Ruotsalaismiehiä, ihmiskauppaa ja islamia ylioppilaskirjoituksiin

Oli mukava huomata, että poliisi uskoo estäneensä yhdessä ruotsalaisten virkaveljiensä kanssa kahden Ruotsin kansalaisen suunnitteleman törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan väkivaltarikoksen. Heidät oli otettu kiinni helmikuun alkupuolella Turussa ja vangittu sen jälkeen Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa.

Kyseiset Ruotsin kansalaiset olivat nuoria miehiä, joista 21-vuotiaalla on osoite Länsi-Ruotsissa ja 25-vuotiaalla Tukholman lähellä ja he voivat saada oikeudessa rikoksestaan enintään neljä vuotta vankeutta. Tosin vain siinä tapauksessa, että poliisin keräämät todisteet ovat riittävät tuomion langettamaiseksi. 

Asiasta kertonut uutinen ei kertonut miesten nimiä eikä vihjannut millään tavalla heidän etniseen taustaansa. Siksi mieleeni etsiytyi väkisin ajatus, jonka mukaan heidän etunimensä eivät olisi Sven ja Håkan, vaan selvästi eteläisempää - ja kenties jopa profeetallista - alkuperää. 

Joka tapauksessa on erinomaista, että Suomen ja Ruotsin viranomaiset pystyvät tekemään ennaltaehkäisevää yhteistyötä rikosten estämiseksi. Onhan toki aina parempi, mikäli väkivallanteot voidaan estää jo etukäteen kuin ruotia jo peruuttamatonta henkirikosta.

* * *

Huomasin myös toisen positiivisen rikosuutisen. Sen mukaan ihmiskaupan uhrien määrä on Maahanmuuttoviraston mukaan vähentynyt Suomessa. 

Tilastojen mukaan yleisin ihmiskaupan muoto oli aiempien vuosien mukaisesti pakkotyö, mutta pakkoavioliitto nousi toiseksi jättäen seksuaalisen hyväksikäytön taakseen. Syynä ei ollut pakkoavioliittojen määrän kasvu vaan hyväksikäyttötapausten väheneminen.

Uutinen ei kertonut sanaakaan ihmiskaupan uhrien määristä, mutta Maahanmuuttoviraston mukanaolo osoittaa, ettei kyse ole suomalaisista vaan maahanmuuttajista. Ja mitä todennäköisimmin lähinnä naisista ja tytöistä.

* * *

Ei kuitenkaan kahta uutista ilman kolmatta, sillä opetushallituksen työryhmä on esittänyt islamin uskonnon kokeen lisäämistä ylioppilastutkintoon. Perusteena on se, että muslimeita on maassamme nykyisin jo selvästi enemmän kuin ortodoksikristittyjä. 

Peruste on tietenkin omalla tavallaan validi, mutta jäin kuitenkin ihmettelemään sitä. Olin nimittäin aina kuvitellut, että luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon erityisasema ei olisi liittynyt niiden harjoittajien lukumäärään vaan näiden uskontojen erityisasemaan valtionuskontoina, joiden puolesta maallinen valta kerää myös kirkollisveron. 

Tällaisena uskonnottomana ihmisenä minusta olisi kuitenkin parempi, että luovuttaisiin mieluummin kokonaan uskonnosta ylioppilaskirjoitusten osana kuin lisättäisiin kirjoitettavien aineiden määriä. Sen sijaan voitaisiin laatia yleinen kaikkia maailmankatsomuksia koskeva ylioppilaskoe, jonka kysymykset kattaisivat niin kristinuskon, islamin kuin sekulaarinkin maailmankatsomuksen. 

* * *

Edelle referoimani kolme uutista osoittavat Suomen muuttuneen monilla tavoilla siitä yhteiskunnasta, jossa minä kasvoin viime vuosisadan puolivälin jälkeen. Rikollisuus on nykyään kansainvälistä ja monin tavoin erilaista kuin silloin ja jopa ihmisten uskomukset ovat monimuotoisempia. 

Tämä asettaa haasteita tulevaisuudelle etenkin yhteiskunnan turvallisuuden ja yhtenäisyyden suhteen. Ja vaatii nykyisiltä ja tulevilta poliitikoilta paljon ymmärrystä, osaamista ja taitoa, jossa Suomi säilyisi hyvänä paikkana myös lastenlasteni asua ja elää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeus- ja sisäministeri bilehuumeiden kimpussa
Lumikokkare, koira ja väestötieto
Koulujen ja huippu-urheilijoiden ongelmat

Laillistettu lapsenraiskaus

Eilisen uutisen mukaan Irak on hyväksynyt lain, jonka mukaan miehet voivat jatkossa avioitua yhdeksänvuotiaiden tyttölasten kanssa. Ja käyttää heitä sen jälkeen seksuaalisesti hyväkseen - eli harjoittaa laillista lapsenraiskaamista. 

En tiedä onko tämä järkyttävämpää kuin se, että Irakin valtapuolueet ovat perustelleet lakimuutosta tyttöjen suojelemisella sopimattomilta suhteilta. Eli että Irakin hallinto on näin tunnustanut maan miehillä olleen jo aiemmin tapana raiskata alle kymmenvuotiaita lapsia.

Asia ei ehkä järkyttäisi niin paljon, elleivät irakilaiset olisi Suomen kolmanneksi suurin maahanmuuttajaryhmä. Ja siten on todennäköistä - tai ainakin mahdollista - että myös täällä on raiskattu yhdeksänvuotiaita irakilaistyttöjä. 

Käytännössä yhdeksänvuotiaiden naittamista tapahtuu kuitenkin "vain" shiialaista uskonhaaraa noudattavien muslimien parissa. Heitä oli Wikipedian mukaan viime vuonna noin 10-15 prosenttia Suomen muslimeista eli 14 000 - 22 000 henkeä. 

Tässä asiassa suomalaista kantaväestöä koskeva kysymys kuuluu, että onko laillistetun lapsenraiskauksen hyväksyvä uskonto sellaista kulttuuria, jota me haluamme Suomeen? Etenkin kun samaan kulttuuriin näyttää rikostilastojen perusteella kuuluvan myös taipumus harjoittaa laillistamatonta raiskaamista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lontoossa tapahtuu yksi raiskaus per tunti
Milloin Suomessa ylittyy miljoonan muslimin raja?
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä

 

Sukurutsa on nostettava pöydälle

Monilla maahanmuuttajaryhmillä esiintyy tunnetusti paljon sukulaisavioliittoja eli sukurutsaa. Sen ongelmana on lyhyesti sanottuna se, että sukulaisten keskenään tekemillä lapsilla on alentunut heterotsygotia-aste, koska suuri osa geeneistä on peräisin samalta henkilöltä - esimerkiksi serkuksilla isovanhemmalta. Toisin sanoen, näillä ihmisillä on tavallista useammasta geenistä perittynä identtinen geenimuoto.

Tämän seurauksena sellaiset geenit, jotka yleensä esiintyvät ihmisissä vain yhtenä kopiona ja ilman vaikutusta hänen ilmiasuunsa eli fenotyyppiinsä tulevat näkyviin. Näiden geenien joukossa on paljon tavalla tai toisella viallisia geenimuotoja. 

Näiden resessivisten eli väistyvien geenivirheiden harvinaisuus johtuu siitä, että luonnonvalinta toimii niitä vastaan. Se toimii siten, että sellaiset ihmiset, joilla on tavalla tai toisella näkyvä geenivirhe saavat vähemmän jälkeläisiä kuin muut ihmiset. Ja siten heidän geeninsä eivät siirry tuleville sukupolville yhtä tehokkaasti kuin muiden ihmisten perintötekijät. 

