Kuten arvoisa lukijani varmasti muistaa, on Suomen sosialidemokraattisella puolueella ollut uskomattoman huono onni maahanmuuttajataustaisten poliitikkojensa kanssa. Siis sellaisten kuin Abdul Mannan, Abdifitah Ali Abdi, lelusalakuljettaja, Ahmed Al Chibib, Hussein Al-Taee ja Abdirahim "Husu" Hussein.
Nuo tulivat mieleeni eilen kun satuin huomaamaan SDP:n riveissä vaikuttavan ja lapsesta asti Suomessa eläneen kurdin, Kamal Jafin, kannanoton Twitterissä. Siinä sanottiin ensin, että "Afganistanin tapahtumat pistävät ajattelemaan, että miksi länsimaat yrittää väkisin viedä demokratiaa ja ihmisoikeuksia Lähi-itään, jos paikalliset maltilliset ryhmät eivät ole valmiita taistelemaan paremman tulevaisuuden puolesta? Olisiko aika katkaista rahahanat kehitysmaihin?"
Ja jatkettiin sen jälkeen: "toisekseen, olisiko korkea aika luoda automaattinen järjestelmä, jossa sotien osapuolet on velvoitettu pitämään huolta pakolaisista? Nykyään homma toimii niin, että sotivat maat sotivat ja pakolaiset jäävät Euroopan harteille pitkälti. Tämä on kestämätöntä."
Lisäksi hän totesi yhdessä syntyneistä keskustelurönsyistä, että "suurin osa kurdimiehistä onkin taistelemassa. Se marginaalinen porukka kokeilee onneaan tulla Eurooppaan. He saavat hyvin usein kielteisen turvapaikkapäätöksen, ja hyvä niin."
Jäin vain miettimään kaiken tuon luettuani, että mitähän SDP:n puheenjohtaja - maahanmuuttokritiikittömistä ja kehitysapumyönteisistä näkemyksistään tunnettu - Sanna Marin mahtaisi tuumia Kamalin puheista, jos ne sattuisivat kantautumaan hänen korviinsa.
Eli ymmärtäisikö puoluejohtaja, että demareiden tuoreella kurdilla on terveitä ajatuksia maahanmuutosta ja ryhtyisi soveltamaan niitä johtamansa Suomen hallituksen kehitys- ja maahanmuuttopolitiikassa, vai alkaisiko hän kenties savustaa Kamalia ulos puolueestaan?
Niin tai näin. Joka tapauksessa haluan onnitella demareita ja heidän puheenjohtajaansa siitä, että puolue on lopultakin onnistunut rekrytoimaan riveihinsä järkeviä näkemyksiä omaavan maahanmuuttajan. Tämä tosin sillä varauksella, ettei alussa mainitsemani henkilögallerian viitoittama historia toistu tässä käsitellyn Kamalin suhteen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Riskejä, ymmärrystä ja pelisääntöjä
Sinisilmäinen pääministeripuolue
Itä-Ghoutan siviilit saamassa rauhan, mutta kurdien tilanne synkistyy
Tekstit
Kyllä tämä kaveri oikeassa on. Afganistanissa on ex-armeija ja viranomaiset nostaneet palkkaa ja olleet iltapäiväkerhossa. Mitään suunnitelmaa, varautumista tms ei oltu tehty sen varalle, että länsimaat lähtevät. Näillä palkannostajilla on ollut vuosia aikaa harjoitella ja ottaa tehtävät asianmukaisesti vastaan. Traagisinta tässä on, että nyt nämä ”viranomaiset”, jotka eivät tehneet tehtäviään, köijätään länsimaihin ikuisiksi elätettäviksi. Paikalliset, ne jotka olisivat halunneet vain elää rauhassa, jäävät Talebanin armoille.
VastaaPoistaDemareiden tragedia työväenpuolueena on, että jäsen- ja kannattajakunnan yleisestä oppimattomuudesta johtuen puolue tarjoaa loistavat ja houkuttelevan helpot uramahdollisuudet kouluja käyneille ja poliittisista valtataisteluista motivoituneille pyrkyreille. Työväenpuolue on kuin luokkataistelu pienoiskoossa -- ja ehkä kommunistien joukoissa tapahtunut "taistolaisten" vallankaappausyritys on jonkinlainen paraati- ellei karikatyyriesimerkki siitä mikä työväenpuolueille yleisemminkin on ominaista.
VastaaPoistaJa tuohon sivistyneistön itsevaltaiseen erottautumistarpeeseen kuuluvat sitten myös nämä nykyiseen ideologiseen tunnustuksellisuuteen olemuksellisesti kuuluvat opit toiskulttuurisuuden mukaan tuomisesta. Siinä suhteessa eivät demaripoliitikot suinkana ole yksin -- kyllä tuo käsittämätön toiseudenpalvonta koetaan kulttuuriarvona kaikissa punaisissa ja varsinkin vihreässä liikkeessä.
