Karun totuuden tunnustaminen on liian vaikeaa

Oli mukava havaita sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehen toteavan, että laittomasti maassa olevien terveydenhuollon uudistuksen tavoitteena on "nimenomaan tämä, että jos henkilö on täällä laittomasti maassa, hänen tulisi täältä poistua. Ja terveydenhuoltojärjestelmänkään ei pitäisi tukea sitä, että maassa oleskellaan pidempään."

Laitonta maassaoloa ei tietenkään tulisi tukea millään muullakaan tavalla - ei yksityisen henkilön, ei seurakuntien, ei julkisen hallinnon eikä myöskään minkäänlaisten kansalaisjärjestöjen toimesta. Sen sijaan näiden kaikkien tulisi toimia siten, että Suomessa oleskellaan vain luvallisesti. 

* * *

Vähemmän mukavaa ellei suorastaan ikävää oli sen sijaan kuunnella toista virkamiestä eli sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikköä, joka kertoi, että "kun täältä ministeriön näkökulmasta katsoo valtakunnallista tilannetta ja tilannetta noin 5–10 vuoden päähän, niin valitettavasti täytyy sanoa, että joudumme varmasti vielä uudelleen arvioimaan, pitäisikö meidän tehdä uusia päätöksiä nimenomaan sen kaikkein raskaimman erikoissairaanhoidon ja päivystysverkon osalta".

Tällä kommentillaan hän tarkoitti, että joidenkin sairaaloiden yöpäivystysten lopettaminen ei suinkaan ollut mikään radikaali toimenpide, vaikka aiheuttikin hallituksen rivien rakoilua. Sen sijaan se oli vaatimaton ensiaskel sen varmistamiseksi, että kansalle pystytään ylipäänsä tarjoamaan kattavaa julkista terveydenhuoltoa. 

* * *

Taustalla on tietenkin jossain määrin maan julkisen talouden krooninen ylikulutus, mutta myös koulutuspolitiikassa tehdyt virheet ja pidemmällä tähtäimellä nuorten haluttomuus perheiden perustamiseen sille otollisimmassa iässä. Ensin mainitun ilmeisenä tarkoituksena on ollut lääkärikunnan palkkatason nostaminen ja jälkimmäinen on seurausta yhteiskunnan arvojen muuttumisesta. 

Koulutusta on toki helppo - joskaan ei ilmaiseksi - korjata lisäämällä lääketieteen opetusta yliopistoissa. Jälkimmäinen sen sijaan on vaikeampaa, eikä se ole onnistunut missään, vaikka ainakin Unkarissa sitä on yritetty hyvinkin tosissaan. 

Työvoimapulaa on Suomessa yritetty ratkaista houkuttelemalla ulkomaisia terveydenhuollon ammattilaisia maahamme. Se on auttanut jonkin verran, mutta täytyy kuitenkin ihmetellä, ettei sairaaloissa näy juurikaan somalialaisia tai irakilaisia lääkäreitä ja hoitajia, vaikka Suomen harjoittama maahanmuuttopolitiikka on houkutellut juuri näiden maiden kansalaisia maahamme - sekä tarjonnut heidän nuorilleen mahdollisuuden kouluttautua käytännössä ilmaiseksi haluamaansa ammattiin. Syitä voimme vain pohtia.

* * *

Onni tässä onnettomuudessa on, että tietotekniikan ja robotiikan kehitys mahdollistavat puuttuvan työvoiman korvaamisen. Siinä edelläkävijänä on toiminut Japani, missä esimerkiksi vanhustenhuolto on yhä enemmän siirtynyt ihmisiltä robottien tehtäväksi. Siksi lienee todennäköistä, että myös minä pääsen robottien hellään huomaan viimeisinä vuosinani. 

Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että myös tämä ratkaisu edellyttää Suomen talouden tervehdyttämistä. Ja siksi meidän suomalaisten on tavalla tai toisella onnistuttava tekemään nykyistä tuottavampaa työtä - eli lisäämään onnistuneita innovaatioita sekä kaupallistamaan ja markkinoimaan niitä sekä olemaan nykyistä taitavampia ja ahkerampia yrittäjiä ja työntekijöitä. 

Lisäksi julkisen sektorin kustannusten kasvu väestön ikääntymisen seurauksena on pystyttävä pitämään kurissa leikkaamalla mieluummin ennemmin kuin myöhemmin valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien budjeteista sellaiset - tämän blogimerkinnän alussa käsittelemäni kaltaiset - menot, jotka eivät ole välttämättömiä tai voidaan korvata yksityisten toimijoiden kautta eli markkinaehtoisesti. 

Valitettavasti juuri tämä näyttää olevan liian vaikeaa suomalaisille poliitikoille. Ja heidät valtaan valitsevalle Suomen kansalle, jolle karun totuuden tunnustaminen näyttää olevan liian vaikeaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisista paljastui järkyttävä totuus
Viipalointia vai kasvatusta?
Laittomasti maassa olevien terveyspalvelut ovat haitallisen maahanmuuton vetovoimatekijä

Niin makaa kuin petaa - mutta nuorten kannattaisi tehdä lakanoiden välissä muutakin

Eilisessä uutisessa kerrottiin siitä, kuinka Suomen vauvabuumi on niin erikoinen, että se yllätti jopa tutkijan. Näin siksi, että koronapandemian aikana vauvojen määrä on Suomessa lisääntynyt, kun muissa maissa se on yleensä vähentynyt. 

Hyvä näin, sillä uusille suomalaisille on todella tarvetta maamme syntyvyyden pudottua vuoteen 2020 mennessä siten, että naisten hedelmällisyysluku oli vain 1,4. Se tarkoitti, että esimerkiksi viime vuoden heinäkuussa syntyneen 4 184 vauvan sijaan tämän vuoden heinäkuussa päivänvalon näki 4323 pienokaista. Helmi- ja maaliskuussa ero oli vielä sitäkin suurempi.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että nuorten kannattaa todellakin tehdä vauvoja juuri nyt. HS nimittäin kirjoitti tänään maamme eläkejärjestelmästä, joka ei kansainvälisen arvion mukaan ole kestävällä pohjalla, vaan työikäisen väestön eläkemaksuja pitäisi vuoteen 2050-luvulla korottaa jopa 30 prosenttiin palkoista - tai vaihtoehtoisesti laskea eläkkeiden tasoa nykyisestä. 

