sunnuntai 17. lokakuuta 2021

SDP ojentelee pitkiä sormiaan kohti nuorten lompakoita

Kuten kaikki suomalaiset ovat varmasti huomanneet, on Suomen nykyisellä hallituksella ollut tinkimätön halu rahoittaa nykyisistä ja tulevista verovaroista kaikenlaista heidän mielestään hyvää ja kaunista. Näinhän tapahtui heti Antti Rinteen (sd) koottua hallituksen, kun se päätti esimerkiksi lisätä kahdeksi vuodeksi opettajia ammattikouluihin ja runsaasti pelimerkkejä kehitysapuun. 

Marinin kabinetiksi muuttuneen hallituksen rahankäyttö karkasi käsistä lopullisesti koronapandemian aikana - sinänsä hyvästä syystä - kun yhteiskunnan sulkeminen uhkasi kaataa suurella luudalla maamme yrityselämää erityisesti palvelusektorilla. Sen jälkeen suurille julkisille menoille on löydetty uusia käyttömuotoja ns. vihreän siirtymän takia, mutta niitä ei ole saatu sovitetuksi budjettiin, koska Suomi haluaa olla koko maailman suunnannäyttäjä tässä asiassa. 

Niinpä pääministeri Sanna Marin (sd) on keksinyt, että Suomessa voitaisiin lisätä vihreän siirtymän menoja siten, ettei niitä laskettaisi mukaan valtion budjettiin, jolloin budjetin alijäämä ei paisuisi aivan tolkuttomaksi. Tämä tapahtuisi käytännössä ottamalla tarvittavat rahat lainaksi ja jättämällä ne tulevien sukupolvien maksettavaksi. Yhtälö toimisi, mikäli usko rahan arvoon ei katoaisi - eli inflaatio ei lähtisi laukkaamaan.

Myös Saksaan on tulossa demarivetoinen hallitus, jossa istuvat vihreät ja poliittisen keskitien kulkijat. Sen ohjelmaa ollaan toki vastaa sopimassa, mutta jo nyt on selvää, että myös tämä hallitus tulee tekemään isoja päätöksiä vihreästä siirtymästä - mutta ilman että veroja korotetaan tai julkista velkaa kasvatetaan. 

Toisin sanoen Euroopan suurimmassa taloudessa siirtymä toteutetaan reaalitalouden ehdoilla eli poistamalla menoja sieltä, missä niiden välttämättömyys on alhaisempaa kuin talouden vihreässä uudistamisessa. Valitettavasti tämä - kuten juuri käydyssä veikkausvarakeskustelussa havaitsimme - ei onnistu Marinin hallitukselle edes pienissä asioissa, saati vihreän siirtymän kaltaisissa suurissa ratkaisuissa.

Jollain tavalla kuvaavaa tämän päivän demareille on myös se, että puolueen eduskuntaryhmän enemmistö haluaisi korottaa eläkkeitä, vaikka kotimaisten ja ulkomaisten asiantuntijoiden mukaan eläkejärjestelmämme suurin ongelma on varojen riittämättömyys - tai pikemminkin eläkemaksujen jo alkanut holtiton kasvu lohkaisemaan yhä suuremman osan meidän jokaisen palkkasummasta. 

Jo nyt tuo leikkuri kasvattaa merkittävästi työnantajiemme ja meidän omista tuloistamme otettavia veroluonteisia maksuja. Ja väestön keski-iän noustessa tämä maksu tulee kasvamaan heikentäen työnteon kannattavuutta entisestään.

Demareiden vanhentuneen äänestäjäkunnan kannalta pääministerin toiminta on varsin loogista. Minun kaltaiseni vanhenevat ihmisethän pääsevät hyötymään sekä velkavetoisesta budjetista että korkeista eläkkeistä ilman pelkoa joutumisesta niiden maksumiehiksi. Ainakaan siinä tapauksessa, ettei koko korttitalo romahda meidän elinaikanamme.

