Miksi Nedic Stevo tappoi vaimonsa?

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi espoolaismies Nedic Stevon taposta 10 vuoden ja kahden kuukauden pituiseen vankeuteen. Syynä oli tämän vaimon kuolemaan johtanut pahoinpitely. 

Asiasta kertonut uutinen ei kerro syytä pahoinpitelyyn tai siihen, ettei mies ollut toimittanut uhriaan ajoissa hoitoon, vaan pakottanut tämän makaamaan kotonaan. Tämä oli kuitenkin ollut elossa vielä ambulanssiin ja sairaalaan päästyään sekä kertonut tuomioon johtaneista tapahtumista ennen kuolemaansa. 

* * *

Skupollin teko oli yksiselitteisesti mustasukkaisuuden motivoima, mutta Stevon toiminnan motiiveja ei ole uutisoitu. Hän oli oman kertomansa mukaan tullut Suomeen vuonna 1996 "naisen perässä", ja oli elellyt viimeiset vuodet työttömänä sekä hassannut rahaa uhkapeliin. Lisäksi hän vakuutti rakastaneensa tappamaansa naista.

Stevon teko on kokonaisuutena poikkeuksellisen järjetön, ja toi sellaisena mieleeni vuonna 2009 tapahtuneen kunniamurhan. Silloinen murhaaja Ibrahim Skupolli oli Kosovon albaani ja Nedic Stevon sukujuuret ovat nimestä päätellen niin ikään entisen Jugoslavian alueella, mutta – toisin kuin Skupollin – ilmeisesti sen kristityssä väestössä. 

* * *

Naisen kuolemaan johtaneen väkivallan todellinen syy tuskin selviää koskaan. Eikä sillä tietenkään ole sen suurempaa merkitystään meille tavallisille suomalaisille. 

Suomalaisnaisille merkittävää on kuitenkin tieto siitä, että entisen Jugoslavian alueelta tulleet miehet ovat tehneet maassamme kaksi poikkeuksellisen puistattavaa puolisoonsa kohdistunutta henkirikosta. Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä, että sellainen johtuisi tavalla tai toisella entisen Jugoslavian alueen kulttuurista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskaus, tilastot ja naisten suosikit
Epäillyn kunniamurhan tulkkauskulut
Pari sanaa naismurhista ja turvapaikkatilastoista

Kestääkö Venäjä oman hyökkäyksensä?

Venäjän "kolmipäiväinen erityisoperaatio" tuli eilen lähelle meitä suomalaisia, kun Ukrainalaiset aiheuttivat tuhoa Karjalan kannaksella sijaitsevassa Koiviston satamassa. Muuten Ukrainan sota on kuitenkin viime viikkoina jäänyt Iranissa käytävän sodan varjoon myös meikäläisissä tiedotusvälineissä. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että Ukrainan armeijan ylipäällikön kenraali Oleksandr Syrskyin mukaan Venäjä on tehostanut maahyökkäyksiään viime viikolla. Eli aloittanut jo perinteiseksi muodostuneeseen keväthyökkäyksensä. 

Tämä näkyy hänen mukaansa venäläisten tekemien hyökkäysten lukumäärässä. Niitä tapahtui neljän päivän aikana eri puolilla rintamaa peräti 619.

Jo ennen näitä hyökkäyksiä oli Venäjän sodanjohto lisännyt raskasta kalustoaan ja määrännyt joukkojaan siirtymään etulinjaan. Näin hyökkäyksiin osallistui kymmeniä tuhansia sotilaita. 

* * *

Kaikki ei ole kuitenkaan viimeisten päivien kuluessa sujunut kuin Strömsössä. Hyökkäyksissä on nimittäin Ukrainan sodanjohdon mukaan kuollut ja haavoittunut – vain neljän päivän aikana – yli 6 000 venäläistä, mikä tarkoittaa keskimäärin noin 1 520 päivittäistä uhria. 

Tämä tarkoittaa, että venäläisiä kuolee nyt paljon nopeammin kuin heitä ehditään rekrytoimaan. Siten Ukrainan sodanjohto arvelee, ettei Venäjän kykene jatkamaan nyt nähtyjen kaltaisia ​​​​laajoja hyökkäyksiä kovin pitkään.

* * *

Tätä käsitystä voi tarkastella esimerkiksi puna-armeijan talvisodassa kärsimien tappioiden valossa. Silloin Stalinin armeijan päivittäiset menetykset 105 päivän aikana olivat – lähteestä riippuen – 1 500 ja 3 000 uhrin välillä. Siis samaa luokkaa tai enemmän kuin Ukrainassa edellä mainittuina neljänä päivänä. 

Toisin sanoen Stalinin hirmuhallinto pystyi jatkamaan sotaansa hirvittävistä tappioluvuista huolimatta yli kolmen kuukauden ajan, vaikka ei pystynytkään miehittämään kuin pienen osan Suomesta. Tosin rauhanneuvotteluissa he saivat sitten enemmän, ja Suomi menetti yli kymmenen prosenttia pinta-alastaan. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, pystyykö Putinin diktatuuri tapattamaan kansalaisiaan Ukrainassa yhtä nopeaan tahtiin kuin Stalinin hirmuhallinto Suomessa vuosina 1939-40. Ainakin Putinilla on siihen paineita, sillä venäläiset viranomaiset ovat jo asettaneet kansalaisilleen odotuksia kotimaisessa tiedotuksessa. 

Tästä esimerkkinä Venäjän duumassa oli todettu 23. maaliskuuta, että kaikissa sodissa on uhreja, mutta Venäjän joukot yrittävät minimoida uhrit etenemällä "rauhalliseen tahtiin" kohti Slovjanskia ja Kramatorskia. Tuon tahdin nopeus jäi siis arvoitukseksi. 

Tosiasia on joka tapauksessa se, että tänä keväänä venäläisjoukkojen pitäisi ennen etenemistään "rauhallisessa tahdissa" kyetä palauttamaan hallintaansa ne alueet, jotka Ukraina on ottanut takaisin viimeisten viikkojen aikana. Eikä se tule tapahtumaan ilman raskaita tappioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huoli tulevaisuudesta kasvaa Venäjällä
Ukrainalainen ja suomalainen rintamakarkuruus
Miksi Ukraina luottaisi Donald Trumpiin, kun Barack Obamakin petti?

Vaihtuuko Iranissa valta?

Kuten arvoisat lukijani tietävät, iskivät Yhdysvallat ja Israel eilen Iraniin tappaen suuren joukon maan johtajia ajatollah Ali Khameneista alkaen. Iran on puolestaan lähettänyt omia ohjuksiaan ainakin Arabiemiraatteihin, Kuwaitiin, Jordaniaan, Qatariin, Syyriaan, Irakiin ja Bahrainiin sekä tietenkin Israeliin. Lisäksi se on sulkenut Hormuzinsalmen.

Iranilaiset ovat reagoineet tapahtumiin – ainakin Suomessa asuvien iranilaisten mukaan – juhlimalla tapahtumia kaduilla. Naiset symbolisesti hiukset vapaana ja ainakin jotkut huutaen maan entisen monarkistisuvun nykyisen johtajan Reza Pahlavin nimeä. 

Toisaalta sosiaalisesta mediasta löytyy videomateriaalia myös Iranin hallintoa kannattavista mielenosoituksista. Joukot näissä mielenosoituksissa ovat näkemäni perusteella varsin suuria.

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten tilanne Iranissa jatkuu tästä eteenpäin. Tässä suhteessa aivan keskeinen tekijä on Iranin armeija: pysyykö se islamistihallinnolle uskollisena vai siirtyykö se muutosta vaativien puolelle. Tai kuten voisin hyvin kuvitella: hajoaako se kahteen leiriin, jotka ryhtyvät käymään keskenään sisällissotaa. 

Joka tapauksessa on selvää, ettei sen enempää Yhdysvallat kuin Israelkaan tule lähettämään maavoimiaan Iraniin. Ja siksi maan tulevaisuus on edelleen täysin avoinna, eikä olisi ihme, vaikka se jatkaisi eloaan keskiaikaisessa ilmapiirissä myös tulevaisuudessa. 

Tämä vaihtoehto tulee sitä todennäköisemmäksi, mitä kauemmin vapauttaa vaativa kansa on ilman sotilaallista voimaa. Eli mitä pidempään maan hallinto saa aikaa toipua menetyksistään. 

* * *

Selvittääkseni tilannekuvaa pyysin Gemini-tekoälyltä aivan uusimpia tietoja. Sen vastasi, että "on saatu raportteja, joiden mukaan osa Iranin vakinaisesta armeijasta ja paikallisista turvallisuusjoukoista on kieltäytynyt noudattamasta määräyksiä tai jopa liittynyt mielenosoittajien puolelle. Wikipedia-lähteet ja uutistoimistot mainitsevat nyt 'aseistetut siviilit' ja 'poliisi- ja sotilasloikkarit' osana jatkuvaa liikehdintää."

