Montrealin luontokokous, yritykset ja väestönkasvu

Ylen uutisen mukaan yritykset ovat Montrealissa parhaillaan käynnissä olevassa YK:n luontokokouksessa läsnä isommin kuin koskaan. Ne toivovat valtioilta vahvaa sitoumusta luontokadon pysäyttämiseksi ja selkeitä, mitattavia tavoitteita.

Tähän asiaan tarttui maamme tunnetuimpiin sosialististen luontoratkaisujen ajajiin kuuluva professori Janne Kotiaho. Hän unelmoi, että "jos kirjanpito luontohaitoista lähtee liikkeelle, niin sen perusteella voidaan vapaaehtoisin toimin tehdä tai harkita aiheuttaja maksaa -periaatteen laajamittaista käyttöönottoa tai verotusta luontohaittojen perusteella".

Itse kuitenkin epäilen, että yritysmaailmassa kaivataan lisäverojen sijaan pikemminkin luotettavia tietoja, joilla ne voisivat suunnata luontokadon torjuntaan liittyvät toimenpiteensä mahdollisimman kustannustehokkaasti. Ja samalla toteuttaa ne omaa toimintaansa tukevasti.  

Tähän viittasi nähdäkseni Elinkeinoelämän keskusliiton edustaja, jonka mukaan "kaikkien yritysten pitäisi päästä yli ajan tekemään toimenpiteitä luontokadon hidastamiseksi. Nyt tarvitaan sitä, että edelläkävijät viitoittavat polkua, mutta jotta vaikutuksia saadaan isossa mittakaavassa aikaiseksi, niin kaikkien yritysten täytyy liittyä joukkoon. Siitä tulee pidemmällä aikajänteellä odotusarvo yritysten omalle toiminnalle."

* * *

Kuten olen aiemmin todennut, voidaan luontokato-ongelmaa tutkimusten mukaan hoitaa parhaiten päiväntasaajaa lähellä olevilla seuduilla. Siis juuri siellä, missä luontokadon taustalla on nopeasti kasvava väestö, joka raivaa maata sekä oman ravintonsa tuottamiseksi että hankkiakseen tuloja myymällä ruokaa. 

Tästä ei pitäisi enää nykyisin olla kenellekään mitään epäselvyyttä. Valitettavasti asia ei kuitenkaan ole näin. 

Sen osoittivat jälleen kerran akateemisesti koulutetut mielipidekirjoittajat, joiden mukaan "luontokadosta puhuttaessa väestönkasvu nousee edelleen helposti keskusteluun. Kuitenkin Kansainvälisen luontopaneelin IPBES:n selvityksen (2019) mukaan olennaisempia taustatekijöitä luontokadolle ovat varakkaiden maiden kulutustottumukset ja globaalin talouden rakenteet."

Heidän ja IPBES-panelistien looginen virhe liittyy siihen, että vaikka kehitysmaiden vienti sinänsä perustuukin rikkaista maista tulevaan kysyntään, johtuu sen tyydyttäminen köyhistä maista peräisin olevalla tuonnilla siitä, että tuotantokustannukset ovat kehitysmaissa väestöräjähdyksen tuottaman runsaan halpatyövoimareservin takia alhaisemmat kuin ne olisivat länsimaissa tuotettuina. Ellei näin olisi, siirtyisi tuotanto normaalien markkinatalouden lainalaisuuksien ohjaamana länsimaihin. 

* * *

Ylen luontokatouutisessa pisti silmääni myös kohta, jossa kerrottiin kymmenien kehitysmaiden kävelleen jo kertaalleen ulos neuvoteltaessa luonnonsuojelun rahoituksesta. Näin siksi, että ne haluaisivat länsimailta vuosittain noin 700 miljardia dollaria tähän mennessä tarjottua enemmän sitoutuakseen luontonsa suojeluun.

En tiedä millä perusteella kehitysmaat ovat päätyneet kyseiseen summaan. Se voi tietenkin olla vain gepardihattujen vaatimus oman ja kavereidensa elintason kohottamiseksi, mutta toisaalta se saattaisi ainakin periaatteessa viitata myös siihen taloudelliseen hyötyyn, joka jäisi näiltä mailta saamatta, mikäli niiden luontokatoa aiheuttava vienti rikkaisiin valtioihin supistuisi kokouksessa ehdotetulla tavalla. 

Nähtäväksi siis jää minkälaisiin velvoitteisiin Montrealin kokous lopulta päätyy. Varmaa on kuitenkin se, ettei biodiversiteettiongelma poistu ennen kuin luontonsa monimuotoisuuden suhteen suurimmassa riskissä olevien - päiväntasaajan lähellä sijaitsevien - maiden väestöräjähdys saada pysähtymään. 

Valitettavasti en ole havainnut, että ranskankielisen Kanadan suurimmassa kaupungissa olisi tehty siihen liittyviä päätöksiä. Tai ainakaan, että sellaisista olisi uutisoitu Suomessa.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Luomutuotantoon siirtyminen johti nälänhätään ja valuuttatulojen loppumiseen
Hallitus päätti nostaa valtionvelan 120 000 euroon perhettä kohti
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi

Vessapaperin loppumisesta, ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta

Tämän aamu Helsingin sanomissa oli (ainakin) kaksi juttua, joista paistoi läpi ymmärtämättömyys maailmantalouden ja ihmiskunnan toiminnasta. En tiedä oliko niissä kysymys puhtaasta ymmärtämättömyydestä, tietoisesta valehtelusta eli älyllisestä epärehellisyydestä vai jostain muusta. 

Maailmantalouteen liittyvä ajatusvirhe koski pelkoa vessapaperin loppumisesta sähkön hintojen noustessa. Jutun mukaan - sinänsä oikein - "paperinteon on kannatettava itse tuotteiden ja energian markkinahinnoilla, eikä sektoria subventoida sellupuolelta, joka ei sähkön hinnasta hätkähdä. Jos toiminta ei kannata, paperikoneet pysäytetään."

Tosiasia kuitenkin on, ettei vessapaperin - tai minkään muunkaan paperin - tuotanto lopu sähkön hinnan takia kuin korkeintaan paikallisesti. Ja siltä osin edellä lainattu pääkirjoittajan logiikka pitää kyllä paikkansa. 

Mutta päätoimittaja on väärässä koko maailman suhteen, sillä globaalin markkinatalouden seurauksena vessapaperipulasta seuraa ihmisten valmius maksaa siitä enemmän. Ja sen tuloksena hygieniatuotteiden valmistus kannattaa ainakin jossain päin maailmaa. Eikä paperi siis loppuisi sen enempää Suomesta kuin muualtakaan ainakaan niin kauan kuin ihmisillä olisi halu ja kyky maksaa siitä. 

Tätä kutsutaan markkinatalouden näkymättömäksi kädeksi. Se ohjaa tuotannon aina sinne, missä siitä saa parhaan tuoton, ja takaa siten kaikkien sellaisten asioiden tarjonnan, joille yhteiskunnassa on todellinen tarve.

Toinen huomiotani kiinnittänyt ajatusharha koski lehden ympäristötoimittajan sinänsä monin tavoin ansiokasta päätöskirjoitusta, jossa tämä totesi monin esimerkein sen, kuinka nykyajan luonto on ihmiskunnan armoilla. Erityisesti hän nosti esiin kaksi seikkaa eli ilmastonmuutoksen ja luontokadon. 

Tarkalleen ottaen toimittaja totesi, että "sukupuuttojen tahti on monin verroin nopeampi kuin luonnon normaaliin uusiutumiseen kuuluva taustanopeus, ja ilmasto lämpenee noin kymmenen kertaa nopeammin kuin viimeisimmän jääkauden päättyessä". 

Lopuksi hän kirjoitti siitä, mitä ihmiskunnan pitäisi tässä tilanteessa tehdä: "ilmastokriisi ja luontokato eivät ole joko tai -ilmiöitä. Ei ole niin, että ilmastonmuutos joko tapahtuu tai ei tapahdu ja jos se sitten pääsi tapahtumaan, on turha enää yrittää. Se ei ole valokatkaisin, se on uunin säädin."

Sekä edelleen "sitä on käännetty jo, mutta ihmiskunta voi itse päättää, kuinka paljon sitä käännetään lisää. Samaa voi sanoa luontokadosta: ei ole kyse elämän verkon polttamisesta tai polttamatta jättämisestä vaan siitä, kuinka monta solmua me siitä vielä tahdomme ja uskallamme purkaa."

Ja ottaa lopuksi esimerkin suomalaisesta luonnosta, jossa pienikin teko auttaa. Esimerkiksi "jos jokin metsä saadaan suojeltua, järvi puhdistettua, suo ennallistettua tai joki avattua, se on sitten tehty eikä siihen tarvinnut muilta mailta lupia kysellä".

