Kansalaisten kusettamista

Kansalaisaloitteet ovat lähtökohtaisesti hyvä tapa edistää ihmisten mahdollisuutta vaikuttaa suoraan yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Yksi sellainen asia oli yli 50 000 kannattajaa kerännyt aloite niin sanottujen eheytyshoitojen kieltämisestä. 

Se jää kuitenkin ikävällä tavalla historiaan, sillä vaikka eduskunta on hyväksynyt aloitteen, on oikeusinisteri Leena Meri (ps) ilmoittanut, ettei hallitus ehdi saattaa lakia voimaan. Syynä ovat virkamieskunnan muut kiireet yhdistettynä hallituksen yhden jäsenen - Sari Essayahin (krist) - erimielisyyteen. 

Tämä tarkoittaa sitä, ettei hallitus noudata eduskunnan tahtoa, eikä kunnioita Suomen lain tarkoitusta mahdollistaa kansalaisaloitteiden kautta juridisten epäkohtien korjaamista. Tällainen tilanne ei tietenkään ole millään tavalla hyväksyttävä, vaan kyseessä on varsin selkeästä perustuslaillisesta kriisistä. 

Tässä tilanteessa ovat vastakkain hallitusohjelman voimaan saattaminen sekä eduskunnan ilmaisema tahto kansalaisaloitteen saattamiseksi voimaan. Näin siitä huolimatta, että loogisesti ajatellen eduskunnan valmiin päätöksen toimeenpanon pitäisi mennä aina hallitusohjelman mukaisen lainvalmistelun edelle.

Oikeusministeri Leena Meri (ps) ei kuitenkaan näytä olevan samoilla linjoilla, enkä löytänyt lainsäädännöstä myöskään tähän liittyvää velvoitetta. Siten ministeri ei ole ilmeisesti rikkomassa virkavelvollisuuttaan, vaikka kuvaannollisesti sanoen sylkeekin kansalaisten kasvoille. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka nyt hyväksytyn kansalaisaloitteen käy. Eli tuleeko kansalaisten ja eduskunnan hyväksymä tahto jollain tavalla saatetuksi lakiin, vai jääkö se kuolleeksi kirjaimeksi samalla tavalla kuin huomenna jälleen ajankohtaiseksi tulevan kellojen siirtelyn lopettaminen EU:ssa siitä huolimatta, että europarlamentti on hyväksynyt sen.

Jos näin käy, on asialla itse eheytyshoitoasiaa paljon suurempi merkitys, sillä sen seurauksena voidaan kansalaisten aloiteoikeuden katsoa olevan käytännössä pelkkä poliitikkojen keino ihmisten harhaanjohtamiseksi. Eli suoraan sanottuna kansalaisten kusettamista. 

Lopuksi totean vielä, etten ota tällä kirjoituksella minkäänlaista kantaa itse eheytyshoitojen hyödyllisyyteen, hyödyttömyyteen, terveellisyyteen, tarpeellisuuteen tai vaarallisuuteen, vaan pelkästään suomalaisen demokratian toimivuuteen. 

* * *

Edellä mainitsemastani kellonsiirtelystä todettakoon, että asia saattaa olla lopultakin etenemässä. Näin siksi, että vasemmistoliiton europarlamentaarikko Merja Kyllösen (vas) mukaan "liikennekomissaari Apóstolos Tzitzikóstas on ottanut asian uudelleen komission työohjelmaan ja yrittää vielä Puolan puheenjohtajakaudella saada asiaa neuvoston puolella eteenpäin".

Hyvä näin, mutta ihan vielä en olisi valmis poksauttamaan shamppanjapulloja. Näin siksi, että Puolan puheenjohtajakausi Euroopan unionin neuvostossa päättyy jo kesäkuussa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun
Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta
Kanslaisaloite oikeusvaltion rikkomiseksi

Komission Greenpeace-siiveltä tuli jälleen järjetön esitys

Kuten arvoisa lukijani on varmasti huomannut, on EU:n komissio muuttunut nykyisen komission aikana yhä selkeämmin anarkistisuuteen historiansa alusta alkaen kallellaan olleen Greenpeacen valtapoliittiseksi siiveksi. Tästä viimeisin esimerkki on EU:n esitys, joka estäisi läpi mennessään Suomen siirtymisen fossiilitaloudesta puhtaampaa energiantuotantoon - erityisesti vetytalous vaatisi huonon hyötysuhteensa takia huikeasti nykyistä suurempaa energiankäyttöä. 

Taustalla on jälleen greenpeacilaisen avustajansa ohjaama komission varapuheenjohtaja, Frans Timmermans, joka on jo aiemmin valmistellut etenkin Suomen kannalta äärimmäisen haitallisia esityksiä. Tällä kertaa hän ja komissio haluaisivat asettaa energian käytölle ylärajan riippumatta siitä, miten se on tuotettu. 

Toisin sanoen Timmermansin ja komission tavoitteena on tuhota EU-maiden taloudellisen kehityksen perusta juuri nyt, kun haasteita asettaa pelkästään se, että Unionissa pitäisi ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä vaihtaa energianlähteensä huomattavalta osin toisiksi. Suomen kannalta erityisongelman muodostaa lisäksi se, että Timmermansin esitys näytti jälleen kerran tulleen yllätyksenä suomalaispoliitikoille.  

Asiasta kertoneen uutisen mukaan ministeri Mika Lintilän (kepu) mukaan "esitys on Suomen kannalta täysin järjetön. Komissio vaarantaa meidän ilmastotavoitteemme sekä puhtaan energiamme tänne vetämät investoinnit". Työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija ja pääneuvottelija Pia Kotro puolestaan totesi, että "tämä direktiivi on tosi huono Suomelle. Vaikka kaikkemme teimme, niin Suomen erityispiirteitä ei otettu huomioon". 

