Jukka Kopra avasi pelin politiikan

Jokaisen maahanmuutosta huolestuneen kannattaa huomata Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan, Jukka Kopran, eilinen linjaus. Sen mukaan: "jos kokoomus olisi yksin kirjoittanut maahanmuuttopoliittisen osuuden, se voisi olla hiukan erilainen" kuin nykyisessä hallitusohjelmassa.

Toki Kopra halusi säilyttää nykyisen hallituksen työrauhan kertomalla, ettei kokoomuksen tavoitteiden korostaminen välttämättä tarkoita irtiottoja hallitusyhteistyöstä. Mutta jätti myös kertomatta miten hän tarkalleen ottaen muuttaisi suomalaista rajapolitiikkaa.

Käytännössä kommentti voi – ainakin oman käsitykseni mukaan – tarkoittaa vain sitä, että Kopra ilmaisi olevansa valmis taipumaan maahanmuuttokysymyksissä Antti Lindtmanin (sd) ja Antti Kaikkosen (kepu) vaatimuksiin. Eli käytännössä käytännössä palaamaan takavuosien maahanmuuttopoliittiseen hurlumheihin.

* * *

Ymmärrän Kopran kannanoton siis ennen kaikkea valtapoliittiseksi ulostuloksi eli pelin politiikaksi, jonka takana on se tosiasia, että viimeisimmän puoluekannatuskyselyn mukaan Kokoomus, SDP, ja Keskusta saisivat yhteensä eduskuntaan selvän enemmistön. 

Näin Kokoomus voisi antaa periksi nykyisen Petteri Orpon (kok) hallituksen aikana – perussuomalaisten ministereiden johdolla – saavutetusta edistyksestä maahanmuutokysymyksissä sitä vastaan, että sen talouspoliittiset linjaukset toteutuisivat mahdollisimman pitkälle myös tulevalla hallituskaudella. Tällainen esitys saattaisi hyvinkin sopia Lindtmanille. Ja myös Kaikkoselle, mikäli hän saisi ohjelmaan aluepoliittisia vaatimuksiaan. 

Itse asiassa luulen, että jopa demareiden razmyarilaiset olisivat onnesta soikeana, mikäli maamme rajat avattaisiin jälleen kehitysmaalaisten hillittömälle invaasiolle. Näin siitäkin huolimatta, että kokoomuslainen talouspolitiikka maistuu Nasiman ja kumppaneiden "suussa" katkeralta kalkilta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Somalit osoittivat EU:n suunnittelemien palautuskeskusten tarpeellisuuden

Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi
Seksuaaliturvallisuus Ruotsin ja Suomen tilastojen valossa

Yllättävää älykkyyttä

Me kaikki tiedämme, että ihmisten ja ihmisryhmien välillä on oleellisia eroja älykkyydessä. Lisäksi meidät on opetettu siihen, ettei etenkään jälkimmäisistä ole soveliasta puhua. Ei ainakaan julkisuudessa.

Eläinten välisistä älykkyyseroista on sen sijaan luvallista puhua eikä niiden tutkimisella ole negatiivista leimaa. Siksi tiedämme, että esimerkiksi hammasvalaat, ihmisapinat, varislinnut ja mustekalat ovat älyllisesti yllättävän kyvykkäitä. 

* * *

Siksi oli mielenkiintoista huomata tuore suomalaistutkimus (Bhambore ynnä muut), jonka mukaan myös kimalaiset ovat älykkäämpiä kuin aiemmin on ajateltu. Näin siitä huolimatta, että niiden on jo aiemmin tiedetty leikkivän palloilla sekä osaavan laskea, tunnistaa kasvoja ja jopa aistivan rytmiä.

Tutkimuksessa kimalaisille annettiin pallo, jonka avulla sen oli mahdollista päästä muuten saavuttamattomissa olleen palkinnon luokse. Kimalaiset, jotka oli aiemmin opetettu yhdistämään lattialla oleva sininen rengas (“kukka”) palkintoon siirsivät onnistuneesti palloa päästäkseen kukalle. Tämä onnistui kun kukka oli siirron ajan näkyvissä, mutta myös silloin, kun kukka oli piilossa siirtämisen aikana.

Tutkijoiden mukaan kyseessä olivat tavoitteelliset toiminnot, eivätkä pelkästään havaintopalautteen ohjaamat vahvistusoppimiseen perustuvat assosiaatiot. Toisin sanoen kimalaiset kykenivät spontaaniin ongelmanratkaisuun. 

Näin tutkimus osoitti, etteivät edistyneet kognitiiviset kyvyt ole yksinomaan tämän tekstin alussa mainitsemieni varsin suuriaivoisten eläinten ominaisuus, vaan sellaisia esiintyy myös hyönteisillä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lakiesitys armoviitosten lopettamiseksi
Korpit muistavat apajansa
Ihmisen ja simpanssin aivot

Ukraina nolasi Vladimir Putinin

Presidentti Vladimir Putinin oli tarkoitus kiillottaa omaa ja maansa mainetta samanmielisten kanssa pidettävässä talousfoorumissa. Hänen kannaltaan kaikki meni kuitenkin pieleen, koska Venäjän armeija ei kyennyt estämään ukrainalaisten iskua kaupunkiin, ainakin yhteen öljysäiliöön ja merkittävään sotalaivaan. Noloa, vai mitä?

Ehkä sotilaallista häpeää enemmän naapurimaamme presidenttiä lienee kuitenkin korvennut se, että iskujen seurauksena Pietarin kaupungin internetyhteydet olivat – tai todennäköisemmin ne pidettiin – kokouksen aikana poissa käytöstä. Tunne oli varmaankin samanlainen kuin sadun keisarilla silloin, kun mielestään loisteliasta hallitsijaa katsomassa ollut pikkupoika ilmoitti, ettei tällä ole päällään rihmankiertämää. 

* * *

Ukrainan isku alleviivasi varsin osuvasti vuonna 2022 alkaneen sodan käännettä, jossa yliote on viime viikkoina siirtynyt yhä enemmän venäläisiltä ukrainalaisille. Tämä aiheuttaa Putinille melkoisen päänvaivan, sillä tappio sodassa suistaisi hänet lähes varmasti vallasta. 

Toisaalta Putinilla on edelleen yksi valttikortti hihassaan eli mahdollisuus julistaa liikekannallepano armeijansa vahvistamiseksi. Sellaisesta on liikkunut jopa huhuja, mutta on vielä auki, että toteutuuko se, sillä pahimmassa tapauksessa miesten määrääminen drooninruuaksi saattaisi aiheuttaa venäläisten parissa sellaisen vastustuksen, että se saattaisi johtaa samaan tulokseen kuin tappio ilman liikekannallepanoa – siis diktaattorin kukistumiseen. 

* * *

Totta puhuen, melkein käy sääliksi Vladimir-poikaa, joka meni tyhmyyksissään hyökkäämään "pikkuveljensä" kimppuun ja sai todeta, ettei tämä luovuttanutkaan isompansa edessä. Antautumisen sijaan Ukraina puolustautui päättäväisesti sekä pyysi ja sai apua "pihan" muilta sälleiltä. 

Toistaiseksi tätä tarinaa ei kuitenkaan ole vielä kirjoitettu loppuun, joten tulevat päivät, viikot, kuukaudet ja ehkä vuodetkin vasta näyttävät kuinka Putinin käy. Siitä huolimatta jo nyt on selvää, ettei hänen Venäjänsä ole sellainen suurvalta, jollaista Vladimir-poika haluaisi johtaa suuren esikuvansa Josif Stalinin tavoin. Vai voisiko joku kuvitella, että isä aurinkoinen olisi turvautunut Pohjois-Korean apuun sotatoimissa tai kerjännyt kiinalaisia auttamaan talouden tasapainottamisessa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putin ja taisteleva leijona
Mitä siitä, että Putinin hallinnon suurin uhka on Venäjän kansa?
Kestääkö Venäjä oman hyökkäyksensä?

Somalit osoittivat EU:n suunnittelemien palautuskeskusten tarpeellisuuden

Euroopan Unioni on päässyt sopuun jäsenmaiden yhteisistä maahanmuuttopolitiikan tiukennuksista. Sen seurauksena EU-alueen ulkopuolelle voidaan perustaa palautuskeskuksia, joihin lähetetään jäsenmaissa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ja laittomasti maassa oleskelevia ihmisiä.

