Faktatietoa pääministeri Petteri Orpon ja kansanedustaja Teemu Keskisarjan välisen debatin arvioimiseksi

Arvoisa lukijani lienee jo havainnut, että pääministerimme Petteri Orpo (kok) Orpo ei ymmärrä eikä hyväksy Teemu Keskisarjan (ps) A-studiossa esittämiä puheita väestönvaihdosta. Tämä oli nimittäin sanonut, että "väestönvaihto on ruma v-sana, mutta tosi. Yhden sukupolven saatossa yli kuusisataatuhatta ulkolaista Suomeen. Heitä on jo kaksi kertaa enemmän kuin suomenruotsalaisia".

Lisäksi Keskisarja lähetti huomautuksen "väestönvaihtajille". Sen mukaan "pidot eivät parane väkeä vaihtamalla, pikemminkin päinvastoin. Siivot, suomalaiset pidot muuttuvat kehitysmaalaiseksi, sikalaksi ja verilöylyksi. Siksi väestönvaihto sapettaa minua ja perussuomalaisia."

Keskisarja kysyi keskustelukumppaneiltaan myös retorisen kysymyksen siitä, että "onko joku meistä neljästä sitä mieltä, että esimerkiksi afrikkalaiset ja lähi-itäläiset ovat koulutuksellisesti, sivistyksellisesti, ammatillisesti samalla tasolla kuin suomalaiset?"

* * *

En ole nähnyt kyseistä keskustelua, joten edellä olevat kommentit ovat peräisin Ylen siihen liittyvästä artikkelista. Siitä huolimatta ajattelin tarjota teille, arvoisat lukijani hiukan faktatietoa tänä vuonna tilastoidusta maahanmuutosta - nimittäin taulukon maahamme myönnetyistä oleskeluluvista (sisältäen kaikenlaisen maahanmuuton) tämän vuoden aikana. 

Siispä tässä teille tarkasteltavaksi Maahanmuuttoviraston tilastojen perusteella koostamani taulukko, jossa oleskeluluvan saaneiden ihmisten lähtömaat on järjestetty tulijoiden määrien perusteella. Ainakin omasta mielestäni taulukko on varsin mielenkiintoinen, mutta jätän omat selittelyni sikseen ja siirrän tulkintavastuun teille itsellenne, arvoisat lukijani. 

Olkaapa siis hyvät!

Päivän aiempi merkintä:
Muslimihuiveista tarvitaan tutkimustietoa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisradio salasi Mohammed Ahmedin nimen
Isojen kaupunkien väestökehityksen korrelaatio työllisyys- ja työttömyyasteen muutokseen on korkea
Kolmesta espoolaistapauksesta

Poliittinen peli

Helsingin sanomien mukaan näyttäisi siltä, että paljon julkisuutta saaneen valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) budjettiesityksen suurimmat erimielisyyttä aiheuttavat seikat ovat koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen kohdistuvat leikkaukset sekä toisaalta sosiaaliturvamenojen sulkeminen pois säästökohteena. Toisin sanoen Petteri Orpon (kok) johtama hallitus näyttäisi olevan yksimielinen kehitysavun, kehityslainojen ja humanitaarisen katastrofiavun korotuksen perumisesta sekä kiintiöpakolaisten vastaanottamisen lopettamisesta - minkä panin ilolla merkille. 

Tämä tarkoittaa sitä, että ainakin Kokoomus - ja myös opetusministeri Anders Adlercreutz (rkp) - haluaisi vaihtaa koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen paikkaa sosiaaliturvamenojen kanssa. Tämä olisi sikäli loogista, että tällainen muutos mitä todennäköisimmin tukisi suomalaisten osaamistasoa ja sitä kautta kilpailukykyä kansojen välisessä taloudellisessa kilpailussa. 

Taustalla on nähtävissä ainakin osittain myös hallituksen pääpuolueiden välinen poliittinen peli. Kokoomus tuskin saa montaakaan ääntä sosiaaliturvaa nauttivista ihmisistä kun taas Perussuomalaisille juuri tämä joukko on ollut tärkeä - mutta ilmeisesti juuri nykyisen oikeistohallituksen aikana katoamassa oleva - kansalaisryhmä. Ja päinvastoin, Kokoomuksella on paljon kannattajia kaiken tasoisissa oppilaitoksissa opettavien henkilöiden ja myös opiskelijoiden joukossa, mutta perussuomalaisilla vähemmän.

Omalta osaltani arvelen väännön päättyvän jonkinlaiseen kompromissiin, jossa molemmat puolueet voivat jälkikäteen sanoa toimineensa oman kannattajaryhmänsä puolesta ja pelastaneen heille tuikitärkeitä budjettieuroja. Toivon mukaan tällainen kompromissiratkaisu on aidosti hyödyllinen myös Suomen talouden ja tulevaisuuden kannalta - ja samalla ohjaa koko koulutus-, tutkimus- ja tuotekehityskokonaisuutta kohti entistä tuloksellisempaa ja kansakunnan kokonaisuutta hyödyntävää suuntaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuija Siltamäen kysymys ja tosiasiat
Suomen oiva päätös kantaa hedelmää
Suomalaisten siniset silmät tulevat kalliiksi

Suomen oiva päätös kantaa hedelmää

Suomen tannoinen päätös Ukrainan tukemisesta ostamalla suomalaisia aseita kotimaisilta valmistajilta on mennyt aika pienellä uutisnäkyvyydellä. Ratkaisu oli kuitenkin taloudellisessa umpitunnelissa haparoivan maamme talouden kannalta hyvä, sillä tätä kautta Venäjän torjuntaan käytettävät rahat saatiin palvelemaan kotimaista teollisuutta. 

Tehty ratkaisu on nyt osoittautumassa vielä alkuperäistä ajatustakin oivallisemmaksi, kun USA:n presidentti Donald Trump on vaatinut eurooppalaisia ostamaan Ukrainan tarvitsemia amerikkalaisaseita maansa sotateollisuudelta. Ja siten kasvattamaan niiden kautta oman maansa talouden rahoitusta. 

Tarkoitan sitä, että suomalaisaseiden Ukrainaan viemisen perusteella Suomi saattoi nyt  tehdä hyvällä omallatunnolla muista pohjoismaista poikkeavan ratkaisun ja ilmoittaa, ettei meidän käytössämme olevaa rahaa riitä käytettäväksi amerikkalaisaseisiin. Eikä sitä tosiasiassa riitä moneen muuhunkaan asiaan, kuten valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) tuore ilmoitus miljardin euron lisäsäästöistä julkisista menoista osoittaa. 

Sivumennen sanoen valtionvarainministeri ilmoitus osoittaa sen, ettei hänestä tai hänen puolueestaan voi käyttää - edes maamme valtalehdistössä - nimitystä "populisti", sillä sellainen ei koskaan eikä missään tilanteessa tee tietoisesti päätöksiä, joiden tietää herättävän vastustusta äänestäjissä. Ja sellainenhan Purran ilmoitus tulevista budjettileikkauksista nimenomaisesti on. 

Näin siinäkin tapauksessa, että siihen sisältyisi juuri hänen äänestäjäkunnassaan kannatusta saava kehitysapuvarojen nollaaminen. Tai maahanmuuttoteollisen kompleksin rahoituksen supistaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
USA:n päätöksen seuraukset

Monta kärpästä yhdellä iskulla
Olemmeko kolmannen maailmansodan kynnyksellä?

Kaatuuko Suomen hallitus palestiinakysymykseen?

Helsingin yliopiston Johanna Vuorelma arvioi, että kysymys Palestiinan tunnustamisesta voisi kaataa Petteri Orpon (kok.) hallituksen, koska Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset vastustavat sitä. Jos näin kävisi, olisi tilanne lievästikin sanottuna täysin absurdi erityisesti jälkimmäisen kannalta.

Perustelen tätä sillä, ettei palestiinalaiskysymyksellä ole juuri minkäänlaista reaalipoliittista merkitystä puolueen kannattajille, joille Suomen aiemmin harjoittama epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka sekä siihen liittyneet lieveilmiöt oli viime eduskuntavaaleissa ylivoimaisesti tärkein syy äänestää Riikka Purraa ja kumppaneita. Tämän seurauksena puolue ajoi hallitusohjelmaan suuren joukon maahanmuuttopolitiikan uudistuksia, joita on myös toteutettu nopeaan tahtiin - eikä tehtävä ole suinkaan vielä suoritettu loppuun. 

Siksi olisin äärimmäisen yllättynyt, jos puolueen johto päättäisi kaataa hallituksen mahdollisen Palestiinan valtion muodollisen - ja sinänsä merkityksettömän - tunnustamisen takia. Sen sijaan pidän hyvinkin mahdollisena - tai ainakin järkevänä - että puolue pyrkisi kytkemään arabivaltion tunnustamisen johonkin muuhun itselleen tärkeään tavoitteeseen.