Kaikkiaan kirjoitus olikin tyypillinen ilmasto- ja luontoahdistuksesta kärsivän, arvoiltaan vasemmalle kallellaan olevan - ihmisen kirjoitus. Siinä ei nimittäin sanallakaan viitattu siihen, että ympäristömme ongelmien perimmäinen syy on maapallon yhä jatkuva väestönkasvu, joka nykyisin on holtittominta Afrikassa sekä paikoin Lähi- ja Keski-Aasiassa. 

Siksi kaikenlaisten - sinänsä monissa tapauksissa järkevien - suomalaismetsien suojeluiden, järvien puhdistamisten tai jokien avaamisten merkitys maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisukeinoina ovat olemattomia. Näin erityisesti siksi, että me samaan aikaan sallimme väestöräjähdyksen seurauksena syntyneen nykyaikaisen kansainvaelluksen etelästä pohjoiseen korkean elintason pariin ns. humanismin nimissä - ja pelastamme jopa itse väestöräjähdyksenkin jatkumisen kerta toisensa jälkeen tarjoamalla kriisiapua. 

Jos toimittaja olisi oikeasti ymmärtänyt tai halunnut etsiä ratkaisua ilmasto- ja monimuotoisuuskriiseihin, olisi hän todennut väestöräjähdyksen sen syynä. Eikä jatkanut vanhaa virttä meidän suomalaisten syyllistäjänä - tai olisi ainakin maininnut suurimmiksi ympäristösynneiksimme etelästä pohjoiseen suuntautuvan kansainvaelluksen hyväksymisen ja etelän väestöräjähdyksen ylläpitämisen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahdistuneen naisen henkilökuva
Tuhoaako post-imperialistinen historia koko maapallon?
Kolmannes pinta-alasta on suojeltava

Poistaako kiinalainen kapitalismi afrikkalaisten ruokapulan?

Osaa maailmasta uhkaa juuri nyt ruokapula, koska Venäjän hyökkäys naapuriaan vastaan uhkaa Ukrainan viljatoimituksia. Erityisen ongelmallista tämä on sellaisille kehitysmaille, jotka ovat riippuvaisia tuontiruuasta. 

Perimmältään ongelma on peräisin kehitysmaiden viime vuosikymmenten väestöräjähdyksestä, mutta myös globaalin ruuantuotannon valtavasta ylijäämästä, joka on dumpattu halvalla tai kehitys- ja katastrofiapuna ilmaiseksi kehitysmaihin. Näin on onnistuttu ehkäisemään tehokkaasti niiden oman ruokatuotannon kehittämistä. 

Tämä kaikki on ollut mahdollista siksi, että vauraissa maissa on tuotettu ruokaa yhä tehokkaammin. Se perustuu ennen kaikkea tieteelliseen tutkimukseen, joka on lisännyt satotasoja vuosikymmenestä toiseen etenkin vihreän vallankumouksen aikana ja sen jälkeen.

Tämä kehitys näyttää jatkuvan myös tulevaisuudessa. Siitä esimerkkinä toimikoon tuore tutkimusartikkeli, jossa kiinalainen tutkimusryhmä oli onnistunut yhden geenin ilmentymistä muokkaamalla kehittämään riisilajikkeen, joka käytti typpeä tehokkaammin, kasvoi nopeammin ja tuotti suuremman sadon kuin tavallinen riisi. 

Riisiä ei toki viljellä Euroopassa, mutta globaalisti se on yksi maailman tärkeimmistä ravintokasveista. Siten siinä saavutettava kehitys on maailman ruokahuollon kannalta oleellista mahdollistaessaan yhä suuremman viljasadon saavuttamisen niissä maissa, joissa sitä viljellään. Ja joissa suhtaudutaan suopeasti geneettisesti muokattuihin kasvilajikkeisiin.

Tuo suhtautuminen on itse asiassa muuttumassa yhä merkittävämmäksi asiaksi. Sen seurauksena maatalouden tehokkuuden ero tieteen tuloksia hyödyntävien maiden ja tätä kehitystä vastaan haraavan EU:n välillä tulee kasvamaan ajan myötä. Nähtäväksi jääkin, johtaako tämä jossain vaiheessa suunnanmuutoksen myös Unionin alueella. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei viljakasvien jalostus pelasta kehitysmaiden maataloutta. Niissä väestöräjähdys yhdistettynä länsimaisen ruuan dumppaamiseen pitää maatalouden kehityksen aisoissa. Ellei sitten kiinalaisten pyrkimys muuttaa afrikkalainen maatalous oman ruokansa lähteeksi muuta tilannetta, koska markkinatalouden lait toimivat myös mustassa maanosassa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS kertoi puolitotuuden Sri lankan vihreästä katastrofista
Eettiset munat?
Eurooppa kehittää parempia kasveja muun maailman maataloudelle

Ylen kirjeenvaihtaja: jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia

Yle pelotteli ihmisiä kaikkien aikojen pahimmalla nälkäkatastrofilla. Tarkemmin sanoen sellaista ounastellaan tapahtuvaksi Itä-Afrikassa Somalian, eteläisen Etiopian ja Pohjois-Kenian alueilla. Syyksi tälle uhalle kerrottiin pitkittynyt kuivuus sekä Venäjän ja Ukrainan sodasta aiheutuva kansainvälinen ruokakriisi.

Verorahoitteisen mediamme Afrikan kirjeenvaihtaja syyllisti työnsä maksajia väittämällä, että "ei kansainvälinen yhteisökään voi kieltää vastuutaan tällaisessa tilanteessa. Jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia. Emme voi Suomessa ajatella, että se mitä tapahtuu Garissan kuivuusalueella, ei liittyisi meihin."

Tämänkertaisesta pitkittyneestä kuivuudesta kerrottiin, että se on jatkunut jo neljä vuotta ja edessä saattaa hyvinkin olla viides vuosi. Kertomatta jäi, että tällaiset kuivuuskaudet ovat alueella varsin tavallisia. Sellaiset nähtiin esimerkiksi vuodesta 1968 vuoteen 1974 ja uudelleen 1980-luvun alussa ja puolivälissä.

On kuitenkin totta, että pitkittyvä kuivuuskausi saattaisi todellakin aiheuttaa Itä-Afrikassa kaikkien aikojen nälkäkatastrofin - ainakin jos asiaa mitataan uhrien lukumäärällä. Syynä siihen on alueen holtiton väestönkasvu. 

Somalian väkilukuhan on kasvanut vuoden 1980 reilusta 6 miljoonasta tämän vuoden lähes 13 miljoonaan. Etiopiassa vastaavat väkiluvut ovat 35 ja 115 miljoonaa ja Keniassa 16 ja 54 miljoonaa. Kaikkiaan näiden maiden väkiluku on kasvanut 42 vuodessa yli 300 prosenttia. Siis yli kolminkertaistunut.

Siten mahdollisen kaikkien aikojen nälkäkatastrofin perimmäinen syy ei ole poikkeuksellinen kuivuus eikä edes eurooppalainen sota, eikä se siten ole "kaikkien asia" - eikä ainakaan meidän suomalaisten. Sen sijaan mahdollisen nälkäkatastrofin syyksi olisi nähtävä alueen ihmisten holtiton lisääntyminen, joka tekee alueen ruokaturvasta vuosi vuodelta helpommin särkyvän ja kuivuuskausista kerta kerralta yhä enemmän uhreja vaativia. 

Ja siksi - jos olemme älyllisesti rehellisiä - on alueelle epäilemättä tälläkin kertaa toimitettava kansainvälinen hätäapu ainoastaan ongelmien jatkamista tulevaisuuteen. Ja sen varmistamista, että alueelle seuraavien kymmenien vuosien aikana vääjäämättä saapuva seuraava kuivuuskausi voidaan uutisoida entistäkin hurjempana nälkäkatastrofina, josta joku älyllisesti epärehellinen punavihreä toimittaja voi syyllistää länsimaisia ihmisiä vielä Ylen Afrikan kirjeenvaihtajaakin innokkaammin.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiriä:
Afrikkalaisnaisten hedelmällisyysluku laskee, mutta elinikä kasvaa
Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa

Ahdistuneen naisen henkilökuva

Helsingin sanomat julkaisi henkilökuvan 23-vuotiaasta ympäristötieteitä opiskelevasta naisesta, jonka maailmankuvaa hallitsee pelko ilmastonmuutoksesta. Hänen näkemyksensä maailman nykytilasta ja tulevaisuudesta oli äärimmäisen synkkä: esimerkiksi Helsingin hän oletti hautautuvan ajoittain meren alle, järvien muuttuvan uimakelvottomiksi ja mustikoiden katoavan metsistä. 

Tulevaisuuden synkän maalailun lisäksi nainen puhui siitä, kuinka ihmisten tulisi reagoida uhkaavaan ilmastonmuutoksen. Hänen mielestään suomalaisten ilmastonmuutoksen torjumiseksi tekemillä toimenpiteillä on globaalia merkitystä, koska "pienistä valinnoista kertyy iso kokonaisuus".