Valitettavasti näyttää siltä, että ilmastonmuutos tai ainakin siihen liittyvä synkkä uutisointi on Suomessa johtamassa siihen, ettei vauvabuumi tule jatkumaan pitkään. Suuri osa nuorista on nimittäin menettänyt uskonsa tulevaisuuteen: sen seurauksena peräti 42 prosenttia 16-25-vuotiaista on vakavasti harkinnut pidättäytymistä lapsenteosta. 

Valitettavasti on myös niin, ettei koronaan liitetty vauvabuumi ole tosiasiassa kovinkaan kummoinen. Vuoden 2021 syntyvyysluvut ovat nimittäin alussa referoimani eilisen uutisen mukaan buumista huolimatta pienempiä kuin samana ajanjaksona vuonna 2018. 

Hyvää tässä kaikessa on se, että viime kädessä nykyiset nuoret suomalaiset päättävät itse lakanoidensa välissä siitä, minkälaisen elintason he saavat eläkeläisinä - eli niin makaa kuin petaa. Harmillista tässä on kuitenkin se, että vain harva nuori taitaa murehtia elämänsä edellytyksiä kymmeniä vuosia eteenpäin.

Siksi olisi hyvä, jos yhteiskunta eli poliitikotkin kantaisivat korttansa kekoon. Omalta osaltani muistutan, että asiaa voi tarkastella myös hiukan luovemmin kuin pelkkää eläkemaksuprosenttia tuijottamalla tai perhevapaiden pituuksia säätelemällä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lähes 10 prosenttia lapsista maahanmuuttajataustaisia
Lapsettomuuden aiheuttama taakka
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät

Onko tämä sellaista maahanmuuttoa, jota me haluamme?

Afgaanimies sai eilen kahdeksan vuoden vapausrangaistuksen yrityksestä murhata entisen vaimonsa. Murha oli jäänyt yritykseksi sivullisten puututtua asiaan. 

Vuoden 2015 maahantunkeutumisaallossa Suomeen saapunut afgaani oli jo aiemmin käyttänyt "islamilaista oikeuttaan" vaimon pahoinpitelyyn, minkä seurauksena tämä oli suomalaisviranomaisten avulla päässyt miehestä eroon. Naisen jäljille mies oli kuitenkin päässyt naisen tuodessa lapsia tapaamaan isäänsä.

Tapaus on sikäli yksiselitteinen, että afgaani ei ollut peitellyt kulttuurista motiiviaan, vaan oli kiertelemättä kertonut, että "tämä on pahinta, mitä minun kulttuurissa voi tapahtua. Vaikka minä olen tässä maassa, niin te ette voi viedä minun uskontoani, ette minun kulttuuria."

Jos ja kun mies on näin selkeästi kieltäytynyt sopeutumasta suomalaiseen yhteiskuntaan, voidaan vain ihmetellä, että mitä hänelle oli oikein opetettu kotouttamiskoulutuksessa? Ja sisäministeri Maria Ohisalolta (vihr) voisi kysyä, että mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta kunniamurhia ja -väkivaltaa ei tapahtuisi maassamme enää jatkossa?

Ei myöskään olisi pahaksi, mikäli Ohisalo avustajineen tulisi julkisuuteen ja tarkentaisi muutaman päivän takaista lausuntoaan, jonka mukaan väkivallan torjumisessa "aivan keskeistä on se, että yksikään ihminen ei jää ulkopuolelle tässä yhteiskunnassa, että meillä on moniviranomaisyhteistyötä". Nythän afgaani ei ollut jäänyt viranomaistyön ulkopuolelle, vaan hänen väkivaltaisuuteensa oli puututtu jo vastaanottokeskuksessa.

Lisäksi afgaani osoitti oikeudessa saaneensa kotoutumiskoulutusta ilmaisemalla, että "tiedän, että minun tulee tämän maan lakeja noudattaa, mutta ette voi viedä minulta näitä". Toisin sanoen hän asetti oman kulttuurinsa tärkeämmäksi kuin Suomen lain puhumattakaan uuden kotimaansa elämäntavasta, johon kuuluu sukupuolten välinen tasa-arvo. 

Lopuksi on myös kysyttävä koko Suomen kansalta, että ihan oikeastiko suurin osa siitä aikoo myös kunnallisvaaleissa antaa äänensä tässä aiheena olleen afgaanin ja muiden kotouttamistoimista piittaamattomien maahanmuuttajien lisäämiseksi kaupungeissamme? Eli onko tämä nyt juuri sellaista maahanmuuttoa, jota maamme kansalaisten enemmistö haluaa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kunniväkivallasta ja ilmastorikoksista
Ei tarvetta epäillä kunniamurhan suunnittelua
Jari Tervon kunniamurhista

Lapsettomuuden aiheuttama taakka

Neljän lapsen äiti esitti Helsingin Sanomissa mielipiteen, jonka mukaan jokaisesta lapsesta pitäisi antaa verohelpotus. Näin siksi, että lapsiin kuluu runsaasti rahaa, mikä ei kannusta väestöä lisääntymään edes väkilukumme säilyttämisen vertaa.

Itse kirjoitin aikanaan, että lasten hankintaan tulisi kannustaa linkittämällä se eläkeikään. Näin lapsettomat henkilöt osallistuisivat tulevien eläkkeiden maksamiseen tekemällä pidemmän työuran. Syntyneessä keskustelussa Jaska Brown ehdotti tämän ulottamista myös isovanhempiin, jotta he voisivat auttaa lapsiaan jälkeläisten hoitamisessa.

Neljän lapsen äidin ehdotus toi mieleeni vaihtoehtoisen ratkaisun, jossa yhdistyvät oman aiemman ehdotukseni idea perhekoon sitomisesta eläkkeisiin ja hänen ajatuksensa lapsiperheiden arjen helpottamisesta. Näin jo siitäkin syystä, että lasten lukumäärä pitäisi huomioida eläkemaksujen suuruudessa eikä verotuksessa, koska sen suorat vaikutukset eivät koske jälkimmäistä.

