemme.
Itse Keskisarjan kolumnia lukiessani hymähtelin tämän tästä. Mutta hymyni hyytyi kun siirryin kirjoituksen saamiin kommentteihin - niistä melkoinen osa näyttäisi olevan samaa mieltä tekstin pseudohistoriallisen sanoman kanssa eli ottaneen jutun tosissaan.
Tämä kertoi ainakin itselleni sen, että historian näkökulmaa aktiivisesti muuttava vihervasemmistolaisten fraktio on kuin onkin onnistunut saamaan vaihtoehtoisen totuutensa ainakin joidenkin ihmisten mielissä uskottavaksi. Keskisarja puolestaan näyttää ainakin osin epäonnistuneen satiirissaan - näin siitä huolimatta, että jutussa vilisi aivan päättömiä väitteitä kuten tervanpolttajien "raikas ja vapaa työnilo" tai vanhojen kaupunkiemme "marmoripalatsit".
Toisin sanoen Keskisarjalle kävi kuten Keijo Kaarisateelle, jonka jutut upposivat useiden maamme suurimpien lehtien mielipidesivuille kuin kuuma veitsi voihin huolimatta niiden sisältämistä idioottimaisista mutta poliittisesti korrekteista höpötyksistä. Siitä huolimatta tai juuri siksi Keskisarja teki meille suomalaisille suuren palveluksen.
Kirjoituksensa kirjoittamalla hän nimittäin osoitti, että parodiahorisontti on nyt ylitetty paitsi maahanmuuttoasioissa niin myöskin menneisyytemme tulkinnoissa. Ehkäpä seuraavaksi tulee aika, jolloin joku maamme pääministeri esittelee merkittävänä saavutuksena sellaista, että antamalla rapiat kuusi ja puoli miljardia euroa kaverille saa takaisin reilut kolme. Tai että Suomen hallituksen ministeri arvelee saatavuusharkinnan, joka ei koske kansainvälisten huippuosaajien palkkaamista, vaikeuttavan sen tason huippukoodareiden rekrytointeja, joita on vain muutama maailmassa.
Anteeksi, en kuullut... Ai että nuo kaksi esimerkkiäni ovat jo toteutuneet - no niinpä ovatkin, tulihan niihin tosiaan itsekin laitetuksi sylttytehtaalle johtavat linkitkin. Mistä ne sitten kertovat? Ei kai vain sitä, että surrealistinen parodiahorisontti on ylitetty jo Suomen hallituksenkin osalta? Eihän?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Parodiat valaisivat masentavaa todellisuutta
Punavihreä kenttäoikeus
Kansanmurhan välttäminen vaati sankareita
Tekstit
-
Satiiri on vastaanottajan lukutaidon paljastava laji. Onneksi sitä ei ole kuitenkaan vielä kielletty. Keskisarjan kolumnit käyvät hyvästä vertaissparrauksesta monelle tiedostavalle akateemiselle tutkimukselle, jos uskaltavat lukea.
VastaaPoistaMinusta on nykyaikana riskaabelia tutkijan esittää mitään parodiaa. Keskisarjankin teksti osui liian lähelle BLM-mielipuolien kantoja, että sitä olisivat kaikki erottaneet parodiaksi.
VastaaPoistaSatiiri / parodia on aina riski, koska kirjoittaja valmistaa ns. kaksiteräisen miekan, ja nykyisin lukutaito ei ole huipussaan ja lukijalla oletetaan olevan valta päätellä mitä tunnereaktioiltaan pystyy.
VastaaPoistaNämä ovat hirvittävän mittaluokan tragedioita jotka koskettavat eurooppalaisen ihmisen koko kulttuurikognitiota.
VastaaPoistaKeskiajan jälkeen renessanssissa elpyivät uudelleen jo Rooman valtakunnassa olemassa olleet psyykkiset kyvyt, syvyysperspektiivin hahmottaminen ja ajantaju. Lukutaito tuli taas mahdolliseksi, ja kirjoitetun kielen ominaislaatu tarvitsi kerroksellista ajattelua. Todellisuuden kanssa käyty empiristinen vuoropuhelu alkoi kartuttaa tiedon määrää.