Hän tiedosti kuitenkin maailman taloudellisen integroitumisen ja totesi, että meihin tullee vaikuttamaan eniten se, mitä tapahtuu muissa maissa. Esimerkkinä hän mainitsi, että "jos tuontimaan ruokajärjestelmä romahtaa, sillä on vaikutusta meihin". 

Hänelle oli myöskin syntynyt voimakas näkemys siitä, kuinka maapallon ekosysteemit voivat romahtaa. Esimerkkinä oli Amazonin sademetsä, joka hänen mukaan pienten muutosten seurauksena siirtyä peruuttamattomasti uuteen tasapainotilaan ja muuttua savanniksi. Tällöin maapallon keuhkot katoaisivat. 

Hän kertoi myös, että muutoksen nopeus vaihtelee eri puolilla maapalloa. Esimerkkinä oli arktinen alue, joka hänen mukaansa lämpiää kaksi kertaa muuta maailmaa nopeammin.

Ratkaisuina ilmastonmuutokseen nuori opiskelijanainen esitti sitä, että jokainen tekisi jotain konkreettista: miettisi asumistaan, lentämistään, autoiluaan ja kulutustottumuksiaan. Lisäksi hän vaati myös yhteiskunnallisten järjestelmien muuttumista - mutta jutusta ei ilmennyt minkälaiseksi.

* * *

Minusta on ikävää, että meillä on joukko nuoria ihmisiä, joiden mieltä hallitsee median yksipuolisen uutisoinnin luoma ahdistus. Ja joilta itseltään puuttuu kyky faktapohjaiseen kriittiseen ajatteluun siitä huolimatta, että he opiskelevat korkeakoulututkintoa ahdistustaan aiheuttavasta aiheesta. Vai onko ongelma sittenkin yliopiston opetuksessa?  

Joka tapauksessa edelle kokoamissani väitteissä on useita faktuaalisia virheitä ja järjettömyyksiä. Esimerkiksi Helsinki ei tule hautautumaan merenpinnan alle nähtävissä olevassa tulevaisuudessa - ei ainakaan ilmastonuutoksen takia. Näin jo siitäkin syystä, että Suomessa maanpinta nousee suunnilleen samaa tahtia ennakoidun merenpinnan nousun kanssa.

Voidaan myös epäillä arktisen alue lämpiämistä kaksi kertaa muuta maailmaa nopeammin. Asialle luotettavana proxyna voitaneen pitää arktisen merijään kokoa, jonka tähänastinen mitattu minimi sattui syksylle 2012 eli lähes yhdeksän vuotta sitten. Tätä kirjoitettaessa tuon jään laajuus on vuodenaikaan nähden mittaushistorian 11 pienin ja suurimmillaan sitten vuoden 2013. 

On selvää, että Amazoniassa tapahtuvat valtavat metsänhakkuut ovat tuhoisia ainakin maailman biodiversiteetille. Yhtä selvää on kuitenkin myös se, etteivät sademetsät ole mikään hiilinielu, eivät ainakaan suuri, koska ne ovat sukkession kliimaksivaiheen ekosysteemejä. Sen sijaan ne ovat kyllä valtava hiilivarasto, jonka purkautuminen johtaisi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvuun.

Maailman ruokahuollon integroituneisuus puolestaan tarkoittaa ruokavarmuuden paranemista - eikä todellakaan sen heikkenemistä. Eli koska ruokaa tuotetaan ympäri maailmaa, ei ilmaston aiheuttama tuho aiheuta paikallisia katastrofeja ainakaan maksukykyisissä länsimaissa, vaan tuotanto siirtyy viljelykelvottomilta alueilta viljelykelpoisemmille.

Eniten minua kuitenkin hämmästytti se, että kyseinen ympäristötieteen opiskelija ei maininnut sanaakaan maapallon väestön lisääntymisestä. Ei maapallon ilmaston uhkana eikä väestönkasvua sen torjuntakeinona. Eikä hän maininnut ilmasto-ongelmaksi myöskään ihmisten siirtymistä alhaisten hiilipäästöjen kehitysmaista korkean elintason länsimaihin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyödyllistä kommunismia
64-vuotias professori sai tuomion graffitien piirtelemisestä
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi

Tuhoaako post-imperialistinen historia koko maapallon?

Yle kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan ihmisen tuottaman materiaalin paino on nyt suurempi kuin koko maapallon eliökunnan biomassa. Tuo materiaali koostuu lähinnä betonista ja sorasta, mutta myös esimerkiksi tiilistä, asfaltista, metalleista ja muoveista. 

Toki tuo käsittämättömän suuri tavaramäärä johtuu osin kerskakulutuksesta, josta Helsingin sanomat kertoi esimerkkinä kiinalaisnaisen, jonka kaapista löytyy 150 käsilaukkua. Todellinen syy löytyi kuitenkin HS:n toisesta jutusta, jonka mukaan "nykyiset viljelymenetelmät tuhoavat planeetan eivätkä pysty tuottamaan riittävästi ravintoa kasvavalle väestölle". 

Jälkimmäisessä edistyspositiivisessa artikkelissa HS esitti viljelymenetelmien aiheuttaman ongelman ratkaisuksi laboratoriossa tuotettua ruokaa, mutta esitti lopulta sen huolen, että miten tuotantopanokset - elatusaineet, energinantarve, bioreaktorit, tuotantorakennukset ja jätteet - lopulta vaikuttaisivat planeettaamme. Ja tämä avasi todellisen ongelman.

On nimittäin niin, että jatkuva väestönkasvu - jollainen ihmiskunnan lukumäärään maapallolla edelleen liittyy - tekee tyhjäksi parhaatkin keinot ratkaista maapallon rajallisen pinta-alan asettamat rajoitteet. Siten ainoat kestävät ratkaisut maapallon eliökunnan ja viime kädessä ihmisen tulevaisuuden kannalta ovat joko väestönkasvun rajoittaminen tai tiedepositiivisesti uusien maailmojen valloittaminen avaruudesta. 

Koska jälkimmäinen ei näytä mahdolliselta vielä pitkiin aikoihin - jos koskaan - alkaisi edellä siteerattujen juttujen perusteella olla jo melkoinen kiire turvautua ensimmäiseen. Koska maapallon väestönkasvu kuitenkin tapahtuu lähes pelkästään kehitysmaissa, mutta ymmärrys ongelmasta on sijoittunut lähinnä länsimaihin, olemme eräänlaisen post-imperialistisen dilemman edessä.

Tarkoitan sillä sitä, että iso osa länsimaiden ihmisistä katsoo Euroopan imperialistisen historian niin raskaaksi, että se estää meitä puuttumasta kehitysmaiden elämään millään muulla tavalla kuin syytämällä sinne länsimaista kerättyä rahaa ja ruoka-apua, jotka vain pahentavat ongelmaa. Tai avaamalla rajamme noille ihmisille saapua elämään meidän omissa yhteisöissämme, mikä sekä pahentaa globaalia ongelmaa että tekee meidänkin elämästämme entistä hankalampaa. 

Toisin sanoen vallitsevassa post-imperialistisessa ilmapiirissä ainoat tehokkaat keinot eli esimerkiksi väestönkasvusta kärsivien maiden kehitysavun sitominen väestönkasvun hidastamiseen, katastrofiavun lopettaminen tai vapaan liikkuvuuden vaikeuttaminen ovat mahdottomia toteutettaviksi. Näin ollen näyttää, että viime kädessä eurooppalaisten historia tekee mahdottomaksi ratkaista näkyvissä oleva ennennäkemätön ihmiskunnan katastrofi.

Mielenkiintoinen nyanssi tässä on se, että juuri ne ihmiset, jotka ovat eniten huolissaan maapallon ja sen eliökunnan tulevaisuudesta ovat juuri niitä samoja, jotka vastustavat viimeiseen saakka globaalin väestökasvukatastrofin tehokkaita ratkaisukeinoja ja esittävät tilalle liian hitaasti vaikuttavia (vaikka teoriassa kyllä toimivia) tapoja, kuten tyttöjen kouluttamista tai vapaaehtoista patriarkaalisesta kulttuurista luopumista kehitysmaissa.

Lisäksi nämä ihmiset elävät vahvasti omassa suljetussa kuplassaan, jossa hyvät ovat hyviä teoistaan riippumatta. Tästä erinomaisen esimerkin tarjosi MTV3, jonka Vihreän puolueen piirihallituksen jäsenille tekemän kyselyn mukaan Pekka Haavisto (vihr) on toiminut kahden kolmasosan mielestä erittäin hyvin ulkoministerinä. Näin siitä huolimatta, että perustuslakivaliokunta totesi hänen rikkoneen lakia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kolmannes pinta-alasta on suojeltava
Poliittinen korrektius vie harhaan
Ylimenopäivä on pohjimmiltaan valeuutinen

Koronavirus tappaa tänä vuonna 190 000 afrikkalaista

Iltalehti kertoi, että Afrikan ensimmäisen epidemiavuoden koronavirusluku saattaa nousta jopa 190 000 kuolleeseen. Se on kieltämättä suuri määrä ihmisiä.