Tässä ajatuksessani oikeudenmukaisuus saavutettaisiin laskemalla työuran ja keskimääräisen eläkeajan välinen suhde. Eli jos Suomessa keskimääräinen työura on tasavuosin ilmaistuna 38 vuotta, keskimääräinen eliniän odote 81 vuotta ja eläköitymis-ikä 61 vuotta on eläkkeelläoloaika 20 vuotta, joka on noin 53 prosenttia koko työuran pituudesta. Siis siitä ajasta, jonka aikana henkilö ansaitsee oman eläketurvansa tulouttamalla rahaa eläkerahastoihin ja maksamalla edellisen sukupolven eläkemenoja.

Kansakunnan säilyminen vaatii tunnetusti 2,1 lasta jokaista naista (ja myös miestä) kohden eli tasaluvuin kaksilapsisia perheitä. Siten yksilapsiseksi jääneen perheen aiheuttama eläkekustannus muille suomalaisille on noin 26 prosenttia, joka voitaisiin lisätä yksilapsisten aikuisten eläkemaksuihin. Vastaavasti sama prosenttiosuus voitaisiin vähentää kolmilapsisten henkilöiden eläkemaksuista.

Lapsettomat henkilöt maksaisivat vastaavasti 53 prosenttia kaksilapsisia suurempaa eläkekertymää ja nelilapsiset vastaavasti vain 47 prosenttia siitä. Näin toimien kuusilapsiset perheet saisivat eläkkeensä ilman eläkemaksuvelvoitetta perheen kasvettua täyteen kokoonsa.

Edelle kirjoittamani laskelma on liian suoraviivainen. Pyöristysvirheiden (tasaluvut) lisäksi laskelmassa pitäisi esimerkiksi huomioida lasten hankintaikä, joka pientää laskennallisia prosenttiosuuksia, koska lapset eivät nyky-yhteiskunnassa synny ennen työikää vaan sen aikana.

Koska lapset syntyvät keskimäärin noin 31-vuotiaille äideille ja työura alkaa edellä ilmoittamistani luvuista laskien 23-vuotiaana, olisi tuon korjauksen suuruus noin viidenneksen verran (eli 26 prosenttia muuttuisi noin 21 prosentiksi ja eläkemaksuvapaus koittaisi siten vasta seitsenlapsisille vanhemmille).

Konkretian lisäämiseksi todettakoon vielä, että suurimman erikseen maksettavan eläketurvan eli työeläkemaksujen suuruus on kuluvana vuonna ollut 24,4 prosenttia palkasta. Siten yhden lapsen aiheuttama laskennallinen osuus palkansaajalle on noin yhdeksän prosenttia palkasta - oli kyse sitten eläkemaksujen pienentämisestä tai kasvattamisesta.

Lopuksi totean, että kirjoitukseni voi halutessaan lukea myös niin, ettei se olisi konkreettinen ehdotus eläkemaksujen muuttamiseksi, vaan ainoastaan laskelma vapaaehtoisesti lapsettomaksi jäävien henkilöiden aiheuttamasta laskusta kanssaeläjille. Uskoisin, että jo pelkästään tämän asian tiedostamisella saattaisi olla merkitystä monelle lastenhankintaa harkitsevalla ihmiselle - tai ainakin se olisi hyvä tiedostaa yhtenä ratkaisuun vaikuttavana asiana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
Esko Valtaoja hämmensi soppaa
Eläkkeistä kannustin lastenhankintaan

Nuoriso on kunnollista, mutta jotain on silti vialla

Helsingin Sanomat kertoi hätkähdyttävästä tapauksesta. Siinä hyvinkääläinen nuorisojoukko oli saanut päähänsä murtautua tyhjillään olevaan varakkaiksi tiedettyjen ihmisten omakotitaloon ja viedä sieltä omaisuutta. Lisäksi porukan vanhin oli saanut talossa päähänsä tuikata sen tuleen.

On helppo todeta, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Ja että tapahtuneella on siihen osallistuneille nuorille elämänmittaiset seuraukset. Pahimmillaan hyvän elämän edellytykset ovat heiltä menneet ja edessä on joko syrjäytyminen tai ajautuminen rikoksen poluille.

Samoin on todettava, että yksikin tällainen tapaus on liikaa, sillä emme varmasti kaipaa sen enempää taloihin murtautujia kuin syrjäytyneitä tai rikollisia aikuisia.

Yle puolestaan kertoi, että huolimatta hyvinkääläisjoukosta ovat nykynuoret aiempaa kunnollisempia. Tästä kielii se, että heistä yhä pienempi osa sortuu rikollisuuteen ja alkoholiakin kuluu aiempaa vähemmän.

Nuorten kunnollistumisen syyksi mainitaan se, että vanhemmat ovat kiinnostuneita nuorten tunteista ja aiempaa avoimempia ja vastaanottavaisempia näiden iloille ja murheille. Mutta samaan aikaan nuorisomme on entistä ahdistuneempaa ja mahdollisesti yhä vähemmän perhekeskeistä. Ja pahantekokin on siirtynyt kaduilta internetiin.

Ylen juttua lukiessani ajattelin, että olivatko taloon murtautuneet hyvinkääläiset nuoret poikkeuksia nykytrendistä, vai oliko heitä ymmärretty lapsena liikaakin. Tai johtuuko nuorison ahdistuneisuus tunteiden ylikorostumisesta lapsena tai suorastaan vanhempien liiallisesta suojaamisesta elämän hankaluuksista - siis ns. pumpulissa kasvamisesta. Vastausta en tietenkään näihin kysymyksiin tiedä, mutta olisi hyvä jos joku tietäisi.