Sisäministeri Mari Rantanan (ps) totesi olevansa "hyvin iloinen siitä, että meidänkin kovasti kaipaama uusi paluuasetus saatiin nyt neuvoteltua loppuun". Tyytyväinen siihen olen toki itsekin, sillä se osoittaa ainakin sen, että myös Unionin tasolla on lopulta herätty maahanmuuttoon liittyviin ongelmiin. 

* * *

Tällaisesta ongelmasta tarjosi esimerkin rajavartiolaitos, joka onnistui paljastamaan ainakin suomalaisista ja ruotsalaisista somaleista koostuvan ihmissalakuljetusryhmän, joka toi maahamme laittomasti somalialaisia käyttämällä hyväkseen toisille ihmisille kuuluvia matkustusasiakirjoja. Lisäksi tämän tutkinnan yhteydessä saatiin kiinni Ruotsissa asuva somali mukanaan noin 19 kiloa huumausaineeksi luokiteltavaa khattia.

Iloani tästä kaikesta tosin vähentää jonkin verran se, ettei koko ihmissalakuljettajajengiä ole – ainakaan vielä – saatu kiinni ja vastaamaan teoistaan oikeudessa. Toivoa sopii, että myös heidät löydetään, vangitaan ja sijoitetaan johonkin tulevista palautuskeskuksista malliksi muille maahanmuuttajataustaisille rikollisille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oliko yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen virhevalinta?
Latvia kieltäytyy EU:n pakolaispolitiikasta
Laittomat turvapaikanhakijat kolmansiin maihin

Jääkiekon maailmanmestaruus kirvoitti Osmo Soininvaaralta aivoituksen

Kun Suomi voitti toissayönä jääkiekon maailmanmestaruuden, heräsi myös ikivihreä poliitikkomme Osmo Soininvaara. Hän paalutti oman näkemyksensä sosiaalisessa mediassa kirjaamalla tililleen, että "saamme kiittää jääkiekon MM-kullasta sitä, etteivät persut olleet vielä 1990-luvulla suuri puolue eivätkä siten saaneet karkotetuksi Aleksander Barkovia ja hänen vanhempiaan maasta.

Osmon viestin luettuani olin ensin huvittunut, mutta sitten vakavoiduin pohtimaan, että uskooko vanha vihreä ihan oikeasti, että perussuomalaiset henkilöinä ja Perussuomalaiset puolueena vastustaa sellaisia maahanmuuttajia, jotka elättävät itsensä työtä tekemällä. Kuten Suomessa syntyneen Alexanderin kaima-isä on tehnyt Tampereen Tapparan laskuun.

* * *

En pohdinnoissani päässyt selvyyteen Osmon aivoituksista, mutta on kieltämättä kiusallista, että jopa kansallisesti tunnetut poliitikot harjoittavat leimakirveen käyttöä poliittisia vastustajiaan – etenkin perussuomalaisia ja heidän puoluettaan – vastaan. Lisäksi on vähän surullista, että Soininvaara katsoi tarpeelliseksi jakaa ennakkoluulojaan yhdessä niistä harvoista tilanteista, jotka yhdistävät suomalaisia kansakuntana. 

Sellaisen sijaan kaipaisin häneltä ja muilta poliittiset temmellyskentät ja kisailut jättäneiltä veteraaneilta sellaista asennetta, joka kannustaisi meitä nuorempia suomalaisia rakentamaan yhdessä parempaa Suomea. Valitettavasti tämä taitaa kuitenkin olla liikaa toivottu. 

* * *

Vaikka itseäni eivät jääkiekko tai muut joukkue-urheilulajit suuremmin kiinnostakaan, on hienoa, että suomalaiset pystyvät olemaan maailman parhaita. Sellainen on pienten kansojen kohdalla mieltä nostattavaa ja – väistämättä esille nousevista soininvaaroista huolimatta – isänmaallista henkeä kohottavaa. Lisäksi se vahvistaa luottamusta omaan osaamiseen.

Toivoa tietenkin sopii, että tämä henki ja luottamus näkyy tulevina vuosina myös arkisessa taloudessa ja työelämässä. Siinä missä jääkiekkomiehemme voittivat ennen kaikkea joukkueena, voi Suomikin rakentaa itselleen jälleen hyvän tulevaisuuden luottamalla itseensä, toimimaan keskinäisessä yhteistyössä, kehittämällä osaamistaan ja – meidän kaikkien työtä tekevien osalta – tekemällä laadukasta jälkeä siinä ammatissa ja työpaikassa, mikä meidän kunkin kohdalle on osunut!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Osmo Soininvaara ja Ylen tarkoitus
Venäjän Ukraina-aggressio paljasti maastamme vätyksiä ja jämäköitä ihmisiä
Kertulle pronssi ja jääkiekkojoukkueelle historiallinen ensimmäinen olympiavoitto!

Metsähallitus suojeli metsiä – oikein vai väärin?

Metsähallitus esitti suojeltavaksi – aiemman hallituksen periaatepäätöksen mukaisesti – 26 000 hehtaaria valtion omistamaa metsää, joka täyttää valtioneuvoston asettamat vanhojen ja luonnontilaisten metsien kriteerit. Tämä ei tietenkään riittänyt ympäristönsuojelijoille tai Suomen ympäristökeskuksen luonnonsuojeluhenkisille tutkijoille, joita edelle linkittämäni jutun kirjoittaja haastatteli. 

Erityisesti näitä harmittaa se, että suojelu painottuu Pohjois-Suomeen. Selitys tosin on osittain siinä, että maan eteläosassa metsät ovat pääosin yksityisessä omistuksessa. Ja osittain siinä, ettei Etelä-Suomessa ole juurikaan luonnontilaista metsä, eikä ole ollut enää pitkään aikaan. 

Tämä johtuu siitä, että kaukaisimpiakin kaskeamiseen soveltuvia kruunun- eli valtionmetsiä kaskettiin ja niitä asutettiin erityisesti 1700-luvun puolivälin ja 1800-luvun puolivälin välisellä ajanjaksolla. Tällöin vallitsi pitkällinen väestönkasvun kausi, jolloin kaskeaminen oli aktiivista. Ei siis ihme, että nyt tehdyn esityksen arvostelijat puhuvat "luonnontilaisten metsien" sijaan "aidosti luonnontilaisista metsistä iästä riippumatta" tai "metsistä, jotka ovat ekologisilta ominaisuuksiltaan ja lajistoltaan vanhoja metsiä".

Näin suojelua voidaan vaatia myös sellaisiin talousmetsiin, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet tavallista pidemmäksi ajaksi aktiivisen käytön ulkopuolelle. Ja laajentaa suojelua luonnontilaisista metsistä talousmetsiin. 

* * *

Asialla ei tietenkään olisi merkitystä, ellei metsätalous olisi Suomelle – ehkä valitettavastikin – yksi tärkeimmistä vientituloja tuottavista ja ihmisiä työllistävistä sektoreista. Sekä vieläkin tärkeämpi syrjäseutujen ihmisille, joilla vaihtoehtoisten tulonlähteiden määrä on vähäinen. Sellaisena niiden suojeleminen eli hyödyntämättä jättäminen johtaisi vääjäämättä maamme hyvinvoinnin perustan heikkenemiseen samalla, kun se edistäisi syrjäseutujen asutuksen häviämistä. 

On myös syytä huomioida se tosiasia, että oikeasti luonnontilaisten metsien määrä on Suomessa jo nyt ylivoimaisesti EU:n suurin, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Siksi ympäristöaktivistien ja heidän kanssaan samaa arvomaailmaa jakavien tutkijoiden valitus Metsähallituksen linjauksista tuntuu vähintäänkin kohtuuttomalta.

* * *

Lopuksi muistutan teitä – arvoisat lukijani – aiemmasta kirjoituksestani, jossa totesin, että "vuonna 2020 tehdyn kyselyn mukaan yli 20 prosenttia metsänomistajista kannatti yksityismetsien luontoarvojen turvaamisen lisäämistä. 

