Maria Tolppanen syyllisti raiskauksista väärää tahoa
Yle ja viharikos
Oulun demari-imaami kiistää oikeuden näkemyksen lapsiraiskausasiassa
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
Kristinusko saapui Suomeen keskiajalla ja vakiintui maan länsiosiin ruotsalaisten valloittajien harjoittamassa roomalaiskatolisessa muodossa. 1500-luvulla Kustaa Vaasa joutui kuitenkin vaihtamaan vakiintuneen uskonnontulkinnan luterilaiseksi, koska tarvitsi rahaa maksaakseen Ruotsin vapauttamiseksi ottamansa lainat velkojilleen. Tämän seurauksena Suomeenkin muodostui luterilainen valtionuskonto.
1900-luvulta alkaen luterilainen kirkko on omaksunut maallisen elämän puolelta uudenlaisia tulkintoja ja toimintatapoja. Yksi tällainen muutos oli viime vuosikymmenen kansainvaelluksen aikana nähty asettuminen viranomaisia vastaan muslimien puolesta.
Tästä muutoksesta kertoi silloinen arkkipiispa Kari Mäkinen vuonna 2018 seuraavasti. "turvapaikkamenettelyssä ei ole kyse solidaarisuudesta tai politiikasta vaan lain ja kansainvälisten sopimusten noudattamisesta. Sen perustana ovat ihmisarvo ja ihmisoikeudet, joiden kunnioittamiseen Suomi on sitoutunut. Yksikin tapaus, jossa palautettu on vaarassa joutua vainon kohteeksi, rikkoo tätä sitoumusta."
Tämä linja on säilynyt tähän päivään saakka. Siitä saimme kouriintuntuvan todisteen kun nykyinen arkkipiispa Tapio Luoma yhdessä muiden uskonnollisten johtajien kanssa katsoi asiakseen asettua vastustamaan hallituksen suunnittelemaa lakimuutosta Venäjän hybridihyökkäyksen torjumiseksi.
Kannanotossa todettiin muun muassa seuraavia asioita:
Kantaa lakiluonnokseen ovat toki ottaneet muutkin tahot. Sisäministeriön näkemyksen mukaan Venäjä tuskin alkaa tuoda turvapaikanhakijoita Suomen ja Venäjän maastorajalle, koska se tarkoittaisi sekavaa tilannetta myös Venäjän omalla raja-alueella. Se kuitenkin tunnistaa mahdollisuuden ilmiön nopeaan leviämiseen maastorajoille ja siihen on siksi varauduttava.
Oikeuskansleri Tuomas Pöysti katsoi lausunnossaan, että laki on mahdollista säätää, jos se on ehdottoman välttämätöntä. Hän kuitenkin edellyttää luonnokseen tarkennuksia ja täsmennyksiä.
Myös Itä-Suomen hallinto-oikeus ja Martti Koskenniemi kaipasivat lakiesitykseen muutoksia ennen kuin se voidaan hyväksyä. Koskenniemi kuitenkin totesi vielä erikseen, että on poliittisen harkinnan alaan kuuluva kysymys, onko ihmisoikeussopimusten loukkaukset syytä tehdä.
Poliisihallitus puolestaan totesi, että "jos sulanmaan aikana maastorajan yli saapuu Suomeen hallitsemattomasti ulkomaalaisia siten, että kaikkia Suomeen tulleita ei tavoiteta viranomaisen toimesta, on toiminta omiaan vaarantamaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta Suomessa... Tämä on todennäköisesti myös välineellistämisestä vastuussa olevan Venäjän tavoite."
Evankelis-luterilaisen kirkkomme johto on siten päättänyt yhdessä muiden kirkkokuntien kanssa tukea Venäjää sen hybridisodassa Suomea vastaan. Tämä on hämmästyttävää ottaen huomiota, että järjestöllä on ainutlaatuinen asema suomalaisessa yhteiskunnassa, joka sisältää verovapauden, mutta mahdollistaa jäsenten verotuksen. Ja jälkimmäisen hoitaa vieläpä se maallinen valta, jonka toimia kirkko on nyt asettunut vastustamaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rajalain valmistelu paljasti hyödyllisen idiootin
Itäraja on suljettu, mutta mitä seuraavaksi?