Siinä suhteessa ei nimittäin mikään ole muuttunut, että nykyinen nuoriso rakentaa Suomen ja suomalaisten tulevaisuuden. Ja siitä ei tule loistokasta, mikäli vaikeuksien edessä ahdistutaan ja lamaannutaan tai jos perheen perustaminen ja lasten hankkiminen ei kiinnosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten pahoinvointiin on puututtava
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla
Älytöntä ilkivaltaa

Moniavioinen ja viileä apina

Olen aika harvoin kehunut Helsingin Sanomia. Nyt teen poikkeuksen, sillä lehdessä tänään julkaistu Kristiina Markkasen juttu ansaitsee kiitoksen siitä, että se mainitsi moniavioisuuden yhtenä afrikkalaisen kurjuuden ja terrorismin syistä. Toki terrorismikytkennän vasta aivan jutun lopussa, jonne suurin osa lukijoista ei yleensä jaksa edetä.

Ei niin, ettei vähänkään tarkemmin maailman asioihin perehtynyt ihminen olisi tunnistanut moniavioisuuden aiheuttamia ongelmia. Olen itsekin kirjoittanut esimerkiksi siitä, kuinka vaimottomaksi jääneet nuoret miehet aiheuttavat yhteiskunnallista epävakautta, kehottanut tutkimaan somaleiden moniavioisuuden ja rikollisuuden välistä suhdetta ja todennut yhteyden terrorismin ja moniavioisuuden välillä.

Itselleni Markkasen kirjoituksessa oli uutta kuitenkin se, että afrikkalainen kristillisyys ja Suomen lähetysseura de facto hyväksyvät moniavioisuuden ihmisoikeusnäkökulmaan vedoten. Mielestäni se oli varsin mielenkiintoista.

Markkasen kirjoittama juttu ansaitsi kiitoksen juuri tästä syystä. Siis siksi, että sen tulisi herättää jokaisessa vähänkin ajattelukykyisessä henkilössä kysymyksen siitä, että miksi me emme tee moniavioisuudelle mitään edes kristittyjen piirissä vaan piiloudumme ihmisoikeuksien taakse.

Näin siitä huolimatta, että Markkanen kertoo kirjoituksessaan myös naisista, jotka ovat paenneet näitä "ihmisoikeuksia". Eikä heillä ole vähäisintäkään aikomusta palata takaisin kotiinsa niiden pariin.

Miksi emme siis vaadi edes Suomeen muuttaneita pakolaisia noudattamaan kaksinnaimisen kieltävää lakia, vaikka siitä tiedetään pidemmän päälle seuraavan ilmiselviä yhteiskunnallisia ongelmia. Piiloudummeko mekin valheellisten ihmisoikeuksien taakse, vai pelkäämmekö rasismin leimaa, kuten rotherhamilaiset salliessaan muslimivetoisen etnisesti brittiläisten lasten paritusringin toiminnan vuosikausien ajan siitä huolimatta, että asia oli viranomaisten tiedossa?

* * *

Kun nyt sitten jälleen kerran kirjoitin afrikkalaisuudesta, en malta olla lisäämättä pientä kommenttia Hennes & Mauritzin taannoiseen mainokseen tummahipiäisestä pojasta paita päällään. Paidassa närää herättänyt virke kuului että "Coolest monkey in the jungle", suomeksi "Viidakon viilein apina”.

Vaikka olenkin tutkija, en aio käsitellä sen enempää sitä, että ihminen (ihonväristä riippumatta) kuuluisi normaalien taksonomisten kriteereiden perusteella luokitella pikemminkin simpanssin sukuun - ja sen tieteellisenä lajinimenä tulisi siten olla Pan sapiens - kuin omaan sukuhaaraansa (Homo sapiens). Enkä sitäkään, että maapallon viidakoissa asuvat ihmiset ovat pääosin tummaihoisia.

Tapaus on nostattanut tunteita ympäri maailmaa. Tästä esimerkkinä tämän aamun lehti mainitsee eteläafrikkalaisten bantujen riehuneen siksi villisti (eikä siis viileästi), että H&M päätti sulkea sikäläiset liikkeensä työntekijöiden turvallisuuden takia.

Omalta osaltani odotan suurella kiinnostuksella tapauksen jälkiseurauksia. Erityisesti sitä, onko vaatekauppiaiden ensi kevään ulkomainoksissa viime vuosia harvemmassa tummaihoisia mannekiineja mallaamassa talven jäljiltä lähes kalmankalpeille suomalaisille kaupattavia vain seksuaalibiologisesti strategisimmat ruumiinosat peittäviä vaatekappaleita.

Onhan nähdäkseni mahdollista nähdä tummahipiäisiä naisia sovinistis-rasistisesti sortavana sekin, että valkoihoisille suunnatuissa viesteissä keikistelee kaiken kansan töllötettävänä tummahipiäisiä naisia alusasuisillaan. Miksei siis siitäkin voisi halutessaan loukkaantua?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiirissä:
Moniavioisuuden korkea hinta
Moniavioisuus ja maahanmuuttopolitiikan seuraukset Ruotsissa
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla

Viisi ajatusta hallituksen perheenyhdistämissuunnitelmista

Yleisradio kertoi tänään hallituksen aikeista kiristää perheenyhdistämisen edellytyksiä. Asia ei sinänsä ole mitenkään uusi, sillä jo hallitusohjelmassa todetaan seuraavaa: "perheenyhdistämisen kriteereitä tarkennetaan EU:n perheen yhdistämisdirektiivin mukaisesti".

Lyhyesti sanottuna kyse on nyt siitä, että oleskelulupa myönnetään Suomeen aikovalle puolisolle vain, mikäli perheenyhdistäjällä on vähintään 1 700 euron nettotulot kuukaudessa (ellei yhdistettävällä ole Suomessa työpaikkaa valmiina). Nelihenkisen perheen yhdistämiseksi vaaditaan tuloja verojen jälkeen käteen 2 600 euroa kuukaudessa.

Esitys lienee seurausta siitä, että viime aikoina on turvapaikan anomisoikeutta käytetty laajamittaisesti väärin, mistä on seurannut ennenäkemätön kehitysmaalaisten kansainvaellus maahamme.