On syytä huomata, etteivät resessiiviset geenivirheet ole aina selvästi näkyviä sairauksia, vaan ne ovat usein vain lievästi haitallisia. Ja siksi ne vaikuttavat "vain" heikentämällä yksilöiden elinvoimaa - siis esimerkiksi ruumiillista tai henkistä suorituskykyä - eikä niitä pidetä varsinaisina sairauksina.

Koska resessiviset geenimuodot vaikuttavat ihmisiin vain silloin, kun ne on peritty molemmilta vanhemmilta, on sukulaisavioliitoissa syntyneiden lasten joukossa muita enemmän vammaisia. Ja terveiltäkin vaikuttavien jälkeläisten kyvyt ovat keskimäärin vähäisemmät kuin muilla ihmisillä. 

Tämä on todennäköisesti yksi tärkeimmistä syistä sille, miksi tiettyihin maahanmuuttaryhmiin kuuluvien ihmisten on ollut vaikea menestyä länsimaisissa yhteiskunnissa. Ja vaikuttaa vahvasti siihen, että heidän lastensa oppimiskyky on heikko.

Tästä syystä sukulaisavioliitot eivät voi olla monimuotoistuvassa yhteiskunnassa keskustelulta tai kritiikiltä kielletty aihe, vaan pikemminkin päinvastoin. Ja koska kyse on kasvavasta ongelmasta, on kansaa - ja aivan erityisesti sukurutsaa suosivissa kulttuureissa eläviä ihmisiä - valistettava heidän perinteensä ikävistä seurauksista. 

Toisin sanoen sukurutsa ja sen haitalliset vaikutukset yhteiskuntaan on kerta kaikkiaan nostettava pöydälle!

Näin on tehtävä myös - ja erityisesti - kouluissa, vaikka siellä istuisi oppilaina serkusten välisen avioliiton jälkeläisiä. Sillä juuri heidän on syytä ymmärtää asia ja katkaista kulttuurinsa haitallinen perinne ja valita puolisonsa suvun ulkopuolelta. 

Tässä yhteydessä on hyvä korostaa sitä, että sukulaisavioliiton aiheuttamat perinnölliset haitat katoavat kokonaan yhdessä sukupolvessa. Ja siksi edes maan sukurutsaisimmankaan kulttuurin sisäsiittoisimpien jäsenten jälkeläisiä ei ole tuomittu yhteiskunnan pohjasakkaan - kunhan he vain itse ymmärtävät huolehtia siitä, etteivät ryhdy lapsentekoon sukulaisensa kanssa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Serkku on kulttuurinen herkku
Serkku ei ole vain herkku, vaan myös yhteiskunnallisen menestymisen este

Lapsiavioliitot ja islam

Suomalaisessa yhteiskunnassa on selvää, että ihmiset asettuvat pysyvään parisuhteeseen vasta aikuisena. Ja jo pelkälle seksisuhteellekin on olemassa alaikäraja. 

Näin ei ole kuitenkaan kaikkialle, vaan monissa maissa tyttöjä naitetaan miehille jo lapsina. Pelastakaa lapset -järjestön mukaan "noin 32 miljoonaa 10–17-vuotiasta tyttöä elää niissä kymmenessä maassa, joissa lapsiavioliittojen tilanne on pahin. Siis Keski-Afrikan tasavallassa, Tshadissa, Etelä-Sudanissa, Somaliassa, Eritreassa Jemenissä ja Afganistanissa.

Koska suomalaisilla - ja itsellänikin - lienee sellainen käsitys, että lapsiavioliitot on lähinnä islamilainen perinne, jonka profeetta Muhammedin esimerkki pyhittää, katsoin mitä näiden maiden uskonnollisesta tilanteesta kerrotaan Wikipediassa. 

Keski-Afrikan väestöstä 35 % tunnustaa paikallisia uskontoja, 25 % on protestanttisia kristittyjä, 25 % katolisia kristittyjä ja 15 % islamia. 

Tshadin pohjois- ja itäosan väestö on pääasiassa muslimeja ja etelässä kristittyjä tai perinteisiä animisteja. Kristittyjen määräksi on eri lähteissä arvioitu 5–35 prosenttia.

Etelä-Sudanin väestöstä väestöstä 37,2% on roomalaiskatolisia kristittyjä ja 36,5% episkopaalisiin kirkkoihin tai muihin kristillisiin ryhmiin kuuluvia. 19,7% väestöstä on animisteja tai perinteisiä uskontoja harjoittavia ja 6,25 % muslimeja.

Somaliassa asuvat ovat lähes yksinomaan sunni-muslimeja.

Eritrean väestöstä on kristittyjä noin 50 %, muslimeja 48 % ja heimouskontojen harjoittajia kaksi prosenttia. 

Jemenin väestö koostuu lähes kokonaan muslimeista.

Afganistanin väestöstä 99,7 % on muslimeita.

Näyttää siis siltä, että pahimmat lapsiavioliittohelvetit eivät ole pelkästään islamilaisia yhteiskuntia, vaikka toki muslimeilla on ilmiselvästi suhteellinen yliedustus tämän vastenmielisen perinteen harjoittajana. 

Arvoisan lukijani on tässä mielessä hyvä huomata, ettei Wikipediatieto kerro minkä uskontojen harjoittajat syyllistyvät lasten naimiseen sellaisissa valtioissa, joissa väestö ei ole puhtaasti islamilaista. Ja että listalla mukana olevista maista etenkin Etelä-Sudanissa muslimien osuus on varsin pieni.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiitokset Turun hovioikeudelle
Sairas sulttaani
Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?

Ruotsalainen tomaattihyökkäys ja Venla Berneliuksen oppineisuus

Eilisaamuna tulin kirjoittaneeksi ruotsalaisen yhteiskunnan surullisesta tilanteesta. Torstaipäivä toikin sitten mukanaan uutisen, jonka mukaan Ruotsin ulkoministeri sai sikäläisessä eduskunnassa niskaansa pussillisen tomaatteja ja punasipuleita. Ministeri pakeni täysistuntosalista, ja keskustelu keskeytettiin hetkeksi. Aikamoista demokratiaa...

Tapauksen seurauksena kahta naista ja yhtä miestä epäillään nyt virallisen tilaisuuden häiritsemisestä. Minulle on kuitenkin jäänyt epäselväksi se, että oliko tapauksessa kyse ruotsalaisista vai "ruotsalaisista" häiriköistä. Palestiinalaismielisiä he joka tapauksessa olivat.

* * *

Kun nyt aloin vanhoja kaivelemaan, niin palaan myös toissapäiväiseen aiheeseeni. Näin siksi, että Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen dosentti Venla Berneliusta oli haastateltu Ylellä. Ja sen perusteella vaikuttaa vahvasti, ettei hän ole eilisestä blogimerkinnästänäni huolimatta ymmärtänyt, että maahanmuuttajataustaisten lasten huonoon koulumenestykseen saattavat vaikuttaa etnis-kulttuuriset seikat. 

Siis sellaiset kuin maahanmuuttajaryhmissä tavalliset serkusavioliitot - jopa sukupolvesta toiseen - ja niiden negatiivinen vaikutus jälkeläisiin. Tai älykkyyden korkea periytymisaste, joka seuraa siihen kohdistuvasta luonnonvalinnasta. 

Se taas on johtanut eri geenimuotojen frekvenssien vaihteluun väestöryhmien välillä, mikä näkyy eri ihmispopulaatioiden älykkyyttä koskevissa mitattuksissa. Näin siitä huolimatta, että niiden tuloksissa näkyvät myös ympäristötekijät. 