Lisäksi Geminin mukaan "Kurdistanin ja Balutšistanin alueilla on raportoitu paikallisista yhteenotoista. Erityisesti kurdiryhmät (kuten PJAK ja PDKI) ovat siirtyneet valmiustilasta aktiiviseen asemien ottamiseen omilla alueillaan". Myös "maan sisällä on raportoitu tuhopoltoista ja iskuista hallinnon symboleita sekä IRGC:n paikallisia toimistoja vastaan".

Tulkitsen tämän niin, ettei vielä ole mahdollista tehdä johtopäätöksiä Iranin tulevaisuudesta. Mutta joka tapauksessa iranilaisilla on juuri nyt mahdollisuus vaihtaa islamistinen teokratiansa sivistyneempään valtiomuotoon – mutta aikaikkuna sen tekemiselle ei välttämättä ole kovin pitkä.  

* * *

Lopuksi yksi huomio mahdollisen vallanvaihdon vaikutuksista suomalaiseen yhteiskuntaan. Saattaa nimittäin käydä niin, että maasta lähtee pakolaisia kohti Eurooppaa. 

Tässä mielessä olisi ymmärrettävä, etteivät nämä ihmiset ole tavallisia iranilaisia, sillä sellaiset pikemminkin palaavat kotimaahansa, mikäli sen olot normalisoituvat. Heidän sijaansa liikkeelle saattaakin lähteä maan hirmuhallintoa palvelleita ja/tai sitä kannattaneita islamisteja. 

Tästä syystä Suomen olisi syytä ilmaista hyvin selkeästi jo nyt, ettei maassamme tulla myöntämään turvapaikkoja mahdollisille iranilaispakolaisille hallinnon vaihtuessa, vaan Iranin katsotaan olevan turvallinen maa sen kaikille kansalaisille – eivätkä tätä muuta mahdolliset tiedot islamistihallinnon edustajien joutumisesta vastuuseen puolen vuosisadan aikana tekemistään rikoksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Donald Trumpin ulkopoliittiset haasteet
YK:n pääsihteeri onnitteli Iranin islamistihallinto
Tahallaan ja tarkoituksella

Ylen toimittaja tyrkytti mielipiteitään Brigitte Bardot´n nekrologissa

Hyviin tapoihin kuuluu, ettei kuolleista ihmisistä puhuta pahaa, vaan heitä muistetaan tuomalla esille positiivisia asioita. Valitettavasti eiliseen Ylen pääuutislähetykseen ranskalaisen näyttelijä Brigitte Bardot´n kuolemasta jutun tehnyt  toimittaja Heikki Heiskanen ei ymmärtänyt tätä.

Lyhyessä nekrologissaan hän kävi lyhyesti läpi ne asiat, joista vainaja muistetaan. Siinä yhteydessä hän sanoi – sanatarkasti – että "poliittisesti äärioikealle ajautunut Bardot aiheutti skandaaleja jyrkillä lausunnoillaan muslimeista, maahanmuutosta ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, mutta sitä puolta ei tänään Ranskassa muistella..."

En tarkoita, etteikö Bardot´n kannanottoja ja näkemyksiä tai niiden aiheuttamia reaktioita olisi saanut mainita. Sen sijaan totean, että se olisi pitänyt tehdä vainajaa arvostaen tai ainakin neutraalisti eikä – kuten nyt – lievästi sanottuna tahdittomasti ja omia mielipiteitä tyrkyttäen. 

Näin siksi, että toimittaja loi sanoilla "äärioikea ja skandaali" negatiivisen viitekehyksen vainajan näkemyksiin. Ja pyrki siten leimaamaan Bardot´n aiheellisia ja vuosi vuodelta yhä enemmän eurooppalaisten parissa kannatusta saavia näkemyksiä. 

* * *

Vahinko on tietenkin jo tapahtunut, mutta vastaisuuden varalle kehotan Heiskasta ja muita mediatoimittajia lukemaan aiheesta kirjoitetun Wikipedia-artikkelin ennen nekrologin laatimista. Siinä kerrotaan, että muistokirjoitus "antaa yleisesityksen henkilön elämänvaiheista ja pyrkii asettamaan oikeisiin mittasuhteisiin tämän merkityksen sillä elämänalueella tai niillä elämänalueilla, joilla tämä on varsinaisesti merkittävimmän elämäntyönsä tehnyt. Nekrologit kirjoitetaan yleensä kunnioittavassa sävyssä."

Esimerkin tällaisesta muistokirjoituksesta voi lukea Bardot´n kuolemaa käsitelleestä Uutissuomalaisen artikkelista, jossa todettiin – samoista aiheista mihin tartuin – asiallisesti ja vainajaa kunnioittaen, että "Bardot antoi vuosien varrella lausuntoja, joissa hän moitti Ranskan maahanmuuttopolitiikkaa ja vastusti muslimien rituaaliteurastusperinnettä". Siinä todettiin myös, että yksi Bardot´n aviopuolisoista oli Kansallinen liittouma -puolueen entinen neuvonantaja, minkä vuoksi häntä epäiltiin puolueen kannattajaksi, vaikka vainaja oli kertonut, ettei ollut koskaan kuulunut mihinkään puolueeseen. 

Tällä asialla ei tietenkään olisi mitään merkitystä muuten kuin Ylen ja sen toimittajan käyttäytymiskyvyttömyyden demonstraationa, ellei yhtiön toimintaa rahoittaisi koko kansa. Siksi varsinkin nähdyn kaltainen toimittajan oman poliittisen kannan tyrkyttäminen Heiskasen nekrologissa oli suorastaan epäasiallisesta vainajan haudalla hyppimistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
James Watson – yksi aikamme suurimmista tiedemiehistä on kuollut
Ahtisaari kuoli ja terroristi murhasi ruotsalaisia
Minä ja Pentti Linkola

Tavoitteena malalaotsaisten johtajien järjestö

Eilisillan järkyttävän terrorismikirjoitukseni jälkeen voisin tietenkin palata takaisin rauhanomaisempiin aiheisiin. En kuitenkaan tee niin, vaan siirryn Australiasta palestiinalaisiin.

Näyttää nimittäin siltä, että olin viimevuotisessa kirjoituksessani oikeassa arvellessani, että Israel on päättänyt tuhota Hamasin johtajia sitä mukaa kun se on mahdollista. Tällä kertaa vuorossa oli järjestön aseellisen siiven asetuotannosta vastaavan johtaja.

Nähtäväksi jää, onnistuuko juutalaisvaltio näivettämään järjestön tällä strategialla. Luulisi kuitenkin, että vaikka se ei onnistuisikaan siinä määrällisesti, tulisi tulosta ainakin laadullisesti. Onhan selvää, että jos ja kun Hamasin johtotehtäviin ryhtyminen on muuttunut kuolemanloukuksi – aiemmin tavallisen rikastumisen sijaan – sitä jäisivät tavoittelemaan vain kaikista matalaotsaisimmat kiihkoilijat.

Jos olen oikeassa, tarkoittaa tämä Hamasin ja sen terroristisen kyvykkyyden nopeaa laskemista. Ja sen seurauksena pidemmällä aikavälillä – ehkä – myös järjestön suosion laskemista tavallisten palestiinalaisten parissa. 

Siksi kysymys kuuluukin, että onko minun länsimaisesta viitekehyksestä pohtimani logiikka oikein? Vai onko muslimeiden maailmankuva niin erilainen, ettei edelle kirjoittamani päde. 

Jälkimmäisessä tapauksessa Hamas onnistuu edelleen houkuttelemaan johtajikseen älykkäitä ihmisiä. Mikäli näin on, jää meidän länsimaalaisten pohdittavaksi kysymys siitä, mitä se kertoo palestiinalaisista ja heidän henkisistä kyvyistään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haluavatko palestiinalaisterroristit rauhan?
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan
Hamasin johtajakysymys: riittävätkö luvassa olevat neitsyet?

Suomeen tarvitaan laadukas eutanasialainsäädäntö

Eduskunnan  sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenien enemmistö näyttäisi kannattavan armokuoleman eli eutanasian sallimista myös Suomessa. Tämä on ehdottomasti hyvä asia, vaikka toki tarkoitukselliseen ihmisten surmaamiseen liittyy myös ongelmia. 

Oman elämäni aikana olen joutunut pohtimaan asiaa useammankin sellaisen ihmiskohtalon valossa, joissa elossa pysyminen ei ole ollut arvokasta tai edes henkilön itsensä mielestä toivottavaa. Enkä näe, että haluaisin missään tilanteessa joutua sellaiseen tilanteeseen. 

