On tietenkin selvää, ettei nykyisessä Suomessa juuri kukaan hyväksy naisiin - eikä etenkään nuoriin sellaisiin - liittyvää huonoa käytöstä. Siksi Rydmaninkaan tapauksessa ei kukaan puolustele hänen väitettyjä tekemisiään, vaan haluaa vain selvitettävän, perustuvatko hänestä esitetyt väitteet tosiasioihin.
Asia ei todellakaan ole aina ollut samoin, vaan maamme kulttuurisessa ilmapiirissä on tapahtunut ilmiselvä muutos. Se mikä oli suorastaan päivien piristys minun nuoruudessani ei enää tänä päivänä ole sitä.
Tämä kaikki on pannut minut ajattelemaan sitä, kuinka me suhtaudumme muihin kulttuureihin. Olemmehan esimerkiksi maahanmuuttopolitiikassamme pyrkineet tukemaan tulijoiden oman kulttuurin säilymistä.
Erityisesti pohdin sitä, että onko henkilön oman kulttuurin tukeminen rasistista silloin, kun se on haitallista hänelle itselleen. Esimerkkejä on helppo keksiä: ramadanin viettäminen yövalvomisineen ja - syömisineen heikentää muslimien työpanosta ja siten menestystä taloudellisessa mielessä, romaninaisten hame aiheuttaa samanlaisen ongelman pitkäaikaiselle vähemmistöllemme, moniavioisuus johtaa naisenpuutteeseen ja itäeurooppalainen korruptio ehkäisee sikäläisten yhteiskuntien vaurastumista. Ja niin edelleen - listaa voisi helposti jatkaa.
Siksi teen näin juhannuspyhien päättymisen kunniaksi kulttuuripositiivisen ehdotuksen: muutettakoon kulttuuripolitiikkaamme siten, ettei yhtäkään kulttuuria hyväksytä sellaisenaan, vaan harkitaan sen eri piirteiden merkitystä suhteessa ihmisten elämään. Ja kehitettäköön noita kulttuureita samaan tapaan, kuin olemme kehittäneet oman kulttuurimme suhtautumista nuorten naisten epäasialliseen vokotteluun.
Näin toimien voisimme astua edes pienen askeleen kohti tosiasioiden tunnustamista. Ja samalla luoda toivoa siitä, ettei suomalaisen yhteiskunnan etninen monimuotoistuminen johtaisi sellaiseen absurdiin kaaokseen, kuin monissa muissa maissa - alkaen läntisestä naapuristamme ja päätyen monikulttuuriseen afrikkalaiseen sekasortoon - on selkeästi nähtävissä.
Tekstit