Eikä hän liene havainnut myöskään tiettyjen etnis-kulttuuristen ryhmien asuttamien valtioiden heikkoa menestystä niin tieteellisen tiedon tuottajina kuin tavallisten ihmisten hyvinvoinnin luojina. Puhumattakaan uskontojen tutkitusta vaikutuksesta afrikkalaisten kykyyn nostaa yhteiskunnallista asemaansa kotimaissaan. 

Jos dosentti Bernelius nyt sattuisi lukemaan tämän jutun, niin kehotan häntä perehtymään edellisen kappaleen linkitettyihin nettisivuihin ja tarvittaessa tutkimaan myös niissä linkitettyjä faktasivuja ja tutkimusraportteja. Oppiminen on nimittäin elinikäinen prosessi, eikä lisäoppi kaada ojaan edes dosenttia, vaikka sellaisella onkin tittelinsä mukaisesti jo perusteelliset tiedot - ainakin omalta alaltaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käsikranaatti räjähti Puistolassa - poliisi hukassa
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Ylen taitavaa propagandaa

Serkku on kulttuurinen herkku

Me suomalaiset tiedämme hyvin, että monien kehitysmaa-asteella olevien kansojen parissa on yleistä pariutua sukulaisten kanssa. Eli ajatuksena on, että "mitä serkumpi, sitä herkumpi". 

Epäselvää sen sijaan on se, että onko tämä ollut ihmiskunnan alkuperäinen käyttäytymistapa vai myöhempää kulttuurista kehitystä. Näin siitä huolimatta, että joidenkin viitteiden perusteella sukurutsaiset avioliitot näyttävät runsastuneen ihmiskunnassa viime aikoina. 

Vastauksen saamiseksi tulee tietenkin tarkastella kauan sitten eläneitä ihmisryhmiä. Ja juuri sellaisista kertovaan tutkimusraporttiin törmäsin äskettäin. 

Lukemassani tutkimuksessa analysoitiin viimeisiä Länsi-Eurooppaa asuttavia metsästäjä-keräilijöitä, jotka tulivat pian syrjäytetyksi kaakosta päin maanosaamme levittäytyvien maata viljelevien tulokkaiden tieltä - tai sulautuivat näiden joukkoon. Tutkitut ihmiset olivat asuttaneet noin seitsemän tai kahdeksan tuhatta vuotta sitten eteläistä Bretagnea Ranskassa. 

Kymmenen kolmelta paikkakunnalta löytyneen ihmisen analyysi paljasti, ettei näiden joukossa haettu puolisoita omasta ryhmästä vaan eri paikkakunnilla asustavien ihmisryhmien joukosta. Tämän seurauksena vältettiin sukulaisavioliitot, vaikka kunkin ryhmän - ja sen seurauksena myös alueella elävien metsästäjä-keräilijöiden yhteenlaskettu väkiluku - oli erittäin pieni. 

Hiukan yllättäen tutkijat havaitsivat myös, etteivät metsästäjä-keräilijät hakeneet puolisoita maanviljelijäyhteisöistä, vaikka lähiseuduilla asui sellaisiakin. Siten ajankohdan metsästäjäyhteisöt säilyivät varsin pitkään näistä erillisenä, vaikka niistä virtasikin väkeä maanviljelijöiden joukkoon.

Palatakseni tämän kirjoituksen aloittaneeseen kysymykseen serkusavioliitoista. Tässä käsittelemäni tutkimuksen perusteella voidaan todeta, etteivät Europan alkuperäiset asukkaat harrastaneet sellaisia. 

Toisin sanoen heillä oli erinomainen ymmärrys siitä, ettei serkkujen naiminen ole järkevää. Asia, joka ei tunnu olevan selvää kaikille nykyajan ihmisryhmille. Siis sellaisille, jotka ovat syystä tai toisesta omaksuneet kulttuurinsa sukurutsaisen lisääntymistavan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kanarian saaret synnyttivät erikoisen ihmisyhteisön
Serkku ei ole vain herkku, vaan myös yhteiskunnallisen menestymisen este
Ranskalaisia väestönvaihtoja

Anna Rotkirchin selitykset suomalaisten parisuhde- ja naisten mielenterveysongelmille

Olin pudota tuoliltani kun töistä palatessani lueskelin professori Anna Rotkirchin aiemmin Tiede-lehdessä julkaistua haastattelua, jossa todettiin yksinkertaiset tosiasiat erilaisista parisuhteista. Niiden perusteella on helppo ymmärtää, miksi suomalaiset eivät enää saa lapsia, vaan maatamme uhkaa tulevina vuosikymmeninä järkyttävä kestävyysvaje, jossa pieni määrä nuoria joutuu elättämään vanhempia sukupolvia - elleivät he sitten yksinkertaisesti sorru taakan alle ja lopulta jätä näitä heitteille. 

Juttu oli niin hyvä, ettei se kaipaa minun selityksiäni. Ja siksi en niitä tämän enempää jaakaan, vaan ainoastaan kopioin tämän päivän toiseksi kirjoituksekseni (tässä ensimmäinen) muutaman erityisen tärkeän kohdan Rotkirchin parisuhdenäkemyksistä sekä niihin liittyvistä ongelmista. 

"Yksiavioisuus hyödyttää useimpia naisia ja lapsia. Se hyödyttää oikeastaan melkein kaikkia muita kuin tiettyjä helposti partnereita saavia miehiä."

"Monogamia vähentää miesten välistä eriarvoisuutta ja hierarkkisuutta. Monivaimoisissa kulttuureissa on enemmän väkivaltaa niin yhteiskunnassa kuin perheiden sisällä, ja lasten kasvuolot ovat huonommat."

"Kaikenlaisen suhdeanarkian taas oletetaan tuovan onnellisuutta. Tutkimusten valossa vakaus ja pitkät liitot ovat kuitenkin yhteydessä terveyteen, pitkäikäisyyteen ja onnellisuuteen."

"Nuorilla ja etenkin nuorilla naisilla ruutuajan kasvaminen lisää heikkoja suhteita ja vähentää vahvoja. Tämä on luultavasti yksi syy nuorten kasvavien mielenterveysongelmien taustalla Suomessakin."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Dosentti Hanna Wass, 29-vuotias uutispäällikkö ja toissijaiset sukupuoliominaisuudet
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Moniavioisuuden korkea hinta

Selittääkö mystinen marginaali naisiin kohdistuvan väkivallan ja koululaisten poissaolojen kasvun?

MTV3 teki jutun suomalaisesta henkeen ja terveyteen kohdistuvasta väkivallasta. Siinä poliisipäällikkö totesi kryptisesti, että "joku voi puhua marginaaleista ja yhteiskuntaan liittyy tietynlaisia marginaaleja ja varmaan se on viime vuosina jossakin määrin kasvanut ja jos tälläiset marginaalit kasvaa, niin ongelmat ja ääripäässä ne heijastuvat äärimmäisinä tekoina".

Lisäksi jutussa kerrottiin tilastollisena tosiasiana, että "Suomi on Euroopan mittakaavassa naisille väkivaltainen paikka" sekä siitä kuinka "meillä entistä enemmän yhtenäiskouluja, tehdään isompia kouluja jopa varhaiskasvatuksessa ja se johtaa väistämättä siihen, että opettajat eivät enää tunne kaikkia oppilaita".

Mutta itseäni jäi mietityttämään kuitenkin eniten tuo kryptinen virke. Eli mitä poliisipäällikkö tarkoitti mainitsemillaan kasvavilla marginaaleilla. 

Perinteisestihän suomalainen väkivalta on liittynyt alkoholin käyttöön, mutta ainakin virallisten tilastojen mukaan viinan juominen on Suomessa vähentynyt jo yli kymmenen vuoden ajan. Ja sen seurauksena se on pudonnut tänä aikana noin neljänneksellä. Siten poliisipäällikön marginaalit eivät taida liittyä ainakaan alkoholiin. 