* * *

Toinen Palestiinan tunnustamista vastustava puolue on Kristillisdemokraatit. Heille tämä asia lienee paljon tärkeämpi kuin Purralle tai hänen puolueelleen, sillä juutalaisvaltion olemassaolo on heille tärkeä identiteettipoliittinen kysymys. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei hallitus kaatuisi Kristillisdemokraattien lähtöön, sillä puolue sai viime vaaleissa vain viisi kansanedustajaa, eikä hallituksen pohja ole niin kapea, etteikö sen enemmistö kestäisi heidän lähtöänsä. Mutta toki marginaali pienenisi ja lakiesitysten läpi ajaminen vaikeutuisi jonkin verran. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, esittääkö Orpon hallitus presidentti Stubbille Palestiinan valtion tunnustamista. Yksi tapa sen tekemiseksi ilman, että hallituksessa syntyisi suurta erimielisyyttä, olisi asettaa selkeät ehdot tunnustamisella vähän samaan tapaan kuin Ranska teki. 

Luontevaa olisi esimerkiksi se, että ehdoksi asetettaisiin Hamasin antautuminen, aseista luopuminen, Israelin valtion yksiselitteinen tunnustaminen sekä sen johtohenkilöiden saattaminen kansainvälisen oikeuden eteen Hamasiin liitetyistä terroriteoista. Itse asiassa nämä ehdot eivät olisi pelkästään luontevia, vaan välttämätön edellytys sille, että Pyhälle maalle voisi edes kuvitella syntyvän pysyvää ratkaisua kahden valtion malliin pohjalta. 

Sikäli tällaista ratkaisua voisi pitää myös palestiinalaisia kannustavana - ja mikäli he toteuttaisivat Suomen vaatimukset - myös Israeliin suuntaan painetta luovana toimenpiteenä. Ja lopultakin yhtenä askeleena kohti pysyvää rauhaa laajemminkin Lähi-idässä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmassa on parempi kuin suunsoitto oppositiossa
Pelihimo ja takapiru
Maahanmuuttopolitiikalla on hintansa, Teemu Keskisarja!

Heittääkö Sofia Virta haasteen Minja Koskelalle?

Yleisradion tuoreen gallupin mukaan Suomen suosituimpana puolueena jatkaa SDP, jota kannattaa edelleen noin neljännes maan asukkaista. Toisena jatkaa päähallituspuolue Kokoomus, jolle antaisi äänensä yli viidennes suomalaisista. 

Näillä näkymin nämä kaksi puoluetta tulevat kilpailemaan seuraavissa eduskuntavaaleissa pääministerin paikasta, sillä kolmantena majailevan Keskustan nousu jäi lyhyeksi ja puoluetta kannattaa jälleen vain alle 14 prosenttia suomalaista. Siten sille olisi ensi vaalikaudella tarjolla periaatteessa enintään hallituksen apupuolueen paikka, mutta toisaalta puheenjohtaja Antti Kaikkoselle (kepu) saattaa tarjoutua mahdollisuus valita kahdesta suuresta ja siten kiristää tulevaan hallitusohjelmaan merkittävä määrä omia tavoitteita. 

Gallupin kaksi oleellisinta tulosta olivat kuitenkin Perussuomalaisen kannatuksen putoamisen loppuminen - kuten itse ennakoin jo kaksi viikkoa sitten - sekä Vasemmistoliiton kannatuksen kasvu Vihreiden kustannuksella. Näin ollen Petteri Orpon (kok) hallituksen selvässä kasvussa olleet sisäiset jännitteet jäänevät lopulta suhteellisen pieniksi ja toisaalta suomalaisen laitavasemmiston punaväri on kirkastumassa vihreän kustannuksella. 

Tämä saattaa ärhäköittää Sofia Virtaa (vihr) entistä räväkämpään suunsoittoon ja mahdollisesti suuntaamaan taisteluhaasteita hallituksen sijasta Minja Koskelan (vas) suuntaan. Nähtäväksi siis jää, syntyykö tästä jopa pysyvä railo laitavasemmiston keskelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kompostintarkastuksista uuteen punamultahallitukseen
Hakaristiryijy

Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen

Oikeus ratkaisee saako Halla-ahoa kutsua fasistiksi

Poliittisella vasemmistolla on ollut tapana haukkua kanssaan eri mieltä olevia natseiksi tai fasisteiksi. Näin tekivät myös vasemmistolainen koomikko Iikka Kivi ja helsinkiläinen varavaltuutettu Aino Tuominen (vihr) kirjoitellessaan sosiaalisessa mediassa puhemies Jussi Halla-ahosta (ps).

Näiden väitteiden takia puhemies teki poliisille rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta ja sen seurauksena syyttäjä on nostanut syytteen mainittuja koomikkoa ja varavaltuutettua vastaan. Heistä ensimmäinen ei ole halunnut kommentoida asiaa, mutta jälkimmäinen avasi suunsa tavalla, joka on hyvin valaiseva. 

* * *

Ensinnäkin Tuominen väitti, että "on suomalaisen demokratian kannalta ikävää, jos johtavien poliitikkojen tekemää politiikkaa ja linjaa ei voi kommentoida". Hän ei siis ilmeisesti ymmärtänyt, ettei syyte koske sinänsä hänen poliittista kommenttiaan vaan puhemiehen virheellistä leimaamista äärimmäisen negatiivisella termillä.

Wikipedian mukaan "fasismissa autoritaarinen äärinationalismi ja johtajavaltaisuus yhdistyivät korporatistiseen järjestelmään, joka nähtiin 'kolmantena tienä sosialismin ja kapitalismin välillä'. Fasistit vastustivat sekä liberaalidemokratioita että kommunismia...  Fasistit tavoittelivat totalitaristista, valtion kontrolloimaa ja puolueen johtamaa valtiota".

Tätä taustaa vastaan voidaan tarkastella Tuomisen väitettä, jonka mukaan "en ole käyttänyt termiä loukatakseni, vaan kuvaillakseni hänen poliittista kantaansa". Halla-aho ei kuitenkaan ole koskaan tavoitellut edellisessä kappaleessa mainitsemiani asioita. 

Tästä esimerkkinä mainittakoon, että noustuaan Perussuomalaisten puheenjohtajaksi vuonna 2017 hän asetti ainoaksi ehdoksi puolueen jatkamiselle Juha Sipilän (kepu) hallituksessa aiemmin sovitun ohjelman toteuttamisen. Tämä ei kuitenkaan kelvannut pääministerille, joka kieltäytyi toteuttamasta oman hallitusohjelmansa maahanmuuttopoliittista osuutta.

Toisena esimerkkinä mainittakoon, että Halla-aho linjasi vuonna 2020 puolueensa nuorisojärjestöön liittyen, että "puolueen johto on tehnyt täysin selväksi sekä puolueen sisäisesti että julkisuuteen, että fasistisilla ja kansallissosialistilla linjauksilla ei ole tilaa perussuomalaisissa." Lisäksi hän ilmoitti, että "fasistisilla ja kansallissosialistisilla linjauksilla ei ole sijaa perussuomalaisissa emmekä hyväksy sitä, että edes itsenäinen nuorisojärjestö perussuomalaisten logon alla tekee tällaisia ulostuloja".

On siis aivan selvää, ettei Tuomisen käyttämä termi millään tavalla kuvaile Halla-ahon poliittista kantaa. Eikä sitä voi siitä syystä pitää asiallisena sananvapauden käyttönä vaan pikemminkin virheelliseksi ja kohteensa kunniaa loukkaavaksi tarkoitettuna leimasanana.

* * *

Tätä taustaa vastaan on mielenkiintoista, että Tuomisen mukaan "jo se, että johtava poliitikko tekee hänen poliittiseen linjaansa kohdistuvasta termistä yksittäisessä twiitissä rikosilmoituksen, on omiaan kaventamaan kaikkien suomalaisten sananvapautta". 

Tämä on tietenkin vakava syytös, koska sananvapaus on keskeinen osa toimivaa yhteiskuntaa. Minun on kuitenkin vaikea nähdä, että poliitikkojen leimaaminen poliittisesti latautuneella ja virheellisellä iskusanana olisi keskeinen tai edes tarpeellinen osa sananvapautta. 

Edelle kirjoittamastani huolimatta toivon kuitenkin, ettei oikeus tuomitsisi Iikka Kiveä tai Aino Tuomista minkäänlaiseen rangaistukseen valheellisesta leimakirveestään, vaan ojentaisi heitä lempeällä kädellä - kuin pikkulapsia - siitä, että toisten nimitteleminen ja heistä valehteleminen on tuhmaa. 

Näin siksi, että rangaistus tekisi Kivestä ja Tuomisesta - ainakin omiensa joukosta - sananvapauden marttyyreitä. Eikä se olisi hyväksi sen enempää suomalaiselle politiikalle kuin sananvapaudellekaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta
Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus
Onko X äärioikeistolainen propagandakanava, kuten Timo Harakka väittää?

Laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmassa on parempi kuin suunsoitto oppositiossa

Perussuomalaiset ovat maksaneet kovan hinnan osallistumisestaan hallitukseen taloudellisesti vaikeana aikana. Puolue on nimittäin menettänyt Helsingin sanomien gallupin mukaan yli puolet siitä kannatuksesta, joka sillä oli viime eduskuntavaaleissa. Ja sen seurauksena purralaisten kannatus on pudonnut Vasemmistoliiton tasolle. 

Kysely tehtiin toukokuun 19. ja kesäkuun 16. päivän välillä, joten puolueen puoluekokouksen (14.-15. kesäkuuta) vaikutus ei näy tuloksessa juuri lainkaan. Asialla on sikäli merkitystä, että puolueen puheenjohtajiston muutosten - erityisesti kansanedustaja Teemu Keskisarjan valinnan - on yleisesti tulkittu olleen jonkinlainen protesti puolueen hallituspolitiikkaa vastaan (esimerkki ja toinen).

* * *

Valtiovarainministeri Purra on siis tilanteessa, jossa hän on edelleen vastuussa Suomen talouden pelastamisesta hurjalta velkaantumiselta ja lähes koomaksi muuttuneelta stagnaatiolta, mutta suuri osa puolueen potentiaalisesta kannattajakunnasta on hylännyt hänet. Ja jopa oman puolueen johtoon on noussut tahoja, joiden toivotaan muuttavan sen toimintaa hallituksessa. 

Eikä pelkästään toivota, vaan puolueen kolmanneksi varapuheenjohtajaksi noussut Simo Grönroos on jo ehtinyt vaatimaan hallitusohjelman muuttamista lisäämällä sinne maahanmuutton kiristystoimia. Tämä olisi tietenkin kaikkien suomalaisten kannalta sinänsä järkevää, mutta tuskin realistista - ja pahimmassa tapauksessa koko hallitus saattaisi tulla korvatuksi sinipunaisella kabinetilla, jossa valtiovarainminsterinä häärisi Antti Lindtman (sd) jakelemassa rahaa kaikille niille, jotka sitä ymmärtäisivät pyytää. 

* * *

On selvää, että puheenjohtaja Riikka Purra ymmärtää sinipunan vaaran, eikä ole siksi lähtenyt esittämään - ainakaan julkisesti - vaatimuksia hallituskumppaneilleen. Sen sijaan hän on huolehtinut omalta osaltaan hallitusohjelman toteuttamisesta kokonaisuutena, johon jo sisältyy huomattavia haitallista maahanmuuttoa vähentäviä toimenpiteitä. Niistä yksikään ei etenisi sinipunahallituksessa, vaan vaarana olisi jopa jo tehtyjen päätösten peruminen Lindtmanin ja Anders Adlercreutzin (ruots) johdolla ja vaatimuksesta.

Nähtäväksi kuitenkin jää, millä tavalla puoluekokouksen protesti näkyy hallituspolitiikassa. Toistaiseksi ei ole näkynyt suuria muutoksia, vaan viimeisimmän uutisen mukaan pääministeri Petteri Orpo (kok) ja Riikka Purra nostivat juuri esille Suomen holtittoman velkaantumisen pysäyttämisen ylivaalikautisen velkajarrun avulla. 

Tavoite on kaikella tavalla järkevä, koska nykyisellä velkaantumistahdilla pää tulee ennemmin tai myöhemmin vetävän käteen. Mutta samalla se on katkeraa myrkkyä monen Perussuomalaisten potentiaalisen kannattajan poliittiselle maailmankuvalle. Ja saattaa siksi johtaa yhä syveneviin erimielisyyksiin puolueen sisällä - ja jopa sen hajoamiseen samalla lailla kuin tapahtui Jussi Halla-ahon (ps) noustua Perussuomalaisten puheenjohtajaksi. 

* * *

Omalta osaltani toivon, ettei näin kävisi, vaan puolueen potentiaalinen äänestäjäkunta ymmärtäisi hallituksen olevan ainoa valtioelin, jossa pystyy oikeasti vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen. Ja ettei suomalaisessa monipuoluedemokratiassa hallitukseen pääse osallistumaan - ja sen ohjelmaa määrittämään - diktatorisesti sanelemalla, vaan ajamalla itselle tärkeitä asioita ja niiden läpi saamiseksi myöntyä hallituskumppaneiden tärkeinä pitämiin asioihin. 

Näin on tehty myös Orpon hallituksen hallitusohjelmaa koottaessa, ja vain siksi siihen sisältyy myös poikkeuksellisen monia maahanmuuttoon liittyviä hyviä uudistuksia. Mutta samasta syystä myös sellaista, jota Riikka Purra tai kukaan muukaan perussuomalaisesti ajatteleva ei olisi sinne halunnut. 

Toisin sanoen Perussuomalaisten kannattajien olisi hyväksyttävä se tosiasia, että laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmasta on paljon parempi kuin suunsoitto oppositiossa. Tämän näyttäisi ymmärtävän myös puolueen tämänhetkinen kannattajakunta, joten puolueen kannatus tuskin laskee enää nyt mitatusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisten ja RKP:n välinen suhde

Äärimmäisen mielenkiintoinen nyanssi

Kompostintarkastuksista uuteen punamultahallitukseen

Perussuomalaisten ja RKP:n välinen suhde

Perussuomalaiset valitsivat eilen puolueensa johdon. Puheenjohtajana jatkaa Riikka Purra ja puoluesihteerinä säilyi Harri Vuorenpää. He edustavat siis jatkuvuutta puolueen politiikassa ja suhteessa hallitukseen. 

Suurimman huomion sai kuitenkin ensimäiseksi varapuheenjohtajaksi valittu Teemu Keskisarja, joka profiloitui ennen vaaleja perussuomalaisten hallituspolitiikan kritisoijana. Tai ainakin tuli valituksi uuteen hommaansa sillä ajatuksella, että se jämäköittäisi puolueen toimintaa valtiolaivan peräsimessä. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka paljon Keskisarjan valinta lopulta muuttaa Petteri Orpon (kok) hallituksen toimintaan. Ja kuinka Keskisarja ja kumppanit vastaavat Anders Adlercreutzin (ruots) eilen heittämään taisteluhansikkaaseen (josta kirjoitin juuri äsken).

* * *

Asia on kiperä molempien puolueiden kannalta, sillä Adelcreutzin ulostulo lienee suunnattu hänen puolueensa arvoliberaalin siiven kannattajille, joille hallituksen perussuomalaisvetoinen maahanmuuttopolitiikka on myrkkyä. Samaan aikaan hallituksen kokoomuslainen talouspolitiikka on vaikeasti nieltävää suurelle osalle perussuomalaisten kannattajakuntaa. 

Siksi haluan painottaa molemmille edellä mainitulle osapuolelle ja niiden kannattajille, että on vaikea löytää kummallekaan paremmin sopivaa hallituspohjaa. Onhan Orpon hallitus kuitenkin tehnyt sellaista talouspolitiikkaa, joka miellyttää erityisesti RKP:n varakasta pääkaupunkiseutulaista kannattajakuntaa ja toisaalta on selvää, että mikä tahansa muu hallituspohja pysäyttäisi maahanmuuttopoliittiset uudistukset heti valtaan noustuaan. Ja ehkä Adlercreutzin olisi hyvä muistaa sekin, että RKP:n kannattajien maaseudulla asuva osa on hyvinkin kriittistä suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. 

Siksi suosittelen niin perussuomalaisille kuin ruotsalaisillekin pidättäytymistä hallituksen horjuttamisesta. Ellei muusta syystä niin siitä, että mikä tahansa vaihtoehto olisi kummankin puolueen kannalta nykyistä huonompi. 

Sitä paitsi, seuraaviin eduskuntavaaleihin on vielä melkein kaksi vuotta - eikä kukaan muista enää silloin, mistä asioista tänä kesänä väännettiin poliittista kättä. Eikä hallituksen keikuttamisesta juuri nyt voi edes teoriassa seurata kuin pelkkää harmia kummankaan puolueen poliittisille tavoitteille.

Päivän aiempi blogimerkintä:
Anders Adlercreutz ja muunneltu totuus

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anders Adlercreutz ja muunneltu totuus
Perussuomalaisuusko aijoi kijroitusvihreeseen?
Äärimmäisen mielenkiintoinen nyanssi

Perussuomalaisuusko aijoi kijroitusvihreeseen?

Käviköhän komennus Perussuomalaisten puoluekokoukseen Ilta-Sanomien toimittajan tunteisiin, kun hänen julkaistu tekstinsä näytti seuraavalta tänään 14.6. kello 10.10.

"Purran mukaan perussuomalaisilta vaaditaan paljon lisää. Hän toteaa, että PS on kriistänyt maahnmuuttoa. Hän kritisoi koulutusperäistä maahanmuuttoa.

Purra: Hiljentyminen on raukkamaista

- Dystopiaa, pelottelua, liitoittelua, Purran kannatuspaniikkia, hän sanoo.

Purran mukaan mukaan on pahinta hilejntyä ja katsoa sivusta, kun yhteiskunnassa on ongelmia. Hänenm ukaansa Suomea ei saa päästää tilaan, jossa Birtannia, Ranska ja Saksa ovat nyt.

- Hiljentyminen on raukkamaista.

Purra sanoo, että perussuomalaiset ovat tämän maan toivo, joten he eivät saa pelätä."

Luulen kyllä, että jutun kirjoitusvirheet tullaan korjaamaan päivän mittaan.

