Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden

Historian kieltämisestä näyttäisi tulevan muotia myös länsimaissa. Saimme siitä jälleen yhden esimerkin kun käytännössä kaikkien ikäistäni vähän nuorempien ihmisten lapsuuteen kuuluneen TV-sarjan "Pieni talo preerialla" pohjana olevan kirjasarjan luojan Laura Ingalls Wilderin nimi poistettiin amerikkalaisen lastenkirjallisuuspalkinnon nimestä. Edellinen taisi olla Peppi Pitkätossun sensuroiminen Ruotsissa.

Kyseessä on luonnollisesti poliittisessa korrektiudessa tapahtuneista muutoksista. Se mikä 90-vuotiaana vuonna 1957 kuolleen kirjailijan luomisvaiheessa oli valtavirtaa ei enää 2010-luvulla kelpaa herkästi loukkaantuvalle tiedostavaistolle. Samalla katoaa yksi nykyiselle ja tuleville sukupolville tarjolla olevista johtolangoista menneisyyteen.

Yleensähän tällainen historian hautaaminen on liitetty erilaisiin totalitaristisiin liikkeisiin. Hakematta tulevat mieleen Afganistanin Talebanien tai Syyrian ISISläisten "kunnostautuminen" muinaismuistojen tuhoajina. Samaan joukkoon kuuluivat Josef Stalin, Mao Zedong ja Adolf Hitler retusoittaessaan vanhoista valokuvista pois epäsuosioon ja sitä kautta koiranputkea alhaalta käsin puskemaan joutuneita entisiä suosikkejaan.

Mielenkiintoista tästä kaikesta tekee se, etten ole juurikaan havainnut poliittiseen korrektiuteen liittyviä länsimaissa tapahtuneita historian jälkien tuhoamisia kritisoitavan. Ikään kuin menneisyyden tuhoaminen myös sivistyneinä itseään pitävissä länsimaissa olisi jonkinlainen itsestäänselvyys.

Onneksi on myös poikkeuksia. Yhtenä niistä meidän Suomemme.

Meillähän pääkaupungin keskeisiä toreja koristavat Venäjänvallan aikaisten hallitsijoiden muistomerkit ja punaiselle Tampereelle on sijoitettu valkoisen kenraalin patsas. Molemmat historiallista tietoisuutta omassa kontekstissaan vahvasti lisääviä teoksia.

Säätytalon päätyä puolestaan koristaa reliefi, joka muistuttaa Venäjän tsaarin luvanneen maatamme hallitessaan kunnioittavansa suomalaisia lakeja. Tämä teos oli kuumaakin kuumempi venäläisille silloin, kun se pyrki venäläistämään meidät - ja siksi reliefi paljastettiin vuonna 1903 ilman suurempia juhlallisuuksia, jotta suomalaisia ei muistutettaisi aiemman hallitsijan lupauksista.

Helsingistä löytyy myös sosialistista realismia esittävä patsas, jonka "Maailman rauha" -nimen ja kädet pystyssä kuvattujen figuurien välinen ristiriita muistuttaa meitä hätkähdyttävästi 1900-luvun sosialistisen suurvallan väkivaltaisesta kaksinaismoralismista. Olisi hienoa, jos maamme punavihreät tulisivat ja tutustuisivat ajatuksella tämän patsaan viestiin ja sen suhteeseen heidän ajamaansa aatemaailmaan.

Siitä tuli mieleeni, että kommentoin eilen varsin mielenkiintoista blogia pitävän Kumitontun kirjoitukseen, että "on selvää, ettei kuplassa elävä ja historiasta täydellisen tietämätön henkilö siihen [johtamaan kansakuntaa] ainakaan kykene. Siksi Toukon tai Alexanderin kaltaiset poliitikot ovat äärettömän vaarallisia koko kansakunnan kannalta."

Kuten edeltä ilmenee, olen erittäin paljon huolissani siitä, että ihmisten tietoisuuden vähittäinen hävittäminen omasta historiastaan näyttäisi muuttuneen erilaisten diktatuurien lisäksi poliittisesti korrektiksi myös länsimaissa. Onhan selvää, että tietämätöntä ja todellisuutta ymmärtämätöntä on paljon helpompi johdattaa hirmutekoihin kuin tietäväistä ja asioita ymmärtävää. Ja juuri siitähän on viime kädessä kyse kaikenlaisissa hyvää tarkoittavissa, mutta viime kädessä tuhoisaksi osoittautuneissa aatteissa. Aina ja kaikkialla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tiede on uhka valheelliselle maailmankuvalle
Poliittisesti korrekti muuttaa näkyvää todelllisutta
Toimittaja Pirkko Kotiranta: patsas ja sananvapaus