Omalla kohdallaan he kuitenkin kannattivat ennemminkin määräaikaista kuin pysyvää suojelua. Toisin sanoen he halusivat säilyttää mahdollisuuden hakata suojellun metsänsä myöhemmin tai ainakin jättää perillisilleen sen mahdollisuuden."

Ehkäpä meidän muiden suomalaisten kannattaisi suhtautua metsiimme samalla pragmaattisuudella kuin metsänomistajatkin. Huolehtidaan yhtä aikaa sekä metsien monimuotoisuudesta, että niiden taloustuotosta. Eikä etenkään sidota tulevien suomalaisten käsiä kyseenalaisilla metsien ehdottomilla suojelupäätöksillä, jollaisia kaikenlaiset yhden asian liikkeet tapaavat vaatia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Häiriköt Milanossa ja Suomessa
Tuhosiko ympäristökiihko pikkukaupungin tulevaisuuden?
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään

Antti Lindtmanin lista: veronkorotuksia ja Palestiinan tunnustaminen

Petteri Orpon (kok) hallituksessa istuu pääministerin oman puolueen lisäksi edustajia Perussuomalaisista, Ruotsalaisesta kansanpuolueesta ja Kristillisdemokraateista. Nämä puolueet ovat viime vuosina keskittyneet erityisesti Suomen talouden kuntoon saamiseen. 

Tämä näyttää lopulta johtaneen myös tuloksiin, sillä Suomen bruttokansantuote kasvoi tammi–maaliskuussa 0,9 prosenttia edellisestä neljänneksestä ja duunareiden palkatkin kohenivat useammalla prosentilla vuoden takaisesta. Työtä on kuitenkin jatkettava myös tulevina hallituskausina, koska maamme julkinen talous velkaantuu edelleen tolkutonta vauhtia ja pelkästään siitä maksetut korot ovat tänä vuonna 3 250 000 000 euroa. Siis 3,25 miljardia euroa.

* * *

Nähtäväksi tietenkin jää, onko Suomen talous jatkamassa kasvuaan myös nyt meneillään olevalla vuosineljänneksellä. Vai palataanko täällä Pohjantähden alla takaisin lähtöruutuun ja todetaan alkuvuoden kasvupyrähdyksen olleen vain sattumien summa.

Vielä suurempi kysymys kuuluu, että millä tavoin Suomen talouden korjaamista jatketaan kevään 2027 vaalien jälkeen. Puoluekannatuskyselyiden perusteella niiden jälkeinen hallitus tulee nimittäin olemaan kovin erilainen kuin nykyinen, sillä Suomen Sosialidemokraattinen puolue näyttäisi olevan äänestäjien joukossa ylivoimaisesti suosituin. 

* * *

Tästä syystä oli suorastaan pelottavaa lukea SDP:n linjauksista seuraavalle hallituskaudelle. Sen johdolla kiristettäisiin reilusti suomalaisten ja yritysten veroja, mutta käsiteltäisiin julkisia menoja – nykyisiin hallituspuolueisiin verrattuna – peräti silkkihansikkain. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että SDP:n puoluehallituksen jäsen Dimitri Qvintus kirjoitti sosiaalisessa mediassa, että "oppositiopoliitikkona on reilua myöntää, että Orpon hallitus on tehnyt oikeita asioita". Jännitettäväksi kuitenkin jää, miten demareiden muu puoluejohto suhtautuu hänen ulostuloonsa eli siirtääkö se aikomuksiaan lähemmäs nykyhallituksen linjauksia, vai jatkaako veronkorotuksiin painottuvalla linjalla. 

* * *

Puheenjohtaja Lindtmanin ajatukset eivät tosin liiku juuri nyt talousasioissa, vaan ulkopolitiikassa. Hän nimittäin linjasi, että "Palestiinan tunnustamisesta olisi hyvä sopia jo heti seuraavassa hallitusohjelmassa". 

Tässä hän jatkaa puolueen aiempaa linjaa, joka on myötämielinen arabien ja muiden kehitysmaalaisten pyrkimyksille. Näin erityisesti sellaisen maahanmuuton osalta, joka kasvattaa hänen oman puolueensa kannatuspotentiaalia, mutta lisää yhteiskunnallisia ongelmia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP ja ostoskeskus Puhoksen huumekauppa
Antin enkelit ja vihreät vesiliskot Saharassa
Suomen julkinen sektori on EU:n kärjessä

Kesälomien lyhentäminen vaikuttaisi koululaisten kesätyömahdollisuuksiin

Tein nuoruudessani kesätöitä 15-vuotiaasta lähtien. Työtehtäväni useiden kesien aikana vaihtelivat vessojen siivoamisesta lautojen kantamiseen, tiskaamiseen ja asiakaspalveluun. Niiden raadollisuus lisäsi osaltaan motivaatiotani opiskeluun, mutta saamani positiiviset ja negatiiviset kokemukset auttoivat myös varsinaisen akateemisen työurani käynnistysvaiheessa. 

Samalla opin, ettei raha kasva puussa, vaan sen hankkiminen on kovan työn takana. Saamani palaute oli yleensä positiivista, mutta tekemiäni virheitä käsiteltiin ainakin kerran sen verran kovalla kädellä, että poskilleni valui – estämisyrityksistäni huolimatta – kyyneleitä. Jälkikäteen ajateltuna nämä – niin kehut kuin haukutkin – olivat hyviä oppeja. 

* * * 

Aloitin tämän kirjoituksen menneiden muistelemisella siksi, että viime aikoina on ollut paljon puhetta koululaisten kesälomien lyhentämisestä ja siirtämisestä myöhäisempään ajankohtaan. Asian on nostanut esille asiasta vastaava ministeri Anders Adlercreutz (ruots). 

Hänen mukaansa kyse ei ole itse kesäloman lyhentämisestä vaan kevätlukukauden keventämisestä sijoittamalla huhtikuulle uusi viikon mittainen lomajakso. Lisäksi vanhempien olisi hänen mielestään helpompi ajoittaa kesälomansa koulujen kesäloma-ajalle.

* * *

Olen ollut hiukan hämmästynyt siitä, ettei tässä yhteydessä ole noussut esille lainkaan monien koululaisten halu käyttää kesänsä – tai ainakin osa siitä – tulojen hankkimiseen. Siis kesätöihin, joiden avulla he saisivat käyttöönsä omaa rahaa ja samalla työkokemusta. 

Näin siitä huolimatta, että nuoret itse ovat niin innokkaita löytämään kesätöitä, ettei niitä riitä kaikille halukkaille. Ja kuitenkin kaikille pitäisi olla selvää, että työnantajien kannalta kesätyöläisen palkkaaminen on sitä kannattavampaa, mitä pidemmän jakson koululainen voi työtään tehdä, koska työhönohjaamisjakso on heille työn vaativuudesta riippuen isompi tai pienempi kuluerä, joka kuittaantuu vähitellen kesän mittaan. 

* * *

Tästä seuraa se, että kesäloman lyhentämisen yksi todennäköinen seuraus olisi kesätyöpaikkojen väheneminen entisestään. Ja sen seurauksena koululaisten työelämään tutustumisen mahdollisuudet sekä niistä saatavien oppien syntymisen ja oman rahan hankkimisen edellytykset olisivat entistäkin huonommat. 

Lisäksi arvelen, että kesätöiden kautta myös nykynuorten ahdistuneisuus ja mielenterveyden ongelmat voisivat lievittyä. Onhan selvää, että hyödylliseksi koettujen asioiden, kuten työn, tekeminen on yksi sellaisista seikoista, jotka tuottavat meille kaikille mielihyvää ja kohottavat itsetuntoa – sekä niiden seurauksena huolehtivat mielemme tasapainosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lastenkasvatus ennen ja nyt
Paljastuksia mansikanpoiminnasta
Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa

Raiskaus, tilastot ja naisten suosikit

Iltalehti kertoi oikeuden ratkaisusta, joka koski 12-vuotiaan tytön raiskausta. Vain toinen raiskaajista oli täysi-ikäinen, joten ainoastaan 20-vuotiaan Mohamed Hussein Husseinin nimi annettiin julkisuuteen. 

Lisäksi kerrottiin, että Mohamed tuomittiin kahdesta lapsenraiskauksesta kolmen ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen. Nimetön raiskaaja sai vuotta lyhyemmän tuomion. 

* * *

Valitettavasti tapaus ei ollut ainutkertainen, sillä tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli viime vuonna peräti 72 000 väkivalta- ja seksuaalirikoksen uhria. Se on 6,1 % edellisvuotta enemmän. 

Naisuhreja näistä oli kaikkiaan 34 900, mikä on 6,6 % edellisvuotta enemmän, kun taas miesuhrien määrä kasvoi 5,6 %. Mikä pahinta, uhreista peräti 20 000 oli alaikäisiä.

* * *

Iltalehti puolestaan kertoi jo aiemmin, että ulkomaalaisten epäiltyjen osuus Helsingissä tapahtuneissa seksuaalirikoksissa on noin 33 prosenttia ja raiskausten osalta noin 40 prosenttia. Nämä ovat järkyttäviä lukemia, mutta vieläkin järkyttävämpää on, että meillä on edelleen puolueita (yksi ja kaksi sekä vielä kolmas ja ehkäpä neljäskin), jotka näyttävät haluavan lisää tätä herkkua. 

Kaikista järkyttävintä on kuitenkin se, että tästä huolimatta näille puolueille löytyy edelleen joukoittain äänestäjiä. Viimeisten puoluekannatusmittausten mukaan lähes puolet äänioikeutetuista suomalaisista kannattaa niitä. Ja kyllä – juuri ne ovat naisten suosiossa. 

* * *

Lopuksi toivon vielä, ettei Engin Getzerin tapainen häpeällisen murhan tehnyt idiootti olisi kenenkään suosiossa – ei naisten eikä miesten. Eikä etenkään tulevien vankitovereiden joukossa.

Eikä varsinkaan niiden suosiossa, jotka päättävät hänen karkottamisestaan sen jälkeen kun elinikäisen vankeuden jälkeinen vapaus jälleen koittaa. On kaikkien suomalaisten etu, että Engin lähetetään takaisin sinne, missä hänen sukunsa juuret ovat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tulevaisuuden maailman geneettiset ja kulttuuriset juuret
Seksuaaliturvallisuus Ruotsin ja Suomen tilastojen valossa
Onko Pia Kauma tyhmä vai älyllisesti epärehellinen?

Erityisoperaation henki ja ihme

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuoden 2022 helmikuussa. Kuten kaikki tiedämme, ei sen menestys ole ollut sellaista, kuin presidentti Vladimir Putin ja hänen kenraalinsa olisivat toivoneet. 

MTV3 julkaisi uutisen, jonka mukaan tiedustelupalvelu GCHQ:n on arvioinut lähes puolen miljoonan venäläissotilaan kuolleen Ukrainassa kuluneiden reilun neljän vuoden eli noin 50 kuukauden aikana. Tämä tarkoittaa venäläisten menettäneen keskimäärin lähes 9 800 sotilasta kuukaudessa. 

* * *

Suomessa muistetaan edelleen talvisodan ihme. Tuo sota kesti noin 3,5 kuukautta ja siksi on mielenkiintoista verrata venäläisten menetyksiä puna-armeijan kokemiin tappioihin talvella 1939-40. 

Wikipedia-sivuston lainaamien venäläislähteiden perusteella silloin kuoli tai katosi joko 126 875 tai 167 976 puna-armeijan sotilasta. Nämä luvut tarkoittavat noin 36 000 tai 48 000 kuollutta tai kadonnutta kuukautta kohden.

Tästä voidaan päätellä, että päättäväisesti puolustautuneet talvisodan suomalaiset olivat noin 3,6 tai 4,8 kertaa nykypäivän ukrainalaisia tehokkaampia taistelussaan Moskovasta johdettua hyökkäystä vastaan. Näin siitä huolimatta, että ukrainalaiset ovat nykyisessä Ukrainan sodassa listineet noin 2,5 kertaisen määrän venäläissotilaita verrattuna omiin tappioihinsa.

* * *

Edelle kirjoitettua tekstiäni voidaan tietenkin kritisoida siitä, että talvisota oli poikkeuksellinen kerätessään lähes kaikki suomalaiset yksituumaisesti puolustamaan maatamme. Siksi on hyvä laskea edellä käyttämäni vertailuluvut myös jatkosodalle eli vuosille 1941-44. 

Wikipedian mukaan siinä kuoli 39 kuukauden aikana noin 63 204 suomalaista ja 201 000 venäläistä sotilasta. Laskutoimitusten jälkeen nähdään, että suomalaiset onnistuivat listimään kuukautta kohden "vain" reilut 5 000 puna-armeijan sotilasta. Selitys lienee tähän sotaan liittynyt pitkä asemasotavaihe, jonka aikana taistelut olivat vain pieniä kahakoita. 

* * *

Siksi on hyvä laskea vielä vertailuluvut nykyisen sodan ukrainalaisille, sekä talvi- ja jatkosodan suomalaisille jakaen heidän tappioidensa suuruus kuolleiden venäläisten/puna-armeijalaisten määrillä. Siihen tarvitaan tiedot ensin mainituista: ne olivat Wikipedia-artikkeleiden mukaan Ukrainassa vajaat 200 000, talvisodassa noin 26 000 ja jatkosodassa hiukan yli 63 000.

Kun nyt jaetaan moskoviittien tappioluvut ukrainalaisten tai suomalaisten tappiolukuihin, päästään seuraaviin vertailulukuihin. Ukrainan sodassa venäläisiä on kuollut noin 2,5 jokaista ukrainalaista kaatunutta kohti. Talvisodassa puolestaan kaatui tai katosi noin 5-6,5 ja jatkosodassa noin 3,2 puna-armeijan taistelijaa jokaista kuollutta suomalaista kohti. 

* * *

Näistä luvuista näemme, että talvisota poikkeaa kahdesta muusta puheena olevasta sodasta aivan oleellisesti. Tämä viittaa siihen, ettei talvisodan henki pelkästään kannustanut suomalaissotilaita tekemään päättäväistä vastarintaa, vaan johti myös aivan oleellisesti heidän tehokkuutensa kasvuun verrattuna jatkosodan heikommin motivoituneeseen suomalaisarmeijaan.

Siksi on syytä kysyä – olettaen että venäläiset ja ukrainalaiset ovat lähtökohtaisesti suunnilleen samanarvoisia taistelijoita – että selittyvätkö Putinin armeijan oleellisesti ukrainalaisia suuremmat tappioluvut nykyisessä sodassa heidän sotilaidensa heikolla motivaatiotasolla? Ja onko tämä ilmiö luomassa talvisodan henkeä ja ihmettä vastaavat ukrainalaiset "erityisoperaation hengen" ja "erityisoperaation ihmeen"? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putin ja taisteleva leijona
Kestääkö Venäjä oman hyökkäyksensä?
Erilainen joulu

Maahanmuuttaja löytyi, mutta kuva sensuroitiin

Suomalainen lehdistö (esimerkki, toinen) teki eilen mielenkiintoisen ratkaisun poistamalla kuvan, jonka se oli saattanut julkaistavaksi poliisin pyynnöstä. Kyseessä oli henkilö, jonka epäillään syyllistyneen Espoossa törkeään seksuaaliseen kajoamiseen, törkeään pahoinpitelyyn, seksuaalista ahdisteluun ja raiskauksen yritykseen. 

Kyseisen – ilmiselvästi maahanmuuttajataustaisen henkilön – kuvan voi toki nähdä edelleen sosiaalisessa mediassa niin halutessaan. Eikä kuvan poistamisella siten ole saavutettu muuta kuin entistäkin suurempi kiinnostus hänen henkilöllisyyteensä. 

* * *

Koska maamme lehdistön aiemmin julkaiseman vakavista rikoksista epäiltyjen suomalaismiesten kuvat ovat edelleen näkyvissä (esimerkki ja toinen), ainakin itselleni syntyi tapahtuneesta epäilys, ettei nyt sensuroitua kuvaa poistettu lehtien nettisivuilta siksi, että miestä suojeltaisiin syytteiden mahdollisen kaatumisen takia. Sen sijaan arvelen – tai olen suorastaan vakuuttunut siitä – että se poistettiin vain ja ainoastaan hänen ilmeisen – mitä todennäköisimmin humanitaarisen – maahanmuuttajataustaisuutensa takia. 

Toisin sanoen tarkoituksena näyttäisi olevan vaikuttaminen tavallisten suomalaisten käsityksiin maahanmuuttajista. Siis eräänlainen ihmisten aivopesu tai ainakin harhaanjohtaminen. 

* * *

Sellainen ei tietenkään ole journalistin ohjeiden mukaista. Näin siksi, että niihin sisältyy muun muassa kohdat, joiden mukaan "yleisöllä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu" ja "journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen". 

Nähtäväksi siis jää, miten suomalainen lehdistö tulee jatkossa käsittelemään rikoksista epäiltyjen kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten kuvia. Poistetaanko ne nyt nähdyn esimerkin mukaan jälkikäteen aina sen jälkeen kun haettu henkilö on saatu kiinni, vai koskeeko jälkisensuuri vain ulkomaalais- tai peräti pelkästään kehitysmaalaistaustaisia? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sensuuria, tekoälyä, moraalia ja eurooppalaista kyvyttömyyttä
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Kuka sopi maahanmuuttajiin liittyvästä sensuurista?

SDP ja ostoskeskus Puhoksen huumekauppa

Itä-Helsingissä sijaitseva Puhoksen ostoskeskus lienee Suomen tunnetuin maahanmuuttajien kauppapaikka. Siksi oli mielenkiintoista huomata, että Helsingin sanomat oli tehnyt jutun siitä, kuinka siellä käydään huumekauppaa.

Sinänsä tässä jutussa ei ollut mitään uutta, koska Puhos on yleisesti tunnettu – ainakin pääkaupunkiseudulla – myös huumekaupan keskuksena. Sen sijaan oli yllättävää, että jutussa haastatellut maahanmuuttajataustaiset ihmiset ilmaisivat täysin avoimesti humeidenkäyttönsä. 

* * *

HS:n juttu oli tärkeä siksi, että se osoitti hyvin millaiseksi Suomi on muuttumassa kehitysmaalaisten tuodessa oman kulttuurinsa maahamme. Siinä ei ole päällimmäisenä ahkeruus ja työnteko – vaikka toki niitäkin hyveitä esiintyy – vaan huumepöhnässä oleskelu ja lakien rikkominen. 

Artikkelin mukaan huumekauppa on tuonut mukanaan väkivaltaa ja tappeluita, mikä haittaa rehellisten yrittäjien liiketoimintaa. Ja siksi he toivoisivat virkavallalta nykyistä tehokkaampaa toimintaa – itse pössyttelijät taas kummastelevat, miksei Suomessa voi ostaa huumeita kaupasta, ja paheksuvat poliisin harjoittamaa valvontaa. 

* * *

Puhos on tietenkin vain yksi kauppakeskus monien joukossa, ja sen sijainti – ehkä Suomen maahanmuuttajavaltaisimmalla alueella – on johtanut asiakaskunnan muotoutumiseen sellaiseksi kuin se on. Ja tästä syystä yleisilmeeltään kehitysmaalaiseksi.

Olisi kuitenkin hyvä, että tavalliset suomalaiset – Hangosta Nuorgamiin – ymmärtäisivät, että väestöllä on väliä. Jos haluat eurooppalaista järjestystä, on myös asukkaiden oltava eurooppalaistaustaisia. Mutta jos kaipaat afrikkalaista tai arabialaista menoa, on valintasi lisätä sikäläisistä kulttuuripiireistä tulevien ihmisten määrää maassamme.

* * *

Voidaan tietenkin kysyä, että miksi joku haluaa Suomen kehitysmaalaistuvan. Olen tietenkin väärä ihminen vastaamaan tähän kysymykseen, mutta olen aiemminkin pannut merkille, että erityisesti juuri puoluekokouksensa päättänyt SDP hyötyy maahanmuuttajista.

Tämä voidaan päätellä esimerkiksi siitä, että viime vuoden vaaleissa Puhosta lähellä sijaitsevalla Vuosaaren Merilahden koululla ylivoimaisesti eniten ääniä keräsi SDP peräti 43,2 prosentin ääniosuudellaan. Ei siis ihme, että puolue on vastustanut väkevästi Suomeen kohdistuvan humanitaarisen maahanmuuton kannusteiden vähentämistä. Ja tullee tekemään näin myös jatkossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta tietoa pääkaupunkiseudun demografisesta muutoksesta
Itä-Helsingin kiusaavat tummat ja vaaleat tytöt
Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista

Antin enkelit ja vihreät vesiliskot Saharassa

Viikonlopun aikana uutisotsikoissa näkyivät SDP:n ja Vihreiden puoluekokoukset. Niissä ei sinänsä kuultu mitään poliittisesti merkittävää: sekä Antti Lindtman (sd) että Sofia Virta (vihr) pitivät puolueidensa sisäiset oppositiot kurissa ja kertasivat puolueidensa sanomaa, mutta tekivät myös tulevaan hallitukseen pääsemiseen vaadittavia linjauksia etenkin maan taloustilanteen suhteen. Sekä tietenkin kosiskelivat potentiaalisia kannattajiaan esittelemällä omia suosikkiteemojaan.

Yhden mielenkiintoisen asian panin kuitenkin merkille: SDP:n puoluejohto Antti Lindtmanin takana koostuu nyt tehtyjen valintojen jälkeen pelkistä naisista. Toisin sanoen puolue on kuin takavuosien menestyssarja Charlien enkelit, jossa käytännön hommissa on kolme naista, mutta porukan johdossa häärii mies. 

* * *

Tilanne on SDP:lle sikäli kimurantti, että sen kannattajissa on edelleen paljon miehiä, joiden kannatuksella on iso merkitys kilpailussa maan suorituimman puolueen asemasta – eli seuraavan pääministerin salkusta. Toki Antti Lindtman on varapuheenjohtajia näkyvämmässä roolissa, mutta siitä huolimatta lienee todennäköistä, että osa puolueen mieskannattajista on kohottanut tai jopa kurtistanut kulmakarvojaan "Antin enkeleiden" tultua valituksi. 

Näin erityisesti siksi, että myös eduskuntaryhmän puheenjohtaja edustaa kauniimpaa sukupuolta. Eikä siinä kaikki, sillä myös puoluevaltuuston johtoon valittiin nainen, Emilia Kangaskolkka.

Nähtäväksi siis jää, onko demareiden johdon naisistumisella merkitystä puolueen kannatukseen ja/tai sen harjoittamaan politiikkaan. Toki tilannetta tasoittaa se, että puolueen varsinaisen puheenjohtajan eli Lindtmanin näkyvyys julkisuudessa on aivan toista luokkaa kuin puoluejohdon naisenemmistöllä. Ja siksi demarijohdon feminisöityminen saattaa hyvinkin jäädä huomaamatta monelta puolueen kannattajalta. 

* * *

Myös Vihreiden puoluejohto koostuu kolmesta naisesta ja yhdestä miehestä, joista viimeksi mainittu on maahanmuuttajataustainen varapuheenjohtaja.

Tämä epäsuhta heijastelee sukupuolten poliittisten näkemysten muutosta, jonka seurauksena naisten arvot ovat vasemmistolaistuneet samaan aikaan kun yhä useammat miehet ajattelevan politiikasta konservatiivisesti. Sen seurauksena Vihreiden – ja myös Vasemmistoliiton – mieskannattajat alkavat olla suurempi harvinaisuus kuin vesiliskot Saharassa.

Siten Vihreiden osalta puoluejohdon koostumus on nähtävä ikään kuin tosiasioiden tunnustamisena, eli naisten ja maahanmuuttajien puolueella on näköisensä johto. Ja siten myös sen asema marginaalipuolueena on taattu myös tulevaisuudessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot
Tytti Tuppurainen teki älyllisen epärehellisyyden Suomen ennätyksen
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka

Kiinalainen juttu

Helsingin Sanomien mukaan New York Times olisi kertonut, että Iran on suostunut luopumaan rikastetusta uraanistaan. Saman uutisen mukaan CNN olisi kertonut, että "Iran on suostunut siihen, että salmen kautta kulkee jatkossa sama määrä laivoja kuin ennen sotaa. Mutta se ei missään nimessä tarkoita, että Hormuzinsalmi aukeaa samalla tavalla, miten se oli ennen sotaa".

Näiden myönnytysten seurauksena USA:n ja Iranin välinen sota olisi päättymässä, mikä olisi erinomainen uutinen maailmanrauhalle. Ja samalla pöyristyttävä tieto etenkin iranilaisille naisille – mutta myös tavalliselle kansalle ja nuorille, jotka jäisivät edelleen mielipuolisen muslimihallinnon vallan alle. 

* * *

Mikäli edelle kirjaamani tiedon pitävät paikkansa, on myös selvää, että erityisesti Israelissa on syytä olla tyytyväinen Iranin aiheuttaman eksistentiaalisen ydinaseuhan poistuessa. Amerikkalaisille puolestaan jää käteen tietoisuus siitä, ettei sen sotilaallinen kyvykkyys ollut sittenkään sitä, mitä he – ja koko maailma – olivat kuvitelleet sen olevan. 

Tämä johtanee suuriin muutoksiin Yhdysvaltain armeijassa tilanteen korjaamiseksi, mutta avaa samalla Kiinalle tilaisuuden harkita vakavasti etenemistä Taiwanin tilanteessa. Ja monen mielestä saattaa olla jopa yllättävää, ettei näin ole jo tapahtunut. 

* * *

Syitä tälle voi tietenkin olla monia, mutta omasta mielestäni vakavimmin otettava vaihtoehto on se, ettei Xi Jinpingillä edes ole aikomusta ratkaista Taiwanin kysymystä aseellisesti. Olisihan Formosan saaren valtaaminen tietenkin historiallinen voitto, mutta samalla valtava riski kiinalaisten johdolle – jolle amerikkalaisten kyvyttömyys kaataa Iranin hallinto on lisäksi tarjonnut varoittavan esimerkin.  Kuten myös Putinin armeijan juuttuminen Ukrainan aroille. 

Siksi luulen, että Xi panostaa parhaillaan sodan sijasta Venäjän alistamiseen Kiinan taloudelliseksi vasalliksi ja ennen kaikkea raaka-ainereserviksi. Siinä onnistuminen tarjoaisi kiinalaiselle kommunistijohdolle pitkäaikaista hyötyä ja mahdollisuuden ylläpitää kestävää taloudellista kasvua siitä huolimatta, että maan väestörakenne on muuttumassa vuosi vuodelta yhä haastavammaksi. 

* * *

Suomen pankin mukaan Kiinan väkiluku on viime vuosina kääntynyt laskuun ja syntyvyys pudonnut jopa maan yhden lapsen politiikan aikasta tasoa alemmaksi: maassa syntyy nykyisin vain noin yksi lapsi naista kohden, mikä on oleellisesti vähemmän kuin vaikkapa Suomessa. Ja samaan aikaan vanhusten määrä kasvaa nopeasti.

Siksi olisi suoranaista hulluutta lähteä valloitusretkelle Taiwaniin, missä varmuudella kuolisi joukoittain nuoria sotilaita. Näin siitäkin huolimatta, että kiinalaisten robottiteknologinen osaaminen epäilemättä mahdollistaisi samankaltaisen teknologisen sodankäynnin, jota ukrainalaiset harjoittavat omalle maaperälleen tunkeutuneita venäläisiä vastaan.

* * *

Valloitussota sisältäisi myös valtavan riskin sille, että ainakin osa Kiinan kansasta kääntyisi Xin hallintoa vastaan. Ja siksi hänen kannaltaan on paljon järkevämpää varmistaa oman asemansa säilyminen keskittymällä rakentavampaan ulkopolitiikkaan niin Venäjällä kuin muuallakin maailmassa. 

Siis samaan tapaan, jolla kiinalaiset ovat tehneet monista Afrikan maista eräänlaisia siirtomaita, joista maa tuo nykyaikaisessa teollisuudessa keskeisiä kobolttia, litiumia, alumiinia, kuparia sekä harvinaisia maametalleja sekä raakaöljyä ja maataloustuotteita. Ja samalla se vie sinne kiinalaisia aseita ja elektroniikkaa sekä rakentaa infrastruktuuria. 

* * *

Edellä kuvaamani tilanne on kiinalaisille ja erityisesti maan yksinvaltiaalle johtajalle aivan liian hyvä – ja tämän kirjoituksen alussa kuvaamani USA:n ja Venäjän esimerkit järkyttävän pelottavia esimerkkejä – jotta Kiinan johto lähtisi seikkailemaan Taiwaniin juuri nyt. Samalla on kuitenkin syytä huomata, että mikäli Xin – tai tulevien kommunistijohtajien – asemassa tapahtuisi merkittävää heikkenemistä, nousisi Taiwanin kysymys varmasti yhdeksi mahdollisuudeksi katkaista tällainen kehitys: onhan hyökkäyssota ollut maailman sivu yksi mahdollisuus epäsuositulle hallinnolle hakea kansan tukea sodan synnyttämän isänmaallisen hurmoksen seurauksena.  

Toistaiseksi näin ei ole, vaan Xi voi hyödyntää amerikkalaisten ja venäläisten Iranissa ja Ukrainassa kokemien epäonnistumisten tarjoamia mahdollisuuksia. Ja nostattaa – tai ainakin ylläpitää – omaa suosiotaan niillä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Taiwanin kysymys uuteen vaiheeseen?
YK:sta ei ole rauhan, turvallisuuden, oikeudenmukaisuuden tai ihmisoikeuksien edistäjäksi
Poistaako kiinalainen kapitalismi afrikkalaisten ruokapulan?

Suomalainen rasismi estää somaleita menestymästä

Suomen Yleisradio julkaisi jutun maamme somaleista. Siinä hastateltiin ensimmäisten joukossa Suomeen 36 vuotta sitten tullutta Yusufia, joka "on ehtinyt opiskella useita tutkintoja, tehdä monta työtä – muun muassa 17 vuotta Nokian insinöörinä – ja oppia kielen. Lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja opiskelleet ammatit."

Jutussa haastatellun Helsingin kaupungin palkkalistoilla elävän Pasi Saukkosen mukaan "Suomi ei ole missään vaiheessa ollut pakolaisvirtojen merkittävä kohdemaa". Niinpä "somalialaistaustaisia ei ole Suomessa erityisen paljon, kun vertaa muihin maahanmuuttajaryhmiin".

Sen sijaan "EU:n perusoikeusviraston vuoden 2023 tutkimuksessa Suomi oli yksi niistä EU-maista, joissa afrikkalaistaustaisten kokema rasismi ja häirintä olivat kaikkein yleisintä". Niinpä "somalialaistaustaisen tulee tehdä Suomessa 2,5 kertaa niin paljon työhakemuksia kuin suomalaistaustaisen, jotta pääsee edes työhaastatteluun. Jo pelkkä nimi estää mahdollisuuksia."

Yousufin mukaan somalit "eivät saa samanlaista mahdollisuutta harjoitteluun tai työpaikkaan kuin muut suomalaiset", vaikka "he haluavat rakentaa ja puolustaa tätä maata samoin kuin kantasuomalaiset, mutta tuntevat olevansa toista luokkaa".  

Siitä huolimatta "somalialaisten kohdalla menestystarinat ovat harvemmin nousseet esiin, vaikka esimerkiksi toisen polven somalialaistaustaiset tytöt pärjäävät verraten hyvin ja monella somalialaistaustaisella on korkeakoulutus – lääkäreitä ja insinöörejä on niin paljon, että heillä on aktiiviset omat yhdistyksensä".

Kaikesta tästä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – Yousuf on huolissaan nuorten jengiytymisestä. Siihen "hänen reseptinsä on yksinkertainen. Hän järjestäisi nuorille lisää tekemistä."