Päivän aikaisempi blogimerkintä:
Kuuluuko natsitervehdys oikeuteen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta
Ylen kehitysvammainen
Palopommeista naisen logiikkaan

HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta

Helsingin sanomissa oli juttu puoliksi filippiiniläisestä Perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtajasta, Lauri Laitisesta. Kirjoitus valaisi hänen ajatteluaan puolueessa, jonka kyseinen Erkkomedian päätuote on viime vuosina näyttänyt mielellään negatiivisessa valossa.

Juuri tässä suhteessa HS:n artikkeli olikin blogimerkinnän ansaitseva. Se nimittäin valaisi poikkeuksellisen mehukkaasti journalistista vaikuttamista. 

Laitisen sitaatit ja näkemykset oli kirjattu juttuun sinänsä asiallisesti ja ne noudattelivat yleistä perussuomalaista linjaa. Siten lukija sai tietää, että hoitoallalle opiskeleva nuorisopoliitikko katsoo, ettei alipalkattu työ olisi filippiiniläishoitajankaan etu ja vastustaa siitä syystä itäaasialaisten hoitajien laajamittaista houkuttelua Suomeen. 

Sivumennen sanoen Laitinen on tässä asiassa enemmän kuin oikeassa, sillä tuoreen uutisen mukaan Akavan Piia Rekilä on kertonut, että "sairaanhoitajien työttömyys lähti reippaaseen kasvuun viime syksynä. Huhtikuun lopussa työttömänä oli 1 638 sairaanhoitajaa, mikä on 560 henkilöä enemmän kuin vuosi aiemmin."

Mutta palataan Helsingin sanomien juttuun, jossa Laitisen kerrottiin todenneen, että "meillä ei ole velvollisuutta pitää Suomessa ihmisiä, jotka eivät arvosta yhteiskuntaa tai ihmisten koskemattomuutta". 

Artikkelissa kerrottiin myös, että PS-nuorison puheenjohtaja pitää Euroopan Unionia Suomelle kalliina yleiseurooppalaisena rahanjakokoneena, joka pyrkii sääntelemään sitä, mitä ihmiset saavat sanoa. Ja juuri tässä kohtaa toimittaja aloitti journalistisen vaikuttamisensa. 

Hän nimittäin ryhtyi tulkitsemaan Laitisen tarkoitusperiä itsevaltaisesti ja kirjoitti, että "sillä hän viittaa cancel-kulttuuriin ja woke-piireihin, jotka ovat oikeistopopulismille niin rakkaita vihollisia, ettei aate ehkä selviytyisi ilman niiden vetoapua". Ja pyrki näin nollaamaan EU-eliitin parissa ja yleisemminkin vanhan politiikan puolueissa suositut sananvapauden rajoittamispyrkimykset.

Laitinen sen sijaan osoitti todellista demokratian merkityksen ymmärtämisestä toteamalla Vaihtoehto Saksalle puolueen eli AfD:n kohtelusta Saksassa, että "puolueet radikalisoituvat entisestään, kun ne ajetaan paitsioon. Ne kuitenkin keskittyvät ihan oikeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin."

Tässä yhteydessä Laitinen osoitti myös oman sananvapautensa syvyyden toteamalla Sinimustasta liikkeestä, että "vaikka en itse pystyisi kannattamaan Sinimustia niin kai niilläkin täytyy olla oikeus harjoittaa poliittista toimintaa". 

Seuraavaksi toimittaja kysyi Laitiselta myös sitä, voisiko Perussuomalaiset olla tulevaisuudesta nykyistä monikulttuurisempi. Siihen Laitisella ei ollut vastausta, mutta hän kuitenkin huomautti, että Sebastian Tynkkysen noin kymmenestä avustajasta yksi on maahanmuuttaja. 

Tässä kohtaa seurasikin sitten toimittajan kynästä peräisin oleva lause, jossa todetaan "se on epäilemättä monikulttuurisuuden taso, jonka puolueen kenttä kestää." Ja näin vesitettiin Laitisen järkiperäinen kommentti vihjaamalla, että puolue olisi pikemminkin maahanmuuttajavastainen kuin -kriittinen. 

Näin siitä huolimatta, että Laitisen PS-nuorison puheenjohtajuus ja Chico Muyan asema puolueen europarlamentaarikon avustajina kertovat kiistatta, että kyse on nimenomaisesti maahanmuuttokriittisyydestä. 

* * *

Kirjoitin tämän tekstin siksi, että sen pohjana ollut HS:n juttu valaisi niin kirkkaasti sitä, miten journalistinen vaikuttaminen on tehokkainta. Pari pientä vihjausta ei tee artikkelista taistolaistyylistä lukijan karvat pystyyn nostavaa propagandaa, vaan soljuu lähes huomaamatta lukijan silmien ohi kylväen kuitenkin epäilyksen siemenen ja vahvistaen ennakkoluuloja etenkin silloin, kun sen lannoitteena on kirjoituksen kohteena olevaan puolueeseen jo aiemmin pitkäjänteisellä työllä liitetty negatiivinen narratiivi. 

Siksi en voi olla ihailematta Erkkomedian toimittajan kynän jälkeä. Onhan kommentoimani teksti kuin suoraan hienovaraisen piilovaikuttamisen oppikirjasta. Siis kerrassaan ihailtavan tehokasta propagandaa, joka uppoaa lehden urbaaniin lukijakuntaan kuin kuuma veitsi voihin!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Journalismin periaatteita noudattava media
Poliittisen oikeaoppisuuden alttari
Politiikan ensimmäinen uhri

Äärimmäisen mielenkiintoinen nyanssi

Tuoreen mielipidekyselyn mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta on tyytymättömiä Petteri Orpon (kok) hallituksen toimintaan. Vastaajista 68 prosentin mukaan se on onnistunut melko tai erittäin huonosti. Tämä ei liene yllätys, sillä opposition ja sitä myötäilevän lehdistön viestintä on ollut äärimmäisen negatiivista.

Yksityiskohdissa piilee kuitenkin tällä kertaa yksi äärimmäisen mielenkiintoinen nyanssi. Nimittäin se, että kaikista tyytyväisimpiä hallituksen toimintaan ovat Perussuomalaisten kannattajat, joista peräti 85 prosenttia pitää Orpon kabinetin toimintaa joko erittäin tai melko hyvänä. Tai toisinpäin, vain 13 prosenttia heistä piti hallituksen onnistuneen erittäin tai melko huonona.

Näyttäisi siis siltä, että hallituksen politiikka on viimeinkin saamassa ymmärrystä myös Perussuomalaisten äänestäjiltä. Tämä tarkoittanee sitä, että puolueen puheenjohtaja Riikka Purran toteamus puolueen aiemman viestinnän epäonnistumisesta oli oikeaan osunut ja uudempi - puolueen saavutuksia korostava - tiedotuslinja onnistunutta.

Samalla voitaneen päätellä, ettei puolueen kannatuksen väheneminen jatku enää tästä eteenpäin. Päinvastoin, lienee jopa mahdollista, että Purran puolueen suosio kääntyy jälleen nousuun. Kannattaa siis seurata tulevia puoluekannatuskyselyitä.

* * *

Noin muuten on todettava, että suomalaiset pitävät hallituksen tekemiä toimia varsin epäonnistuneina. Perussuomalaisten lisäksi vain Kokoomuslaisista yli puolet on tyytyväisiä, kun taas oppositiopuolueista Vasemmistoliitosta tai SDP:stä ei löydy sille ymmärtäjiä käytännössä lainkaan. 

Sukupuolittain tarkasteltuna naiset kokevat hallituksen toimet huonommiksi kuin miehet. Tämä ei liene kenellekään yllätys suomalaisnaisten näkemysten siirryttyä viime vuosina yhä kauemmas vasemmalle. 

Tulonjaollisesti taas hallitus saa eniten ymmärrystä suurituloisilta suomalaisilta, mutta jopa siellä suurin osa vastaajista piti hallituksen toimia pikemminkin epäonnistuneina kuin onnistuneina. Tämä ei tietenkään lupaa hyvää hallitukselle etenkään siinä vaiheessa, kun seuraavat vaalit alkavat lähestyä.

Siihen on kuitenkin vielä aikaa, ja mikäli kansainvälinen tilanne - tai ainakin kauppa - palaa normaaliksi, saattaa Suomen orastava talouskasvu ryöpsähtää liikkeelle sellaisella voimalla, jota ei tämän päivän talousennusteista löydy. Jos näin käy - kuten toivottavaa olisi - saattaisivat hallituksenkin tähänastiset toimetkin saada merkittävästi suuremman hyväksynnän kuin juuri nyt.  

Päivän aiempi blogimerkintä:
Pelihimo ja takapiru

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmiston poliittinen propaganda on tehonnut
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista

Kompostintarkastuksista uuteen punamultahallitukseen

Sosiaalisessa mediassa suurta närkästystä ja intohimoja herättänyt ilmoitus kompostoinnin valvontapäällikön tehtävästä 9 450 euron kuukausipalkalla on valeuutinen. Hyvä näin, mutta todettakoon tässä kuitenkin, että on vaikea keksiä julkiselle rahalle turhempaa käyttöä kuin kompostitarkastukset. 

