Pitäisikö koronavirusrokotteet sosialisoida?

Sosiologi ja akatemiatutkija Salla Sariola vaati Helsingin Sanomissa lääkeyhtiöiden patenttien purkamista, jotta myös afrikkalaiset saisivat rokotteita koronavirusta vastaan. Hän perusteli tätä kahdella syyllä.

Niistä jälkimmäinen oli se, että "koronavirus ei noudata kansallisia rajoja, miljardien ihmisten jääminen ilman rokotteita vaarantaa pandemian saamisen hallintaan". Tämä on totta ja ikävää - ellei suorastaan vaarallista.

Sen sijaan sosiologin toinen perustelu oli lievästi sanottuna typerä. Tai no, sanotaan että se oli ammennettu sosialistisesta maailmankuvasta, jossa on oikeutettua ottaa tarvittaessa yhteiseen käyttöön se, jonka joku on omilla ponnistuksillaan saanut aikaiseksi. 

Tarkoitan hänen vaatimustaan rokoteyhtiöiden patenttisuojan murtamisesta, jotta lääkkeitä voitaisiin toimittaa edullisesti edellä mainitun mustan maanosan ihmisille, koska näillä ei ole niihin varaa. Toki afrikkalaisten rokotteisiin on yritetty länsimaissa kerätä rahoitusta, mutta maksuhalukkuutta ei ole ollut riittävästi. 

Niinpä sosiologimme on tullut siihen johtopäätökseen, että maksakoon rokotteiden kehittäjä puuttuvan summan saamatta jääneinä tuloina. Toisin sanoen sosialisoitakoon tämän saavutukset yhteisen hyvän takia, koska juuri nyt ei ole varaa niistä maksaakaan. 

Sosiologilta jäi kuitenkin muutama asia huomaamatta. Ensinnäkin esimerkiksi Neuvostoliiton, Kiinan, Nicaraguan ja Venezuelan historiat ovat osoittaneet, että sosialistinen tapa hoitaa taloutta johtaa pitkällä aikavälillä yleiseen surkeuteen, köyhyyteen ja kurjuuteen. 

Näin siksi, että - toiseksi - ihmisten innovaatioita ja ahkeruutta ajaa ennen kaikkea ahneus eli voitonhimo. Ellei vaativasta työstä saa palkkaa, ei siihen juuri kukaan viitsi myöskään ryhtyä - ei edes ylevien periaatteiden takia.

Kolmanneksi olisi huomioitava oikeusvaltion periaatteet, vaikka puhummekin kansainvälisistä asioista. Niihin kuuluu oleellisena osana se, että kullakin hetkellä noudatetaan olemassa olevia lakeja. On vaikea ajatella, että lain muuttaminen siten, että ensin odotetaan jonkun tekevän työn ja sitten muutetaan lakeja tuloksen sosialisoimiseksi, koska ei siitä oikein viitsitä maksaakaan, olisi oikeutettua. 

Mielipiteensä ilmaissut sosiologi tuskin on ainoana asialla, vaan vastaavat vaatimukset lienevät yleisiä muuallakin maailmassa. Näin siksi, että innovaatioiden sosialisointi on jo kertaalleen toteutettu silloin, kun afrikkalaisille järjestettiin AIDS-lääkkeitä. Ja sillähän sosiologimmekin perustelee vaatimustaan.

Nähtäväksi jää, kuinka koronavirusrokotteiden Afrikkaan suuntautuvien halpavientiaikeiden käy. Joka tapauksessa on selvää, että mikäli lääkeyhtiöiden innovaatioiden sosialisoinnista eli patenttisuojan rikkomisesta tulee yleinen tapa, hidastaa se myös tulevaisuuden epidemioihin liittyvien lääkkeiden kehitystä.

Pienten liikevoittojen vaikutuksesta lääketeollisuuteen on olemassa erinomainen esimerkki. Se on maailmaa uhkaavien antibioottiresistenttien bakteerien yleistyminen. Tämä johtuu siitä, ettei lääkeyhtiöiden kannata investoida suuria summia uusien antibioottien kehittämiseen, koska niistä ei ole nykytilanteessa odotettavissa kovinkaan kummoista liiketoimintaa - saati liiketulosta.

Viime kädessä kysymys on siis siitä, että haluammeko ajaa virusrokotteiden ja -lääkkeiden kehityksen samaan jamaan. Ja siten vaihtaa afrikkalaisten ja muiden ihmisten välisen kurjuuden kaikkien ihmisten kurjuudeksi vain siksi, että haluamme mustan mantereen asukkaidenkin saavan lääkkeensä, mutta emme halua maksaa niistä oikeaa hintaa?  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuotekehityksen hinta ja suomalaiset päättäjät
Koska rajoitustoimet kannattaa purkaa?
EU:ssa kuolee 25000 ihmistä vuodessa välinpitämättömyyden seurauksena