Selvää on tietenkin, ettei minkäänlaisen väkivallan kasvu yhteiskunnassa ole toivottavaa. Eikä sellaista ole myöskään Ilta-Sanomien raportoima lapsien katoaminen koulusta. 

Jutussa kerrottu katoamisten mittakaava oli hätkähdyttävä. Sen mukaan "vuoden 2020 Kouluakäymättömyys Suomessa -kartoituksen mukaan Suomessa oli vuosittain 4 000 yläkoululaista, jotka eivät käyneet koulussa".

Kun otetaan huomioon, että Suomessa yhden ikäluokan koko on noin 50 000 lasta, on kouluissamme lähes ikäluokan kymmenenneksen suuruinen koulusta kadonneiden lasten joukko. Kyse ei siten ole mistään ihan olemattomasta marginaalista. 

Jutun mukaan oppilaiden poissaolot voivat johtua monenlaisista syistä. Sellaisia ovat psyykkiset haasteet, kiusaaminen, päihdeongelmat, vaikeudet kavereiden tai perheen kanssa sekä ulkomaille matkustaminen.

Tuosta viimeisestä asiasta IS sitten kertoikin jo pidemmin, joten se lienee erityisen merkittävä syy kouluista katoamiselle.  Asiaa on jutun mukaan vatvottu jo parikymmentä vuotta ja viranomaisten parissakin on jo kauan sitten toivottu, että "asianomaiset ministeriöt loisivat maahanmuuttajalasten vastentahtoisiin matkoihin puuttumiseksi valtakunnallisen mallin".

Jutussa kerrottiin, myös, että osa ulkomaille kadonneista lapsista oli tyttöjä, jotka on lähetetty ulkomaille pakkoavioliiton takia. Tästä sitten juolahtikin mieleeni, että johtuisikohan myös MTV3:n kirjoituksessa esiintyvän poliisipäällikön naisiin kohdistuvan lisääntyvän syy samasta kasvavasta marginaalista - eli maahanmuuttajaväestön lisääntymisestä. 

Ja jos näin on, niin miksi se jätettiin muuten ansiokkaassa jutussa mainitsematta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Outo uutinen
Mediat kuvasivat tarkasti Itä-Helsingin ja Espoon väkivallan uhrit ja sivulliset
Mystinen nuorisoaines tekee väkivaltarikoksia

Serkku ei ole vain herkku, vaan myös yhteiskunnallisen menestymisen este

Kuten arvoisa lukijani varmasti tietää, on monissa kulttuureissa tapana naittaa nuoret neitsyet sukulaismiehille. Tällainen sisäsiittoisuus aiheuttaa geneettisiä ongelmia, koska lapsille siirtyy samoja geenimuotoja molempien vanhempien kautta - ja jokaisella ihmisellä on perimässään resessiivisesti periytyviä geenejä, jotka molemmilta vanhemmilta perittynä aiheuttavat enemmän tai vähemmän vakavia ongelmia. 

Perinnöllisten vaikutusten lisäksi sukulaisavioliittoperinteellä on väitetty olevan myös yhteiskunnallisen kehityksen kannalta negatiivisia vaikutuksia. Tämän hypoteesin testaamiseksi julkaistiin äskettäin tutkimus, jossa asiaa selvitettiin hyödyntämällä Yhdysvaltain osavaltioiden eroja suhtautumisessa serkusten avioliittoihin. 

Tutkimuksessa analysoitiin miljoonien ihmisten tietoja 1700-1900-luvuilta ja havaittiin, että serkukset, jotka ovat menneet naimisiin keskenään, asuvat muita useammin maaseudulla ja käyvät vähemmän palkkatöissä. Toisaalta serkusten avioliittokiellot johtivat ihmisten muuttamiseen maatiloilta kaupunkialueille, minkä seurauksena he siirtyivät paremmin palkattuihin ammatteihin. 

Tutkijoiden saamat tulokset viittasivat myös siihen, että muutokset johtuivat vähäisempien perhesiteiden sosiaalisista ja kulttuurisista vaikutuksista eivätkä niinkään geneettisistä tekijöistä. Samalla ihmisten tuki sukulaisilleen väheni, minkä seurauksena esimerkiksi vanhukset hoidettiin sisäsiittoisia perheitä useammin laitoksissa. 

Kaiken kaikkiaan tässä käsittelemäni tutkimus vahvistaa sitä näkemystä, että maahanmuuttopolitiikassa tulisi tavoitella sukulaisavioliittoperinteen katkaisemista niissä maahanmuuttajaryhmissä, joissa se on tavallista. Eikä tätä asiaa tulisi nähdä jonkinlaisena tasa-arvo- tai ihmisoikeuskysymyksenä, vaan luonnollisena osana - ympärileikkausten tai verikoston kaltaisten - haitallisten kulttuuristen perinteiden poistamista maahanmuuttajien yhteiskunnallisen integraation ja yksilöiden menestyksen tieltä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sisäsiittoisuuden seurauksia pitäisi tutkia
Mitä serkumpi, sitä herkumpi
Sisäsiittoisuudesta on etua monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Sisäsiittoisuuden seurauksia pitäisi tutkia

Olen oppinut sosiaalisesta mediasta sanonnan, jonka mukaan monissa kulttuureissa puoliso on "sitä herkumpi, mitä serkumpi". Se kuvaa tapaa, jonka mukaan puolisoksi valitaan tyypillisesti varsin läheinen sukulainen. 

Tällä tavalla on pitkät juuret - myös Euroopassa. Mutta onneksi länsimaissa on nykyaikana tiedostettu, että sillä on haitallisia seurauksia. 

Näin siksi, että meillä kaikilla on kromosomistossamme viallisia geenejä. Siis sellaisia, joiden seurauksena jokin elimistömme entsyymi toimii huonosti tai väärällä tavalla. Tai geenituotetta ei tuoteta lainkaan. 

Kun sukulaispari saa lapsia, on näillä paljon geenejä, jotka periytyvät vanhempien yhteisiltä esivanhemmilta ja sen seurauksena sama viallinen geeni peritään usein molemmilta vanhemmilta. Näin sisäsiittoisten lasten elinvoima jää monella tavalla heikommaksi kuin sellaisten vanhempien lapsilla, joiden vanhemmat eivät ole sukua toisilleen.

Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Siitä saatiin jokin aika sitten uutta tietoa, kun espanjalaiset tutkijat selvittivät erittäin vähälukuisen iberianilveksen genetiikkaa. 

Tutkimuksessa paljastui, että pienessä ryhmässä väistämättä tapahtumat sukulaispariutumiset olivat johtaneet populaatiossa haitallisten geenimuotojen katoamiseen. Kokonaan toimimattomien geenien määrä oli noin yksitoista prosenttia pienempi kuin tavallisella eurooppalaisella ilveksellä. 

Syynä tähän on ollut pienessä populaatiossa tapahtunut luonnonvalinta. Eli paljon haitallisia geenimuotoja molemmilta vanhemmiltaan saaneet yksilöt eivät ole onnistuneet tuottamaan kovin hyvin jälkeläisiä, vaan niitä ovat saaneet pikemminkin sellaiset ilvekset, joille on sattunut niitä muita vähemmän. 

Jos nyt sovellamme tätä tietoa sellaisiin kulttuureihin, joissa sukulaisavioliitot ovat yleisiä, on todennäköistä, että sellaisista suvuista - joissa on pitkään pariuduttu pelkkien sukulaisten kanssa - on iberianilvesten tapaan kadonnut haitallisia geenimuotoja. Siten voitaisiin ajatella, että mikäli herkkuserkku-perinne saataisiin poistetuksi vaikkapa tiettyjen suomalaisten maahanmuuttajaryhmien parista, olisi siihen kuuluvan väestön geenistö kaiken kaikkiaan hiukan vähemmän viallisia geenejä sisältävää kuin valtaväestöllä.