Toisaalta ymmärrän hyvin, että eutanasiaan saattaa liittyä monenlaisia väärinkäytöksiä. Samoin tiedostan sen, ettei lääkärin tai sairaanhoitajan ensisijainen tehtävä – saati kutsumus – ole ihmisten surmaaminen vaan heidän parantamisensa. 

* * *

Näistä syistä Suomeen mahdollisesti – toivottavasti – säädettävää eutanasilakia ei saa tehdä hutiloiden eikä juuttuen kylläpäs/eipäs-tyyppiseen väittelyyn. Eli ensin on päätettävä eutanasian sallimisesta, ja mikäli vastaus on kyllä, paneuduttava sen jälkeen huolehtimaan siihen liittyvän lainsäädännön mahdollisimman korkeasta laadusta.

Tässä prosessissa ensiarvoisen tärkeää on ottaa oppia niistä valtioista, joissa eutanasia on jo nyt sallittu. Ja tuoda niistä hyvät puolet suomalaiseen eutanasiaan ja samalla ehkäistä ilmenneet ongelmat.

Lopputulokseksi ei tule hyväksyä kuin sellainen laki, joka jättää päätösvallan yksiselitteisesti ja ainoastaan täydessä ymmärryksessä olevan ihmisen oman tahdon varaan. Eikä pakota yhtäkään terveydenhuollon työntekijää osallistumaan eutanasian täytäntöönpanoon vastoin hänen omaa – ilman painostusta annettua – suostumustaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikseivät suomalaiset saa eutanasiaa kotimaassaan?
Helsingin Sanomat Vihreiden ja Vasemmistoliiton asialla
Kuinka haluaisit kuolla?

Kuka on syyllinen ihmisten ampumiseen?

Esimerkiksi Helsingin sanomat uutisoi jälleen tänä aamuna, että Israelin armeijan sotilaat ovat ampuneet avustuksia hakevia palestiinalaisia Gazan alueella. Otsikossa lainattiin Hamasin käyttämää sanamuotoa "Israel iski avustuksia hakeneisiin ihmisiin taas".

Ihan ensin on tietenkin todettava, ettei siviileiden ampuminen ole hyväksyttävää sotilaallista toimintaa muulloin kuin itsepuolustustilanteissa. Tämä lienee tiedossa sekä Israelin armeijassa, Hamasissa että asiasta uutisoivissa medioissa. 

Toiseksi totean omalta osaltani, etten ole päässyt ampumisista kertovien uutisten perusteella varmuuteen siitä, mistä syystä ihmisiä kohti tulitetaan ruoka-apupisteillä. Näin siksi, että eri osapuolten antamat kuvaukset tapahtumista poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä.

* * *

Alussa mainitsemani uutisen mukaan Gazan väestönsuojeluvirasto eli Hamas näyttäisi väittävän, että Israelin asevoimat nyt vain tulitti avustuksia hakemaan tulleita ihmisiä. Siis ikään kuin omaksi ilokseen tappamisen ilosta ja ilman mitään syytä. Rehellisesti sanottuna tällainen toiminta kuulostaisi perin omituiselta ja ehdottomasti tuomittavalta toiminnalta - mutta myös äärimmäisen epätodennäköiseltä. 

YK:n Maailman ruokaohjelmasta taas on kerrottu, että sen ruokaa kuljettanut rekkasaattue kohtasi sunnuntaina suuria määriä nälkäisiä siviilejä, joita kohti ammuttiin lähellä Gazan kaupunkia. Ruokaohjelma ei - ainakaan HS:n jutun mukaan - mainitse mitään ampumisen mahdollisista syistä. Tässä yhteydessä on huomattavaa että YK:n avustusjärjestö UNRWA on jäänyt aiemmin kiinni yhteyksistään Hamasiin, joten maailmanjärjestön puolueettomuus ja luotettavuus ovat kyseenalaisia. 

Israelista puolestaan viestitettiin maan armeijan ampuneen varoituslaukauksia, koska sitä oli uhattu avustuspisteellä. Lisäksi se kiisti kuolleiden väitetyn määrän. 

* * *

Vanhan sanonnan mukaan totuus on sodan ensimmäinen uhri. Näin lienee myös Gazan sodan tapauksessa. Ja siksi epäilen, ettei kumpikaan osapuoli ole syytön hätäavun jakelupisteiden lähistöllä tapahtuneisiin hengenmenetyksiin. 

Ampumiset ovat käsitykseni mukaan tapahtunut todennäköisimmin siten, että palestiinalaisterroristit ovat yllyttäneet avunhakijoita hengenvaaralliseen toimintaan ja Israelin sotilaiden ampuneen heitä - mahdollisesti turhan herkällä liipasinsormella - suojellakseen itseään ja ylläpitääkseen järjestystä. Oletan tämän näkemyksen vastaavan todellisuutta ainakin niin pitkään, kunnes joku osoittaa sen todisteiden kera vääräksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palestiinalaiset ovat kyllästyneet Hamasiin - suurmielenosoitus Khan Younisissa 
Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa
Onko taiteesta provosoituminen kulttuurinen tai suorastaan geneettinen eikä uskonnollinen ominaisuus?

 

Mikseivät suomalaiset saa eutanasiaa kotimaassaan?

Ikääntymisen aiheuttaman hitaasti etenevän raihnaistumisen - eli suorituskyvyn alenemisen ja erilaisten pienten ja vähän suurempienkin vaivojen - myötä on elämän rajallisuus käynyt yhä useammin omassa mielessäni. Erityisesti olen pohtinut sitä mahdollisuutta, että kuolema ei saavukaan äkkiä ja pyytämättä vaan hitaasti ja kiduttaen?

Tämän asia on itselleni hyvinkin konkreettinen, sillä olen elämäni aikana kuullut muistiansa menettämässä olevan itselleni rakkaan vanhuksen sanovan ja rukoilevan useamman kerran, että "ottaisi Jumala jo tykönsä". Ja seurannut toisen aiemmin äärimmäisen toimeliaan - mutta vakavan sairauden murtaman - sukulaiseni viimeisiä surun täyttämiä elinvuosia. Sekä hänen epäonnistuneita yrityksiään elämän päättämiseksi ennen kuin sairaskohtaus lopulta teki sen hänen puolestaan.

Olen myös nähnyt Alzheimerin sairauden tekevän ihanasta ja valoisasta ihmisestä lähes tuntemattoman ja äksyn, kunnes hän vaipui apatiaan ja kituutti siinä tilassa useita vuosia. Ilman että kukaan olisi antanut hänelle vapautusta siitä kärsimyksestä.

Siksi olen kysynyt itseltäni, että mitä haluaisin itse, jos tietäisin, ettei elämällä ole minulle enää mitään annettavaa. Ja vastannut siihen yhdellä sanalla: armokuolemaa.

Tämä tuli mieleeni lukiessani pikku-uutista, jonka mukaan Slovenia on laillistanut eutanasian selväjärkisille, parantumattomasti sairaille sekä kovista kivuista kärsiville ihmisille, joiden tilanteen korjaamiseksi on jo kokeiltu kaikki mahdolliset parannuskeinot. Ja päädyin sitä lukiessani ihmettelemään jälleen kerran, miksei tätä mahdollisuutta suoda meille suomalaisille. 

Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi vuonna 2015 tehdyn kyselyn mukaan peräti 75 prosenttia suomalaisista hyväksyisi eutanasian. Eli asian pitäisi olla demokraattisessa - eli kansanvaltaisessa - yhteiskunnassa läpihuutojuttu. Mutta miksi se ei ole, vaan vielä tänä armon vuotta 2025 on eutanasiaa varten edelleen matkustettava ulkomaille?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat Vihreiden ja Vasemmistoliiton asialla 
Kuinka haluaisit kuolla?
Armokuolema ja kansanvalta

Helsingissä nähtiin egotrippailua vakavan asian varjolla

Tuore uutinen kertoi, että Helsingin yliopistolla oli järjestetty eilisiltana muutamien kymmenien ihmisten palestiinalaisia tukeva mielenosoitus, jolla ei ollut lupaa. Niinpä poliisi joutui määräämään mielenosoittajia poistumaan rakennuksesta.

Toisin kuin normaalit ihmiset, nämä mielenosoittajat ryhtyivät pullikoimaan virkavaltaa vastaan ja ainakin yksi heistä pyrki myös palaamaan takaisin yliopiston rakennukseen. Lopulta kaiken kaikkiaan neljä ihmistä otettiin poliisien pahnoille epäiltynä niskoittelusta ja kokoontumisrikkomuksesta.