Tuoreen tiedon mukaan niitä kuitenkin aiotaan tehdä. Ensi alkuun tarkastajat tonkivat touko–heinäkuun aikana noin 500 kompostoria pääkaupunkiseudulla ja Kirkkonummella. Laskun siitä kuittaavat pääkaupunkiseudun ja Kirkkonummen veronmaksajat, mutta epäilemättä myös muut kunnat seuraavat ennemmin tai myöhemmin tätä esimerkkiä.

Korjattakoon tähän liittyen myös toinen mahdollinen väärinkäsitys. Nimittäin se, että - toisin kuin moni varmasti ajattelee - kompostintarkastus ei ole EU:n suomalaisille asettama vaatimus. Sen sijaan se on suomalaispoliitikkojen kotikutoinen keksintö, joka tuli voimaan Sanna Marinin (sd) johtaman hallituskauden keskivaiheilla. 

* * *

Yleisradion julkaiseman gallupin perusteella näyttää siltä, että Perussuomalaiset olisivat palaamassa korkeintaan keskikokoiseksi - ellei sitten suorastaan pieneksi - puolueeksi. Tämä johtopäätös voitaneen tehdä sillä perusteella, että puolueen kannatus putosi kuukauden aikana peräti neljällä prosenttiyksiköllä eli sen vielä kuukauden takaisista kannattajista olisi vaihtanut puoluetta yli neljännes. 

Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että Riikka Purran johtama PS:n ministerijoukko on lunastanut varsin hyvin lupauksensa maahanmuuttopolitiikan muuttamisesta. Siksi on esitettävä kysymys, että eivätkö ihmiset ole sittenkään äänestäneet puoluetta Suomessa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan luomien ongelmien takia vaan jostakin muusta syystä. 

Vai onko tässä käynyt siten, että - eilisen kirjoitukseni mukaisesti - puolue on joutunut maksamaan liian kovan hinnan muiden hallituspuolueiden hallitusohjelmaan kirjoituttamien asioiden takia? Ja nämä asiat ovat sittenkin puolueen äänestäjille tärkeämpiä kuin suomalaisen Suomen tulevaisuus.

Neljännes on myös sana, joka kuvaa SDP:n kokonaiskannatusta, sillä sitä äänestäisi 25,3 prosenttia suomalaisista, mikäli vaalit pidettäisiin nyt. Toisin sanoen näyttää siltä, että puheenjohtaja Antti Lindtmanin johdolla harjoitettu vastuuvapaa retoriikka puree hyvin suureen osaan suomalaisista - eivätkä edes Kimmo Kiljusen vehkeilyt Venäjän hyväksi tai puolueen edellisen pääministerin aikana junaillut kompostintarkastukset - näytä olevan puolueen kannatukselle minkäänlainen rasite. Eikä edes sen toiminta pakolaiskiintiöiden nostamisen puolesta.

Myös Minja Koskelan Vasemmistoliitolla on syytä tyytyväisyyteen gallup-lukujen ollessa lievästä nousussa, mutta Sofia Virran Vihreillä sujuu heikommin, sillä puolueen kannatus on pudonnnut jälleen noin kymmenyksen eli 0,9 prosenttiyksikköä. Lienevätkö syyt sitten puheenjohtajan puolison metsässä vai jossain muualla? 

Tyytyväisyyteen lienee syytä myös - ja erityisesti - Keskustalla, jonka kannatus nousi 1,4 prosenttiyksiköllä eli kymmenystä vaille kymmenellä prosentilla. Näin siitä tuli maan kolmanneksi suosituin puolue, jonka avulla - mikäli suosio säilyy tai kasvaa - Suomeen saadaan seuraavien vaalien jälkeen taas punamultahallitus jakamaan veronmaksajilta kerättävää rahaa ja keksimään uusia "kompostintarkastuksia". 

Muiden puolueiden kannatuksessa ei tapahtunut oleellisia muutoksia. Se tarkoittanee sitä, että sekä Kokoomuksen, RKP:n ja Kristillisdemokraattien kannattajat ovat tyytyväisiä harjoitettuun hallituspolitiikkaan. 

Erityisesti Kokoomus on hyötynyt siitä, että valtiovarainministeriksi asettui Riikka Purra (ps), joka on tehtävänsä mukaisesti joutunut viemään eteenpäin - ja puolustamaan - erityisesti pääministeripuolueelle tärkeitä uudistuksia, joita suuri osa Perussuomalaisia aiemmin kannattaneista näyttäisi puolueen gallup-kannatuksen kehityksen perusteella vastustavan. 

* * *

Lopuksi on todettava, että seuraaviin eduskuntavaaleihin on vielä kaksi vuotta aikaa ja siksi on mahdollista, että hallituspuolueiden tekemät toimenpiteet Suomen talouden nostamiseksi ehtivät vielä vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Ja sitä kautta pudottavat SDP:n ja Keskustan juuri nyt korkeaa kannatusta. 

Ainakin tämä olisi toivottavaa jo senkin takia, ettei hallitus ole onnistunut kääntämään Suomen taloutta selvään nousuun. Mutta - ja se on iso mutta - juuri nyt näyttäisi, että käänne olisi kuitenkin tapahtumassa. 

Jos ja kun näin tapahtuu, näkyvät sen seuraukset ennemmin tai myöhemmin myös tavallisten ihmisten arjessa. Mutta etenkin Perussuomalaisten - sekä käänteisesti SDP:n ja Keskustan - kannalta tärkeä kysymys tietenkin kuuluu, että tapahtuuko se tarpeeksi nopeasti vaikuttaakseen vuoden 2027 vaaleihin ja pelastaakseen Suomen punamultahallitukselta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hakaristiryijy
Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista

Maahanmuuttopolitiikalla on hintansa, Teemu Keskisarja!

Kunta- ja aluevaalien jälkeinen pöly on nyt laskeutunut ja kansanedustaja Teemu Keskisarja (ps) on pyrkimässä puolueensa johtajistoon tavoitteenaan toimia soraäänenä. Samalla hän tuli maininneeksi ilmeisen syyn sille, miksi Perussuomalaisten kannatus on pudonnut viime vaaleissa: "pahin virhe, mitä persut voi tehdä, on leimautuminen Kokoomuksen apupuolueeksi".

Siksi on tullut hyvä aika tarkastella miten etenevät hänen puolueensa tärkeimmät tavoitteet eli suomalaisen lainsäädännön maahanmuuttopoliittiset kiristykset. Ja pohdiskella vähän sitä, miten se liittyy mahdolliseen Kokoomuksen apupuolueeksi leimautumiseen.

Eli kerrataanpa ensin hallituksen saavutukset perussuomalaisten kannalta tärkeimmissä asioissa. Ja palataan vasta sen jälkeen tuohon leimautumisasiaan ja kannatuksen vähenemiseen. 

* * *

Maahanmuuttoasioista nopein muutos oli vastaanotto­rahan pienentäminen perustuslain ja EU:n vastaanotto­direktiivin sallimaan minimiin. Nämä uudistukset tulivat voimaan elokuun alusta 2024. 

Syyskuun 2024 alusta otettiin käyttöön rajamenettely ja nopeutetun menettelyn perusteiden laajentaminen. Sen tarkoituksena on parantaa mahdollisuuksia hallita Suomen alueelle jo suuntautunutta muuttoliikettä silloin, kun maahantulijoiden määrä on lyhyessä ajassa poikkeuksellisen suuri tai kun maahantulo tapahtuu vieraan valtion vaikutuksesta. 

Samaan aikaan eli viime syyskuun ensimmäisenä päivänä astui voimaan uusi maahantulo­säännösten kiertämistä koskevaa säännöstö ja aiempaa selkeämmät henkilöllisyyden todentamista koskevat säännökset. Lisäksi kielteisen turvapaikka­päätöksen saaneiden kaistanvaihto työ- ja koulutus­perusteisen maahanmuuton puolelle estettiin.

Viime vuoden lokakuun alusta tuli voimaan myös kansalaisuuden edellytyksenä olevan Suomessa asumisajan pidentäminen kahdeksaan vuoteen. Lisäksi tehtiin parannuksia ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen ja auttamiseen.   

* * *

Tammikuun alusta 2025 lyhennetiin kansainvälisen suojelu­aseman mukaisia oleskelulupia EU-direktiivin minimi­vaatimuksia vastaaviksi. Näin Suomessa tapahtuva kansainvälinen suojelu muutettiin luonteeltaan väliaikaiseksi, ja sen perusteella myönnettävät turvapaikat määritettiin kolmen ja toissijaiseen suojeluun perustuvat luvat yhden vuoden mittaisiksi. Lisäksi mahdollinen lupien jatkaminen edellyttää arviota kansainvälisen suojelun jatkamisen tarpeesta.

Myös vakaviin rikoksiin syyllistyneiden tai kansallista turvallisuutta vaarantaneiden henkilöiden kansainvälisen suojelun asema lakkautettiin, siihen perustuva oleskelulupa poistettiin ja tehtiin mahdolliseksi maahantulokiellon asettaminen. 