Itse asiassa tilanne on nyt niin vakava, että elinkeinoelämän edustaja vaati Suomea jopa luopumaan mallioppilaan asemastaan. Sen teki Elinkeinoelämän keskusliiton johtava asiantuntija Kati Ruohomäki, joka vaati, että "poliittisen puolen pitäisi selkeästi sanoa, että Suomi tekee nämä ilmastopäästöjen vähentämiseen tarvittavat investoinnit, ja että niitä ei tämä direktiivi uhkaa... jos Suomi ei tällä kertaa tavoitetta saavuta, niin selitetään komissiolle myöhemmin, että jäätiin tavoitteesta, koska teimme näitä vihreän siirtymän investointeja".

Nähtäväksi siis jää, mitä Timmermansin esityksestä seuraa. Selvää on kuitenkin, ettei se ainakaan lisää EU:n suosiota Suomessa, eikä luultavasti monessa muussakaan maassa. Eikä sitä tee sekään, ettei Unioni ole saanut lopetettua monille ihmisille hankalaa ja terveydelle haitallista jokakeväistä ja -syksyistä kellonviisareiden siirtelyäkään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen demokratia toimii sittenkin
Tieteellistä fanatismia ja diktatuurin kaipuuta
EU:n ilmastopaketti kaatui

Petteri Taalas: vuoden 2035 tavoite on semantiikkaa

Eilisen kahden päivän (yksi, kaksi) kirjoitusrupeaman (plus yksi englanninkielinen) on aika siirtyä jälleen arkeen, vaikka onkin EU:n kyvyttömyyttä korostava tunnilla aikaistettu sunnuntai. Tai kuten isoäitini tapasi sanoa, pyhäpäivä. 

Tänä pyhäpäivänä olemmekin heränneet keväisen viikon jälkeen puhtaanvalkoiseen lumipeitteeseen ja pieneen pakkaseen. Eli käsillä on maaliskuisen talven paluu ainakin vähäksi aikaa. Ei kuitenkaan ole syytä huoleen: kevättä ei ole peruttu ja kesäkin saapuu aikanaan. 

Tämä kaikki toi mieleeni maailman ilmatieteen järjestön pääsihteerin Petteri Taalaksen eilisen esiintymisen Ylellä. Hän otti siinä mielenkiintoisella tavalla kantaa pariinkin vaalikeskusteluissa vilahtaneeseen asiaan. 

Tarkoitan sitä, kun hän totesi, että "polttomoottoriautossakin voidaan käyttää näitä ilmastomyönteisiä polttoaineita, jolloin sekään ei välttämättä ole pahis". Ja näinhän asia juuri on, sillä ilmastossa on tavallaan kahdenlaista hiiltä: on sitä, joka on kiertänyt miljardeja vuosia ilmakehässä ja biosfäärissä, sekä hiiltä, joka on kauan sitten hautautunut maaperään, mutta tullut nostetuksi sieltä ylös fossiilisena polttoaineena. 

Kun puhumme kasvihuonekaasuista ja ilmastonmuutoksesta, puhumme nimenomaisesti jälkimmäisestä. Eikä sen aiheuttamalle ongelmalle ole kuin kaksi ratkaisua: joko se nostaminen lopetetaan tai ilmakehästä sidotaan fossiilisen hiilen käytön verran uutta hiiltä ja palautetaan se jonnekin, mistä se ei palaa takaisin ilmakehään. Lopettaminen edellyttää vaihtoehtoisia energiamuotoja ja palauttaminen uutta kallista teknologiaa.

Tämä itsestäänselvyys on tahtonut unohtua Suomessa, missä ilmastokeskustelu on - toisin kuin muualla maailmassa - pyörinyt metsien hiilinielujen ympärillä. Niistä ei saada pysyvää apua, sillä lähes kaikki metsien sitoma hiili palaa ennemmin tai myöhemmin takaisin ilmakehään. Näin käy joko hakkuiden, metsätuhojen tai viimeistään metsien luonnollisen kuoleman kautta. 

Toki ihmisen mittakaavassa pysyviä hiilinieluja voidaan kasvattaa metsienkin kautta. Se tapahtuu kasvattamalla metsien pinta-alaa ja sitä kautta niihin sitoutunutta hiilen määrää. Käytännössä näin onkin käynyt viime vuosikymmeninä monissa EU-maissa, mutta ei sähkölinjoja, peltoja ja kaupunkeja kiivaasti metsiin rakentavassa Suomessa.

Tämä lienee myös syy sille, että ilmastopaneelin johtaja Markku Ollikainen sanoi - aivan oikein - MTV3:lle maamme hiilinielun kasvattamisesta, että "ensimmäinen asia on se, että vähennetään metsäkatoa. Se syö metsämaan nielua. Toinen se, että vähennetään merkittävästi turvemaasta tulevaa maaperäpäästöä. Se on tehtävissä vettämällä ja koskee viljelymaita ja turpeenottoalueita. Kolmas keino on suometsien käsittelyn muuttaminen niin, että tilalle tulee jatkuvapeitteinen kasvatus, jolloin turpeen hajoaminen vähenee. Sitten ovat vielä metsien kasvua voimistavat toimet. Jos kaikki tämä ei riitä, sitten säädellään hakkuita."

Mutta palataan Taalakseen. Erityisesti Vihreät ovat vaatineet kiihkeästi Suomen hiilineutraliteetin saavuttamista vuoteen 2035 mennessä, vaikka muu EU tähtää myöhäisempiin päivämääriin.

Nyt kun metsien hiilinielut ovat pienentyneet aiemmin arvioidusta, tästä tavoitteesta tulee Suomelle äärimmäisen kallis. Ja siksi Perussuomalaisten ilmaisema tahto päivämäärän siirtämisestä myöhäisemmäksi näyttää erittäin järkevältä. 

Tähän asiaan myös Petteri Taalas totesi, että "tapahtuuko se 2035 vai hieman myöhemmin on vähän semantiikkaa. On hyvä, että Suomi on valinnut linjan jossa pyritään ilmastomyönteiseen suuntaan ja se tarjoaa meille myös uusia bisnesmahdollisuuksia." 

