tiistai 3. syyskuuta 2019

Arktisen merijään laajuus ei ole supistunut vuoden 2012 jälkeen

Kesä alkaa olla ohi ja sen merkkinä elämme syyskuuta: seuraavina viikkoina luontomme puhkeaa poikkeukselliseen värikkääseen loistoon joka saavuttanee huippunsa lokakuussa. Tämän kirjoituksen kannalta oleellista on se, että myös pohjoinen merijää saavuttaa minimikokonsa.

Tänä vuonna napajäähän liittyi pitkään erityistä jännitystä: saavuttaisiko se pienimmän kokonsa sitten vuoden 2012. Näin siksi, että sen laajuus oli tänä vuonna pitkiä jaksoja pienimmillään ajankohtaan nähden. Nyt lienee kuitenkin selvää, ettei tuota ennätystä tulla saavuttamaan, vaikka varmuus tästä on käsillämme vasta muutaman viikon kuluttua. 

Kuukausitilastot napajään minimipinta-alasta saadaan lokakuussa. Sen sijaan NSIDC julkaisee päivittäin pohjoisen merijään laajuuden, joten päätin tänä aamun tarkastella sen kehitystä vuosien saatossa. 

Tämä on erityisen mielenkiintoista siksi, että pohjoisen napajää edustaa ilmastotieteilijöiden mukaan eräänlaista koelaboratoriota, jossa ilmastonmuutos tapahtuu nopeammin kuin missään muualla. Siten voimme sen kokoa tarkastelemalla saada parhaan mahdollisen käsityksen siitä kuinka ilmastonmuutos on edennyt.

Ensin katsoin sitä, millä aikaväleillä jään laajuuden ennätykset on lyöty. Vuoden 1979 ensimmäisen pinta-alalukema lyötiin kahden vuoden kuluttua eli vuonna 1981. Sen jälkeen ennätyksiä on syntynyt vuosina 1984, 1990, 1995, 1999, 2002, 2005, 2007 ja 2012. Toisin sanoen ennätysvälit ovat olleet kaksi, kolme, kuusi, viisi, neljä, kolme, kolme, kaksi ja viisi vuotta. 

Vuoden 2012 jälkeen ennätystä on kuitenkin odotettu seitsemän vuotta eli pidempään kuin kertaakaan aiemmin. Kysymys kuuluu tietenkin, että onko tälle aikavälille muita selityksiä kuin kiihtyvän ilmaston lämpenemisen hidastuminen tai jopa pysähtyminen.

Yhden vastauksen voisi löytää noiden ennätysvuosien portaista. Voisihan ajatella, että mikäli vuonna 2012 jää suli poikkeuksellisen paljon aiempiin vuosiin nähden, johtuisi ennätyksen lyömisen viivästyminen siihen tarvittavan sulamisen aiempaa suuremmasta harppaustarpeesta.

Näin ei kuitenkaan ole, sillä vuonna 2007 silloinen ennätys lyötiin yli 50 prosenttia suuremmalla sulamisella kuin vuoden 2012 ennätyksen syntyessä. Tarvitaan siis muita selityksiä, etenkin jos ja kun pohjoinen napajää ei tänäkään vuonna saavuta minimilaajuuttaan eli ennätysväli kasvaa vähintään kahdeksaan vuoteen. 

En tässä ryhdy sen enempää pohtimaan selityksiä havainnoilleni. Mutta esitän kuitenkin pari mahdollisuutta. 

Ehkä arktinen alue ei sittenkään ole sellainen koelaboratorio, joka sen pitäisi ilmastonmuutosmallien mukaan olla. Silloin havaintoni voisivat olla pikemminkin satunnaisvaihtelua eikä niihin kannattaisi kiinnittää huomiota sen enempää kuin eteläisen pallonpuoliskonkaan jäätiköihin, jotka ovat olleet pienimmillään vuosina 1993, 1997, 2011, 2017 ja 2018. Pohjoisen napajään vastaavat viisi "kaikkien aikojen" (siis vuodesta 1997) minimivuotta ovat 2007, 2011, 2012, 2015 ja 2016, eli sen tilasto tukee paljon paremmin lämpenevän ilmaston hypoteesia kuin eteläinen vastineensa.

Toinen mahdollisuus on, että arktinen alue todellakin on ilmastonmuutoksen laboratorio ja osoittaa ilmaston lämpenemisen hidastuneen tai jopa pysähtyneen vuoden 2012 jälkeen. Tätä tukevat myös aiemmin esittämäni laskelmat pohjoisen napajään ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden välisestä tilastollisesta riippuvuudesta. 

Mikäli tämä toinen mahdollisuus osoittautuu oikeaksi, osoittaa se myös ilmastomalleissa olevan perustavanlaatuisia virheitä. Eli ettei kasvihuonekaasujen pitoisuudella ilmakehässä ole sellaista merkitystä kuin noihin malleihin on kirjattu.

Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan todetaan tässä vaiheessa ainoastaan se, että edessämme on mielenkiintoinen tilastohavainto, joka haastaa nykyiset käsityksemme ilmaston lämpenemisestä. Ainakin jääkarhut iloitsisivat asiasta, mikäli joku osaisi kertoa siitä niille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

7 kommenttia:

  1. Ilmastoprofeetta Al Gore ennusti, että pohjoinen napajää sulaa kesäisin lähes täysin vuoteen 2014 mennessä. Ilmastomalleissa on perustavanlaatuisia virheitä, jos mallien ja todellisuuden välinen yhä kasvava kuilu asetetaan kriteeriksi. Onko muita kriteereitä, joiden takia kyseiset mallit ovat olleet hyvä syy nostaa veroja?

    Paradigma nitisee liitoksissaan, mutta ilmaston lämpenemistutkijat ja poliitikot pitävät sitä kasassa hampaat irvessä. Uhkakuvaa tarvitaan rahoitukseen ja vallan siirtämiseen ylikansallisiin käsiin. Presidentti Niinistökin on halunnut luovuttaa ulkopoliittista valtaansa EU:lle, joten siihen sopii hyvin hänen selityksensä maalämpöön siirtymisen syystä: pitää kiireesti vähentää hillidioksidipäästöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MikkoK kirjoitti:

      "Uhkakuvaa tarvitaan rahoitukseen ja vallan siirtämiseen ylikansallisiin käsiin."

      Jos olet kriittinen henkilö ja jossain määrin epäilet nykyisiä puheita, kannattaa katsoa nämä 10 osaa ajatuksella läpi:

      "Ilmastohuijaus" by Mikko Hamunen

      https://www.youtube.com/watch?v=lYqaX12eo-Q&list=PLWqj0kc2k090c2-7cVl_Yxb6qo2Yvk_mu

      Poista
    2. Luento tutkivan tieteen näkökulmasta

      "Suomalainen ilmastotodellisuus"

      https://www.youtube.com/watch?v=g6sGvlhYy5I&list=PLBN2QFUq2f9zagaS9x43pmp9WyJsaTHiI

      https://www.youtube.com/watch?v=4gGjysXxnac&list=UUB30JPPmNNdUEto5Udh97Fw

      Poista
  2. Eikö tämä mittaussarja kuitenkin osoita arktisen jään vähenevän https://nsidc.org/data/seaice_index/ Tosin siinä on suuuria poikkeamia ylös ja alas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin oli etenkin 1980-1990-luvuilla. Mutta tuo jäätikön väheneminen näyttäisi loppuneen joskus viime vuosikymmenellä. Vuoden 2007 muutokset ovat pikemminkin satunnaisvaihtelua kuin systemaattista muutosta johonkin suuntaan.

      Tästä linkistä aukevassa interaktiivisessa kuvassa voi jokainen itse katsoa miten vuosittainen kehitys on edennyt. Olen toki käsitellyt asiaa aiemmin falsifioitavien hypoteesien kautta.

      Poista
  3. Presidenttimme pelastaa maailmaa: https://yle.fi/uutiset/3-10951294

    Kanadassa Maailman Ilmastoprofeetta Mann hävisi oikeudessa Dr. Ballille. Mann on ilmastonlämpenemisen jääkiekkomailagraafin keksijä. Dr. Ball taas ei oikein uskonut Mannin juttuihin, minkä vuoksi Mann suuttui ja veti Dr. Ballin oikeuteen.

    Mann's iconic hockey stick has been relied upon by the UN's IPCC and western governments as crucial evidence for the science of 'man-made global warming.'

    https://www.lifesitenews.com/opinion/leading-global-warming-scientist-ordered-to-pay-opponents-legal-costs-in-libel-suit

    Mann laitettiin maksamaan myös Dr. Ballin oikeudenkäyntikulut, taitaa tulla maksettavaa muutama miljoona dollaria. No, eihän se saarnasmiehen rahoissa tunnu, hehän ovat kovapalkkaisia tyyppejä, kuten esim. Mr. Gore.

    Jäädään odottelemaan miten käy USA:ssa, jos juttu menee sielläkin oikeuteen.

    VastaaPoista
  4. On noilla "ilmastoennustajaeukoilla" kova vastus jole ne perkeleet ei mahda mitään. Ei vaikka itkisi tai teki mitä loitsuja hyvänsä. Se on tää ilmasto ihan ite, perkaman itepäinen jullikka, ei usko ei sitten millään vaikka kuinka skenaarioita keksisivät, se perkama vaan tekee ihan kuin itte parhaaksi näkee. Tai vaihtaa suuntaa:)
    Huru-ukko

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!