Toisaalta Afrikassa elää nykyisin noin 1,3 miljardia ihmistä, joten kuolleiden määrä olisi noin 0,015 prosenttia maan väestöstä. Siis yhden ja kahden promillen kymmenesosan välillä.

Samaan aikaan Afrikan väestö kasvaa Wikipedian mukaan 20 miljoonalla ihmisellä. Siten koronaviruksen uhrien määrä olisi hiukan alle yhden prosentin vuotuisesta väestönkasvusta.

Yksi kymmeniä vuosia vanha narratiivi, johon edelleen tunnutaan uskottavan, liittyy afrikkalaisten lisääntymisen motiiveihin. Sen mukaan köyhät perheet tekevät paljon lapsia, koska näin he varmistavat, että edes yksi jälkeläisistä saavuttaa aikuisuuden ja takaa heille vanhuudenturvan.

Narratiivia ei ole onnistunut tukahduttamaan edes se tosiasia - edelleen Wikipedian mukaan - että Saharan eteläpuolisista afrikkalaislapsista kuolee alle viisivuotiaina noin 4,3 prosenttia, eli esimerkiksi kaksilapsien perheen molempien jälkeläisten kuoleman todennäköisyys on noin 1,8 promillea. Tämä on saavutettu mustaan maanosaan viedyn lääketieteellisen ja muun kehitysavun voimalla.

Edelle kirjoittamani perusteella on selvää, ettei koronapandemialla ole oleellista vaikutusta Afrikan tulevaisuuteen. Sen sijaan maanosaan edelleen virtaava kehitysapu varmistaa tulevaisuudessakin nopean väestönkasvun, joka vie jatkossakin pohjan afrikkalaisten paremmalta tulevaisuudelta. Ja nuorten toimettomien miesten määrän kasvaessa synnyttää myös yhteiskunnallista levottomuutta, rikollisuutta ja kansainvaellusta kohti hyvinvoivia länsimaita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikassa tarvittaisiin vapaaehtoista kehitysapuaa
Afrikka ja koronavirus
Ruuasta on ehkä pula, mutta ei sentään lapsista

Kumpuaako väkivalta sorron kokemuksista?

Yle teki jutun Sahelin alueen - erityisesti Malin ja Burkina Fason - ongelmista. Siinä kiinnitettiin huomiota mm. ranskalaisten rauhanturvaajien kuljeskeluun punaisten lyhtyjen alueella, ISIS:in ja Al-Qaidan kaltaisen terroristijärjestöjen etenemiseen alueella, ulkovaltojen keskittymiseen pelkästään sotilaallisiin toimiin ja avun tarpeessa olevien ihmisten määrän nopeaan nousuun sekä kansanosien ja uskonnollisten ryhmien välisiin vanhoihin erimielisyyksiin.

Suomalainen ohjelmasuunnittelija näki jutussa ongelman syyt siten, että "väkivalta kumpuaa ihmisten sorron kokemuksista, koska laajoilla alueilla ei ole mitään toimivaa valtionhallintoa. Silloin jihadistiset ryhmät tarjoavat monille vaihtoehdon asettua korruptoitunutta keskusvaltaa vastaan."

Niinpä jutussa annetaan ymmärtää, että myös Suomen pitäisi ryhtyä viemään kehitystä alueen valtioille. Ohjelmasuunnittelijan mukaan "kehitysprojekteja kaivattaisiin myös tiiviisti asuttujen alueiden ulkopuolelle. Nyt niitä kohdistetaan kaupunkeihin, jolloin maaseudulla asuvat jäävät syrjään."

Asia ei ole meille eurooppalaisille yhdentekevä, sillä ohjelmasuunnittelijan mukaan "ihmisten kuljettaminen on tuottoisa bisnes. Jos sen vaihtoehdoksi saadaan muita elinkeinoja, ihmissalakuljetuksen kannattavuus vähenee... Kysymys on siitä millaisia tulevaisuudennäkymiä nuorille tarjotaan."

Edelle lyhyesti referoimani jutun luettuani katsoin minkälainen on malilaisten ja burkinafasolaisten hädän laatu. Suomalaisten muistissahan on, että kun meillä viimeksi oli todellinen hätä 1860-luvulla, laski syntyvien lasten määrä tasolle, jota se ei ole vieläkään alittanut.

Katsoin siis väestönkasvua ensin Malista. Siellä se näyttäisi olevan 3,0 prosenttia vuodessa. Maan noin 16,5 miljoonaisen väestön mukaan laskettuna Malin väestö kasvaa siis noin puolella miljoonalla ihmisellä vuodessa.

Sen jälkeen siirsin katseeni Burkina Fasoon. Siellä väestö kasvaa vielä hitusen nopeammin kuin Malissa, eli 3,05 prosenttia vuodessa. Se tarkoittaa sitä, että maan yli 18 miljoonainen väestö kasvaa vuodessa peräti 600 000 ihmisellä.

Nuo vuodelta 2014 peräisin olevat väestön valtavat kasvuluvut katsottuani jäin ihmettelemään, että onkohan maiden ahdinko syntynyt vasta viimeisen puolen vuosikymmenen aikana, koskapa se ei näy syntyvyydessä. En tiedä, koska käytössäni ei ole parempaakaan tilastoa - jos muistan, niin palaan asiaan, kun sellaiset sattuvat silmiini.

Toinen seikka, jota jäin ihmettelemään oli väestönkasvun unohtaminen Malin ja Burkina Fason ongelmien juurisyynä. Ottaen huomioon ne ongelmat, jotka Etelä-Pohjanmaalla syntyivät 1800-luvulla väestön alettua elintason noustessa lisääntymään aiempaa nopeammin, olisi suorastaan ihme, mikäli noin puolen miljoonan ihmisen vuotuiset väestönkasvut eivät aiheuttaisi rauhattomuutta Malin ja Burkina Fason kaltaisissa kehitysmaissa.

Malin osalta on vielä huomattava, että tartuin vuonna 2013 uutiseen, jonka mukaan silloisen vuoden myönteisin kehityskulku on Saharan eteläpuolisen Afrikan vakautuminen. Erityisesti Somaliassa ja Malissa oli saavutettu edistystä. Ilmeisesti ainakaan jälkimmäisen osalta kehitys ei ole ollut kestävää.

Minä toivonkin, että myös tässä jutussa olisi ilmennyt vain sen tehneen toimittajan maailmankuva, johon muiden Ylen toimittajien tapaan ei jostain syystä sisälly rehellinen analyysi kehitysmaiden väestönkasvun aiheuttamista ongelmista. Näin siksi, että tämän selityksen vaihtoehto - eli kehitysapua jakavan apparaatin parissa toimivien ihmisten kyvyttömyys nähdä tosiasioita - olisi yhdellä sanalla sanottuna karmea niin suomalaisen veronmaksajan kuin apua vastaanottavan kehitysmaankin näkökulmasta.

Suomeksi sanottuna vaadin, että mikäli Suomi ryhtyy syytämään verovarojaan tässä puheena oleviin maihin, niiden käyttö ohjataan vain ja ainoastaan lisääntymisen ehkäisemistä edesauttaviin toimiin. Vain siten voidaan alueella saada aikaiseksi sellaista edistystä, jolla olisi vaikutusta alueen elinoloihin pidemmällä aikavälillä.

Ylelle ja muulle suomalaiselle valtamedialle minulla on puolestaan - varmaankin aivan turha - toive, että he ottaisivat älynsä pois ämpäristä ja suostuisivat lopultakin näkemän holtittoman väestönkasvun tuhoisan vaikutuksen afrikkalaisten kehitysmaiden nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Sekä myös raportoisivat asiasta suomalaiselle asiakaskunnalleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen vai Burkina Fason malli - sinä päätät!
Islam ja sukuelinten silpominen
Vuoden myönteisin kehityskulku löytyi Afrikasta!

Pandemia

Koronavirustilanne on viime päivinä ollut runsaasti esillä maailmalla ja suomalaisessa mediassa. Uusimpien uutisten mukaan se on johtanut Schengen-alueella oleskelleiden maahantulokieltoon Yhdysvaltoihin,  Koulujen sulkemiseen Tanskassa, Ruotsissa julkisten kokoontumisten kieltoon ja koronavirustestien lopettamiseen tavalliselta kansalta, monenlaisiin kieltoihin Suomen eduskunnassa sekä festivaalien perumiseen USA:ssa ja Virossa.

