Helle, siitä suomalaiset tykkää

Minua on ihmetyttänyt, ettei tämän kesän aikana ole vielä puhuttu juurikaan poikkeavista säistä. Onhan siitä kuitenkin jo aikaa, kun ensimmäisen hellepäivän ilmaantumiseen kului viimeksi näin kauan. 

Valitettavasti Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta ei löydy tietoa siitä, koska on viimeksi mennyt näin pitkään, ennen kuin vuoden ensimmäinen helle sattui Suomessa. Sieltä kuitenkin ilmenee, että tämä päivämäärä on mennyt kesäkuulle viimeksi vuonna 2020, mutta silloin helteitä riitti peräti 21 päivänä, eli ensimmäisen hellelukeman on pitänyt sattua aiemmin kuin tänä vuonna - viimeistään 10. päivänä. 

Seuraava vuosi, jolloin helteitä ei ollut ennen kuin kesäkuussa oli vuonna 2015, jolloin niitä oli kaikkiaankin vain kolme. Tuolloin ensimmäinen hellepäivä oli - Forecan mukaan - vasta kesäkuun 29. päivänä. Uskotaan nyt, vaikka se onkin ristiriidassa Ilmatieteen laitoksen kolmen päivän tiedon kanssa, koska kesäkuussa on vain 30 päivää, eikä kahteen sovi kolmea. 

Näin ollen helteet saapuvat - mikäli tämän hetken ennusteet pitävät - tänä vuonna myöhemmin kuin kertaakaan vuoden 2015 jälkeen. Luulisi tällaisesta jo jonkinlaista juttua irtoavan.

Syitä tähän hiljaisuuteen voi itse kukin tietenkin miettiä mielessään. Ja pohdiskella sitä, että jos nyt olisi lämpimin kevät kymmeneen vuoteen, niin kiinnostaisiko myös se lehdistöämme ja sitä ruokkivia asiantuntijoilta yhtä vähän.

Niitä odotellessa voi itse kukin ottaa ja kuunnella takavuosien hellehittiä. Muistan kuulleeni sen ensimmäistä kertaa auton ratissa ja silloin liikenneturvallisuus epäilemättä kärsi.

Päivän aiempi blogimerkintä:
Joukossa tyhmyys tiivistyy

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuumat paikat pohjoisessa
Suometsäprofessori Annamari Laurén: Suomelle miljardilaskua ennakoiva malli on huonosti tehtyä tutkimusta
Kun jäät lähtivät järvistä jo helmikuussa ja teinit joutuivat töihin

Suometsäprofessori Annamari Laurén: Suomelle miljardilaskua ennakoiva malli on huonosti tehtyä tutkimusta

Suometsätieteen Professori Annamari Laurénin kommentoi Metsälehdessä Suomen soiden hiililaskentaa. Siis juuri sitä asiaa, jonka perusteella maamme joutuu joskus tulevaisuudessa ostamaan muilta mailta miljardeilla euroilla nieluyksiköitä.

Helsingin yliopistossa toimivan kollegan mukaan Luonnonvarakeskusessa (Luke) tehtävä hiililaskenta on huonosti tehtyä tutkimusta, jonka "tuloksia ei voi käyttää mihinkään". Ja listaa näkemyksensä perusteeksi seuraavat siihen liittyvät ongelmat.

"Vesi on ylivoimaisesti tärkein suon prosesseihin vaikuttava tekijä... vesi sademäärä, ja ojan syvyys puuttuvat hiililaskennastamme". 

"Laskennassa maan hiilipäästö riippuu ainoastaan puuston pohjapinta-alasta ja vuoden keskilämpötilasta. Ja kun metsä kasvaa ja vuodet lämpenevät, päästöviisarit osoittavat taivaisiin."

"Hiililaskentamallissa rikotaan keskeisimpiä tutkimuksen periaatteita... Päästömallin selittäjät korreloivat voimakkaasti; mallissa hiiltä virtaa ilmasta maahan ja maasta ilmaan, mutta hiilivirrat eivät ole toisiinsa kytkeytyneitä".

"Mallin lämpötilaherkkyys hipoo taivaita. Kun laboratoriokokeissa maan hiilipäästö lisääntyy 20­–40 prosenttia lämpötilan noustessa kolme astetta, hiililaskennassamme vastaava lisäys on 50–220 prosenttia."

* * *

Nähtäväksi jää, miten Luken hiilenlaskijat vastaavat Laurénin kritiikkiin. Vai vastaavatko? 

Lisäksi on selvää, että hänen esittämänsä seikat vaativat perustellun vastauksen tai vaihtoehtoisesti hiilimallin hylkäämisen sellaisena kuin sitä käytetään juuri tällä hetkellä. Eikä sen perusteella voi missään tapauksessa ryhtyä siirtelemään Suomesta muualle miljardeja euroja ennen kuin mallissa havaitut ongelmat on korjattu. 

Näin tietenkin vain siinä tapauksessa, että Laurén tuntee kommentoimansa asian perinpohjaisesti. Itse en epäile tätä ottaen huomioon hänen tutkimusalansa eli suometsätieteen sekä sen, että hän tullut nimitetyksi Helsingin yliopiston professuuriinsa äskettäin ja osoittauduttuaan kaikkia samaa tehtävää hakeneita kilpailijoitaan pätevämmäksi.

* * *

EU:n Copernicus-ilmastopalvelun mukaan vuosi 2024 oli Euroopassa mittaushistorian lämpimin. Lisäksi Eurooppa on sen ja maailman ilmatieteen järjestö WMO:n mukaan maailman nopeimmin lämpenevä maanosa.

Samojen organisaatioiden mukaan poikkeussäät vaativat maanosassamme viime vuonna ainakin 335 ihmisen hengen ja vaikuttivat muulla tavoin satojentuhansien eurooppalaisten elämään. Taloudelliset tappiot nousivat ainakin 18 miljardiin euroon. 