Syntyneen ongelman ratkaisemiseksi Suomen houkuttelevuutta pyritään vähentämään muun muassa kiristämällä perheiden yhdistämiskriteerejä. Työtä tekeville ulkomaan kansalaisillehan ovat jo aiemmin olleet voimassa perheen elättämiskyvyn varmistavat tulorajat, kuten muistamme Etelä-Pohjanmaalle perheenyhdistämistä halunneen vietnamilaisen tapauksesta.

Ylen tämän päivän uutisessa on haastateltu kahta suomalaisnaista. Heistä ensimmäinen asuu Suomessa ja haluaisi tuoda uuden turkkilaismiehensä Suomeen.

Toinen taas asuu nyt Venäjällä, mutta haluaa myöhemmin tuoda perheensä isiensä maahan. Molempien ratkaisuna hallituksen esitykseen on aikaistaa maahantuloa, jotta mahdollisesti voimaan tuleva lainsäädäntö ei ehtisi vaikuttaa päätöksentekoon heidän tapauksissaan.

* * *

Ylen uutinen herätti minussa viisi ajatusta.

Ensinnäkin tämä tapaus osoittaa, kuinka hallitsematon maahanmuutto kehitysmaista vaikuttaa myös maan kansalaisten elämään. Tässä tapauksessa subjektiivinen oikeus puolison ja perheen maahantuontiin muuttuu elintasoperusteiseksi, jolloin köyhimmille ulkomaalaiseen rakastuneille voi aiheutua ongelmia. Tämä on ikävää, mutta kuitenkin pienempi paha kuin hallitsemattoman maahanmuuton seuraukset.

Toiseksi näemme tässä tapauksessa kahden perustavaa laatua olevan periaatteen välisen törmäyksen. Vastakkainhan ovat perustuslain turvaama kaikkien ihmisten tasa-arvo sekä toisaalta yhteiskunnan velvollisuus käyttää verovaroja vastuullisesti sekä huolehtia maan taloudesta ja yleisestä järjestyksestä.

Kolmaskin ajatus liittyy perustuslakiin. Arvelen että hallitus on tulkinnut sitä niin, että koska laissa edellytetään kaikkia ihmisiä kohdeltavan tasa-arvoisesti, ei yhdistettävien elättämiskykyvaatimusta voida säätää pelkästään kansalaisuuden tai pakolaisstatuksen saaneita maahanmuuttajia koskevaksi. Siksi se on täytynyt ulottaa myös syntyperäisiin Suomen kansalaisiin.

Neljänneksi minusta tuntuu, että nyt suunnitteilla oleva uudistus tulee osoittautumaan erittäin tehokkaaksi keinoksi vähentää kehitysmaalaisten innokkuutta hakeutua Suomeen. Jos näin käy, se on iso askel suomalaisen yhteiskunnan pelastamiseksi nykyaikaisen kansainvaelluksen aiheuttamien ja väistämättä edessä olevien ongelmien jaloista.

Viidenneksi totean, että asetetut tulorajat ovat niin alhaiset, ettei korkeasti koulutetuilla ja työtä tekevillä Suomen kansalaisilla ole vaikeuksia mahdollisten ulkomaisten perheidensä yhdistämiseen. Kuten ei nytkään ole maassa asuvilla ulkomaalaisilla Nokian insinööreillä tai yliopistojen professoreilla. Siten lailla ei ole vaikutusta sellaisen ulkomaisen työvoiman rekrytointiin, jolla voisi olla suurempaa merkitystä hankittaessa Suomeen sellaista erityisosaamista, jota meiltä puuttuu.

* * *

Sivumennen sanottuna, en olisi lainkaan yllättynyt, mikäli saisimme ensi viikolla kuultavaksemme tiettyjen lausuntoautomaatteina tunnettujen oikeustieteen professoreiden hallituksen esitystä perustuslain nojalla vastustavan näkemyksen. Sen sijaan olisin äärimmäisen hämmästynyt, mikäli he esittäisivät käyttökelpoisen ratkaisun siihen ongelmaan, jota varten hallitus joutuu tekemään nyt esille nousseen esityksen.

Tulevan alkuviikon keskustelunavaus on siis tehty ja jäämme odottamaan sen jatkoja. Omana kantanani esitän, ettei perheenyhdistäminen toisten elätettäväksi vastaa omaa oikeustajuani, enkä siksi ole valmis omien verojeni kiristämiseen sen takia. Siksi tuen lämpimästi hallituksen aikeita tässä asiassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS tänään: muunneltua totuutta ja demokratiavihaa
Ulkomaalaiset raiskaavat kantasuomalaisia törkeämmin
Miksi Scheinin ja Halla-aho riitelevät?

Moniavioisuus ja maahanmuuttopolitiikan seuraukset Ruotsissa

Karoliinisen instituutin kansainvälisen terveyden professorin Hans Roslingin mukaan sukupuolijakauman epätasapaino aiheuttaa ongelmia Ruotsissa. Hänen mielestään maassa olisi syytä kiinnittää asiaan huomiota.

Ruotsin maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan tämän vuoden tammikuun ja lokakuun välisenä aikana maahan saapui yksin noin 23 350 alaikäiseksi esittäytynyttä turvapaikanhakijaa, joista yli 21 200 on 13–17-vuotiaita poikia.

Ruotsissa on viime aikoina syntynyt  noin 46 800 poikaa vuodessa. Turvapaikanhakijapojat mukaan luettuna teini-ikäisiä poikia on Ruotsissa nykyisin noin 35 000 enemmän kuin saman ikäisiä tyttöjä. Roslingin mukaan Ruotsin nuorison sukupuolijakauma lähestyy Kiinan vinoutunutta sukupuolijakaumaa.

Edelle olen referoinut Ylen uutisen aiheesta. Yksi asia siitä kuitenkin puuttui.

Nimittäin se, että myös länsimaihin siirtyneillä muslimeilla on tapana olla moniavioisia. Esimerkiksi Suomessa somalinaisista jopa 46 prosenttia on "yksinhuoltajia" - todellisuudessa siis kakkos- tai kolmosvaimoja.