Toisaalta saattaa olla niin, että jos herkkuserkkusuvuilla sisäsiittoisuus on ollut erittäin vahvaa, on heidän efektiivinen populaatiokokonsa jäänyt niin pieneksi, että haitallisia geenimuotoja on päässyt runsastumaan pelkästään sattuman takia. Ja tämä olisi tasoittanut tällaisten sukujen sisäsiittoisuuden takia tapahtuneen haitallisten geenimuotojen katoamista heidän joukostaan. 

Tämä asia on siksi mielenkiintoinen, että sitä soisi tutkittavan nyt, kun ihmistenkin genomien määrittäminen on helppoa ja suhteellisen halpaa. Valitettavasti taitaa olla niin, että aihe on sen verran poliittisesti epäkorrekti, ettei tuollaista tutkimusta tulla näkemään ihan heti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä serkumpi, sitä herkumpi
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun
Sisäsiittoisuudesta on etua monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Mitä serkumpi, sitä herkumpi

Helsingin sanomat kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan serkusten väliset avioliitot olivat menneinä aikoina harvinaisempia kuin nykyisin. Tällaisten parisuhteiden jälkeläisiä oli vain kolme prosenttia väestöstä, kun taas nykyisin niitä on maailmanlaajuisesti peräti kymmenen prosenttia. 

Arvoisa lukijani lienee tietoinen siitä, etteivät nykyiset serkusavioliitot kuitenkaan jakaudu tasaisesti maapallon eri kulttuuripiirien kesken, vaan niitä esiintyy joissakin kulttuureissa paljon ja toisissa taas ei juuri ollenkaan. Siksi HS:n kertoma uutinen herätti mielessäni kysymyksen.

Siis kysymyksen siitä, että mikähän on mahtanut mennä pieleen noissa toisissa kulttuureissa silloin, kun niissä on runsastunut perinnöllisiä haittoja esille nostava tapa naida lähisukulaisia. Wikipedian mukaan "Pohjois-Afrikassa sekä Länsi-, Keski- ja Etelä-Aasiassa uusista avioliitoista 20 prosentista yli 50 prosenttiin on pikkuserkusten tai sitä läheisempien sukulaisten välisiä. Muslimiyhteisöissä serkusavioliitot ovat tavallisia. Esimerkiksi Englannin Bradfordissa 75 % pakistanilaista alkuperää olevista menee naimisiin serkkunsa kanssa".

Oleellista on myös kysyä, että miksi sellaisesta tavasta ei ole osattu luopua viimeistään siinä vaiheessa kun on havaittu, että muu maailma kehittyy näiden kulttuureiden polkiessa paikallaan? Sekä myös, että onko Suomessa ryhdytty jo toimenpiteisiin näiden haittojen välttämiseksi maamme asujaimiston monikultturistuessa nopeasti? Ja ellei ole, niin miksi ei?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun
Miksi neandertalilaiset hävisivät?
Sisäsiittoisuudesta on etua monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Eikö Suomessa ole oikeutta eikä kohtuutta?

Olaus Petri muotoili jo 1500-luvulla tuomarinohjeen, joka on täysipäisyytensä ansiosta säilynyt yleisohjeena näihin päiviin saakka. Sen mukaan "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan".

Valitettavasti näyttää siltä, etteivät suomalaiset lainsäätäjät ja/tai oikeudenkäynnistä vastaavat viranomaiset tunne historiaa, oikeutta eikä kohtuutta. Tämä kävi jälleen kerran selväksi, kun korkein oikeus ei ottanut käsiteltäväkseen tapausta, jossa vaimo sai avioliitossa vieraan miehen kanssa huorattuaan lapsen, jonka siittäjän hän salasi mieheltään. 

Totuuden kertomisen sijasta nainen huolehti siitä, että kyseinen mies joutui maksamaan vieraan miehen lapsesta elatusmaksuja. Näin päätti hovioikeus siitä huolimatta, että lapsen isä oli tiedossa. 

Nähdäkseni tapauksella ei ole mitään yhtymäkohtaa oikeuteen eikä kohtuuteen. Korkeintaan se on osoitus lainsäädäntömme ammottavasta aukosta tai asian ratkaisseiden oikeusoppineiden kyvyttömyydestä ymmärtää länsimaisen lainsäädännön perusteita.

Asian loppunäytös nähtäneen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Toivoa sopii, että siellä on suomalaista oikeusjärjestelmää parempi käsitys oikeudesta ja kohtuudesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Järkyttävää välinpitämättömyyttä
Oikeus totesi kunniaväkivallan tapahtuneen
Ei tarvetta epäillä kunniamurhan suunnittelua

Kunniakas haponheittouhkaus

Näin kesää ja uuden kansainvaelluksen Suomeen ulottumista odotellessa oli mielenkiintoista saada muistutus siitä minkälaista kulttuuria tulemme saamaan Turkin ja Kreikan rajalta, mikäli sikäläiset viranomaiset ja EU eivät saa tulossa olevaa kansainvaellusta pysäytetyksi vaan se jatkuu vuoden 2015 turvapaikanhakijatulvan tavoin aina tänne Pohjantähden alle.  Helsingin käräjäoikeus nimittäin tuomitsi muslimimiehen sakkoihin laittomasta uhkauksesta tämän uhattua heittää happoa entisen vaimonsa kasvoille.

Haponheittouhkaus johtui siitä, että islamilaisen sharia-lain mukaa eroprosessi on pidempi kuin suomalaisensiviili oikeuden ja nainen oli mennyt uusiin naimisiin ennen kuin ero oli astunut voimaan islamilaisen lain mukaan. Niinpä mies oli lähettänyt naiselle uhkailuviestejä koska arveli joutuneensa tapahtuneen seurauksena huonoon valoon.

Tuon huonon valon olivat aiheuttaneet miehen ystävät huomauttelemalla tälle siitä. Toisin sanoen kyse ei ollut pelkästään nyt 480 euron sakot saaneen miehen omista käsityksistä vaan häneen kohdistuneesta kulttuurisesta painostuksesta ja miehen maailmankatsomusta hallitsevasta sairaasta kunniakäsityksestä, jota hänen lähipiirinsä pitää yllä.

Kun nyt maamme punavihreä hallitus tekee päätöksiä Turkin puolelta tulevista maahanmuuttajista, tulisi sen pohtia myös yhteiskuntamme kulttuurievoluutiota.  Eli sitä, mikä vaikutus jatkuvalla kunniakulttuuriperäisellä maahanmuutolla on suomalaiseen yhteiskuntaan ja täällä elämisen edellytysksiin tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Porvoon tapahtumat kielivät luottamusyhteiskunnan katoamisesta
Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin
Monikulttuurinen aviomurha

Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?

Yle kertoi eilen, että jo joka kolmas mies jättää armeijan käymättä. Syyksi mainittiin yhdessä asumisen aiheuttama ahdistus. Lisäksi nuoria miehiä arveluttivat yhteiskäytössä olevat WC:t ja suihkut.

Toisin sanoen järkyttävän suurella osalla maamme nuorisosta on jonkinlaisia mielenterveysoireita. Ei kai tuollaista ahdistusta voi oikein minään muunakaan pitää.

Asia on tietenkin äärimmäisen vakava, sillä tosiasiassahan nuorten ihmisten on Suomessa tänä päivänä helpompi elää kuin lähes koskaan ennen. Ruokaa on tarjolla joka päivä eikä kenenkään tarvitse nukkua taivasalla. Armeijakäsky ei tarkoita kuolemantuomiota - kuten se tarkoitti suurvalta-ajan Ruotsissa - eikä köyhään perheeseen syntynyt poika ole tuomittu köyhyyteen itsekin.