Pyrkimys hiilineutraaliin talouteen siirtymisestä suhteellisen nopeasti on sopinut myös maamme teollisuudelle, jonka etu on luonnollisesti olla mukana kehityksessä tai suorastaan sen kärjessä. Esimerkiksi metsäteollisuus on ilmaissut olevansa tällä linjalla.

Sen kustantaman raportin mukaan Suomen seuraavan hallituksen tulee toteuttaa kuusi asiaa. Ne ovat 1) osaavan kotimaisen ja ulkomaisen työvoiman saatavuuden parantaminen, 2) investointien luvituksen jouhevoittaminen, 3) logistiikkakustannusten hillintä, 4) työnteon ja omistamisen muuttaminen kannattavammaksi, 5) työmarkkinalainsäädännön uudistaminen 2020-luvulle ja 6) yleisen kustannustason pitäminen teollisuuden kilpailukyvylle suotuisana. 

Siksikin - siis Marinin hallituksen toteuttaman talouden tuhotyön jälkeen - on tärkeää, että Suomeen saadaan seuraaviksi vuosiksi hallitus, joka haluaa ja kykenee toteuttamaan edellä mainitut uudistukset. Ja siksi toivon, että arvoisa lukijani käy antamassa äänensä tällaiselle politiikalle. Nähdäkseni tähän sopivia ehdokkaita on asettanut useampikin puolue - mukaan lukien kaksi kolmesta gallupkärjessä olevasta puolueesta, vaikka medioissa toisesta niistä annetaan usein (esimerkki) erilainen eli virheellinen kuva raportin kohdan 1 suhteen (avainsana tässä on raportin sana "osaavan").

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksa on hiilidioksidipäästöjen suurvalta, mutta nielukääpiö
30 prosenttia maapallon pinta-alasta suojellaan
Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?

Suomen pitäisi tehdä Puolan sakoista vipuvarsi

Kirjoitin eilen EU:n sosiaalisen ilmastorahaston luonteesta suomalaisten kalliina lahjana muille EU-maille. Tänä aamuna jouduin puolestaan vääntelemään kelloja ns. normaaliaikaan, koska EU-päättäjät eivät ole halunneet luopua tästä järjettömyydestä, vaikka se aiheuttaa mm. terveyteen liittyviä ongelmia ja jopa lisää ennenaikaisia kuolemia.  

Kellojen siirtelyn lopettaminen on ollut erityisesti Suomen ajama asia. Lisäksi sille on vankka EU-kansalaisten tuki. Siksi maamme nykyisenkin hallituksen tulisi luoda Unionin kankealle koneistolle painetta asian hoitamiseksi. 

Olisi hienoa, jos Suomen hallituksen edustajat lopettaisivat EU-ympyröissä pitämänsä puheenvuorot roomalaisen valtiomiehen Caton esimerkin mukaisesti ilmoittamalla, että "muuten olen sitä mieltä, että kellojen siirtelyn on loputtava". Tätä sanomaa voisi myös tehostaa asettamalla kellonsiirtelyn lopettamisen ehdoksi jonkin EU:lle merkittävän, mutta meille yhdentekevän, päätöksen hyväksymiselle. Toisin sanoen tehdä tällaisesta asiasta vipuvarsi, jolla EU-koneisto väännetään järjen käyttämiseen.

Alussa mainitsemani EU:n sosiaalinen ilmastorahasto ei ole Suomelle yhdentekevä, mutta EU-tuomioistuimen Puolalle määräämä sakko on sellainen. Siksi Suomen tulisi ilmoittaa vastustavansa sakon perimistä Puolalta siihen asti, kunnes EU lopettaa kellonsiirtelyn. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voisiko eduskunta tehdä EU:n hallintoeliitin vastaisen päätöksen?
Kykeneekö EU mihinkään?
Mitä kellofarssi kertoo EU:n päätöksentekokyvystä?

Voisiko eduskunta tehdä EU:n hallintoeliitin vastaisen päätöksen?

Italia tulee saamaan leijonanosan Euroopan vakausrahastosta jaettavasta tuesta. Tämä johtuu siitä, ettei maa ole huolehtinut julkisen taloutensa kuntoon laittamisesta - eli velkojensa vähentämisestä - sen jälkeen kun sen pankit viimeksi pelastettiin.

Rahoista aikoo ottaa osansa myös maan järjestäytynyt rikollisuus. Ja maan tunnetusti rehelliset poliitikotkin käyttävät lahjarahoja kasvattaakseen suosiotaan laskemalla italialaisten eläkeikää.

Tämä kaikki on luonnollisesti vastoin EU:n vakausrahaston tarkoitusta, mutta italialaiset vähät välittävät siitä. Tällainen kansallinen tottelemattomuus on meillä Suomessa täysin tuntematonta. 

Tästä hyvänä esimerkkinä toimii maamme pääministerin tekemä sopimus, jonka mukaan köyhien ihmisten Suomi maksaa elvytyspaketista noin kolminkertaisesti sen, mitä se saa takaisin. Ja vielä kehui saavutuksellaan, joka rikkoi tervettä maalaisjärkeä ja mitä ilmeisimmin myös perustuslakia vastaan. Sekä lisäksi heikentää Suomen julkisen talouden suhteellista asemaa Unionissa. 

Tänä aamuna saimme myös tuntea sen, kuinka EU vastineeksi Suomen käsittämättömästä lojaalisuudesta Unionia kohtaan jättää hoitamatta pienetkin asiat, jotka olisivat meidän tahtomme mukaisia. Eli siitä huolimatta, että kellojen siirtely on tutkitusti haitallista, 84 prosenttia Unionin kansalaisista kannattaa siitä luopumista, ja sekä komissio että europarlamentti ovat tehneet päätöksen - Suomen aloitteesta - siirtymisestä pysyvään kellonaikaan, jatkaa Unioni edelleen ihmisten kiusaamista siirrättämällä kellonaikaa kaksi kertaa vuodesta.