Muslimien moniavioisuus lienee kulttuurinen sopeuma lähi-idän ja Pohjois-Afrikan rauhattomiin oloihin, joissa miesten kuolleisuus on suurta. Länsimaat eivät ole sellaisia, joten moniavioisuuden ainoa seuraus niissä on kokonaan ilman naisia jäävän miesten osuuden kasvaminen. Sen taas tiedetään aiheuttavan levottomuuksia.

Yhdistettynä nyt Ruotsissa nähtävään miesten ylimäärään tuloksena ei voi olla kuin vieläkin pahempi katastrofi kuin mitä professori Rosling edellä referoidussa jutussa kuvailee. Ja itse kukin voi mielessään miettiä mitä siitä seuraa seksuaalirikollisuuden kannalta.

Keinot ongelman ratkaisemiseksi lienevät Ruotsissa vähissä. Itselleni tulee mieleen lähinnä kaksi poliittisesti hyväksyttävyyden rajoissa olevaa ratkaisua: miesten selektiivinen karkottaminen Itämeren länsirannikolta tai vaihtoehtoisesti nuorten naisten aktiivinen siirtäminen kehitysmaista Svea-mamman helmoihin. Molemmissa ratkaisuissa on omat ongelmansa, enkä usko Ruotsin ryhtyvän kumpaankaan.

Entä Suomi? Kannattaiskohan Ruotsin tilanteesta ottaa oppia kun vielä voimme?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla
Suomi-Ruotsi juhannusmaaottelu
300 000 maahanmuuttajaa - tyydymmekö rypemään ojassa vai menemmekö allikkoon

Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla

Vihreät nuoret ovat kokoontuneet Vantaalla ja keskustelleet tärkeiksi katsomistaan aiheista. Kokouksessa on muun muassa tuotu esiin kuinka kotihoidontuki on naisten köyhyysloukku, mutta seksityö pitäisi laillistaa.

Jälkimmäinen aihe on sikäli omituinen, että seksin myyminen on Suomessa jo muutenkin laillista. Vain seksityön kauppaaminen julkisella paikalla sekä seksityöläisten myyminen eli paritus ovat laitonta. Haluavatkohan vihreät nuoret siis palauttaa prostituution kadulle vai laillistaa naisten hyväksikäytön?

Kotihoidontuki näyttäisi olevan myös emopuolueen näkemysten mukaisesti naisten köyhyyteen vaikuttava tekijä, koska asiaan on ottanut kantaa myös Vihreiden johtohahmoihin kuuluva Outi Alanko-Kahiluoto. Sinänsä puolue ja sen nuoret ovat tietenkin oikeassa siinä, että muutaman vuoden poissaolo työelämästä vaikuttaa naisten urakehitykseen negatiivisesti.

Sen sijaan puolueessa näyttäisi jäävän vähemmälle huomiolle se tosiasia, että kotihoidontuen varaan jääminen ei ole pakollista, vaan tarjoaa vanhemmille (siis myös miehille) mahdollisuuden jäädä kotiin. Tasa-arvon kannalta voitaisiin tietenkin ajatella tuen pakollista jakamista vanhempien kesken, jolloin sillä ei olisi tasa-arvovaikutuksia.

Jokin aika sitten esillä olleella ja tähän suuntaan vievällä 6+6+6 mallilla on suomalaisten enemmistön kannatus. Tosin siinä ei ole kyse kotihoidon tuesta vaan nykyisen perhevapaan muuttamisesta. Tulisiko suomalaisten lapsiperheiden valintamahdollisuuksiin jättää 6+6+6-mallin lisäksi edelleen kotihoidon tuki, ja tulisiko sekin pakkojakaa vanhempien kohdalla ovat sitten kokonaan omia kysymyksiänsä?

Tässä on syytä huomata, että perhevapaiden pakkoratkaisulla puututtaisiin perheiden sisäisiin asioihin tilanteessa, jossa suuri osa naisista nimenomaisesti haluaa hoitaa lapsensa kotona. Viime kädessä perhevapaiden jakamisen kohdalla kyseessä on siis priorisointi perheiden päätösvallan ja yhteiskunnan tasa-arvopyrkimysten välillä.

Vihreät nuoret ottivat kantaa myös lukumääräneutraalin avioliiton puolesta. Tässä he ovat "hyvässä" seurassa, sillä esimerkiksi islamilaisisa maissa, Intiassa ja monissa Afrikan maissa sellainen on sallittu. Suomessa lukumääräneutraaleja avioliittoja esiintyy periaatteellisesta kiellosta huolimatta etenkin somaleiden piirissä: meillä elävistä somalinaisista ilmeisesti 46 prosenttia elää islamilaisessa moniavioisessa suhteessa.

Lukumääräneutraalin avioliitton käytännöt maailmalla viittaavat siihen, että myös Suomessa yleisin malli tulisi olemaan mies ja kaksi naista, vaikka varmasti myös muunlaisia moniavioisia liittoja solmittaisiin. Kaikkiaan olisi luultavaa, että lukumääräneutraali avioliitto aiheuttaisi yleistyessään naista vaille jäävien miesten määrän kasvun.

Sellainen taas aiheuttaisi yhteiskunnallista levottomuutta ja kasvattaisi seksuaalirikosten määriä. Minusta olisikin tärkeää, että joku ottaisi tutkiakseen moniavoisuuden vaikutusta somaleiden ja lähi-itäläisten korkeaan seksuaalirikollisuustasoon.

Tässä yhteydessä on lisäksi erityisen mielenkiintoista huomata, että muslimijärjestö ISIS houkuttelee riveihinsä nuoria miehiä lupaamalla näille vaimon. Liittyykö ISISin rekrytointitoiminnan tehokkuus juuri moniavioisuuden aiheuttamaan naisenpuutteeseen?

Kuten kotihoidontuenkin tapauksessa, myös lukumääräneutraalissa avioliitossa on siis kyse yksilön ja yhteiskunnan välisestä intressiristiriidasta. Yhteiskunnan kannalta moniavioisuus on levottomuutta tuova elementti, mutta sen sallimisen voisi ajatella lisäävän yksittäisten ihmisten valinnanvapautta. Lisäksi, kuten edellä tuli todetuksi, se on joka tapauksessa arkipäivää monien maahanmuuttajien kohdalla jo nyt.

Sinänsä on mielenkiintoista havaita, ettei vihreitä nuoria tunnu kiinnostavat ainakaan uutisoinnin perusteella valtakunnallisen politiikan keskiössä olevat kotimaiset tai EU-tason talousasiat, koko Eurooppaa horjuttavat maahanmuuttokysymykset tai edes kaivosten ongelmien myötä pintaan noussut ympäristönsuojelu. Sen sijaan puolueen nuorison mieliä askarruttavat politiikan marginaalissa olevat perhepoliittiset kysymykset. Tämä on mielenkiintoista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kasvipeite sitoo yhä enemmän ilmakehän hiiltä
Vihreiden vaaliohjelma on puhtaasti vasemmistolaista jakopolitiikkaa
Ozan Yanar ja minä edistäisimme ihmisoikeuksia

Työelämän tasa-arvosta puhuminen on älyllistä epärehellisyyttä

Suomeen on jo jonkin aikaa suunniteltu kotihoidon tuen muutosta. Sen tarkoituksena on jakaa lastenhoito nykyistä tasaisemmin äidin ja isän välille, kun nykyisin pienokaisten kotihoitoon liittyvät vapaat kuittaa lähes aina äiti.

Uudistuksen tarkoituksena on lisätä sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tämä on nähtävissä tarpeelliseksi ainakin kahdesta syystä.

Ensimmäinen liittyy siihen, että isät jäävät monissa perheissä lastenhoidossa vähäisempään asemaan kuin naiset. Niinpä he joissain tapauksissa jäävät lapsille vieraammiksi kuin äidit ja saattavat jopa vetäytyä kokonaan kasvatusvastuusta.

Toinen syy puolestaan liittyy työmarkkinoiden realismiin. Meillä on Suomessa loistavasti opintonsa hoitavat nuoret naiset, mutta huippupapereista huolimatta työnsaanti on heille vaikeaa. Syynä on tietenkin se, että monen työnantajan mielessä pyörii riski siitä, että vastarekrytoitu nainen jääkin vuoden, parin kuluttua äitiyslomalle aiheuttaen yritykselle sekä kuluja että sijaisen hankkimiseen liittyvää vaivaa.

Molemmat edellä mainitut ongelmat poistuisivat, jos työnantajalla ei rekrytointitilanteessa olisi palkattavan sukupuoleen liittyvää lisääntynyttä riskiä. Näin nuorten naisten työnsaantimahdollisuudet kasvaisivat oleellisesti - ja samalla heidän mahdollisuutensa edetä suomalaisilla työmarkkinoilla paranisivat.

Tämän uudistuksen äänekkäimpiä vastustajia ovat luultavasti pitkää vanhempainvapaata suunnittelevat äidit. Heidän mukaansa valtiovallan ei tule puuttua lastenhoitoon vaan se on perheen sisäinen asia. Lapsen paras hoitajahan on äiti.

Tämä on tietenkin totta, mutta nämä äidit tuskin tarkoittavat, että julkisen vallan tulisi lopettaa tuki lasten kotihoidolle varhaisina vuosina. Valtiovallan puuttumista perheiden elämäänhän sekin on.

Toisin sanoen uudistusta vastustavat äidit eivät oikeasti vastusta valtiovallan puuttumista perheen asioihin, vaan ainoastaan lyhentyvää heille kohdistuvaa korvausaikaa. Mutta vanha totuus on, että se joka maksaa, myös päättää. Näin tässäkin asiassa.

Entä puolueet?

Alexander Stubbin Kokoomus ajaa uudistusta voimakkaasti. Juha Sipilän Keskusta ja Timo Soinin Perussuomalaiset puolestaan vastustavat, mutta haluaisivat kuitenkin jakaa kotihoidon kustannuksia nykyistä tasaisemmin. SDP puolestaan aikoo torpata koko uudistuksen, vaikka on aiemmin liputtanut sen puolesta.

Näillä näkymin on siis melko selvää, ettei kotihoidon tukea aiota jatkossakaan jakaa isän ja äidin kesken. Niinpä Suomeen ei tule myöskään naisten ja miesten täydellistä tasa-arvoa työmarkkinnoilla.

Siten nuorten naisten kynnys vakinaiseen työsuhteeseen on myös jatkossa korkeampi kuin miesten. Samoin heidän etenemistään työuralla estää äitiyslomilla vietetty aika, jonka aikana miehet ehtivät meritoitua heidän ohitseen. Niinpä miesten ja naisten tasa-arvosta työmarkkinoilla puhuminen on tässä tilanteessa yksinkertaisesti älyllistä epärehellisyyttä - ainkin kaikkien muiden isojen puolueiden kuin kokoomuksen äänestäjiltä.

Mutta samaan hengenvetoon voidaan kysyä myös, että eikö elämän tärkein asia ole sittenkin perheonni, jota lasten osalta pystyy parhaiten tarjoamaan heitä rakkaudella hoitava äiti? Miksi kenenkään siis pitäisi edes pyrkiä työelämän tasa-arvoon?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan
Hallitus haluaa hoitaa koko maailman pitkäaikaissairaat terveiksi!
Lapsettomuus ja kestävyysvaje

Lapsettomuus ja kestävyysvaje

Tämän päivän uutinen kertoo, että lapsettomien nelikymppisten suhteellinen määrä on Suomessa Euroopan korkeimpia. Edellämme ovat ainoastaan Sveitsi ja Italia.

Uutisessa kerrotaan että suurin osa lapsettomuudesta on vastentahtoista. Tämä on tietenkin aina henkilökohtainen tragedia. Mutta samalla on muistettava, että taustalla on paitsi varsinainen kyvyttömyys saada lapsia, niin myös monien oma valinta siirtää lapsen saaminen suhteellisen myöhäiseen elämänvaiheeseen.

Jälkimmäinen ongelma taas liittyy naisen hedelmällisyyteen - parhaiten lapsen saanti onnistuu kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen ja alkaa vaikeutua vähitellen viimeistään kolmenkympin jälkeen. Toisin sanoen nykyinen ylipitkän vapaan nuoruuden ihannointi tai vaihtoehtoisesti pitkään opiskeluun ja työuraan panostaminen johtaa Suomessa yhä useammin henkilökohtaiseen tragediaan. Valitettavasti monet nuoruuttaan elävät eivät taida juurikaan tulla ajatelleeksi tätä.

