Suomessa ympäristöpuolueen imagoa kantava puolue eli Vihreät valitsee tänä viikonloppuna itselleen johtohenkilöt. Samalla se linjaa tulevaisuutensa joko osana äärivasemmistoa tai vaihtoehtoisesti moniäänisempänä ympäristöliikkeenä.
Taustana tälle viikonlopulle on Vihreiden joidenkin vanhempien - lähinnä miespuolisten - jäsenten puolueen nykylinjaa kohtaan nostama kritiikki kunnallisvaalien odotettua heikommasta menestyksestä. Liikkeen viime aikojen nopeasta marxilaistumisesta kertoivat esimerkiksi Pekka Saurin kritiikistään saamat kommentit, joissa häntä syytettiin - sinänsä erinomaisesti nykyvihreiden äärivasemmistolaisuutta kuvaavasti - oikeistolaisuudesta.
Sauri ihmetteli asiaa todeten, että "on se nyt melkoista, jos tuosta muuttuu oikeistolaiseksi. Jokaisen vastuullisen puolueen pitäisi huolehtia sekä menoista että tuloista." Niinpä hän haluasi suunnata puolueen linjaa kohti Suomesta puuttuvaa liberaalia demokraatiaa, joka pyrkisi yhdistämään pohjoismaisen hyvinvointimallin, elinkeinoelämän, yrittäjyyden ja ympäristönsuojelun.
Vastassa ovat kuitenkin puoluetta hallitsevat ajatusmaailmaltaan 1970-luvun sosialistiseen totalitarismiin pyrkineitä taistolaisia lähellä olevat naiset puheenjohtaja Maria Ohisalon ja ministeri Krista Mikkosen johdolla. Eivätkä yksin he, vaan vieläkin vasemmistoradikaalimpaa politiikkaa ajavat nuoret kuten kovassa nousussa ollut Iiris Suomela. Oman lusikkansa soppaan tuovat lisäksi varsinaisen puolueen ulkopuoliset painostustahot kuten ympäristöjärjestöt.
Edessä on siten jännittävä viikonloppu, sillä sen päätökset heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen - ja jo sitä ennen nykyisen hallituksen politiikkaan. Ja sitä kautta linjautuu osaltaan myös se, kuinka raskaan velkataakan hallitus jättää tuleville sukupolville.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreiden ärhäköityminen on hyvä asia
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Kiihkofeministinen vasemmistopuolue
Tekstit
Toivotaan, että löytävät mahdollisimman "änkyrän", yhteistyökyvyttömän ja maanviljelijöitä vihaavan pj:n apulaisineen.
VastaaPoistaToivotaan, että lopettavat koko puolueen.
VastaaPoistaVihreäthän on trotskilaisen marxismin ties kuinka mones uusi tuleminen.
VastaaPoistaVarsinainen luonnonsuojelu syntyi aikoinaan ihan tarpeeseen kun oli happosateita ja kolmesilmäisiä silakoita mutta ne ajat menivät jo.
Onhan siellä entisiä päällepäin vihertyneitä kovan linjan stalinistejakin, esim. tämä Satu Hassi. Ja lienee monta monta muutakin, hän on vain näkyvin ja kuuluvin.
VastaaPoista"Ja sitä kautta linjautuu osaltaan myös se, kuinka raskaan velkataakan hallitus jättää tuleville sukupolville."
VastaaPoistaTätä mantraa tulevien sukupolvien karmeasta kohtalosta on hoettu viime vuosina toistuvasti.
Olen kohta seitsenkymppinen käppäukko. En muista millä perusteilla vaadittiin hallitsijoita toimimaan tulevaisuuden sukupolvien menestymistä silmällä pitäen silloin, kun olin itse nykyisten hallitsevien prinsessojen ja prinssien ikäpolvea.
Joka tapauksessa meitä ikääntyneitä seuraavat sukupolvet eivät ole kyenneet hoitamaan velvollisuuksiaan tulevia sukupolvia ajatellen.
