Kirkon muuttaminen moskeijaksi olisi käännekohta suomalaisessa yhteiskunnassa

Ylen uutinen kertoi, että Vaasassa on muslimeita niin paljon, että he haluaisivat ostaa kirkon muuttaakseen sen moskeijaksi. Yhteisön johtajan mukaan "tärkeintä olisi saada tarpeeksi suuri keskus, sillä yhteisö kasvaa jatkuvasti. Tarvitsemme rukoussalin, luokkahuoneita ja tilan kulttuurisille ja perheiden toiminnoille."

Jutun mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 140 000 muslimia. Se on varsin tarkasti 2,5 prosenttia kaikista maamme asukkaista ja kasvaa - edelleen saman jutun mukaan - noin 10 000 hengellä eli  seitsemällä prosentilla vuodessa. 

Siksi vaasalaismuslimien toive on hyvin ymmärrettävä. Heidän toivomansa kirkko ei kuitenkaan ole tällä hetkellä myynnissä, mutta - sen omistavan säätiön puheenjohtajan mukaan - "jos nykyinen vuokrasuhde päättyisi, saattaisi kirkko hyvinkin tulla uudestaan myyntiin. Silloin kaikki olisivat periaatteessa samalla viivalla."

Jos Vaasassa käy lähiaikoina niin, että luterilainen kirkko tosiaan muutetaan moskeijaksi, on tapaus luonnollisesti merkittävä käännekohta suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi sillä on symbolinen merkitys, koska sen voi halutessaan nähdä merkkinä kristinuskon taipumisesta islamille. 

On myös huomattava, että sellaisessa tapauksessa olisi mielenkiintoista nähdä naapuruston reaktio tapahtuneeseen. Kertoihan tuore tutkimus, että suomalaisten suhtautuminen moskeijan ilmaantumiseen omaan naapurustoon on jakautunutta: yli kolmannes suomalaisista suhtautuu sellaiseen kielteisesti ja viidennes myönteisesti. Lopuille asialla ei ole sen kummempaa merkitystä.

Jääkäämme siis seuraamaan ruotsinkielisen Pohjanmaan suurimman kaupungin 68 000 asukkaan suhtautumista tilanteen kehittymiseen. Heistä on suomenkielisiä 64,7 %, ruotsinkielisiä 23,2 % ja muita kieliä puhuvia 12,1 %. 

Tässä yhteydessä myös sillä saattaa olla merkitystä, ettei kaupungin asukasluku ole kasvanut juuri lainkaan enää moneen vuoteen, minkä seurauksena Vaasa on jäämässä lähivuosina nopeasti kasvavan Etelä-Pohjanmaan vahvasti suomenkielisen Seinäjoen varjoon alueen johtavana keskuksena. Myös tällä saattaa olla ainakin psykologista merkitystä vaasalaisten identiteettiin.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Tolppanen syyllisti raiskauksista väärää tahoa
Yle ja viharikos
Oulun demari-imaami kiistää oikeuden näkemyksen lapsiraiskausasiassa

Arkkipiispa Tapio Luoma ja kirkko asettuivat Venäjän tueksi

Kristinusko saapui Suomeen keskiajalla ja vakiintui maan länsiosiin ruotsalaisten valloittajien harjoittamassa roomalaiskatolisessa muodossa. 1500-luvulla Kustaa Vaasa joutui kuitenkin vaihtamaan vakiintuneen uskonnontulkinnan luterilaiseksi, koska tarvitsi rahaa maksaakseen Ruotsin vapauttamiseksi ottamansa lainat velkojilleen. Tämän seurauksena Suomeenkin muodostui luterilainen valtionuskonto.

1900-luvulta alkaen luterilainen kirkko on omaksunut maallisen elämän puolelta uudenlaisia tulkintoja ja toimintatapoja. Yksi tällainen muutos oli viime vuosikymmenen kansainvaelluksen aikana nähty asettuminen viranomaisia vastaan muslimien puolesta.  

Tästä muutoksesta kertoi silloinen arkkipiispa Kari Mäkinen vuonna 2018 seuraavasti. "turvapaikkamenettelyssä ei ole kyse solidaarisuudesta tai politiikasta vaan lain ja kansainvälisten sopimusten noudattamisesta. Sen perustana ovat ihmisarvo ja ihmis­oikeudet, joiden kunnioittamiseen Suomi on sitoutunut. Yksikin tapaus, jossa palautettu on vaarassa joutua vainon kohteeksi, rikkoo tätä sitoumusta."

Tämä linja on säilynyt tähän päivään saakka. Siitä saimme kouriintuntuvan todisteen kun nykyinen arkkipiispa Tapio Luoma yhdessä muiden uskonnollisten johtajien kanssa katsoi asiakseen asettua vastustamaan hallituksen suunnittelemaa lakimuutosta Venäjän hybridihyökkäyksen torjumiseksi.  

Kannanotossa todettiin muun muassa seuraavia asioita:

1. Mahdollisten turvapaikanhakijoiden takaisintyönnön sijaan on etsittävä muita ratkaisuja.
2. Erityisesti paperittomilla tulee jatkossakin olla mahdollisuus laillistaa oleskelunsa.
3. Perheenyhdistämistä ei tule entisestään hankaloittaa ja turvapaikanhakijoiden mahdollisuus vaihtaa työperäisen oleskeluluvan hakijaksi tulee säilyttää.
4. Turvapaikkaprosessin aikainen vastaanottoraha tulee säilyttää ennallaan.
5. Kansainvälistä suojelua saavien oleskelulupien pituutta ei saa lyhentää.
6. Palauttamiskieltoa tulee noudattaa kaikissa tilanteissa.
7. Henkilöille, joita ei voida palauttaa, on myönnettävä työn tekoon oikeuttava oleskelulupa tilapäisen oleskeluluvan sijaan.
8. Kansainvälistä suojelua saavien sekä kansalaisuudettomien kansalaisuuden myöntämistä tulee helpottaa. 

Kantaa lakiluonnokseen ovat toki ottaneet muutkin tahot. Sisäministeriön näkemyksen mukaan Venäjä tuskin alkaa tuoda turvapaikanhakijoita Suomen ja Venäjän maastorajalle, koska se tarkoittaisi sekavaa tilannetta myös Venäjän omalla raja-alueella. Se kuitenkin tunnistaa mahdollisuuden ilmiön nopeaan leviämiseen maastorajoille ja siihen on siksi varauduttava.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti katsoi lausunnossaan, että laki on mahdollista säätää, jos se on ehdottoman välttämätöntä. Hän kuitenkin edellyttää luonnokseen tarkennuksia ja täsmennyksiä. 

Myös Itä-Suomen hallinto-oikeus ja Martti Koskenniemi kaipasivat lakiesitykseen muutoksia ennen kuin se voidaan hyväksyä. Koskenniemi kuitenkin totesi vielä erikseen, että on poliittisen harkinnan alaan kuuluva kysymys, onko ihmisoikeussopimusten loukkaukset syytä tehdä.

Poliisihallitus puolestaan totesi, että "jos sulanmaan aikana maastorajan yli saapuu Suomeen hallitsemattomasti ulkomaalaisia siten, että kaikkia Suomeen tulleita ei tavoiteta viranomaisen toimesta, on toiminta omiaan vaarantamaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta Suomessa... Tämä on todennäköisesti myös välineellistämisestä vastuussa olevan Venäjän tavoite."

Evankelis-luterilaisen kirkkomme johto on siten päättänyt yhdessä muiden kirkkokuntien kanssa tukea Venäjää sen hybridisodassa Suomea vastaan. Tämä on hämmästyttävää ottaen huomiota, että järjestöllä on ainutlaatuinen asema suomalaisessa yhteiskunnassa, joka sisältää verovapauden, mutta mahdollistaa jäsenten verotuksen. Ja jälkimmäisen hoitaa vieläpä se maallinen valta, jonka toimia kirkko on nyt asettunut vastustamaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rajalain valmistelu paljasti hyödyllisen idiootin
Itäraja on suljettu, mutta mitä seuraavaksi?
Kirkon ristiretki valkoista heteromiestä vastaan

Oikeuttaako Päivi Räsäsen tapaus vääräuskoisten veren vuodattamisen?

Valtakunnansyyttäjä ei anna periksi, vaan haluaa Päivi Räsäsen (kd) muinaisista kirjoituksistaan korkeimpaan oikeuteen. Näin siitä huolimatta, että sekä käräjä- että hovioikeus totesivat Räsäsen kirjoitukset ja niiden tarkoituksen lainsäädäntömme mukaiseksi. 

Syyttäjän mukaan korkeimman oikeuden päätöksen saaminen on kuitenkin tärkeää, koska "kyse on etenkin siitä, mikä on uskonnon- ja sananvapauden suhde syrjinnän kieltoon sekä milloin ilmaisuja on pidettävä rangaistavuuden alarajan ylittävänä rangaistavana vihapuheena". Perustelu on sikäli hyvä, että tämän jälkeen oikeus kirjoittaa kristinuskon opinkappaleista tulee mitä todennäköisimmin vahvistetuksi kaikissa kotimaisissa oikeusasteissa.

Toisaalta tapausta pitää pohtia myös hiukan pidemmälle. Erityisesti siksi, että maamme uskontojen kirjo on kasvamassa jatkuvan maahanmuuton myötä - ja esimerkiksi islamin pyhä kirja sisältää suoria kehotuksia vakavaan väkivaltaan.

Esimerkkinä tästä toimikoon Koraanin katumuksen suura, jossa sanotaan, että "mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen."

Jos korkein oikeus nyt toteaa Räsäsen odotetusti syyttömäksi, syntyy luonnollisesti kysymys siitä, tulkitaanko päätöksen koskevan myös Koraanin tekstien lainaamista. Sekä käytetäänkö niitä esimerkiksi ei-islamilaisiin ihmisiin kohdistuvaan väkivaltaan - tai jopa terrorismiin - yllyttämiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käräjäoikeus ratkaisi Räsäsen tapauksen, mutta Lehtimäen kiirastuli jatkuu
Omituista
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle

Pakolaisiin suhtautuminen ei ole muuttunut

Yksi tämän blogin kestoaiheista on ollut maahanmuutto, erityisesti humanitaarinen sellainen. Siinähän ongelmana on ollut se, että vainoa ja sotaa paenneiden ihmisten hätää ovat hyödyntäneet myös sellaiset kehitysmaalaiset, joiden ainoana tavoitteena on ollut nostaa elintasoaan - pahimmillaan länsimaisen sosiaaliturvan varassa sekä seksuaali- ja väkivaltarikoksiin syyllistyen.

Tästä äärimmäinen esimerkki oli vuonna 2015 Suomeen saapuneiden ihmisten kansallisuusjakauma, jossa korostuivat siinä vaiheessa rauhallisen Irakin nuoret miehet, joiden määrä oli yli kaksikymmenkertainen verrattuna syyrialaisiin. Näin siitä huolimatta, että pakolaisuuden hyväksyttävä syy olisi silloin ollut Syyrian sisällissota, joka toi muualle Eurooppaan noin 2,3 miljoonaa turvapaikkaa hakevaa henkilöä. 

Tänä päivänä suurin maahanmuuttajaryhmä ovat ukrainalaiset, joista yli kahdeksan miljoonaa on hakenut suojaa eri puolilta Eurooppaa. Toisin kuin kahdeksan vuoden takaiset irakilaiset, he eivät ole aiheuttaneet ongelmia Suomessa tai muualla. 

Uusimmassa Nature-lehdessä julkaistiin kyselytutkimus, jossa selvitettiin eurooppalaisten asenteiden muuttumista humanitaarisiin pakolaisiin, sekä otetaanko ukrainalaiset tulijat vastaan myönteisemmin kuin muualta tulevat turvapaikanhakijat. Siinä oli oli aineistona vuosien 2015–2016 ja 2022 pakolaiskriisien ajalta tehtyjä kyselyitä, joissa oli pyydetty kaikkiaan 33 000 kansalaista viidestätoista Euroopan maasta arvioimaan satunnaisesti vaihtelevia turvapaikanhakijoiden profiileja. 

Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että ihmisten näkemykset tiettyjä ominaisuuksia omaavia turvapaikanhakijoita kohtaan ovat pysyneet huomattavan vakaana ja yleinen tuki on jopa hieman kasvanut ajan kuluessa. Ukrainalaiset turvapaikanhakijat otettiin tervetulleina vastaan vuonna 2022, ja heidän demografisella ja uskonnollisella profiilillaan oli suurempi rooli kuin kansallisuudella. 

Myötämielisyys ukrainalaisia kohtaan ei kuitenkaan tutkimuksen mukaan ole heikentänyt eurooppalaisten tukea muille pakolaisryhmille, kuten muslimipakolaisille, joihin suhtaudutaan tällä hetkellä suunnilleen samalla tavalla tai jopa aavistuksen myötämielisemmin tai jopa hiukan positiivisemmin kuin vuonna 2016. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomata, että syyrialaisiin muslimeihin suhtaudutaan joka tapauksessa selvästi varauksellisemmin kuin ukrainalaisiin kristittyihin. Ja naisiin selvästi myötämielisemmin kuin miespuolisiin turvapaikanhakijoihin.

Vähemmän yllättävää oli se, että tutkimuksen vastaajista itsensä poliittiseen vasemmistoon mieltävät olivat huomattavasti innokkaampia ottamaan vastaan pakolaisia kuin oikeistolaiset. 

Lisäksi panin suurella mielenkiinnolla merkille, ettei maahanmuuttajaväestönsä kanssa vaikeuksissa olleiden ruotsalaisten suhtautuminen turvapaikanhakijoihin ollut muuttunut vuodesta 2016 vuoteen 2022 yhtään negatiivisemmaksi. Länsinaapurissa vallitsi siis ainakin vielä viime vuonna samanlainen sinisilmäisyys kuin viime vuosikymmenellä. 

Harmi kyllä Naturen tutkimuksessa ei valitettavasti ollut mukana suomalaisia. Näin siksi, että vuoden 2016 maahanmuutto poikkesi meillä muusta Euroopasta siinä, etteivät tulijat olleet sotaa käyvästä Syyriasta, vaan tuolloin suhteellisen rauhallisesta Irakista. 

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko tämä ilmeinen turvapaikkaoikeuden väärinkäyttö vaikuttanut ihmisten asenteisiin - sikäli kuin asia nyt edes on yleisessä tiedossa suomalaisten parissa, koska ainakaan valtamediamme ei ole sitä painottanut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteellinen tieto ei tue Kristiina Silvanin ihonvärilausuntoa
Maahanmuuttajien kohtaamisteoria osoittautui virheelliseksi
Leimattu ryhmä

Uskonnottomat englantilaisten ja walesilaisten suurimmaksi ryhmäksi

Yle kertoi, että kristityt ovat menettäneet asemansa Englannin ja Walesin väestön enemmistönä. Toki he ovat edelleen suurin uskonnollisen identiteetin ryhmä, mutta uskonnottomiksi itsensä määrittelevät lähestyvät vuosi vuodelta. Nykyisellä vauhdilla näiden kahden ryhmän välinen järjestys muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana

Tosiasiallisesti sekä kristityt että ylivoimaisesti suurin osa uskonnottomista kantaa mukanaan länsimaista aatteellista perintöä, johon kristinusko on vaikuttanut voimakkaasti. Siitä syystä näiden kahden ryhmän keskinäinen järjestys ei juurikaan vaikuta siihen, kuinka englantilaiset ja walesilaiset suhtautuvat maailmaan.  

Sen sijaan muiden uskontojen vaikutus voisi olla paljon merkittävämpi. Niistä nopeimmin on kasvanut muslimien määrä. Heitä on nykyisin kuitenkin vain noin 6,5 prosenttia, joten vaikka heidän määränsä kasvaisikin nykyisellä tahdilla, kuluu vielä vuosikymmeniä ennen kuin he voisivat ohittaa kumpaakaan edellä mainittua ryhmää. 

Siten Englanti ja Wales pysyvät näillä näkymin maailmankatsomukseltaan länsimaisina britteinä vielä lastenikin sukupolven ajan. Mutta toki voidaan jo nyt nähdä, että hyvin pitkällä aikavälillä seuraava suuri muutos saattaa hyvinkin tulla muslimien taholta. 

Näin käy vain siinä tapauksessa, että sekä heidän maahanmuuttonsa intensiteetti kasvaa että jo Britanniaan päässeiden lapsiluku ylittää merkittävästi uskonnottomien ja kristittyjen perheiden jälkeläisten määrän - eikä heidän joukossaan tapahdu merkittävää sekularisaatiota. Tai sekularisoituneet säilyttävät uskonnottomuudestaan huolimatta islamilaiset arvot samaan tapaan kuin nyt uskontonsa menettäneiden entisten kristittyjen parissa on tapahtunut. 

Uskonnottomuus on lisääntynyt myös Suomessa, mutta meillä kaksi kolmesta asukkaasta on edelleen kristittyjä. Myös muslimeja lienee oleellisesti vähemmän kuin Britanniassa: Wikipedian tuoreen luvun mukaan heitä olisi noin 120 000 -130 000 eli suunnilleen kaksi prosenttia väestöstä. 

Siten Suomen islamisoituminen on vielä paljon kauempana kuin Englannissa tai Walesissa. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö väestön monimuotoistuminen vaikuttaisi lainkaan yhteiskuntaamme, vaikka kristinuskon mukaiset perusarvot säilyvätkin Suomessa valtavirtana läpi tämän vuosisadan.

Tämä on kuitenkin eri asia kuin islamin vaikutus yhteiskunnan toimivuuteen. Sille tuottavat haasteita niin Brittein saarilla kuin Suomessakin monikulttuurissa väistämättömät yhteentörmäykset ja niiden luoma polarisaatio väestöryhmien välillä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Merkillisiä uutisia Britanniasta
Seksuaalivähemmistöjen, naisten ja lasten turvallisuus maksuvälineenä
Demokratia voittaa ellei kansa vaihdu

Vääriä profeettoja

Kaikille suomalaisille lienee tuttua, että Raamatussa varoitetaan vääristä profeetoista. Siis henkilöistä, jotka ovat välittävinään jumalallista tietoa. 

Vääristä profeetoista voitaneen puhua myös silloin, kun vetovoimainen ihminen käyttää valtaansa johtaakseen kansanjoukkoja tyhmyyksiin. Sellaisesta kertoi tämän päivän Helsingin sanomat, jonka mukaan Moskovan ortodoksien patriarkka Kirill ja presidentti Vladimir Putin liittoutuivat kukistaakseen Ukrainan verisessä sodassa. 

Toiseksi ilmeisen vääräksi profeetaksi ilmoittautui muutama päivä sitten Lontoossa Gretha Thunberg, joka ilmoittautui äärivasemmistolaiseksi antikapitalistiksi ja talouskasvun vastustajaksi. Häntä ja hänen kaltaisiaan kuvasi sattuvasti Twitterissä Michael Schellenberg toteamalla, että "vaatimukset tuhota "koko kapitalistinen järjestelmä" tulevat järjestelmän rikkaimmilta, hellitetyimmiltä ja oikeutetuimmilta ihmisiltä. He heijastavat statusahdistustaan ​​maailmaan ja vaativat voimaa tuhota se".

Tosiasia kuitenkin lienee, että sekä Vladimir Putinin että Greta Thunbergin aika maailman parrasvaloissa on loppumassa. Putin kaatuu sotajoukkojensa tuhoutuessa Ukrainassa ja Thunberg assosioiduttuaan äänekkään, mutta olemattoman pienen revolutionistijoukon äänitorveksi. Joukon, jonka edeltäjillä ei ole ansiolistallaan kuin verenvuodatusta, taloudellista sekasortoa ja ympäristökatastrofeja. 

Tosiasia kuitenkin on, etteivät väärät profeetat jätä maailmaa jatkossakaan rauhaan. Sen merkkinä Venäjän ortodoksisen kirkon valtaan ja pitkään traditioon nojaava Kirill säilyttänee asemansa Putinin kaatuessa. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, mistä nousee seuraava väärä profeetta johtamaan ihmisiä harhaan. Ja tuottamaan seuraajilleen vihaa, ahdistusta ja kurjuutta. Ei nimittäin ole syytä epäillä, etteikö sellaista ilmaantuisi meidän tavallisten ihmisten riesaksi ennemmin tai myöhemmin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjän armeija on romahtamassa
Greta teki oikein
Nuoret ilmastoaktivistit Stalinin jalanjäljillä?

Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota

Tämä on toinen osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen ensimmäisessä kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomi (tai oikeastaan sen tiheimmin asuttu etelä- ja länsiosa) joutuivat osaksi Ruotsia, minkä seurauksena maamme kytkeytyi vääjäämättä läntisen maailman kehitykseen. 

Keskiajalla oli syntynyt Pohjoismaiden välinen Kalmarin Unioni, jossa valta siirtyi ajan myötä yhä selkeämmin unionikuninkaalle eli tanskalaisille. Suomen - ja samalla kaikkien pohjoismaiden - tulevan kehityksen kannalta tärkeää oli Kustaa Vaasan onnistunut kapina, joka palautti Ruotsin riippumattomuuden ulkopuolisista tahoista. 

Tämä tapahtui Itämeren kaupankäyntiä hallinneeseen Hansa-liittoon kuuluneen Lyypekin vapaakaupungin tuen avulla. Tämä tuki oli toki maksettava takaisin, eikä se onnistunut muuten kuin varastamalla keskiajalla vaurastuneen katolisen kirkon omaisuus - mille oikeutuksen antoi puolestaan luterilainen uskonpuhdistus. 

Myöhemmin Kustaa teki Ruotsista vielä riippumattoman Lyypekistä katkaisemalla napanuoransa siihen liittoutumalla Tanskan ja Alankomaiden kanssa sekä lyömällä niiden avulla käydyssä sodassa vapaakaupungin. Sen seurauksena Ruotsi - ja sen osana Suomi - irtisanoutui Hansa-kaupungin aiemmin vaatimista ja saamista lähes monopolimaisista ulkomaankauppaeduista. 

Näiden kaikkien saavutusten mahdollistamiseksi ja valtaansa kasvattaakseen Kustaa Vaasa joutui kehittämään Ruotsiin toimivan keskushallinnon veroja keräävine vouteineen ja kirjallisine käskyineen. Kauppa ohjattiin keskusvallan  valvontaan tapulikaupunkijärjestelmän avulla, jolloin myös se saatiin vaurastuttamaan kuninkaan henkilökohtaista omaisuutta sekä valtakuntaa. 

Kustaa Vaasa muutti myös oikeudenkäytön sellaiseksi, että lakituvissa siirryttiin syyllisten etsimiseen ja rankaisemiseen. Aiemmin tapana ollut pyrkimys luoda sovintoa riitelevien osapuolten - ja heidän sukujensa - välille jäi samalla taka-alalle. 

Näiden toimien kautta syntynyt uusi verotus- ja oikeuskäytäntö sekä kirkon otteen kirpoaminen vallasta johtivat kuninkaan vahvaan asemaan. Siinä Kustaa Vaasan alapuolella oli vain hänen palvelijoitaan ja uskollisia alamaisiaan. Tämän vallan tueksi kuningas loi myös vakinaisen armeijan, jonka ylläpito edellytti veroja eli rahaa. 

Rahatalouden merkitys ylipäänsä kasvoi koko valtakunnan alueella, mikä edisti suurtilojaan viljelevän aateliston ja kauppaa käyvien porvareiden asemaa suhteessa muuhun väestöön. Tämä nosti aateliston ja kaupunkien suurporvarit tavallisen rahvaan yläpuolelle. 

Kaiken kaikkiaan Kustaa Vaasan toimien seurauksena syntyi ja vahvistui kuninkaan johtama moderni tai ainakin esimoderni valtio, joka pystyi ohjaamaan koko valtakuntaa haluamaansa suuntaan. Samalla tavallisen kansan elinolojen kehitys kääntyi laskuun seuraavien kahden vuosisadan ajaksi -  näin kävi sekä Ruotsissa että Suomessa. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Eikö Suomessa ole oikeutta eikä kohtuutta?
Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan afrikkalaisia

Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria

Suomalaiset ovat maailman mittakaavassa poikkeuksellisen hyvin koulutettuja. Siitä huolimatta etenkin nuorison käsitys Suomen ja suomalaisten menneisyydestä on hyvinkin hatara.

Tällä blogimerkinnällä alkavassa kirjoitussarjassa yritän osaltani korjata tätä epäkohtaa esittelemällä Suomen historiallista kehitystä nojautuen pitkälti eteläpohjalaisen emeritusprofessori Heikki Ylikankaan esitykseen "Suomen historian solmukohdat" vuodelta 2007. Lisäksi hyödynnän muuta saatavissa olevaa tietoa sekä täydennän kokonaisuutta omilla näkemyksilläni. 

Metsästäjä-keräilijät asuttivat Suomen monelta suunnalta heti jääkauden jälkeen. Suomessa tuolloin asuvien ihmisten geenejä muokkasi kuitenkin noin 3 500 vuotta sitten voimakas väestövirta Siperiasta.

Hyvin tunnetut varhaiskeskiajan Leväluhdan ihmiset olivat yhtä lukuun ottamatta saamelaisten esi-isiä, jotka olivat tuolloin levittäytyneet paljon nykyistä Saamenmaata laajemmalle alueelle. Toisaalta Luistarista ja Hollolasta on löytynyt muinaista DNA:ta, jollaista ei juurikaan esiinny nykysuomalaisissa, mutta joka on yleistä Volgan-Uralin alueella. 

Nykyisen Suomen väestö jakaantuu suunnilleen Pähkinäsaaren rauhan rajaa pitkin kahteen ryhmään. Maanviljelys saapui maahamme noin 5 000 - 4 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, mutta mielenkiintoisesti keskiaikainen DNA on jakaantunut siten, että Lounais- ja Etelä-Suomessa ovat yleisiä muodot, jotka on yhdistetty metsästäjä-keräilijöihin. Idässä ja pohjoisessa esiintyy puolestaan enemmän maatalouteen liitettyjä geenimuotoja. Tämä viittaa siihen, että Suomessa olisi tapahtunut voimakkaita väestöliikkeitä keskiajan kuluessa - tai sitten vähät käytettävissä olevat keskiaikaiset näytteet eivät edusta oikealla tavalla näiden geenien silloisia todellisia suhteita.

Suomen varhaishistorian jälkeen maan joutuminen Ruotsin vallan alle viitoitti siellä asuvan väestön tulevaisuuden. Ylikankaan mukaan se tapahtui pääosin vapaaehtoisesti, koska suomalaisen yhteiskunnan järjestäytyminen ei riittänyt Baltian tapaan sotilaalliseen vastarintaan, vaan vainolaisia voitiin vältellä yksinkertaisesti pakenemalla loppumattomiin metsiin. 

Tästä säännöstä muodosti poikkeuksen muuta maata tiheämmin asuttu Satakunta. Siellä yhteiskunta oli paremmin järjestäytynyt - johon jo maakunnan nimikin viittaa - ja peltoviljelyksen yleisyys pakotti puolustamaan omaisuutta. Niinpä rannikon ruotsalaisasutus jäi Satakunnan kohdalla muuta Suomea ohuemmaksi.

Ruotsalaisten mukana maahan saatiin emämaasta kopioitu oikeusjärjestelmä sekä kristinusko, jotka puolestaan toivat mukanaan yhteiskunnallisen järjestäytymisen. Tässä vaiheessa maan mahtavimpana voimana voidaan pitää katolista kirkkoa, joka omisti peräti 21 prosenttia Ruotsin viljellystä maa-alasta. Sen lisäksi valtaa oli kuninkaalla sekä paikallisesti suurilla suvuilla. 

Näin Suomi oli tullut liitetyksi läntiseen maailmaan. Ja sen tulevaisuus sidottiin sadoiksi vuosiksi Ruotsin kohtaloihin niin hyvässä kuin pahassakin. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ranskalaisia väestönvaihtoja
Ottaisimmeko mallia keskiaikaisesta naisrauhasta?
Viikinkien retket perustuivat teknis-taloudelliseen vallankumoukseen

AlfaTV

Helsingin sanomat kirjoitti pitkän jutun AlfaTV:stä, joka pyrkii kasvamaan merkittäväksi tekijäksi suomalaiseen mediatodellisuuteen. Jutussa korostettiin erityisesti kanavan konservatiivikristillistä taustaa sekä epäiltiin vahvasti sen menestymismahdollisuuksia. Merkittävin asia jutussa oli kuitenkin AlfaTV:n suunnittelema oma uutistuotanto, jossa on tarkoitus nostaa esille myös sellaisia seikkoja, jotka jäävät nykyisissä uutistoimituksissa ilman huomiota. 

Omalta osaltani kokemukset AlfaTV:n ajankohtaisohjelmista rajoittuvat yhteen mielenkiintoiseen keskusteluohjelmaan, jossa juontajana toimi Hjallis Harkimo (liik). Lisäksi olen katsonut vain joitain kanavalta tulleita konsertti- ja/tai elokuvataltiointeja, enkä näillä perusteilla ryhdy tekemään syväanalyysiä sen enempää itse kanavasta kuin siitä kertovasta HS:n jutustakaan. 

Sen sijaan kiinnitän arvoisan lukijani huomion siihen, että kanavan taustalle on ilmaantunut joukko nimekkäitä julkisuuden henkilöitä - joista Harkimo on vain yksi - sekä myös mediatalo Keskisuomalainen. Lisäksi se on hakenut julkisen sanan neuvoston jäsenyyttä. Siten näyttäisi siltä, että AlfaTV:llä on aito pyrkimys korkeatasoiseen tarjontaan erityisesti ajankohtaisohjelmien puolella. 

Tämä on hyvä asia, sillä nykyinen televisioitu uutistarjontamme on mediasta riippuen enemmän tai vähemmän kallellaan vasemmalle. Se ei kuitenkaan ehkä johdu niinkään TV-kanavien tiedostetuista linjauksista, vaan suomalaisen toimittajakunnan voimakkaasta poliittisesta vinoumasta. 

Heistähän ylivoimaisesti suurin osa on ainakin opiskeluvaiheessa vasemmistolaisia ja sielläkin vasemman laidan kulkijoita eli Vasemmistoliiton ja Vihreiden kannattajia. Ja tämä tietenkin näkyy heidän ammatillisessa otteessaan poliittisena vääristymänä.  

Yksi AlfaTV:n suurista haasteista tuleekin olemaan alan ammattikunnan poliittisen suuntautumisen vaikutuksen välttäminen ohjelmien tuotannossa. Sitä vaikeuttaa erityisesti se, että äärimmäinen vasemmisto on viime vuosina luisunut yhä syvemmälle totalitaristiseen suohon, jonka ääriesimerkki on ns. cancel-kulttuuri, jossa ihmisiä pyritään rankaisemaan mielipiteistään. 

Aamun lehti julkaisi myös tästä aiheesta kolumnin, jossa pohdittiin onko suvaitsevaistosta kuoriutunut uusia puritaaneja, jotka sallivat vain omat mielipiteensä. Eivätkä siksi kykene rakentavaan keskusteluun edes niiden kanssa, joiden näkemykset poikkeavat vain hiukkasen heidän omistaan.

Suomessa cancel-kulttuuri ei ole ainakaan vielä saanut samanlaista vaikutusvaltaa kuin rapakon takana - eikä toivottavasti saakaan, sillä me emme sitä kaipaa. Tässä suhteessa HS:n AlfaTV-jutun päättyminen Jussi Saramon (vas) ajatuksiin oli rohkaisevaa. 

Hän nimittäin sanoi, että "aidosti ajattelen, että on todella hyvä, että meillä on useampia vakavasti otettavia uutis- ja ajankohtaiskanavia... ehkä pitää antaa mahdollisuus ennen kuin itse tuomitsee". Näin aion tehdä itsekin, sillä näkemäni Hjalliksen ohjelma ainakin antoi uskoa siihen, että AlfaTV:llä on todellinen mahdollisuus monipuolistaa suomalaisille tarjolla olevaa uutis- ja ajankohtaisohjelmistoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puolueiden kannatus ei vastaa niiden näkyvyyttä Ylen A-studiossa
Martti Häikiö ja punainen vallankumous
Oikea Media

Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle

Suomen uutiset kertoi, että amerikkalaiset professorit ovat pyytäneet maan hallintoa asettamaan taloudellisia pakotteita valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselle, koska tämä on loukannut Päivi Räsäsen (krist) oikeuksia. Kirjeessä todetaan Raija Toiviaisen rikkovan muun muassa YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen artiklaa 18, jossa todetaan kaikille ihmisille kuuluva ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus. 

En tiedä onko esityksellä minkäänlaisia läpimenon mahdollisuuksia. Minun nähdäkseni olisi kuitenkin suomalaisen oikeudenkäytön kannalta tervehdyttävää, mikäli Toiviainen saisi USA:n hallinnolta professorien esittämän näpäytyksen. Onhan hän selkeästi lähtenyt vainoamaan Räsästä tämän perinteisen kristinuskon ja Raamatun mukaisen näkemyksen takia. 

Enkä toivo tätä siksi, että millään tavalla jakaisin Räsäsen näkemyksiä. Päinvastoin, en pidä jumalien olemassaoloa mitenkään todennäköisenä, enkä etenkään näe minkäänlaisia perusteita sille, että Raamatun kaltainen sekava kirja olisi Jumalan sanaa tai että se sisältäisi tähän päivään sopivia käsityksiä ihmisten seksuaalisuudesta.

Sen sijaan pidän sananvapautta yhtenä tärkeimmistä kelvollisen yhteiskunnan edellytyksistä. Ja siksi myös sellaisia näkemyksiä, joita en itse kannata, on voitava sanoa ääneen elleivät ne sisällä suoranaista yllytystä ihmisiä tai kansanryhmiä vastaan. 

Räsäsen julki tulleet kommentit eivät sellaista sisällä, eikä valtakunnansyyttäjällä siksi ole perusteita ajojahdilleen. Eikä myöskään suomalaisella medialla näy olevan sen vertaa tarvetta sananvapauden puolustamiseen, että se olisi selkein sanoin kertonut Toiviaiselle, miksi tämän toiminta on sanan- ja uskonnonvapauden vastaisuutta.

Niinpä näyttää siltä, että tässä tilanteessa suomalainen yhteiskunta tarvitsee ulkopuolista puuttumista sanan- ja uskonnonvapauden turvaamiseksi yhteiskunnassamme. Ja siksi amerikkalaisprofessorien kannanoton läpimenolla Yhdysvaltain hallinnossa olisi tervehdyttävä vaikutus koko suomalaiseen yhteiskuntaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lainsäädäntömme on vajonnut lasten ymmärryskyvyn tasolle
Kuinka poistaa harhainen kultti tuhoamasta yhteiskuntaamme?
Valtakunnansyyttäjä Toiviaisen kyvyt eivät riitä

Rovastin ideologiset ja poliittiset vaikuttimet

Mielipiteensä tämän aamun lehteen saanut rovasti oli huolissaan siitä, kun joku hänen ystävänsä "esitti vakavasti väitteen, että Ylen uutisiin ei voi luottaa". Lisäksi hänen mukaansa "on myös epäilty, että hallituksen ja viranomaisten antamiin tietoihin ei voi eikä pidä luottaa. Samalla on tarjottu vaihtoehtoisia uutislähteitä ja -kanavia unohtaen täysin niiden takana olevat ideologiset ja poliittiset vaikuttimet."

Tämä mielipidekirjoitus oli ajatuksia herättävä. Meillä on siis joukossamme ihmisiä, joille valtion kustantama media ja viranomaiset ovat niin luotettavia, ettei niiden tarjoamaa totuutta sovi epäillä. Eikä varsinkaan tutustua niille vaihtoehtoisiin tiedonlähteisiin. 

Rovasti oli kylläkin huomannut, että "luotettava tiedonvälitys ja yhteiskunnan sisällä vallitseva luottamus ovat yhteiskuntamme eheyttä vahvasti ylläpitäviä asioita", mutta ei ymmärtänyt aluksi mainitsemiensa lähteiden olevan myös inhimillisten ihmisten toimintaa ja sellaisena välittävän vaihtoehtomedioiden tavoin esittäjänsä "ideologiset ja poliittiset vaikuttimet".

Toki rovasti huoli on siinä mielessä aiheellinen, että yhteiskunta on epäilemättä polarisoitunut. Ei vielä samalle asteelle kuin pahimpina taistolaisvuosina minun nuoruudessani, mutta ilmapiirissä on kyllä paljon samaa. 1960-luvullahan Yle asettui vahvasti vasemmiston rinnalle muuta yhteiskuntaa vastaan ja sai siksi jopa pääjohtajansa mukaisen Reporadio-nimenkin.

Samaan tapaan myös nykyinen Yle toimii vahvasti etenkin punavihreiden aatteiden äänitorvena, kuten tämänkin blogin historiassa on monet kerrat todettu. Esimerkiksi Vihreiden puoluekokouksen uutisoinnista on unohdettu ongelmakohtia, on otettu epärehellisesti kantaa metsäsertifikaatteihin ja julkaistu harhaanjohtavaa grafiikkaa, on tehty tahallisia käännösvirheitä väärän mielikuvan luomiseksi ja on syrjitty ajankohtaisohjelmissa eduskunnan toiseksi suurinta puoluetta myös silloin, kun puheena on ollut sen kärkiteema.  

Minusta olisikin hyvä, että Yleisradio ottaisi tosissaan rovastin huolen. Onhan selvää, että ihmiset hakeutuvat vaihtoehtoisten tiedonlähteiden pariin silloin, kun valtakunnallinen media osoittautuu epäluotettavaksi. 

Tosiasia kuitenkin on, että nykymaailmassa ei enää ole neuvostotyyppisesti vain yhtä totuutta julistavaa mediamonopolia. Sen sijaan ihmiset hakevat tietonsa ja analyysinsä sieltä mistä haluavat - vaikkapa näistä professorin ajatuksista. 

Yksi suosituimmista poliittisen keskustelun kanavista on Twitter. Siellä on silmiinpistävää se, että ihmiset seuraavat vain samoin ajattelevia twiittaajia ja sulkevat muunlaiset näkemykset pois. Tämä lisää ymmärtämättömyyttä toisin ajattelevia kohtaan ja lisää ajatusten polarisoitumista.

Itseni on vaikea ymmärtää tätä, sillä lyhyiden viestien media on mitä parhain tapa seurata eri tavoin ajattelevien ihmisten näkemyksiä. Siksi seuraan poliittisia toimijoita Vasemmistoliitosta Kokoomukseen ja Vihreistä Perussuomalaisiin - ja kaikkia muita poliittisia toimijoita näiden väliltä. Enkä etenkään blokkaa ketään pois, vaikka saankin aika ajoin varsin hapanta palautetta omista kommenteistani. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei ymmärtämättömyyteni poista ihmisten halua pysyä omissa samanmielisten kuplissa ilman omaa ajatteluaan haastavia näkemyksiä. Siksi olisi tärkeää, että Yle ottaisi uutisoinnissaan ja ylipäänsä ohjelmatarjonnassaan sellaisen roolin, jossa se pyrkisi esittelemään tasapuolisesti kaikenlaisten poliittisten aatteiden kannattajien näkemyksiä. 

Siten voisimme varjella ihmisten ymmärrystä toisiaan kohtaan - ja sitä kautta myös rakentaa sellaista yhteiskunnallista luottamusta, jota mielipidekirjoitteleva rovasti tarkoitti. Mutta mahtaako Ylen punavihreistä toimittajista olla sellaiseen rehellisyyteen sen sijaan, että he asettaisivat nykyiseen tapaansa etusijalle omat ideologiset ja poliittiset vaikuttimensa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylellinen kuva Vihreistä
Ylen toimintaa valaiseva metsäkeskustelu
Tragikooomista politiikkaa

Miksi ruotsalaiset muuttavat Ahvenanmaalle?

Mediassa oli eilisen aikana ainakin kolme uutista, joiden mukaan aiempaa useampia ruotsalaisperheitä on muuttanut Ahvenanmaalle viime vuoden aikana. Kaikkien juttujen mukaan kyse on lasten kotiopetuksesta, joka ei ole sallittua länsinaapurissa. Suomalaismedioiden uutisoinnissa on kuitenkin mielenkiintoisia nyanssieroja, eikä yksikään niistä kerro suoraan Ahvenanmaalle muuttamisen perimmäisistä syistä.

Iltalehden mukaan "Ahvenanmaalla asui 67 kotiopetuksessa olevaa lasta, joista valtaosa oli ruotsalaisia". Viranomaisten mukaan kotiopetus on sujunut hyvin, mikä tiedetään siksi, että "paikalliset opettajat testaavat säännöllisesti kotiopetettavien lasten osaamista kokein".

Iltalehden mukaan Ruotsin opetusministeri oli kertonut, että "koulun tehtävä on opettaa lapsille myös sosiaalisia taitoja ja 'demokraattiseen yhteiskuntaan kasvamista'". Lisäksi uutinen kertoi, että Ruotsin koulupakon taustalla oli kristillinen yhteisö, "joka kielsi evoluutioteorian ja rankaisi lapsia ruumiillisesti oman opetuksensa yhteydessä".

Ylen uutinen oli paljon niukkasanaisempi eikä maininnut kristillistä yhteisöä. Myös ruotsalaisministerin lausunto oli latteampi: "koulu on olemassa sitä varten, että lapset oppivat taitoa, mutta myös siksi, että he oppivat kanssakäyntiä muiden lasten kanssa".

Lopuksi asiasta uutisoi myös MTV3, mutta paljon niukkasanaisemmin. Joka tapauksessa myös se vahvisti kotiopetuksen laadukkuuden kertomalla Maarianhaminan opetuspäällikön suulla, että "edellytykset ovat otolliset, sillä vanhemmat ovat sitoutuneet ja pitävät asiaa tärkeänä".

Edelle linkittämieni uutisten mukaan ainakin itselleni jäi avoimeksi perimmäinen syy sille, miksi ruotsalaiset pakenevat Ahvenanmaalle. Siis se syy, miksi he haluavat lastensa jättävän ruotsalaisen yhteiskunnan järjestämän kouluopetuksen ja olevan sen sijaan kotiopetuksessa vaikka ulkomailla.

Iltalehden uutinen tosin vihjaisi, että kyse olisi jonkinlaisesta kristillisestä fanatismista ja tieteellisen tiedon kieltämisestä, mutta muut median eivät edes mainitse asiaa. Lisäksi fanatismiin perustuvan opetuksen pitäisi näkyä Ahvenanmaan viranomaisten tekemissä testeissä - mutta se ei näy.

Voisiko kyse olla siten esimerkiksi kouluopetuksen laadusta, joka on tunnetusti ollut kelvotonta Ruotsissa? Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi ahvenanmaalaiseen kotiopetukseen lähdetään juuri nyt kun ruotsalaisetkin koulut ovat onnistuneet parantamaan opetustaan. Lisäksi Ruotsissa on paljon laadukkaita - mutta kalliita - yksityiskouluja.

Edellä läpikäymieni vaihtoehtojen jälkeen jäin pohtimaan sitä, että voisiko kyse olla sittenkin aivan jostain muusta. Eli ruotsalaisen yhteiskunnan yleisestä kehitysmaalaistumisesta, jonka yhdestä merkistä on viime päivinä uutisoitu paljon.

Eli ovatko Ahvenanmaalle lähteneet ruotsalaisperheet sittenkin länsinaapurista maahamme saapuneita pakolaisia, jotka eivät halua lastensa kärsivän naapurimaan ja sen koulujen monikulttuurisesta ilmapiiristä? Ja ovat siksi muuttaneet pois kotimaastaan, jonka koulunkäyntipakko ei edistä lasten siirtämistä siltä turvaan.

Lopuksi totean, etten todellakaan tiedä ruotsalaisten muuttohalujen lisääntymisen syitä. En siis myöskään naapurimaan koulujen monikulttuurisuuden merkitystä sen taustalla. Ja juuri siksi kolmen valtamediamme uutisointi jäi ärsyttämään itseäni jättämällä kertomatta asiaan liittyvät todelliset syyt - ärsyttämään siitä huolimatta, ettei uutisoinnin lähde eli SVT kerro asiasta sen enempää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalainen lapsiin kohdistuva väkivalta ja sen kieltäminen
Lucia-neito ruotsalaisen kulttuurin muutosuhrina
Kielirasismia Pohjoismaiden neuvostossa

Kirkon linja pakolaiskysymyksissä

Arkkipiispa Tapio Luoma perusteli tämän aamun lehdessä kirkon linjaa maahanmuuttokysymyksissä. Luettuani jutun päätin jakaa hänen sanansa myös arvoisille lukijoilleni siltä varalta, etteivät ne ole sattuneet heidän silmiinsä.

Luoman mukaan "eurooppalaiset kirkot ovat sanoneet, että kun hädänalainen ihminen tulee tänne, häntä pitää auttaa. En keksi mitään kristillistä perustetta, jonka mukaan auttamisen voisi asettaa kyseenalaiseksi."

Lisäksi hän totesi, että "sellainen nationalismi ei ole kristillinen, jossa suljetaan muut pois tietoisuudesta ja keskitytään omaan hyvinvointiin. Kirkko on aina ollut globaali ja rajat ylittävä."

Ja lopuksi että "voimakas puhe kristillisistä arvoista saa minut kysymään, mitä ne oikein ovat? Ei kristittyjä ole viime kädessä kutsuttu puolustamaan arvoja vaan elämään todeksi Jeesuksen ylösnousemusta ja rakkautta."

Jutussa tarkennettiin tätä vielä sillä, että on vain yksi kristillinen arvo, joka on Jeesuksen opetus: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Ja ettei Jumalaa saa vetää omien näkemysten takuuhahmoksi.

Edelle kirjoittamani ja lainaamani jälkeen minusta tuntuu, etteivät arkkipiispan sanat tarvitse omaa tulkintaani. Miehen puhe on selkeää, vastaa myös omaa käsitystäni Raamatun sanomasta ja on sen mukaista kuin olemme viimeisten neljän vuoden - siis myös Luoman edeltäjän - aikana havainneet kirkon toiminnassa. Siis siinä toiminnassa, jonka seurakuntien jäsenet rahoittavat maksamalla kirkollisveronsa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arkkipiispa unohti mahdollisen ja todennäköisen eron
Hoksaamaton ja huomaamaton piispa
Seurakunnat demonstroivat maahanmuuttopolitiikkaa vastaan

Afgaanin ilmoitus kotimaahan vakuutti korkeimman hallinto-oikeuden

Iltalehti kertoi Korkeimman hallinto-oikeuden palauttaneen kristityksi kääntyneen afgaanin karkotuspäätöksen takaisin maahanmuuttovirastoon. Tässä tilanteessa Migrin on myönnettävä afgaanille turvapaikka ellei sisäinen pako ole mahdollinen Afganistanissa.

KHO:n päätöksen takana oli afgaanin oivallus kertoa kääntymyksestään Afganistanissa oleville sukulaisilleen ja edelleen tämän ilmoittaminen oikeudelle. Lisäksi hän oli astunut kristilliseen avioliittoon kantasuomalaisen naisen kanssa. Päätös perustui puhtaasti turvapaikanhakijan omaan kertomukseen, jota oikeus piti uskottavana.

KHO:n päätös saattaa olla kauaskantoinen, mikäli siitä seuraa oikeus jäädä Suomeen. Ensinnäkin olisi jännittävää tietää kestääkö KHO:n päätöksen saaneen afgaanin avioliitto kristityn vaimonsa kanssa myös sitten, kun turvapaikkapäätös on saatu. Ja pidättäytyykö hän käymästä moskeijassa ja käy sen sijaan harjoittamassa uskoaan kirkossa. Vai paljastuuko kristityksi kääntyminen ja siitä ilmoittaminen pelkäksi kurpitsavankkuritarinaksi.

Toiseksi tulee olemaan mielenkiintoista nähdä lisääntyvätkö jo muutenkin yleiset kääntymiset kristityksi kesken turvapaikanhakuprosessin - ja etenkin siitä menneet ilmoitukset lähtömaahan. Ja seuraako näistä lisää positiivisia päätöksiä turvapaikanhakijoille. Ja seuraako tästä Suomen kristillisten seurakuntien monikulttuuristuminen. Vai paljastuuko kristityksi kääntyminen ja siitä ilmoittaminen pelkäksi kurpitsavankkuritarinaksi.

Mielenkiintoista olisi tietää myös se onnistuvatko nämä kristillisyyden omaksuneet maahanmuuttajat integroitumaan islamissa pysyneitä maanmiehiään paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan - eli löytämään työpaikan, maksamaan veroja, pidättäytymällä seksuaali- ja muista rikoksista ja niin edelleen. Ja hyväksyvätkö he tyttölapsilleen länsimaiset käytöstavat ja tasa-arvon poikiensa rinnalla. Vai paljastuuko kristityksi kääntyminen ja siitä ilmoittaminen pelkäksi kurpitsavankkuritarinaksi.

Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan odotetaan lopullista päätöstä sikäli kun se saatetaan kaikelle kansalle tiedoksi. Sitä odotellessa on syytä toivoa, että maahanmuuttoviraston lopullinen päätös on oikea - mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan itse maahanmuuttajan, hänen lähipiirinsä ja koko Suomen kansan osalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afgaaninuoret aikuisuuden kynnyksellä
KHO elintasopakolaisten asialla
Hätää pakenevat herättivät pääministerin

Susanna Koski havaitsi kaksinaismoralismia

Kokoomuksen Susanna Koski otti kantaa kirkon ympäristönsuojeluinnostukseen. Hänen mukaansa "kirkkoherroilla tuskin on ilmastopolitiikasta osaamisen kovinta ydintä" - ja on mitä todennäköisimmin oikeassa.

Samalla Koski toi esille kirkon kaksinaismoralismin siinä, että kristilliset seurakunnat ovat saaneet viime vuonna yhteensä 22 miljoonaa euroa tuottoa metsistään. Mikäänhän ei estäisi seurakuntia suojelemasta oma-aloitteisesti metsäomaisuuttaan ja sitä kautta lisäämästä maamme hiilinieluja ja metsiemme monimuotoisuutta - sikäli kuin metsien museoimisesta sellaisia edes seuraa. 

Suomen kirkko on muutenkin politikoinut viime aikoina näyttävästi. Muistamme erityisesti sen ylimmän paimenen aktiivisen roolin viranomaisten työn vaikeuttamiseksi laittomasti maassa oleskelevien elintasopakolaisten suhteen.

Toki kirkolla on kansalaisjärjestönä oikeus tuoda esiin poliittisia näkemyksiään. Samalla voidaan kuitenkin kysyä, vastaavatko kirkon johdon näkemykset seurakuntalaisten näkemyksiä. Eli ovatko piispat ja kirkkoherrat pikemminkin omalla kuin seurakuntalaistensa (saati Suomen kansalaisten) asialla?

Jos vastaus edelliseen kysymykseen on - kuten luulen - että omalla asiallaanhan he ovat, olisi ryhdyttävä miettimään myös valtion osallistumista kirkollisveron keräämiseen. Eikö olisi reilumpaa, että myös kirkko keräisi kymmenyksensä suoraan seurakuntalaisilta sen sijaan, että se rasittaisi sekulaaria valtiota varojenkeruullaan?

Valtiolla tulisikin olla suhteessa seurakuntaan pragmaattinen toimintatapa. Eli mikäli kirkkoa tuetaan nykyisin käytössä olevalla tavalla, tulisi sen pysyä omassa lestissään ja hoitaa vain seurakuntalaistensa hengellisiä tarpeita ja heidän hyvinvointiaan, eikä ainakaan hankaloittaa maallisen vallan toimintaa tai toimia poliittisena painostusjärjestönä asioissa, joissa sillä ei ole osaamista.

Erityisen tuomittavaa tässä suhteessa on etsiä lain rajoja poliittisissa kiistakysymyksissä. Enkä totta puhuakseni näe, miten kaksinaismoralismi Jumalan nimissä toimittaessa olisi eduksi jo Suomessakin vähintään tuhatvuotiselle kristilliselle perinteelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hoksaamaton ja huomaamaton piispa
Helluntaiseurakunnat muutoksen edessä
Uskonnon, uskontotiedon vai logiikan opetusta?

Hoksaamaton ja huomaamaton piispa

Helsingin piispa Teemu Laajasalon toimista paljastui jokin aika sitten kaikenlaisia epäselvyyksiä. Hänen toimessa ollessaan on hänen yrityksensä kirjanpito paljastunut vaikealukuiseksi, mutta se on kiistatta laskuttanut tuloa kirkon töistä. Lisäksi Laajasalon rahankäyttö matkoilla ja muutenkin on ollut hulppeata ja työnantajan ohjeiden vastaista.

Helsingin Sanomat uutisoi tänään siitä, kuinka muut kirkon piirissä toimivat merkkihenkilöt ymmärtävät kovasti Laajasaloa. Tuota ymmärryksen astetta kuvaa Espoon hiippakunnan piispa Ilkka Luoman toteamus, jonka mukaan "pitkälle kyse näyttää olevan hoksaamattomuudesta ja huomaamattomuudesta".

Lisäksi kirkonmiehet muistuttivat oikeusvaltioperiaatteesta, jonka mukaan ihmiset ovat syyttömiä, kunnes toisin todistetaan, ja siitä, että kristinuskon syvin sanoma on anteeksiannossa. Hyväksyttäviä argumentteja toki molemmat.

Itse muistan piispa Laajasalon parhaiten hänen letkeästä huumoristaan. Erityisesti mieleeni on jäänyt hänen leikkisä - vaikkakin millään tavalla tosiasioihin perustumaton - sanailunsa, jonka mukaan nykyisen europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon (ps) mielestä "ainoo semmonen onnistunu lasiasia on kristalliyö", jonka aikana tuhottiin yli 1300 synagogaa, monia juutalaisia hautausmaita, lähes 7000 liikettä ja kotia sekä vietiin yli 30 000 juutalaista keskitysleireihin ja tapettiin lähteestä riippuen 36-91 juutalaista.

Nähtäväksi jää se, millä tavoin Helsingin hiippakunnan paimen hoksaa ja huomaa jatkossa vastaan tulevia asioita. Varmaa lienee kuitenkin se, ettei koira karvoistaan pääse. Eikä korppi korpin silmää noki.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Moniavioinen ja viileä apina
Kristalliyö
Ristiretkeläisten jäljillä

Moniavioinen ja viileä apina

Olen aika harvoin kehunut Helsingin Sanomia. Nyt teen poikkeuksen, sillä lehdessä tänään julkaistu Kristiina Markkasen juttu ansaitsee kiitoksen siitä, että se mainitsi moniavioisuuden yhtenä afrikkalaisen kurjuuden ja terrorismin syistä. Toki terrorismikytkennän vasta aivan jutun lopussa, jonne suurin osa lukijoista ei yleensä jaksa edetä.

Ei niin, ettei vähänkään tarkemmin maailman asioihin perehtynyt ihminen olisi tunnistanut moniavioisuuden aiheuttamia ongelmia. Olen itsekin kirjoittanut esimerkiksi siitä, kuinka vaimottomaksi jääneet nuoret miehet aiheuttavat yhteiskunnallista epävakautta, kehottanut tutkimaan somaleiden moniavioisuuden ja rikollisuuden välistä suhdetta ja todennut yhteyden terrorismin ja moniavioisuuden välillä.

Itselleni Markkasen kirjoituksessa oli uutta kuitenkin se, että afrikkalainen kristillisyys ja Suomen lähetysseura de facto hyväksyvät moniavioisuuden ihmisoikeusnäkökulmaan vedoten. Mielestäni se oli varsin mielenkiintoista.

Markkasen kirjoittama juttu ansaitsi kiitoksen juuri tästä syystä. Siis siksi, että sen tulisi herättää jokaisessa vähänkin ajattelukykyisessä henkilössä kysymyksen siitä, että miksi me emme tee moniavioisuudelle mitään edes kristittyjen piirissä vaan piiloudumme ihmisoikeuksien taakse.

Näin siitä huolimatta, että Markkanen kertoo kirjoituksessaan myös naisista, jotka ovat paenneet näitä "ihmisoikeuksia". Eikä heillä ole vähäisintäkään aikomusta palata takaisin kotiinsa niiden pariin.

Miksi emme siis vaadi edes Suomeen muuttaneita pakolaisia noudattamaan kaksinnaimisen kieltävää lakia, vaikka siitä tiedetään pidemmän päälle seuraavan ilmiselviä yhteiskunnallisia ongelmia. Piiloudummeko mekin valheellisten ihmisoikeuksien taakse, vai pelkäämmekö rasismin leimaa, kuten rotherhamilaiset salliessaan muslimivetoisen etnisesti brittiläisten lasten paritusringin toiminnan vuosikausien ajan siitä huolimatta, että asia oli viranomaisten tiedossa?

* * *

Kun nyt sitten jälleen kerran kirjoitin afrikkalaisuudesta, en malta olla lisäämättä pientä kommenttia Hennes & Mauritzin taannoiseen mainokseen tummahipiäisestä pojasta paita päällään. Paidassa närää herättänyt virke kuului että "Coolest monkey in the jungle", suomeksi "Viidakon viilein apina”.

Vaikka olenkin tutkija, en aio käsitellä sen enempää sitä, että ihminen (ihonväristä riippumatta) kuuluisi normaalien taksonomisten kriteereiden perusteella luokitella pikemminkin simpanssin sukuun - ja sen tieteellisenä lajinimenä tulisi siten olla Pan sapiens - kuin omaan sukuhaaraansa (Homo sapiens). Enkä sitäkään, että maapallon viidakoissa asuvat ihmiset ovat pääosin tummaihoisia.

Tapaus on nostattanut tunteita ympäri maailmaa. Tästä esimerkkinä tämän aamun lehti mainitsee eteläafrikkalaisten bantujen riehuneen siksi villisti (eikä siis viileästi), että H&M päätti sulkea sikäläiset liikkeensä työntekijöiden turvallisuuden takia.

Omalta osaltani odotan suurella kiinnostuksella tapauksen jälkiseurauksia. Erityisesti sitä, onko vaatekauppiaiden ensi kevään ulkomainoksissa viime vuosia harvemmassa tummaihoisia mannekiineja mallaamassa talven jäljiltä lähes kalmankalpeille suomalaisille kaupattavia vain seksuaalibiologisesti strategisimmat ruumiinosat peittäviä vaatekappaleita.

Onhan nähdäkseni mahdollista nähdä tummahipiäisiä naisia sovinistis-rasistisesti sortavana sekin, että valkoihoisille suunnatuissa viesteissä keikistelee kaiken kansan töllötettävänä tummahipiäisiä naisia alusasuisillaan. Miksei siis siitäkin voisi halutessaan loukkaantua?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiirissä:
Moniavioisuuden korkea hinta
Moniavioisuus ja maahanmuuttopolitiikan seuraukset Ruotsissa
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla

Helluntaiseurakunnat muutoksen edessä

Turvapaikanhakijat ovat löytäneet Suomessa yleisimmän luterilaisen kirkon lisäksi myös helluntaiseurakunnan. Siihen liittymisen taustalla voi tietenkin olla aito uskoontulo tai sitten motiivina on turvapaikan saamisen todennäköisyyden kasvattaminen.

Maahanmuuttovirasto yrittää luonnollisesti selvittää kummasta on kysymys, mutta lienee turvallista olettaa, että tulijoita riittää kumpaankin kategoriaan. Samalla on todettava, että mikäli kääntyminen islamista kristillispohjaisiin uskontoihin on todellista, on se parhaimmillaan merkki halusta kotoutua uuteen kotimaahan.

Suomessa on noin 45 000 helluntailaista ja 250 seurakuntaa. Suurimpaan niistä kuuluu 3 600 uskovaista. Toisin sanoen monet seurakunnista ovat varsin pieniä, keskimäärin 180 henkilöä, joten uusien jäsenten virran vaikutukset niiden elämään näkyvät nopeasti.

Jatkossa onkin mielenkiintoista nähdä muuttuuko uushelluntailaiset myös kulttuurisesti samankaltaiseksi kuin seurakunnan aiemmat jäsenet. Vai muuttuuko helluntaiseurakuntien elämä kohti uusien jäsenten vanhaa kulttuuritaustaa.

Samoin on mielenkiintoista nähdä, ovatko kääntymykset pysyviä, vai hakevatko uuskristityt omaa uskonnollista kotiaan vaihtamalla seurakunnasta ja kirkosta toiseen. Joka tapauksessa on selvää, että helluntailaisuus on maassamme murroksen edessä.

Luterilainen kirkko on monin verroin suurempi. Siksi tulijoiden vaikutus siihen näkyy hitaammin. On kuitenkin selvää, etä se mikä näkyy helluntaiseurakunnissa ensin, tulee myöhemmin näkymään myös luterilaisessa kirkossa.

Tämä kaikki kuitenkin sillä varauksella, etteivät uskonnonvaihtonsa seurauksena turvapaikan saaneiden uushelluntailaisten uskonnolliset kääntymykset jää lyhytaikaisiksi. Mikäli tämä vaihtoehto osoittautuu pääsäännöksi, voidaan todeta maahanmuuttoviraston epäonnistuneen pahasti tehtävässään löytää tulijavirrasta aidosti uskonnollisen herätyksen saaneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi uskovaisia pidetään moraalisempina kuin ateisteja?
Seurakunnat demonstroivat maahanmuuttopolitiikkaa vastaan
Muhammedin opetusten pitkä ja synkkä varjo

Voidaanko terrorismi lopettaa?

Kuluneen viikon terrorismi on saanut journalistit pohtimaan, millä vastaavat tapaukset voitaisiin estää. Helsingin Sanomien mukaan "usein psyykkisesti sairaat tekijät imitoivat toisiaan sekä iskuun ryhtymisessä että tekotavassa. Samoin kuin kouluampumisissa, avain tekojen estämisessä on uhan havaitseminen varhain. Se vaikeutuu entisestään, kun iskijät suunnittelevat tekoaan yksin."

Samalla lehti luo olkiukon kertomalla, että terrorismiin ehkäisemiseen "ei ole ­yksinkertaista reseptiä muilla kuin niillä, jotka syyllistävät kaikkia turvapaikkaa hakevia muslimeita terrorismista ja haluavat sulkea heiltä rajat."

Tässä vaiheessa tiedämme, että Venäjän suurlähettiläs ammuttiin Turkissa islamin nimissä. Saksan tapauksesta meillä ei ole varmaa tietoa, mutta ISIS on ottanut tapauksen omakseen.

Jos katsotaan menneeseen, voidaan varsinaista terrorismia nähdä tapahtuneen ainakin islamin nimissä, kansakuntien vapauden puolesta, kristinuskon nimissä sekä poliittisen vallankumouksen puolesta. Esimerkkejä näistä voidaan löytää vastaavasti eilisestä Saksasta, Espanjan baskimaasta, Pohjois-Irlannista ja 1970-luvun Saksasta. Suomessa terrorismiin viittaavaa toimintaa ovat harrastaneet lähinnä poliittiseen vihreyteen kallellaan olevat eläinsuojelijat.

Minun nähdäkseni terrorismiuhan havaitsemiseen kannattaa satsata jossain määrin. Asian kääntöpuolena on kuitenkin ihmisten vapauden heikkeneminen. Näin erityisesti silloin, jos terrorismi pyritään ehkäisemään kokonaan valvontaa kiristämällä.