Palaan vielä tuohon tämän kirjoituksen aiheen antaneeseen uutiseen. Sen mukaan väestöntutkimuslaitoksen johtaja Anna Rotkirch ei pidä lapsettomuutta ongelmana silloin kun sen on toivottua.

Näin on tietenkin yksilön kannalta, mutta samalla on hyvä muistaa, että mikäli tällaisia henkilöitä on kovin paljon, aiheuttavat he yhteiskunnallisen ongelman. Tunnemme sen muista uutisista kestävyysvajeena.

Kestävyysvaje ei ole mikä tahansa ongelma, vaan monet päättäjät pitävät sitä yhtenä suurimmista tulevaisuuden haasteistamme, jonka ratkaiseminen vaatii seuraavalta sukupolvelta yhä enemmän uhrauksia ja työntekoa. Tässä mielessä Rotkirchin näkemys on siis kovin vajavainen.

Mutta ei tämä minunkaan näkemykseni ole vielä valmis. Onhan selvää, että monella ihmisellä on erinomaisen hyväksyttävät syyt pysyä lapsettomana. Ja vaikka syyt eivät olisikaan yleisesti hyväksyttävät, emme (toivottavasti koskaan tulevaisuudessakaan) elä orwellilaisessa yhteiskunnassa, joka tekee lapsenhankintapäätöksetkin  puolestamme.

Siten meidän on hyväksyttävä myös yhteiskunnalliselta kannalta ongelmalliset päätökset olla hankkimatta lapsia. Samalla tulisi kuitenkin keskustella siitä, voisimmeko jollain tavalla muuttaa nuorten ajatusmaailmaa enemmän lasten hankintaa suosivaksi.

Tehtävä ei ole helppo, sillä nuorten aivoitukset kulkevat aina omia meille vanhemmille tuntemattomia latujaan. Tästä huolimatta sen menestyksellinen hoitaminen olisi tärkeää koko suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden - ja erityisesti tulevien nuorten aikuisten kannalta. Sillä heidän kontolleenhan koko suomalaisen kestävyysvajeen taakka lopulta kaatuu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisen sektorin liiat virkamiehet
Mitä meidän pitäisi tehdä maahanmuuttajanuorison väkivaltaiselle käyttäytymiselle?
Lapsilisäriita paljasti demareiden todellisen karvan

Vauraiden ihmisten kakarat vähäarvoisempia kuin muiden lapset?

Uuden Suomen kyselyssä perussuomalaiset ilmoittivat kannattavansa lapsilisien porrastamista tulojen mukaan. Samalla kannalla on ainakin jossain määrin myös SDP. Ajatuksella lienee vankka kannatus myös kansan parissa. Tästä huolimatta se on mielestäni pöyristyttävä.

Lapsilisän tarkoitus on kattaa suomalaisille vanhemmille niitä kuluja, joita lasten hankkimisesta seuraa. Näin on tehty siksi, etteivät nuoret suomalaiset jättäisi lapsia tekemättä ainakaan taloudellisten syiden takia. Lasten hankkiminen kun on ehdoton edellytys suomalaisten geenien ja kulttuurin säilymiseksi myös tulevaisuudessa.

Sinänsä on varmasti totta, että köyhälle lapsilisä on tärkeämpi tulonlähde kuin hyvätuloisille. Mutta niin ovat heidän kaikki muutkin tulonlähteensä. Tämä on looginen seuraus pienistä tuloista, joista suuri osa kuluu välttämättömien asioiden hankkimiseen - toisin kuin suurituloisella.

Koska ihmisten tulojen välillä on varsin suuret erot, on meillä haluttu tasata niistä johtuvia elintasoeroja. Näin lisätään yhteiskunnan turvallisuutta ja edistetään mahdollisuuksien tasa-arvoa kaikille sosiaaliluokkaan katsomatta. Tulontasauksen tärkeydestä lieneekin suuri periaatteellinen yksimielisyys suomalaisten parissa, ja ehkäpä juuri tästä syystä ovat perussuomalaiset ja SDP ehdottaneet lapsilisää yhdeksi keinoksi tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Tulontasaukseen on kuitenkin keksitty jo kauan sitten paljon parempikin keino. Se on progressiivinen verotus. Valitettavasti vain yhteisten menojen rahoitusta on viime vuosina siirretty valtion tuloverotuksesta yhä enemmän tasaveroluonteiseen kunnallisveroon sekä erilaisiin kulutus- ja haittaveroihin, jolloin verotuksen progressio on käytännön tasolla loiventunut erittäin merkittävästi aiemmasta. Lisäksi pääomien verotus on toteutettu kiinteällä veroprosentilla. Kaikki nämä seikat ovat aiheuttaneet suhteellisen köyhyyden  lisääntymistä, eli käytettävissä olevien tulojen erojen kasvua.

Vaikka myös minä muiden suomalaisten tavoin kannatan edellä mainitsemistani syistä melko voimakasta tuloerojen tasausta, olen sitä mieltä että perussuomalaiset ja SDP ovat nyt ottaneet väärän keinon yhteiskunnallisen epätasa-arvon lieventämiseksi. Ei voi olla oikein asettaa vauraiden ihmisten lapset vähempiarvoisiksi kuin köyhempien. Ei vaikka tarkoitus olisikin hyvä.

Nyt nähdyn ehdotuksen sijaan perussuomalaisten ja SDP:n poliitikkojen tulisi keskittyä keinoihin, joilla verotuksen progressio voitaisiin muuttaa nykyistä oikeudenmukaisemmaksi. Se edellyttäisi useiden viimeisten Suomen hallitusten noudattaman erityisesti kaikista suurituloisimpia suosivan verolinjan kääntämistä vaalien jälkeen. Sellaista tavoitetta minäkin voisin kannattaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Klaus Fleming ja 2000-luvun Suomi
Asiaan!