Eilen eli toukokuun kuudentena päivänä astui voimaan muutos, joka tiukentaa säilöönottoa koskevaa sääntelyä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden perusteella sekä mahdollistaa säilöönoton jatkamisen vuoden ajaksi. Lisäksi uudistettiin maahantulo­kieltoa koskevaa sääntelyä sekä mahdollistettiin maahantulo­kiellon määräämisen Suomen ulkopuolella oleskelevalle henkilölle. 

* * *

Soisin teidän - Teemu Keskisarja ja arvoisat lukijani - muistavan, että nämä muutokset tulivat hallitusohjelmaan - ja sieltä lainsäädäntöömme - nimenomaisesti Riikka Purran johtamien Perussuomalaisten vaatimuksesta, mutta myös muiden hallituspuolueiden kuten Kokoomuksen, Kristillisdemokraattien ja jopa RKP:n tuella. 

Siksi on ymmärrettävä, että mikäli näistä jompaakumpaa - vaatimusta ja muiden tukea - ei olisi, eikä - nyt tarkkana - esimerkiksi Purra ja hänen puolueensa olisi vastavuoroisesti suostunut Kokoomuksen ja muiden puolueiden kannalta tärkeisiin vaatimuksiin ja niiden toteuttamiseen, ei tätä listaa olisi. Eikä maahanmuuttopolitiikkaa olisi kiristetty.

Tästä syystä Riikka Purra tai muut perussuomalaiset ministerit eivät ole voineet - eivätkä edelleenkään voi - jarrutella sellaisia hallitusohjelmassa olevia kohtia, jotka ovat tärkeitä muille hallituspuolueille. Ja siksi tunnen aina myötähäpeää kun näen jonkun maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvan moittivan Riikka Purraa tai hänen puoluettaan hallitusohjelman toteuttamisesta. 

Siis esimerkiksi Kokoomukselle ja RKP:lle tärkeiden talous-, vero- tai kielipoliittisten ohjelmakohtien edistämisestä. 

 * * *

Maahanmuuton järkevöittämistä haluavien perussuomalaisten - ja toki kaikkien muidenkin ihmisten - pitäisi ymmärtää tämä jokaisen monesta puolueesta koostuvan hallituksen toimintaperiaate. Näin myös juuri nyt, sillä hallitusohjelmassa on edelleen useita tärkeitä maahanmuuttopoliittisia kohtia, jotka toteutuvat vain siinä tapauksessa, että Petteri Orpon (kok) hallitus jatkaa kautensa loppuun. 

Näistä eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä hallituksen esitys kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen rekisteröintiä, jättämistä ja turvapaikka­tutkintaa koskevan ulkomaalais­lain sääntelyä koskevasta lakimuutoksesta. Siinä poistetaan velvoite turvapaikka­puhuttelu­pöytäkirjan läpikäynnistä hakijan kanssa sekä arvioidaan valmiutta ja varautumista muuttoliikkeen häiriö­tilanteisiin. 

Eduskuntakäsittelyssä on myös perheen­yhdistämisen edellytysten tiukentamisesitys, joka tapahtuu ottamalla käyttöön kaikki EU:n perheen­yhdistämis­direktiivin mahdollistamat muutokset. Lisäksi hankkeessa tehdään ulkomaalaislakiin lapsen alaikäisyyden määrittämiseen tarvittavat muutokset, jotka koskevat kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenen oleskeluluvan epäämistä kansanterveydellisen syyn nojalla.

Lisäksi eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä lainsäädännön muuttamiseksi muun muassa nuhteettomuus­edellytysten, varsinaisen toimeentulon edellytysten sekä kansalaisuuden perumisen osalta. Viimeksi mainitussa uudistuksessa mallina on hyvin toimiva tanskalainen lainsäädäntö. 

* * *

Eikä tässä vielä kaikki, sillä yllä mainittujen lisäksi hallitusohjelmassa on edelleen - erityisesti Perussuomalaisia äänestäneille - tärkeitä asioita, jotka on tarkoitus saada eduskuntaan ja valmiiksi tällä hallituskaudella. Yksi sellainen koskee vastaanottopalveluiden tehostamista siten, että rajataan uusinta­hakijoille järjestettäviä vastaanotto­palveluita ja järkevöitetään ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten turvapaikan­hakijoiden edustaja­järjestelmää. 

Toisessa kokonaisuudessa tullaan pysyvän oleskelu­luvan asumisaika­edellytystä pidentämään kuuteen vuoteen ja lisäksi otetaan käyttöön kielitaito­vaatimus. Samalla tiukennetaan myös maassaoleskelijoiden nuhteettomuus­edellytystä.  

Kolmas vielä työn alla oleva kokonaisuus koskee kansalaisuuskokeen käyttöönottoa. Siinä selvitetään myös mahdollisuuksia siirtyä kaksois­kansalaisuus­järjestelmän osalta vastavuoroisuus­periaatteeseen.

Lopuksi - kuin sokerina pohjalla - on hallitusohjelmassa kohta, jonka mukaan hallitus tulee tekemään esityksen, jonka tarkoituksena on tehostaa maasta poistamista. Lisäksi tarkoituksena on arvioida käännyttämistä ja karkotta­mista koskevan sääntelyn yhden­mukaista­mista tai menettelyjen yhdistämistä.

* * *

Minun nähdäkseni kaikki edelle listaamani kohdat tukevat suomalaisen yhteiskunnan hyvää tulevaisuutta vähentämällä haitallista maahanmuuttoa ja tukemalla suomalaisen yhteiskunnan toimivuutta siinäkin tapauksessa, että kansainvälisten sopimusten tarkoittama humanitaarinen maahanmuutto säilyy osana maamme ihmisoikeuspolitiikkaa. Ja siksi tuen varauksetta hallitusta, jotta se kestäisi koossa koko kautensa loppuun ja saisi viedyksi kaikki edellä luettelemani kohdat suomalaiseen lainsäädäntöön. 

Tässä asiassa puoluetta auttaisi kansan vahva tuki, sillä se vähentäisi mahdollisen sisäisen opposition syntymistä puolueen sisälle. Tässä mielessä oli hyvä, että Teemu Keskisarja ilmoitti jo etukäteen, ettei hän tule käymään sellaista kampanjaa, joka vahingoittaisi puoluetta. 

Toki olisi vieläkin parempi, mikäli hän kansanedustajana nostaisi esille edellä luettelemiani Perussuomalaisten saavutuksia siten, että suomalainen mediavirta tarttuisi niihin. Onhan epäilemättä yksi syy Perussuomalaisten kannatuksen laskemiselle siinä, ettei lehdistö ole uutisoinut likimainkaan samanlaisella palstatilalla hallituksen maahanmuuttopoliittisista saavutuksista kuin vaikkapa julkisen sektorin saneeraustoimista tai veropolitiikasta. 

Luulen nimittäin, että mikäli mediat kertoisivat ihmisille nykyistä suuremmin otsikoin ja asiallisesti niistä maahanmuuttopoliittisista uudistuksista, jotka ovat juuri Perussuomalaisten ansiota, osoittaisivat gallupit puolueelle pikemminkin nousevaa kuin laskevaa kannatusta. Ja tämä epäilemättä lujittaisi myös hallituksen yhtenäisyyttä itse kullekin puolueelle vaikeiden ohjelmakohtien läpiviemisessä, eikä niissä nousisi esille ajatus puoluejohtoon tarvittavista soraäänistä. 

Onhan maahanmuuttopolitiikka käsittääkseni edelleenkin tärkein syy sille, että Perussuomalaiset kasvoi pienpuolueesta valtiovarainministeripuolueeksi. Ja pääsi asemaan, jossa se pystyy viemään läpi muutoksia, joiden voi odottaa pelastavan Suomen naapurimaamme Ruotsin tieltä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
Poliittinen virkanimitys vai poliittiset irtopisteet - kas siinäpä vasta kysymys
Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista

Avustaja Mikko Talson sanat voivat palata aseeksi perussuomalaisia vastaan

Ministeri Kaisa Juuson (ps) avustaja Mikko Talso oli Ylen mukaan ottanut Facebookissa kantaa köyhyyteen kirjaamalla, että "jos ei ruokaa saa, niin se on ihan omaa tyhmyyttä!!! Sanon tämän siksi, että te luuserit, jotka odotatte tukianne käsi pitkällä ilman, että nostatte persettänne siitä tuolista, niin olette ansainneet köyhyytenne."

Tämä on kieltämättä kovasti sanottu, eikä siten ole ihme, että avustajan lausunto nousi yli mediakynnyksen. Tällä kertaa se oli myös hyvä asia, sillä Talso pääsi kertomaan, että hän tarkoitti sanalla "luuseri" sellaisia - ja vain sellaisia - ihmisiä, jotka eivät edes hae töitä eli niin sanottuja ideologisia työttömiä. 

Tähän näkemykseen on jokaisen työtä tekevän - ja korkeita veroja maksavan - helppo yhtyä. Miksi ihmeessä heidän pitäisi kustantaa myös sellaisten ihmisten elämä, jotka ovat sinänsä täysin työkykyisiä, mutta loisivat mieluummin toisten kustannuksella kuin vaivautuvat itse hankkimaan elantonsa? 

