maanantai 24. elokuuta 2020

Onko Elokapina menossa kohti poliittista väkivaltaa?

Seppo Oikkonen totesi eiliseen kirjoitukseeni liittyneessä kommentissaan usein unohdettavan sen, että "uhrirooleihin samaistuminen johtaa myös omankädenoikeuteen". Siitä tuli mieleeni aiemman päivän uutinen, jonka mukaan Elokapinana tunnettuun kansainväliseen ilmastonmuutosaktivistijoukkoon kuuluvat henkilöt olivat olleet nälkälakossa, koska punavihreä hallituksemme ei ollut - kiitos SARS-CoV-2 pandemian - ehtinyt toteuttaa taloutemme ja kansalaisten tasa-arvon kannalta totaalisen katastrofaalista ilmasto-ohjelmaansa.

Nälkälakko on tietenkin jokaisen oma asia, kunhan ei saata itseään sellaiseen tilaan, että joutuu turvautumaan yhteiskunnan maksamiin terveydenhoitopalveluihin. Elokapinajutussa kerrottiinkin mukana ollutta tutkijaa viehättäneen sen, että "liike on väkivallaton ja arvoissa korostetaan ihmisten itsemääräämisoikeutta".

Tosiasia kuitenkin on, että vaikka Elokapina lienee vielä toiminut ilman fyysistä väkivaltaa, on se kuitenkin jo tehnyt tavoitteitaan ajaakseen poliittis-taloudellista haittaa esimerkiksi pyrkimällä estämään ministeriautojen liikkumista sekä menemällä kanooteillaan häiriköimään risteilijäliikennettä. Sellaisesta kansalaistottelemattomuudesta on enää vain yksi askel fyysiseen väkivaltaan.

Pohtiessani tätä Elokapinan ja vastaavien liikkeiden kehitystä, olen ollut taipuvainen näkemään seuraavanlaisen loogisen kehityskulun.

  1. Ns. vakavasti otettava poliittinen liike - kuten Elokapinan tapauksessa vihreät - julistaa johonkin ihmisjoukkoon vetoavaa katastrofismi-ideologiaa.
  2. Noiden julistusten ja käytännön politiikan välisen mahdottomuuden ilmeinen ristiriita johtaa samoja asioita ajavien, mutta suuria poliittisia puolueita äärevämpien liikkeiden syntyyn.
  3. Näiden rauhanomaiset kannanotot eivät edelleenkään riitä samanmielisten keskinäisessä kuplassa syvenevässä katastrofitodellisuuskäsityksessä elävien ihmisten mielenmaisemassa riittävältä tuntuviin poliittisiin muutoksiin.  
  4. Liikkeen sisälle syntyy entistä fanaattisempia ryhmittymiä, jotka ryhtyvät joko itse liikkeen nimissä tai siitä irtauduttuaan toteuttamaan entistä radikaalimpia mielenilmauksia, joiden kiihkeä tunnelma johtaa helposti - eli ennemmin tai myöhemmin - väkivaltaisiin yhteydenottoihin joko virkavallan tai mahdollisesti paikalla olevien vastakkaisen aatesuunnan ryhmittymien kanssa. 

Nähtäväksi siis jää, synnyttääkö myös tässä puheena olevan äärijärjestön toiminta fyysistä väkivaltaa. Toivon toki, että tältä vältyttäisiin, mutta suhtaudun tähän toiveeseeni valitettavan skeptisesti.

5 kommenttia:

  1. Eikös tän kumousliikkeen nimi ole englanniksi paljon roisimpi kuin tämä kesy suomenkielinen käännös?

    VastaaPoista
  2. Radikaaleja liikkeitä synnytetään, koska ne tarjoavat osallituville nuorille tarkoitusta elämään ja edistävät piilottelevien taustavaikuttajien ja rahoittajien agendaa. Saksassa yliopistonuorten perustama Rote Armee Fraktion (RAF) ja Italiassa Brigate Rosse (RF) ovat hyviä esimerkkejä 1970-luvulta. Niillä ei ollut mahdollisuutta päästä tavoitteeseensa, mutta hauskaa oli aikansa. Nämä liikkeet tuntuvat olevan ainakin väkivaltaisimmasta päästä vasemmistolaisia. Poltettuaan energiansa ne hiipuvat onnettomaan loppuunsa. Jihadismi on erikoistapaus sikäli, että loppua sille ei ole näkyvissä. Päinvastoin, sen toimintamahdollisuuksia ja rahoitusta länsimaissa parannetaan aktiivisesti hallitusten toimesta.

    Ilmastohysteria, blm ja antifa ovat tämän hetken aiheita, jotka houkuttavat sitoutumishaluisia nuoria. Ne tarjoavat pelastusta ja adrenaliinia nostattavaa toimintaa. Mahdollisuus ja lupa väkivallan käyttöön kiihottaa samaan tapaan kuin jalkapallohuliganismissa tai entisajan kylätappeluissa. Etenkin, kun hallinto takaa rähinöitsijöiden turvallisuuden ja vastuuvapauden. Media, yliopistot, oikeuslaitos, poliisi ja kirkko komppaavat täysillä. Jopa kirkon suojissa on syntynyt aseilla uhitteleva ryhmä (Oulussa, pappi Arpad Kovacsin johdolla).

    Tuorein yksittäinen esimerkki hallituksen bensaa liekkeihin-strategiasta on toveri Marinin ja useiden muidenkin agit prop-ministerien antama tuki kansainvälisen marksilaisen blm-liikeen toiminnalle, jossa on jo syntynyt kymmeniä mustia ja valkoisia ruumiita, särjettyjä ikkunoita, ryöstettyjä ja poltettuja kauppoja. Ennen kristalliyötä 1938 Saksan hallitus antoi lupauksen, että mellakointiin ei puututa. Meillä on nyt sama tilanne: hallituksella on käytössään katujaosto ja sille on käytännössä annettu vapaus toimia halunsa mukaan.

    Vastuulliset yhteiskunnalliset toimijat tavoittelisivat maan ja kansalaisten parasta hakien sopua Svinhufvudin tapaan. Nyt vallalla on stalinistinen strategia, jossa maailmaa ohjataan kiilusilmäisesti onneen uhraamalla oma kansa. Joku heikkopolvinen Matti Vanhanen ei edes halua seistä lujana kaiken hulluuden edessä, varsinkin, kun oman puolueen vihervasemmistolainen Annika Saarikko seisoo vieressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hyvä tiivistelmä nykyajasta. Professorille ja muillekin kysymys: Mikä juttu on nämä Skopjen lennot? Onko Pohjois-Makedoniasta tullut yhtäkkiä joku suosittu lomakohde? Kuulin, että sieltä on jatkoyhteys Kabuliin. Ihanko siellä vain suomalaiset turistit lentelee? Paljon on tullut koronaa ja matkustajat ovat kovasti haluttomia menemään testeihin...

      Poista
    2. Hyviä kysymyksiä. Kertoo jotain tiedonvälityksen älyllisestä epärehellisyydestä ja kyvyttömyydestä, ettei noista maahantulijoista saada minkäänlaista informaatiota.

      Poliittinen korrektius on syöpä, joka syö niin aivot kuin selkärangankin. Ja kaikki tapahtuu vetoamalla siihen että olemme "oikeusvaltio".

      Poista
    3. Jostain olen tulkinnut, että Skopjen lennoilla olisi lähinnä entisen Jugoslavian alueen maiden sekä niiden naapureiden alueelta peräisin olevaa väestöä. Tämä on siis minun käsitykseni, eikä varmaa tietoa.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!