Sen sijaan on hämmästyttävää, että nuorten äänestäjien suosiossa olevat vihreät hyväksyvät Marinin löysän budjettipolitiikan, jonka seurauksena he joutuvat lopulta sen maksumiehiksi. Mutta ehkä nuorten ajatus ei kanna niin pitkälle kun toisessa vaakakupissa on mahdollisuus loistaa maailman nopeimpien ympäristötekojen valossa.

Nähtäväksi kuitenkin jää, hyväksyvätkö vihreät ministerit ja kansanedustajat myös eläkkeiden korottamisen - aiemminhan puolueen johtotähtenä eläkepolitiikassa on ollut lähinnä eläke-iän nostaminen.

Lopetan tämän aamun pohdintani uutiseen, joka kertoi yhdestä vihreän siirtymän aikaansaamasta - meille kaupunkilaisille suhteellisen pienestä - mutta joillekin muille elämän edellytyksiä kovalla kädellä tuhoavasta tosiasiasta eli bensiinin hinnan erityisesti maalla asuvia pienituloisia ihmisiä rankasti kurittavasta noususta. Siitä seuraavan katkeruuden tiivisti jutussa haastateltu henkilö toteamalla, että "tästä ne vihreät nauttivat ja me maalaiset kärsimme", mutta hänkään ei osannut yhdistää asiaa demareihin maan tosiasiallisena vallankäyttäjänä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksan vaalit määrittävät Suomen tulevaisuuden
Yhdeksän hyvää ja ja kymmenen kaunista - mutta valtio maksaa
Vihreät ja kepulaiset nuoret tahtovat sosialisoida työeläkkeet

11 kommenttia:

  1. Velaksi elämiselle ei näy loppua tämän hallituksen aikana. Liian moni hallituspoliitikko on vakuutellut nykymenon olevan terveellä ja kestävällä pohjalla. Siispä kukapa sitä julkisesti haluaisi sanansa pyörtää. Luulen, että seuraavakin hallitus on pakotettu jatkamaan samalla linjalla velaksi elämisenä. Pudotus lainanoton kuriin saamisen ja nykymenon välillä tulisi olemaan liian suuri. Jokunen satamiljoonaa velanotossa tai edes kehitysapumiljardin verran velaksi elämistä pienemmäksi ei hidasta juurikaan tulevien sukupolvien velkamäärää. "Botswanan tie on meidänkin tiemme"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtääkseni Botswanalla menee aika hyvin. He ovat ulkoistaneet manageroinnin osaaville, ja istuvat tyytyväisinä keräten osingot.

      Poista
  2. Terve toimijasubjekti ei valitse toiminnan kohteita samalla tavalla kuin uhrirooleihin samaistuva narsisti, joka on itse varhaisen lapsuuden kehityksessään jäänyt objektin rooliin.

    Terve toimijasubjekti voi toimia tehokkaasti yhteistyössä toisten toimijasubjektien kanssa. Subjekti voi ajatella päämäärärationaalisesti. Sen sijaan objektin rooliin jäänyt ja uhrirooleihin samaistuva narsisti jää ajattelussaan ja tekemisissään "kaikkiallisten" tunnustusten ja identiteettiongelmien asteelle, eivätkä edes hänen näennäisesti hyvät tarkoituksensa voi koskaan oikeasti muuttua tosiksi.

    On ihan se ja sama puhalletaanko velkakupla kehitysmaalaisten auttamisen, sateenkaarien kirjopesun vai "vihreän siirtymän" katteeksi. Yksikään terve toimijasubjekti ei mitään tällaista hahmottaisi terveuden toimintamahdollisuuksien piiriin. Ne ovat hankkeita joissa päämäärärationaalista ajattelua on mahdotonta soveltaa. Ne elävät ja sopivat vain tunnustuksellisellisten ideologioiden ja identiteettipolitiikan poimuissa elävien narsistien maailmaan.

    Siinä, ettei kehitysmaalaisten kansainvaeltajien kotouttaminen ole onnistunut eikä tule onnistumaan, tai siinä että kaikenlainen puolestaloukkaantuminen tulee näyttelemään yhä tärkeämpää roolia kaikessa päämäärätiedottoman poliittisen järjen käytössä, ei ole mitään ihmeellistä. Eivät asiat muuten voisi ollakaan. Jos meillä olisi sen verran sosiopsykologista ymmärrystä, että näkisimme uhriajattelun koko surkeuden, kaikki olisi toisin.

    Mutta se on aivan ilmeisesti mahdotonta.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapasi mukaan selität asian jälleen aivan turhan monimutkaista kieliasua käyttäen (yksinkertaista sitä edes hieman - osaahan esim. Esko Valtaoja kuvailla jotain suhteellisuusteoriaa ym kosmologian juttuja ainakin johonkin mittaan niin, että asia aukenee maallikollekin suurinpiirtein!)

      Mutta sinänsä oikeassa olet, tuo uhrikulttuuri on eräs viheliäisimmistä henkisistä vitsauksista, joista tällä hetkellä saa kärsiä. Jotain syvästi voimauttavaa ainakin subjektiivisella tasolla siinä on oltava, ei tätä uhriutumiskiimaa kai muutenkaan voi selittää.

      -J.Edgar-

      Poista
    2. Juu, totta puhut. Kieliasut on otettu usein toisista yhteyksistä, ja noin niinkuin yleisesti ottaen niissä on ongelmana se, että yritän puhua asioista, joille ei toistaiseksi ole olemassakaan mitään vakiintuneista ilmaisuja tai kielen käyttötapoja.

      Esimerkiksi sosiologisista lainalaisuuksista joudumme puhumaan käyttäen käsitteitä, jotka ovat syntyneet ja kehittyneet yksilötietoisuuden maailmassa. Mutta tosiasiassa yhteisövoimat ja yhteisöominaisuudet välittyvät meihin jo niin varhaisessa kehitysvaiheessa, ettei tietoista kokemusta vielä ole olemassa. Kuitenkin meidän on yritettävä jotenkin kuvata ja selittääkin yhteisöilmiöitä joillakin meille olemassaolevilla käsitteillä.

      Mutta voisi tosiaan olla reilumpaa pitää nämä käsitekampeamiset oman blogin puitteissa.

      Poista
    3. Toivon, että Seppo Oikkonen jaksaisi jatkossakin kommentoida "käsitekampeamisineen" täällä Professorin blogissa. Luen Seppo Oikkosen blogiakin, mutta kun Seppo Oikkonen yhdistää ajatuksensa esim. täällä Professorin blogissa blogin kulloiseenkin teemaan, niin ainakin oletan ymmärtäväni paremmin, mitä Seppo Oikkonen ajattelee. Nyt kun Yrjöperskeles-blogi on x ajan tauolla, niin mm. tämä Professorin blogi kaikkine kommentteineen on minulle entistäkin tärkeämpi päivittäinen hengähdyskeidas.

      Te kaikki: jatkakaa, pliis!

      T. Helsingitär

      Poista
  3. Pitäähän proffessorin aamupäivää piristää huippututkijan, erikoisosaajan, ym. tukimuksella tämänkaltaisia osaajia suomi tarvitsee: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ad6b4af8-a769-4226-a485-5b37a6811e0e jos vahingossa on ohi mennyt..

    VastaaPoista
  4. Tuhka tuumii että tässä on isompaa peliä käynnissä? Varsinkin etelä-Euroopan mailla on liikaa velkaa. Velanottoa ei voi lopettaa ja velkaa ei voi maksaakaan takaisin, ainoa ratkaisu on käyttää inflaatiota ja saada se pienemmäksi.

    Se on helmpompi vaihtoehto, kun antaa talouden kaatua ja järjestää itsensä uudelleen. Siinä kävisi niin että poliitikot ja pankinjohtajat joutuisivat linnaan.

    Osa myös pelkää että jos talous kaatuisi äärioikeisto ja fasisit kuulema nousisivat valtaan.

    VastaaPoista
  5. Eikö samantien voitaisi kutsua vihreän siirtymän menoja tuloiksi, joka pienentäisi tehokkaasti budjetin alijäämää?
    Tuumii Alin valtiosihteeri

    VastaaPoista
  6. Meininki on kaataa nykyinen teollinen yhteiskunta, jonka verenkierto toimii öljyn varassa. Mitään parempaa ei ole keksitty tilalle.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!