Valvonnan lisäksi tarvitaan terrorismin syiden ehkäisemistä. Se tarkoittaa uskonnollisen tai poliittisen ääriajattelun ehkäisemistä. Jälkimmäiseen on vaikea nähdä yksinkertaista ratkaisua, sillä aatteet tulevat ja menevät - ja osa ihmisistä sortuu aina ääriajatteluun.

Uskonnollisen väkivallan torjumiseen puolestaan auttaa yhteiskunnan pitäminen mahdollisimman yksiuskontoisena tai kokonaan uskonnottomana. Sen sijaan terrorismia tilataan silloin, kun uskonnolliseen kenttään annetaan syntyä useita keskenään kilpailevia vahvoja uskonnollisia ryhmittymiä.

Sekä kristinuskon että islamin eri lahkoilla näyttää olevan erityisen suuri taipumus tuottaa ääriaineksia, jotka sortuvat vihanpitoon toisin uskovia kohtaan. Se ei tarkoita, että kaikki näihin uskontoryhmiin kuuluvat olisivat valmiita terroritekoihin, vaan vaarana on niiden sisälle kasvavien lukumäärältään useimmiten varsin vähäisten, mutta enemmistön hiljaisesti hyväksymien, ääriainesten syntyminen.

Toisin kuin poliittisen terrorismin suhteen, on uskonnollinen terrorismi vältettävissä ainoastaan pitämällä kansakunnan uskontokirjo mahdollisimman kapeana. Tämän päivän Suomessa se tarkoittaa islamilaisen maahanmuuton pitämistä mahdollisimman pienenä.

Se ei kuitenkaan tarkoita Helsingin Sanomien olkiukon mukaista kaikkien maahanmuuttajien syyllistämistä, vaan ainoastaan tosiasioiden tunnustamista. Siis sitä, että uskonnollinen vastakkainasettelu näyttää johtaneen ennemmin tai myöhemmin terrorismiin taipuvaisen ääriaineksen syntyyn.

Siksi Suomen kannattaa toteuttaa tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa. Mutta samalla meidän täytyy ymmärtää, että muista syistä johtuva terrorismi ei sillä keinolla katoa mihinkään, vaan sen estämiseksi täytyy löytää muunlaiset lääkkeet. "Onneksi" juuri nyt lähes kaikki äärimmäisen tuhoisa terrorismi liittyy islamiin ja on siksi pidettävissä Suomen rajojen ulkopuolella järkevän maahanmuuttopolitiikan avulla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Angela Merkelin suru muistuttaa krokotiilin kyynelistä
Espanjan terrorisminvastaiset lääkkeet
Terrorismi kuriin itsesensuurilla ja muslimiyhteisöjen tuella

Sukulaiseni on alkoholisti

Näin joulun aikana on alkoholin nauttiminen aiheuttanut poliisille ylimääräistä vaivaa. Tämä johtunee ainakin osittain suomalaiskansallisesta tavasta ottaa kunnolla silloin kun otetaan.

Humalatila viisastuttaa niin harvoja, etten ole sellaista vielä tavannut. Sen sijaan uskoisin lähes kaikkien alkoholia vähänkin runsaammin käyttäneiden joskus katuneen humalatilan aikaista käytöstään. Näissä tapauksissa ei kyse ole kuitenkaan merkittävästä yhteiskunnallisesta ongemasta.

Edelle kirjoitetun vastapainona ovat ne lukuisat mukavat ja ikimuistoiset illanvietot, joissa alkoholia on osattu nauttia tunnelman keventäjänä. Tästä syystä jopa Raamattukin toteaa, että "juo viinisi hyvillä mielin".

Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on avautunut pikkuveljensä alkoholismista. Luin jutun eilen ja sitä lukiessa kyynelet nousivat silmiin. Appelsinin kertomus toi liiankin selvästi esiin eräisiin oman nuoruuteni tärkeisiin ihmisiin liittyneitä asioita.

Viittaan tällä omiin läheisiini, jotka pilasivat elämänsä liiallisella alkoholin käytöllä. Heidänkin tapauksessaan kaikki se, mitä päätoimittaja kertoo alkoholistin ja tämän läheisten käyttäytymisestä on päätoimittajan kirjoituksen onnellista loppua lukuun ottamatta toteutunut. Ohjaan siis kiinnostuneet Appelsinin tekstin äärelle.

Appelsinin kertomuksessa on onnellinen loppu. Sen sijaan omista alkoholisoituneista sukulaisistani pisimmälle päässyt eli 68-vuotiaaksi; muut elivät vain 45-, 59- ja 61-vuotiaiksi.

Kukaan heistä ei sortunut siltojen alle ennen kuolemaansa ja heillä kaikilla oli pitkiäkin kuivia jaksoja jotka päättivät rajuihin ryyppyputkiin. He pystyivät siis Appelsiinin pikkuveljen tavoin kontrolloimaan juomisensa aloittamista, eikä kukaan ollut omasta mielestään alkoholisti.

Kuten Appelsinkin toteaa pikkuveljestään, ovat myös nämä minun läheisesti tuntemani ihmiset olleet monella tavoin lahjakkaita. Kaksi oli menestyviä yrittäjiä, jotka itse luomissaan yrityksissä työllistivät myös muita ihmisiä.

Kolmas oli kuulemani mukaan ollut lapsena erityisen nopeaälyinen, mutta alkoholisoitui jo alle kaksikymppisenä. Silti hän oli selvin päin ollessaan mitä miellyttävin ihminen ennen kuin aivot alkoivat ryyppäämisen seurauksena pehmetä. Siis alle nelikymppisenä!

Neljännen tunsin suuren ikäeron takia ainoastaan ihmisrauniona, mutta muiden sukulaisteni mukaan hänet oli nuoruudessaan tunnettu ahkeruudestaan ja muita paremmasta järjenjuoksustaan. Käänne tapahtui kuitenkin jo sodan jälkeen, sillä se oli tehnyt miehestä "rauhattoman".

Appelsin toteaa, että niiden, jotka haluavat alkoholistinsa parasta tulisi osata katsoa totuutta silmiin ja lakata jakamasta ymmärrystä. Voin omien kokemusteni mukaisesti alleviivata tämän.

Esimerkiksi yhdessä oman sukuni tapauksessa eräs ystävällinen alkoholistin kaveri kävi siivoamassa juopon asunnon kerta toisensa jälkeen sillä aikaa kun tämä toipui viikkojen ryyppyputkistaan tärisevänä ja oksentelevana. Näin alkoholisti ei koskaan nähnyt selväjärkisenä sitä (sanan mukaisesti) paskaisuutta, johon hänen ryyppäämisensä oli johtanut. Itse uskon, että tuon kaiken näkemisellä olisi ollut suuri positiivinen vaikutus selvin päin tarkkaan ja siistiin ihmiseen.

Yksi luku alkoholismin surkeutta on perheväkivalta. Valitettavasti olen joutunut näkemään elämässäni sitäkin. Perheväkivalta on äärimmäisen vastenmielistä ja ajan myötä brutalisoituvaa. Siitä syystä niiden jotka siihen syyllistyvät, olisi syytä hakeutua välittömästi hoitoon.

Ja perheväkivallan uhriksi joutuneiden on turha kuunnella vakuutuksia suuresta rakkaudesta, kaiken muuttumisesta ja viimeisistä kerroista ja/tai uhkailua itsemurhasta tai puolison tappamisesta. Sen sijaan heidän kannattaa heti ensimmäisen lyönnin jälkeen katsoa jostain sopiva asunto sekä laittaa avioeroprosessi liikkeelle.

Uskomisesta, toivomisesta ja uhkailun pelkäämisestä ei seuraa muuta kuin raaistuva väkivaltakierre ja lopulta jopa kuoleman riski. Lähteminen sen sijaan saattaa asettaa väkivaltaisen juopon tosiasioiden eteen ja parhaimmillaan aloittaa paranemisprosessin. On siis kaikkien kannalta parempi katkaista väkivaltakierre mieluummin heti kuin seuraavan kerran jälkeen.

Kuten edeltä käy ilmi, on tämä kirjoitus syntynyt sekä päätoimittaja Appelsinin kertomuksen innoittamana, että vuosien takaisten oman neljän sukulaiseni elämän pohjalta, niin kuin minä olen ne lapsena ja nuorena kokenut. Näiden ihmisten ennenaikaisen poismenon jälkeen tilanne on omassa lähisuvussani rauhoittunut. Toivon tämän kirjoituksen kuitenkin auttavan kohti parempaa tulevaisuutta niitä, jotka juuri nyt kärsivät alkoholin kiroista. 

Appelsinin tavoin en kuitenkaan näe syytä suomalaisen alkoholipolitiikan yleisen linjan kiristämiselle: sitä on ennenkin yritetty huonoin tuloksin ja kohtuukäyttäjiä kiusaten. Juopolle rajoituksilla ei ole merkitystä, vaan nykyisessä globaalissa maailmassa hän löytää viinansa alusta asti. 

Tämän osoittivat jo kokemuksemme paljon suljetummasta yhteiskunnasta kieltolain aikana. Sen tärkeimmät seurauksethan olivat laittomuuksien määrän kasvu, juomien muuttuminen vahvemmiksi, kulutuksen lisääntyminen ja verotulojen menettäminen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suloinen salakuljetus Syyriasta Suomeen

Myrsky viskilasissa paljasti valtionhallinnosta oivan säästökohteen

Viina on viisasten suoja