* * *

Tästä huolimatta tapaus on sikäli merkittävä, että sen herättämä pieni kohu - ettenkö sanoisi myrsky vesilasissa - on syytä huomioida poliittisissa piireissä. Näin siitäkin huolimatta, että Yle - ja myös MTV3 ja Uutissuomalainen - uutisoivat tapauksesta asiallisesti. Myös Helsingin sanomat kertoi kommentista aika lailla samoin sanakääntein, mutta pyrki tekemään asiasta myös itseään suurempaa yrittämällä saada Riikka Purraa ja Jani Mäkelää kommentoimaan asiaa.

HS:n toimituksen pyrkimys osoittaa, että alkuperäisen viestin retoriikkaa olisi voitu hyödyntää myös tarkoituksellisessa mustamaalaamisessa. Näin siitä huolimatta, että siihen sisältyivät sen tarkasti lukeneille myös sanat "ilman, että nostatte persettänne", jotka jo itsessään ilmaisivat, etteivät työtä etsivät olleet Talson moitteiden kohteena. 

Tästä huolimatta on mahdollista, että ministeri Juuson avustajan kommentti nousee jonkin ajan kuluttua uudelleen esille - mutta poliittisen vihervasemmiston suunnasta aseena perussuomalaisten mustamaalaamiseksi tai hallituksen yhtenäisyyden horjuttamiseksi - ja nimenomaisesti tahallaan väärin ymmärrettynä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Volodymyr Zelenskyin vierailu USA:ssa herätti ajatuksia
Rasisminvastaista retoriikkaa
Kuinka vähentää poliittista polarisaatiota?

Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää

Ruotsalainen yhteiskunta on nopeassa muutoksessa. Tuorein esimerkki siitä on rikollisjengien puuttuminen vaikutuspiirissään olevien nuorten kouluvalintoihin siten, että ne tukevat heidän valtaansa eri alueilla ja kouluissa sekä edistävät huumekauppaa.

Myös nuoret itse joutuvat valikoimaan koulujaan sen mukaan, keitä muita niissä opiskelee. Yksi heistä kertoi, että "jos minulla on jollain alueella paljon vihollisia, jossa tiedän lyöneeni ihmisiä, en todellakaan halua mennä siihen kouluun. Koska he kostavat minulle". Ja jatkoi aitoon kehitysmaatyyliin, että menee itse veitsen ja ampuma-aseen kanssa pelätessään, että muut jengirikolliset etsivät häntä kouluaikana.

Ruotsin syyttäjäviranomaisen tilastojen mukaan murhista epäiltyjen 15–17-vuotiaiden määrä on kasvanut yli tuhannella prosentilla viimeisten kymmenen vuoden aikana. Toisin sanoen maan ultraliberaalin maahanmuuttopolitiikan seurauksena murhista epäiltyjen nuorten määrä on kymmenkertaistunut.

Kuten muistamme, ei tämä ole suinkaan ainoa seuraus ruotsalaisen yhteiskunnan turvallisuuden romahtamisesta. Ruotsihan on noussut maailman ehdottomaan kärkeen raiskausten määrässä, eikä ampumisten tai  erilaisten räjähdystenkään määrä taida jäädä jälkeen kuin sotatilassa olevista maista. 

* * *

Kuten arvoisa lukijani hyvin ymmärtää, on Ruotsi tänä päivänä erityisesti sisäiseen turvallisuuteen liittyvän politiikan varoittava esimerkki. Ja siksi on erinomaista, että Suomen hallitusohjelmassa on suuri määrä asioita, joiden avulla voidaan vähentää suuren rikollisuusriskin omaavia maahanmuuttajia houkuttelevien tekijöiden määrää Suomessa. Se on, vastikkeettoman rahan jakamisen vähentämistä ja oman vastuun kasvattamista maahan tuleville kehitysmaalaisille. 

Nämä asiat ovat hallitusohjelmassa vain ja ainoastaan Perussuomalaisten vaatimuksesta. Ja siksi on suomalaisen turvallisuuden kannalta äärimmäisen tärkeää, että Petteri Orpon hallitus jatkaa niin kauan kunnes sen koko ohjelma on toteutettu. 

Näin etenkin nyt, kun vaarana olisi vastuutonta maahanmuuttopolitiikkaa ajavien punavihreiden puolueiden nouseminen hajonneen hallituksen tilalle koottavaan valtioneuvostoon sekä tähän asti tehdyn työn vesittäminen. Eli paluu Ruotsin tielle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeus- ja sisäministeri bilehuumeiden kimpussa
Maahanmuuttajia, jengejä, päätöksiä ja oman edun tavoittelua
Itävallan vaalit muistuttivat EU:n maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta

Poliittinen virkanimitys vai poliittiset irtopisteet - kas siinäpä vasta kysymys

Suomessa on jo vuosikymmeniä käyty kovaa keskustelua sellaisesta maan tavasta, jonka kaikki oppositiopuolueet ovat jo vuosikymmeniä tuominneet, mutta heti hallitukseen päästyään ottaneet itse käyttöön. Tarkoitan tietenkin poliittisia virkanimityksiä, joista nyt ajankohtainen on Kansaneläkelaitoksen eli Kelan pääjohtajan nimitys.

Käytännössä kyse on siitä, että ajavatko hallituspuolueet virkaan ministerinhommista vapautuvan Arto Satosen (kok) vai Kelan hallituksen ykköshakijaksi nostaman Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Melan toimitusjohtaja Heli Backmanin. Päätösvalta asiassa on Kelan valtuustolla, johon kuuluu 12 kansanedustajaa, joista neljä on kokoomuslaisia ja kolme perussuomalaisia.

Tässä tilanteessa valtuuston perussuomalaisilla jäsenillä on mahdollisuus kerätä kansalta poliittisia irtopisteitä hylkäämällä Arto Satosen ja äänestämällä johtajaksi Heli Backmanin. Perusteluina he voivat käyttää samoja seikkoja - mitä ikinä ne ovatkaan - kuin Kelan hallitus käytti nostaessaan tämän ykkösehdokkaaksi. 

Näin toimien he voisivat pyrkiä profiloitumaan poliittisten virkanimitysten vastustajana, mutta samalla tekisivät särön hallitusyhteistyöhön. Se taas vaikeuttaisi Petteri Orpon (kok) hallituksen sisäistä yhteistyötä, jonka seurauksena Perussuomalaisille tärkeiden hallitusohjelman kirjausten toteuttaminen saattaisi "yllättäen" siirtyä hamaan tulevaisuuteen. Tästä huolimatta puheenjohtaja Riika Purra (ps) on antanut puolueensa Kelan valtuutetuille vapaat kädet tässä asiassa.

Tässä yhteydessä on syytä huomata myös se, ettei nyt käsillä oleva poliittinen virkanimitys koske suoraan Perussuomalaisia, vaan Satonen on kokoomuslainen. Siten saattaisi hyvinkin käydä siten, että poliittisen virkanimityksen kaatamisesta saatavat poliittiset pisteet jäisivät lopulta kuitenkin perin vaatimattomiksi ja asia voitaisiin jopa kääntää opportunistiseksi poliittisten irtopisteiden keräämiseksi ja selkäänpuukottamiseksi.

Asiaan liittyy luonnollisesti vielä sekin, että Satosen ministerikokemusta on vaikea verrata Bäckmanin virkamiestaustaan - samasta syystä kuin hajuveden ja lihapullan paremmuutta ei voida ratkaista objektiivisesti (vaikka itse kyllä valitsen lihapullan). Ne kun eivät ole yhteismitallisia. 

Tarkoitan sitä, että vaikka Bäckmanilla epäilemättä on paremmat ansiot itse hallintotehtävien johtamisesta, on Satosella ministeritaustansa seurauksena luultavasti laajemmat yhteydet yhteiskunnan huipulle ja siten edellytykset hoitaa Kelan asioita laajemmassa mittakaavassa. Siten kyse on viime kädessä siitä, mitä tulevalta pääjohtajalta halutaan.

Nähtäväksi siis jää, kuka Kelan pääjohtajaksi lopulta nimitetään. Ainoa puolue, jolla on mahdollisuus tehdä todellinen poliittisten virkanimitysten vastainen päätös on kuitenkin Kokoomus, sillä juuri sillä on mahdollisuus syrjäyttää oma jäsenensä Kelan hallituksen ehdotusta seuraamalla. 

Ja siten hankkia kiistaton optio arvostella tulevina vuosina muiden puolueiden mahdollisia poliittisia virkanimityksiä sekä sitä kautta tervehdyttää suomalaisten huippuvirkojen rekrytointi- ja nimitysprosessia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gallupdemokratian vastainen päätös
Sanna Marin ja kaksipäinen turvallisuuspolitiikka
Ei niin huonoa poliitikkoa, ettei hänelle tarjottaisi EU:n korkeaa pestiä

Onko luvassa lisää maahanmuuttajien hyysäystä, antirasismia, wokellusta, autoilijoiden kurittamista ja jakopolitiikkaa?

Karvaan vaalitappion kärsineen Perussuomalaisten eduskuntaryhmän pääsihteeri Olli Immonen kertoi oman näkemyksensä siitä, mitä vihervasemmiston voitosta seuraa suomalaisissa kaupungeissa ja kunnissa. Hänen mukaansa vaalitulos lisää ensinnäkin maahanmuuton ongelmia, koska mm. kotouttamistoimet on siirretty kuntien vastuulle, mikä tarkoittaa vasemmiston toteuttamana lisää hyysäämistä veronmaksajien rahoilla.