Nuorten miesten ahdistus ja mielenterveysongelmat eivät siis johdu aineellisesta puutteesta eivätkä edes usein väitetystä tulevaisuuden näköalattomuudesta. Sen sijaan kyse on jostain muusta.

* * *

Uutinen asevelvollisten mielenterveysongelmista toi mieleeni toisen suuren suomalaisen ongelman eli lastenhankinnan nopean laskun. Kirjoitin aiheesta jokin aika sitten ja sain siihen muutaman mielenkiintoisen kommentin, joiden uskon liittyvän tähän samaan nuorten miesten problematiikkaan.

Suurin osa noista kommenteista vahvisti sen, että monilla lapsettomuus johtuu pohjattomasta hedonismista. Eräs anonyymi - ilmeisesti mies - kuitenkin kyseli, että "miksi nuoret suomalaismiehet edes haluaisivat tehdä lapsia kuvottavien femakkosika finskihuorien kanssa".

Tietyllä tavalla samaan suuntaan viittasi myös anonyymi vapaaehtoisesti lapseton nainen, joka kysyi, että "kuka haluaisi tehdä lapsia jos ei ole mitään takeita siitä että se lasten isä pysyy kuvioissa siihen saakka että lapset on edes täysi-ikäisiä".

Hänen mukaansa "kyse on viime kädessä siitä että feminismi on pettänyt naiset. Ei se urahomma ja vapaa seksi ollutkaan niin hyvä idea. Vakaa parisuhde ja perhe-elämä olisi paljon mukavampaa, mutta homma ei toimi jos perheessä on kaksi lopen uupunutta ja kiukkuista uraa luovaa vanhempaa."

Ilmeisesti sama henkilö jatkoi vielä toisessa viestissään, että "lisäksi miehet on koko ajan kuin munankuorilla kun ne ei enää tiedä mitä ne saa olla, mistä seuraa opittua avuttomuutta ja yleistä passiivisuutta. Naiset tulee entistä tyytymättömämmiksi koska kukaan ei oikeasti tykkää isimasuisista pehmomiehistä."

* * *

Kun yhdistin nuo kaksi edelle kokoamaani havaintoa - eli nuorten miesten asevelvollisuuden estävät sinänsä lievähköt mielenterveysongelmat ja vanhempien jatkuvasti heikkenevän sitoutumisen elinikäiseen suhteeseen - vahvistui mieleeni edellä pitkäsi lainaamani vapaaehtoisesti lapsettoman naisen kuvaama käsitys siitä, että ongelma on nimenomaisesti feministisessä nyky-yhteiskunnassa.

Enkä tällä tarkoita sitä, että kaipaisin paluuta aikaan, jolloin taloudellisesti miehestään riippuvaiset naiset olivat väärän parinvalinnan seurauksena tuomittuja koko iäkseen nyrkin ja hellan välissä oleviksi lapsentekokoneiksi. Sen sijaan viittaan nimenomaisesti nykyisen yhteiskunnan feminiinisiin arvoihin, joiden seurauksena maskuliinisesta miehestä on tullut julkisuudessa sylkykuppi ja feminiininen vässykkä on noussut esikuvaksi myös lastenkasvatukseen - ellei perheen sisällä, niin ainakin sen ulkopuolella.

Jos ja kun miehen genetiikka ei kuitenkaan ole muutamassa vuosikymmenessä muuttunut, tarkoittaa tämä muutos monille miehille pakottautumista nykyisen feminiinisen yhteiskunnan luomaan ahtaaseen muottiin, jossa hän ei pääse toteuttamaan - eläinaktivistien ilmausta mukaillakseni - sukupuolityypillistä käyttäytymistään.

Esitän siis hypoteesin, jonka mukaan suurta osaa suomalaisista nuorista miehistä vaivaa feministisen yhteiskunnan normeista johtuva epätasapaino, joka näkyy ahdistuksena, kyvyttömyytenä sitoutumiseen ja mielenterveysongelmina. Ja jonka ultimaattisena seurauksia ovat mm. lapsettomuus ja kyvyttömyys osallistua maamme itsenäisyyden turvaamiseen.

Sama saattaa päteä myös toisin päin. Ehkäpä aiempaa feminiinisen nyky-yhteiskunnan asettaman paineet naisille aiempaa suuremmasta maskuliinisuudesta ovat johtaneet myös näiden parissa samankaltaisiin ongelmiin, jotka sitten näkyvät mm. syömishäiriöinä, kyvyttömyytenä sitoutumiseen, hedonismina ja kaikkien näiden seurauksena myös lapsettomuutena.

Esitänkin, että viime aikoina tikun nokkaan joutuneet yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen rahoittajat ottaisivat edellä esittämäni hypoteesin tosissaan ja panisivat pystyyn tutkimusohjelman, jossa ryhdyttäisiin selvittämään sukupuolten geneettisten ominaisuuksien ja feminiinisen yhteiskunnan luomien paineiden välisten ristiriitojen seurauksia nuorisollemme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Köyhää on lapsettoman hedonistin elämä
Perussuomalaisten tiedekritiikistä
Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä

Sairas sulttaani

Iltalehti kertoi, että Turkissa on valmisteilla laki, jonka mukaan raiskauksesta syytetyt voisivat päästä tuomiosta naimalla raiskaamansa naisen. Lakia ajaa vallassa olevan presidentti Erdoğanin AKP-puolue.

Uutisen luettuani jäin miettimään kuinka sairas voi Turkin sulttaanin mieli olla? Ja suremaan niiden naisten ja tyttöjen kohtaloa, jotka joutuvat alistumaan loppuiäkseen raiskaajansa seksileluiksi mikäli laki astuu voimaan.

Asia ei vaatine sen enempää kommentointia, sillä Suomessa - saati tämän blogin lukijakunnassa - ei onneksi olla yhtä sairaita. Todettakoon kuitenkin, että turkkilaiset naisten oikeuksia ajavat järjestöt ja oppositiopuolueet ovat kertoneet sulttaanille lain normalisoivan lapsiavioliittoja ja seksiä alaikäisen kanssa ja jopa YK on huomannut lain palvelevan lasten hyväksikäyttäjiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n rahojen loppuminen Turkissa ajaa kansainvaeltajia kohti Kreikkaa
Tunisia on matkalla kohti nykyaikaa
Eurooppalaispoliitikot Erdoganin diktatuurin asialla

Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin

Tämän blogin nimen alle olen kirjoittanut, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus."

Tämän yhteyden sananvapauden ja yhteiskunnan mädännäisyyden välillä oivalsin jo teinipoikana seuratessani maailmanpolitiikkaa ja tutustuttuani natsi-Saksan historiaan. Mutta erityisesti näkemykseeni vaikutti silloisen itäisen suurvaltanaapurimme todellisuus.

Siellähän toisinajattelijat passitettiin vankiloihin tai mielisairaaloihin vielä 1970-luvulla. Ja aiemmin heitä oli jopa tapettu - etenkin, mikäli heillä sattui olemaan yhteiskunnallisesti merkittävä asema, jonka he menettivät isä Aurinkoisen silmissä.

Siksi on ollut järkyttävää huomata, kuinka sananvapauden vastustaminen elää ja voi hyvin poliittisessa vasemmistossamme. Siitä yhtenä järkyttävänä esimerkkinä nousi esille Vantaan Sanomien mielipidekirjoitus, jossa Vantaan vasemmistonuorten puheenjohtaja vaati yksityishenkilön pihalleen asettaman ja oman näkemyksensä mukaisen banderollin poistamista.

Perusteluksi hän esitti, että "vaikka meillä kaikilla on oikeus mielipiteisiimme, ei sananvapautta saa toteuttaa muiden oikeuksia loukkaamalla... Tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta tulee pitää kiinni, koska jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja arvokas."

Nuorelle kommunistien aatteelliselle perilliselle huomautettiin, että banderollissa on esitetty ainoastaan tieteellisiä tosiasioita sekä nettiosoite ja kuva, jossa on mies, nainen, tyttö ja poika. Eikä banderolli tai sen taustalla oleva yhdistys "pyri kyseenalaistamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuden olemassaoloa".

Banderolllissa siis vastustettiin avioliitto-termin virallista käyttöä homoseksuaalien rekisteröidyistä parisuhteista. Perusteluita yhdistys hakee käsittääkseni Raamatusta, jossa avioliitto on määritelty miehen ja naisen väliseksi liitoksi.

Tähän kommenttiin vastatessaan vasemmistonuorten puheenjohtaja sitten osoittikin olevansa puhdasoppinen aatteensa seuraaja. Ensin hän kiisti saamansa vastineen esittäjän näkemyksen rakentamalla olkiukon. Sen mukaan "banderollin sanoma on selvästi se, että se kiistää muunlaisten kuin heteroydinperheiden oikeuden olemassaoloon, vaikka ihmisten ja perheiden moninaisuus on realiteetti".

Sen jälkeen hän veti vielä - taustansa huomioiden käsittämättömän surkuhupaisasti - peliin ihmisoikeudet, jotka hänen mukaansa "eivät ole myöskään mielipidekysymyksiä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimien tuomioissakin katsotaan, että ihmisarvoa loukkaava materiaali ei nauti sananvapauden suojaa."

Lopuksi hän vielä nostaa tikun nokkaan omien aatteellisten juurtensa synkimmät sävyt vaatimalla Vantaan kaupunkia sensuroimaan puheena olevaa yksityisen henkilön pihamaalla olevan banderollin ja tekemällä sen yhteisymmärryksen nimissä.

Tämä tapaus osoittaa, ettei sananvapaus nauti koko suomalaisen poliittisen kentän suojaa. Toki tämä on tiedossa muutenkin aina oikeuslaitosta myöden, mutta siitä huolimatta on huomionarvoista, että yhden maamme suurimman eduskuntapuolueen vantaalainen nuorisopoliittinen vaikuttaja on ominut niin tyylipuhtaasti ne keinot, joilla Neuvostoliitton läpeensä mätä hirmuvalta luotiin.

Vielä surullisemmaksi asian tekee, ettei kyseinen nuori henkilö todennäköisesti edes ymmärrä mikä ongelma hänen kannanotossaan oli. Ainakaan sitä ei ymmärrä se henkilö, joka Uudessa Suomessa olleen kirjoituksensa keskustelussa muotoili, että "on eri asia pyrkiä viemään ihmisoikeuskehitystä parempaan suuntaan, kuin ajaa ihmisoikeuksien rajoittamista".

Siitä tuli hakematta mieleeni Li Anderssonin taannoinen lausahdus erityyppisestä väkivallasta, josta nousi hienoinen häly jota mm. Kansan Uutiset pyrki selittelemään. Valitettavasti alkuperäisen Pravdan suomalaisversio ei selityksellään muuttanut sitä tosiasiaa, että myös Vasemmistoliiton puheenjohtajan mielestä tarkoitus pyhittää keinot.

Summa summarum: meillä elää keskuudessamme ja jopa hallituksessa puolue, jonka piirissä sananvapaus koskee vain heidän omasta mielestään oikeutettuja ajatuksia. Minusta se on masentavaa, sillä viime vuosisadan historia osoittaa tuollaiset ajatukset äärimmäisen vaarallisiksi - suorastaan kuolemanvaarallisiksi etenkin silloin kun niiden omistaja pääsee käyttämään ehdotonta valtaa suhteensa muihin ihmisiin. Onneksi tilanne Suomessa ei ole ainakaan vielä tämä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ellet ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan
Frankfurtilaisen ja helsinkiläisen sananvapauden ero
Fanatismismi, Pirkko Saisio, HS ja sikaporsas

Tunisia on matkalla kohti nykyaikaa

Yle julkaisi eilen uutisen, jonka mukaan Tunisia on astunut pitkän askeleen kohti tasa-arvoa. Siellä on nimittäin päätetty, että musliminainen voi halutessaan mennä avioliittoon ei-muslimin kanssa.

Uutisen mukaan Tunisin Manouban yliopiston tutkija ja feministi Dalenda Larguèche kommentoi hyväksyttyä ehdotusta seuraavin sanoin: "tässä uudessa Tunisiassa olemme esimerkki arabimaailmalle sekä muille naisille ja muslimimaille".

Sen lisäksi, että kyseessä on kaikin puolin hyvä uutinen, se kertoo karua kieltään siitä, millä tasolla naisten tasa-arvo on muslimimaissa. Eikä tämä uutinen tarkoita, että tasa-arvo olisi Tunisiassakaan vielä valmista: sielläkin perheen tytär voi edelleen periä vain puolet siitä, minkä poika perii.

Tunisiassa maata johtava presidentti Beji Caid Essebsi on kuitenkin ilmoittanut haluavansa muuttaa myös perimisoikeuden tasa-arvoiseksi - kuten kaiken muunkin. Jo nyt maassa on naisille annettu oikeus hakea passia, avata pankkitili ja perustaa yritys. Lisäksi moniavioisuus kiellettiin siellä ensimmäisenä arabimaista.

Nykyhallinnon toimet näyttävät viisailta ja ovat kannatettavia. Samalla kiinnitin kuitenkin huomiotani presidentin varovaisuuteen: hän ei halua tehdä päätöksiä, jotka järkyttäisivät tunisialaisia. Sehän oli ainoa arabikevään aikana valtaa vaihtanut maa, joka ei ajautunut missään vaiheessa sekasortoon. Nähtäväksi jää, kuinka käy presidentin tasa-arvoa ajavan uudistuspolitiikan kanssa.

Selvää lienee ainakin se, että tasa-arvo ärsyttää suunnattomasti maan uskonnollis-konservatiivista väestönosaa. On kuitenkin toivottava, että muinaisen Karthagon paikalla sijaitsevan valtion presidentti tietää mitä tekee ja osaa mitoittaa uudistuspolitiikkansa siten, ettei tuloksena ole islamistinen vallankumous ja paluu keskiajalle.

Viime kädessä asian ratkaisee tunisialaisten enemmistö. Jos se todella haluaa siirtää valtionsa nykyaikaan, on shariaan vetoavat uskovaiset pidettävä aisoissa ja jatkettava tasa-arvon lisäksi myös muiden maailmankatsomukseen liittyvien asioiden uudistamista. Se tarkoittaa islamilaisten näkemysten työntämistä yhä syrjempään ihmisten omaksi asiaksi ja niiden korvaamista tieteellisellä maailmankuvalla ja siihen perustuvalla sekulaarilla lainsäädännöllä yhteiskunnan kaikilla sektoreilla.

Jos maan hallinto ja kansa onnistuvat tässä, saattaa Tunisiasta tulla ihan oikea esimerkki muulle muslimimaailmalle. Tämä olisi tärkeä jo siksikin, että asemaa pitkään hallinnut Turkki on ajautunut yhä syvemmälle islamilaista kiihkoa hyödyntävään diktatuuriin, josta pois pääseminen nykyisen presidentti Erdoganin elinaikana ei näytä todennäköiseltä.

Jään siis suurella mielenkiinnolla seuraamaan Tunisian tulevia tapahtumia. Maan hallinnon siirtyminen aatteellisesta keskiajasta nykyaikaan tarjoaa eväitä myös taloudelliseen kehitykseen. Siinä auttaa se, että väestönkasvu on afrikkalaisittain kohtuullista, alle prosentin vuodessa. Ja naisten tasa-arvoistuessa se painunee vieläkin alemmas.