Suomessa ei kuitenkaan ole hötkyilty tapahtumien järjestämisessä, vaan meillä aiotaan ainakin vielä tätä kirjoittaessani järjestää ampumahiihdon maailmancupin osakilpailu, muutamien tuhansien terveydenhuoltoalan ihmisten lääkäri- ja sairaanhoitajapäivät. Jos nämä ammattiryhmät jouduttaisiin sen seurauksen asettamaan karanteeniin, lamaantuisi suuri osa maamme terveydenhuoltosektorista.

Totesin helmikuun lopulla omana käsityksenäni, että "virus karkaa torjuntatoimilta ja leviää kaikkiin maihin tartuttaen huomattavan osan väestöstä - myös suomalaisista. Näin ainakin siinä tapauksessa, ettei sen leviäminen pysähdy influenssaviruksen tavoin pohjoisen pallonpuoliskon kevään ja kesän lämpenemiseen".

Tätä käsitystä minun ei tarvitse muuttaa, sillä viime päivien uutiset vain vahvistavat sitä. WHO julisti koronavirusepidemian pandemiaksi, Angela Merkel arveli koronaviruksen leviävän noin 60-70 prosenttiin saksalaisista ja jopa Suomessa on sosiaali- ja terveysministeriö on tunnustanut, että koronavirus aiheuttaa epidemian myös meillä.

Tässä vaiheessa lienee selvää, että pandemia tulee aiheuttamaa lyhytaikaisen globaalin talouden sakkaamisen ja sitä seuraavan vahvan nousukauden. Tällä on monenlaisia seurauksia, joista yksi tulee - kaikkien aikaisempien lama-aikojen tavoin - olemaan rahavarojen uusjako. Tämä tarkoittaa sitä, että jotkut nopeat ja röyhkeät tulevat rikastumaan ja toiset menettävät omaisuutensa esimerkiksi omistamansa yrityksen konkurssin myötä.

Nyt nähtävissä oleva pandemia tulee siis aiheuttamaan yhteiskuntaamme peruuttamattomia muutoksia. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka pysyviksi ne jäävät ja miten ne vaikuttavat eurooppalaiseen ja globaaliin politiikkaan.

Eikä pidä unohtaa aiemmin ilmaisemaani näkemystä siitäkään, että pandemia tulee edistämään kansainvaelluksia kehitysmaista kohti vaurasta Eurooppaa. Myös sen voimakkuus ja menestys vaikuttaa vahvasti maanosamme tulevaisuuteen.

Jääkäämme siis seuraamaan suurella mielenkiinnolla sitä, kuinka pandemia etenee ja kuinka meidän päättäjämme siihen reagoivat. Ja pidetään samalla itse kukin huolta siitä, ettemme levitä tarpeettomasti koronavirusta muihin ihmisiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikka ja koronavirus
Koronaviruksen tulevaisuus
Tappajavirukset kehittyvät tulevaisuudessa yhä todennäköisemmin Afrikassa

Kolmannes pinta-alasta on suojeltava

Yle kertoi YK:n alaisen työryhmän vaatimuksesta, jonka mukaan "maapallon maa- ja merialueista ainakin 30 prosenttia tulisi muuttaa luonnonsuojelualueiksi. Näistä alueista kolmannes tulisi olla 'tiukan suojelun alaisia'".

Työryhmän mukaan näin voitaisiin pysäyttää eliölajien kuoleminen sukupuuttoon. Tosin se toteaa samaan hengenvetoon, että muutoksen toteutuminen on hyvin epätodennäköistä, sillä se vaatisi valtavaa käännöstä yhteiskuntien taloudellisessa, sosiaalisessa, poliittisessa ja teknologisessa toiminnassa.

Lisäksi luonnoneläinten ja -kasvien kauppa olisi saatava kestävälle tasolle ja ihmisten kulutustottumuksia pitäisi hillitä. Tämä kaikki samaan aikaan, kun maapallon lisääntyvän väestön ruuan ja puhtaan veden saanti turvattaisiin.

Työryhmä totesikin, että tehtävä on vaikea, koska sekä ihmiskunnan koko että sen maapallolle asettama rasitus kasvavat koko ajan. Ylen jutun mukaan näistä ensimmäiselle ei kuitenkaan ole tarkoitus tehdä mitään - eikä myöskään sen lähteenä olleen CNN:n uutisen. En aamukiireessä ehtinyt kokonaan lukea työryhmän omaa paperia, mutta pikaisella vilkaisulla en löytänyt väestönkasvun pysäyttämistä myöskään sieltä.

Mikä on sitten tämän hetken todellisuus?

Ympäristöhallintomme mukaan noin viidennes eli 20 prosenttia Euroopan maapinta-alasta on suojeltu. Suomessa tosin oleellisesti vähemmän: vain noin yhdeksän prosenttia. Lisäksi ainakin talousmetsissämme tehdään toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Koko maapallon maapinta-alasta suojeltua on noin 13 prosenttia eli Venäjän kokoinen alue. Meristä sen sijaan rauhoitettua on vain neljä prosenttia. Koko planeettamme pinta-alasta kolmanneksen suojeleminen olisi siis valtava muutos nykytilanteeseen. Niin valtava, ettei se tule missään tapauksessa toteutumaan.

Ei ainakaan ilman vippaskonsteja. Näitäkin on tosin ehdotettu: esimerkiksi luonnonsuojelujärjestön suojeluohjelman johtaja totesi vuonna 2012, että "yksi vaihtoehto voisi olla, että esimerkiksi alkuperäiskansojen hallinnassa olevia alueita määriteltäisiin entistä enemmän suojelluiksi."

Nähtäväksi siis jää, millä tavoin YK:n alaisen työryhmän ehdottamaan tavoitteeseen suhtaudutaan reaalitodellisuudessa. Ja millä tavalla maapallon - erityisesti Afrikan - ripeästi kasvava väestö malttaa pitäytyä poissa edes nykyisiltä suojelualueilta.

Sitä en kuitenkaan epäile, etteikö Suomessa suhtauduttaisi työryhmän tavoitteeseen vakavasti. Siksi odotankin suurella jännityksellä miten sen seurauksena käy esimerkiksi valtion maille, jotka nykyisin ovat paljolti talouskäytössä. Tai minkälaisia vaatimuksia hallintomme osoittaa yksityisessä omistuksessa oleville maille.

Lopuksi todettakoon, että biodiversiteetin suojelu on omasta mielestäni tärkeää. Mutta samalla tavalla kuin ihmisten kansainvaellukset, myös tämän asian hoitaminen vaatisi ihmiskunnan kasvuun puuttumista. Eli kehitysmaiden väestönkasvuun eli kulttuuriin eli yksittäisten kehitysmaalaisten elämänmenoon puuttumista.

Siksi oli tragikoomista, että YK:n alainen työryhmä - tai ainakin sen näkemyksistä uutisoinut media - vaikeni tästä asiasta. Onhan selvää, etteivät siinä - tai toimittajina - istuneet epäilemättä korkeasti koulutetut ja älykkäät ihmiset ole voineet olla ymmärtämättä väestönkasvun keskeistä roolia maailman biodiversiteetin uhanalaistumiselle. Siksi lieneekin niin, että näistä tosiasioista puhuminen YK:n piirissä tai valtamediassa taitaa olla liian hapokasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhoaako poliittinen korrektius ilmaston?
Järjestö esitti järjettömän vaatimuksen
Kuinka maapallo pelastuu?

Nigeriläiset ja vastuukysymys

Yle julkaisi silmiä avaavan tekstin Nigerin väestöräjähdyksestä. Siis sen muslimimaan, jonka naiset saavat keskimäärin 7,6 lasta ja väestönkasvu on 3,9 prosenttia vuodessa. Se tarkoittaa kuusi vuotta sitten 17,5 miljoonaisen kansan saavuttavan tänä vuonna 22 miljoonan ihmisen rajan ja vuoteen 2050 mennessä maailmassa on 65 miljoonan nigeriläistä.

Seuraavassa muutama jutun "parhaista" paloista.

Kylän päällikön mukaan "kaikille ei ole nykyään riittävästi viljelyalaa nopean väestönkasvun takia". Hänellä itsellään on 15 lasta kolmen vaimon kanssa ja lisäksi joukko lapsenlapsia. Imaami puolestaan totesi, että lapsiluku on kysymys, joka "täytyy jättää Jumalan käsiin".

Syynä rajuun väestönkasvuun on kyläpäällikön mukaan se, että Nigerin ja Pohjois-Nigerian hausa-kansan noudattama islamintulkinta sallii miehelle kolme vaimoa. Jokaisen heistä odotetaan synnyttävän useita lapsia.

Eräs seitsemän lapsen äiti - joka toivoi saavansa vielä kuusi lasta - kertoi puolestaan, että "jos en jossain vaiheessa enää kykene huolehtimaan perheestä, lapset ottavat vastuun". Mitähän Suomessa tapahtuisi, jos joku menisi lausumaan moisen näkemyksen julkisesti ääneen?