Tämä ei sinänsä ole yllätys, koska palestiinalaisten asema on jo pitkään ollut vasemmisto-opiskelijoille hyvä tekosyy imagonnostatukselle ja riehumiselle. Näin lienee ollut myös eilen, koska ei poliisin toistuvaa vastustamista voi selittää oikein muutenkaan. 

* * *

Itse palestiinalaisten asema on toki tällä hetkellä ikävä, mutta se tuskin korjaantuu Helsingin yliopiston tiloissa riehumisella. Sen sijaan Hamas pystyisi todennäköisesti auttamaan asia yksinkertaisesti lopettamalla itsensä sekä ennen kaikkea luopumalla - moneen kertaan turhaksi osoittautuneesta - aseellisesta vastarinnasta ja antamalla taisteluvälineensä pois sekä vapauttamalla viimeisetkin panttivankinsa. 

Näyttää kuitenkin siltä, ettei Gazaa ennen nykyistä sotaa hallinneella joukolla ole siihen halua, vaan he näkevät palestiinalaisten mieluummin vaikka kuolevan nälkään tai tulevan siirretyksi pois Gazan alueelta. Siihen heitä kannustanee tieto siitä, että näin toimimalla on mahdollista saada tukea ja sympatiaa länsimaiselta vasemmistolta. Ja onhan palestiinalaisten johtaminen tuottanut heille myös runsain mitoin henkilökohtaista hyötyä.

* * *

En kuitenkaan tahdo sanoa, että hyväksyisin Israelin viimeaikaiset toimet. Päinvastoin, ihmisten näännyttäminen militantin järjestön vallan kukistamiseksi - saati palestiinalaisten pois häätämiseksi - on yksinkertaisesti epäinhimillistä ja kansainvälisen lain vastaista. Eikä sitä voi sellaisena hyväksyä.

Tästä huolimatta ymmärrän, että maan hallinto saattaa juuri nyt nähdä mahdollisuuden lopettaa - niin ikään kansainvälisten lakien vastainen - terroristinen väkivalta, jota erityisesti Gazan alueella toiminut Hamas on vuosikymmeniä kohdistanut raketti-iskuilla ja muilla tavoilla israelilaisia siviilejä vastaan. Ja siksi luulen, että Netanjahun hallinto on päättänyt tällä kertaa katsoa pelin loppuun asti, jotta maan sisäisen turvallisuuden suurin uhka poistuisi lopullisesti. 

Tätä päätöstä saattaa tukea myös se, että ikääntyvällä pääministerillä on ollut vakavia terveyshuolia, joten hänen elinajanodotteensa saattaa olla hyvinkin lyhyt. Ja siksi vastuu mahdollisista sotarikoksista saattaa olla hänen kohdallaan hyvinkin teoreettinen kuoleman kurkistellessa jo oven takaa.

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten tilanne etenee jatkossa. Netanjahulla näyttäisi olevan vahva tuki Donald Trumpilta, mutta nähtäväksi jää, että riittääkö se lopulta Israelin tavoitteiden loppuun viemiseen asti. Ja ellei riitä, jatkaako Netanjahu siitä huolimatta niin kauan, kunnes hän on saavuttanut tavoitteensa. 

Jos näin käy, se on selkeä tappio kansainväliselle oikeusjärjestykselle ja tavallaan "oikeuttaa" muutkin vastaavat järjestelyt monikansallisissa yhteiskunnissa. Ja voi sitä kautta johtaa ympäri maailmaa vähemmistökansallisuuksien aseman heikkenemiseen ja jopa kansanmurhiin.

Tästä huolimatta on selvää, ettei opiskelijoiden riehumisella suomalaispoliisien kanssa ole kansainvälisen oikeusjärjestyksen tulevaisuuden tai edes palestiinalaisten tulevan aseman suhteen mitään merkitystä. Mutta tarjoaahan se sentään osallistujilleen mukavia egotrippailuhetkiä vakavan asian varjolla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan
Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa
Gazan kansanmurha

Voiko tyhmyyteen kuolla?

Ja kadonneeksi julkistettu tuhkarokko on palannut Yhdysvaltoihin sen seurauksena, että amerikkalaiset ovat uskoneet niin sanottujen rokotekriittisten eli - rokotteisiin negatiivisesti suhtautuvien - ihmisten väitteitä. Vielä ei kuitenkaan olla täydellisessä katastrofissa, mutta ehkäpä kuitenkin sen partaalla. 

Tänä vuonna on tuhkarokkovirustartuntaan nimittäin kuollut "vasta" kolme ihmistä, vaikka tartuntoja on ollut jo yli tuhat. Nämä tapaukset ovat saaneet myös aiemmin rokotevastaisia väitteitä levittäneen Robert Kennedy juniorin kääntämään kelkkansa ja julistamaan, että "Liittovaltion hallituksen kanta - minun kantani - on, että ihmisten pitäisi saada tuhkarokkorokote". 

Parempi tietenkin järkevöityä myöhään kuin ei milloinkaan, mutta valitettavasti kaikkien jo kuolleiden lasten kannalta Kennedy on myöhässä. Eikä hänen sanomisillaan ole silti kaikille rokotevastaisille merkitystä, vaan monet disinformaatio-uskossaan vahvat jatkavat ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. 

Toisin sanoen he tarjoavat malliesimerkin siitä, kuinka ihmiset voivat kuolla yksinkertaisesti tyhmyyteen. Tai lasten kohdalla pikemminkin vanhempiensa tyhmyyteen.

* * *

Suomessa ollaan onneksi hiukan järkevämpiä kuin USA:ssa. Siitä huolimatta tälläkin on ollut rokotevastaista mielialaa etenkin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja nyttemmin ilmiö on tarttunut myös keskipohjalaisiin: siellä lapsista jää rokottamatta nykyisin noin 3,7 prosenttia. 

Tämä ei vielä johda tuhkarokkoepidemiaan, koska sitä aiheuttava virus ei pääse leviämään väestössä, josta vähintään 95 prosenttia on saanut rokotuksen tai sairastanut itse taudin. Tuo raja alitettiin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla vuonna 2018 ja sen seurauksena tuhkarokko levisi sinne - ja sai ihmiset rokotuttamaan lapsensa - nykyisin rokotekattavuus on Pohjanmaan maakunnassa korkeampaa kuin Keski-Pohjanamaalla.

* * *

On sinänsä totta, että Suomessa tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan käytetyn MPR-rokotteen ottaminen johtaa joskus erilaisiin sivuvaikutuksiin, mutta niihin ei sisälly autismia, kuten joskus näkee väitettävän. Lisäksi jokaisen suomalaisen tulisi tietää - ja ymmärtää - että virusten tartunnan aiheuttama riski on monikymmen- tai jopa tuhatkertainen verrattuna rokotuksen aiheuttamaan riskiin.

Tuhkarokkoviruksen tartunnan seurauksena sairastuneelle nousee ensin korkea kuume ja hän saa hengitystieoireita. Silmät muuttuvat usein valonaroiksi ja kiusallinen ihottuma alkaa 3–5 vuorokauden kuluttua tartunnasta ja kestää runsaan viikon. 

Vaikka tauti mielletään usein lastentaudiksi, on se yleensä vakavampi aikuisiällä sairastettuna ja henkilöillä, joilla on vastustuskykyä heikentävä sairaus tai lääkitys. Lisäksi sitä seuraavat usein monenlaiset jälkitaudit, koska tuhkarokon sairastaminen heikentää elimistön puolustuskykyä muita tauteja vastaan viikosta jopa yli kahteen vuoteen. 

Niinpä tuhkarokkoa sairasteet saavat usein riesakseen esimerkiksi kuumekouristuksia, korvatulehduksia, ripulia, keuhkokuumetta ja hengitysteiden bakteeri-infektioita. Näitä harvinaisempi on enkefaliitti eli aivotulehdus, jollaisen saa noin promille tuhkarokon sairastaneista. Vieläkin harvinaisempi jälkitauti on vasta vuosia myöhemmin alkava hitaasti kuolemaan johtava aivojen yleistulehdus eli subakuutti sklerosoiva panenkefaliitti (SSPE), jollaisen saa noin joka sadastuhannes tuhkarokkoon sairastunut.

* * *

Kaiken kaikkiaan tuhkarokkotartunta johtaa noin joka viidennensadannen tartunnan saaneen hengenmenetykseen. Tämä tarkoitti 1960-luvun alussa - eli ennen kattavaa rokotusohjelmaa - vuosittain noin sadan ihmisen - lähinnä lapsen - vuosittaista kuolemaa. 

