Olen suurella mielenkiinnolla seurannut maailman nuorimman valtion eli Etelä-Sudanin taivallusta kriisistä toiseen. Luonnonvaroiltaan äärimmäisen rikas valtiohan on itsenäisyytensä aikana keskittynyt lähinnä keskinäiseen sotimiseen.
Sekasorron tausta lienee pääosin tuoreen valtion monikulttuurisuudessa ja epäterveen suuressa oman suvun ja klaanin merkityksessä. Ilmiö sai ainakin omassa mielessäni jännittävän vivahteen, kun blogikollega Kumitonttu linkitti tietooni Ylen esittämän dokumentin Apinoiden saari, joka osoittaa tämän kulttuuripiirteen syntyneen jo ennen ihmislajin syntymää ja olevan siten äärimmäisen primitiivistä alkuperää.
Tämän kirjoituksen innoitti uutinen, jonka mukaan Etelä-Sudaniin on solmittu rauha. Valitettavasti sama uutinen kertoo, ettei tuo rauha ole ainakaan aluksi pitänyt. Toivotaan kuitenkin, että järki voittaisi lopulta Etelä-Sudanissakin. Silloin maa voisi halutessaan lähteä rikkaiden luonnonvarojensa turvin ennenäkemättömään talouskasvuun.
Se ei ole lainkaan mahdotonta. Esimerkkiä osoittaa naapurimaa Etiopia, joka niinikään tuoreen uutisen mukaan nauttii 10 prosentin vuosikasvusta. Taustalla on tiukka yhteiskuntajärjestys, jota Kansan uutisten mukaan voi kutsua perusvapauksien rajoittamiseksi ja sorroksi. Lisäksi taustalla on vahvasti kiinalainen asioiden organisointi ja raha.
Ei ole syytä epäillä, etteivätkö kiinalaiset olisi kiinnostuneita myös Etelä-Sudanin luonnonvaroista. Niinpä nykyisen rauhansopimuksen pitäessä nähdän myös kiinalaisten ryntäys maahan. Eivätkä kiinalaiset tee sitä pelkästään altruistista syistä vaan turvatakseen omat etunsa globaalissa maailmantaloudessa.
En kuitenkaan lähtisi moittimaan kiinalaisia. He toki ottavat osansa, mutta jos pystyvät samalla selättämään afrikkalaisen kulttuurin rautakourallaan, ovat edunsaajia myös paikalliset ihmiset.
Toisin on meidän länsimaalaisten, jotka omaa ideologiaa viedessämme olemme tuottaneet suunnatonta kärsimystä viime vuosien aikana esimerkiksi Irakissa, Libyassa ja Syyriassa. Ja Afrikassa käynnistäneet kriisiavun ja terveydenhuollon avulla väestöräjähdyksen, joka on toiminut pysyvänä esteenä mantereen maiden talouden nousulle.
Tässä mielessä Etiopian nousu on lupauksia herättävä, sillä maassa on taloudellisen nousun lisäksi alueen maille tyypillinen nopea väestönkasvu: 2,89%. Nykyisen 10% talouskasvun ja tiukan yhteiskuntakurin oloissa se ei aiheuttane ongelmia, mutta mikäli talouskavu heikkenee tai hallituksen ote lipsuu, voi muinainen keisarikunta vaipua samanlaiseen sekasortoon kuin muutkin Afrikan maat.
Tämän tietävät myös kiinalaiset, jotka epäilemättä pyrkivät estämään tällaisen kehityksen - mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Kun nyt Suomessakin puhutaan paljon kehitysavusta, niin tahtoisin antaa hallitukselle neuvon.
Se kuuluu näin: "katsokaa mitä kiinalaiset tekevät Afrikassa, ja kopioikaa siitä".
Meidän on siis luovuttava yksipuolisesta mustan maanosan ihmisten auttamisesta, omien ideologisten ihanteiden viemisestä ja muusta maailmanparantamisesta. Niiden sijaan on siirryttävä molemminpuolisten intressien etsimiseen, jossa Suomen taloudellinen etu on ensisijaista ja se primus motor, jonka kautta saadaan yksityiset yrityksetkin kiinnostumaan asiasta. Vain siten näyttäisi olevan mahdollista tuottaa Afrikkaan kestävää kehitystä.