Kaiken kukkuraksi Euroopan eri osien säätiloissa havaittiin viime vuonna poikkeuksellinen ero. Siinä missä aurinko porotti mantereen itäosassa tehden säästä kuumaa ja kuivaa, läntisessä Euroopassa satoi ja tulvi tavanomaista enemmän. Niinpä  WMO:n pääsihteeri Celeste Saulo kertoi lehdistölle, että "sopeutuminen on välttämätöntä".

Suomessa sää oli viime vuonna Ilmatieteen laitoksen mukaan tavanomaista lämpimämpi, mutta ei kuitenkaan ennätyksellisen kuuma. Talvi oli jopa poikkeuksellisen kylmä, kevät lämpimin sitten vuoden 2016, kesä yhtä lämmin kuin ennätysvuonna 1937 ja syksy maan eri osissa joko harvinaisen tai poikkeuksellisen lämmin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kun jäät lähtivät järvistä jo helmikuussa ja teinit joutuivat töihin
Hiilinieluja vai veroeuroja?
Tekninen muutos halpuutti Suomen hiilimaksuja 80 prosentilla

Helmikuun lämpö tuotti uuden ennätyksen

Kulunut helmikuu oli etenkin Etelä-Suomessa poikkeuksellisen lämmin, vaikkei ilmeisesti kuitenkaan koko mittaushistorian kuumin. Näin voisi päätellä siitä, että vaikka lunta on ollut maassa niukasti, on sitä - oman muistikuvani mukaan - kuitenkin ollut selvästi enemmän kuin vuoden 2008 helmikuussa. 

Joka tapauksessa Suomen tilanne sopii yhteen hyvin sen kanssa, että viime vuoden on kerrottu olleen koko maapalloa koskevan mittaushistorian lämpimin. Ja kuten hyvin muistamme, on jo kauan sitten kerrottu, että ilmastomallien mukaan lämpenemisen pitäisi olla pohjoisella napa-alueella koko muuta maailmaa nopeampaa, joten sen jääpeitteen kehitys on erityisen mielenkiintoista seurattavaa.

Kuten suurin osa teistä - arvoisat lukijani - varmasti tietävät, olen jo pitkään seurannut arktisen merijään pinta-alaa National Snow Ice Data Centerin tilastoista ja ihmetellyt, miksei maapallon ilmaston lämpeneminen ole juurikaan näkynyt sen kehityksessä. Ja siksi olen odottanut sitä, että helmikuun tilanne lisättäisiin kyseiseen tilastoon kaiken kansan ihmeteltäväksi. 

Nyt se on sitten saatavilla ja kertoo arktisen merijään pinta-alan olleen pienempi kuin yhtenäkään helmikuuna siitä alkaen kun tilastoa on pidetty. Tämä näkyy alle piirtämästäni kuvasta, jossa käyräksi piirtämäni havaintosarja painuu kuluvan vuoden kohdalla syvälle alas.

Nähtäväksi siis jää, miten arktiksen jääpeite kehittyy jatkossa. Ennen kaikkea on kysyttävä, että jatkaako se sulamistaan myös tulevina kuukausina saavuttaen lopulta koko mittaushistoriansa alimman pinta-alansa syyskuussa, jolloin jää saavuttaa vuotuisen minimikokonsa. Vai jääkö kulunut helmikuu sittenkin pelkäksi tilastopoikkeamaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mittaushistorian lämpimin tammikuu
Ylen juttu Kalifornian metsäpaloista sisälsi virheellisen väitteen
Elämme juuri nyt kylmintä aikaa lähes 500 miljoonaan vuoteen

Ennusteita ja selityksiä

Juuri nyt vaikuttaa siltä, että Suomikin siirtyy talveen. Eli ilman lämpö laskee ja maan peittää valkoinen lumi, joka tuo valkeutta pimeyteen. Joidenkin ennusteiden mukaan viikonlopun aikana syntyisi maamme etelärannikolle jopa lumikaaos. 

Nähtäväksi tietenkin jää toteutuvatko ennusteet. Ja siksi ajattelin tarjota teille - arvoisat lukijani - mielenkiintoisen seurantakohteen. 

Sen ensimmäinen osa tulee Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta, joilla on viikko sitten julkaistu Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) joulukuusta helmikuuhun ulottuva kolmen kuukauden ennuste. Sen mukaan odotettavissa on selvästi tavanomaista lämpimämpää eli "keskilämpötila on lähes koko maassa yli 2 astetta tavanomaista korkeampi".

Toinen ennuste tulee puolestaan yhden maamme tunnetuimman ns. ilmastoskeptikon eli opettaja Simo Ruohon Twitter-viestistä. Hänen kehittämänsä G-indeksin mukaan talvesta olisi tulossa tavanomainen. 

Nähtäväksi siis jää, joutuuko ilmastotiedettä rajusti arvostellut opettaja Ruoho tulevana talvena häpeäpaaluun, vai sidotaanko siihen eurooppalainen ennustekeskus. Näin veronmaksajana ja tutkijana minun on tietenkin syytä toivoa, että sidotuksi tulee edellä mainittu ilmastoskeptikko.

Samaa lienee syytä toivoa koko kansan tunteman Kerttu Kotakorven, joka tuli Twitterissä blokanneeksi Ruohon. Perusteluksi tälle hän kertoi, että "joo, olen blokannut valheellista tietoa välittäviä tilejä, etteivät pääse jakamaan epätotuuksia postauksissani. Minulla ei ikävä kyllä ole aikaa vastata kaikkiin kommentteihin, en saa palkkaa twitterissä olemisesta vaan käytän tähän vapaa-aikaani."

Tämän kirjoituksen lopuksi - koska olemme juuri tässä blogissa - päätin mainita, että tuoreimman tiedon mukaan "maapallon nopeimmin lämpenevällä" arktisella alueella merijään laajuus on pienempi kuin viime vuonna samaan aikaan. Mutta toisaalta suurempi kuin vuosina 2020, 2019, 2018, 2017, 2016, 2013, 2012, 2011, 2010, 2009 ja 2006. 