Mikäli rokotuksista kieltäydyttäisiin yleisesti, palaisi tämä tilanne myös Suomeen. Eikä tuhkarokkotartuntaa olisi käytännössä mahdollista välttää, sillä virus tarttuu kosketus- ja pisaratartuntana sekä ilmateitse. 

Tämä johtuu siitä, että tautiin sairastuneet erittävät runsaasti viruksia, jotka säilyvät huoneilmassa ja erilaisilla pinnoilla jopa kaksi tuntia sen jälkeen, kun tartuttava henkilö on jo poistunut.  Tutkimusten mukaan peräti yhdeksän kymmenestä tuhkarokolle altistuneesta rokottamattomasta ihmisestä saa tartunnan. 

Nähtäväksi siis jää, säilyttävätkö suomalaiset korkean rokotekattavuuden ja pääsevätkö he seuraamaan sivullisina - joutumatta itse samaan kurimukseen - miten tilanne kehittyy Texasissa ja muualla Yhdysvalloissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Merkittävä edistysaskel
Ranskalaisnainen kuoli: syynä vapaa liikkuvuus ja rokottamisen "vähäinen tarve"
Hajamietteitä tieteelliseen tietoon perustuvasta päätöksenteosta

Kun jäät lähtivät järvistä jo helmikuussa ja teinit joutuivat töihin

Kulunut maaliskuu oli Ilmatieteen laitoksen tilaston mukaan mittaushistorian kuumin Helsingissä. Sodankylässäkin se oli kohtuullisen lämmin, mutta kuitenkin viileämpi kuin esimerkiksi viime vuonna.

Talvitilastojen mukaan ei kummallakaan paikkakunnalla ollut kuitenkaan erityisen kuumaa, vaikka toki lämmintä, kuten itse kukin muistaa. Sen sijaan viime keskiviikko eli huhtikuun toinen päivä oli Helsingissä poikkeuksellisen lämmin, sillä lämpötila kipusi Kaisaniemessä 17,5 asteeseen ja Kumpulassa jopa 18,6 asteeseen. 

* * *

Tästä tuli mieleeni, että lämpimiä säitä on Suomessa ollut aiemminkin ja vieläpä hirvittävin seurauksin. Vuonna 1696 - Wikipedian mukaan - kävi nimittäin niin, että "tammi- ja varsinkin helmikuussa 1696 Pohjois-Euroopassa vallitsivat vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämpimät säät. Niinpä 2. helmikuuta Tukholmassa kasvoi jo sormen pituista ruohoa, ja 11. helmikuuta jäät lähtivät Etelä-Suomen järvistä."

Valitettavasti tuolloin talvi ei ollut vielä ohi, eikä maaliskuusta tullut lämmin. Sen sijaan - jälleen Wikipedian mukaan - "monet talonpojat ryhtyivätkin jo kylvötöihin. Mutta maaliskuun 7. päivänä alkoivat kovat pakkaset uudestaan ja tuhosivat sen, mikä oli jo kylvetty."

Tämän kaiken seurauksena kylvötöihin päästiin vasta myöhään keväällä ja halla tuhosi sadon jo elokuussa. Lopputuloksena tästä kaikesta oli Suomen tunnetun historian ankarin nälänhätä, jonka seurauksena neljännes tai jopa kolmannes maatamme asuttaneista ihmisistä kuoli. 

* * *

Nykyaikana lämpimät talvisäät tai edes kesätulvat tai -hallat eivät aiheuta Suomessa nälänhätää saati nälkäkuolemia. Siitä huolehtivat hyvin toimiva maailmankauppa ja suomalaisten - ainakin maailman mittakaavassa - hyvä maksukyky. 

Tämä asia olisi hyvä uutisoida erityisesti kaikille niille nuorille - ja miksei vanhemmillekin - ihmisille, joita vaivaa ilmastoahdistus. Ja jotka sen takia kokevat jopa mielenterveyden ongelmia. 

Samalla heille voisi tähdentää, että tosiasiassa suomalaisten elinolosuhteet ovat nykyisin paremmat kuin milloinkaan aiemmin koko ihmiskunnan historian aikana. Ja itse asiassa tämä koskee maailman kaikkia ihmisiä, sillä olisihan toki maailman väestöräjähdys käynnistynyt tehokkaiden ehkäisymenetelmien puuttuessa jo aiemminkin - Afrikkaa myöden - mikäli elinolosuhteet olisivat sen sallineet.

Nuorille voisi myös kertoa, ettei kenenkään suomalaisen tarvitse kuolla nälkään tai lähteä alle 15-vuotiaana hankkimaan leipäänsä omalla työllään, kuten varattomien perheiden lasten piti tehdä vielä noin sata vuotta sitten. Tämä koski muiden muassa molempia isoäitejäni, jotka lähetettiin leipätöihin jo yhdeksänvuotiaina. 

Töihin lähti elantoaan hakemaan myös isäni, joka pääsi tiilitehtaalle kärräämään savea 12- tai 13-vuotiaana. Hän tilitti palkkansa tuberkuloosia sairastaneelle ja sodan seurauksena yksinhuoltajaksi jääneelle äidilleen ruuan ja lääkkeiden hankkimiseksi. Tätä jatkui kunnes Mycobacterium tuberculosis korjasi satonsa, eikä äiti enää tarvinnut ruokaa ja pikkusisarukset sijoitettiin muualle.

* * *

Jokin aika sitten uutisoitiin, ettei Euraasian pohjoispuolelta kiertävää koillisväylää ole käytetty niin paljon, kuin Vladimir Putin olisi halunnut. Kuluneen talven jääolojen mukaan ensi kesä näyttää kuitenkin lupaavalta: arktisen jään keskipinta-ala oli nimittäin viime kuussa pienempi kuin minään maaliskuuna koko vuodesta 1979 alkaneen mittaushistoriansa aikana. 

Toisaalta arktisen merijää ei ole kesäisin ottanut sulaakseen vaan sen pinta-ala on vuodesta 2007 alkaen osoittanut lähinnä satunnaista vaihtelua. Nähtäväksi kuitenkin jää, muuttuuko tilanne kuluvana vuonna, kun lähtötilanne on sen suhteen - ainakin venäläisten kannalta - aivan erinomainen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen juttu Kalifornian metsäpaloista sisälsi virheellisen väitteen
Shampanjasosialismia kannattava yhteiskunnallinen nyyhkyluokka
Tieteellis-tekninen kehitys ja taide

Hamasin johtajakysymys: riittävätkö luvassa olevat neitsyet?

Israelin puolustusvoimat otti hengiltä Khan Younisin teurastajana tunnetun Yahya Sinwarin. Samalla palestiinalaisterroristit menettivät jälleen johtajansa. 

Kyseessä on epäilemättä kuluneen viikon paras uutinen, mitä osoittaa sekin, että Israelin ulkoministerin mukaan Sinwarin kuolema mahdollistaa panttivankien välittömän vapauttamisen ja avaa tien Hamasin ja Iranin hallinnasta vapaalle Gazalle. Näin sopii tietenkin toivoa. 

Selvää on kuitenkin, että johtajan kuolema yhdistettynä kuluneen vuoden aikana henkensä menettäneiden muiden terroristijohtajien kuolemaan - Al-Aruri, Nasrallah, Haniyeh, Aqil ja Wahbi - nostaa vähänkään ajattelukykyisten ihmisten rimaa ryhtyä johtamaan Hamasia. 

Tähän tuskin auttaa edes muslimien tarina paratiisissa odottavista 72 neitsyestä, sillä se on tarkoitettu ymmärtämättömälle rahvaalle, eikä osaavien ja pätevien ihmisten usko siihen ole todennäköistä. Niinpä järjestön johtoon pyrkinee ykkösluokan johtajakandidaattien sijaan kolmannen luokan tunareita, joita ajaa puhdas fanatismi. 

Siten Sinwarin kuoleman välittömänä seurauksena lienee Hamasin terrorististen ja sotilaallisten kykyjen heikkeneminen entisestään. Tai vaihtoehtoisesti sellaisen henkilön valtaan nouseminen, joka tunnustaa tosiasiat ja pyrkii normalisoimaan palestiinalaisten suhteet Israeliin. 

Jälkimmäinen lienee Israelin ulkoministerin toiveissa - hänen lausuntonsakin perusteella - mutta nähtäväksi jää, ovatko palestiinalaiset kypsyneet siihen. Vai vieläkö heillä on intoa jatkaa oman ja lastensa tulevaisuuden tuhoamista. 

