Tekoälyn piirtämä kuva suomalaisen rahan jakamisesta
- Suomen Somalia-verkosto ry: Xirfadle - Vocational education and employment project (1 189 836 euroa)
- Suomen Somalia-verkosto ry: Wadajir Caafimaad - Maternal Health Project (594 000 euroa)
- Lääkärin sosiaalinen vastuu ry: Somalia Mental Health 2027-2030 (563 036 euroa)
- Marttaliitto ry: Women of Skill - Economic Empowerment and Nutritional Skills to Women from Vulnerable Groups of Hargeisa and Burao 2023-2027 (560 070 euroa)
- Suomen Somalia-verkosto ry: Nagaad - Sustainable waste management and circular economy project (486 000 euroa)
- African Care ry: Rights-Based Maternal Health and GBV Prevention for Women and Girls in fragile settings in Somalia (427 200 euroa)
- African Care ry: Strengthening Mental Health Capacity in Somalia (395 600 euroa)
Tapaus herätti hiukan huomiota, koska pääministeri Petteri Orpo (kok) ei suoraan ilmoittanut, että asia kuuluu ministerin toimivaltaan. Toki hän pari tuntia harkittuaan totesi asian olevan näin.
* * *
Tavion päätöksellä oli kaksi selkeää perustetta. Ensinnäkään Somalia ei ole ottanut vastaan Suomesta kieltävän turvapaikkapäätöksen saaneita omia kansalaisiaan. Lisäksi Suomen talous on tolkuttoman velkainen, joten verorahoja ei yksinkertaisesti ole haaskattavaksi Somaliaan tai muihin kehitysmaihin.
Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö Tavion ja ylipäänsä hallituksen kehitysapuleikkauksia kritisoivat voisi jatkaa Somalian ja muiden vastaavien valtioiden avustamista. Onhan internet pullollaan erilaisia järjestöjä, joiden kautta itse kukin voi lähettää omia rahojaan erilaisiin tarkoituksiin (esimerkki, toinen, kolmas, neljäs, viides), uskoa ja toivoa niiden menevän ilmoitettuihin tarkoituksiin ja saada sitä kautta hyvää mieltä maailman parantamisesta.
* * *
Samalla me muut – jotka tiedämme, ettei kehitysapu eli kehitysyhteistyö, ole nostanut ensimmäistäkään kehitysmaata koskaan köyhyydestä hyvinvointiin – voimme olla tyytyväisiä, ettei meiltä veroina kerättyjä varoja haaskata maailmalle. Ja sitä kautta olla aiempaa tyytyväisempiä veronmaksajia ja yhteiskuntamme välttämättömien toimintojen rahoittajia.
Lisäksi verovarojen haaskaamisen vähentämisestä – tai mieluiten lopettamisesta – on se hyöty, että oman yhteiskuntamme julkisten palveluiden ja toimintojen rahoituksesta ei tarvitse leikata ihan niin suurta osaa budjetin tasapainottamiseksi. Näin voidaan huolehtia hitusen paremmin esimerkiksi oman yhteiskuntamme vähäosaisista, maamme sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta tai vaikkapa kasvavan nuorison koulutuksesta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tarvitaanko kehitysapua nousemiseen köyhyydestä kukoistukseen?
Tarvitaanko kehitysapua nousemiseen köyhyydestä kukoistukseen?
Tekstit
