keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Miksi Ylen toimituskunta syrjii Perussuomalaisia?

Tänä aamuna päätin kirjoittaa kolmannen tekstin peräkanaa samasta aiheesta. Eli siitä, kuinka Yle allokoi tarkoitushakuisesti media-aikaa maamme poliitikoille.

Sarjan ensimmäisessä kirjoituksessani osoitin, että Ylen A-studiossa syrjitään perussuomalaisia poliitikkoja siitä huolimatta, että nämä edustavat eduskunnan toiseksi suurinta puoluetta ja toisessa osassa totesin tämän koskevan myös aihetta, jossa Perussuomalaiset ovat profiloituneet kaikkia muita puolueita vahvemmin ja jonka edustajaa olisi siksi kaiken järjen mukaan pitänyt kuulla sen yhteydessä.

Tässä kolmannessa osassa pohdin, miksi verorahoitteisen mediamme toimituskunta tekee näin. Ja totean, että oman veikkaukseni mukaan asiaa selittää kolme seikkaa.

Ensimmäinen on Ylen toimittajien maailmankatsomus. He kun - lähes koko suomalaisen toimittajakaartin tavoin - edustavat lähinnä Vihreistä ja Vasemmistoliitosta koostuvaa äärivasemmistoa.

Toinen on Perussuomalaisten poliittinen linja, jota voidaan luonnehtia arvokonservatiiviseksi ja maltillisen markkinatalouden mukaiseksi. He siis arvostavat suomalaisuutta ja kulttuuriperintöämme, ovat talouspolitiikan osalta pehmeän markkinatalouden kannalla, eivätkä kannata sellaista syvällistä muutosta elämäntapaamme, jota punavihreä vasemmisto tarjoaa solidaarisen maahanmuuttopolitiikan ja ilmastoalarmismin nimissä.

Kolmas selittävä tekijä on suomalaisten puolueiden kannatuksen viimeaikainen kehitys, joka on johtanut Perussuomalaisten kannatuksen selvään irtautumiseen kilpailijoista, joista jokaisen ajatusmaailma on halla-aholaisia lähempänä toimittajien toiveita.

Tämän kolmannen tekijän kääntöpuolena on vielä nähtävä sen vaikutus muiden puolueiden poliittiseen todellisuuteen. Tarkoitan tällä niiden pelkoa siitä, että äärivasemmistolaisen maahanmuutto- tai ilmastopolitiikan tekeminen johtaisi halla-aholaisten kannatuksen entistä nopeampaan kasvuun. Jonka seurauksena edes nykyinen punavihreä hallitus ei uskalla noudattaa todellista poliittista tahtoaan - eikä ainakaan Ylen toimittajien unelmia.

Edelle kirjaamani kolmen tekijän summana Ylen toimituskunnassa lienee tultu siihen sinänsä loogiseen johtopäätelmään ja toiveeseen, että vaientamalla perussuomalaisten poliitikkojen ääni julkisuudessa nämä voisivat unohtua vaalikansalta. Ja lakkaavat olemasta uhka nykyiselle politiikalle ja etenkin sen äärivasemmistolaisimmille suuntauksille.

Nähtäväksi jää, onnistuuko Ylen toimituskunta tavoitteessaan. Vai kääntyykö heidän poliittinen puolueellisuutensa itseään vastaan joko niin, että joku nostaa verorahojen poliittisen puliveivauksen julkisuuteen eli päivän puheenaiheeksi tai siten, että kun piilossa pidetyt Perussuomalaiset pääsevät vaalikampanjan aikana lopulta jälleen ääneen, tuntuu heidän sanomansa entistä ajankohtaisemmalta ja raikkaammalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle esitti samanmielisten maahanmuuttokeskustelun
Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?
Julkaisiko Yle tutkimuksen vai valeuutisen?

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!