Aamun Ilta-Sanomien mukaan suomalaisten ylivoimainen enemmistö on perin kyllästynyt federalistiseen unirytminsä häirintään. Kysynkin tässä siitä syystä vain retoriseksi tietämäni kysymyksen, että jos Italia voi suurissa asioissa haistattaa pitkät EU:n poliittisille linjauksille, niin voisiko myös Suomen eduskunta tehdä EU:n hallintoeliitin vastaisen päätöksen?

Siis ilmoittaa yksipuolisesti, että kellojen siirtely loppuu Suomessa nyt - riippumatta siitä, mitä muu EU tekee. Tai viimeistään ensi syksynä mikäli haluamme vielä kerran palata normaaliaikaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Liian vaikea yhtälö professorin ymmärrettäväksi
Kykeneekö EU mihinkään?
Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa

Kykeneekö EU mihinkään?

Nyt käynnissä oleva koronapandemia vaikuttaa monella tavalla ihmisten ja valtioiden elämään. Niin myös Euroopan Unionin alueella.

Nähtäväksi jää, kuinka EU selviää niistä haasteista, joita virus on tuonut ja tuo mukanaan. Tarkoitan ensin akuuttia rajojen muodostumista Unionin alueelle ja pidemmällä tähtäimellä niitä taloudellisia vaikeuksia, joita pandemia tuo ihmisten, yritysten ja julkisten sektoreiden taloudelle.

Ainakin valmiiksi heikoissa kantimissa oleva Italia on jo syöksymässä ennennäkemättömään talouskurimukseen. Sama saattaa olla edessä Espanjalla. Ja tuskinpa Ranska tai taloudellisesti muutenkin heikot itäisen Keski-Euroopan maat tulevat selviämään kunnialla koronaepidemiasta, mikäli se saavuttaa niissä samanlaiset mittasuhteet kuin Italiassa ja Espanjassa.

Tässä tilanteessa ainakin minun luottamukseni EU:n kykyyn ratkaista ongelmia on nollassa. Sehän ei kyennyt ratkaisemaan edes Turkin yhdelle pienelle EU:n rajanpätkälle luomaa turvapaikanhakijaongelmaa, vaan Kreikan oli tehtävä se itse. Näin siitä huolimatta, että Unionin haavoittuvuus kehitysmaalaisten kansainvaelluksen edessä on ollut tiedossa jo lähes viiden vuoden ajan.

Ehkä vieläkin kuvaavampi esimerkki EU:n kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä aktualisoitui taas viime yönä. Jouduimmehan edelleen siirtelemään kellojen viisareita, vaikka Unionin kansalaisten enemmistö haluaisi lopettaa sen ja sekä EU:n komissio että parlamentti ovat tehneet asiasta päätöksen.

Edelle kirjoittamani perusteella onkin kysyttävä, että kykeneekö nykymuotoinen EU yhtään mihinkään? Ja jos kykenee, niin onko se jotain sellaista, joka veisi tavallisten Unionin kansalaisten elämää parempaan suuntaan?

Ja ellei ole, niin miksi ihmeessä me pidämme yllä tällaista kallista ylikansallista byrokraattisentahmeaa apparaattia. EU:n tämän vuoden hintalappuhan on lähes 170 miljardia euroa, josta toki osa jaetaan takaisin EU-maille käsittämättömän laajan byrokraattisen mekanismin kautta - jolla silläkin on hintansa.

Kerrottakoon tuosta mekanismista yksi omakohtainen esimerkki. Olen nimittäin hakenut yhdessä kollegoideni kanssa useita kertoja tutkimusrahoitusta EU:n puiteohjelmista, joiden kautta myönnetään yhdelle tai useammalle projektille tyypillisesti yhteensä useiden miljoonien eurojen rahoitus.

Haun ensimmäiseen vaiheeseen lähetetään yleensä kymmeniä hakemuksia, joista kunkin pituus on noin 10 sivua. Yhden tällaisen hakemuksen keskimääräinen valmisteluaika - siihen käytettynä työpanoksena (esim. 10 partneria kertaa kunkin käyttämä työaika) - lienee yhteensä vähintäänkin pari-kolme kuukautta eli sivu- ja yleiskustannuksineen hyvinkin noin 20 000 euroa EU-maiden veronmaksajien rahaa. Tämä kun kerrotaan muutamalla kymmenellä hakemuksella päästään yli puoleen miljoonaan euroon.

Jatkoon päässeet puolen tusinaa hakemusta ovatkin sitten jo maksimissaan (eli käytännössä täsmälleen) 70-sivuisia, joten niiden jokaisen valmisteluun kuluu vielä enemmän aikaa. Näitä toisen vaiheen hakemuksia tehdään tyyppillisesti noin viisi kappaletta, joten tämäkin kustantaa sen verran, että veronmaksajien piikistä kuluu yhtä myönnettyä rahoitusta kohden hyvinkin lähes miljoona euroa. Lisäksi veronmaksajien rahaa kuluu niiden virkamiesten palkkoihin, jotka arvioivat ja käsittelevät kaikki nuo hakemukset.

Toisin sanoen se raha, jonka EU jakaa alueensa tutkijoille poltetaan suurelta osin rahoitushakemuksia valmistellessa. Tuon rahan - eli tutkimusajan - olisivat EU:n puiteohjelmahakuihin osallistuneet tutkijat voineet käyttää vaihtoehtoisesti tutkimuskohteidensa tieteelliseen analysointiin. Eli edistämään niitä asioita, joita varten veronmaksaja on omistamiensa yliopistojen tai tutkimuslaitosten kautta heidät palkannut.

Kerroin tämän esimerkin siksi, että se kuvastaa hyvin sitä, mitä monikerroksinen byrokratia aiheuttaa veronmaksajien kustannuksina - ei vain tieteessä vaan koko yhteiskunnassa. Siksi olisi kaikessa politiikassa pyrittävä välttämään monikerroksista byrokratiaa mahdollisimman pitkälle. Ja siirrettävä kellojen siirtelyn kaltaiset pienet asiat kunkin jäsenmaan oman päätöksenteon varaan.