Ylen jutun mukaan "nopea väestönkasvu tarkoittaa sitä, että ruuantuotantoa pitäisi kasvattaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 60 prosentilla tulevien reilun kymmenen vuoden aikana". Näin siitä huolimatta, ettei alueen maatalous pysty kattamaan edes nykyistä ruuantarvetta.

Tämän kirjoituksen varsinainen aihe koskee kuitenkin sitä, että nigeriläinen vastuuttomuus johtaa kansainvaellukseen, jolla pyritään ulos kotimaan väestöräjähdystä. Tätä motivoi kyläpäällikön mukaan se, että "jos yksi lapsista on lahjakas ja pääsee töihin kaupunkiin tai ulkomaille, hän voi elättää koko muun perheen".

Jutussa haastatellaan myös nigeriläistä tutkijaa, joka tuntuu olevan pihalla kuin lumiukko Saharassa. Hänen mukaansa suurten lapsikatraiden syynä sen, että "perinteinen tuotantotapa on maanviljelys, johon tarvitaan paljon työvoimaa". Siis maassa, jossa maanviljelys ei elätä valtavia lapsikatraita, vaan niiden on lähdettävä maailmalle elättääkseen itsensä ja vastuuttomat vanhempansa?

Tässä tilanteessa kyläpäällikölläkin on ratkaisu. Hänen mukaan nigeriläiset tarvitsisivat "valtion ohjelman, jolla tehostettaisiin maanviljelyä. Toinen vaihtoehto on siirtolaisuus Nigeriaan, Libyaan tai Algeriaan. Voimme lähteä minne tahansa."

Se jäi avoimeksi, mitä hän tarkoitti sanoilla "minne tahansa". Samoin se, kuuluuko hänelle ja hänen kylälleen mitään vastuuta omasta, lastensa ja koko Nigerin tulevaisuudesta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jos 100–200 miljoonaa ihmistä lähtee Afrikasta liikkeelle...
Maailmanpolitiikan keskeisin kysymys
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa

Ilmastopaneeli onnistui jälleen

Ilmastopaneeli onnistui jälleen valtaamaan mediakentän ja synnytti monenlaista keskustelua. Omasta mielestäni ehkä mielenkiintoisin kuulemani kommentti oli Greenpeacen Sini Harkin luonnehdinta siitä, mitä turvetuotannolle pitäisi tehdä.

Helsingin Sanomien mukaan Harkki vaati, että Suomen pitäisi päästä eroon turpeenpoltosta, mutta siten, että turpeesta työllistyvät ihmiset eivät putoa tyhjän päälle. Tuon luettuani kysymys tietenkin kuului, että millä se tyhjän päälle putoaminen sitten estetään.

Kysymys ei nimittäin ole mistään pikkuasiasta, sillä turvetuotanto työllisti VTT:n vuonna 2014 tekemän selvityksen mukaan noin 10 000 ihmistä. Toivottavasti Greenpeace ei halua näitä ihmisiä ainakaan verovaroilla elätettäväksi.

Sinänsä Greenpeacen ulostulo oli tyypillinen esimerkki siitä, miten yhden asian populistiliikkeet saavat palstatilaa: ne osaavat huutaa ilmoille räväköitä vaatimuksia, mutta keinojen toteutettavuuden kanssa on valitettavan usein kyse ns. käsien heiluttelusta. Vastaava esimerkki, josta olen kirjoittanut jo aiemmin, on turkistuotannon alasajovaatimus peräti kansalaisaloitteen voimin.

Mielenkiintoisin kuvaaja löytyi puolestaan Ylen jutusta, jossa esitettiin käyrät ihmiskunnan väkiluvun kasvusta ja lihankulutuksesta. Siitä näkyi selvästi, että väestönkasvu on ollut jopa nopeampaa kuin lihan kulutuksen kasvu. Kuitenkin vain jälkimmäistä on vaadittu suitsittavaksi.

Kysymys kuuluukin, että miksi kehitysmaiden väestöräjähdys on suomalaiselle medialle (ja mahdollisesti myös ilmastonmuutoksen tutkijoille) sellainen pyhä lehmä, ettei sitä voi nostaa pöydälle? Ei edes koko maapalloa uhkaavaksi väitetyn ilmastonmuutoksen torjumiseksi!?!

Muilta osin kiinnitin huomiotani Jussi Halla-ahon näkemykseen, jonka mukaan "Suomen ei pidä vähentää hakkuita eikä lopettaa turpeen polttoa", mutta globaalisti saastuttavimmat maat olisi ohjattava vähentämään omia päästöjään esimerkiksi hiilitullien ja puhtaan teknologian viennin avulla. Huomattavaa tässä on, että toisin kuin Greenpeacen Harkilla, Halla-aholla oli tarjottavanaan myös toteuttamiskelpoisia ratkaisukeinoja.

Tästä eteenpäin varmaa on vain se, että ilmastonmuutos pysyy otsikoissa ainakin niin kauan kuin maapaloon lämpötila jatkaa nousuaan. Sekä myös se, että vain harvat valtiot päättävät sen torjumiseksi ajaa oman elinkeinoelämänsä alas. Valitettavasti Suomi taitaa olla yksi niistä, joissa sellaistenkin toimenpiteiden takana on ällistyttävän suuri osa kansasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aatteesta ja aatteettomasta ilmastopopulismista
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
Jaana Pelkonen ei tunne empatiaa eikä huolta

Tuhoaako poliittinen korrektius ilmaston?

Yle uutisoi uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan puiden istuttaminen olisi ylivoimaisesti tehokkain tapa torjua ilmastonmuutosta. Jutun mukaan maapallon metsäpinta-alaa voitaisiin lisätä ilman maatalousmaahan tai kaupunkeihin koskemista 25 prosenttia eli 0,9 miljardia hehtaaria, jolle voitaisiin kasvattaa yli 500 miljardia puuta.

Istutettavat puut imisivät ilmakehästä 50-100 vuoden kuluessa täysikasvuiseksi kasvaessaan noin 200 gigatonnia hiilidioksidia. Se tarkoittaisi noin 25 prosenttia ilmakehän hiilidioksidista.

En epäile tutkijoiden laskelmia, mutta haluaisin tehdä kaksi reunahuomautusta. Niistä ensimmäinen on se, ettei noiden puiden istuttamisella ole juurikaan merkitystä, mikäli samalla 50-100 vuoden ajanjaksolla ihmisten määrä lisääntyisi ennakoidusti eli usealla miljardilla henkilöllä.

Ei etenkään, mikäli noista ihmisistä huomattava osa siirtyisi länsimaihin korkean elintason eli suuren ympäristöjalanjäljen piiriin. Lisäksi näille miljardeille ihmisille tarvittaisiin asuinpaikat ja ruokaa eli kaupungit ja pellot laajenisivat nykyisestä vähentäen metsiin käytettävissä olevan alueen pinta-alaa.

Toinen reunahuomautukseni koskee sitä, että pelkkä puiden istutus ei riitä, vaan uusista metsistä pitäisi olla myös paikallisille asukkaille kouriintuntuva hyöty. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että puiden elossa pitämisen täytyisi olla heille houkuttelevampaa kuin esimerkiksi niiden käyttäminen polttopuuna. Ellei näin ole, eivät istutettavat metsät tule koskaan saavuttamaan mainittua 50-100 vuoden ikää eivätkä siis sitomaan 25 prosenttia ilmakehän hiilidioksidista.

Tällä kirjoituksellani en tarkoita, etteikö puita kannattaisi alkaa istuttaa kehitysmaihin. Sen sijaan ehdotan, että jos ja kun tähän ryhdytään, tulisi samalla lopultakin keksiä ja panna täytäntöön ne toimenpiteet, joilla väestöräjähdys ja kehitysmaalaisten kansainvaellus kohti rikasta pohjoista pysäytettäisiin. Ja samalla keksiä ne taloudelliset kannustimet, jotka motivoisivat metsien ympäristössä asuvat ihmiset säilyttämään istutetut puut hengissä eli sitomassa ilmakehän hiilidioksidia.

Pelkään kuitenkin pahoin, että nykymaailmassa vallitseva poliittiseksi korrektiudeksi kutsuttu älyllinen epärehellisyys estää toteuttamasta edelle hahmottelemani kokonaispaketin. Ja sitä kautta puiden istuttamisesta tulee monin paikoin ilmastontorjuntateon sijasta pelkkä hyväuskoisten hölmöjen rahastuskeino.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
Maapallon metsäpinta-ala kasvaa vauhdikkaasti
Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa

Jos 100–200 miljoonaa ihmistä lähtee Afrikasta liikkeelle...

Puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) ja pääministeri Antti Rinne (sd) sanailivat keskenään Kultarannassa presidentti Sauli Niinistön isännöimässä poliittista viihdettä parhaimmillaan edustaneessa tilaisuudessa. Tapauksen uutisoinnissa oli yksi seikka, joka jäi kaihertamaan mieltäni.

Tuo seikka oli Antti Rinteen kysymys Jussi Halla-aholle: "jos 100–200 miljoonaa ihmistä lähtee Afrikasta liikkeelle, pistämmekö rautaa rajalle ja estämme tänne tulemasta vai mitä meidän pitää tehdä"?

Halla-aho kommentoi tähän kysymykseen korostamalla Schengen-sopimuksen yhteiskunnassa nauttiman legitimiteetin säilyttämistä, jossa käytännön keinona tulee olla mahdollisuus sulkea rajat tarvittaessa. Vain siten voidaan hänen mukaansa säilyttää EU:n sisäinen vapaa liikkuvuus.

Hän ei kuitenkaan vastannut Rinteen varsinaiseen kysymykseen 100-200 miljoonan ihmisen kansainvaelluksesta EU:n alueelle. Jos se saisi järjestäytyneen muodon, niin millä se pysäytettäisiin? Riittäisivätkö poliisit ja muut siviilivirkamiehet sekä vastaanottotilat. Vai pitäisikö tulijoita ryhtyä ampumaan, kuten Rinne vihjaisi?

Tästä päästäänkin toiseen mieltäni vaivaaman jääneeseen kommenttiin. Se oli pääministerin väite, jonka mukaan "tästä pitää uskaltaa puhua suoraan. Meidän etumme on, että autamme Afrikkaa kehittymään".

Olen tästä asiasta Rinteen kanssa samaa mieltä, mutta olisin mielelläni kuullut hänen keinoistaan. Panostetaanko kerta toisensa jälkeen hätäapuun, jotta maanosan väestöräjähdys pääsisi jatkumaan myös vaikeiden vaiheiden yli? Tai autetaanko Afrikan omaa ruokatuotantoa kehittymään, jotta se pystyisi ruokkimaan entistä useampia ihmisiä? Vai ryhdytäänkö viemään koulutusta tytöille, jotta näiden lapsiluku pienenisi.

Mikäli hyväksymme väestöräjähdyksen perimmäiseksi ongelmaksi - kuten meidän ehdottomasti pitäisi - ovat kaikki edelle luonnehtimani keinot kelvottomia. Afrikkalaisen ruokatuotannon lisääminen ja etenkin hätäapu ovat suoraan ongelman pahentamista ja koulutusvientikin vaikuttaa liian pitkällä aikavälillä ehtiäkseen ratkaisemaan akuuttia ongelmaa - muuten siitä lienee toki apua moniin asioihin.

Mutta jos ajatellaan, että tuollainen Rinteen mainitsema kansainvaellus syntyisi esimerkiksi Afrikan väestön kaksinkertaistuttua nykyisestä, on meillä aikaa vastauksen löytämiseen noin 30 vuotta. Jos oletamme ongelman laukeavan väestön kolminkertaistuttua, olemme ongelma edessä noin 50 vuoden kuluttua. Arveleeko arvoisa lukijani - tai pääministeri Antti Rinne - että noilla aikajaksoilla tyttöjen koulutus saataisiin korruptoituneessa ja akuuttien kriisien vaivaamassa Afrikassa sellaiseen malliin, että se ratkaisisi ongelman?

Totean tässä nöyrästi, ettei minulla ole käyttökelpoista kehitysapuun perustuvaa ratkaisua afrikkalaisen väestöräjähdyksen ongelmaan. Mutta en missään nimessä kannata myöskään afrikkalaisten joukkotuhoamista tai muuta yhtä brutaalia, en edes maanosamme rajoilla.

Siksi ongelman ratkaisun täytyy löytyä EU:n houkuttelevuudesta afrikkalaisille. Se tarkoittaa nykyisestä turvapaikkajärjestelmästä luopumista, laittoman afrikkalaisen työvoiman käytön lopettamista sekä maanosaamme päässeiden ihmisten tehokasta palauttamista. Eli kertakaikkisesti Euroopan vetovoimatekijöiden poistamista ja sitä kautta motiivin poistamista Rinteen mainitsemilta 100-200 miljoonalta afrikkalaiselta.

Tai sitten käsien nostamista pystyyn ja sen hyväksymistä, että Eurooppa sellaisena kuin minun sukupolveni on sen oppinut tuntemaan on vain pala historiaa. Sekä afroeuroppalaisen tulevaisuuden vastaanottamista ja siihen sopeutumista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maailmanpolitiikan keskeisin kysymys
Ruuasta on ehkä pula, mutta ei sentään lapsista
Afrikkalainen paljasti juurisyyt

Sirpa Kurppa vaati väestöräjähdyksen tukemista luopumalla lihansyönnistä

Silmiini sattui paikallislehden uutinen, jossa Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Sirpa Kurppa kauhisteli suomalaisten lihansyöntiä. Hänen mukaansa "tämä ei voi missään nimessä jatkua".

Hänen u ruoka ei riitä maailman kasvavalle väestölle, mikäli nykyinen lihansyönti jatkuu. Onhan maailmassa ennustettu elävän jo vuonna 2100 peräti yli 11 miljardia ihmistä. Samaa meiltä ovat VTT ja jutussa mainitun Lancetissa julkaistun tutkimuksen tekijät.

Artikkelin mukaan yli kymmenenkin miljardia ihmistä voitaisiin kuitenkin ruokkia, mikäli söisimme enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa. Lancetin artikkelin mukaan kalaa ja kananlihaa voisimme syödä vähän tai kohtuullisesti, mutta punaista lihaa voisimme nauttia hyvin vain vähän tai ei ollenkaan.

Sanon tämän jälleen kerran, etten aio muuttaa ruokailutottumuksiani väestöräjähdyksen hyväksi. Syön kaikenlaista lihaa kalasta nautaan ja kanasta possuun hyvällä omallatunnolla myös jatkossa.

Erityisesti en näe mitään syytä lihansyöntini vähentämiselle sillä perusteella, että se mahdollistaisi maailman väestöräjähdyksen jatkumisen vieläkin pidemmälle kuin nykytilanteessa. Eli ihmettelen Kurpan ja kumppaneiden näkemystä siitä, ettei minulla olisi oikeutta syödä haluamaani ruokaa, mutta afrikkalaisilla ja aasialaisilla olisi oikeus liikakansoittaa koko maailma.

Siksi neuvonkin Sirpa Kurppaa ottamaan järjen käteensä ja miettimään, millä maapallon väestöräjähdys saataisiin pysähtymään ennen kuin se tekee koko planeetalla asumisesta yhtä kaaosta. Tai ainakin luopumaan tuon väestöräjähdyksen tukemisesta antamillaan ruokailuohjeilla. Ohjeilla, joiden järjettömyydestä olen kirjoittanut aiemminkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valeuutinen - mutta kumpi?
Ympäristöjalanjäljestäni
Järjestö esitti järjettömän vaatimuksen

Trump on poistumassa afrikkalaiselta areenalta

Yleisradio kertoi meille amerikkalaisten vähentävän sotilaallista läsnäoloaan Afrikassa. Siis poistamassa mustasta maanosasta niitä joukkoja, joiden tärkeimpänä tehtävänä on ollut taistella terrorismia vastaan.

Jutun mukaan taustalla ovat Kiinan ja Venäjän aiheuttamat uhat maailmanjärjestykselle, johon Yhdysvallat haluaa vastata muualla kuin mustassa Afrikassa. Taustalla ovat myös presidentti Donald Trumpin virkaan astuessaan mainitsemat poliittiset linjaukset, joiden mukaan Yhdysvallat on tähän mennessä keskittynyt liikaa muiden valtioiden rajojen turvaamiseen.

Afrikkaan liittyvässä Ylen jutussa oli muutama seikka, joihin haluan arvoisan lukijani kiinnittävän huomiotaan aivan erityisesti.

Niistä ensimmäinen oli kohta, jonka mukaan amerikkalaiset eivät enää aio tukea tuloksettomia rauhanturvaoperaatioita ja ovat jo aiemmin vähentäneet kehitysapua Afrikkaan. Tulkitsen tämän siten, että Trump tai hänen hallintonsa on kyllästynyt kylvämään äänestäjiensä rahaa ja jopa amerikkalaisten henkiä tuloksettomaan toimintaan mustassa Afrikassa.

Ghanassa työskentelevä rauhanturvaamisen professori Emmanuel Kwesi Aning ei liene ymmärtänyt tätä yhteyttä, vaan totesi Ylen uutisessa islamististen Boko Haramin, al-Qaidan ja al-Shabaabin olevan edelleen ajankohtaisia uhkia. Trumpin näkökulmasta nämä lienevät kuitenkin amerikkalaisten kannalta kohteita, joiden suitsimiseksi Afrikassa ei ole syytä käyttää amerikkalaisia resursseja.