Kirkon ristiretki valkoista heteromiestä vastaan
Valtakunnansyyttäjä ei anna periksi, vaan haluaa Päivi Räsäsen (kd) muinaisista kirjoituksistaan korkeimpaan oikeuteen. Näin siitä huolimatta, että sekä käräjä- että hovioikeus totesivat Räsäsen kirjoitukset ja niiden tarkoituksen lainsäädäntömme mukaiseksi.
Syyttäjän mukaan korkeimman oikeuden päätöksen saaminen on kuitenkin tärkeää, koska "kyse on etenkin siitä, mikä on uskonnon- ja sananvapauden suhde syrjinnän kieltoon sekä milloin ilmaisuja on pidettävä rangaistavuuden alarajan ylittävänä rangaistavana vihapuheena". Perustelu on sikäli hyvä, että tämän jälkeen oikeus kirjoittaa kristinuskon opinkappaleista tulee mitä todennäköisimmin vahvistetuksi kaikissa kotimaisissa oikeusasteissa.
Toisaalta tapausta pitää pohtia myös hiukan pidemmälle. Erityisesti siksi, että maamme uskontojen kirjo on kasvamassa jatkuvan maahanmuuton myötä - ja esimerkiksi islamin pyhä kirja sisältää suoria kehotuksia vakavaan väkivaltaan.
Esimerkkinä tästä toimikoon Koraanin katumuksen suura, jossa sanotaan, että "mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen."
Jos korkein oikeus nyt toteaa Räsäsen odotetusti syyttömäksi, syntyy luonnollisesti kysymys siitä, tulkitaanko päätöksen koskevan myös Koraanin tekstien lainaamista. Sekä käytetäänkö niitä esimerkiksi ei-islamilaisiin ihmisiin kohdistuvaan väkivaltaan - tai jopa terrorismiin - yllyttämiseen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käräjäoikeus ratkaisi Räsäsen tapauksen, mutta Lehtimäen kiirastuli jatkuu
Omituista
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle
Yksi tämän blogin kestoaiheista on ollut maahanmuutto, erityisesti humanitaarinen sellainen. Siinähän ongelmana on ollut se, että vainoa ja sotaa paenneiden ihmisten hätää ovat hyödyntäneet myös sellaiset kehitysmaalaiset, joiden ainoana tavoitteena on ollut nostaa elintasoaan - pahimmillaan länsimaisen sosiaaliturvan varassa sekä seksuaali- ja väkivaltarikoksiin syyllistyen.
Tästä äärimmäinen esimerkki oli vuonna 2015 Suomeen saapuneiden ihmisten kansallisuusjakauma, jossa korostuivat siinä vaiheessa rauhallisen Irakin nuoret miehet, joiden määrä oli yli kaksikymmenkertainen verrattuna syyrialaisiin. Näin siitä huolimatta, että pakolaisuuden hyväksyttävä syy olisi silloin ollut Syyrian sisällissota, joka toi muualle Eurooppaan noin 2,3 miljoonaa turvapaikkaa hakevaa henkilöä.
Tänä päivänä suurin maahanmuuttajaryhmä ovat ukrainalaiset, joista yli kahdeksan miljoonaa on hakenut suojaa eri puolilta Eurooppaa. Toisin kuin kahdeksan vuoden takaiset irakilaiset, he eivät ole aiheuttaneet ongelmia Suomessa tai muualla.
Uusimmassa Nature-lehdessä julkaistiin kyselytutkimus, jossa selvitettiin eurooppalaisten asenteiden muuttumista humanitaarisiin pakolaisiin, sekä otetaanko ukrainalaiset tulijat vastaan myönteisemmin kuin muualta tulevat turvapaikanhakijat. Siinä oli oli aineistona vuosien 2015–2016 ja 2022 pakolaiskriisien ajalta tehtyjä kyselyitä, joissa oli pyydetty kaikkiaan 33 000 kansalaista viidestätoista Euroopan maasta arvioimaan satunnaisesti vaihtelevia turvapaikanhakijoiden profiileja.
Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että ihmisten näkemykset tiettyjä ominaisuuksia omaavia turvapaikanhakijoita kohtaan ovat pysyneet huomattavan vakaana ja yleinen tuki on jopa hieman kasvanut ajan kuluessa. Ukrainalaiset turvapaikanhakijat otettiin tervetulleina vastaan vuonna 2022, ja heidän demografisella ja uskonnollisella profiilillaan oli suurempi rooli kuin kansallisuudella.
Myötämielisyys ukrainalaisia kohtaan ei kuitenkaan tutkimuksen mukaan ole heikentänyt eurooppalaisten tukea muille pakolaisryhmille, kuten muslimipakolaisille, joihin suhtaudutaan tällä hetkellä suunnilleen samalla tavalla tai jopa aavistuksen myötämielisemmin tai jopa hiukan positiivisemmin kuin vuonna 2016. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomata, että syyrialaisiin muslimeihin suhtaudutaan joka tapauksessa selvästi varauksellisemmin kuin ukrainalaisiin kristittyihin. Ja naisiin selvästi myötämielisemmin kuin miespuolisiin turvapaikanhakijoihin.
Vähemmän yllättävää oli se, että tutkimuksen vastaajista itsensä poliittiseen vasemmistoon mieltävät olivat huomattavasti innokkaampia ottamaan vastaan pakolaisia kuin oikeistolaiset.
Lisäksi panin suurella mielenkiinnolla merkille, ettei maahanmuuttajaväestönsä kanssa vaikeuksissa olleiden ruotsalaisten suhtautuminen turvapaikanhakijoihin ollut muuttunut vuodesta 2016 vuoteen 2022 yhtään negatiivisemmaksi. Länsinaapurissa vallitsi siis ainakin vielä viime vuonna samanlainen sinisilmäisyys kuin viime vuosikymmenellä.
Harmi kyllä Naturen tutkimuksessa ei valitettavasti ollut mukana suomalaisia. Näin siksi, että vuoden 2016 maahanmuutto poikkesi meillä muusta Euroopasta siinä, etteivät tulijat olleet sotaa käyvästä Syyriasta, vaan tuolloin suhteellisen rauhallisesta Irakista.
Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko tämä ilmeinen turvapaikkaoikeuden väärinkäyttö vaikuttanut ihmisten asenteisiin - sikäli kuin asia nyt edes on yleisessä tiedossa suomalaisten parissa, koska ainakaan valtamediamme ei ole sitä painottanut.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteellinen tieto ei tue Kristiina Silvanin ihonvärilausuntoa
Maahanmuuttajien kohtaamisteoria osoittautui virheelliseksi
Leimattu ryhmä
Yle kertoi, että kristityt ovat menettäneet asemansa Englannin ja Walesin väestön enemmistönä. Toki he ovat edelleen suurin uskonnollisen identiteetin ryhmä, mutta uskonnottomiksi itsensä määrittelevät lähestyvät vuosi vuodelta. Nykyisellä vauhdilla näiden kahden ryhmän välinen järjestys muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana
Tosiasiallisesti sekä kristityt että ylivoimaisesti suurin osa uskonnottomista kantaa mukanaan länsimaista aatteellista perintöä, johon kristinusko on vaikuttanut voimakkaasti. Siitä syystä näiden kahden ryhmän keskinäinen järjestys ei juurikaan vaikuta siihen, kuinka englantilaiset ja walesilaiset suhtautuvat maailmaan.
Sen sijaan muiden uskontojen vaikutus voisi olla paljon merkittävämpi. Niistä nopeimmin on kasvanut muslimien määrä. Heitä on nykyisin kuitenkin vain noin 6,5 prosenttia, joten vaikka heidän määränsä kasvaisikin nykyisellä tahdilla, kuluu vielä vuosikymmeniä ennen kuin he voisivat ohittaa kumpaakaan edellä mainittua ryhmää.
Siten Englanti ja Wales pysyvät näillä näkymin maailmankatsomukseltaan länsimaisina britteinä vielä lastenikin sukupolven ajan. Mutta toki voidaan jo nyt nähdä, että hyvin pitkällä aikavälillä seuraava suuri muutos saattaa hyvinkin tulla muslimien taholta.
Näin käy vain siinä tapauksessa, että sekä heidän maahanmuuttonsa intensiteetti kasvaa että jo Britanniaan päässeiden lapsiluku ylittää merkittävästi uskonnottomien ja kristittyjen perheiden jälkeläisten määrän - eikä heidän joukossaan tapahdu merkittävää sekularisaatiota. Tai sekularisoituneet säilyttävät uskonnottomuudestaan huolimatta islamilaiset arvot samaan tapaan kuin nyt uskontonsa menettäneiden entisten kristittyjen parissa on tapahtunut.
Uskonnottomuus on lisääntynyt myös Suomessa, mutta meillä kaksi kolmesta asukkaasta on edelleen kristittyjä. Myös muslimeja lienee oleellisesti vähemmän kuin Britanniassa: Wikipedian tuoreen luvun mukaan heitä olisi noin 120 000 -130 000 eli suunnilleen kaksi prosenttia väestöstä.
Siten Suomen islamisoituminen on vielä paljon kauempana kuin Englannissa tai Walesissa. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö väestön monimuotoistuminen vaikuttaisi lainkaan yhteiskuntaamme, vaikka kristinuskon mukaiset perusarvot säilyvätkin Suomessa valtavirtana läpi tämän vuosisadan.
Tämä on kuitenkin eri asia kuin islamin vaikutus yhteiskunnan toimivuuteen. Sille tuottavat haasteita niin Brittein saarilla kuin Suomessakin monikulttuurissa väistämättömät yhteentörmäykset ja niiden luoma polarisaatio väestöryhmien välillä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Merkillisiä uutisia Britanniasta
Seksuaalivähemmistöjen, naisten ja lasten turvallisuus maksuvälineenä
Demokratia voittaa ellei kansa vaihdu
Tämä on toinen osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen ensimmäisessä kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomi (tai oikeastaan sen tiheimmin asuttu etelä- ja länsiosa) joutuivat osaksi Ruotsia, minkä seurauksena maamme kytkeytyi vääjäämättä läntisen maailman kehitykseen.
Keskiajalla oli syntynyt Pohjoismaiden välinen Kalmarin Unioni, jossa valta siirtyi ajan myötä yhä selkeämmin unionikuninkaalle eli tanskalaisille. Suomen - ja samalla kaikkien pohjoismaiden - tulevan kehityksen kannalta tärkeää oli Kustaa Vaasan onnistunut kapina, joka palautti Ruotsin riippumattomuuden ulkopuolisista tahoista.
Tämä tapahtui Itämeren kaupankäyntiä hallinneeseen Hansa-liittoon kuuluneen Lyypekin vapaakaupungin tuen avulla. Tämä tuki oli toki maksettava takaisin, eikä se onnistunut muuten kuin varastamalla keskiajalla vaurastuneen katolisen kirkon omaisuus - mille oikeutuksen antoi puolestaan luterilainen uskonpuhdistus.
Myöhemmin Kustaa teki Ruotsista vielä riippumattoman Lyypekistä katkaisemalla napanuoransa siihen liittoutumalla Tanskan ja Alankomaiden kanssa sekä lyömällä niiden avulla käydyssä sodassa vapaakaupungin. Sen seurauksena Ruotsi - ja sen osana Suomi - irtisanoutui Hansa-kaupungin aiemmin vaatimista ja saamista lähes monopolimaisista ulkomaankauppaeduista.
Näiden kaikkien saavutusten mahdollistamiseksi ja valtaansa kasvattaakseen Kustaa Vaasa joutui kehittämään Ruotsiin toimivan keskushallinnon veroja keräävine vouteineen ja kirjallisine käskyineen. Kauppa ohjattiin keskusvallan valvontaan tapulikaupunkijärjestelmän avulla, jolloin myös se saatiin vaurastuttamaan kuninkaan henkilökohtaista omaisuutta sekä valtakuntaa.
Kustaa Vaasa muutti myös oikeudenkäytön sellaiseksi, että lakituvissa siirryttiin syyllisten etsimiseen ja rankaisemiseen. Aiemmin tapana ollut pyrkimys luoda sovintoa riitelevien osapuolten - ja heidän sukujensa - välille jäi samalla taka-alalle.
Näiden toimien kautta syntynyt uusi verotus- ja oikeuskäytäntö sekä kirkon otteen kirpoaminen vallasta johtivat kuninkaan vahvaan asemaan. Siinä Kustaa Vaasan alapuolella oli vain hänen palvelijoitaan ja uskollisia alamaisiaan. Tämän vallan tueksi kuningas loi myös vakinaisen armeijan, jonka ylläpito edellytti veroja eli rahaa.
Rahatalouden merkitys ylipäänsä kasvoi koko valtakunnan alueella, mikä edisti suurtilojaan viljelevän aateliston ja kauppaa käyvien porvareiden asemaa suhteessa muuhun väestöön. Tämä nosti aateliston ja kaupunkien suurporvarit tavallisen rahvaan yläpuolelle.
Kaiken kaikkiaan Kustaa Vaasan toimien seurauksena syntyi ja vahvistui kuninkaan johtama moderni tai ainakin esimoderni valtio, joka pystyi ohjaamaan koko valtakuntaa haluamaansa suuntaan. Samalla tavallisen kansan elinolojen kehitys kääntyi laskuun seuraavien kahden vuosisadan ajaksi - näin kävi sekä Ruotsissa että Suomessa.
Sarjan kaikki kirjoitukset:Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Eikö Suomessa ole oikeutta eikä kohtuutta?
Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan afrikkalaisia
Suomalaiset ovat maailman mittakaavassa poikkeuksellisen hyvin koulutettuja. Siitä huolimatta etenkin nuorison käsitys Suomen ja suomalaisten menneisyydestä on hyvinkin hatara.
Tällä blogimerkinnällä alkavassa kirjoitussarjassa yritän osaltani korjata tätä epäkohtaa esittelemällä Suomen historiallista kehitystä nojautuen pitkälti eteläpohjalaisen emeritusprofessori Heikki Ylikankaan esitykseen "Suomen historian solmukohdat" vuodelta 2007. Lisäksi hyödynnän muuta saatavissa olevaa tietoa sekä täydennän kokonaisuutta omilla näkemyksilläni.
Metsästäjä-keräilijät asuttivat Suomen monelta suunnalta heti jääkauden jälkeen. Suomessa tuolloin asuvien ihmisten geenejä muokkasi kuitenkin noin 3 500 vuotta sitten voimakas väestövirta Siperiasta.
Hyvin tunnetut varhaiskeskiajan Leväluhdan ihmiset olivat yhtä lukuun ottamatta saamelaisten esi-isiä, jotka olivat tuolloin levittäytyneet paljon nykyistä Saamenmaata laajemmalle alueelle. Toisaalta Luistarista ja Hollolasta on löytynyt muinaista DNA:ta, jollaista ei juurikaan esiinny nykysuomalaisissa, mutta joka on yleistä Volgan-Uralin alueella.
Nykyisen Suomen väestö jakaantuu suunnilleen Pähkinäsaaren rauhan rajaa pitkin kahteen ryhmään. Maanviljelys saapui maahamme noin 5 000 - 4 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, mutta mielenkiintoisesti keskiaikainen DNA on jakaantunut siten, että Lounais- ja Etelä-Suomessa ovat yleisiä muodot, jotka on yhdistetty metsästäjä-keräilijöihin. Idässä ja pohjoisessa esiintyy puolestaan enemmän maatalouteen liitettyjä geenimuotoja. Tämä viittaa siihen, että Suomessa olisi tapahtunut voimakkaita väestöliikkeitä keskiajan kuluessa - tai sitten vähät käytettävissä olevat keskiaikaiset näytteet eivät edusta oikealla tavalla näiden geenien silloisia todellisia suhteita.
Suomen varhaishistorian jälkeen maan joutuminen Ruotsin vallan alle viitoitti siellä asuvan väestön tulevaisuuden. Ylikankaan mukaan se tapahtui pääosin vapaaehtoisesti, koska suomalaisen yhteiskunnan järjestäytyminen ei riittänyt Baltian tapaan sotilaalliseen vastarintaan, vaan vainolaisia voitiin vältellä yksinkertaisesti pakenemalla loppumattomiin metsiin.
Tästä säännöstä muodosti poikkeuksen muuta maata tiheämmin asuttu Satakunta. Siellä yhteiskunta oli paremmin järjestäytynyt - johon jo maakunnan nimikin viittaa - ja peltoviljelyksen yleisyys pakotti puolustamaan omaisuutta. Niinpä rannikon ruotsalaisasutus jäi Satakunnan kohdalla muuta Suomea ohuemmaksi.
Ruotsalaisten mukana maahan saatiin emämaasta kopioitu oikeusjärjestelmä sekä kristinusko, jotka puolestaan toivat mukanaan yhteiskunnallisen järjestäytymisen. Tässä vaiheessa maan mahtavimpana voimana voidaan pitää katolista kirkkoa, joka omisti peräti 21 prosenttia Ruotsin viljellystä maa-alasta. Sen lisäksi valtaa oli kuninkaalla sekä paikallisesti suurilla suvuilla.
Näin Suomi oli tullut liitetyksi läntiseen maailmaan. Ja sen tulevaisuus sidottiin sadoiksi vuosiksi Ruotsin kohtaloihin niin hyvässä kuin pahassakin.
Sarjan kaikki kirjoitukset:Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ranskalaisia väestönvaihtoja
Ottaisimmeko mallia keskiaikaisesta naisrauhasta?
Viikinkien retket perustuivat teknis-taloudelliseen vallankumoukseen
Helsingin sanomat kirjoitti pitkän jutun AlfaTV:stä, joka pyrkii kasvamaan merkittäväksi tekijäksi suomalaiseen mediatodellisuuteen. Jutussa korostettiin erityisesti kanavan konservatiivikristillistä taustaa sekä epäiltiin vahvasti sen menestymismahdollisuuksia. Merkittävin asia jutussa oli kuitenkin AlfaTV:n suunnittelema oma uutistuotanto, jossa on tarkoitus nostaa esille myös sellaisia seikkoja, jotka jäävät nykyisissä uutistoimituksissa ilman huomiota.
Omalta osaltani kokemukset AlfaTV:n ajankohtaisohjelmista rajoittuvat yhteen mielenkiintoiseen keskusteluohjelmaan, jossa juontajana toimi Hjallis Harkimo (liik). Lisäksi olen katsonut vain joitain kanavalta tulleita konsertti- ja/tai elokuvataltiointeja, enkä näillä perusteilla ryhdy tekemään syväanalyysiä sen enempää itse kanavasta kuin siitä kertovasta HS:n jutustakaan.
Sen sijaan kiinnitän arvoisan lukijani huomion siihen, että kanavan taustalle on ilmaantunut joukko nimekkäitä julkisuuden henkilöitä - joista Harkimo on vain yksi - sekä myös mediatalo Keskisuomalainen. Lisäksi se on hakenut julkisen sanan neuvoston jäsenyyttä. Siten näyttäisi siltä, että AlfaTV:llä on aito pyrkimys korkeatasoiseen tarjontaan erityisesti ajankohtaisohjelmien puolella.
Tämä on hyvä asia, sillä nykyinen televisioitu uutistarjontamme on mediasta riippuen enemmän tai vähemmän kallellaan vasemmalle. Se ei kuitenkaan ehkä johdu niinkään TV-kanavien tiedostetuista linjauksista, vaan suomalaisen toimittajakunnan voimakkaasta poliittisesta vinoumasta.
Heistähän ylivoimaisesti suurin osa on ainakin opiskeluvaiheessa vasemmistolaisia ja sielläkin vasemman laidan kulkijoita eli Vasemmistoliiton ja Vihreiden kannattajia. Ja tämä tietenkin näkyy heidän ammatillisessa otteessaan poliittisena vääristymänä.
Yksi AlfaTV:n suurista haasteista tuleekin olemaan alan ammattikunnan poliittisen suuntautumisen vaikutuksen välttäminen ohjelmien tuotannossa. Sitä vaikeuttaa erityisesti se, että äärimmäinen vasemmisto on viime vuosina luisunut yhä syvemmälle totalitaristiseen suohon, jonka ääriesimerkki on ns. cancel-kulttuuri, jossa ihmisiä pyritään rankaisemaan mielipiteistään.
Aamun lehti julkaisi myös tästä aiheesta kolumnin, jossa pohdittiin onko suvaitsevaistosta kuoriutunut uusia puritaaneja, jotka sallivat vain omat mielipiteensä. Eivätkä siksi kykene rakentavaan keskusteluun edes niiden kanssa, joiden näkemykset poikkeavat vain hiukkasen heidän omistaan.
Suomessa cancel-kulttuuri ei ole ainakaan vielä saanut samanlaista vaikutusvaltaa kuin rapakon takana - eikä toivottavasti saakaan, sillä me emme sitä kaipaa. Tässä suhteessa HS:n AlfaTV-jutun päättyminen Jussi Saramon (vas) ajatuksiin oli rohkaisevaa.