Näin olisi tehtävä erityisesti silloin, kun tuo ylikansallinen apparaatti on moneen kertaan osoittanut heikon kykynsä tehdä kansalaistensa taloutta ja hyvinvointia edistäviä päätöksiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä kellofarssi kertoo EU:n päätöksentekokyvystä?
Eurooppa on suuren kysymyksen edessä
Veronmaksaja pelasti pankinomistajia, entä sitten?

Mitä kellofarssi kertoo EU:n päätöksentekokyvystä?

Arvoisa lukijani heräsi tänä aamuna kanssani uuteen aikaan - ainakin, mikäli hän nukkui yönsä Suomessa tai muualla EU:n alueella. Näin siitä huolimatta, että kellojen siirtelyn on osoitettu aiheuttavan ongelmia ja että Unionissa on tehty päätös kellonaikojen muuttamisesta pysyviksi. Jälkimmäiselle on 84 prosentin kannatus EU:n kansalaisten parissa.

Toki päätös kellonsiirtelyn lopettamisesta tehtiin siten, että sen on tarkoituskin astua voimaan vasta vuonna 2021. On kuitenkin syytä ihmetellä EU:n todellista päätöksenteko- tai pikemminkin toimeenpanokykyä, jos näinkin yksinkertaisen asian implementointi kestää kaksi vuotta.

Asian ääneen ihmettely ei ole retorista kyselyä, vaan nykymaailmassa asioita tapahtuu nopealla tahdilla. Siten Unionin pitäisi pystyä päättämään ja panemaan toimeen nopeita toimia esimerkiksi silloin, jos Turkki päättää lähettää Egeanmeren yli muutamia miljoonia syyrialaisia tai mikäli Italia ajautuu nykyisen jakopolitiikkaa harrastavan hallituksensa johdolla vararikkoon.

Entä miten paljon Suomi voi luottaa EU:n tukeen, mikäli Venäjältä saapuu pieniä vihreitä miehiä turvaamaan Itä-Suomessa sijaitsevia venäläisomisteisia huviloita eli datshoja. Tai löydetäänkö nopeita toimintamalleja silloin, jos Ruotsi vajoaa etnisesti värittyneeseen sisällissotaan?

Minulla ei tietenkään ole vastauksia edellä esittämiini kysymyksiin. Mutta tämän kellofarssin perusteella vastaukset ovat kaikin puolin ikäviä nyky-EU:n kansalaisten kannalta.

Tätäkin kannattaa miettiä sen perimmäisen kysymyksen kanssa - eli pitäisikö EU:ta kehittää federalistisen liittovaltion suuntaan vai palata kohti puhdasta talousunionia. Erityisen oleellista olisi vastaus siihen, että tuottaisiko nykyistä keskitetympi päätöksentekojärjestelmä nopeampia ja tehokkaampia päätöksiä, vai pysyisikö hallinto nyt nähdyn tahmeana? 

Eli ovatko nykyiset kansallisvaltiot esteitä EU:n päätöksenteolle, mutta toisaalta toimivan kansallisen päätöksentekojärjestelmän tukipilareita, jotka pystyvät hoitamaan paikallisia tarpeita silloin kun unionitason päätöksentekojärjestelmä takkuaa. Entä olisiko EU-federaatiolla yhtenäinen kriisinhallintamekanismi, joka toimisi osana läntistä puolustusliittoa, mutta kattaisi siis myös nykyiset NATO:on kuulumattomat valtiot?

Ja vihoviimeiseksi tulee kysymys siitä, että huomioisiko liittovaltio-EU kansalaistensa mielipiteet paremmin kuin sen 84 prosentin näkemykset kellojen siirtelyasiassa. Eli toimisiko se tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti unionilaisten tahdon mukaan sellaisissakin päätöksentekotilanteissa, joissa ns. eliitin näkemys poikkeaa väestön enemmistön tahdosta. Kuten vaikkapa väestönvaihtopoliittisissa kysymyksissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n rahojen loppuminen Turkissa ajaa kansainvaeltajia kohti Kreikkaa
Onko komissio ollut tunteiden vietävänä?
Tosiasioiden hyväksyminen on vaikeaa

Tosiasioiden hyväksyminen on vaikeaa

Kolumnisti Juha-Pekka Raeste kirjoitti tänä aamuna gerbiilistä peräaukossa. Jutun oleellinen sisältö oli siinä, että ihmiset ovat valmiita ottamaan vahvasti kantaa asioihin, joiden todenperäisyydestä heillä ei ole aavistustakaan.

Raeste lopetti kirjoituksensa toteamalla että "emme osaa erottaa, missä oma tietämyksemme loppuu ja muiden tieto alkaa. Kun lisäksi valetieto muuttaa pysyvästi näkemyksiä, ei pidä ihmetellä, jos maailman meno tuntuu välillä nimenomaan järjettömältä."

Raeste lienee totuuden jäljillä. Itse hämmästelin maaliskuussa 2015 sitä, kuinka tosiasiat tuntuvat vain vahvistavan monien maahanmuuttouskovaisten asenteita. Näin siitä huolimatta, etteivät mitkään faktat puolla heidän uskomustaan humanitaaristen maahanmuuttajien hyödyllisyydestä suomalaiselle yhteiskunnalle.

* * *

Näin kellonsiirtelyn jälkeisenä aamuna on hyvä kirjata kaksi hyvää esimerkkiä Raesteen esille nostamasta paradoksista. Kellon siirtely on mainittava siksi, että sitä jatketaan vuosi toisensa jälkeen, vaikka sen on moneen kertaan todettu olevan haitallista.

Viimeksi eilen meille kerrottiin, että kesäaikaan siirtyminen lisää tutkimusten mukaan riskiä saada sydänkohtaus tai aivoinfarkti, siirron jälkeisinä päivinä koululaiset ja opiskelijat suoriutuvat koulutehtävistään ja kokeistaan keskimääräistä heikommin eikä kesäaikaan siirtymisellä juurikaan saavuteta kuviteltuja hyötyjä.