Itse en olisi valmis lyömään vetoa rauhantahtoisen henkilön puolesta, vaan veikkaan Hamasin seuraavaksi johtajaksi jonkinlaista äärimmäistä idioottia, joka menettää henkensä - edeltäjänsä tapaan - muutaman seuraavan kuukauden kuluessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Viesti palestiinalaisille, jotka haluavat kuormittaa Suomen terveydenhuoltoa
Terroriteon ensimmäisen vuoden saldo
SDP vaati Suomea tunnustamaan olemattoman terroristivaltion

Odottamaton pelko

Ilta-Sanomissa oli juttu Vladimir Putinista, joka olisi sen mukaan purkanut Sotshissa olleen palatsinsa. Artikkelissa arveltiin, että aikamme suurin imperialisti olisi niin peloissaan, ettei uskaltaisi enää asua kodissaan.

Syynä pelkoon on Ukrainan kyky iskeä Venäjälle ja tarvittaessa eliminoida Israel-tyylisesti vihollisen johtaja. Eli iskeä sotilaallisesti sinne, missä omatekoisen tsaarintekeleen tiedetään oleskelevan.

Uutinen on mielenkiintoinen erityisesti siksi, etten usko Putinille tulleen sotaa sytyttäessään missään vaiheessa sellaisiin ajatuksiin, että se saattaisi rajoittaa myös hänen henkilökohtaista elämäänsä. Mutta sen jälkeen, kun Ukraina on tuhonnut kerta toisensa jälkeen kohteita syvällä Venäjällä (esimerkki), on tämä karu tosiasia muuttunut riskiksi ja kasvavaksi peloksi oman henkirievun puolesta.

Nähtäväksi kuitenkin jää, lähteekö Ukraina jossain vaiheessa yrittämään Putinin eliminointia. Tehtävä ei nimittäin ole helppo, sillä monen asian pitää osua kohdalleen, jotta se onnistuisi. 

Pitäisi olla varma tieto Putinin sijainnista sekä kysy iskeä tarkasti juuri sinne, missä diktaattori viettää aikaansa. Sekä välttää mahdolliset harhautukset, olivat ne sitten Putinin kaksoisolentoja tai Ukrainan tiedustelulle syötettyä disinformaatiota. Ja sen lisäksi kyetä läpäisemään Putinin suojaukseen käytetyt puolustusjärjestelyt.

Toisaalta jo pelkkä Putinin kuolemanpelko on iso voitto Ukrainalle. Ja vastaavasti harmillinen tappio Putinille itselleen, joka joutuu muutenkin murehtimaan Venäjän armeijan etukäteen odotettua heikompaa menestystä hyökkäyksessään.

Puhumattakaan siitä, että Venäjän talous on korkeiden sotilasmenojen seurauksena ajautumassa valtaviin vaikeuksiin, joihin hänen hallintonsa on pyrkinyt vastaamaan veronkorotuksin ja korkoja nostamalla. Ja jotka johtavat varmuudella Putinin suosion laskuun Venäjällä sekä saattavat jopa horjuttaa hänen asemaansa maansa johtajana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Bad News for Vladimir Putin and His Imperialistic Dreams
Pietari Suuren reinkarnaatio, Pohjois-Korea ja NATO-optio
Vladimir-karhu ja rohkea kettu

Liikahduksia järjettömässä sodassa

Venäjä on viimeisten kuukausien aikana ottanut aloitteen Ukrainan sodassa ja edennyt jonkin verran Harkovan suunnalla. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tilanne on jälleen muuttumassa. 

Ensinnäkin Ukraina on tuhonnut tehokkaasti venäläisten sotatoimia tukevaa infrastruktuuria yhä syvemmällä sen maaperää. Viimeisin isku tapahtui öljyjalostamoon sosiaalisen Visegrád 24 sosiaalisen median uutissivuston mukaan Komin tasavallassa, yli 2 000 kilometrin päässä Ukrainasta. 

Kenraali ja europarlamentaarikko Pekka Toverin mukaan tämä tarkoittaa sitä, että Venäjän ilmapuolustus olisi "vaikeuksissa". Samaan viittaa myös se, että viime päivinä Ukraina on onnistunut tuhoamaan venäläisiä sotilaslentokoneita suoraan lentokentälle.

Eikä venäläisten joukoissa taida herättää suurta riemastusta sekään, että Ukraina on lopultakin saanut käyttöönsä amerikkalaisia F16-hävittäjiä, vaikka niiden mahdollinen vaikutus tapahtumiin jääkin nähtäväksi. Ja on joka tapauksessa rajallinen USA:n asettamien käyttörajoitusten takia.

Lisäksi Ukrainasta hyökättiin Venäjän rajan yli - toisen maailmansodan ehkä ratkaisevimmasta taistelusta tunnettuun - Kurskiin. Se pakottaa hyökkääjää siirtämään joukkojaan omalle puolelleen rajaa, minkä voi olettaa helpottavan Ukrainan puolustautumista Harkovan suunnalla. 

Edelleen sosiaalisen median tietojen mukaan Ukrainan tykistö on tuhonnut useita panssaroitujen ajoneuvojen saattueita, jotka ovat olleet matkalla vahvistamaan Venäjän joukkojen Kurskin aluetta. Toisaalta Venäjä on saanut valmiiksi uuden rautatieyhteyden Rostovista miehitettyyn Mariupolin kaupunkiin, mikä helpottaa sen armeijan huoltoa.

Nähtäväksi siis jää, miten Ukrainan tapahtumat etenevät jatkossa. Jatkuuko ensimmäisen maailmansodan kaltainen kulutussota, vai syntyykö rintamille lopulta repeämiä, joista seuraa suurempia muutoksia. Selvää on vain se, että tämän Putinin järjettömyydessään aloittaman Putinin sotaretken seurauksena kuolee joukoittain ihmisiä myös tulevina päivinä ja kuukausina. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Impotenssi, häpeä ja nöyryytys
Jussi Halla-aho ja Suna Kymäläinen ihmis- ja lastenoikeuksien puolesta
Ukrainan vaikeuksista on otettava oppia myös Suomessa

Länsimaiden viivyttely maksetaan sotilaiden verellä

Venäjä on viime aikoina saavuttanut menestystä ammuspulasta kärsivässä Ukrainassa. Päivä päivältä suuremmasta Putinin armeijan menestyksestä kertovat uutiset viittavat siihen, että jopa ukrainalaisten puolustuksen pikainen luhistuminen on mahdollista.

Tämän kehityksen on mahdollistanut kolme seikkaa. Yksi on trumpilaisen edustajainhuoneen viivyttely uusien apupakettien lähettämiseksi. Toinen useimpien EU-maiden viime vuosien vastuuton puolustuspolitiikka, jonka seurauksena ase- ja ammusvarastot ammottavat tyhjyyttään. Ja - kuten tiedämme - tyhjästä on paha nyhjästä. Lisäksi taustalla on Ukrainan hallinnon kyvyttömyys mobilisoida riittävästi miehiä rintamalle.

* * *

Ilmeisesti Ranskan presidentti Emmanuel Macron on ymmärtänyt, että Ukrainan tilanne on juuri nyt täysin kestämätön, koska hän nosti esille jopa länsimaisten joukkojen lähettämisen Zelenskyin armeijan avuksi. Tämä tarkoittaisi varmuudella selkä länsimaisia kuolonuhreja että Venäjän vastareaktioita tavalla tai toisella. 

Eivätkä länsimaiden ihmiset ole missään tapauksessa varautuneet kotiin palaaviin täytettyihin ruumisarkkuihin. Eivätkä niiden kotirintamat tule kestämään suurimittaisia tappioita. Eikä Macronin ehdotus saanut siksi myöskään välitöntä kannatusta Suomelta tai muilta länsimailta.

Viron puolustusvoimien tuleva komentaja puolestaan ehdotti, että Ukrainalle annettaisiin lupa länsimaisen aseistuksen käyttämiseksi myös Venäjän maaperällä. Näin siksi, että virolaiset ovat historiastaan oppineet läksynsä, jonka mukaan "Venäjän hyökätessä sota pitää viedä sen alueelle. Muuten häviämme sen. Tämä sääntö pätee edelleen". 

Molempien ehdotusten taustalla lienee suoranaisen sotilaallisen vaikutuksen lisäksi ajatus Venäjän kotirintaman horjuttamisesta. Eli mitä selvemmin sota näkyy venäläisille, sitä enemmän Putinin hallinnon sotapolitiikkaa kohtaan syntyy vastustusta. Ja sitä hankalampaan asemaan maan diktaattori joutuu kotimaassaan.

* * *

Selvää tässä tilanteessa on oikeastaan vain se, että Ukrainan armeija luhistuu varmuudella, ellei se saa pikaista materiaaliapua lännestä. Tappio on varma myös pidemmällä aikavälillä, mikäli Zelenskyin armeijaan ei kutsuta ja kouluteta kiireellä valtavaa määrää asekuntoisia ukrainalaismiehiä tai -naisia. 