Jos maailmanparantamista vielä halutaan jatkaa, pyrittäköön ensisijaisesti väestöräjähdyksen hillintään, sillä se stabiloi Afrikkaa pitkällä aikavälillä. Ja hyödyttää meitäkin Eurooppaan suuntautuvan kansainvaelluspaineen ajan myötä pienentyessä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat kiihkoilee maahanmuutosta
Paratiisi
Kuinka turvata kehitysyhteistyön ja luonnonsuojelun rahoitus?
Tekstit
-
Ongelma tuossa mitä ehdotat on meidän länkkärien osalta se mitä paremmat ihmiset kutsuvat kulttuuri-imperialismiksi. Eli koska kaikki meidän puuttumisemme afrikkalaisten tuhoisiin kulttuurisiin käytäntöihin, on pahaa pahaa kulttuuri-imaperialismia, emme käytännössä voi tehdä siellä oikeastaan mitään rahan syytämisen lisäksi. Meidän täytyy siis ensin päästä eroon tästä käsitteestä ja siitä postmodernista vihervasemmistolaisesta käsityksestä joka käytännössä sanelee sen mitä voimme tehdä, että kulttuurit muka ovat samanarvoisia. Jo niiden aikaansaannosten vertailu kertoo etteivät ne ole, mutta tämähän ei näille relativisteille kelpaa.
VastaaPoistaMinulla on sellainen käsitys (vaikkakaan ei tieto), etteivät kiinalaiset puutu kohdemaihin kulttuuriin muilta osin kuin tukemalla kunkin valtiojohdon vallassa pysymistä riippumatta johdon poliittisesta tai ideologisesta väristä. Näin se varmistaa maan rauhallisuuden ja sitä kautta talouskasvun tärkeimmän edellytyksen. Ja luomalla työmahdollisuuksia kiinalaiset parantavat kaikkien niistä osaksi pääsevien kansanosien elintasoa, mikä myös tukee yhteiskunnan stabiliteettia.
PoistaMutta joo. Tuon lisääntymisasian osalta kannatan kyllä kulttuuri-imperialismia. Kas kun kaikki kulttuurit nyt vain eivät ole samanarvoisia, tai ainakaan ne eivät luo samalla tavalla hyvinvointia kannattajilleen.
Sen mitä olen dokumentteja nähnyt, kyllä he puuttuvat paikalliseen kulttuuriin niiltä osin kuin se hankaloittaa bisnestä. Paikallisille pakotetaan mm. sellainen työskentelykulttuuri jossa vanhat paikalliset tavat ja aikakäsitykset karsitaan jopa voimakeinoin pois. Kaikki paikallinen, joka haittaa tuotantoa ja liiketoimintaa saa mennä, hyvällä tai pahalla. Meidän tekemänämme se oli törkeimmäin luokan imperialismia ja vihervasemmisto ulvoisi äänensä käheäksi.
PoistaNoin kyllä varmasti. Eihän bisnes olisi muuten kannattavaa.
PoistaJep, mutta meidän tekemänämme se olisi rikos ihmisyyttä vastaan, kulttuuri-imperialismia :-)
PoistaTjaa, tuskin se afrikkalinen heimokulttuuri on sen huonompi, mutta kun lännen mielestä heidän kulttuurinsa on vaan parempaa, ainakaan ne heimokulttuuri ei tuhoa luontoa, kuten tämä länsikulttuuri
PoistaKyllä kaikki ihmiset vaikuttavat luontoon. Länsimaiden kyky tehdä sitä on vain suurempi kuin alkeellisten ja pienten heimojen.
PoistaAfrikkalainen kulttuuri ei tuhoa luontoa? missä helvetin tynnyrissä sinä oikein olet kasvanut?
PoistaAfrikan suurnisäkkäistä suuri osa on tuhon partaalla niiden sinun Rousseaulaisten sivistyneiden villiesi vuoksi. Elefantit tapetaan koska maanviljelys valtaa västön kasvun vuoksi alaa niin etteivät ne voi elää ilman että tuhoavat viljelyksiä, sarvikuonolajeja on enää pari, muut sukupuutossa jne. Laajentuvan rutiköyhän ihmispopulaation jätteet, ulosteet ja muut saasteet tuohoavat elinympäristöä todelle laajalti. Köyhillä ei ole varaa sellaiseen ylellisyyteen kuin luonnonsuojelu. Tämän tietää jokainen maailmalla reissannut, eli yhteisön elintason näkee siitä miten se kylvää jätettä ja tuhoaa ympäristöään, köyhimmät eniten, rikkaimmat voivat satsata puhtauteen ja jätehuoltoon. Afrikassa matkatessa kylän lähestymisen näkee siitä miten paskainen ja saastunut ympäristö on. Ei afrikkalaisten kyky "vaikuttaa" luontoon ole millään tavalla tai missään suhteessa pieni, päinvastoin, ja väestömäärän kasvaessa yhä vain suurempi.
Anteeksi avautuminen, mutta tuo kulttuurimarksisten vihervasemmistolaisten lempilapsi, Jalo Villi, ei todellakaan ole jalo. Sellaisesta puhuminen on todellakin Rousseaulaista fantasiaa, silkkaa utopistista paskaa.
Sosialismilta putoaa teoreettinen pohja pois, jos selviää että kapitalisti kykenee auttamaan paremmin kuin sosialisti. Kapitalistin piti olla julma, ahne, kohtuuton ja riistäjä. Toki jokainen aikuiseksi kasvanut ihminen tuon ymmärtää, mutta ongelma on siinä, että meillä puolet äänestäjistä on lapsia (henkisellä tasolla).
VastaaPoistaTuo Apinoiden saari toi mulle mieleen Suomen ja EU:n.
Sudet ei ainakaan tapa kapitalistisen voitontavoittelun tai pörssikurssien takia ...
PoistaSosialismin ongelma on teorian ja käytännön välinen ristiriita. Ja tosiasia on, ettei auttamaan pysty kuin se, jolla on omat asiat kunnossa. Tai se, joka osaa muotoilla avustamisen win-win-tilanteeksi. Näin tekee juuri muodollisesti sosialistinen, mutta taloudeltaan kapitalistinen Kiina Afrikassa.
PoistaTässä on nyt rinnakkain kolme liiketoimintamallia, joista yksi on kiinalainen ja kaksi eurooppalaista.
VastaaPoistaProfessori tuossa kuvasi sen kiinalaisen mallin. Pystytetään kohdemaihin kannattavaa liiketoimintaa, kotiutetaan voitot ja synnytetään talouskasvua.
Eurooppalainen malli 1 on kehitysaputoiminta. Perustetaan virasto, joka vie rahaa kohdemaihin ja palkataan ihmisiä puuhailemaan kohdemaissa. Joissakin tapauksissa kohdemaissa saadaan aikaan helpotusta paikallisiin ongelmiin, mutta talouskasvua ei saada aikaan, avun tarve ei vähene ja tulokset suhteessa panoksiin ovat kehnoja.
Eurooppalainen malli 2 on maahanmuuttoliiketoiminta. Organisoidaan ihmissalakuljetus, järjestetään erilaisia vastaanottokeskuksia, kotoutuspalveluja sekä näitä pyörittäviä virastoja. Kohdemaille tästä ei ole mitään hyötyä. Maksajamaille toiminta aiheuttaa huomattavia kustannuksia, yhteiskunnallisia ristiriitoja ja kasvavaa turvattomuutta.
Ehkä me voisimme oppia kiinalaisilta jotakin.
Tuon kakkosvaihtoehdon saldo on kehitysmaille negatiivinen, mikäli lähtivät ovat kansan parhaimmistoa. Niin kuin epäilemättä ovatkin.
PoistaEn tiedä että parhaimmistoako vaiko vain aktiisimpia....
VastaaPoista