Nyt kirjallisuus on kuolemassa, ja se taantumisprosessi etenee nimenomaan ajattelun kerroksellisuuden katoamisena. Kerroksellinen huumori, parodia, ironia, satiiri, sarkasmi -- ne katoavat ensin. Jäljelle jää tunnustuksellista ismiajattelua, signaalileimoja, syyttäjä, joka jälleen uskoo maagisiin leimaaviin noitavoimiin.
Jos joku joskus keksii ja kertoo tavan, jolla tyhmemmäksi muuttuneelle ihmisille voitaisiin kertoa, että hän on tyhmä, kaikkien tiedonalojen kaikki Nobel-palkinnot pitäisi antaa tälle keksijälle. Sitä viestiähän ei mitenkään voi saada perille. Ainoana vastauksena on yhä useammin primitiivinen loukkaantuminen ja raivoreaktio, nyrkinisku tai syyte "vihapuheesta".
Kysyisin:
VastaaPoistaOnko tämä Eu:n tukipaketti jo saanut eduskunnan hyväksynnän? Vai eikö sitä hyväksyntää edes tarvita?
Ei ole hyväksytty eduskunnassa. Ja tarvitsee sen hyväksynnän mikäli noudatetaan Suomen lainsäädäntöä.
PoistaTotuuden jäljeisessä ajassa parodiakin kelpaa maailmankuvan pönkittäjäksi yllättävän monelle. "Minulla on niin hyvä mielipide, että se ohittaa totuudenkin."
VastaaPoistaJuu,läpi meni ;-). Hauska kirjoitus. Harmi, kun Aatulla kunto petti, eikä me päästy tositoimiin siellä meille luvatussa Belgian Kongossa...
VastaaPoistaDemokratian toimivuuden ja tulevaisuuden kannalta on huolestuttavaa, jos kansalaiset nielevät tarkoituksellisen karkean parodian totena. Demokratian vahvuutenahan on pidetty sitä, että kansalaiset pystyvät antamaan rauhallisesti ja hyvässä järjestyksessä potkut pöljille poliittisen vallan käyttäjille. Mutta jos kansalaiset nielevät pahimmatkin pöljyydet totena, olipa ne sitten esitetty tosissaan tai piloillaan, silloin demokraattisen systeemin ehkä vahvin piirre lakkaa toimimasta. Valitettavasti tästä on vahvoja merkkejä ilmassa. Somesta nyt tietysti puhumattakaan.
VastaaPoistaKommarimedian toimittajina esiintyvät propagandistit kommentoivat melko varmasti itse noita koska vääriä mielipiteitä joudutaan sensuroimaan raikkaassa Neuvostoliittolaisessa tunnelmassa niin paljon.
VastaaPoista"Älä narraa itseäsi suon, kuokan ja Jussin narratiivilla. Alussa olivat maailmankauppa, orjat ja terva."
VastaaPoistaTai ehkä pikemminkin: Joskus muinoin oli suo, sitten tulivat kuokka ja Jussi ja vielä myöhemmin vähitellen maailmankauppa, orjat ja terva. Mutta Hämeen sisämaassa olivat suo, kuokka ja Jussi vielä siihen aikaan (1880-luvulla? Suunnilleen siltä ajaltahan se Väinö Linnan romaani alkaa), kun Pohjois-Pohjanmaalla olivat jo kauan olleet maailmankauppa ja terva. Orjia sielläkään ei ollut, mutta siellä tuotetulla ja muualle viedyllä tervalla oli kyllä orjalaivojakin tervattu, ei tosin enää 1880-luvulla.
Ja kyllä siellä Pohjois-Pohjanmaalla on varsin paljon suota vieläkin, mutta enää niitä ei kuokita pelloiksi.