Helsingin sanomat kertoi pääkirjoituksessaan, että maapallon väkiluku ei kasva korkean syntyvyyden vaan alhaisen kuolleisuuden vuoksi. Näin siksi, että syntyvyys laskee kaikkialla maailmassa lukuun ottamatta Saharan eteläpuolista Afrikkaa.
Tämä HS:n näkemys herätti mielessäni pari ajatusta.
Ensinnäkin koin tarpeen tehdä jonkinlaista faktantarkistusta. Sopiva lähde löytyi helposti hakukoneen avulla, joten tarkasteltakoon sieltä löytynyttä karttakuvaa.
Mielenkiintoista kyllä, mainitulla sivulla olevan kuvaajan mukaan myös Saharan eteläpuolisen Afrikan naisten hedelmällisyysluku on laskenut - toisin kuin HS:n pääkirjoitus antoi ymmärtää - varsin lineaarisesti noin 0,06 lapsen vuosivauhdilla. Näin laskien tämän alueen naisten lapsiluku saavuttaisi kahden lapsen tason niinkin pian kuin 45 vuoden kuluttua. Eli joskus 2060-luvulla.
Tosiasia kuitenkin on, että mikäli oletamme afrikkalaisten eliniän kasvavan samalla aikavälillä nykyisten oletusten mukaisesti, on mustan mantereen väkimäärä siinä vaiheessa edelleen paljon ripeämmässä kasvussa kuin pelkästään hedelmällisyysluvut antaisivat ymmärtää. Näin siis siinä tapauksessa, ettei Afrikan nopea väestönkasvu missään vaiheessa johda sotien, tautien, ruuan loppumisen tai muiden syiden takia kuolleisuuden nopeaan kasvuun tai suoranaiseen romahdukseen.
Samaan aikaan eurooppalaisten maiden alhainen lapsiluku tulee johtamaan kantaväestön määrän pysyvään alenemiseen, jota ainakin nykyiset poliitikot pyrkivät mielellään kompensoimaan maahanmuutolla. Jos sama linja jatkuu, korvautuu myös EU:n väestö ainakin osittain muualta tulleilla ihmisillä.
Oleellinen kysymys tässä kehityksessä on se, mitä tapahtuu eurooppalaiselle elämäntavalle ja kulttuurille. Ja mitä tapahtuu tänne muuttavan väestön kyvylle ylläpitää EU:n alueen hyvinvointia.
Tosiasiahan on - vaikka se kuinka haluttaisiin kieltää - ettei Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ole pystytty luomaan EU:n alueeseen edes jollain tavalla vertailukelpoista hyvinvointia kuin valkoisten pitkään hallitsemassa Etelä-Afrikassa. Siellä taloudellista romahdusta ei kuitenkaan ole tapahtunut vallansiirron jälkeen, joten ainakin toistaiseksi myös EU:n tulevan väestönvaihdon suhteen voidaan olla taloudellisessa mielessä optimisteja.
Toisaalta Etelä-Afrikka on maailman rikostilastoissa kolmannella sijalla Venezuelan ja Papua New Guinean jälkeen, mikä ei lupaa hyvää. Etenkin kun tässä tilastossa on kärkipäässä paljon afrikkalaismaita, vaikka siitä puuttuu kokonaan iso osa sellaisista maanosan maista - kuten Kongo, Keski-Afrikka ja Etelä-Sudan - joiden voisi kuvitella sijoittuvan tällä listalla erittäin korkealle.
Nähtäväksi siis jää, minkälaisen Euroopan ja muun maailman me jätämme lapsillemme elettäväksi. Pahoin pelkään, ettei se juurikaan muistuta sellaista paratiisia, josta kehitysoptimismin kulta-aikana minun lapsuudessani uneksittiin.