Joten: Me emme ole aiheuttamassa tuleville sukupolville sietämätöntä velkataakkaa. He ovat, jotka ovat meitä ikääntyneitä seuraavien sukupolvien kansikuvatyttöjä tai sellaisiksi pyrkiviä, jotka ovat erehtyneet valtion hallitsemisessa tärkeiden asioiden tunnistamisessa ja niiden tärkeysjärjestyksen arvioinneissa.
Minät määräävät. Siihen ei edes lääkitys auta. Aivan kuten skitsofreenikko voi todeta: Minä syömme psyykenlääkettä.
Suurten ikäluokkien eläkepommikin meni jo.
VastaaPoistaMuistutan siitä tosiasiasta, etteivät "ideologiat" edusta muuta kuin tietyn aikalaisajattelun opillista pintaa.
VastaaPoistaIhmisen todellisessa historiassa vaikuttavat voimat ovat ennemminkin "nimettömiä" -- ikuista ovat yhteisövoimat, yhteisöominaisuudet ja yhteisöilmiöt, jotka eivät missään ajassa ole olleet palautettavissa yksilöiden ajatteluun, ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin.
Luulisi, ettein tämä käksy olisi kovin vaikea oppia. Esimerkkkejä nimittäin riittää, alkaen vaikka siitä, että viime vuosisadalla natsitotalitarismi ja neukkutotalitarismi tekivät ihan yhtä kauheaa jälkeä, vaikkei niiden ideologisissa tunnustuksellisissa opeissa ollut samaa väriä.
Totalitarismi on ikuinen yhteisöilmiö, jossa yhteisövoimat osoittavat mekanisminsa ja sääntönsä. Kyseessä on joukkomittainen sosiopsyykkinen taantumailmiö, jossa kognitiivinen taso romahtaa ja esimerkiksi sellainen uudella ajalla eurooppalaisiin mieliin kehittynyt ominaisuus kuin demokratian "edustuksellisuus" katoaa kokonaan.
Nyt elämme kulttuurisen narsismin aikaa, ja taipumuksemme "uhriajatteluun" määrää sitä miten "opilliset" julistuksemme nykyisillä "tiedollisilla" käsitteistöillämme muotoutuvat. Mutta meidän ei pidä -- ja tämä on tärkeää -- kuvitella, että nitistämällä jonkin tietynnimisen ideologian me ratkaisisimme esimerkiksi yhteisöllisen taantumisen ongelmat. On todella aivan se ja sama, taannummeko totalitarismiin "taistolaisten" lippujen liehuessa vai "vihreän" ajattelun tarjoamien maailmanlopun eskatologioiden säikyttäminä -- vai, kuten minusta näyttää, hyvinkin yleiseurooppalais-länsimaalaisen "ihmisarvo- ja -oikeusideologisen" lainsäädännän nimissä.
Tärkeintä olisi oppia näkemään joukkokäyttäytymiseen vaikuttavat tekijät hieman opillisia pintoja syvemmältä.
Mutta miten vihreät ja muut äärivasemmistolaiset saisi ymmärtämään tämän?
VastaaPoistaVai voisiko olla niin, että he ovat ymmärtäneet ne oikein hyvin ja käyttävät sitä hyväkseen pyrkiessään valtaan. Onko mitenkään muuten selitettävissä se, että tohtoritason ihminen Ohisalo ei ymmärrä yksinkertaisia tosiasioita. Kuten sitä, että arktisella alueella asuva yhteiskunta, jonka asukasmäärä on sama kuin puolet Pariisia, ei pysty ratkaisemaan koko ihmiskunnan ongelmia, on sitten kysymys ilmastosta tai maailman pakolaisista. Voivatko he todella olla näin typeriä, vai käyttävätkö vain kyynisesti hyväkseen vallitsevaa hysteriaa. Kun katselee sitä merkillistä olentoa, ei voi kuin ihmetellä.
Poista