Tässä yhteydessä on myös syytä huomata, että jokainen hyökkääjälle luovutetun kylän takaisinvaltaus näyttää Ukrainassa vaativan valtavan inhimillisen uhrauksen kaatuneina sotilaina. Ja siksi länsimaiden kyvyttömyys tehokkaaseen Ukrainan-apuun tulee parhaassakin tapauksessa vaatimaan kymmenien tai - vielä pitkään kestäessään - jopa satojen tuhansien sotilaiden hengen. 

Siksi on oikeutettua sanoa, että länsimaiden viivyttely maksetaan sotilaiden verellä. Ensin Ukrainassa ja - jos Putin lopulta voittaa sodan - myöhemmin varsin todennäköisesti myös sotilaallisesti heikoimmissa Venäjän rajavaltioissa. Ja lopulta mahdollisesti jopa Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lännen väsymys, Ukrainan saamattomuus ja Venäjän voiton hinta
Ukrainalaisten on syytä säilyttää taisteltutahtonsa
Ryhdistäytyykö EU vai taistellaanko vain viimeiseen ukrainalaiseen?

 

Liian hyvää ollakseen todellisuutta

Suomen turvallisuusjärjestelmä täydentyi eilen Yhdysvaltojen kanssa solmitulla puolustusyhteistyösopimuksella. Sen tarpeellisuuden osoitti Venäjä, joka tahtoi kunnioittaa uutta sopimusta järjestämällä maamme rajoille uusia kehitysmaalaisia heti, kun rajat avattiin.

Toki on niin, että maamme turvallisuus suhteessa Venäjään lienee turvattu jo aiemmin, kun Suomi liittyi jäseneksi NATO:on. Eihän Putin tai kukaan hänen edeltäjistäänkään ole koskaan uskaltanut ahdistella läntiseen sotilasliittoon kuuluvia valtioita. Mutta hyvä kuitenkin näin - tårta på tårta, sanoisi ruotsalainen. 

Vähemmälle huomiolle uudesta solmitusta sopimuksesta iloitessa on kuitenkin poliitikkojen puheissa jäänyt se, että maamme - ja koko Länsi-Euroopan - tulevan kehityksen kannalta suurin tulevaisuuden uhka sisältyy Venäjän sotilaallisen aggression sijasta pikemminkin kehitysmaalaisten kansainvaellukseen. Se ei toki vaaranna valtioiden rajoja eikä aiheuta sotilaallista vaaraa, mutta näyttää särkevän yhteiskunnan sisäisen turvallisuuden kaikkialla siellä, missä kehitys on jatkunut jo pitkään. 

Tästä asiasta saimme jälleen muistutuksen, kun kotiseuduillaan vaikeuksiin joutuneen terroristijärjestö Hamasin jäsenet jäivät kiinni suunnitelmista iskeä juutalaisia vastaan Euroopassa. Tarkemmin sanottuna Hollannissa ja Saksassa. Ja Tanskassa pidätettiin muuten vain terroritekoa suunnittelevia ihmisiä. 

Itse pidän todennäköisenä, että Venäjäkin käyttää kehitysmaalaisia elintasopakolaisia juuri tästä syystä hybridiaseinaan. Eli auttaa näitä rajan yli heikentääkseen Suomea ja koko Länsi-Eurooppaa.

Siksi pidän hämmästyttävänä sitä välinpitämättömyyttä, jolla länsimaat suhtautuvat tähän kansainvaellukseen. Me sallimme näiden ihmisten tulemisen maahamme jopa ilman minkäänlaisia papereita, me sallimme kansalaisjärjestöjen tukeman ihmiskaupan ja me viis veisaamme siitä, etteivät nämä ihmiset opettele omia elämäntapojamme - ja sopeudu yhteiskunnan rakentaviksi jäseniksi - vaan jopa tuemme sitä, että he pitäytyisivät omissaan. 

Me emme edes välitä siitä, että nämä tulijat ovat vahvasti yliedustettuina erityisesti seksuaali- ja väkivaltarikollisuudessa. Ja töitä tehdessäänkin noudattavat aivan liian usein kotiseutujensa kulttuuriin kuuluvia tapoja, joihin kuuluu hyökkääminen kilpailijoita kohtaan (esimerkki, toinen). 

Nähtäväksi siis jää, millaiseksi Länsi-Euroopan ja sen asukkaiden tulevaisuus muodostuu. Minun onnekseni todellisuus kuitenkin realisoituu vasta sitten, kun aika on jo jättänyt omasta sukupolvestani. Silti tunnen surua lasteni, heidän jälkeläistensä ja koko länsimaisen elintavan puolesta - ilmeisesti se on liian hyvää ollakseen todellisuutta myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itäraja on suljettu, mutta mitä seuraavaksi?
Kehitysmaalaistuminen etenee
Tällaista rikkautta, yrittäjähenkisyyttä ja seksuaaliväkivaltaako me haluamme?

Ahtisaari kuoli ja terroristi murhasi ruotsalaisia

Entinen presidentti Martti Ahtisaari (sd) kuoli eilen. Vaikka hän ei noussutkaan suurten suomalaisten presidenttien joukkoon, oli hän kuitenkin viime vuosikymmenten merkittävin rauhantekijä koko maailmassa - ja sai siitä tunnustuksen Nobelin palkinnon muodossa. 

Ahtisaari muistetaan etenkin teoistaan Namibiassa, Balkanilla ja Indonesiassa, mutta Lähi-idän kusiaispesään hänkään ei koskenut. Tämä johtunee siitä, että Ahtisaari ymmärsi kokeneena rauhantekijänä, ettei rauha synny ilman molempien osapuolten tahtoa. Lähi-idässä sitä ei ole ollut, kuten viime päivät ovat osoittaneet. 

* * *

Varhain tänä aamuna kaksi ruotsalaista jalkapallofania sai surmansa Belgiassa. Heidän murhaajansa huusi tekoa tehdessään Allahin suuruutta ja väitti kuuluvansa terroristijärjestö ISIS:iin. 

Tapaus saanee tämän päivän aikana lisää selvyyttä, enkä olisi yllättynyt siitä, mikäli hänen innoittajakseen osoittautuisi terroristijärjestö Hamasin hyökkäys israelilaisia vastaan. Ehkäpä tätä epäilevät myös belgialaiset viranomaiset, jotka puhuvat tapauksen yhteydessä terrori-iskusta. 

Täältä Suomesta katsottuna kyse on vain hinnasta, jonka me eurooppalaiset joudumme maksamaan idioottimaisesta maahanmuuttopolitiikastamme. Jos ja kun me hyväksymme kaikenlaisten tyyppien saapumisen kotiseuduillemme enemmän tai vähemmän sekasortoisista yhteiskunnista, saapuu sieltä tietenkin myös ihmisiä, jotka suhtautuvat vihamielisesti meihin. Ja näin kävi tällä kertaa Belgiassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmisto ja anarkistit tekivät 85 prosenttia vuoden 2022 terrori-iskuista
Parhaat presidentit - ja pari huonointa
Länsimaiden pitäisi tunnustaa tosiasiat Syyriassa

Voisiko jengirikollisuuden lopettaa vapauttamalla huumeet?

Hallitus ja poliisi ovat lähteneet päättäväisesti torjumaan Ruotsin tielle Suomea viemään pyrkivää järjestäytynyttä rikollisuutta. Kiitos tästä kuuluu ennen kaikkea Petteri Orpon (kok) hallitukselle ja sen sisäministerille Mari Rantaselle (ps). 

Tämä on tietenkin erinomainen asia, eikä siitä sen enempää. Sen sijaan tahdon kiinnittää arvoisan lukijani huomion vihervasemmiston sosiaalisessa mediassa tarjoamaan ratkaisuun. Se on huumeiden vapauttaminen. 

Ja ei, tällä ei tarkoiteta pelkästään kannabiksen laillistamista vaan aivan kaikkien mielensekoittajien. Siis esimerkiksi heroiini, kokaiini ja amfetamiini. 

Perustelu löytyy Suomen kieltolaista, joka lopetettiin siihen liittyneen rikollisuuden takia ja saavuttaen toivottu tulos. Ja siksi vihervasemmistolaisten ajatus on, että myös nykyinen jengirikollisuus katoaisi, mikäli huumeisiin liittyvä ansaintalogiikka poistettaisiin vapauttamalla huumeet. 

Näinköhän historia toistaisi itseään ja lähinnä etnisiin vähemmistöihin kuuluvat jengiläiset muuttuisivat ansaintalogiikan kadottua kilteiksi kuoropojiksi? Vai kävisikö sittenkin niin, että he etsisivät itselleen uuden lakia rikkovan rahapuun? 