Toisin sanoen arktisen merijään laajuus ei ole osoittanut muutostrendiä enää puoleentoista vuosikymmeneen - asia, josta en ole huomannut uutisoitavan valtamediassa yhtään kertaa. Sen sijaan tieteellisestä kirjallisuudesta löysin parin vuoden takaisen julkaisun, jossa oli pohdittu sulamisen pysähtymisen syitä. 

Sen mukaan syynä saattaa toki olla myös satunnaisvaihtelu, mutta toisaalta tutkijat olivat havainneet ilmakehässä laajamittaisia ilmiöitä, jotka ovat lisääntyneet pohjoisella pallonpuoliskolla. Nämä ilmiöt eivät heidän mukaansa liity ainoastaan ​​poikkeuksellisen alhaiseen paineeseen arktisella alueella kesällä, vaan myös toistuviin lämpöaaltoihin Itä-Aasiassa, Skandinaviassa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa sekä suihkuvirtojen taipumukseen jakautua mantereiden päällä. 

Julkaisun mukaan tämän suihkuvirtausilmiön on todettu suosivan kesän äärimmäisiä sääilmiöitä pohjoisilla keskileveysasteilla. Niinpä julkaisun kirjoittaneet tutkijat ovat ehdottaneet mekanismia, joka yhdistäisi edellä mainitut seikat pohjoisen pallonpuoliskon mantereiden keväiseen lumipeitteen vähenemiseen, joka edelleen vaikuttasi negatiivisesti arktisen merijään katoamiseen kesän aikana. Toisin sanoen ehkäisisi sen sulamista. 

Positiivista tässä on se, että kyseiset tutkijat ovat löytäneet selityksen - tai tässä vaiheessa ehkäpä pikemminkin hypoteesin - sille ilmiölle, jota olen itse ihmetellyt jo vuosikausia. Nähtäväksi siis jää, missä vaiheessa ilmastotutkijat huomioivat asian ja korjaavat mallejaan siten, etteivät ne enää ennusta pohjoiselle napajäälle yksiselitteisesti muuta maapalloa nopeampaa lämpenemistä - ellei sitten arktinen merijää ala sulamaan uudelleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

G-index challenges the theory of the global climatic change
Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?
Vaativatko poikkeukselliset helteet puuenergiasta luopumista?

Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?

Ilmatieteen laitoksen tutkijat saivat Yleltä palstatilaa uudella tutkimuksellaan, jonka mukaan arktisen alueen ilmasto on lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma. Siis tuplasti nopeammin kuin aiemmin on ajateltu. 

Julkaisun keskeinen kuva - jossa näkyvät käytetyt tietolähteet ja niiden sisältämä data - on kopioitu tähän.

Kuvasta nähdään, että artikkelissa käytetyn 40 vuoden ajanjakso on poikkeuksellinen ja tulkinta pohjoisen ilmaston poikkeuksellisen nopeasta lämpenemisestä perustuu suurelta osin arktisen alueen viilenemiseen tarkasteltavaa jaksoa edeltävällä 40 vuoden jaksolla. Ylen haastatteleman julkaisun tekijän mukaan tutkimuksen ajanjakso valikoitui siksi, että "satelliittien tuottama tieto on arktisella alueella erityisen tärkeää, koska alueella on vain vähän havainnointiasemia. Vuodesta 1979 eteenpäin saatavilla oleva tieto on tarkempaa."

Kuten vain neljä päivää sitten kirjoitin, sekä pohjoisen napajään laajuus, RSS-satelliittidata että Sodankylän mittausaseman tilastot viittaavat siihen, että arktisen ilmaston lämpeneminen olisi taittunut viimeisten vuosien aikana. Tähän viittasi myös IL:n tutkijan Ylelle antama kommentti, jonka mukaan "on nähtävissä, että lämpeneminen on hieman tasoittunut Arktiksella".

Tutkijan kommentti on sikäli vähän hassu, että yllä olevassa kuvassa tutkimukseen valittujen datojen perusteella arktisen alueen lämpötilojen tasoittuminen ei ole kovinkaan merkittävää. Eikä ainakaan likimainkaan niin selvää kuin neljä päivää sitten kirjoittamassani blogimerkinnässä mainitsemissani lähteissä, joista kopioin tutkijan erityisen tärkeäksi mainitseman satelliittidatan (RSS) mukaisen arktisen alueen lämpötilakehitystä esittävän kuvan tähän alle. 

Ja piirrettäköön tähän myös pohjoisen napajään vuosittaisen keskipinta-alan kehitys vuosina 1979-2021 (alkuvuoden 2022 perusteella kuluvan vuoden jäätilanteesta olisi tulossa suunnilleen vuosien 2008, 2009 ja 2013 kaltainen, mutta ei mennä tässä asioiden edelle). 

Minun nähdäkseni nämä aikasarjat ovat melkoisessa ristiriidassa sen kuvan kanssa, jonka kopioin IL:n julkaisusta tämän blogimerkinnän ensimmäiseksi kuvaksi. 

Toivottavasti tämä ei tarkoita kirsikanpoimintaa eli sitä, että tutkijat olisivat päättäneet tuloksensa etukäteen ja valinneet analysoitavat datat sen perusteella. Omalta osaltani datavalinnat perustuvat maanpinnan tason mittauksissa havaitsemiini omituisuuksiin (raflaavin esimerkki, muita omituisia havaintoja ja vähän laajempi analyysi). 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Presidentti Sauli Niinistön huolet
Vaativatko poikkeukselliset helteet puuenergiasta luopumista?
Kirsikanpoiminta-ennusteita

Ennuste ja sen seuraukset

Eilisten uutisten mukaan Suomen ilmastopaneeli on maalannut synkkää kuvaa Suomen olosuhteista tulevina vuosikymmeninä. Keskilämpötila nousee vuosien 1990–2020 jaksosta noin 1,3 astetta vuoteen 2040 mennessä. Sen seurauksena vesisateet, kuivuus, tuulisuus, metsäpalot ja tuholaiset lisääntyvät, talvet leudontuvat, routa ja jääpeitteet vähenevät, helteet yleistyvät ja tulvariskit kasvavat. 