Aiempia ajatuksia samsta aihepiiristä:
Kulttuuri istuu syvässä - ja se määrittää myös suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden
Kulttuuri istuu syvässä - ja se määrittää myös suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden
Tekstit
On ollut mielenkiintoista olla elossa aikana jolloin maailma on eurooppalaisen uuden ajan kulttuurikognitiivisen erityisyyden vaikutuksesta kokenut muutoksen, joka kaikkeen ihmisen aiempaan historiaan verraten on ollut monituhatkertainen.
VastaaPoistaNyt vanhuuteensa ajautunut sukupolvi on nähnyt maailman muuttuvan eniten mitä se milloinkaan on yhden sukupolven aikana muuttunut. Varsin harva on kuitenkaan ollut kiinnostunut niistä ehdoista ja edellytyksistä, joita ihmismieli on tarvinnut jotta tuollaisen muutoksen toteutuminen olisi mahdollistunut.
Nyt nuo kulttuurikognitiiviset edellytykset ovat hajoamassa. Yksilön kasvu aikuiseen autonomiaan on sokeaksi kasvaneen individualismin ja siitä seuranneen kulttuurisen narsismin alta mahdotonta. Vain identiteettikriisit ja uhriajattelun erilaiset versiot voivat enää elää eurooppalaisessa tajunnassa.
Millä nimellä nimittäisimme tulevaa kaaosta? "Uusi keskiaika"? Mutta se ei vain toista jo historiassa koettua tuhatvuotista depersonalisaation aikaa -- koska välineistömme on olemuksellinen osa inhimillistä identiteettiämme, kaaos tulee olemaan kauheampaa kuin mikään aiemmin koettu.
Onko missään julkaistu arviota siitä, miten maapallon väkiluku kehittyisi, jos kaikissa niissä maissa, joissa on biokapasiteetin alijäämä otettaisiin käyttöön ehdoton yhden lapsen politiikka v. 2023 lähtien?
VastaaPoistaMiten niin "otettaisiin käyttöön"...jos kikkurit nuhhiii... ei ole mitään koneistoa joka estää sen, niillä on eri lisääntymis strategia mitä ihmisillä
PoistaTaitaa olla toiveajattelua Hesarilta, kuten tavallista. Mutta olisihan se toki positiivista, jos lapsiluvut olisivat laskussa. Tiettävästi kuitenkin monissa Afrikan maissa pyritään korkeaan syntyvyyteen, jolla sitten oikein ylpeillään. Kuten Nigeriassa, jossa ollaan erityisen ylpeitä siitä, että kohta väkeä on enemmän kuin USA:ssa. Aika vähän toiveikkuutta herätti sekin Afganistanilainen televisiossa haastateltu mies, jolla oli kaksi vaimoa ja kaksitoista lasta (mutta ei töistä tietoakaan, mikä sivuhuomautuksena mainittakoon).
VastaaPoistaSanoisin, että Etelä-Afrikan romahdus on ns. Accident waiting to happen.
VastaaPoistaEli vain ajan kysymys kun infrastruktuuria yllä pitävät valkoiset loppuvat.
[...] "me jätämme lapsillemme elätettäväksi."
VastaaPoistaKeistäköhän tässä oikein puhutaan? Luulisi kaiken tämän lapsiluvun, väestökehityksen ja jo nyt tilastoidun Ruotsin (vääjäämättä meillä toistuvan) esimerkin nojalla selvää kaikille laskutaitoisille, että mitään "Suomen kansaa" ei sadan vuoden päästä enää ole. Vain ruskea massa, joka ei millään merkitsevällä tavalla tule erottumaan entisten länsimaiden väkimerestä.
Ei tällä menolla.
Muistakaa!!!..Suomessa on ilmasto hätä tila...ei enää kuin pari vuotta aikaaa!!!
VastaaPoistamutta! Kehari"apua" Kuukkkereille pitää maksaa ja nostaa!! ja Teorian mukaan naisten kouluttaminen....vähentää sikiämistä ja siis pelastaa maailmaa.. Sitä teorian toteutumista on aikaa odotella vuosikymmeniä...ja mitä sit kun neek. vain nuhhii ja nuhhii ja teoria olikin väärä täh? ( niinkuin se onkin)