On siis toivottava, että Tunisian hallinto onnistuu tavoitteissaan ja kansa hyväksyy ne. Juuri nyt näyttää hyvältä - toivottavasti myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Skuuppiaineksia Välimeren rahavirroista
Annamari Sipilä heräsi musliminaisten tasa-arvo-ongelmaan
Kuinka vallankäyttö, islam, terrori ja maahanmuutto ohjaavat tulevaisuuttamme?

Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?

Lapsimorsiamet ovat suomalaisessa kulttuurissa harvinainen ilmiö. Tulevaisuudessa se saattaa kuitenkin yleistyä, koska Suomeen saapuu ihmisiä kulttuureista, joissa tytöt naitetaan hyvin nuorina.

Asia tuli mieleeni lukiessani aamun lehden juttua palestiinalaisnaisten liikunnanharrastuksen vaikeuksista. Jutussa mainittiin, että Länsirannalla ja Gazassa oli vuonna 2015 yhteensä 758 14-vuotiasta morsianta.

Vuonna 2013 kansainvälisen uutiskynnyksen ylitti Jemenistä tullut tieto kahdeksanvuotiaan tytön kuolemasta häävuoteessaan. Sen seurauksena MTV3 julkaisi jutun joidenkin maiden lapsimorsiantilanteesta.

Uutisessa kerrottiin, että Iranissa meni vuonna 2010 naimisiin 42 000 alle 14-vuotiasta lasta. Heistä alle 10-vuotiaita oli 716. Ja suunta on ylöspäin. Saudi-Arabian tilanne ei saman uutisen mukaan ole yhtään parempi.

Asialla ei ole mitään tekemistä paikallisen uskonnon kanssa, sillä sen edustaja, suurmufti sheikki Abdul Aziz Al-Sheikh, on todennut lehtihaastattelussa, että 10–12-vuotiaiden tyttöjen naimisiin meno on ongelmatonta. Uskonoppineen miehen perustelu on vastaansanomaton: "ne, jotka ajattelevat, että he ovat liian nuoria, ovat väärässä".

Pakistanin tilanteesta MTV3:n juttu totesi, että YK on kertonut maan lapsimorsianten hinnan liikkuvan 1 400 - 5 000 dollarissa siten, että mitä nuorempi morsian on, sitä kovemman hinnan sulhanen joutuu hänestä maksamaan. Kauppa käy vilkkaana siitä huolimatta, että maassa on tyttöjen viralliseksi suojaikärajaksi asetettu 15 vuotta.

Tyttöjen naittaminen lapsina ja erityisesti rahaa vastaan on useimpien suomalaisten mielestä pöyristyttävää. Humanitaarisen maahanmuuton myötä joudumme kuitenkin ratkaisemaan sen, onko lapsimorsian-ilmiö pöyristyttävämpi kuin ajatus siitä, etteivät kaikki kulttuurit olisi sittenkään yhtä arvokkaita.

Onhan tyttöjen naittaminen aikuisille miehille selvästikin elimellinen osa tiettyjä kulttuureja, joten mikäli ilmiötä ryhdytään kitkemään, tulemme samalla puuttuneeksi kyseisten kulttuureiden keskeiseen osaan. Joku saattaisi jopa ajatella, että niin toimien ryhtyisimme kulttuurirasisteiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pikkutytöt seksileluina
Maahanmuuttajalasten hyväksikäyttö on loppumassa
Mistä ympärileikkaukseen kuollut egyptiläistyttö kertoo?

Monikulttuurinen aviomurha

Tässä jutussa on asiavirhe. Lue jälkikirjoitus jutun lopusta.

Maahanmuuton ongelmien on meillä uskoteltu liittyvän suomalaiseen rasismiin ja tulijoiden syrjimiseen. Samoin meillä on painotettu, että vastuu etenkin kehitysmaista tulleiden maahanmuuttajien kotoutumisesta kuuluu nimenomaisesti suomalaisille; tulijat nähdään ennemminkin kotouttamisen objekteina kuin aktiivisina subjekteina (esimerkki).

Tässä mielessä raaka vaimon murha on ajatuksia herättävä, koska 27 puukoniskulla toteutettu ja aiheettomaan mustasukkaisuuteen perustuvan väkivallanteon toteutti Norsunluurannikolta maahamme muuttanut Aalto-yliopiston jatko-opiskelija (internet tietää nimenkin). Kyseessä ei siis ollut millään tavalla syrjäytynyt eikä yhteiskunnan sorsima mies.

Oman menestyksensä alkuun häntä oli kuitenkin ilmeisesti autettu silloin kun siihen oli ollut tarvetta. Internetistä löytyi nimittäin tieto, jonka mukaan Kela on aikanaan satsannut mieheen paljon rahaa. Koko elämäänsä hän ei siis ole pystynyt rahoittamaan omalla työllään, mutta en löytänyt tietoa siitä, onko hän saapunut Suomeen tekemään työtä vai hakemaan turvapaikkaa.

Miehen surmatun vaimon nimi löytyy murhaajan diplomityön kiitoksista. Sen perusteella tämä oli kantasuomalainen. Kyseessä oli siis monikulttuurinen avioliitto, joihin tiedetään muutenkin liittyvän paljon haasteita. Nyt tuloksena oli raaka murha, joskaan ei laajennettu sellainen, kuten eräässä aiemmassa niinikään mustasukkaisuudesta tehdyssä tapauksessa.

Jos tästä olisi jotain opittavissa, niin ainakin se, että monikulttuuriseen suhteeseen antautuvan suomalaisnaisen kannattaa huolehtia siitä, ettei anna siipalleen aihetta mustasukkaisuuteen. Ei edes väärinkäsityksen perusteella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yksikulttuurinen uutinen
Monikulttuurinen epäluulo johti kaksoismurhaan
Joel Lilo, Ibrahim Shkupolli ja entiset tyttöystävät

JK 22.7.2016 kello 10:12. Kyseessä ei ollut monikulttuurinen perhe, vaan myös vaimo oli Norsunluurannikolta. Asia varmistui mm. tästä jutusta. Olen pahoillani virheestä.

Pika-avioliittoja turvapaikanhakijoille

Iltalehti kertoi aamulla, että maahamme viime aikoina tulleet turvapaikanhakijat avioituvat pikavauhtia suomalaisten kanssa. Juttu on maksumuurin takana, enkä siksi lukenut kuin sen ultralyhyen version. Siksi tämä kommenttinikin jää lyhyeksi.

Olen aidosti sitä mieltä, että ihmisten välinen rakkaus on aina positiivinen uutinen. Näin täysin riippumatta siitä, minkä värisiä, minkä ikäisiä, mitä kieltä puhuvia tai mitä sukupuolta rakastuneet ovat.

Tässä tapauksessa jään kuitenkin suurella mielenkiinnolla odottamaan uutisia siitä, johtavatko nyt solmittavat pika-avioliitot turvapaikkojen myöntämiseen vai todetaanko ne hakuprosessin aikana viranomaisten harhauttamiseen tähtääviksi lumeliitoiksi. Sekä myös siitä, kuinka tässä prosessissa aidoiksi avioliitoiksi todettavat parisuhteet kestävät turvapaikan saamisen tuomaa onnea.

Toki toivon parasta ja pelkään pahinta, kuten niin usein ennenkin turvapaikanhakijoihin liittyvissä asioissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
14 vuoden kuluttua Vantaalla asuvista kolmannes on maahanmuuttajia
Viisi ajatusta hallituksen perheenyhdistämissuunnitelmista
Halpoja lentoja