Itse olen tavannut kysyä kellon siirtelyä puolustelevilta niitä etuja, joita itse kellon siirtämisestä kahdesti vuodessa saavutetaan. Vastaukseksi olen saanut puhetta mahdollisista tuntia aikaisemmin alkavasta päivästä koituvia etuja, mutta en kertaakaan itse kellon siirtelyn hyötyjä.

Ikään kuin keskustelukumppanini ei edes ymmärtäisi mistä puhun. Siis kellon siirtelystä. Toistan: siirtelystä.

* * *

Toinen hyvä esimerkki löytyi aamun lehden mielipidesivulta, missä Euroopan kirkkojen konferenssin pääsihteeri kumppaneineen arveli, ettei paperittomien ja seurakuntien rankaiseminen ratkaise lainsäädännön luomaa ongelmaa. Heidän mukaansa "kirkot huolehtivat lähimmäisten hyvinvoinnista ja heidän ­oikeuksiensa edistämisestä silloinkin, kun valtio ei myönnä paperittomalle oleskeluoikeutta".

Mainittu lainsäädännön ongelma on pääsihteerin ja kumppaneiden mukaan se, että säädös humanitaarisesta suojelusta poistettiin laista toukokuussa 2016, minkä seurauksena Suomeen on syntynyt kasvava laittomien maassaolijoiden joukko.

Minun nähdäkseni he ovat sikäli oikeassa, ettei laittomien maassaolijoiden ongelmaa olisi, mikäli Suomeen voisivat asettua kaikki ne, jotka haluavat. Sen sijaan heiltä on jäänyt mitä ilmeisimmin ymmärtämättä, että sellaisen politiikan lopputuloksena suomalainen yhteiskunta muuttuisi peruuttamattomasti tavalla, jota suurin osa kantaväestöstä ei halua.

Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi Ruotsista olisi nähtävissä laajamittaisen humanitaarisen maahanmuuton seurauksia ja Lontoossa koettiin juuri äsken vielä raflaavampi esimerkki. Lisäksi suomalaisilta on juuri äsken kysytty mielipidettä näiden laittomien maassaolijoiden kohtelusta: heidät halutaan poistaa Suomesta.

* * *

Listaa voisi toki jatkaa pidempään. Erityisen skeptisesti suhtaudutaan moniin tieteen ja tutkimuksen kautta saavutettuihin asioihin kuten geenitekniikan avulla tuotettuun ruokaan, rokotuksiin tai tehometsätalouteen.

Näin siitä huolimatta, että jopa miljardi ihmistä on jo vuosia syönyt geenitekniikalla tuotettua ruokaa ilman tavanomaisia elintarvikkeita suurempia haittavaikutuksia, rokotukset ovat hävittäneet maailmasta isorokon (ja melkein kokonaan muitakin tauteja kuten polion) ja 1950-luvulta alkanut metsätalouden tehostaminen on kaksinkertaistanut suomalaisten metsien puuntuotannon.

Toki itse kukin vastaa omista käsityksistään ja näkemyksistään. Tosiasia kuitenkin on, että tieteen ja tutkimuksen tuloksia hyödyntämällä on länsimaissa saavutettu parempi elämänlaatu kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa.

Näin tullaan toivottavasti tekemään jatkossakin, vaikka poliittiset realiteetit tulevat hidastamaan tätä kehitystä, kuten on tapahtunut aiemminkin. Kaikkihan muistanevat esimerkiksi sen, kuinka 1800-luvun Iso-Britanniassa rautatieliikenteen vaikuttajat onnistuivat vaikeuttamaan autoliikennettä erityisellä punaisen lipun lailla, jonka mukaan autojen edessä tuli aina liikkua jalankulkija heiluttamassa punaista lippua vaaran merkiksi.

Nähtäväksi jää, voittavatko tosiasiat myös teknisen kehityksen ulkopuolisissa asioissa. Siis sellaisissa kuin kellojen järjenvastainen siirtely tai koko yhteiskunnan toimivuuden vaarantava maahanmuuttopolitiikka. Tosin ainakin toistaiseksi maahanmuuttopolitiikassa on kyseessä poliitikkojen kansanvastainen toiminta - ei niinkään tavallisten ihmisten järjettömyys.

Sen sijaan kellojen siirtelyssä myös kansalaiset tahtovat jatkaa käytännön aiheuttamia haittoja. Ellei kysymys sitten ole siitä, etteivät he ole tulleet ajatelleeksi, että kellonsiirtelyn kaikki väitetyt hyödyt voitaisiin saavuttaa myös jättämällä siirtymättä talviajaksi normaaliaikaan. Ongelmathan eivät aiheudu aamun tai keskipäivän ajankohdasta vaan sen muuttamisesta kahdesti vuodessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan
Ikävät faktat vain vahvistavat maahanmuuttouskovaisten asenteita
Mitä hyötyä on kellon siirtämisestä normaali- eli talviaikaan?

Allekirjoita aloite kansanterveyden parantamiseksi!

Ensi yönä Suomessa siirrellään taas kelloja. Sen seurauksena suuri osa väestöstä kärsii väsymystä - omalla kohdallani aamuvirkkuna ihmisenä tämä tapahtuu vähitelleen siten, että noin kahden viikon kuluttua olen täysin uuvuksissa.

Syynä on se, että iltaohjelmani määräytyy muiden ihmisten lailla kellon mukaan, mutta kesäajasta normaaliaikaan siirtymisen jälkeen en saa aamulla nukutuksi kuin noin viiteen koska sisäinen kelloni käy edelleen kesäaikaa. Näin minulle syntyy kasautuvaa univelkaa tunti vuorokaudessa siihen asti, kunnes elimistö lopulta reagoi krooniseen väsymykseen ja nukun kuin tukki läpi koko yön.

Niinpä allekirjoitan kansalaisaloitteen, jossa todetaan seuraavaa.