Sitä paitsi niitä eivät tule sietämään myöskään kiinalaiset, joilla lienee myös jenkkejä vähemmän ongelmia kotirintamansa kanssa, mikäli järjestöjen tuhoaminen vaatii brutaaleja toimenpiteitä. Eivätkä myöskään Afrikkaan jatkossa vahvemmin asettuvilla venäläisillä. Siten näiden järjestöjen tilanne tullee ainoastaan vaikeutumaan, mikäli amerikkalaiset korvautuvat kiinalaisilla tai venäläisillä.

Toisena huomioitavana seikkana Kwesi Aning totesi Afrikan maiden todellisen ongelman: "jos katsoo sotilaiden määrää suhteessa räjähdysmäiseen väestönkasvuun, emme panosta tarpeeksi puolustukseen, jotta voisimme vastata turvallisuushaasteisiin". Tämä herätti minussa kysymyksen siitä, että voisiko Trumpin hallinnon päätöksiin vaikuttaa myös se tosiasia, ettei mikään sotilaiden tai muun avun määrä ole riittävä, ellei Afrikan väestönkasvua saada hallintaan.

Oli tällä asian merkitystä USA:n päätöksille tai ei, niin fakta se joka tapauksessa on. Ja nähtäväksi tuleekin jämään se, millä tavoin kiinalaiset ja mahdollisesti venäläiset tulevat väestöräjähdyksen kanssa toimeen.

Kiinan osalta tavoitteena lienee lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla - eli valjastaa Afrikka oman taloutensa siirtomaaksi ja sen mahdollistamiseksi edesauttaa maanosan vakautumista luomalla paikallistaloudellisia edellytyksiä. Nähtäväksi kuitenkin jää, riittävätkö heidänkään toimensa räjähtävän väestönkasvu haasteiden hallintaan. Epäilen.

Kiinalaisten osalta motiiveista ei kuitenkaan ole epäselvyyttä. Kwesi Aningkin nimittäin totesi, etteivät Venäjä ja Kiina ole hänen mielestään Afrikan ystäviä. ne kun eivät kysele ihmisoikeuksista tai demokratiasta.

Retorinen kysymys tosin tässä yhteydessä kuuluu, että mitä hyvää niistä välittäneet länsimaat ovat saaneet aikaan 1900-luvun puolivälistä maanosaan syytäneillä kehitysapuvaroillaan - paitsi tietenkin laukaisseet kaiken kehityksen esteenä nyt olevan väestöräjähdyksen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Donald Trumpista Suomen puolustusvoimien hankintoihin ja Euroopan puolustus
Oliko Trump rasisti puhuessaan persläpimaista?
Oppiiko suomalainen, kun kiinalainen opettaa Afrikassa?

Maailmanpolitiikan keskeisin kysymys

Yle teki uutisen Libyaan hakeutuneiden afrikkalaissiirtolaisten ahdingosta. Verorahoitteisen median otsikon mukaan nämä "siirtolaiset viettävät jopa kuukausia varastoissa epäinhimillisissä oloissa".

Jutusta selviää, että kyse ei ole sotaa ja vainoa pakenevista vaan puhtaista elintasopakolaisista, jotka - uutisen viimeisen virkkeen mukaan - valitsevat "mieluummin työskentelyn nälkäpalkalla kuin työttömyyden kotimaassa". Toisin sanoen Libyan siirtolaiset ovat "epäinhimillisissä oloissa" vapaasta tahdostaan ja rahanhimosta.

Siitä samasta syystä meillä täällä pohjoisessa ei ole syytä olla huolissaan heidän oloistaan Libyassa. Sen sijaan meillä on syytä olla huolissaan niistä syistä, miksi he haluavat Libyaan ja sieltä edelleen Eurooppaan.

Tässä yhteydessä on syytä tiedostaa, että tärkeimmät niistä syistä ovat Afrikan väestön infernaalinen kasvu sekä osin siitä ja osin paikallisista kulttuureista sekä niiden välisistä ristiriidoista johtuen lähes koko maanosan takapajuisuus. Siksi yksi maailmanpolitiikan keskeisistä kysymyksistä on näiden ongelmien ratkaiseminen. Tai ainakin sen pitäisi olla.

Asiassa ei kuitenkaan päästä eteenpäin ennen kuin lopetamme edellä mainituista syistä vaikenemisen. Toisin sanoen EU:n Afrikka-politiikan keskiöön tulisi nostaa ensinnäkin väestönkasvun pysäyttäminen ja toiseksi sikäläisten kulttuurien muuttaminen nykyistä järkiperäisemmiksi ja keskenään paremmin yhteensopiviksi.

Valitettavasti tällä tiellä on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin eurooppalaiset potevat edelleen imperialismikrapulaa, joka estää puuttumasta todellisiin ongelmiin tai niiden syihin ja sen sijaan ohjaa resursseja ns. kehitysyhteistyöhön, joka ei ole lähes sadan vuoden historiansa aikana nostanut ensimmäistäkään maata kurjuudesta hyvinvointiin.

Toiseksi afrikkalaiset itse eivät liene halukkaita tai kykeneviä tunnustamaan omien kulttuureidensa ja yhteiskuntiensa surkeutta. Eivät ainakaan niistä hyötyvät kansakuntiensa enemmän tai vähemmän korruptoituneet johtajat. Eivätkä pelkästään kansakuntiensa, vaan myös omien heimojensa, klaaniensa tai uskontojensa päämiehet.

Siksi Afrikan tulevaisuus ei näytä erikoisen hyvältä. Eikä myöskään Euroopan, koska täällä ei näyttäisi olevan juurikaan halua tai edes kykyä sen enempää afrikkalaisten edellä mainittujen ongelmien ratkaisemiseen kuin omien yhteiskuntiemme tai elämäntapamme suojelemiseen afrikkalaiselta invaasiolta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruuasta on ehkä pula, mutta ei sentään lapsista
Kehitysavusta on kuin onkin hyötyä
Afrikkalainen paljasti juurisyyt

Anna-Stiina Nykäsen iso ja liian etäinen ongelma

Helsingin Sanomien Anna-Stina Nykänen kertoi meille, että ilmastonmuutos oli liian kauan iso ja ainoastaan Vihreisiin leimautunut ongelma. Hänen mukaansa pakolaisleirit, maahanmuutto ja uusi kansainvaellus ovat nyt aivan kuin ilmastonmuutos. Liian suuri ja etäinen aihe sekä leimautunut Perussuomalaisiin.

Hän intoutui kutsumaan aihetta peräti "ihmisyyden alasajoksi" oikein kursiivilla painottaen. Jostain syystä Nykänen arveli vihreän "kultakimpaleen" Antero Vartian kuitenkin pystyvän ratkaisemaan sen. Ja myös ilmastonmuutoksen torjuntatoimien auttavan. Mielenkiintoista.

Ja vielä mielenkiintoisempaa on se, että Anna-Stina Nykänen kuvaili ongelmaa räjähdysaltteina leireinä, joissa ihmisiä pidetään ympäri maailmaa, kotimaiden muuttumisena ilmastonmuutoksen ja sotien seurauksena sekä kaduilla asumisena. Mutta - niin huomatkaa jälleen kerran - hän ei maininnut tässä jutussa koko ongelman syvintä ydintä. Siis kehitysmaiden väestöräjähdystä.

Minulle jäikin Nykäsen kirjoituksesta sellainen käsitys, ettei ihmisyyden alasajo suinkaan ole se liian iso ja etäinen ongelma vaan kehitysmaiden väestöräjähdys. Siis se kehitys, jonka seurauksena afrikkalaisten määrä noussee yli neljään miljardiin seuraavan reilun 80 vuoden aikana.

Ja minkä seurauksena afrikkalaiset yhteiskunnat ovat vaarassa epästabioloitua entisestään, elintilan kapenemisesta aiheutuvat sodat lisääntyä, talouskehityksen jäävän riittämättömäksi, sademetsien hiilinielut kadota, biodiversiteetti tuhoutua ja kansainvaellukset kohti Eurooppaa ja muita kehittyneitä maanosia kiihtyä. Ja jotka kaikki tekevät kasvihuonekaasujen hallinnan entistä vaikeammaksi.

Mutta väestönkasvusta Nykänen ei siis halunnut puhua, eikä edes mainita. Johtuuko se siitä, että aihetta ovat pitäneet esillä vain Perussuomalaiset. Siis se poliittinen ryhmä, jonka parissa valtamedian toimittajat eivät näe vihreiden nuorten miesten kaltaisia kultakimpaleita eivätkä poliittisesti korrektien ratkaisuehdotusten tekijöitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n Minttu Mikkonen tajosi malliesimerkin epärehellisyydestä
Kari Enqvist spekuloi lapsiverolla
Synkän tulevaisuuden edessä