Esileikkinä tästä kaikesta mainitaan viime vuosien vesistö- ja rannikkotulvien tuhot, joiden jälkien paikkailu on maksanut kymmeniä miljoonia euroja, kuten myös myrskytuhot ja menetykset kantorahatuloissa. Hellekuolemiakin raportoidaan vuosittain noin 200–400.

Tartun tässä tuohon 1,3 asteen nousuun, koska se on selvästi mitattava ennuste, jonka ainakin edellä linkitetty uutinen antoi ymmärtää perustuvan tietoon, eli sanasta sanaan "tiedämme jo, että Suomen keskilämpötila nousee vuosien 1990–2020 jaksosta noin 1,3 astetta vuoteen 2040 mennessä".

Asiaa jatkossa seuratakseni piirsin Ilmatieteen laitoksen nettivivun tietojen pohjalta kuvan Helsingin Kaisaniemen ja Sodankylän vuotuisten keskilämpöjen tilastokuvaajasta. Sitä varten laskin jokaiselle vuodelle näiden kahden mittauksen keskiarvon, jota voine pitää kohtuullisena estimaattina Suomen keskilämpötilasta tai ainakin sen muutoksista, koska toinen paikkakunnista sijaitsee aivan etelässä ja toinen pohjoisessa. Ja molemmat tilastot ovat kaikkien kansalaisten helposti saatavilla. 

Kuvassa on sinisellä edellä mainittu lämpötilasarja sekä punaisella viivalla merkitty lämpötila, joka meillä pitäisi vallita vuoteen 2040 mennessä. Kuten näemme, olemme saavuttaneet ja ylittäneetkin sen jo viime vuonna, mutta toki olemme vielä jonkin verran jäljessä kun tarkastellaan vuosien keskilämpöjen keskimääräistä tasoa.

* * *

Tähän liittyen panin merkille, että tämän aamun uutisessa ST1 Nordicin toimitusjohtaja oli huolissaan siitä vauhdista, jolla Suomi ja EU tekevät ilmastotoimia. Hän kertoi, että "haluaisin olla ja olenkin osin optimistinen, mutta valitettavasti tosiasiat näyttävät siltä, että optimismia on kaikilta osin vaikea perustella".

Ongelmana on hänen mukaansa se, että Eurooppa on ajautumassa ongelmiin ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvän sääntelyn seurauksena, koska sen toteuttamiseksi ei ole valmista teknologiaa. Se saattaa johtaa epäterveeseen kilpailuun ja jo nyt näkyy, että päästöjä on siirtynyt Euroopan ulkopuolelle. Ja aina kun näin käy, ei ilmastonmuutos hidastu lainkaan, mutta Eurooppa köyhtyy.

Nähtäväksi siis jää, mihin tulevaisuus meidät vie. Onko ST1 Nordicin toimitusjohtaja turhan pessimistinen, vai tuhoaako EU:n ja Suomen johto meidän tulevaisuutemme? Ja kuinka tarkasti ilmastopaneelin vuotta 2040 koskeva tieto mahtaakaan pitää paikkansa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sitra levitti Oras Tynkkysen muotoilemaa valeuutista
IPCC julkaisi raportin ja minä löysin muunneltua totuutta
Suomalaisen vihreän talouden nykytila ja tulevaisuus

Helmikuussa napajää oli suurempi kuin vuosina 1980-1982

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan kulunut helmikuu oli Helsingissä mittaushistorian toiseksi lämpimin ja koko talvi joulukuusta helmikuuhun kuumin. Asiasta tehtiin myös tiedote, joka mainitsi ilmastonmuutoksen, mutta totesi myös aiemman kirjoitukseni kanssa samansuuntaisesti, että "osassa Lähi-Itää sekä Keski- ja Itä-Aasiaa ja Pohjois-Amerikan länsiosassa ollut hyvinkin kylmää".

Ei siis ihme, että ilmastonmuutoksen eteneminen on ollut suomalaisen median otsikoissa. Esimerkkinä vaikkapa Ilta-Sanomien selväsanainen juttu otsikolla "Lämpimin talvi koskaan!"

Kaukaisten seutujen kylmyyttä siinä tosin ei mainittu. Kuten ei Turun Sanomien, Iltalehden tai Yleisradionkaan vastaavissa jutuissa. Ehkä valtamedioidemme toimituskunnat eivät halunneet pilata hyvää narratiivia hankalilla tosiasioilla.

* * *

Kuten arvoisa lukijani tietää, minua on erityisesti kiinnostanut pohjoisen napajään koon kehitys tämänkin talven aikana - olenhan siitä raportoinut viimeksi täällä välittäen ilmastotutkija Jari Haapalan viestin siitä, kuinka pohjoisen jäätikön poikkeuksellisen suuri koko on johtunut vahvasta polaari- eli napapyörteestä.

Tämän vuoden helmikuun tilastoissa pohjoisen napajään keskikoko onkin melkoinen: 42 vuoden mittaisessa tilastossa se sijoittuu sijalle 25 ollen suurempi kuin vuosina 1980-1982, 1984-1986, 2005-2007, 2011-2012 ja 2014-2019. Verrattua mittaushistorian minimivuoteen 1984 pohjoisen merijään pinta-ala oli 5,3 prosenttia suurempi ja suhteessa maksimivuoteen 1998 se oli 6,2 prosenttia pienempi.

Selvyyden vuoksi vielä kuva.

Näyttää siis siltä, että talvi on ollut maapallon pohjoisimmissa osissa kovin erilainen kuin Etelä-Suomessa. Kylmyyttä on riittänyt pitkästä aikaa ja jääkarhuillakin on ollut missä tepastella.  

Tosiasia on kuitenkin se, että jääkarhujen ja ilmastonmuutoksen seurannan kannalta talvilämpötiloja merkittävämpi on jään minimikoko syyskuussa. Sitä ennen eli kuluvan kuukauden kuluessa näemme saavuttaako pohjoisen merijään maksimipinta-ala nyt kuluvana kuukautena myös mittaushistoriansa 25. suurimman kokonsa, vai jääkö se sitä pienemmäksi kuten ilmastonmuutoshypoteesin mukaan sopisi olettaa. 

Aiempia ajatuksia samastaa aihepiiristä:

Tunnustan olleeni väärässä

Ilmastonmuutos ja sen tilastot

Kasvihuonekaasut eivät liity napajään koon muutoksiin

Tunnustan olleeni väärässä

Kirjoitin noin viikko sitten siitä, kuinka pohjoinen merijää oli jo silloin laajempi kuin kertaakaan vuosina 2006, 2011, 2015, 2016, 2017 ja 2018. Tuon kirjoituksen jälkeen napajään laajuus on hiukan supistunut, mutta se on edelleen ajankohtaan nähden laajimmillaan sitten vuoden 2013.

Tämän kirjoituksen kannalta oleellista oli kuitenkin, että tulin viikko sitten väittäneeksi, ettei "näitä uutisia nähdä valtamediassa, joka uutisoi näyttävästi vain narratiivia ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta tukevia tilastotietoja". Tänään joudun rehellisenä ihmisenä tunnustamaan olleeni tuolloin väärässä.

Yle nimittäin julkaisi jutun otsikolla "Pohjoinen napajää nyt laajempi kuin vuosiin – lämpimän talven Eurooppaan tuonut tiivis napapyörre tekee hyvää arktiselle alueelle". Jutussa haastatellun tutkimusprofessorin Jari Haapalan mukaan ilmiö selittyy vahvalla polaari- eli napapyörteellä, joka ei vaikuta tänä talvena murtuneen lainkaan.

On erinomaista, että napajään laajenemiselle on olemassa tieteellinen selitys ja se tuodaan verorahoitteisessa mediassa esille. Jäin kuitenkin miettimään sitä, että vaikuttiko sama napapyörteen murtumattomuus myös vuonna 2019, jolloin arktisen jääpeitteen laajuus juuri tänä ajankohtana oli suurin sitten vuoden 2015, vai oliko silloisen aiempia vuosia suuremman arktisen merijään laajuuden syynä jokin muu seikka?

Toisin sanoen onko napapyörteen käyttäytymisessä tapahtunut jonkinlainen pysyvämpi muutos, joka ehkäisee pohjoisen merijään sulamista, mutta tekee samalla meidän talvistamme lumettomia ja vetisiä? Ja aiheuttaa esimerkiksi Syyriaan poikkeuksellisen kylmiä ja lumisia talvia.

Professori Haapalan mukaan näin ei ole vaan kyseessä on yhden talven satunnainen ilmiö, joka ei sellaisena vaikuta napajään pitkäaikaisiin muutoksiin. Ja joka tapauksessa napajää on myös tällä hetkellä pitkän ajan keskiarvoja ohuempaa.

Samalla Haapala kertoi, että jään talvikoolla ei ole niinkään merkitystä, vaan kesäkoko on sitä oleellisesti merkittävämpi. Siksi olen myös itse seurannut tarkemmin napajään minimikokoa - ja huomannut, että sen yhteys ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen on viime vuosikymmenen aikana kadonnut lähes kokonaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutos ja sen tilastot
Kasvihuonekaasut eivät liity napajään koon muutoksiin
Heli Saavalaisen juttu vaatii oikaisun

Ilmastonmuutos ja sen tilastot

Olen Professorin ajatuksissa dokumentoinut niitä villejä muutoksia, joita Australian keskiosissa sijaitsevan Alice Springsin ilmastohistoriaa kuvaavissa tilastoissa on vuosien kuluessa tapahtunut. Se, että seuraan juuri tuota tilastoa johtuu pelkästä sattumasta, mutta kun neiti Fortuna on kerran vienyt mennessään, ei siltä tieltä näytä olevan poispääsyä.

Surukseni jouduin taas tänään nimittäin huomaamaan, ettei tämän tilastohistorian villi elämä osoita vieläkään pysähtymisen merkkejä. Niinpä päätin kirjoittaa tänään toisenkin blogimerkinnän.

Kävi nimittäin niin, että Alice Springsin ilmastohistoria oli jälleen pantu uusiksi. Verrataan siis edellisessä asiasta kertovassa blogimerkinnässäni olevaa kuvaa siihen, minkä löysin tänään.

Tässä GISS:in virallinen homogenisoitu kuva noin neljän kuukauden takaa.

Ja tässä tänään löytämäni GISS:in virallinen homogenisoitu kuva.

Kuten arvoisa lukijani heti huomasi, on Australiassa noin vuotta 1940 edeltänyt ilmasto viimeisen puolen vuoden aikana viilentynyt kovasti - ainakin asiasta kertovassa tilastossa. Syitä voimme itse kukin vain arvailla - etenkin kun noita korjailuja on tehty ainakin vuodesta 2012 alkaen. 

Itselleni asialla ei ole enää merkitystä, sillä olen ajat sitten lakannut pitämästä GISS:in julkaisemia ilmastotilastoja edes viitteellisesti luotettavina. On kuitenkin mielenkiintoista, että Alice Springsin ilmastotilastojen muutos ei ole ollut pelkästään yksisuuntainen, vaikka kehitys jossain vaiheessa näyttikin siltä, kuten esimerkiksi tästä vuodelta 2016 peräisin olevasta tallennuksestani voisi päätellä.

* * * 

Koska nyt näyttää kiistattomalta, että Keski-Australian ilmasto elää omaa elämäänsä päätin katsoa, mitä tapahtuu meille tutumman paikan eli Helsinki-Vantaan ilmastohistorialle GISS:in käsissä. Turvauduin asiassa pelkästään GISS:in omiin tilastoihin eli seuraavassa kuvassa on heidän ilmoittamansa alkuperäisdata.

Verratkaamme seuraavaksi yllä olevaa alkuperäisdataa GISS:in viralliseen homogenoituun kuvaajaan. 

Ihan ensin huomioni kiinnittyi siihen, että kuvaajavalikko oli sijoitettu eri tavoin kuin Alice Springsin ilmastohistoriaa kuvaavassa tilastossa. En tiedä onko siinä mitään tarkoitusta, mutta joka tapauksessa se peittää alleen viime vuosisadan lämpöpiikit, jotka on homogenisoidussa tiedostossa muutettu nykyaikaa viileämmiksi.

Toinen havaintoni liittyi siihen, että alkuperäisten mittausten korjailua on harrastettu erityisesti 1950-luvulta taaksepäin koskeviin tilastoihin. Myöhemmiltä ajoilta oleellisin muutos lienee noin vuoden 2010 kohdalla olevan pisteen ympärillä olevien arvojen poistaminen tilastoista. Piste on kuitenkin jätetty jäljelle. En tiedä liittyykö tämä siihen, että oman Ilmatieteen laitoksemme tilastojen mukaan vuosi 2010 oli vuoden 1996 jälkeisen ajan kylmin pääkaupunkiseudulla.

Sivumennen sanoen, Ilmatieteen laitoksen mukaan viime vuosi 2019 oli pääkaupunkiseudulla lämpötilansa puolesta varsin lämmin, mutta Sodankylässä tavanomainen. Ja juuri kulunut tammikuu 2020 oli pääkaupunkiseudulla mittaushistorian ylivoimaisesti lämpimin, mutta Sodankylässä melko tavanomainen. 

Sodankylässä viime tammikuu jäi vuoden 1925 tammikuun ennätyslämmöistä peräti 4,4 astetta pakkaselle. Sen sijaan Helsingin Kaisaniemessä vanha vuoden 1930 ennätys lyötiin peräti 1,6 asteella.

* * *

Lopuksi vielä pieni katsaus pohjoisen merijään tämän hetken tilanteeseen. Juuri nyt se on nimittäin peräti mielenkiintoisessa tilanteessa, koska jään laajuus ylittää lähes päivittäin niitä kokoja, joita se on saavuttanut suurimmillaan aikaisempina vuosina. 

Jotta asia olisi selvä, otin siitäkin tilastosta kuvakaappauksen, jossa ovat mukana vain ne vuodet, jolloin arktisen merijään laajuus on jäänyt myös suurimmillaan pienemmäksi kuin eilen.

Kuvasta näkyy, että tämän vuoden jää on jo nyt laajempi kuin kertaakaan vuosina 2006, 2011, 2015, 2016, 2017 ja 2018. Toisaalta arktisen merijään nopea kasvu on juuri taittunut, joten saattaa olla, ettei se saavuta enää muiden vuosien maksimilaajuutta. Tässä yhteydessä on kuitenkin vielä huomioitava se, ettei arktisen jään koko ole koskaan saavuttanut suurinta kokoaan näin aikaisin, joten on todennäköistä, että kyse on vain jään laajenemisen väliaikaisesta hidastumisesta. 

Lopuksi totean, että tämän kirjoituksen kaltaiset blogimerkinnät ovat tarpeellisia vain siksi, ettei näitä uutisia nähdä valtamediassa, joka uutisoi näyttävästi vain narratiivia ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta tukevia tilastotietoja. Toisin sanoen välitän näitä havaintojani pelkästään siksi, ettei kukaan ole antanut journalisteille valtaa valikoida niitä tietoja, jotka liittyvät siihen mahdolliseen ympäristökatastrofiin, jonka torjumiseksi meiltä tavallisilta ihmisiltä vaaditaan suuria uhrauksia alkaen ruokavalion muuttamisesta ja päätyen lasten hankkimisesta pidättäytymiseen.

Jääkäämme siis odottamaan mitä seuraavien noin puolentoista kuukauden aikana tapahtuu siellä, missä ilmastonmuutoksen sanotaan etenevän nopeimmin. Näin saamme mahdollisimman aikaista dokumentoitua tietoa siitä, kuinka ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos etenee. Tai vaihtoehtoisesti aiheen epäillä nykyisten ilmastomallien toimivuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Vihervasemmisto ja maaseudun kurittaminen

Valaistusta suomalaiseen uutispimentoon

Etelä-Amerikassa hurjia lämpökausia

Joulukuussa ei lyöty lämpöennätyksiä

Yle kertoi, että vuosi 2019 oli Suomessa 0,9 astetta vuosien 1981–2010 keskiarvoa lämpimämpi. Se ei ole paljon, mutta joulukuun keskilämpö oli maassamme peräti 3–6 astetta tavanomaista korkeampi. Sellaista meillä ei koeta kuin kerran 10-30 vuodessa, joskin viimeksi sama tapahtui Etelä-Suomessa vuonna 2017 ja Lapissa vuonna 2011.

Mistään ennätyksistä ei kuitenkaan ole kyse, sillä Ilmatieteen laitoksen mukaan Helsingin Kaisaniemessä (tilastojen) lämpimin joulukuu koettiin vuonna 2006, jolloin elohopea osoitti keskimäärin 4,0 °C lämpöä (vuonna 2019 "vain" 2,6 °C). Sodankylässä lämpimintä oli vuonna 1929, jolloin keskilämpö oli -2,2 °C, kun viime kuussa se oli -5,6 °C.

Koska Ilmastonmuutos on globaali eikä lokaali ilmiö ja näkyy ilmastotieteilijöiden mukaan parhaiten ja nopeimmin maapallon pohjoisimmissa osissa, tarkasteltakoon tässä samalla lämpötilojen indikaattoriksi hyvin käyvää arktisen merijään pinta-alaa.

Siihen liittyvät tilastot löytyvät täältä, joten piirsin kuvan eri vuosien joulukuisista lukemista.

Kuvassa herättää huomiota selvä epäjatkuvuuskohta tilaston alkupuolella. En tiedä mistä se johtuu, mutta se ei näy yhtä selvästi napajään laajuutta koskevassa tilastossa (paitsi vuoden 1987 puuttuvana lukuna), eikä myöskään muiden kuukausien tilastoissa.

Niin tai näin. Jos unohdamme tuon tilaston epäjatkuvan alkupään, huomaamme, että vuoden 2019 joulukuu ei ollut pohjoisella napa-alueella mitenkään erityisen lämmin. Päin vastoin, jään pinta-ala oli keskimäärin suurempi kuin vuosina 2006, 2007, 2010, 2012, 2016, 2017 ja 2018. Lisäksi se oli tilaston mukaan viime joulukuuta suurempi epäjatkuvuuskohtaa edeltävinä vuosina 1984 ja 1985.

Jos kuitenkin tarkastellaan koko vuoden 2019 napajään keskimääräistä kokoa, voimme todeta pohjoisen merijään koon olleen keskimäärin varsin pieni. Seuraavaan kuvaan on piirretty napajään vuosittaiset keskimääräiset pinta-alat (laskettuna kuukausittaisten pinta-alojen keskiarvona).

Näemme, että napajää on ollut kulunutta vuotta keskimäärin pienempi vain vuosina 2007 ja 2016. Tämä johtui siitä, että jään pinta-ala oli varsin pieni vuoden 2019 huhtikuusta marraskuuhun, vaikka se ei saavuttanutkaan uutta kuukausittaista minimipinta-alaa yhtenäkään kuukautena. Toisaalta jään pinta-ala oli kohtuullisen suuri tammikuusta maaliskuuhun ja jälleen joulukuussa.

Näyttää siis siltä, että huolimatta Suomen lämpimästä joulukuusta, ei globaali ilmasto viime vuonna ottanut jättiharppausta kohti kuumempaa ilmastoa. Tai ainakaan sellainen ei näkynyt arktisella merijäällä.

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan mitä pohjoisen napa-alueen jää kertoo meille ilmastonmuutoksen etenemisestä alkaneena vuotena. Saavutetaanko esimerkiksi ensi syyskuussa jään uusi minimikoko, jotta 10-20 vuoden kuluttua tapahtuvaksi ennustettu napajään täydellinen sulaminen ja jääkarhujen äärimmäinen ahdinko näyttäisivät hiukan todennäköisemmiltä kuin juuri nyt?

Aiempia ajatuksia samasa aihepiiristä:
2010-luku on ollut mittaushistorian lämpimin vuosikymmen
Mainio uutinen jääkarhuille ja muille huolestuneille
Arktisen merijään laajuus ei ole supistunut vuoden 2012 jälkeen

Millä perusteilla luonnontieteelliset tutkimukset vanhenevat?

Suomen metsäyhdistyksen Hannes Mäntyranta kirjoitti jokin aika sitten Maaseudun tulevaisuudessa siitä kuinka Yleisradio päätti vihreän konsultin ohjaamana, että kymmenen vuotta vanha puiden vuosilustoihin perustuva tutkimus on vanhentunut. Ja lisäksi asiasta kertonut Suomen Kuvalehti jätti asiaa kommentoimaan pyrkineen tutkimusta tekemässä olleen tutkijan vastineen julkaisematta.

Toki mediataloilla on oikeus julkaista mitä haluaa. Toisaalta on selvää, etteivät puiden lustoihin perustuvat mittaustulokset muutu mihinkään kymmenessä eikä edes tuhannessa vuodessa. Siten tutkimuksen "vanhentuneeksi" osoittaminen edellyttäisi sen osoittamista, mikä noiden lustojen tulkinnassa on tehty väärin. Tätä ei kuitenkaan ole tehty sen enempää tieteellisessä kirjallisuudessa kuin vihreiden konsulttienkaan piirissä.

Mäntyrannan kirjoitus palasi mieleeni kun luin tänään Helsingin Sanomista tamperelaisen eläkeläisen kirjoituksen, jossa tämä halusi luottaa tieteeseen, mutta ettei se ole helppoa koska "uutiset ovat kertoneet lähinnä siitä, että ilmasto on kehittynyt eri tavalla kuin mallit ovat ennustaneet". Kirjoituksensa lopuksi hän toisti sen, mitä olen itsekin tässä blogissa tuonut esiin eli että "luottamustani ilmastotieteeseen auttaisi suuresti, jos ilmastotutkijat kertoisivat sel­keästi, millä kriteereillä he katsovat ilmastomallien ennustuskyvyn tulleen tai tulevan testatuksi".

Asia ei ole vähäpätöinen nyt kun ilmastomallien perusteella koko globaalia taloutta ollaan panemassa uuteen uskoon. Kuten kaikki suuret muutokset, aiheuttaa tämä manööveri joillekin ihmisille hyötyä ja toisille tappioita.

Erityisesti jälkimmäisten uhrausten kannalta olisi tärkeää, etteivät heidän uhrauksensa osoittautuisi perusteettomiksi. Siksi myös ilmastomallit olisi asetettava normaalin tieteellisen falsifiointikäytännön alaiseksi.

Lopuksi oikaisen tamperelaisen eläkeläisen kirjoituksesta yhden virheen. Hänen mukaansa "ilmasto­malli.. on äärimmäisen moni­mutkainen, vain harvojen ymmärtämä ja virheille altis tietokoneessa ajettava useiden osamallien muodostama kokonaisuus".

