perjantai 21. toukokuuta 2021

Poikien päivä oli ja meni

Jyväskyläläinen nainen sanoi mielipidekirjoituksessaan eri sukupoliin liittyvän itsestäänselvyyden, joka tuntuu viime vuosina unohtuneen ainakin poliitikoilta ja median edustajilta. Siksi asia on syytä välittää myös tässä blogissa. 

Hänen mukaansa "tasa-arvo on sitä, että pieni lapsi saa sukupuolestaan riippumatta yhtäläisen viestin siitä, että on tärkeä, rakastettu ja huomionarvoinen yhteiskunnan jäsen juuri sellaisena kuin on. Sellaisista lähtökohdista kasvava lapsi oppii terveellä tavalla arvostamaan ja kunnioittamaan itsensä lisäksi myös muita."

Naisen lausuman laukaisi se, että 16.5. oli poikien päivä, jota juuri kukaan ei huomioinut millään tavalla. Esimerkiksi valtioneuvoston jäsenet eivät julistaneet päivää sosiaalisessa mediassa, kuten Marin ja Ohisalo tekivät vastaavana tyttöjen päivänä, eikä lehdistö kirjoittanut asiasta sivukaupalla.

Ja kuitenkin, pojat ovat lapsena aivan yhtä haavoittuvia kuin tytöt ja hitaammin kehittyvinä he kaipaisivat kannustamista ehkä näitäkin enemmän. Mutta tätä heille eivät suoneet sen enempää meidän edustajamme politiikassa kuin toimittajamme julkisessa sanassakaan.

Ehkä syynä tähän on miesten historiallinen valta-asema yhteiskunnassa. Siinä paino on kuitenkin sanassa "historiallinen", sillä nykyiset neitokaiset ovat paljon nuorukaisia koulutetumpia ja nousevat siten mitä todennäköisimmin yhteiskunnallisissa asemissa näiden rinnalle ja ohikin, mikäli ovat - toisin kuin nykyisin - valmiit tekemään aikuisella iällä sen vaatiman työn. 

Vai olisiko poikien päivän unohtamisen syy sittenkin nykyisin hallituksen toimintaa ohjaavassa intersektionaalisessa feminismissä, joka sovinismin ja rasismin parhaiden perinteiden mukaisesti arvottaa ihmiset sukupuolen ja ihonvärin perusteella. Ja sitä kutsutaan orwellilaisen uuskielen parhaiden perinteiden mukaisesti tasa-arvoksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Emma Kari totalitaristisen uuskielen asialla
Kelvoton analyysi
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?

10 kommenttia:

  1. Tätä papilloomavirusrokotetta annettiin pitkään vain tytöille, mutta se on muuttumassa?

    Tämä eräs entinen mieskansanedustaja olisi saanut kallista lääkettä syöpäänsä, jos se olisi ollut rintasyöpä. Vaikka eturauhassyöpään kuolee enemmän miehiä vuodessa, kuin naisia rintasyöpään.

    Nämä ovat kylmiä faktoja, mitäpä jos tilanne olisi toisinpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka tässä nyt astunkin sivuun varsinaisesta aiheesta niin rokotuksista puheenollen Oikeamedassa on erinomainen artikkeli:

      "Lääkäri Mikael Kivivuorta vastaan käynnistetty ajojahti",
      https://oikeamedia.com/o1-159604

      Kalergi-suunnitelma

      Poista
  2. Suomessa tasa-arvo on niin huonolla tolalla, että hallitustakin johtaa vain viisi naista, ja yhdeksästätoista jäsenestä kymmenen on naisia, nyt kun Andersson on lisääntymässä. Tosin Haavistokin on ns miesoletettu. Orwellilais-intersektionaaliseen sanastoon kuuluvat myöskin käsitteet "positiivinen syrjintä" ja "todellinen tasa-arvo", joiden perusteella voidaan tehtäviin nimittää sopivia pätevien sijasta.

    VastaaPoista
  3. Tasa-arvovouhotuksessaan intersektionaaliset feministit eivät ole ajatelleet, että yli 99 prosenttia miehistäkin on aina ollut Suomessa hallintoalamaisia ja vailla valtaa. Siihen nähden koko miessukupuolen positiivinen syrjiminen on helkkarin väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. "tasa-arvo on sitä, että pieni lapsi saa sukupuolestaan riippumatta yhtäläisen viestin siitä, että on tärkeä, rakastettu ja huomionarvoinen yhteiskunnan jäsen juuri sellaisena kuin on. Sellaisista lähtökohdista kasvava lapsi oppii terveellä tavalla arvostamaan ja kunnioittamaan itsensä lisäksi myös muita."

      Ilmeisesti lainaus kohdistuu sukupuolisuusasiohin?!

      Mutta eihän noin nerokasta oivallusta pidä rajoittaa pelkästään sukupuolisuusseikkoihin, vaan sitä on sovellettava kaikkiin lapsen kehitykseen vaikuttaviin tekijöihin.