"Kellon päivitys Keski-Eurooppalaiseen aikavyöhykkeeseen antaisi meille jokaiselle todellista pääomaa, monessa mielessä. Nykyinen kesä-talviaika vaihtelu tutkimusten mukaan tarkoittaa sitä, että ihmisen biologinen vuorokausirytmi häirintyy. Siitä on seurauksena pitkäaikaisia väsymystiloja ja terveysriskejä. Esimerkiksi sydän- verisuoniterveyshaitat ja oppimiseen liittyvät ongelmat lisääntyvät, sekä vaikutukset elämän, arjen ja työelämän haasteisiin. Myös koneiden käyttö- ja liikenneonnettomuusriskit lisääntyvät.

Kesä-talviaika vaihdos lisää aamun pimeyttä, jonka takia tekeminen siirtyy myöhemmälle iltaan. Seurauksena on usein univelkaa, mitä terveysriskien lisäksi pitää maksaa pois myös menettämällä rahaa ja työaikaa.

Sovittaisiin, että Suomessa kellot käyvät ympäri vuoden Keski-Euroopan aikavyöhykkeen mukaista aikaa ilman kesäajan käyttöä. Näin aamut olisivat syksyisin ja talvisin nykyistä valoisampia. Suomessa asuvat saisivat sisäisen kellonsa tahdistumaan nykyistä paremmin valoisan ja pimeän vuorotteluun. Univaikeudet siitä johtuvat terveysriskit ja kaamosoireet vähentyisivät."

Tässä aloitteessa on huomattava erityisesti kaksi seikkaa. Ensinnäkin tarkoituksena ei ole siirtyä pysyvästi oman aikavyöhykkeemme normaaliaikaan (talviaika), vaan Keski-Euroopassa käytössä olevaan normaaliaikaan, jolloin syksy- ja talviaamut olisivat nykyistä valoisampia.

Itse olisin valmis tekemään pikemminkin toisin päin, eli siirtymään nykyiseen kesäaikaan. Näin aamujen sijaan illat olisivat nykyistä valoisampia.

Näin siksi, etten Suomen valoilmastossa usko valoisuuden säätelevän nykyajan ihmisten elämänrytmiä juuri lainkaan, vaan se riippuu enemmän sellaisista yhteiskunnan aikatauluista kuin työajoista, televisio-ohjelmista ja vapaa-ajan palveluista. Tästä huolimatta katson, että kellon siirtelystä luopumisen hyödyt ovat merkittävästi suuremmat kuin omalta kohdaltani sinänsä epämiellyttävän pysyvän kellonajan haitat.

Toinen merkittävä muutos aloitteessa liittyy sen perusteluihin. Kellon siirtelyn on tutkimuksissa havaittu aiheuttavan huomattavaia terveyshaittoja. Aloitteen taustalla ei siis ole pelkkä kellon siirtelystä tympääntyneiden ihmisten mielipide vaan vankka tieteellinen näyttö. Oleellista on myös huomata, ettei kellon säännöllisestä siirtelystä ole osoitettu koituvan minkäänlaisia hyötyjä.

Kaikkiaan nyt käsillä olevassa kansalaisaloitteessa on kyse ennen kaikkea kansanterveyden parantamisesta. Toissijaisesti työelämän tehostamisesta.

Tässä vielä suora linkki kansalaisaloitteeseen: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1596

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä hyötyä on kellon siirtämisestä normaali- eli talviaikaan?
Älytön kellon siirtely on loppumassa - sinun avullasi
Kesäajasta normaaliaikaan - henkilökohtaiset seuraukset

Älytön kellon siirtely on loppumassa - sinun avullasi

Kuulun niihin, jotka kärsivät kohtuuttomasti kellojen siirtämisestä kahdesti vuodessa. Jopa niin paljon, että olen kirjoittanut tästä problematiikasta yhden ja toisenkin kerran. Ja nyt huomasin ilokseni, että parhaillaan on meneillään nimien kerääminen kansalaisaloitetta varten.

Tämän tekstin kirjoitan lisätäkseni ihmisten tietoisuutta aloitteesta. Samalla toivon mahdollisimman monen tätä lukevan allekirjoittavan sen. On itsestään selvää, että kaltaiseni kellojen siirtelystä kärsivät tekevät näin, mutta toivon että myös sellaiset, jotka eivät kellojen siirtelystä itse kärsi, allekirjoittaisivat aloitteen siitä yhteiskunnalle aiheutuvien haittojen takia. Ja että kaikki tämän kirjoituksen lukevat välittäisivät tietoa aloitteesta mahdollisimman laajalti.

Itse aloite löytyy täältä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3 ja se kuuluu näin: "Eduskunta kumotkoon valtioneuvoston asetuksen kesäajasta (753/2001) ja säätäköön lain, joka kieltää vastaavien asetusten antamisen jatkossa. Lisäksi eduskunta sanoutukoon irti direktiivistä kesäaikasäännöksistä (2000/84/EY)"

Aloitteen perusteluissa puolestaan todetaan: "Kaksi kertaa vuodessa toistuva kellojen siirto aiheuttaa useita selkeitä haittoja. Ihmisen sisäinen kello voi mennä sekaisin jopa useiden viikkojen ajaksi kellojen siirron jälkeen, mikä aiheuttaa unihäiriöitä ja väsymystiloja.

Kellojen siirto altistaa myös aikatauluvirheille, kuten voidaan havaita esimerkiksi usein toistuvista uutisista milloin minkin valmistajan kännyköiden sekoilevista kelloista. Kellojen siirrosta johtuviin aikatauluongelmiin varautumiseen joudutaan käyttämään työaikaa, mikä aiheuttaa yrityksille turhia kustannuksia.

Kesäaikaan siirtymisen hyödyt sen sijaan ovat minimaaliset. Usein kesäaikaa perustellaan energiansäästösyillä, mutta tutkimustulokset eivät tue merkittävien säästöjen saamista tällä keinolla.

Lisäksi Suomessa kesät ovat niin valoisia, että mahdollisista hyödyistä voidaan nauttia vain vajaan kuukauden ajan keväällä ja syksyllä. Kesällä on joka tapauksessa niin valoisaa, että kesä- ja normaaliajalla ei ole merkittävää eroa.

