Fertiliteettitilastot ja maahanmuuton tarve

PT-mediassa oli juttu, jonka mukaan läntisen Euroopan naisten lapsiluku olisi saavuttanut nykyisen tasonsa jo 1960-luvulla, joten EU:n alueelle ei ole jatkossakaan tulossa työvoimapulaa, vaan se on ainoastaan vihervasemmiston keppihevonen vetelän - ja tarpeettoman - maahanmuuttopolitiikan oikeuttamiseksi. Väite on kova, sillä mikäli se pitää paikkansa, olemme tulleet nielaisseeksi todellisen megahuijauksen. 

Siksi tarkastelin suurten läntisten EU-maiden eli Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan väestönkehitystä. Siitä piirtyi seuraava kuva.

Kuten arvoisa lukijani huomaa, lähti suurimpien EU-maiden naisten fertiliteetti laskuun 1960-luvun tai Espanjan tapauksessa 1970-luvun lopulla. Nykyiset alhaiset lukemat isojen euromaiden fertiliteetti saavutti kymmenisen vuotta myöhemmin eli 1960-luvun lopulta aina 1990-luvun alkuun ulottuvalla aikajanalla. 

Siten PT-median näkemys on tämän perusteella oikean suuntainen, mutta hiukan turhan optimistinen sen suhteen, että pieneneekö näiden maiden huoltosuhde ilman maahanmuuttoa. Etenkin Espanjassa viimeiset korkean fertiliteetin mukaiset ikäluokat ovat 60-vuotiaita - eli jäämässä työvoiman ulkopuolelle - vasta näinä vuosina. 

Siten työelämässä edelleen mukana olevien - pienten - ikäluokkien on tavalla tai toisella huolehdittava myös näiden ihmisten työpanoksen korvaamisesta sekä heidän vanhuudestaan. 

* * *

Kun tässä nyt tuli puheeksi syntyvyys, katsoin samalla Saharan eteläpuolisen sekä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan syntyvyystilastot (pois lukien korkean elintason maat). Eli EU:n alueelle suuntautuvat humanitaarisen maahanmuuton pääasialliset lähtöalueet. Niistä piirtyivät seuraavat kuvat.

Kuvista nähdään, että Saharan eteläpuolisen osan naisten fertiliteetti on tasaisessa laskussa, mutta edelleen yli kaksinkertainen verrattuna siihen, mikä riittäisi väestön uusiutumiseen. Tämä käyrä lienee peruste sille, että kehitysmaiden väestönkasvun arvellaan usein olevan taittumassa. 

Tähän väitteeseen on Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan fertiliteettikäyrien perusteella kuitenkin suhtauduttava jossain määrin varauksellisesti. Toki naisten lapsiluku laski sielläkin 1960-luvulta aina 2000-luvun alkuun, mutta on sen jälkeen asettunut tasolle, joka ylittää edelleen väestön uusiutumistason. Toki se on viimeisten vuosien aikana laskenut hiukan, mutta toisaalta sitä ennen se oli jonkin aikaa jopa nousussa, joten sillä ei ole ollut tällä vuosituhannella selkeää suuntaa.

Tämän perusteella uskallan sanoa, ettei Lähi-idästä ja Afrikasta tulevaan muuttopaineeseen ole tulossa helpotusta ainakaan minun elämäni aikana. Eikä ehkä vielä pitkään aikaan sen jälkeenkään. 

Mitä tulee maahanmuuton ja työnteon suhteeseen, on tähänastisen kokemuksen perusteella selvää, ettei Lähi-idästä ja Afrikasta saapuva väestö ole siltä kannalta optimaalista. Toisaalta on yhtä selvää, että yhä useammat tehtävät voidaan lähiaikoina automatisoida, joten työvoiman puute ei todennäköisesti tule lisääntymään läntisessä EU:ssa - johon Suomikin on laskettava - niin paljon, kuin pelkkien fertiliteettikäyrien perusteella voisi kuvitella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä

Anna Rotkirchin selitykset suomalaisten parisuhde- ja naisten mielenterveysongelmille
Afrikkalaisnaisten hedelmällisyysluku laskee, mutta elinikä kasvaa