Tämä antaa asiasta liian yksinkertaisen kuvan: tuntemani Ilmatieteen laitoksen - ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta vakuuttuneen - tutkijan mukaan mallit ovat todellisuudessa niin monimutkaisia, ettei niiden kokonaisuutta kykene täydellisesti ymmärtämään yksikään ihminen maailmassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmasto on lämmennyt lähes yhdellä asteella - mutta mistä?
Siirtyviä maalitolppia ja outoja ilmastomalleja
Selityksenä rikki?

Heli Saavalaisen juttu vaatii oikaisun

Olen jo pitkään ihmetellyt ilmastonmuutokseen liittyvän tiedottamisen epärehellisyyttä - jopa tämän blogin ensimmäinen kirjoitus koski sitä. Siksi en ollut lainkaan yllättynyt kun näin tämän aamun Helsingin Sanomissa alla olevan kuvan.

Siinä on kuvattu vuosien ja vuosikymmenten lämpötiloja. Ilmeinen epärehellisyys löytyy 1930-luvun kohdalta, jossa "keskiarvo vuosikymmenittäin" on silminnähden väärässä kohdassa, sillä lähes kaikkien vuosien läpötilat ovat selvästi "keskiarvon" yläpuolella ja lisäksi sen alle jäävät lukemat vain hiukan sitä pienempiä.

Käytettävissäni ei ole koko Suomen keskiarvoja, mutta löysin tietokoneeni muistista aikanaan keräämäni tiedot Helsingin lämpötiloista vuosina 1881-2013. Merkitsin siihen punaisella 10 vuoden liukuvan keskiarvon, joka ilmaisee kullakin kohdalla kymmenen edeltävän vuoden keskiarvoa.

Kuten kuvasta nähdään, muodosti Helsingin kymmenen vuoden keskiarvo selvästi näkyvän piikin 1930-luvun kohdalle. Sitä piikkiä ei kuitenkaan näy HS:n julkaisemassa kuvassa lainkaan. Tuon piikin arvo ylittyy vasta 1990-luvulla.

Lopuksi vielä GISS:in sivulta koostamani kuva Sodankylän ilmastovaihtelusta kymmenen vuoden liukuvine keskiarvoineen. Myös siinä näkyy 1930-luvun piikki, joskin lievempänä kuin Helsingissä.

Minulla ei luonnollisestikaan ole tietoa siitä, onko HS:n julkaiseman kuvan virhe peräisin ilmastotutkijoilta vai toimittajalta. Itse jutussa se on kuitenkin merkitty toimittaja Heli Saavalaisen kokoamaksi, grafiikan on tehnyt Petri Salmén ja lähteenä on mainittu Ilmatieteen laitos. 

Tämän kirjoituksen jälkeen jään odottamaan, korjaako joku edellä mainituista tahoista jutussa olleen ilmiselvän virheen, koska sekä tieteen etiikka että hyvä journalistinen tapa vaativat sen. Mikäli näin ei tapahdu, katson löytämäni virheen osoittavan sekä HS:n toimituksen että Ilmatieteen laitoksen syyllistyneen kansalaisten tahalliseen harhaanjohtamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Ilmaston lämpeneminen kiihtyi noin 0,2 asteella
Todisteet viittaavat tieteelliseen epärehellisyyteen ilmastonmuutostutkimuksessa?
Katastrofismi ja ilmastonmuutos

Pitkä kuuma kesä

Iltalehti uutisoi tänään ennusteen, jonka mukaan kehnot kesäkelit jatkuvat Suomessa myös seuraavat kolme kuukautta. Siitä tuli mieleeni reilun kolmen kuukauden takainen ennuste, jonka mukaan meille piti tulla ennätyskuuma kevät ja alkukesä.

Todellisuudenhan kaikki tiedämme, kesäkuu oli Suomessa joko kylmä tai poikkeuksellisen kylmä, eikä toukokuukaan ollut sen kummempi vaikka huhtikuu olikin lämmin. Kaikkiaan tuo ennuste meni siis aika lailla pieleen.

Tämän päivän uutisoinnin seurauksena päätin käydä katsomassa samaisen instituutin ennusteen seuraaville kolmelle kuukaudelle. Sen mukaan Suomessa on seuraavat kolme kuukautta selvästi normaalia lämpimämpää -  siis toisin kuin Iltalehden tänään uutisoimassa ennusteessa.

Kuten edelle kirjoittamastani ilmenee ja kaikki lukijani varmasti muutenkin tietävät, on näillä pitkän aikavälin ennusteilla vain viihdearvo. Siksi onkin huvittavaa, että myös Ilmatieteen laitos julkaisee yhtä tällaista ennustetta, joka on toki muualla tehty, mutta jota laitoksen meteorologi kuitenkin kommentoi. Sen mukaan tämän vuoden heinä - syyskuun lämpötila ei poikkea normaalista, eikä sitä tee myöskään sademäärä.

Jään siis jännityksellä odottelemaan kuka ennustajista osui tällä kertaa oikeaan. Osoittaakseni meteorologista oppineisuutta tai vaihtoehtoisesti ennustajaeukkomaisuutta esitän tässä myös oman sääennusteeni seuraavan vuoden ajaksi kolmen kuukauden jaksoina.

Sen mukaan heinä - syyskuun aikana on selvästi lämpimämpää kuin sitä seuraavalla kolmen kuukauden jaksolla eli loka - joulukuussa, joka puolestaan on lämpimämpi kuin sitä seuraava kolmen kuukauden jakso. Sitten alkaa lämmetä niin, että vuonna 2016 meillä on edessä pitkä kuuma kesä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ristiriitainen lämpötilaestimaatti
Etelämantereen jäähyllyt sulavat, mutta lämpeneekö manner?
Onko luvassa ennätyskuuma kesä?