Entä huumeiden vapauttamisesta aiheutuvat haitat? Vaihtaisivatko päihteiden etsijät alkoholin huumeisiin vai kävisikö sittenkin siten, että nämä aineet tulisivat entisten päälle - ja yhä kovempaan sekakäyttöön? 

* * *

Minulla ei luonnollisesti ole edellä esittämiini kysymyksiin vastauksia, mutta löysin MTV3:n jutun, jonka mukaan alkoholi on koko yhteiskunnan kannalta vaarallisempi päihde kuin yksikään varsinainen huume. Tosin käyttäjään itseensä kohdistuvien haittojen osalta se sijoittuu vasta neljänneksi heroiinin, kokaiinin ja metamfetamiinin jälkeen. 

MTV3:n juttu ei perustunut mittauksiin, vaan vuonna 2010 julkaistuun tieteelliseen raporttiin työpajasta, jossa siihen kutsutut spesialistit olivat pisteyttäneet erilaisten päihteiden riskejä. 

Löysin myös uudemman julkaisun, jossa australialaiset olivat vastaavalla menetelmällä arvioineet eri huumeiden haitallisuutta. Sen mukaan käyttäjille haitallisimmat päihteet olivat fentanyyli, heroiini ja metamfetamiini. Sen sijaan koko yhteiskunnan kannalta kärjessä oli jälleen alkoholi, joten molempien tutkimusten mukaan juuri sen laillisuus on kyseenalaista.

* * *

Portugali on eurooppalainen esimerkki maasta, jossa kaikki huumeet on laillistettu. Aiheeseen liittyvän Wikipedia-artikkelin mukaan "viisi vuotta lain voimaan astumisen jälkeen vuonna 2006 huumekuolemat putosivat Portugalissa 400 vuosittaisesta tapauksesta 290 tapaukseen. Lisäksi uusien HIV-tartuntojen määrät romahtivat 1400 tapauksesta 400 tapaukseen." 

Edelleen Wikipedian mukaan "laki siis vähensi huomattavasti huumeiden aiheuttamia terveysongelmia, eikä se lisännyt maan pääkaupungin Lissabonin suosiota huumeidenkäyttäjien keskuudessa. Tutkimuksen mukaan laki ei lisännyt huumeiden käyttöä, joka oli jo ennestään alhaisempaa kuin useissa muissa Euroopan maissa. Portugalin liberaali huumepolitiikka on lisännyt suosiotaan maassa, ja sen tuloksia pidetään kaiken kaikkiaan positiivisina."

Toisaalta löysin myös uudemman tutkimuksen, jossa oli tarkasteltu huumeiden vapauttamisen pidemmän ajan vaikutuksia. Siinä havaittiin huumeiden hintojen pysyneen vapauttamisen jälkeen entisellään, eivätkä huumeisiin liittyvät kuolematkaan vähentyneet - jos eivät lisääntyneetkään - pidemmällä aikavälillä. 

Ja mikä tämän kirjoituksen kannalta on oleellisinta: huumeiden vapauttaminen ei vähentänyt organisoitua väkivaltaa tai rikollisuutta. Siten huumeiden vapauttamisella ei näyttäisi - ainakaan Portugalin esimerkin valossa - olevan sen enempää myönteisiä kuin haitallisiakaan seurauksia.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Krista Mikkonen tyhmä vai valtionhallintoon soluttautunut terroristi?
Veroeuroja huumeiden käyttöhuoneisiin?
Ministeri Ohisalo, homeopatia ja Itä-Uudenmaan järjestäytyneet nuorisoporukat

Ilmastonmuutos vähentää eurooppalaisten kuolleisuutta

Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, kuinka ilmastonmuutokseen liittyvä lämpötilojen nousu aiheuttaa katastrofaalista kuolleisuuden nousua. Esimerkiksi tässä jutussa arveltiin, että vuosisadan lopussa jopa 100 000 eurooppalaista kuolisi vuosittain helteisiin.

Toki kuumuuden - ja myös kylmyyden tiedetään aiheuttavan rasitusta ihmisten terveydelle. Kuitenkin niihin liittyvien vaikutusten arvioiminen on hankalaa kuolleisuuteen liittyvien tekijöiden monimutkaisuuden ja myös eri maiden väestöjen demografisten jakaumien erojen takia. 

Nyt on kuitenkin julkaistu tutkimus, jossa tehtiin kattava vaikutusarviointi kuumuuden ja kylmyyden vuoksi Euroopan kaupunkialueiden kuolleisuudesta. Siinä otettiin huomioon sekä maantieteelliset erot että ikäkohtaiset riskit.

Tutkimuksessa arvioitiin eurooppalaisella kaupunkialueella kuolleen tämän vuosituhannen kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana kylmään 180 882 – 224 613 ihmistä.  Vastaavasti kuumuuteen arvioitiin kuolleen 17 261 – 22 934 ihmistä. Nämä vastaavat 114 – 142 ja 11 – 14 kuolemaa 100 000 henkilövuotta kohden. 

Ihmisten kuolleisuus vaihteli odotetusti ikäryhmien välillä, mutta myös maantieteellisesti. Suurinta kuolleisuus oli itäeurooppalaisissa kaupungeissa sekä kylmän että kuumuuden osalta.

Kuten arvoisa lukijani huomasi, kuolee eurooppalaisia ihmisiä nykyisessä ilmastossa kylmään noin kymmenkertaisesti verrattuna kuumuuteen. Näin ollen ainakin tässä viitekehyksessä on odotettavaa, että kuolleisuus laskee ilmaston lämmetessä. Tämä koskee myös aivan eteläisintä Eurooppaa - puhumattakaan Suomen kaltaisista pohjoisista valtioista.

Ajattelin ensin lopettaa tämän kirjoitukseni tähän, mutta päätin kuitenkin lopuksi kertoa vielä sen, että tutkijoiden standardoitujen ja ikävakioitujen tulosten perusteella Suomessa kuoli kuumaan kahdesta kahdeksaan ihmistä sadastatuhannesta kun taas kylmään menehtyi peräti 115 – 209 ihmistä. 

Toisin sanoen täällä Pohjantähden alla ero kylmän ja kuuman välillä oli noin 33-kertainen. Siten meidän kannaltamme ilmaston lämpeneminen ei taitaisi olla niinkään huono vaihtoehto - ei ainakaan pelkän kuolleisuuden kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastotutkimus ei oikeuta ihmisten elämän vaikeuttamista eikä nuorison ahdistamista
Suomalaisten syyllistäminen on syytä lopettaa!
Hellettä ja koleaa

Tieteellis-tekninen kehitys ja taide

Huomasin tänään otsikon, jonka mukaan "taide menee tänä kesänä komeasti metsään, joka onkin nerokas paikka esittää ympäristökriittistä nykytaidetta". Näin varmasti onkin, mutta sen luettuani jäin pohtimaan taiteen syvintä olemusta. 

Nähdäkseni sen tarkoituksena on synnyttää oivalluksia ja ehkäpä myös esteettistä nautintoa kohteensa mielissä. Ja näin se varmasti tekeekin - viime aikoina yhä useammin poliittisen punavihreyden viitekehyksessä. 

Näin ollen taide luo ihmisille vääristynyttä kuvaa, josta puuttuu paljolti viime vuosisatojen tieteellis-teknologisen kehityksen luoma hyvä. Me länsimaiset ihmisethän emme enää elä äärimmäisessä köyhyydessä eivätkä katovuodet aiheuta väestöjen huomattavien osien kuolemista 1600-luvun suurten kuolonvuosien tapaan. Näin ei käy edes heikoimmin asiansa hoitaneissa kehitysmaissa, joiden väestö pelastetaan katastrofiavun kautta. 

Tieteellis-teknisen kehityksen seurauksena me länsimaalaiset emme myöskään elä kummallisten henkiolentojen pelossa, eikä ihmisen elämä määräydy siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan hän sattuu syntymään. Saati että vanhemmat määräisivät lapsilleen puolison näiltä kysymättä tai taudit tappaisivat neljätoista prosenttia syntyvistä pikkulapsista.

Eikö siis olisi vähintäänkin kohtuullista ja oivaltavaa, että tätä tieteellis-teknistä muutosta juhlistettaisiin myös taiteen kautta? Ja sitä kautta muistutettaisiin ihmisille, että juuri nykyisin elävät ihmiset saavat nauttia koko maailmanhistorian parhaasta ajasta elää elämäänsä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vain Perussuomalaiset ja Liike Nyt ovat kansan linjoilla kulttuurikysymyksessä
Pienten kansojen luonnollisesti alisteisesta asemasta suhteessa suurvaltoihin
Suomen historian kurjin aika