Näistä syistä johtuen kesäajasta aiheutuva kellojen siirtäminen pitäisi lopettaa.

Tavoitteenamme on turhan ja vahingollisen kellojen siirtelyn lopettaminen. Tässä aloitteessa siihen pyritään kumoamalla kesäaika-asetus. Keskustelu "pysyvästä kesäajasta", eli siirtymisestä toiseen aikavyöhykkeeseen, voidaan käydä sitten erikseen."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kesäajasta normaaliaikaan - henkilökohtaiset seuraukset
Talven merkkejä

Asiaan!

Vaalit lähestyvät kovaa vauhtia ja puolueiden välinen nokittelu kiihtyy. Yleisen keskustelun, mielipidekyselyjen ja rimanalitusten lisäksi olen alkanut kaivata muutakin eli konkretiaa tavoittelevaa asiakeskustelua. Näin vaatii lisäkseni esimerkiksi keskustan Timo Laaninen.

Omalta kohdaltani äänestyspäätös näissä vaaleissa ratkeaa pitkälti seuraavien kuuden asiakokonaisuuden pohjalta.

1. Mikä on puolueiden/ehdokkaiden näkemys Suomen tiedepolitiikasta? Jatketaanko nykyisellä linjalla, jossa painotetaan poliittisesti/kaupallisesti motivoitua soveltavaa tutkimusta (kuten ennen Neuvostoliitossa). Vai uskotaanko perinteiseen länsimaiseen  innovaatiojärjestelmään, jonka moottorina on uutta tietoa etsivä perustutkimus - ja jonka pohjalta versovat uudet sovellukset. Toisin sanoen, onko tarkoitus ohjata valtion tiederahat Tekesin, strategisten huippuosaamisen keskittymien (SHOK) ynnä muiden yrityselämän lyhytaikaisia tarpeita palvelevien kanavien kautta, vai haluttaisiinko niistä nykyistä merkittävämpi osa nykysuuntauksen vastaisesti sittenkin kanavoida Suomen Akatemian, eli tieteellisten kriteerien kautta.

EU:n tasolla kyse on puiteohjelmien ja European Research Councilin välisestä rahanjaosta. Jälkimmäinenhän perustettiin sen jälkeen kun oli todettu Euroopan häviävän tieteentekijänä (ja innovaatioiden tuottajana) USA:lle siitä syystä ettei sillä ole ollut koko yhteisön laajuista perustutkimusrahoittajaa.

2. Mikä on puolueiden/ehdokkaiden näkemys suomalaisen julkisen sektorin supistamistarpeesta, ja keinoista sen ratkaisemiseen? Kannatetaanko juustohöylämallia, vai halutaanko saneerata vähemmän tärkeinä pidettyjä julkisia toimintoja. Jos jälkimmäistä, niin mitä olisivat säästökohteet? Ja miksi?

Tässä kohdassa haluaisin puolueiden/ehdokkaiden siis tuovan esiin mitä julkisia palveluita he pitävät enemmän ja mitä vähemmän tärkeinä. Vai onko heillä halukkuutta eli rohkeutta tällaiseen priorisointiin ja vastakkainasetteluun, jossa joku tuntee itsensä aina väärinkohdelluksi. Omasta mielestäni tällainen priorisointi on pohjoismaisen hyvinvointivaltion säilyttämisen ehdoton edellytys - kunhan se on tehty oikein.

3. Mikä on puolueiden/ehdokkaiden näkemys suomalaisesta verotusjärjestelmästä? Tähän liittyen haluaisin kuulla selkeästi perustellun ehdotuksen verotaakan jakamisesta tulo- ja kulutusveroihin. Eli kuinka pitkälle verotuksen keinoja halutaan käyttää elintasoerojen poistamiseen tai nettotuloerojen kasvattamiseen? Lisäksi minua kiinnostavat (samasta syystä) ehdokkaiden näkemykset ansiotulo- ja pääomaverotuksen suhteesta.

4. Mitä puolue/ehdokas aikoo tehdä suomalaisen yrityselämän piristämiseksi. Suomalainen hyvinvointi voidaan ylläpitää vain talouskasvua tuottavan yrityselämän avulla. Esimerkiksi julkiselta sektorilta ulkoistettuja toimintoja hoitavat niin sanotut palveluyritykset eivät kansantalouden kannalta poikkea julkisesta sektorista, eikä niihin kannattaisi haaskata kansainvälisesti alhaisella tasolla olevaa suomalaisten yrittäjien potentiaalia. Sen sijaan vapailta markkinoilta toimeentulonsa hakevien yritysten toimintaedellytykset pitäisi viilata huippukuntoon.

5. Mikä on puolueiden/ehdokkaiden näkemys vaikeuksiin joutuneiden EU-maiden auttamisesta. Halutaanko jatkaa Kreikan mallilla, vai onko joitain muita ajatuksia? Jos on, niin minkälaisia? Etenkin olen kiinnostunut siitä, miten vaikeuksiin joutuneille EU-maille velkarahalla annettujen lainojen takaisin maksaminen varmistetaan.

6. Ja lopuksi kaikille blogiani lukeneille itsestäänselvä asia, eli maahanmuuttopolitiikka. Tässä minua kiinnostavat erityisesti sekä turvapaikanhakijoiden kohteluun liittyvät näkemykset että vakaviin rikoksiin syyllistyneiden kohtelu. Toki kuulisin mielelläni näkemyksiä myös työperäisestä maahanmuutosta, maahanmuuttajien kotouttamisesta ja pakolaispolitiikasta. No, totuuden nimessä tästä aihepiiristä on joitain näkemyksiä jo kuultukin.

Edellä olevien kuuden kohdan lisäksi annan vielä bonuspisteen, jos puolue/ehdokas lupaa toimia jokavuotisen kellonsiirtelyn lopettamiseksi.

Aikaisempia ajatuksia tästä aihepiiristä:
VTT:n johtajat tietovarkaissa
Toimiiko alueellistaminen hyvinvoinnin lähteenä
Puolueiden maahanmuuttoasenteista
Populismin vastavoima