Se on ikään kuin impivaaralaisuuden kliseen päälle pykättyä poliittista propagandaa. Ja aika pitkällehän se on onnistunut, koska oppisivistykseemme eivät enää kuulu kulttuuriantropologian ja sosiologian alkeet, vaan noistakin tiedonaloista korkeampaan opetukseen on siilautunut vain "identiteettipolitiikan" tarpeita palveleva puoli.
Saas nähdä miten pitkälle tuo impivaarapolitiikan perinne sitten vielä kantaa. Poliitikoilla ei ole varaa olla liian sivistynyt, ja älylliseen rehellisyyteenhän poliitikoille ei noin yleisesti ottaen ole sen enempää tarpeita kuin taipumuksiakaan, kuten ei myöskään journalisteilla.
Yhteiskuntatieteiden yliopisto-opetus taitaa olla kulttuurimarxilaisten käsissä. Se tuottaa näitä muka sivistyneitä puniikkeja, joilla tosi asiassa on hyvin kapea käsitys todellisuudesta. Omaa ajattelua tuntuu olevan harvoilla. Maisterit määkivät muotiaatteiden nuoteista.
PoistaItse asiassa mietiskellessäni omaa suhtautumistani politiikkaan yleensä ja ajankohtaisuuden kautta perussuomalaisiin erityisesti satuin lukemaan tuolta tyypillisen kulttuurimarxilaisen blogitekstin, jossa sattumoisin käsiteltiin kysymystä keitä perussuomalaisuus houkuttaa.
PoistaBlogisti Kalevi Suomela, jonka jotenkin omilta Helsingin ajoiltani muistan, arvioi tekstissään aiheesta kirjoitettua kirjaa. Kumpikin, sekä Suomela että kirja, päätyvät tietysti mitä kliseisimpiin ratkaisuihin -- persut ovat aivan poikkeuksellinen ilmiö puiluekentässä, lähinnä siis kaikinpuolisen kehittymättömyytensä ja sivistymättömyytensä vuoksi.
Ja tyypilliseen identiteettipoliittisen "sosiologian" tapaan havaintoja perustellaan kyseenalaistamattomilla lähtökohtaisilla yleiskäsitteilltä, joista durkheimilaisen sosiologian lähtökohta-asetukset ovat tähtitieteellisen kaukana. Siis pidetään itsestäänselvyyksinä sellaisia asioita kuin että esimerkiksi "kulttuurit" rikastavat toisiaan tai että toiseutta kammoavat vain alkukantaiset ja kehittymättömät ihmiset.
Ja tietysti että perussuomalaisia kuvaa parhaiten termi "muutosvastarinta". -- Ajatella tällaisia määreitä kuulee siis yleensä sellaisten ihmisten suusta, joiden oma ajatusmaailma edustaa 60-luvun hapantuneita idealistisia vasemmistoarvoja. Nykyisinhän tämä puolen vuosisadan tynnyrissä tapahtunut opillinen hapantuminen on puettu "ihmisarvo- ja -oikeusideologioihin".
Toki on totta, että poliittisen kentän varsinainen jakolinja taitaa tällä hetkellä kulkea kaikkien muiden puolueiden ja perussuomalaisten välillä. On kuitenkin täydellistä ymmärtämättömyyttä tulkita tilannetta niin, että enemmistä olisi nyt se joka on ikään kuin edelläkävijä. Tilanne voi olla täysin päinvastoin. Sosiologian perusasetusten raamituksessa se mitä nyt tapahtuu voi emergoida vabhoihin yhteisövoimiin uusia yhteisöominaisuuksia. Ja ehkä tulemme vielä näkemään uusia yhteisöilmiöitäkin.
En ole viime viikkoina löytänyt Professorin ajatuksia Oikotieto- sivustolta (tarkemmin: kyseisen sivuston mobiiliversiota). Itselleni näitä ajatuksia on ollut kätevin tapa seurata mobiilisti nimenomaan Oikotieto-sivustolta. Samalla olen ollut havaitsevinani, että Professorin pisteet suosituimmat-listalla on hiljalleen putoamassa. Onko syy tähän Professorin vai Oikotieto-sivuston päässä? Vai kenties tämän viestin lähettäjän kännykän ominaisuuksissa?
VastaaPoistaEn tiedä, miksi näin on käynyt.
PoistaMiten me nyt pärjätän kun eivät päästä suomalaisia pois maasta?
VastaaPoista"Suomalaisten päästäminen maasta on hankalaa."
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/db1a0083-a493-4856-98dd-f537eb81f271