Hän nimittäin sanoi, että "aidosti ajattelen, että on todella hyvä, että meillä on useampia vakavasti otettavia uutis- ja ajankohtaiskanavia... ehkä pitää antaa mahdollisuus ennen kuin itse tuomitsee". Näin aion tehdä itsekin, sillä näkemäni Hjalliksen ohjelma ainakin antoi uskoa siihen, että AlfaTV:llä on todellinen mahdollisuus monipuolistaa suomalaisille tarjolla olevaa uutis- ja ajankohtaisohjelmistoa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puolueiden kannatus ei vastaa niiden näkyvyyttä Ylen A-studiossa
Martti Häikiö ja punainen vallankumous
Oikea Media
Suomen uutiset kertoi, että amerikkalaiset professorit ovat pyytäneet maan hallintoa asettamaan taloudellisia pakotteita valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselle, koska tämä on loukannut Päivi Räsäsen (krist) oikeuksia. Kirjeessä todetaan Raija Toiviaisen rikkovan muun muassa YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen artiklaa 18, jossa todetaan kaikille ihmisille kuuluva ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus.
En tiedä onko esityksellä minkäänlaisia läpimenon mahdollisuuksia. Minun nähdäkseni olisi kuitenkin suomalaisen oikeudenkäytön kannalta tervehdyttävää, mikäli Toiviainen saisi USA:n hallinnolta professorien esittämän näpäytyksen. Onhan hän selkeästi lähtenyt vainoamaan Räsästä tämän perinteisen kristinuskon ja Raamatun mukaisen näkemyksen takia.
Enkä toivo tätä siksi, että millään tavalla jakaisin Räsäsen näkemyksiä. Päinvastoin, en pidä jumalien olemassaoloa mitenkään todennäköisenä, enkä etenkään näe minkäänlaisia perusteita sille, että Raamatun kaltainen sekava kirja olisi Jumalan sanaa tai että se sisältäisi tähän päivään sopivia käsityksiä ihmisten seksuaalisuudesta.
Sen sijaan pidän sananvapautta yhtenä tärkeimmistä kelvollisen yhteiskunnan edellytyksistä. Ja siksi myös sellaisia näkemyksiä, joita en itse kannata, on voitava sanoa ääneen elleivät ne sisällä suoranaista yllytystä ihmisiä tai kansanryhmiä vastaan.
Räsäsen julki tulleet kommentit eivät sellaista sisällä, eikä valtakunnansyyttäjällä siksi ole perusteita ajojahdilleen. Eikä myöskään suomalaisella medialla näy olevan sen vertaa tarvetta sananvapauden puolustamiseen, että se olisi selkein sanoin kertonut Toiviaiselle, miksi tämän toiminta on sanan- ja uskonnonvapauden vastaisuutta.
Niinpä näyttää siltä, että tässä tilanteessa suomalainen yhteiskunta tarvitsee ulkopuolista puuttumista sanan- ja uskonnonvapauden turvaamiseksi yhteiskunnassamme. Ja siksi amerikkalaisprofessorien kannanoton läpimenolla Yhdysvaltain hallinnossa olisi tervehdyttävä vaikutus koko suomalaiseen yhteiskuntaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lainsäädäntömme on vajonnut lasten ymmärryskyvyn tasolle
Kuinka poistaa harhainen kultti tuhoamasta yhteiskuntaamme?
Valtakunnansyyttäjä Toiviaisen kyvyt eivät riitä
Mielipiteensä tämän aamun lehteen saanut rovasti oli huolissaan siitä, kun joku hänen ystävänsä "esitti vakavasti väitteen, että Ylen uutisiin ei voi luottaa". Lisäksi hänen mukaansa "on myös epäilty, että hallituksen ja viranomaisten antamiin tietoihin ei voi eikä pidä luottaa. Samalla on tarjottu vaihtoehtoisia uutislähteitä ja -kanavia unohtaen täysin niiden takana olevat ideologiset ja poliittiset vaikuttimet."
Tämä mielipidekirjoitus oli ajatuksia herättävä. Meillä on siis joukossamme ihmisiä, joille valtion kustantama media ja viranomaiset ovat niin luotettavia, ettei niiden tarjoamaa totuutta sovi epäillä. Eikä varsinkaan tutustua niille vaihtoehtoisiin tiedonlähteisiin.
Rovasti oli kylläkin huomannut, että "luotettava tiedonvälitys ja yhteiskunnan sisällä vallitseva luottamus ovat yhteiskuntamme eheyttä vahvasti ylläpitäviä asioita", mutta ei ymmärtänyt aluksi mainitsemiensa lähteiden olevan myös inhimillisten ihmisten toimintaa ja sellaisena välittävän vaihtoehtomedioiden tavoin esittäjänsä "ideologiset ja poliittiset vaikuttimet".
Toki rovasti huoli on siinä mielessä aiheellinen, että yhteiskunta on epäilemättä polarisoitunut. Ei vielä samalle asteelle kuin pahimpina taistolaisvuosina minun nuoruudessani, mutta ilmapiirissä on kyllä paljon samaa. 1960-luvullahan Yle asettui vahvasti vasemmiston rinnalle muuta yhteiskuntaa vastaan ja sai siksi jopa pääjohtajansa mukaisen Reporadio-nimenkin.
Samaan tapaan myös nykyinen Yle toimii vahvasti etenkin punavihreiden aatteiden äänitorvena, kuten tämänkin blogin historiassa on monet kerrat todettu. Esimerkiksi Vihreiden puoluekokouksen uutisoinnista on unohdettu ongelmakohtia, on otettu epärehellisesti kantaa metsäsertifikaatteihin ja julkaistu harhaanjohtavaa grafiikkaa, on tehty tahallisia käännösvirheitä väärän mielikuvan luomiseksi ja on syrjitty ajankohtaisohjelmissa eduskunnan toiseksi suurinta puoluetta myös silloin, kun puheena on ollut sen kärkiteema.
Minusta olisikin hyvä, että Yleisradio ottaisi tosissaan rovastin huolen. Onhan selvää, että ihmiset hakeutuvat vaihtoehtoisten tiedonlähteiden pariin silloin, kun valtakunnallinen media osoittautuu epäluotettavaksi.
Tosiasia kuitenkin on, että nykymaailmassa ei enää ole neuvostotyyppisesti vain yhtä totuutta julistavaa mediamonopolia. Sen sijaan ihmiset hakevat tietonsa ja analyysinsä sieltä mistä haluavat - vaikkapa näistä professorin ajatuksista.
Yksi suosituimmista poliittisen keskustelun kanavista on Twitter. Siellä on silmiinpistävää se, että ihmiset seuraavat vain samoin ajattelevia twiittaajia ja sulkevat muunlaiset näkemykset pois. Tämä lisää ymmärtämättömyyttä toisin ajattelevia kohtaan ja lisää ajatusten polarisoitumista.
Itseni on vaikea ymmärtää tätä, sillä lyhyiden viestien media on mitä parhain tapa seurata eri tavoin ajattelevien ihmisten näkemyksiä. Siksi seuraan poliittisia toimijoita Vasemmistoliitosta Kokoomukseen ja Vihreistä Perussuomalaisiin - ja kaikkia muita poliittisia toimijoita näiden väliltä. Enkä etenkään blokkaa ketään pois, vaikka saankin aika ajoin varsin hapanta palautetta omista kommenteistani.
Tosiasia kuitenkin on, ettei ymmärtämättömyyteni poista ihmisten halua pysyä omissa samanmielisten kuplissa ilman omaa ajatteluaan haastavia näkemyksiä. Siksi olisi tärkeää, että Yle ottaisi uutisoinnissaan ja ylipäänsä ohjelmatarjonnassaan sellaisen roolin, jossa se pyrkisi esittelemään tasapuolisesti kaikenlaisten poliittisten aatteiden kannattajien näkemyksiä.
Siten voisimme varjella ihmisten ymmärrystä toisiaan kohtaan - ja sitä kautta myös rakentaa sellaista yhteiskunnallista luottamusta, jota mielipidekirjoitteleva rovasti tarkoitti. Mutta mahtaako Ylen punavihreistä toimittajista olla sellaiseen rehellisyyteen sen sijaan, että he asettaisivat nykyiseen tapaansa etusijalle omat ideologiset ja poliittiset vaikuttimensa?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylellinen kuva Vihreistä
Ylen toimintaa valaiseva metsäkeskustelu
Tragikooomista politiikkaa