* * *

Jos tiivistän kaiken edelle kirjoittamani ja Ylen jutusta kopioimani huomaan, että Suomessa on on erittäin pystyvä ja kykenevä somalialaisperäinen maahanmuuttajayhteisö, joka on joutunut hirvittävän suomalaisen rasismin kohteeksi. Niinpä sen vaikeudet täällä Pohjantähden alla johtuvat erityisesti suomalaisten kurjasta asenteesta heitä kohtaan. 

Lieneekö tämä sitten syy myös sille, että somalit näyttäytyvät monissa tilastoissa varsin negatiivisissa valossa. Syyllistyväthän he esimerkiksi vuoden 2023 tilastojen mukaan seksuaalirikoksiin lukumääräänsä suhteutettuna 6,4 kertaa todennäköisemmin kuin kantaväestö. Sen sijaan 20-34-vuotiaiden somalien työttömyysaste oli vuoden 2021 tilastojen mukaan 30 prosenttia, ja 35-64-vuotiailla peräti 48 prosenttia.

Entä johtuneeko suomalaisesta rasismista myös se, että monet somalit pukevat yhä tyttäriään mustiin kaapuihin? Tai lieneekö syrjintää se, että kasvot peittävät kaavut on kielletty vantaalaisissa – eli Suomen Mogadishun – peruskouluissa. Eli nähdäänkö Ylellä, että tämän peruste – "turvallisuuden ja tunnistamisen vuoksi meidän täytyy tietää, ketkä kouluissa ovat. Myös oppilasarvioinnin vuoksi opettajien pitää tunnistaa oppilaat" – on syrjintää ja rotuvihaa.

Eikä siinä kaikki, sillä lieneekö suomalaisen rasismin syytä lienee sekin, että somaleiden – myös Suomessa syntyneiden – oppimistulokset kouluissa ovat muita heikompia. Eikä siitä nyt ainakaan pääse mihinkään, että  suomalaiset näyttäisivät harjoittavan  ilmiselvää syrjintää pyrkiessään saamaan lapsiaan sellaisiin kouluihin, joissa olisi mahdollisimman vähän maahanmuuttajalapsia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Opetusministeri Anders Adlercrutz huolestui nuoriin kohdistuvan seksuaalirikollisuuden kasvusta
Uutta väkeä, mutta minkälaista?
Maahanmuuttajat toivat Suomelle kansainvälistä näkyvyyttä

Malmin mustalaisia vai muuta nuorisoa?

Helsingin Malmi tunnettiin minun lapsuudessani etnisestä vähemmistöstään, josta juonsi vielä 1960-luvulla yleisesti käytetty sanonta "Malmin mustalainen". Nimityksen taustalla oli aluelle 1940- ja 50-lukujen taitteessa syntynyt mustalaisleiri, jonka asumukset olivat parakkeja, pahvihökkeleitä ja vanhoja junanvaunuja. 

Valtaväestölle Malmi oli ennen kaikkea merkittävä pimeän viinan hankintapaikka. Olivathan Alkon liikkeet tuolloin vielä harvassa, niiden aukioloajat rajoitettuja ja käytössä viinakortti, jonka kautta kansalaisen alkoholinkäyttöä valvottiin. Ei siis ihme, jos nautintoaineesta tuli pulaa juhlinnan venyessä syystä tai toisesta. 

* * *

Lapsuuteni sanonta ja sen tausta tulivat mieleeni kun luin Iltalehden jutun Malmin nuorisosta. Sen mukaan poliisille on tullut paljon ilmoituksia nuorison parkkihallin katolta viereiselle kadulle heittelemistä tavaroista. 

Uutisen mukaan katolta on heitelty muun muassa pulloja, isoja puukeppejä ja auton osia, mutta tiedossa ei ole minkä väestöryhmän jälkeläisistä on kyse. Ovatko heittelijät siis suomalaista kantaväestöä, romaneja vai niin sanottuja uussuomalaisia?

* * *

Viimeksi mainittua vaihtoehtoa pohdittaessa on hyvä muistaa, että vuonna 2022 Malmin koulunkäyntialueen alle 16-vuotiaista peräti 34 prosenttia oli ulkomaalaisia. Näistä vain 0,7 prosenttiyksikköä oli länsimaisia ja 4,8 prosenttiyksikköä itäeurooppalaisia. 

Poliisi selvittää asiaa, joten tavaraa heittelevän nuorison etnis-kulttuurinen tausta tulee epäilemättä virkavallan tietoon ennemmin tai myöhemmin. Nähtäväksi kuitenkin jää se, kuinka näyttävästi siitä uutisoidaan suomalaismedioissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Maahanmuuttopoliittisesti oleellinen asia
Romaniuutisia
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta

Erävoitto aktivisteille

Gazalaisten tilanne Hamasin järjestämän massiivisen terrori-iskun jälkeen on saanut punavihreitä länsimaalaisia – niin sanottuja ihmisoikeusaktivisteja – hakemaan julkisuutta pyrkimällä laivoilla muka avustamaan sikäläisiä ihmisiä. Aluksi nämä laivastot saivatkin paljon julkisuutta, mutta sittemmin näkyvyys on ollut hiipumaan päin. 

Viimeisin laivue pysäytettiin muutama päivä sitten ilman sen suurempaa julkisuutta, kunnes Israelin kansallisen turvallisuuden ministeri Itamar Ben Gvir julkaisi videon, jossa Gazaan matkalla olleelta niin sanotulta avustuslaivueelta kiinni otettuja henkilöitä kohdellaan epäasiallisesti. Tämä oli suuri palvelus palestiinalaisaktivisteille, jotka nousivat jälleen otsikoihin. 

Onhan selvää, ettei suurin osa ihmisistä hyväksy nähdyn kaltaista kovakouraista ihmisten kohtelua ja näiden säilyttämistä polvillaan, kädet sidottuna ja pää maahan painettuna. Ei sittenkään, vaikka nämä olisivat itse lähteneet hakemaan konfliktia ja julkisuutta.

* * *

Aktivistien kohteluun on herännyt uutisten mukaan ainakin Italia, jonka pääministeri Giorgia Meloni on vaatinut kiinni otettujen vapauttamista ja Israelilta anteeksipyyntöä. Myös Suomen ulkoministeriö on pyytänyt selvitystä tapahtuneesta. 

Näiden kannanottojen seurauksena Israelin hallituksessa on herätty huomaamaan tehty julkisuusvirhe. Sen seurauksena maan ulkoministeri Gideon Saar tuomitsi kollegansa toiminnan viestimällä sosiaalisessa mediassa, että "olet tahallasi aiheuttanut vahinkoa valtiolle tällä häpeällisellä esitykselläsi".

Tosiasia kuitenkin lienee, ettei tapahtuneella ole pidemmällä aikavälillä muuta merkitystä kuin erilaisten aktivistiryhmien – konfliktiteollisuuden – voimaantuminen yhä näyttävämiin tempauksiin, joissa toivotaan saavutettavan samankaltaisia julkisuusvoittoja kuin olen edellä kuvannut. Onhan sen saama palsta- ja bittitila epäilemättä pantu merkille palestiinalaismielisten lisäksi myös niin sanottujen luonnonsuojelu- ja eläinoikeusliikkeiden parissa – ja ehkäpä myös poliittisen aktivismikentän toisella äärilaidalla. 

Nähtäväksi siis jää, millaisiin "urotekoihin" omaa asiaansa ajavat liikkeet yltävät tulevina viikkoina ja kuukausina. Ja miten paljon ne keräävät julkisuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallituksen yhdenvertaisuusohjelma on yliopistolehtori Anna Rastaan mukaan epäonnistunut
Säälittävää aktivismia Suomessa ja Kaliforniassa
Syömälakko Hamasin puolesta

Tulevaisuuden maailman geneettiset ja kulttuuriset juuret

Verkkouutiset kertoi maailman väestörakenteen muutoksesta. Sen mukaan maailman väestönkasvu keskittyy yhä selvemmin Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ja osiin Etelä-Aasiaa. Esimerkiksi väestöltään jo nyt suurien Pakistanin, Nigerian ja Etiopian syntyvyysluvut ovat 3,50, 4,30 ja 3,81. 

Vielä huikeampia lukuja löytyy Tšadista, Somaliasta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta. Niissä naiset saavat keskimäärin peräti 5,94, 5,91 ja 5,90 lasta. Toisessa ääripäässä ovat Macao, Honkong ja Etelä-Korea syntyvyysluvuilla 0,69, 0,74 ja 0,75.

Suomessa syntyvyys naista kohden oli vuonna 2025 1,3 lasta. Koko Euroopan Unionissa se oli vuonna 2024 keskimäärin  1,34 ja Pohjois-Amerikassa viime vuonna 1,59. 

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tulevaisuuden maailmassa ihmiset ovat geneettisiltä ja kulttuurisilta juuriltaan kehitysmaalaisia eli ennen kaikkea afrikkalaisia, mutta myös islamilaiseen kulttuuripiiriin kuuluvia aasialaisia, kuten alla olevasta Wikipedia-kartasta ilmenee.

 * * *

Edellä esittämäni tulevaisuudenkuva tuli itse asiassa mieleeni lukiessani Helsingin sanomien Pekka Mykkäsen kolumnia Sudanin sisällissodasta. Siinä moitittiin meitä eurooppalaisia siitä, ettemme ole kiinnostuneet Sudanin sisällissodasta ja sen uhreista. 

Mykkäsen mukaan Maailman ruokaohjelman WFP:n apulaisjohtaja Rania Dagash-Kamara oli kertonut Eduskunnan pikkuparlamentissa järjestetyssä tilaisuudessa Sudanissa tapahtuvista raiskauksista siviiliväestöä kohtaan. Niitä tekevät sodan eri osapuolten pyssymiehet, joten kukaan ei ole kiinnostunut pelastamaan uhreja raiskauksilta.

Tilaisuuden jälkeen kansanedustaja Eva Biaudet (ruots) oli näyttänyt YK:n lastenapujärjestön Unicefin raporttia, jonka mukaan raiskauksista on tullut systemaattisesti käytetty sodan ase. Eikä se koske pelkästään naisia, vaan kolmannes uhreista on poikia.

Lisäksi raiskatuista lapsista kuusitoista oli alle viisivuotiaita. Ja neljä heistä vasta yhden vuoden ikäisiä. 

Toistan: vasta yhden vuoden ikäisiä. Siis käytännössä vauvoja! Minkälainen ihminen raiskaa vauvoja?

* * *

Tämän kaiken perusteella jäin miettimään, että minkälainen maailma meillä mahtaa olla sadan tai kahdensadan vuoden kuluttua. Siis ottaen huomioon sen, mitä tämän kirjoituksen alussa sanoin tulevaisuuden ihmiskunnan geneettisistä ja kulttuurisista juurista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miljardi uutta afrikkalaista
Suomenkielisen väestön suhteellinen osuus on romahtamassa
Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla

Suomen julkinen sektori on EU:n kärjessä

Julkinen omistus on monessa asiassa hyvä työkalu, mutta liiallisesti nautittuna myrkkyä koko kansakunnalle. Jälkimmäisen on osoittanut koko sosialismin historia, johon ei sisälly yhtään – pitkällä aikavälillä – positiivista esimerkkiä. 

Päinvastoin, yhteiskunnan rakentaminen julkiselle yhteisomistukselle eli sosialismille on kerta toisensa jälkeen päätynyt enemmän tai vähemmän taloudelliseen katastrofiin. Tämän ovat tunnustaneet jo fiksuimmat kommunistitkin, kuten Kiinan johto, joka on vapauttanut taloutensa villiksi kapitalismiksi, minkä seurauksena se on ollut jo pitkään nopeassa kasvussa – ja vienyt samalla kolme maan kansalaista maailman 50 rikkaimman ihmisen listalle.  

* * *

Mitä pitäisi siis ajatella viime vuosikymmeninä hallinneista suomalaisista poliitikoista, jotka ovat yksi toisensa jälkeen kasvattaneet julkisen sektorin osuutta maamme taloudesta. Juuri nyt sen menojen suhde koko bruttokansantuotteeseen on EU-maiden korkein peräti 58,9 prosentin osuudella.

Tällä mittarilla tarkasteltuna Suomi on EU:n sosialistisin valtio. Eikä siksi ole ihme, että taloutemme on ollut jo yli puolitoista vuosikymmentä pysähtyneisyyden tilassa – päinvastoin, tämähän on kuin suoraan sosialismin historian oppikirjasta. 

Siksi olisi tärkeää, että nyt mitä ilmeisimmin lopultakin käyntiin lähtenyttä Suomen talouden kasvua ei ensi vuoden vaalien jälkeen horjutettaisi julkista sektoria kasvattavalla hallituksella. Siis sellaisella, jonka pääministerinä tai edes valtiovarainministerinä olisi Antti Lindtman (sd) tai hänen seuraajansa SDP:n johdossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot
Näin on, mutta olkoon!
Suhteellinen ja todellinen köyhyys

Opetusministeri Anders Adlercrutz huolestui nuoriin kohdistuvan seksuaalirikollisuuden kasvusta

Tämän blogin lukijat lienevät hyvinkin tarkasti perillä siitä, miksi Suomessa tehdään nykyisin huomattavasti enemmän seksuaalirikoksia kuin aiemmin. Siksi oli outoa lukea Iltalehdestä niistä huolista, joita opetusministeri Anders Adlercreutzilla (ruots) oli koulujen suhde- ja seksuaalikasvatuksen valuvioista. 

Hänen mukaansa ihmissuhde- ja seksuaalikasvatuksen roolia tulisi selkeyttää Suomen kouluissa. Eikä se saisi vaihdella koulusta toiseen sen mukaan, minkälainen opettaja sille satutaan saamaan. 

Lisäksi ministerille aiheutti huolta se, ettei Suomessa ole voimassa olevaa perusopetuksen suhde- ja seksuaalikasvatuksen opetussuunnitelmaa. Sellaisen tekemisen aikatauluihin hän ei kuitenkaan ottanut kantaa. 

Adlercreutzilla oli huoli myös siitä, että sosiaalinen media ohjaavat tyttöjä ja poikia eri suuntiin, minkä hän arveli olevan omiaan lisäämään haasteita siinä, miten opitaan parisuhdetaitoja. Eikä siinä kaikki, sillä jotkut vanhemmat haluavat rajoittaa koko seksuaalikasvatusta kouluissa. 

* * *

IL:n jutussa kerrottiin myös poliisin tilastoihin viitaten, että alaikäisten tekemiksi epäiltyjen seksuaalirikosten määrä on kasvanut voimakkaasti erityisesti lasta seksuaalisesti esittävän materiaalin levittämisessä. Poliisihallituksen vuoden 2025 tilastojen mukaan alle 15-vuotiaiden tekemiksi epäiltyjen rikosten määrä on viidessä vuodessa kasvanut 78 prosenttia ja 15–17-vuotiaiden 63 prosenttia.

Kertomatta kuitenkin jäi, että Helsingin yliopiston katsauksen mukaan "vuonna 2024 ulkomaan kansalaisten osuus selvitettyjen raiskausrikosten epäilyistä oli 28 prosenttia (404 epäiltyä). Kymmenen edeltävän vuoden aikana osuus on vaihdellut 21 ja 38 prosentin välillä. Vuonna 2024 (vakituisesti Suomessa asuvia) ulkomaan kansalaisia oli epäiltynä 5,8 henkilöä 10 000 asukasta kohti, kun vastaava luku Suomen kansalaisilla oli 1,5 henkilöä."

Saman katsauksen mukaan ikä- ja sukupuolivakioitu suhteellinen riski joutua raiskausrikoksesta epäillyksi oli vuonna 2019 julkaistussa tilastokeskuksen raportissa Irakin kansalaisilla noin 16-kertainen- ja Somalian kansalaisilla kuusinkertainen verrattuna suomalaisiin. 

Kysymys tietenkin kuuluu, että onko ministeri Adlercreutz tietoinen näistä tilastotiedoista, koska hän jätti kokonaan pohtimatta niiden merkityksen nuorten kokeman seksuaalirikollisuuden syynä ja taustana?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksuaaliturvallisuus Ruotsin ja Suomen tilastojen valossa

Yahuan Bablees ja Mahmoud Mahmoud maahanmuuton mannekiineina
Onko Pia Kauma tyhmä vai älyllisesti epärehellinen?