Toiseksi tulos johtaa Immosen mukaan siihen, että kunnat ja kaupungit järjestävät lisää julkisia palveluja laittomasti maassa oleville samaan tapaan kuin Helsinki on jo päättänyt tehdä. Tähän kuluvat rahat ovat luonnollisesti pois suomalaisten palveluista.

Kolmanneksi pääsihteeri arveli, että tulossa on lisää yksityisautoilijoiden kurittamista. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että vasemmisto tulee tekemään kaikkensa yksityisautoilun hankaloittamiseksi ja sen kitkemiseksi.

Neljänneksi Immonen maalaili, että tiedossa on lisää kiristyviä ilmastotoimia ja nousevia arjen kustannuksia. Niiden takia rahaa palaa siksi, että kouluihin lisätään ideologisia kasvisruokapäiviä ja kuntiin palkataan ilmastokonsultteja.

Viidenneksi pääsihteeri lisäsi vihervasemmistolaista identiteettipolitiikkan ja wokelluksen lisäämisen. Eli lautapelien kyttäämisen, rasismin näkemisen kaikkialla ja jopa pakollisten antirasismikoulutusten järjestämisen yleistymisen tulevien vuosien aikana.

Hän arveli myös, että veronmaksajien rahoja jaetaan vastuuttomasti toissijaisiin kohteisiin. Ja otti esimerkiksi sen, että Helsinki on jakanut asukkailtaan kerättyä rahaa Gazaan - asia, jota vasemmisto on jo aiemmin yrittänyt muissakin kaupungeissa.

Immosen seitsemäs ennuste oli yleispyöreä kuntien velkaantumisen ja talousahdingon syveneminen. Tämän hän totesi toteutuessaan tarkoittavan vääjäämättä peruspalvelujen heikkenemistä. 

* * *

Nähtäväksi tietenkin jää, kuinka oikeaan Immmonen osui kommentissaan. Jos kuitenkin pitäisi veikata, niin pidän - ikävä kyllä - todennäköisempänä sitä, että listalta toteutuu useampikin kohta kuin että se jäisi kokonaan toteutumatta. 

Tähän viittasi jo Antti Lindtmanin kommentti pääministeri Petteri Orpolle (kok) siitä, että Suomen taloutta kovalla kädellä kuntoon panevan hallituksen pitäisi muuttaa linjaansa. Eli siirtyä demarityyliseen jakopolitiikkaan, jollaista noudattamalla maan talous saatettiin syöksykierteeseen viimeistään koronapandemiaa seuranneen vuoden aikana. 

Vaikka demarit eivät kykenekään vaikuttamaan hallituksen politiikkaan, se voi noudattaa linjaansa erityisesti verotusoikeuden omaavalla kuntatasolla. Lisäksi sillä - ja muilla oppositiopuolueilla - on aina mahdollisuus ajaa johtamiensa hyvinvointialueiden talous yli budjettinsa, jolloin Petteri Orpon hallituksen on viime kädessä taivuttava niiden pelastamiseen riihikuivalla lisärahalla. 

Laskun tästä maksavat luonnollisesti tavalliset suomalaiset, jotka viime kädessä kuittaavat velat ja niiden korot. Siis juuri ne samat ihmiset - ja heidän jälkeläisensä - jotka ymmärtämättömyydessään nostivat vihervasemmiston ja Keskustan suomalaisen paikallispolitiikan johtoon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista
Helsingin Sanomat kiihkoilee maahanmuutosta
Viipalointia vai kasvatusta?

Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista

Kuten kaikki suomalaiset tietävät, valittiin eilen hyvinvointialueille ja kuntiin uudet valtuustot, jotka tulevat hoitamaan ihmisten asioita seuraavien neljän vuoden aikana. Molempien vaalien suuri voittaja oli Antti Lindtmanin SDP, joka keräsi alueilla 22,5 ja kunnissa 23 prosentin kannatuksen ja tulee siten olemaan ainakin vuoteen 2029 asti koko maan suurin paikallispuolue. 

Suurimman tappion kärsi puolestaan Perussuomalaiset, jotka saivat hyvinvointialuevaaleissa yhteensä vain 7,8 ja kunnissa 7,6 prosentin kannatuksen. Sillä ei vaikuteta kovinkaan paljon suomalaiseen paikallispolitiikkaan. 

Suomen eri osien tulevaisuuteen ei vaikuteta myöskään äänestämättä jättämisellä. Siksi oli surullista huomata, että vain 54,2 prosenttia ihmisistä vaivautui äänestämään kuntavaaleissa, eikä aluevaaleissa oikeuttaan käyttänyt edes näin moni, vaan äänestysvilkkaus jäi 51,7 prosenttiin. 

* * *

Paikallisella tasolla yksi mielenkiintoisimmista kannatuskilpailuista käytiin Helsingissä, missä Kokoomus säilytti kuin säilyttikin suurimman asemansa. Sen kannatus oli 24 prosenttia kun toiseksi peräti 8,8 prosenttiyksiköllä kannatustaan nostaneella SDP:llä oli tukijoita 23,2 prosentin verran. 

Vähintään yhtä merkittävää Helsingin osalta oli kuitenkin se, että SDP nousi samalla ihmisvastaista politiikkaa tehneiden Vihreiden ohi. Näiden kannatus putosi 1,9 prosenttiyksiköllä, joten puolue jäi 17,9 prosentin kannatukseen lyöden Vasemmistoliiton vain 0,8 prosenttiyksiköllä.

Samalla on kuitenkin syytä huomata, että Helsinki on Kokoomuksen suurimman puolueen asemasta huolimatta vahvasti vihervasemmistolainen kaupunki. SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton yhteenlaskettu kannatus oli nimittäin peräti 58,2 prosenttia. Näin ollen pääkaupunki säilyttänee jatkossakin erityisesti muun Suomen asukkaille penseän linjansa, vaikka sen pääajurina toimineet vihreät menettävätkin valtaansa.

* * *

Itseäni näissä vaaleissa kiinnostivat myös niin sanottujen maahanmuuttajavaltaisten alueiden tulokset, sillä ne antavat osviittaa siitä, miten suomalaisten puolueiden kannatus tulee jatkossa muuttumaan kuun maahanmuuttajataustaisen väestön osuus kasvaa. Siksi valitsin muutaman kuntavaalien vaalipiirin Helsingistä, Espoosta, Vantaalta ja Turusta tarkasteluni kohteeksi. 

Helsingin äänestysalueella 54B eli Vuosaaren Merilahden koululla ylivoimaisesti eniten ääniä keräsi SDP peräti 43,2 prosentin kannatuksellaan. Vasemmistoliitto sai 21 ja Vihreät 10,1 prosentin kannatuksen.  

Vantaan Havukosken Havukallion koululla neljä suosituinta puoluetta olivat SDP 43,2, Vasemmistoliitto 13,4 sekä Vihreät ja Perussuomalaiset samalla 10,6 prosentin äänimäärällä. Saman kaupunginosan Tarhapuistossa äänestettiin vastaavasti kolmeksi suurimmaksi SDP 40,1, Kokoomus 13,9 ja Vasemmistoliitto 13,5 prosentin ääniosuudella.  

Espoon Suvelan äänestysalueella 007 suurimman äänimäärän keräsi SDP 41,3 prosentin osuudella. Kärkikolmikkoon mahtuivat sen lisäksi Vihreät 15,6 ja Kokoomus 13 prosentin äänisosuudella.  

SDP keräsi "heikoimman" äänisaaliinsa tunnetuista ongelma-maahanmuuttaja-alueista Turun Varissuolla, jossa sen osuus jäi "vain" 39,4 prosenttiin. Toisena tuli vasemmistoliitto 16,8 ja kolmantena Kokoomus 15 prosentin ääniosuudella. 

Näistä luvuista olen näkevinäni, että suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta hyötyisi - ainakin lyhyellä tähtäimellä - eniten juuri SDP, jolla on kyky herättää ihmisissä luottamusta sellaisilla alueilla, joilla elää paljon kehitysmaista tulleita maahanmuuttajia. Tässä mielessä oli erityisen valaisevaa verrata edelle kokoamiani tuloksia aivan toisenlaisia maahanmuuttajia keräävään Espoon Otaniemeen. 

Siellä ylivoimaisesti suurimmaksi puolueeksi nousi Vihreä liitto 40,2 prosentin ääniosuudella, mutta myös Kokooomuksen kannatus oli valtakunnantasoa korkeampi eli 26,5 prosenttia. Sen sijaan SDP jäi 9,4 prosenttiin. 

Toisin sanoen maahanmuutolla on ilmiselvästi vaikutusta siihen, minkälaista paikallispolitiikkaa Suomen eri osissa harjoitetaan nyt ja tulevaisuudessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aluevaaleissa ei äänestetä terveyden ja hyvinvointialueiden rahoituksesta eikä palveluiden henkilömitoituksista
Helppoa rahaa ja vihervasemmiston kannatusta
Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden