Musta germaanityttö ja Afrikan tähti

Eilinen uutinen oli mielenkiintoinen tapaus. Siis se, kun tummaihoinen saksalainen maantiedon opiskelijatyttö raivostui nähdessään tovereidensa leikkivän jossain opiskelijariennossa Afrikan tähti-pelin rosvoja. 

Tästä suomalainen rasismitutkija Anna Rastas (stalkomm) loihe lausumaan, että "tämä tapaus ja opiskelijoiden toiminta Helsingin yliopistossa ihmetyttää ja huolestuttaa. Ikään kuin he olisivat täysin tietämättömiä näistä keskusteluista. Paitsi opiskelijajärjestöjen, myös yliopiston pitäisi, johtoa myöten, pohtia miten tällaiset tapaukset vältetään jatkossa".

Ja tottahan maantieteen opiskelijat ottivat ja pyysivät anteeksi. Ja koko yliopiston ylioppilaskunta (vihvasfem) aneli armahdusta siitä, ettei sen toiminta ole ollut tarpeeksi antirasistista.

Vielä omituisemmaksi tarina muuttui, kun Iltalehden alkuperäisen jutun jälkeen opiskelijat olivat keskustelleet sosiaalisessa mediassa siitä, ettei saksalainen vaihto-oppilas ollut itse edes paikalla tapahtumassa, eikä kuva ollut hänen ottamansa, eivätkä opiskelijat esiintyneet orjina ja orjanomistajina tapahtumassa. 

Kaiken kukkuraksi ja huipennukseksi saksanafrikkalainen keksi ehdottaa suomalaisille, että Afrikan tähden valmistaminen, myynti ja pelaaminen pitäisi lopettaa. Näin voisimme osoittaa, miten suuri asia rasismi on Suomessakin. Valkoinen etuoikeus tulee pienistä asioista, kuten peleistä, elokuvista, kirjoista ja kartoista.

Koko tarina kuulostaa Keijo Kaarisateen kehittelemältä, elleivät IL:n jutut olisi toimittajan kirjoittamia. Ja ellei kyseinen toimittaja olisi jo ennen tätä kirjoittanut suurta määrää juttuja samaan lehteen. 

Niinpä vaihtoehdoksi jää vain se, että elämme jonkinlaisessa absurdistanissa. Siis syvällä jonkinlaisessa oudossa maailmassa, jossa suuri on muuttunut pieneksi, uteliaisuus uskonkappaleeksi, hyödyllinen hyödyttömäksi, tyhmät viisaiksi ja viisaat idiooteiksi.  

Ellei sitten joku suomalainen voukki tai känseli ole käynyt kuiskuttamassa saksanafrikkalaisen korviin omaa omituista harhauntaan, jota tämä hyväuskoisena toisteli toimittajalle ymmärtämättä puheensa herättävän tavallisten suomalaisten parissa ikäviä tunteita häntä ja hänen kaltaisiaan kohtaan. Mutta jotka - hänen onnekseen - eivät tässä suomalaisessa yhteiskunnassa regoi siten kuin on totuttu näkemään hänen omassa viiteryhmässään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Tavio ja afrikkalainen kulttuuri
Kulttuurisia eroja
Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä

Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä

Neuvostoliitossa vaikutti viime vuosisadalla yksi maailmanhistorian hirmuisimmista diktaattoreista. Mies, jonka yhtenä tavaramerkkinä oli pyrkimys muokata historiaa kerta toisensa jälkeen uusiksi.

Se näkyi esimerkiksi diktaattorin vihan kohteeksi joutuneiden aiempien punapäälliköiden valokuvista pois retusoimisena. Kun näistä ihmisistä ei enää ollut merkkejä näkyvissä, katosivat heidän aiemmat yhteytensä itse diktaattoriin samalla ihmisten tietoisuudesta - tai ainakin ääneen lausutuista puheista.

Tarkoitan diktaattorilla tietenkin Josif Vissarionovitš Džugašviliä, joka tunnetaan paremmin uusionimellään Josif Stalin. Miestä, jonka toiminnan seurauksena tuhottujen ihmisten määristä tehdyt arviot vaihtelevat yhdeksän ja kuudentoista miljoonan välillä.

Toisin kuin äkkiseltään voisi kuvitella, elää Stalinin perintö edelleen voimakkaana myös Suomessa. Saimme siitä jälleen tänä aamuna yhden esimerkin kun Tampereen yliopistolla työskentelevä ja Suomen Akatemialta leipänsä saava maahanmuutto-aktiivi Anna Rastas halusi hävittää nuorille tarjottavasta kirjallisuudesta neekeri-sanan.

Lienee totta, että amerikanenglannin sana nigger on ollut mustaihoisia halventava nimitys. Sen sijaan suomenkielen neekeri-sana on peräisin latinan mustaa tarkoittavasta sanasta "nigrum" eikä siten ole alkujaan ollut millään tavalla negatiivinen.

Itse asiassa olen sen verran iäkäs, että muistan neekerin olleen teini-ikääni asti täysin neutraali sana, joka tarkoitti vain ja ainoastaan tummaihoista ihmistä. Ei heistä edes käytetty muuta nimitystä. Siten Anna Rastas syyllistyy historian vääristelemiseen myös kirjoitettuaan, että "meilläkin on jo vuosia ymmärretty n-sanan rasistisuus".

Kyse ei nimittäin ole ymmärtämisestä vaan viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtuneesta sanan merkityksen uudelleenmäärittelystä. Toisin sanoen neekeristä tuli haukkumasana vasta Rastaan kaltaisten ihmisten toimesta.

He halusivat siirtää amerikanenglannin nigger-sanan negatiivisen merkityksen Suomeen ja useiden vuosikymmenten määrätietoisen jankkaamisen seurauksena lienevät onnistuneetkin - ainakin nuorempien sukupolvien kohdalla. Tämän kehityksen seuraava vaihe näkyi Rastaan tämän aamun kirjoituksessa, jossa neekeri-sana oli aitostalinistiseen tapaan sensuroitu eli korvattu n-sanalla. Siis piilotettu pois näkyvistä aivan kuin ihmiset Stalinin retusoiduissa valokuvissa.

Jos Stalin olisi vielä elossa, panisi hän varmasti suurella tyydytyksellä merkille perintönsä vahvan läsnäolon Suomessa. Ehkäpä hän samalla muistelisi aurinkoisesti hymyillen myös sitä, että Rastaan työpaikkana toimiva Tampereen yliopisto oli 1970-luvulla tekemässä historiaa rajusti vääristelevää marxilaista oppimateriaalia, jota käytettiin yhden lukuvuoden ajan Pirkkalan koulujen viidesluokkalaisten aivopesuun. Raffinoitua kerrassaan!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä jokaisen suomalaisen pitäisi oppia Venezuelasta?
Miksei toimittaja tiennyt Stalinin kymmenien miljoonien uhrien määrää?
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden