Tamperelainen äärivasemmisto osoitti, ettei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu

Oikeiston ja vasemmiston yläpuolella toimivaksi kansallismieliseksi puolueeksi itsensä kuvaava - ja Wikipedian määritelmän mukaan suomalainen uusfasistinen, nationalistinen ja traditionalistinen yhdistys - Sinimustat - on Suomessa käytännössä täysin merkityksetön. Näin siitä huolimatta, että se on - ainakin oman ilmoituksensa mukaan - onnistunut keräämään riittävästi kannatuskortteja palatakseen rekisteröityjen puolueiden joukkoon. 

Eilisenä vapunpäivänä ilmeni kuitenkin, että Suomesta löytyy yksi taho, joka tahtoo ehdottomasti nostattaa sinimustien kannatusta. Enkä suinkaan tarkoita oikeistolaisesti ajattelevia vaan äärivasemmistolaisia Josif Stalinin henkisen perinnön seuraajia. 

Kiinnitin tähän asiaan huomiota lukiessani eilisen päivän tapahtumista Tampereen Jugend-torilla, jossa poliisin arvion mukaan 50-100 Sinimustan liikkeen kannattajaa oli järjestänyt kulkueen ja tapahtuman. Se nimitäin sai liikkeelle pari sataa vastamielenosoittajaa, jotka tahtoivat välttämättä ottaa yhteen sinimustien kanssa sillä seurauksella, että poliisi joutui taltuttamaan heitä etälamauttimella. 

Tampereen äärivasemmistolaiset vastamielenosoittajat eivät ilmeisesti ole tietoisia siitä, kuinka 1920- ja 30-luvuilla saksalaiskommunistien militantti toiminta ja vallankumouksellisuus loivat olosuhteet, joissa natsit näyttäytyivät monille pelastajina kaaokselta. Erityisesti Weimarin tasavallan aikana yleiset katutappelut äärivasemmistolaisten ja natsien välillä lisäsivät levottomuuksia.

Tämän seurauksena yhä useampi saksalainen alkoi pitää Hitleriä ainoana keinona palauttaa järjestys ja rauha maahan. Ja lopputuloksenhan me kaikki normaalit ihmiset toki tiedämme, mutta äärivasemmistolaiset tamperelaiset ilmeisesti eivät - ja nostattavat siksi sinimustien kannatusta samaan tapaan kuin saksalaiset kommunistit sata vuotta sitten. 

Tälle ilmiölle on olemassa myös suomalainen - sananlaskuksi puettu - viisaus. Sen mukaan "ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus
Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan
Totalitaristiset huligaanit ja rakkauden sanoma

Miksi Saksassa ajettiin autolla torille?

Saksassa epäillään, että vuodesta 2006 Saksassa asunut, noin 50-vuotias saudiarabialainen psykiatriaan ja psykoterapiaan erikoistunut lääkärimies on ajanut Magdeburgin joulutorille ja ajanut sen läpi (raaka video paikalta) kovalla vauhdilla ainakin 400 metrin matkan joulutorin läpi. Hänen oletetaan toimineen yksin.

Saudimiehen autoilun seurauksena joulutorilla on kuollut ainakin kaksi ja loukkaantunut 68 ihmistä. Heistä 15 on kriittisessä tilassa ja 37 saanut vakavia vammoja. Mies asui noin 40 kilometriä Magdeburgista sijaitsevassa Bernburgin kaupungissa ja hänellä oli pysyvä oleskelulupa.

Sikäli tapaus ei ollut yllättävä, että Saksan viranomaiset olivat varoitelleet ihmisiä joulumarkkinoihiin liittyvästä terrorismiriskistä, koska joulumarkkinat ovat "ideologisesti sopiva kohde islamismin motivoimille henkilöille". 

Tapauksen tekee kuitenkin erikoiseksi se, että joidenkin saksalaisten mediatietojen mukaan saudi olisi kirjoitellut sosiaalisessa mediassa positiiviseen sävyyn maahanmuuttokriittisestä AfD-puolueesta. Eikä poliisilla ole toistaiseksi tietoa tekijän motiivista, eli onko se islamistinen vai äärioikeistolainen.

* * *

Suomalaisista poliitikoista pääministeri Petteri Orpo (kok) on viestittänyt tapauksesta ympäripyöreästi ja ketään syyllistämättä, että se on "kauhea uutinen Magdeburgin joulumarkkinoilta. Ajatukseni ovat uhrien perheiden ja ystävien kanssa, ja toivon loukkaantuneiden nopeaa paranemista."

Samoilla linjoilla oli Vasemmistoliiton Minja Koskela, jonka mukaan "Uutiset Saksasta ovat järkyttäviä. Valtavasti voimia jokaiselle, jota asia koskettaa."

Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) sen sijaan otti erilaisen kannan ilmoittamalla niin ikään sosiaalisessa mediassa, että "Eurooppalaisten ei pitäisi elää pelossa. Ei jouluna eikä koskaan. Meidän pitää suojata paitsi rajamme, myös katumme."

* * *

Nähtäväksi siis jää, mistä Saksassa oli lopultakin kyse. Lääkärinä auton ajaja lukeutui koulutettuihin ja siten yleensä Euroopassa toivottuihin maahanmuuttajiin, mutta saudina hänellä oli muslimitausta. Toisaalta mies on - väitetyn - sosiaalisen median käyttäytymisensä perusteella saattanut olla äärioikeistolainen ja jopa islamismia vastustava vapaa-ajattelija.

Tässä vaiheessa selvää on siten vain se, ettei Magdeburgin torilla olisi ajettu autolla ihmisten yli, ellei siellä olisi harjoitettu sellaista maahanmuuttopolitiikkaa, jonka seurauksena maassa asuu nykyisin noin 5,5 miljoonaa muslimia. Siis saman verran kuin Suomessa on asukkaita.

JK kello 14.00. Näyttää siltä, että autoterrorismia huumepäissään harjoittanut henkilö oli 50-vuotias Saudi-Arabiasta kotoisin oleva Itä-Saksassa asuva ex-muslimi, joka kannatti AfD:tä (äärioikeistolainen puolue) ja halusi rangaista Saksaa suvaitsevaisuudesta islamisteja kohtaan. Toisin sanoen hän oli järkensä menettänyt sekopää. Terrosismitilastoihin tämä tapaus mennee äärioikeiston tekemänä terrorismina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hölmöläisten kotimaa
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
Puukottaja tappoi äärimmäisen monikulttuurisessa kaupungissa kolme ihmistä

Viime päivien järkevin kommentti, Petteri Orpo ja Paavo Arhinmäki

Suomalaisen vasemmiston ja valtamedian viime päivien yhteisoperaatio kansanedustaja Kimmo Kiljusen (sd) maanpetostyyppisen toiminnan pitämiseksi poissa julkisuudesta onnistui erinomaisesti. Operaatioon saatiin houkuteltua jopa maan korkein poliittinen johto eli presidentti Alexander Stubb ja pääministeri Petteri Orpo. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei Kiljusen tapaus ole julkisuudesta katoamisen seurauksena kadonnut minnekään, vaan hänen toimintansa oli ja on edelleen täysin tuomittavaa sekä eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajalle anteeksiantamatonta. Ja sen seurauksena Kiljusen poliittinen ura on toivottavasti ohi.

Tänään nimittäin valitaan ulkoasiainvaliokunnalle uusi demaripuheenjohtaja. Tyrkylle ovat asettuneet Johannes Koskinen, Miapetra Kumpula-Natri ja Ville Skinnari. 

Toivoa sopii, että heistä valituksi tuleva ymmärtää tehtävänsä luonteen paremmin kuin edeltäjänsä. Ja toimivat noudattaen sitä Suomen itsenäisyyttä kunnioittavaa perinnettä, jonka Suomen Sosialidemokraattinen puolue omaksui - Väinö Tannerin johdolla - viimeistään talvisodan aattona.

* * *

En olisi enää tänään palannut aiheeseen, ellei Kiljusen toiminnan peittelyn järkevintä kommenttia olisi kuultu eilen sisäministeriön kehityspäällikkö Tarja Mankkiselta. Hän nimittäin linjasi, että "äärioikeisto kuuluu demokratiaan. Meillä on erilaisia puolueita ja erilaisia ideologioita. Ne ovat oikeutettuja ja tärkeä osa demokratiaa. Sen takia on tärkeää, että puhumme väkivaltaisestä äärioikeistosta, eikä äärioikeistosta yleisesti."

Tämä on suomalaisessa yhteiskunnassa harvinaisen järkevää puhetta ja asetti erityisesti pääministeri Petteri Orpon taannoisen kommentin häpeään. Tämähän tuli kertoneeksi, että "pidän kaikenlaisia ääriliikkeitä vaarallisina ja Suomen vakaudelle haitallisina". 

Ilmeisesti pääministeri ei näin sanoessaan tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on joka tapauksessa laaja kirjo poliittisia mielipiteitä, joista osa sijoittuu jollain mittapuulla "poliittisiin ääriin". Ja siksi on tärkeää, että demokratiassa on mahdollisuus ajaa myös näitä näkemyksiä niin kauan, kun siihen käytetyt menettelytavat eivät riko voimassa olevia lakeja tai vaaranna ihmisten turvallisuutta. 

Ilman tätä oikeutta nämä näkemykset voisivat purkautua muuta tietä eli johtaa organisoituun poliittiseen väkivaltaan tai jopa valtiopetokseen. Ja muuttua sitä kautta ihan oikeastikin vaarallisiksi ja Suomen vakaudelle haitallisiksi - toisin kuin säilyessään laillisina, mutta kannatukseltaan marginaalisina.

* * *

Saattaa kuitenkin olla, ettei pääministerin kommentti ollut aivan vakavalla mielellä sanottu, sillä en ole huomannut hänen kommentoineen Helsingin kaupungin apulaispormestari Paavo Arhinmäen (vas) yritystä estää politiikan toisella laidalla olevien ihmisten kokoontumisen lukupiiriin Helsingin keskustan kirjastorakennukseen Oodiin. Eli tämän pyrkimystä estää Suomen perustuslain 13 §:n toteutuminen. 

Minusta viime päivien tapahtumien jälkeen olisi kuitenkin vähintäänkin kohtuullista, että Suomen ylin johto - presidentti tai pääministeri - puolustaisivat selväsanaisesti suomalaisten sanan- ja kokoontumisvapautta. Sekä viime päivien linjaustensa mukaisesti kertoisivat yksiselitteisesti hyväksyvätkö he Arhinmäen äärivasemmistolaisen toiminnan vai pitävätkö myös sitä vaarallisena ja Suomen vakaudelle haitallisena. 

Ohjenuoraksi Stubb ja Orpo voisivat ottaa edellä lainaamani sisäministeriön virkamiehen kommentin sisältämän ajatuksen. Sekä noudattaa sitä jatkossa myös itse.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisuutta, uhkailua ja suuruudenhulluutta
Criticism from the Left Brought a Small Association’s Independence Day March into the Spotlight
A Finnish MP Resigned After Straining Finland-Russia Relations

Presidentti tuomitsi kokoontumiset, joissa on mukana "ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä"

Presidentti Alexander Stubb linjasi eilen, että "Suomessa on kokoontumisvapaus, mutta jos mukana on ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä, tuomitsen. Sellainen ei ole missään nimessä sopivaa suomalaisessa yhteiskunnassa".

Valitettavasti ainakin minulle jäi epäselväksi, että tuomitsiko hän kaikki ääriliikkeet vai ainoastaan rasistiset ääriliikkeet. Lisäksi jäin miettimään, että tarkoittiko hän mukana olemisella tilannetta, jossa tuomittava liike osallistuu yhteisönä vai riittääkö, että mukana on yksittäisiä ääriliikkeissä vaikuttavia henkilöitä. 

Tämä nähtäneen viimeistään itsenäisyyspäivänä, jolloin monenlaiset ihmiset kokoontuvat yhteen. Esimerkiksi Helsingissä "612"-mielenosoitukseen osallistuu lähes varmasti äärioikeistolaisesti ajattelevia henkilöitä ja "Helsinki ilman natseja" mielenosoitukseen taas äärivasemmistolaisia. 

Lisäksi jälkimmäiseen mielenosoitukseen osallistuvilla on aiempina vuosina ollut tapana pyrkiä häiritsemään ensin mainittua tapahtumaa. Mikäli näin käy tänäkin vuonna, toivon presidentin kommentoivan asiaa.

* * *

Toimittaja Ivan Puopolo kertoi eilen sosiaalisessa mediassa kuunnelleensa Youtubesta kaikki löytämänsä aiempien vuosien 612-soihtukulkueen yhteydessä pidetyt juhlapuheet. Niissä korostui hänen mukaansa "todella selvästi isänmaan, suomalaisen kansakunnan, veteraanien sekä suomen kielen ja kulttuurin kunnioitus". 

Lisäksi hän kiinnitti huomionsa siihen, ettei niissä ollut "varsinaista äärioikeistolaista vihaa tai vihanlietsontaa, edes 'flirttailua' sillä en havainnut". Lisäksi hän kertoi, että "maahanmuuttoa ei suoraan mainittu kertaakaan – ei hyvässä eikä pahassa".

Rajuinta olivat - hänen mukaansa - puheisiin sisältyvät maininnat siitä, että "suomalaiset arvot ja identiteetti ovat uhattuina, mutta ei tarkennettu miten".

Puopolo summasi havaintonsa siten, että "ei yksikään puhe ns. valtavirtaretoriikkaa noudattanut, mutta siihen nähden mitä saattoi julkisen keskustelun perusteella odottaa, puheet olivat suorastaan maltillisia. Erittäin vahva isänmaallisuus ja kansallismielisyys veivät puheet kauas monikulttuurisuutta korostavista ihanteista, mutta väkivallan oikeuttamista tai demokratianvastaisuutta ei ollut."

Lopuksi todettakoon, etten aio osallistua mihinkään itsenäisyyspäivän tapahtumaan. Sen sijaan juhlistamme Suomen itsenäisyyttä kotona, syöden puolisoni kanssa kahdestaan juhla-aterian ja katsoen sen jälkeen mitä todennäköisimmin TV:stä - ties kuinka monennen kerran - tuntemattoman sotilaan sekä lisäksi - puolisoni tahdosta - lähetyksen itsenäisyyspäivän vastaanotosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisuutta, uhkailua ja suuruudenhulluutta
Itsenäisyyspäivän tapahtumia ja niskurointia
Vasemmisto ja anarkistit tekivät 85 prosenttia vuoden 2022 terrori-iskuista

Britannian pääministeri otti yksipuolisen kannan maansa mielenosoituksiin

Maahanmuuttajataustaisen henkilön puukkohyökkäys lasten tanssitilaisuuteen on johtanut Isossa-Britanniassa laajeneviin mielenosoituksiin. Niistä saa melko monipuolisen kuvan tästä sosiaalisen median ketjusta. 

Väkivaltaan ovat sen mukaan syyllistyneet ainakin maahanmuuttoa kritisoivat mielenosoittajat - joista ainakin osa on äärioikeistoa - ja muslimimaahanmuuttajat. Lisäksi väkivaltaan on ilmeisesti syyllistynyt myös wokeltavaa vasemmistoa. 

Tämän ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, ettei suurin osa mielenosoittajista ole osallistunut minkäänlaiseen väkivaltaan, vaan on halunnut tuoda esille tyytymättömyytensä kotimaassaan harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan. Nämä ihmiset ovat mitä todennäköisimmin aivan tavallisia brittejä.

* * *

Oma lukunsa ovat kahteen turvapaikanhakijoita majoittaneeseen hotelliin kohdistuneet hyökkäykset. Niiden sijaintipaikoista noin 80 000 asukkaan Tamworthissa on esiintynyt raiskauksia, joista osa on maahanmuuttajataustaisten henkilöiden tekemiä, mutta eivät kaikki. 

Rotherham on hiukan isompi kaupunki, joka tunnetaan noin 30 vuotta toimineesta brittityttöjen raiskausringistä. Sen aikana pakistanilaistaustaiset miehet tekivät seksuaalista väkivaltaa noin 1 400 tytölle ja naiselle. 

Viranomaisilla on tieto tästä touhusta viimeistään vuodesta 1990 alkaen, mutta sen toiminta lopetettiin vasta 23 vuoden kuluttua. Tämä johtui useiden tekijöiden yhdistelmästä, joihin kuuluivat rotu, luokka, uskonto ja sukupuoli. 

Niihin kuului pelko siitä, että tekijöiden etnisyys aiheuttaisi syytöksiä rasismista, mutta myös halveksivat ja seksistiset asenteet pääasiassa työväenluokkaisia uhreja kohtaan. Lisäksi viranomaiset halusivat suojella kaupungin mainetta ja myös heidän koulutuksessaan oli puutteita. Eikä resurssejakaan asian tutkimiseksi tahtonut löytyä. 

Siksi on äärimmäisen mielenkiintoista, että nyt nähdyissä tapahtumissa on esille noussut juuri Rotherham ja siellä maahan pyrkivillä kehitysmaalaisilla bisnestä tekevään hotelliin kohdistunut hyökkäys. Ja ymmärrän hyvin ne syyt, miksei kaupungissa pidetä elintasoperusteisista maahanmuuttajista.

* * *

Briannian tuore työväenpuoluelainen pääministeri Keir Starmer on luonnollisesti ottanut kantaa tapahtumiin. Hänen mukaansa "ihmisillä tässä maassa on oikeus olla turvassa, ja silti olemme nähneet, kuinka muslimiyhteisöjä on kohdistettu, moskeijoihin on hyökätty, muita vähemmistöyhteisöjä on vainottu, natsitervehdyksiä on tehty kaduilla, poliisiin on hyökätty, ja perusteetonta väkivaltaa on käytetty rasistisen retoriikan rinnalla. Joten ei, en epäröi kutsua sitä siksi, mitä se on: äärioikeistolaista huliganismia."

Viitaten alussa linkittämääni sosiaalisen median viestiketjuun, olisi kuitenkin yleisesti ottaen ollut parempi, mikäli pääministeri ei olisi valinnut tässä vaiheessa puoltaan, vaan olisi tuominnut kaikenlaisen väkivallan. Näin siitä huolimatta, että sen epäilemättä aloittivat maahanmuuttovastaiset nuoret miehet, joita Starmer lienee tarkoittanut termillä "äärioikeistolainen". 

Kantaa on toki otettu neutraalimmallakin tavalla. Näin teki Hampshiren poliisin ja rikosten ehkäisyn komissaari sekä konservatiivipoliitikko Donna Jones joka mellakoitsijoiden tuomitsemisen lisäksi kritisoi pääministerin toimintaa. 

Jonesin mukaan Starmerin toimet ovat "johtaneet syytöksiin kaksitasoisesta poliisitoiminnasta, mikä on yllyttänyt mielenosoittajia, jotka väittävät taistelevansa Britannian itsemääräämisoikeuden, identiteetin ja laittoman maahanmuuton pysäyttämisen puolesta." Lisäksi hän kertoi "puhuneensa ihmisten kanssa molemmilta puolilta" ja vaati hallitusta tunnustamaan levottomuuksien perimmäiset syyt, "jotta ne saataisiin loppumaan".

Nähtäväksi siis jää, minkälaisiin poliittisiin ratkaisuihin Britanniasa päädytään. Ja johtavatko ne sikäläisen maahanmuuttopolitiikan muutoksiin vai toimivatko jopa rakennusaineina tuleville - vieläkin rajummille - väestörakenteen muutoksen ajamille yhteiskunnallisille kriiseille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Britannia kuohuu!
Huono, huonompi ja huonoin - sekä yksi hyvä - muslimiuutinen
Irlantilaiset ovat kyllästyneet turvapaikkasirkukseen

Britannia kuohuu!

Juuri nyt kuuluu kummia Iso-Britanniasta, joten sallittakoon päivän toinen postaus (ensimmäinen tässä). 

Kuten olen kirjoittanut englanninkielisessä blogissani, on ruandalaistaustainen nuorukainen puukottanut Pohjois-Englannissa joukon lapsia, minkä seurauksena on maassa nähty paljon mielenosoituksia, joita poliisi on pyrkinyt suitsemaan. 

Tänä iltana tilanne on muuttunut. Nyt näiden valkoisten brittien - äärioikeistolaisiksi leimattujen - massamaahanmuuttovastaisten mielenosoitusten lisäksi on kaduille ilmaantunut aseistettuja muslimiryhmiä, jotka ovat haavoittaneet teräasein useampia valkoihoisia. 

Nähtäväksi jää, miten tilanne etenee. Poliisi näyttäisi olevan varsin voimaton, joten lähteekö maan armeija liikkeelle luodakseen järjestystä. Vai leviävätkö levottomuudet edelleen tuottaen kiihtyvällä tahdilla uusia uhreja.

Nyt jos koskaan kannattaa seurata sosiaalista mediaa. Tilannetta voi seurata ainakin näiltä X:n tileiltä: Europe Invasion, Tommy Robinson ja RadioGenoa, jotka ovat toimineet lähteenä myös tälle kirjoitukselle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huono, huonompi ja huonoin - sekä yksi hyvä - muslimiuutinen
Se mikä ei ole ihmisoikeuksia, maahanmuuttoa tai sisäistä turvallisuutta on aseriisuntaa ja hyödyllisiä idiootteja
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä

Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka

MTV3 on teettänyt mielenkiintoisen kyselyn. Sen mukaan kaikki suomalaiset sukupuoleen katsomatta pitävät ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä sisäistä turvallisuutta erittäin tärkeinä asioina eurovaaleissa. 

Sen sijaan Ukrainan tukeminen on kyllä miehille erittäin tärkeää, mutta naisten mielestä ei ole juurikaan väliä sillä tuetaanko ukrainalaisia heidän taistelussaan Putinin valloittajia vastaan. Sen sijaan kauniimpi sukupuoli pitää erittäin tärkeänä äärioikeiston nousun estämistä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa, kun taas miehiä nämä aiheet eivät kiinnosta kovinkaan paljon.

Tämän perusteella voidaan siis päätellä, että miesten ja naisten äänestyskäyttäytymisessä tullaan näkemään varsin suuria eroja. Tarkalleen ottaen naiset asettunevat paljon sankemmin joukoin punavihreiden ehdokkaiden taakse kun taas miehet antanevat äänensä pikemminkin poliittisen keskiviivan oikealta puolelta tuleville ehdokkaille. 

Tämä ei tietenkään ole yllättävää, sillä onhan jo aiempien tutkimusten perusteella tiedetty, että naiset ovat miehiä useammin kallellaan vasemmalle. Siitä huolimatta heidän välinpitämättömyytensä ukrainalaisten kohtalosta yllätti ainakin allekirjoittaneen. 

Ovathan venäläiset valloittajat harjoittaneet ukrainalaisnaisia ja jopa lapsia kohtaan raakaa seksuaalista ja muuta väkivaltaa siellä, missä vain ovat pystyneet näin tekemään. Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että vanha sanonta, jonka mukaan "nainen on naiselle susi" pätisi tälläkin tavalla.

Samoin tuntuu siltä, etteivät suomalaisnaiset ole täysin sisäistäneet sitä, että Venäjän voitto Ukrainassa vaikeuttaa myös Suomen turvallisuustilannetta, koska se osoittaa, etteivät länsimaat ole viime kädessä valmiita puolustamaan omia liittolaisiaan. Ja siksi Putin saattaa muutama vuosi mahdollisen Ukraina-voittonsa jälkeen hyvinkin testata toimisiko sama logiikka myös NATO-maiden suhteen. 

Tässä yhteydessä on tietenkin todennäköistä, ettei Suomi ole ensimmäisen koeponnistuksen kohde, vaan Putinin armeija todennäköisemmin testaa NATO-maiden reaktioita johonkin sotilaallisesti heikompaan valtioon kuten Baltian tai Balkanin maihin. Mutta siitä huolimatta olisi parempi pysäyttää Kremlin suuruudenhullu diktaattori jo Ukrainaan kuin antaa hänen edes haaveilla länsiliittoutuneiden haastamisesta. 

* * *

En tiedä, mitä hollantilaisnaiset ajattelevat oman maansa turvallisuuspolitiikasta tai Ukrainasta, mutta Alankomaissa on joka tapauksessa tapahtumassa maahanmuuttopoliittinen vallankumous, koska neljä puoluetta Geert Wildersin Vapauspuolueen johdolla on sopinut hallituksen perustamisesta. Mikäli he saavat sovituksi yhteisen ohjelman, on sillä merkittäviä seurauksia hollantilaisnaisten turvallisuuteen.

Ilta-Sanomien mukaan "puolueet lupaavat muun muassa julistaa maahan 'turvapaikkahätätilan', jonka nojalla hallitus aikoo ryhtyä poikkeustoimiin turvapaikka­oikeuden ja perheen­yhdistämisen väli­aikaiseksi rajoittamiseksi sekä sosiaalituen leikkaamiseksi turvapaikanhakijoilta". Toisin sanoen Hollannin vetovoima sosiaaliperusteisten turvapaikanhakijoiden keskuudessa tulee oleellisesti laskemaan aiemmasta. 

Mielenkiintoista kyllä, saman jutun mukaan Vapauspuolue olisi menestymässä erinomaisesti myös eurovaaleissa. Siis toisin kuin Suomen Perussuomalaiset, joille gallupit lupaavat enintään keskinkertaista menestystä. Tässä suhteessa on mielenkiintoista, että hollantilaispuolue on selvästi Purran joukkoja kansalliskonservatiivisempi ryhmittymä - siis vasemmistoretoriikan mukaan "äärioikeistolaisempi".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suuri osa suomalaisista äänestää vihervasemmistoa?
Nuoret ja naiset haluavat Kreikan tielle
Seitsemän prosenttia muslimeita

Vasemmisto ja anarkistit tekivät 85 prosenttia vuoden 2022 terrori-iskuista

Tänään on Norjan tunnetuimman terroriteon vuosipäivä. Näin siksi, että 22. heinäkuuta 2011 Anders Breivik räjäytti Oslon hallintokorttelissa autopommin, joka surmasi kahdeksan ihmistä sekä tappoi Utöyan saarella peräti 69 Norjan työväenpuolueen nuorta jäsentä.

Yle innostui tuoreessa jutussaan kertomaan - ehkäpä vuosipäivän takia - Lahden uusnatsistisesta neljän hengen porukasta, jota poliisi epäilee terroristisessa tarkoituksessa tehdystä törkeästä ampuma-aserikoksesta, kouluttautumisesta terrorismirikoksen tekemistä varten sekä rasistisesta postilaatikon räjäyttämisestä. Joukko oli myös esittänyt tukea Kankaanpään epäillyille uusnatseille. Tämä kaikki on tietenkin ikävää.

En tiedä oliko Ylen tarkoituksena kääntää suomalaisten huomio pois muista terrorismiryhmistä vai jokin muu. Enkä tällä tahdo sanoa, etteikö niin sanottu äärioikeistolainen eli kansallissosialistinen terrorismi voisi olla äärimmäisen vaarallista. Osoittihan Utöyan tapaus, että se saattaa johtaa varsin suuren ihmismäärän hengenmenetykseen. 

Tässä yhteydessä olisi kuitenkin muistettava, ettei uusnatsismi suinkaan ole Euroopan merkittävin terrorismia motivoiva aate. Ja siksi joudun paikkaamaan Ylen juttua kertomalla aiheeseen liittyvästä tuoreesta tilastotiedosta, jonka on julkaissut Euroopan Unioni. 

Tämän raportin suomalaisesta tiivistelmästä näemme, että EU:ssa kirjattiin 28 toteutettua, epäonnistunutta tai estettyä terrorismi-iskua. Niistä toteutui 16, joista valtaosa (13) liittyi vasemmisto- ja anarkistiterrorismiin, kaksi jihadistiterrorismiin ja yksi oikeistoterrorismiin. 

Toisin sanoen poliittinen vasemmisto toteutti noin 85 prosenttia kaikista vuoden 2022 terrori-iskuista. Viime vuonna kirjattiin kuitenkin vain neljä kuolonuhria, joista kaksi johtui jihadistien terrori-iskuista ja kaksi oikeistolaisesta terrori-iskusta. Näyttää siten siltä, että innokkaimmat terroristit ovat onneksi myös näistä kaikista ääliöistä tumpeloimpia.

Mielenkiintoista kyllä, viime vuoden aikana vasemmistolaisten ja anarkististen ääritoimijoiden väkivaltaisten hyökkäysten keskeinen kohde oli poliisi. Heitä kohtaan käytiin ennalta suunnitelluin ja kohdennetuin hyökkäyksin sekä palveluksessa että vapaalla - muun muassa iskuilla yksityisajoneuvoihin ja koteihin.

Omalta osaltani totean tästä kaikesta vain sen, että suomalainen verorahoitteinen media olisi voinut totuuden nimissä uutisoida tämän raportin nyt nähdyn artikkelin sijaan, jotta suomalaiset olisivat saaneet todenmukaisen kuvan Euroopassa esiintyvästä terrorismista. Nythän se on Ylen viimeaikaisen uutistarjonnan perusteella vääristynyt pahasti - ja sen tuore artikkeli vain lisäsi tätä vääristymää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko tarkka tieto terrorismiepäillyn taustasta merkki suomalaismedioiden muutoksesta?
Erdogan on Ruotsin suhteen valitettavan oikeassa - mutta terroristeja ymmärretään myös Suomessa
Mikä on Pariisin murhaajan kansallisuus?

Äärioikeiston kapina

Tämä on kolmastoista osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen kahdennessatoista kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomi itsenäistymisensä ja sisällissodan jälkeen sai demokratian, jota luonnehti poikkeuksellisen vahva toimeenpanovalta.

Monien muiden Euroopan maiden tavoin myös Suomessa esiintyi 1920- ja 1930-luvuilla äärioikeiston pyrkimyksiä ottaa valta käsiinsä. Tämä liikehdintä syntyi vastareaktiona maan alle painettujen Neuvostoliiton tukemien kommunistien aktiivisuuden kanavoiduttua ammattiyhdistyksiin ja siitä seuranneisiin jatkuviin lakkoihin. 

Niitä yritettiin ensin tukahduttaa rikkurityövoimalla, jota kerättiin varsinkin Etelä-Pohjanmaalta. Kun se ei tehonnut ajautui oikeisto yhä radikaalimmaksi Lapuan liikkeeksi ja ryhtyi väkivaltaiseksi kommunisteja ja heihin myötämielisesti suhtautuviksi arveltuja kohtaan. 

Suomalainen oikeistoradikalismi oli vahvinta Etelä-Pohjanmaalla, koska maakunta oli vanhastaan tervanpolton ja muun esikapitalismin kautta omaksunut muuta maata paremmin aktiivisen asenteen taloudelliseen toimintaan, mutta epävakautta yleensä luova maaton väestö oli lähtenyt - saman aktiivisuuden innoittamana - vuolemaan kultaa Amerikkaan. Siten Etelä-Pohjanmaan väestö oli vaurasta ja taloudellisesti poikkeuksellisen tasa-arvoista. 

Tämän seurauksena maakuntaan jääneet ihmiset omaksuivat muuta maata oleellisesti konservatiivisemman asenteen maailman tapahtumia kohtaan. Ja se sai 1920-luvulla jopa äärioikeistolaisia piirteitä: erityisesti Italian Benito Mussolinia ihailtiin. 

Avoimesti fasismia ihailleita ihmisiä oli kuitenkin Etelä-Pohjanmaalla vain vähän. Lisäksi väestön enemmistö säilyi laillisuuden kannalla, millä oli ratkaiseva merkitys myöhemmissä, vuoden 1932, tapahtumissa.  

Äärioikeiston kannatus nousi ensin kaikkialla Suomessa, mutta kääntyi nopeaan laskuun sen jälkeen, kun Lapuan liikkeen edustajat erehtyivät muiluttamaan entisen presidentin, Kaarlo Juho Ståhlbergin, ja tämän vaimon 15.10.1930. Samalla äärioikeistolaisten ydin radikalisoitui entisestään ja lähti helmi-maaliskuussa 1932 kapinaan laillista esivaltaa vastaan Mäntsälässä.  

Kapinan torppasi presidentti Svinhufvudin koko kansalle suunnattu laillista menoa korostava puhe, eivätkä maaseudulta väen värväämistä yrittäneet lapualaiset saaneet rekrytoitua apuvoimia Mäntsälään. Lopputuloksena koko liike kiellettiin ja sen raunioille syntyi Isänmaallinen kansaliike, joka ei koskaan kasvanut merkittäväksi poliittiseksi voimaksi. 

Näin Suomi palasi lakia kunnioittavaksi ja rauhalliseksi demokratiaksi, jonka takuumiehinä olivat erityisesti äärivasemmistoon pesäeron tehneet sosialidemokraatit ja Maalaisliitto, jonka talonpoikainen kannattajakunta oli jo aiemmin kieltäytynyt lähtemästä äärioikeiston kelkkaan. Näin Suomen itsenäisyyden alussa perätysten paineita luoneiden äärivasemmiston ja äärioikeiston otteet hellittivät ja maata päästiin kehittämään rauhanomaisen politiikan keinoin kohti parempaa tulevaisuutta. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maailmantilanne vaatii pystyviä johtajia
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus
Lenin-puistoon on koottava Leninin ajatuksia kaiken kansan nähtäväksi

Verinen sisällissota

Tämä on kahdestoista osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen yhdennessätoista kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomi - Venäjän maahan kohdistamien sortotoimien johdosta - muuttui kaikille kansalaisille tasa-arvoisen poliittisen vaikuttamisen takaavaksi demokratiaksi. 

Sellaisena Suomi sitten itsenäistyi Venäjän vallankumouksen jälkimainingeissa. Mutta samalla alkoi vanhan - myös kommunistit sisältävän - Sosialidemokraattisen puolueen johtamana Suomen sisällissota. Sen seurauksena kuoli professori Ylikankaan mukaan peräti 36 640 ihmistä - enemmän kuin saman mittaisessa talvisodassa ja väkilukuun nähden enemmän kuin kolmevuotisessa jatkosodassa. 

Kuten tiedetään, sodan voittivat lopulta Mannerheimin johtamat valkoiset, joilla kuitenkin oli aluksi vaikeuksia rekrytoida jopa Etelä-Pohjanmaalla joukkoja maanmiehiä vastaan käytävään sotaan. Tämä tilanne muuttui, kun Mannerheim onnistui riisumaan pienellä joukolla Pohjanmaalla majailevat 7 500 miehen venäläiset joukot. Sen jälkeen rekrytointia markkinoitiin venäläisten maasta poistamisen tarpeella, mikä ratkaisi aiemmat ongelmat. 

Sodan osapuolet olivat lähtökohtaisesti varsin samanvertaiset osaamiseltaan, mutta lopputuloksen ratkaisivat Saksasta saapuneet jääkärit ja lopulta maahan saapunut saksalainen joukko-osasto. Tosiasiassa jälkimmäinen olisi yksinäänkin riittänyt samaan lopputulokseen, vaikka jääkäreitä ei olisi edes ollut.

Sodan ensimmäisenä lopputuloksena syntyneessä valkoisessa Suomessa vallan ottivat sivistyneistö, virkamiehistö, kartanoiden ja tehtaiden omistajat sekä talonpojat. Sen sijaan hävinneet maa- ja teollisuustyöläiset ja maata omistamattomat haja-asutusalueiden asukkaat syrjäytyivät huolimatta äänioikeudestaan. 

Sodan toinen merkittävä lopputulos oli vahvan äärivasemmistolaisen puolueen (SKP) syntyminen maahamme. Sen menestystä ruokki valkoinen mediavalta, jossa punainen terrori tuotiin kyllä korostetusti esiin, mutta kaikkien muistamista valkoisten sodanjälkeisistä hirmuteoista vaiettiin.  

Suomen ajoi sisällissotaan ennen kaikkea Venäjän keisarin kukistumisen myötä syntynyt valtatyhjiö. Hyvin tunnetut - Väinö Linnan popularisoimat ja vasemmiston tänäkin päivänä hellimät - yhteiskunnalliset epäkohdat sen sijaan olivat pikemminkin sodan käyttövoimaa kuin sen syy. 

Maahan nimittäin syntyi valtatyhjiötä täyttämään kaksi militanttia organisaatiota eli puna- ja valkokaartit, joiden yhteenotto varmistui viimeistään silloin, kun porvarien hallitsema senaatti julisti suojeluskunnat hallituksen sotaväeksi. Tätähän punakaartin johto ei tietenkään voinut hyväksyä ja lähti omalta kannaltaan onnettomasti päättyneelle sotaretkelleen.  

Sodan jälkeen käytiin monivaiheinen poliittinen taistelu maan poliittisesta järjestelmästä ja sitä ilmaisevasta hallitusmuodosta. Lopputuloksena päädyttiin kansanvaltaiseen rakenteeseen, johon kuului erittäin vahva toimeenpanovalta. Tämä oli täysin poikkeavaa suhteessa muihin maailmansodan jälkeen itsenäistyneisiin Euroopan valtioihin.

Vahvan toimeenpanovaltansa ansiosta Suomi säilyi demokratiana muiden ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntyneiden - eduskuntiensa valtaa korostavien - demokratioiden ajautuessa oikeistodiktatuureiksi. Näin siitä huolimatta, että Suomessakin kommunistit painettiin maan alle ja äärioikeisto pyrki valtaan ylittämällä laillisen menon.

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Martti Häikiö ja punainen vallankumous
Me ollaan sankareita kaikki
Afrikkalaisuus Suomen historian valossa

Iiris Suomela on enemmän kuin huolestuttava henkilö

Iiris Suomela on Vihreiden nouseva poliitikko, joka valittiin nuoresta iästään huolimatta johtamaan puoluettaan varsinaisen puheenjohtajan jäätyä hoitamaan lastaan. Hänet tunnetaan miespoliitikkojen ulkonäön arvostelusta sekä eduskunnan puhemiehen nimittelemisestä puheenjohtajaksi. Lisäksi hän oli toinen alullepanija kansalaisaloitteessa, jonka mukaan ilman toisen suostumusta tapahtuva sukupuoliyhteys olisi aina raiskaus.

Toisin sanoen Suomela näyttäisi olevan yksi merkittävimmistä suomalaisen tulevaisuuden rakentajista. Siis henkilö, jonka voi odottaa nousevan asemaan, jossa hän valtioneuvoston jäsenenä johtaa omaa ministeriötään ja sitä kauttaa tekee aloitteita lainsäädännön muuttamisesta sekä käyttää toimeenpanovaltaa lakipykälien viemiseksi käytäntöön.

Kuten tämän blogin seuraajat hyvin tietävät, on poliisi viimeisten kuukausien aikana varoitellut suomalaisia maahanmuuttajataustaisten katujengien noususta (esimerkki jos toinenkin). Niiden edesottamuksia on viime aikoina puitu myös oikeudessa, eikä tapausten taustoja ole jätetty edes valtamediassa mainitsematta. Jopa ministeri Krista Mikkonen (vihr) on havainnut asian todellisen tilan. 

Lisäksi useimmille suomalaisille lienee vähitellen valjennut, että katujengitilanne on vielä Suomeakin avokätisempää maahanmuuttopolitiikkaa harjoittaneessa Ruotsissa merkittävästi pahempi. Siellähän on nähty jopa avoin kapina järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan.

Tätä taustaa vastaan oli varsin huolestuttavaa, kun Suomela ilmaisi eilen Twitterissä käsityksensä suomalaista yhteiskuntaa uhkaavista tekijöistä. Hänen mukaansa "Tampereen valtuustossa todettiin juuri, että katutilaa hallussaan pitävät katujengit ajavat herkästi muut asukkaat pois. Näinpä. Tällä saralla Tampereen isoin ongelma on äärioikeisto. Silloin kun Soldiers of Odin partioi kaduilla, moni vältteli keskusta-aluetta."

Viesti ei sinänsä kaivanne blogistin kommentteja, mutta totean kuitenkin, etten tiedä miksi Suomela kyseisen viserryksensä julkaisi. Onko hän kuplautumisensa kautta täydellisen tietämätön suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä? Elääkö hän jonkinlaisten harhojen vallassa? Vai valehteliko hän vain tahallaan? 

Joka tapauksessa minusta on enemmän kuin huolestuttavaa, että viestin oli kirjoittanut eduskuntamme viidenneksi suurimman puolueen tulevaisuudentoivo. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äärivasemmalla eletään menneisyydessä
Vihreät päätti pysyä vasemmalla laidalla
Jatkaako Vihreät taistolaisella linjalla vai säilyykö siinä vivahdus liberaalia ympäristöpuoluetta?

Jari Taposen teesit peittävät kasvavia ongelmia

Kaikkea kansaa paimentamaan palkattu ylikomisario Jari Taponen esitti eilen Twitterissä näkemyksensä siitä, miksi Ruotsissa nähdään sen tyyppisiä ongelmia, joita olen itsekin kommentoinut viime päivinä suomeksi sekä kysellyt englanniksi, miten länsinaapurissa aiotaan jatkaa tästä eteenpäin. Taposen näkemyksiin tarttuivat myös ainakin Verkkouutiset ja MTV3.

Lyhyesti tiivistettynä Taposen näkemys on, että Ruotsissa on tehty sellaisia virheitä, jotka ovat johtaneet nyt nähtävissä oleviin ongelmiin, eikä Suomi siksi ole maahanmuuton suhteen samalla tiellä. Virheet ovat seuraavat. 

Ruotsissa henkirikos tehdään "ampumalla huumeiden myyntipaikkojen läheisyydessä". Lisäksi "Ruotsi on yhä melko vahva luokkayhteiskunta, jossa sosiaalinen liikkuvuus on selvästi vähäisempää kuin Suomessa".

Taposen mukaan Ruotsissa "suuriin lähiöihin asuttui suuria määriä siirtolaisia; ensin Suomesta, sitten Balkanista ja nyt Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta... jopa 70% Tukholman seudun segrekaatiosta selittyy asuntokannan rakenteella. Vaikka eriytymistä tapahtuu myös Helsingissä, niin täällä asuntopolitiikka perustuu sosiaaliseen sekoittamiseen."

Hän kiinnitti huomiota myös siihen, että "Suomessa palveluja on lisätty eriytymisvaarassa oleville alueille kun Ruotsissa niitä vähennettiin 90-luvulla. Ruotsissa palveluiden mukana alueilta vähenivät myös poliisit."

Lisäksi "Asuinalueet on nyt luokiteltu (ja samalla leimattu) eri tasoihin... etenkin nuoret, kokevat, ettei heillä ole samanlaisia mahdollisuuksia pärjätä yhteiskunnassa kuin muilla alueilla asuvilla. Järjestäytyneen yhteiskunnan tilalle ovat tulleet huumekauppiaat ja ns. helppo raha. Huumepiireissä ei päde kuluttajansuojalaki, vaan väkivalta."

Asiaa ei paranna se, että Ruotsissa "poliisi kykenee selvittämään vain 15-25% ko huumekauppaa pyörittävien jengien henkirikoksista. Nuoret eivät luota poliisiin, eikä poliisi tunne nuoria." Eikä myöskään se, että "Ruotsissa ääriliikkeet ovat selvästi voimakkaampia. Tähän on pitkät historialliset syyt... Asia liittyy tavalla tai toisella eriarvoisuuteen."

En epäile, etteikö Taponen olisi yksityiskohtien osalta oikeassa, mutta ehkä sallitaan kuitenkin muutama kommentti hänen edelle kirjaamiini väitteisiinsä.

Vaikka on totta, että meillä suurin osa henkirikoksista on känni-iltojen satoa, on meilläkin alettu tekemään väkivaltarikoksia huumekaupan yhteydessä (esimerkki ja toinen). Ja kuten tiedämme, ovat maahanmuuttajat myös Pohjanlahden tällä puolella vahvasti mukana tässä bisneksessä.  

Sekin on totta, ettei meillä ole sellaisia lähiöitä, joissa väestö koostuisi käytännössä kokonaan maahanmuuttajista. Mutta tämä kehitys on hyvässä vauhdissa monissa kaupunginosissa. 

Esimerkiksi Turun Varissuolla maahanmuuttajien määrä on kolmessa vuosikymmenessä kasvanut käytännössä nollasta yli 50 prosenttiin ja Helsingin Itäkeskuksessakin on ylitetty 40 prosentin raja. Sama lienee saavutettu myös Espoon Suvelassa, sekä ylitetty Vantaan Länsimäessä, Havukoskella ja Hakunilassa. 

Ei liene odotettavissa, että nämä kaupunginosat jatkossakaan houkuttelisivat kantaväestöön kuuluvia asukkaita, koska ihmisillä - niin maahanmuuttajilla kuin kantaväestölläkin - on taipumus hakeutua kaltaistensa seuraan. Siten ainekset "ruotsalaistyyppisten" lähiöiden syntymiselle ovat jo olemassa. 

En tiedä tarkalleen mitä Taponen tarkoitti Ruotsin Suomea voimakkaammilla ääriliikkeillä. Jos hän tarkoitti äärivasemmisto-, äärioikeisto- ja ääri-islamistipiirejä hän lienee oikeassa, koska Suomessa ei juuri nyt esiinny mainittavassa määrin kahta ensimmäistä, vaikka puhetta sellaisista on toki riittänyt, eikä islamistejakaan liene samassa mitassa kuin Ruotsissa siitä yksinkertaisesta syystä, että muslimien määrä ylipäätään on Suomessa oleellisesti pienempi. Muistetaan kuitenkin, että Suomesta lähti muslimiväestön kokoon nähden maailman eniten islamisteja taistelemaan ISIS:in Kalifaatin puolesta.

Näin katsottuna Taponen lienee oikeassa siinä, ettei meillä ole vielä samanlaista maahanmuuttajaongelmaa kuin Ruotsissa, emmekä ole välttämättä menossa Ruotsin tielle. Jotta se voitaisiin jatkossakin välttää, olisi edelle kirjaamani seikat nähtävä rehellisesti poliittisten päätöksentekijöiden parissa ja huomioitava maahanmuuttopolitiikassa. 

Toimenpiteistä tärkein on ongelmallisen maahanmuuton volyymin pienentäminen minimiin siihen asti, kunnes maassa olevat henkilöt ovat omaksuneet suomalaisen elämäntavan sekä asenteet työntekoa, ihmisoikeuksia ja muita ihmisiä kohtaan. Samalla on huolehdittava, etteivät päätöksenteossa pääse vallalle Taposen ulostulon kaltaiset toiveikkaat asenteet, eikä niitä toistelemalla peitetä kasvamassa olevia ongelmia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko muslimit koiria?
Maahanmuuttajat terrorisoivat espoolaiskoululaisia, mutta valtamedia vaikenee
Ruotsalaistyyppisen maahanmuuttopolitiikan odotetut seuraukset yllättivät poliisin

Pölhöpopulismia Saksassa ja Suomessa

Helsingin sanomat kertoi, että Saksan vaaleissa yksi tappion kärsineistä puolueista oli Vaihtoehto Saksalle eli AfD. Puolueen linjasta HS mainitsi, että "keskeisin tavoite on ollut maahanmuuton vastustaminen". Lehti totesi myös, että AfD sai vaaleissa "ensikertalaisilta vain kuuden prosentin tuen", eli ettei se ole nuorten parissa kovinkaan suosittu - toisin kuin Suomen Perussuomalaiset. 

En tiedä oliko edelle kirjaamani Perussuomalaisten ja AfD:n rinnastaminen huolella suunniteltu, mutta on syytä huomata, että AfD kampanjoi vaaleissa pölhöpopulistisesti rokotusvastaisuudella. Eikä se houkutellut Saksan sivistynyttä nuorisoa. 

Suomessa Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra on sen sijaan todennut tieteellisten tosiasioiden mukaisesti, että koronarokote "kannattaa ottaa, koska se estää vaikeita tautitapauksia ja vähentää sairaalahoidon tarvetta, vaikka se ei tartuntoja täysin estäkään". Lisäksi muutamat perussuomalaisissa toimivat koronarokotteiden avulla profiloitumaan pyrkineet henkilöt on joko erotettu puolueesta tai jääneet vaille mainittavaa menestystä. 

Siten AfD:n ja Perussuomalaisten rinnastaminen on harhaanjohtavaa, vaikka puolueilla onkin samankaltainen suhtautuminen maahanmuuttoon. Ja ehkäpä juuri siksi AfD:tä kannattaa itäsaksalainen vanhempi polvi kun taas Suomessa perussuomalaisten aatteet jakaa erityisesti sivistynyt nuoriso.

* * *

Saksan Vihreät menestyivät vaaleissa mainiosti ja päässevät liittotasavallan hallitukseen ajamaan tavoitteitaan. Sen suomalainen sisarpuoluehan on parhaillaan vastaavassa asemassa ja kokee vaikeuksia suhtautumisessaan laittomaan ympäristöradikalismiin. 

Tästä saimme esimerkin viimeksi eilen, kun puolueen puheenjohtaja ja Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaava sisäministeri Maria Ohisalo ei halunnut moittia julkisesti radikaaliliike Elokapinaa sen järjestäytyneen yhteiskunnan vastaisista toimista, vaan kiemurteli kiemurtelemistaan Alfa-TV:n Sanna Ukkolan haastattelussa. 

Asia on juuri nyt ajankohtainen, kun Elokapina on järjestämässä peräti kymmenen päivän mielenosoitusta Mannerheimintielle. Liikkeelle kiusallisesti joku oli luovuttanut Suomen uutisille videon, josta paljastuu heidän piittaamattomuutensa mielenosoituksiin liittyvistä laeista eli viime kädessä järjestäytyneestä oikeusvaltiosta. 

Nähtäväksi jää, kuinka näyttävästi valtamediat välittävät Suomen uutisten skuupin laajemmille kansanjoukoille. Sellaista saattaa kuitenkin ehkäistä AfD:n valitseman koronalinjan kärsimä tappio Saksassa, koska Vihreiden ja erityisesti puheenjohtaja Ohisalon ilmiselvä tuki Elokapinan toiminnalle on samalla tavalla pölhöpopulistista - ja saattaa vaikuttaa hyvinkin negatiivisesti sivistyneen nuorison suhtautumiseen puolueeseen tulevissa aluevaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terroristijärjestö iski jälleen Helsingissä
Johtaako koronaviruspandemia populistien voittoon?
Valtapuolueet pohjustivat AfD:n voiton

HS radiakaalin äärivasemmiston asialla

Suojelupoliisin mukaan äärioikeistolaisen terrorismin riski Suomessa on kasvanut, mistä osoituksena se kertoi havainneensa viitteitä myös iskujen valmistelusta. Tällaiset henkilöt eivät muodosta järjestäytyneitä ryhmiä, vaan saavat innoituksensa kansainvälisistä verkkokeskusteluista ja toimivat yksin. 

Näiden henkilöiden kohteena ovat mm. etniset vähemmistöt. Sen sijaan poliitikot eivät muusta Euroopasta poiketen ole tähtäimessä. Näin siitä huolimatta, että Pekka Katajan (ps) tapauksessa epäilyt kohdistuivat juuri äärioikeistoon.

Supo mainitsi myös väestönvaihtoteorian, joka sen mukaan on "yksi huomionarvoisista äärioikeistolaisten terroristien aatteellisista vaikuttimista". Mielenkiintoista kyllä, Helsingin sanomat liitti tämän tuoreeltaan perussuomalaisiin poliitikkoihin antaen ymmärtää, että sillä olisi jotain tekemistä terroristisen ajattelun kanssa.

Erkkomedia korosti myös, että Perussuuomalaisten maahanmuuttopoliittinen ohjelma mainitsee Ruotsissa menossa olevan väestönvaihdoksen. Supon päällikkö joutuikin oikomaan HS:n tulkintaa toteamalla, että "vuosikirjaamme liittyvään keskusteluun seuraava tarkennus. Supon kiinnostus väestönvaihtoteoriaan liittyy tilanteisiin, joissa sitä käytetään äärioikeistolaisessa terroristisessa ajattelussa oikeutuksena terroristisen väkivallan käyttöön".

Yksikään laillinen puolue ei Suomessa toimi terroristisen väkivallan puolesta. Sen sijaan perussuomalaiset ovat nostaneet esille sen loogisen tosiasian, että jos ja kun väestönkasvu Suomessa perustuu maahanmuuttoon, johtaa se ajan myötä väestörakenteen muuttumiseen. Tästä esimerkkinä Riikka Purra esitteli eilen pääkaupunkiseudun kuntien väestökehityksestä kertovan graafin.

HS mainitsi uutisoinnissaan lyhyesti myös sen, että Suomessa nykyisin kaikkiaan noin 390 terrorismin torjunnan kohdehenkilöstä yli puolet on radikaali-islamistiseen ideologiaan linkittyviä. Mutta itse uutinen kuitenkin fokusoitui nimenomaisesti äärioikeistoon ja Perussuomalaisiin liittyviin asiattomiin vihjailuihin.

Iltalehden vastaavassa jutussa ei mainittu lainkaan suomalaisia puolueita, mutta siinä kuvattiin islamilaista uhkaa näin: "Suomen radikaali-islamistiset verkostot ovat monietnisiä ja ylisukupolvisia. Vierastaistelijailmiö on lisännyt ja vahvistanut Suomen radikaali-islamististen toimijoiden kansainvälisiä yhteyksiä. Syyrian konfliktialueelta ja siellä sijaitsevalta al-Holin leiriltä palasi Suomeen vuonna 2020 useita henkilöitä."

Lisäksi Iltalehti mainitsi - vaikka HS ei asiaa kertonutkaan - että raportissa kerrottiin suojelupoliisin seuraavan myös äärivasemmistolaisen liikehdintää. Syitä HS:n vaikenemiseen voi vain ihmetellä, sillä eihän sitä ole totuttu pitämään äärivasemmiston äänitorvena. Vai onko tämä käsitys muuttumassa vääräksi ja erkkolainen toimitus olisi tässä suhteessa muuttamassa linjaansa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanoma Oy islamistien asialla
Kuin aivottomat eläimet
Miksi HS julkaisi virheellistä tietoa?

Kansan ajatuksissa on jälkiä poliittisesta propagandasta

Maaseudun tulevaisuuden teettämän uuden mielipidekyselyn tulokset olivat erittäin valaisevia sen suhteen, kuinka poliittinen propaganda puree ihmisiin. Niinpä päätin kirjoittaa tähän blogiin omat havaintoni kyselyn tuloksista.

Ensimmäisenä asiana on huomattava, että kyselyn mukaan peräti joka viides suomalainen pitää Perussuomalaisia äärioikeistolaisena puolueena. Tämä on räikeässä ristiriidassa puolueen omien kannattajien näkemyksen kanssa. 

Näiden mukaan Perussuomalaiset on nimittäin Kokoomuksen jälkeen toiseksi oikeistolaisin puolue maassamme. Jälkimmäistä näkemystä tukee se, että vaalikonevastausten perusteella Perussuomalaiset on oikeisto-vasemmisto-akselilla hyvin lähellä keskustaa - ja siten kaukana äärioikeistosta.  

Toinen samankaltainen median uutisoinnin aikaansaama vääristymä koski Vihreitä. Puolue miellettiin maamme toiseksi keskustalaisimmaksi poliittiseksi liikkeeksi, vaikka vaalikonevastausten perusteella se sijoittuu selvästi vasemmistoon. Siten median puolueesta ylläpitämä kuva jonkinlaisena epäpoliittisena poliittisesta liikkeenä on löytänyt varsin tehokkaasti tiensä kansalaisten tietoisuuteen.

Vihreään puolueeseen liittyvät mielikuvat ovat kuitenkin varsin hajanaisia, eli propaganda ei ole purrut kaikkiin suomalaisiin. Tästä kertoo se, että MT:n kyselyn perusteella seitsemän prosenttia suomalaisista sijoitti sen äärivasemmistoon. Sen vasemmalle puolelle jäi vain Vasemmistoliitto, joka oli sekä kaikkien suomalaisten että omien kannattajiensa mielestä maamme äärivasemmistolaisin puolue.

Mielipidekysely valaisi mielenkiintoisella tavalla myös Kokoomuksen dilemmaa, joka räiskähteli jälleen kerran puolueen valitessa pormestariehdokasta pääkaupunkiin. Sen kannattajat nimittäin kuvittelivat puolueen sijoittuvan oikeammalle kuin muu kansa. 

Toisin sanoen oikeistolaisesti ajattelevat ihmiset äänestävät puoluetta, koska kuvittelevat sen politiikan oikeistolaisemmaksi kuin mitä se todellisuudessa on - puoluehan on vaalikonevastausten perusteella kuitenkin lähinnä keskustaoikeistolainen puolue. Toisaalta on niin, ettei oikeistolaisesti ajatteleville edes ole varteenotettavaa vaihtoehtoa, koska mikään eduskunnassa edustettu liike ei ole vapaan markkinatalouden kannalla, vaan ne kaikki ovat esimerkiksi pohjoismaisen hyvinvointivaltion kannalla.  

Nähtäväksi jää, kuinka ihmisten mielikuvat suomalaisista puolueista vaikuttavat tulevien kuntavaalien tulokseen. Joka tapauksessa äänestyspäivän siirryttyä parilla kuukaudella eteenpäin on ihmisillä entistä enemmän aikaa vaihtaa ehdokkaitaan ja mielipiteitään - ja siihen tarttuvat epäilemättä kaikki ne poliittiset toimittajat, joilla on halu vaikuttaa lopputulokseen. 

Kysymys tosin kuuluu, että kuinka poliittinen propaganda enää tehoaa, kun ihmiset yhä laajemmalla rintamalla saavat tietoa myös suoraan ehdokkailta esimerkiksi Twitterin kaltaisten sosiaalisen median kanavien kautta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Piia Elonen listasi puolueita järjestykseen
Vaalikoneet äänestyspäätösten manipuloinnin työkaluina
Vihreät on luovien mielikuvien mestari

UPI ja Trumpin tappiosta seuranneet levottomuudet

Kun Donald Trumpista tuli Yhdysvaltain presidentti, järjestettiin maassa valtavia mielenosoituksia, joissa osa ihmisistä jouduttiin ottamaan kiinni. Niiden vakavuudesta kertoo se, että poliisi joutui käyttämään mellakoivia vasemmistolaisia vastaan jopa kyynelkaasua ja kumiluoteja. 

Neljän vuoden takaiset tapahtumat eivät olleet yllätys, sillä poliittinen vasemmisto on ylipäänsä tunnettu väkivaltaisten mellakoiden järjestämistä. Näin on ollut Yhdysvalloissa myös tänä vuonna jopa siihen mittaan, että niiden pelättiin ainakin suomalaismedioissa johtavan Trumpin uudelleenvalintaan. 

Tätä taustaa vastaan oli suorastaan merkillistä, että Suomen ulkopoliittinen instituutti arvioi USA:ssa syntyvän oikeiston masinoimia levottomuuksia, mikäli Joe Biden voittaa maan presidentinvaalit. Näkemys on epäilemättä yksi typerimmistä, mitä kyseinen tutkimuslaitos on koskaan tehnyt, sillä jokainen vähänkin asioita seurannut on osannut pitää sellaisia Amerikan ja muunkin maailman historian valossa varsin epätodennäköisinä.

Trump hävisi vaalit suhteellisen niukasti ja on syyttänyt tappiostaan jopa vaalien vilpillisyyttä. Toisin sanoen USA:ssa on viime päivinä ollut juuri sellainen tilanne, jossa levottomuuksien voisi odottaa saavan ilmaa siipiensä alle. Siitä huolimatta ainakaan minä en ole huomannut ensimmäistäkään uutista amerikkalaisen oikeiston järjestämästä massiivisesta ja väkivaltaisesta mielenosoituksesta. 

Olisiko siis UPI:n ja maamme median lopultakin aika tunnustaa, että väkivaltaisten mielenosoitusten järjestäminen liittyy yleisesti vasemmistoon ja lisäksi aivan äärimmäiseen laitaoikeistoon, joista jälkimmäisen kannatus on länsimaissa enintään promilleluokkaa jos sitäkään. Mutta ei koskaan sellaiseen lakia kunnioittavaan ja arvokonservatiiviseen oikeistoon, jonka joukosta presidentti Trump keräsi valtaosan kannatuksestansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
USA:n levottomuuksista
Tuhohakuinen mielenosoitus ei lisää sympatiaa
Vuoden 1918 tapahtumat uusiksi?

Katajan pahoinpitely käy yhä hämärämmäksi

Pekka Katajan (ps) pahoinpitelytapaus käy yhä oudommaksi. Ensimmäisten tietojen mukaan - joiden perusteella kirjoitin asiasta aiemmin - vaikutti siltä, että hän joutui ulkomaalaistaustaisten henkilöiden pahoinpitelemäksi poliittisesti motivoituneen ryöstömurhan yhteydessä.

Ensin tarina muuttui siten, ettei tapaukseen liittynytkään omaisuuden anastamista. Ja viimeksi Kataja on arvellut, että pahoinpitelijät saattoivatkin olla äärioikeistolaisia. Ja kertoi etteivät he puhuneetkaan Suomea murtaen, kuten hän oli aluksi kertonut, vaan ainoastaan eri tavalla kuin paikkakunnalla on tapana.

Toivottavasti tarina ei elä enempää, sillä monet muutokset ovat alkaneet syödä sen uskottavuutta ainakin omissa silmissäni. En enää pidä täysin mahdottomana edes sitä, että pahoinpitelyn syyksi paljastuisivat nyt esillä olleen poliittisen motiivin sijasta jonkinlaiset henkilökohtaiset syyt.  

Joka tapauksessa on selvää, että pahoinpitely oli äärimmäisen vakava. Samoin se, että olivat tekijät keitä tahansa, ovat he sellaista yhteiskunnan pohjasakkaa, joille paras paikka on istua kaltereiden takana eristyksissä muita ihmisistä. 

Täytyy siis toivoa, että poliisi saa tekijät kiinni mahdollisimman pikaisesti. Ja että media uutisoi asiasta totuudenmukaisesti riippumatta siitä, keitä pahoinpitelijät lopulta olivat. Onhan selvää, että oli näiden motivaatio ja viiteryhmä mikä tahansa, on Suomen kansalla oikeus tietää mistä oli kyse ja tehdä sen perusteella omia johtopäätöksiään tapauksen yhteiskunnallisesta merkityksestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Monikulttuurista poliittista väkivaltaa

Perinteisiä kylätappeluita vai ruotsalaistyyppistä väkivaltaa?

Monikulttuuri: uutisointi ja seuraukset

Äärikonservatiivien psykologiaa

Viimeistään Donald Trumpin nousu Yhdysvaltojen presidentiksi vuonna 2016 nosti kaikkien tietoisuuden amerikkalaisen vaihtoehtoiseen oikeistoliikkeen eli alt-rightin. Wikipedian mukaan se sai alkunsa vuonna 2008 konservatiiviälymystön liikkeenä, jonka pani alulle paleokonservatiivi ja akateemikko Paul Gottfried. 

Edelleen Wikipedian mukaan "alt-right-liikkeen kannattajat vastustavat etenkin poliittista korrektiutta, feminismiä, islamia, globalismia ja eliittiä, ja kannattavat esimerkiksi sananvapautta ja osittain myös perinteisiä sukupuolirooleja, valkoista identiteettipolitiikkaa, valkoista nationalismia ja uustaantumuksellisuutta. Liikkeessä on rasistisia, uusnatsistisia, naisvihamielisiä ja väkivaltaisia elementtejä, ja sen piirissä levitetään useita salaliittoteorioita."

Nyt on Perspectives on Psychological Science -lehti julkaissut tutkimuksen alt-right-liikkeen kannattajien psykologiasta. Siinä selvitettiin yhteensä noin 2 000 sen kannattajan psykologinen profiili. 

Verrattaessa liikkeeseen kuuluvia ja muita Trumpin äänestäjiä keskenään, olivat erot viime kädessä varsin pieniä. Sen sijaan nämä ryhmät erosivat selvästi niistä, jotka eivät äänestäneet Trumpia: he olivat näitä hiukan useammin miehiä, valkoisia ja nuoria sekä pitkäaikaiseen suhteeseen sitoutuneempia, vähemmän koulutettuja, kotoisin USA:n keskilännestä ja isotuloisempia. Työllisyysasteessa ei ollut juurikaan eroja.

Alt-rightin tukijat luottivat vähemmän valtamediaan ja enemmän vaihtoehtomedioihin kuin muut. Tutkimus ei kuitenkaan löytänyt tukea sille väitteelle, että heidän yhteiskunnallisen eliitin vastaiset näkemyksensä ulottuisivat talousasioihin. Päinvastoin, he suhtautuivat taloudelliseen tulevaisuuteen ja suuryrityksiin muita luottavaisemmin. 

Siten viime vuosikymmenten suuria taloudellisia muutoksia ei voi nähdä alt-right-liikkeen taustalla erityisesti vaikuttavina tekijöinä. Sen sijaan siellä ilmeni yhteiskunnan muuttuminen yhä monikulttuurisemmaksi, jonka seurauksena liikkeen jäsenet tunsivat halua tukea valkoisten miesten johtavaa asemaa suhteessa mustien ja naisten vaikutusvallan kasvuun. 