      Lapselle on tuotava ilmi kuinka hän on "tärkeä, rakastettu ja huomionarvoinen yhteiskunnan jäsen juuri sellaisena kuin on."

      Jos lapsen käytös sisältää vaikkapa piirteitä, jotka sopivat esim. koulukiusaamiseen, on lapselle osoitettava, kuinka hyvä ja tärkeä hän on. Muutenhan vanhemmat saattavat kokea lapsen oletettuun tasa-arvoon kohdistuvan loukkauksen, jonka ovat itse aiheuttaneet.
      Lapsi parat.

      Poista
  4. Aihepiiri sikiää harhakäsityksiä ja käsitteellisiä oksymoroneja. Jo tuossa lähtökohdassa -- että suhtaudutaan lapseen kuin se olisi jonkinlainen itsessään valmis "minä", jonka tarvitsee vain kasvaa tullakseen vielä täydellisemmin "omaksi itsekseen" -- on mammuttimainen ajatusharha.

    Jokaisen vastasyntyneen tajuntaan syntyy ensin hahmo "sinä", ja vasta vuosia myöhemmin kehittyy se, mistä sanomme "minä". Tämä ihmis- ja itseidentiteetin marssijärjestys kuuluu olemuksellisesti ihmisyyteen, siihen, että ihminen on lajityypillisesti ja olemuksellisesti sosiaalinen olento.

    Ja esimerkiksi tuo tiedollisten abstraktioiden pohjalta muodostettu näkemys, että "pojat kehittyvät hitaammin kuin tytöt" kertoo vain siitä, että on kuviteltu lajin kumpikin sukupuoli jonkin "kehitysmittarin" asteikolla samanlaiseksi. Sitähän sukupuolet eivät ole. Eikä ole sellaista yleispätevää mittaria joka jotenkin voisi toimia todellisia eroja esiin tuoden.

    Lajimme on muista kädellisistä ja nisäkkäistä siinä suhteessa täysin poikkeava, että ihmisellä on suhteettoman pitkä lapsuus. Se kertoo nimenomaan "kehittyneisyydestämme" -- ja se puolestaan, ettemme ymmärrä tätä erityistä ominaisuuttamme, vaan yritämme saada lapsemme kehittymään yhä nopeammin, kertoo aikamme "tiedollisesta" taantumisesta. Ihmistieteet rakentavat noita käsiterealistisia sääntöjään, jotka ovat todellisuudessa yhtä päteviä kuin keskiajan skolastikkojen pähkäilyt vaikka enkeleistä tai noidista.

    Tiedonfilosofiselta kannalta käsite tasa-arvo on siinä mielessä tyhjä oksymoroni, että kaikki "arvo" on nimenomaan jotain priorisoituvaa, hierarkiassa korkeammalle kohoavaa -- siis nimenomaan erottuvaa. Ei ole olemassa mitään "tasattua" arvoa. Ja ihmisten kohteleminen "tasa-arvoisina" onkin sitten käytännössä sitä, että jokin oleellinen osa heidän keskinäisestä erilaisuudestaan jätetään silmien sokeaan pisteeseen. Tai tunnistetaan ja tunnustetaan se vain erityisen kompensoivan tunnustuksellisen opin, "intersektionaalisen feminismin", yms, käsitekyhäelmässä.

    Elämme keskellä aikojen pimeyttä. Meillä on todellakin vallassa historiamme hirvein hallitus. Ja sen politiikka on kautta linjan aivan täydellisesti päälaellaan, kuten blogistikollega Yrjö tämän päivän tekstissään hyvin kuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, ettei nainen ole mies. Eli etteivät sukupuolet ole samanlaisia. Sukupuolten välisen vertailun sijaan poikien ja tyttöjen kehitys onkin ajateltava suhteessa omaan sukupuoleen, ja tässä suhteessa pojat saavuttavat "aikuisuuden" tyttöjä hitaammin.

      Poista
  5. Olemme menneet tasa-arvossa juuri siihen suuntaan mitä feministit ovat halunneetkin.
    Suomalainen mies on katsellut sitä humppaa lähinnä silmiään pyöritellen ja nauruaan pidätellen.
    Nyt sitten esmes eräässä Ykänkin esille tuomassa "tasa-arvoa" pohtivassa,kohtuullista valtaa omaavassa työryhmässä ei ole yhtään miestä ja sitä ei koeta mitenkään ongelmalliseksi.
    Jokainen vähänkin puoliaan pitävä valkoinen sianlihaa syövä heteromies on vain setämies tai sovinistinatsisika.
    Feministit pitävät mielenvikaisia esityksiään utareet paljaana pitkin katuja ja uhkailevat potkia miehiä munille. Tilaisuutta suojelee, maksusta pari jääkaappipakastimen kokoista miestä. Aika kornia.
    En muuten ole ikinä koskaan kuullut mistään "poikien päivästä".
    Ei lienee ole vaikkapa lehdistössä edes pienen artikkelin arvoinen asia.
    Alkaa koko "tasa-arvo" oksettamaan ja veikkaanpa, että aika moni tolkun nainen kokee samoin.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!