Taloudellisten syiden sijaan alt-rightin jäseniä innoittivat maailmankuvaan ja arvoihin liittyvät seikat. Siten he ovat valmiita tukemaan myös monenlaisia poliittisia toimia kuten muslimimaahanmuuton kieltämistä tai etelävaltioiden sisällissodan aikaisten merkkimiesten patsaiden säilyttämistä, koska heidän arvomaailmansa näkee ihmiset lähtökohtaisesti eriarvoisten ryhmien - kuten rodut, sukupuolet tai ikäluokat - kautta sekä tukee myös autoritaarisuutta ja erilaisten ulkoryhmien epäinhimillistämistä. 

Kaiken kaikkiaan tässä esittelemäni tutkimuksen mukaan alt-right-liikkeeseen kuuluvat henkilöt heijastavat pikemminkin vahvan yhteisöllisyyden tarvetta kuin taloudellista ahdistusta. Tähän tarpeeseen vastaa Yhdysvalloissa konservatiivinen oikeisto, joka edustaa perinteisiä arvoja varsin kirjaimellisesta raamatun tulkinnasta juontavine stagnaattisine yhteiskuntakäsityksineen. 

Suomessa tutkimuksessa kuvatun kaltaisella alt-right-liikkeen jäsenten kaltaisella maailmankuvalla varustettuja ihmisiä on olemattoman vähän. Merkittävin viime aikojen esille tulleena ryhmä lienee Perussuomalaisista juuri erotettu nuorisojärjestön etnonationalistinen siipi. 

Tunnistan kuitenkin, että myös meillä yhteiskunnan monikulttuuristaminen on johtanut eräänlaisen arvokonservatismin nousuun, jonka yksi keskeinen teema on humanitaarinen maahanmuutto. Siinä en kuitenkaan näe uskonnollisuuteen, autoritaarisuuteen tai ryhmien eriarvoistamiseen liittyviä tekijöitä kovinkaan keskeisinä motiiveina - vaikka eivät ne aivan marginaalissakaan liene.

Niiden sijaan paljon merkittävämpänä tekijänä näen pragmatismin. Eli maahanmuuttoon liittyvät tosiasiat kuten turvapaikanhakijoiden yhteiskuntaan mukanaan tuoman väkivaltarikollisuuden lisääntymisen, heidän aiheuttamansa taloudellisen taakan sekä monien tulijoiden ilmeisen haluttomuuden integroitua taloudellisesti omavaraiseksi yhteisöksi. 

Tämän näkemykseni erinomaisena todisteena toimii maamme monikulttuuristamista vastustavan suomalaisen politiikan kärkihahmo. Hänhän on ateistinen kielitieteilijä, jota ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua Donald Trumpin kaltaiseksi maskuliiniseksi kansanvillitsijäksi.

Minusta olisikin erinomaista, jos Suomessakin selvitettäisiin perusteellisesti ne psykologiset tekijät, jotka erottavat halla-aholaisten kannattajat muista suomalaisista. Samoin kaipaisin parempaa tietoa siitä, minkälainen psykologia saa politiikan toisen merkittävän ääripään eli Vihreiden kannattajat ajamaan erityisesti itselleen äärimmäisen haitallista yhteiskunnan muutosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan afrikkalaisia

Miksi Perussuomalaiset ovat nousussa?

Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?

Saksalainen dilemma

Saksassa Thüringenin osavaltiossa valittiin pääministeriksi Vapaan demokraattipuolueen (FDP) Thomas Kemmerich, joka kuitenkin erosi saman tien. Tämä johtui siitä, että hän oli saanut tukea Vaihtoehto Saksalle -puolueelta (AfD), jota muut merkittävät poliittiset tahot pitävät äärioikeistolaisena. Se on Saksassa historiallisista syistä vakava leima, jolla tarkoitetaan 1930-luvulla maassa valtaan noussutta kansallista sosialismia.

Minä en tiedä kovinkaan tarkasti mikä on AfD:n poliittinen linja. Mutta ottaen huomioon, että jopa liittokansleri Angela Merkel (CDU) on vaatinut osavaltioon uusia vaaleja Kemmerichin saaman "anteeksiantamattoman" tuen takia, jäin hetkeksi pohtimaan tapausta.

Taustaksi selvitin AfD:n saaman vaalituloksen ja hämmästyin. Se nimittäin sai osavaltion asukkailta peräti 23,4 prosentin kannatuksen. Toisin sanoen lähes joka neljäs osavaltion asukas kannatti tätä muiden mielestä äärioikeistolaista puoluetta. Samalla huomasin, että Saksissa sen kannatus oli vielä nelisen prosenttiyksikköä korkeampi.

Jäin ihmettelemään mitä tämä oikein tarkoittaa? Jos puolue kerran on äärioikeistolainen tai jopa kansallissosialistinen, niin voiko tosiaan olla, että noin suuri osa joidenkin Saksan osavaltioiden äänestäjistä kaipaa takaisin Hitlerin aikoja?

Tämä kuulostaa kyllä kovin uskomattomalta. Mutta jos näin on, olisi kenties hyvä jos Angela Merkel ja muut katsoisivat peiliin tai ainakin valtakautensa kätten jälkiä ja pyrkisivät rehellisesti tunnistamaan ja korjaamaan ne virheet, joiden seurauksena Thüringenin ja muiden korkean AfD:n kannatuksen osavaltioiden asukkaat ovat äänestäneen kuten ovat äänestäneet.

Entä jos kyse on sittenkin siitä, että Saksan muut merkittävät puolueet leimaavat AfD:n ja sitä äänestävän merkittävän osan kansastaan syyttä äärioikeistolaisiksi ja jopa Hitlerin seuraajiksi? Pitäisikö siitä olla enemmän vai vähemmän huolissaan kuin AfD:n mahdollisesta äärioikeistolaisuudesta? En tiedä, mutta avoimen demokratian periaatteita sellainen käytös ei ainakaan kunnioittaisi.

Kaiken kaikkiaan saksalaisilla on käsissään melkoinen dilemma. Täältä ulkoa päin nimittäin näyttää siltä, että joko maan hallitseva eliitti on epäonnistunut politiikassaan niin, että natsien perilliset ovat jälleen nousussa tai vaihtoehtoisesti he ovat leimaamassa suuren osan väestöstään syyttä suotta kansallissosialisteiksi. Kumpi vaihtoehto mahtaakaan olla pahempi - kas siinäpä vasta ongelma.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Väkivaltaa Bremenissä
Saksa on nyt muutoksen kynnyksellä
Saksassa 20 prosenttia pakolaisista on töissä

Ääriajattelu osoittaa älyllistä epärehellisyyttä

Minä en pidä ns. poliittisesta korrektiudesta, jossa tosiasiat alistetaan tämän päivän arvoliberaaleille tavoitteille. Siis jostain sellaisesta, että vanhoja taideteoksia muutetaan vastaamaan tämän päivän arvoliberaaleja näkemyksiä tai suorastaan piilotetaan kertomasta historiallisesta menneisyydestä.

Itse asiassa poliittinen korrektius on äärimmäisen lähellä poliittista totalitarismia. Retusoitiinhan viime vuosisadalla sosialistisissa diktatuureissa valokuvia vastaamaan kunkin hetkistä poliittista tilannetta ja ääri-islamistit ovat hävittäneet historiallisia monumentteja tälläkin vuosisadalla.

Myös Suomeen on syntynyt epätervettä poliittista korrektiutta. Harmittomimmillaan se on silloin, kun Yle kieltäytyy näyttämästä elokuvia, joiden kautta voisi lähinnä oppia ihmisten yli puolen vuosisadan takaisista ennakkoluuloista. Ja vakavimmillaan silloin kun poliittisen korrektiuden vaatimusten perusteella kieltäydytään edes keskustelemasta yhteiskuntaa syvällisesti muuttavista tapahtumista maan toiseksi suurimman puolueen puheenjohtajan kanssa, joka on aiemmin tuomittu tahallisen väärinymmärryksen perusteella jopa oikeudessa.

Samaan hengenvetoon totean kuitenkin, että jos äärimmäinen arvoliberaalius on umpimätää ja lähinnä osoittaa sitä toteuttavien ihmisten älyllistä epärehellisyyttä, ei äärimmäinen arvokonservatiivisuus ole sen miellyttävämpää. Hätkähdyttävänä esimerkkinä toimikoon Yhdysvaltain Alabaman senaatin päätös kieltää abortti jopa raiskauksen ja insestin uhreilta.

Se on kohtuutonta uhrin asemaan joutuneelle naiselle, eikä tietenkään johda abortin toteutumattomuuteen vaan ainoastaan sen tekemiseen muualla - joko muissa osavaltioissa tai puoskareiden käsissä. Suomessa tunnetuin tämän suunnan ajattelija on ollut ulkoministeri Timo Soini, jolla toki on ollut hyvät puolensakin, mutta sokeana pisteenä äärimmäisen konservatiivinen katolinen vakaumus.

Toiveenani onkin, että ihmiset ymmärtäisivät ääriajattelun ja sellaiseen usein liittyvän tosiasioiden kieltämisen vahingollisuuden itselleen ja ympäristölleen. Näin voitaisiin ehkä luoda hiukan parempi maailma meille itsellemme ja tuleville sukupolville elettäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät
Aino Frilander: sait minut häpeämään
Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina