Donald Trumpin suhde Vladimir Putiniin

Vladimir Putinin vierailu Donald Trumpin vieraana Yhdysvaltain Alaskassa ei ensimmäisten arvioiden (Yle, MTV3, HS, Uutissuomalainen) mukaan päättänyt Ukrainan sotaa. Sen sijaan se siirsi USA:n tullien korotuksia Venäjältä öljyä ostaville maille ainakin pari viikkoa eteenpäin. Toisin sanoen kokous ei ainakaan vaikeuttanut hyökkääjän sodankäyntiä. 

Käytännössä tapaamisen suurimmaksi anniksi jäi sen osoittaminen, ettei Eurooppalaisista valtioista ole merkittäväksi osapuoleksi edes Euroopassa käytävässä sodassa. Sekä tietenkin Ukrainan ja sen kansalaisten kärsimysnäytelmän jatkuminen.

Ukrainan sotaa kommentoiva Pekka Kallioniemi piirsi neuvottelujen jälkeen kuvan, jossa näkyy Putinin ja Trumpin suhteen dynamiikka. 

Sen mukaan Trump asettaa Venäjälle aikarajan sodan jatkamiseksi -> tuo raja ylitetään -> Putin ehdottaa turhia neuvotteluita -> neuvottelut eivät johda mihinkään, koska Venäjän vaatimukset ovat mahdottomia. Ja sitten aloitetaan taas alusta. Näin sota voi jatkua niin kauan kuin Venäjän diktaattori haluaa. 

Donald Trumpin toiminta muistuttaa läheisesti Iso-Britannian pääministeri Neville Chamberlainin johtamaa Euroopan länsivaltojen toimintaa ennen toista maailmansotaa, kun Adolf Hitler liitti yksi toisensa jälkeen alueita Kolmanteen valtakuntaan. Lopputuloksena oli natsi-Saksan sotilaallinen vahvistuminen, Führerin röyhkeyden lisääntyminen ja lopulta toinen maailmansota.

Onni onnettomuudessa nykyisessä tilantessa on se, ettei Venäjällä ole edellytyksiä nousta todelliseksi muuta maailmaa uhkaavaksi suurvallaksi. Sen sijaan sillä on Ukrainan sodan päättymisen jälkeen kyky uhata sotilaallisesti pieniä rajanaapureitaan, kuten Viroa, Latviaa ja Liettuaa.

Niiden turvallisuus on kiinni ennen kaikkea siitä, miten NATO:n viidettä artiklaa tulkitaan sotilasliiton isoissa maissa. Eli katsotaanko sen velvoittavan niitä täysimittaiseen tukeen hyökkäyksen kohteelle, vai noudatettaisiinko sellaisessakin tapauksessa edelle kopioimani Pekka Kallioniemen kuvan logiikkaa.

Mikäli ratkaisuna on jälkimmäinen, muuttuu Venäjä uhaksi myös Suomelle ja mahdollisesti jopa Puolalle. Samalla maamme NATO-jäsenyys menettäisi merkityksensä yhtä tehokkaasti kuin länsimaiden lupaamalle tuelle Puolalle - ja myös Suomelle Stalinin Neuvostoliittoa vastaan - kävi toisen maailmansodan alussa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Border Residents Concerned Over NATO’s Article 5 Interpretation
Suomen oiva päätös kantaa hedelmää
USA:n päätöksen seuraukset

Ottawan sopimus ja ihmisoikeudet

Pääministeri Petteri Orpo (kok) kutsui Lappiin muutamia EU-maiden johtajia keskustellakseen heidän kanssaan Unionin yhteisistä asioista. Mukana olivat Ruotsin, Kreikan ja Italian pääministerit sekä EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. 

Heistä viimeksi mainitsemani virolainen Kaja Kallas totesi yksiselitteisesti, että jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautuminen on EU:n jäsenmaiden oma päätös. Sekä kertoi, että myös muissa EU-maissa käydään keskustelua samasta aiheesta. 

Hän arveli myös, että miinat ovat sodassa tehokkaita, mutta voivat rauhan aikana vahingoittaa eläimiä tai lapsia. Paitsi että Suomessa jalkaväkimiinat ovat rauhan aikana miinavarastoissa pois lukien ne yksittäiset tapaukset, joissa niiden tehoa testataan eli demonstroidaan esimerkiksi varusmiehille. Ne eivät siten aiheuta rauhan aikana koskaan vahinkoa lapsille tai eläimille. 

Miinat eivät ylipäänsä aiheuta vahinkoa kenellekään sen enempää kuin autotkaan ajavat itsekseen väkijoukkoihin Saksassa. Sen sijaan vastuuttomat käyttäjät saattavat aiheuttaa vahinkoja autojen tai miinojen avulla, kuten esimerkiksi Pekka Haavisto (vihr) on todennut. 

Siksi olisi hyvä, joskin epätodennäköinen asia, että Ukrainassa vastuutonta sodankäyntiä harjoittanut Venäjä lopettaisi miinojen valmistuksen ja käytön sekä liittyisi Ottawan sopimukseen. Ja vastaavasti miinojen riskit sivullisille huomioon ottava Suomi irtautuisi siitä mahdollisimman nopeasti.

* * *

Orpon palaverissa Italian Giorgia Meloni totesi Venäjän uhan EU-maille olevan paljon kuviteltua laajempi. Hänen mukaansa "se koskee demokratiaamme, julkiseen mielipiteeseen vaikuttamista, Afrikan tapahtumia, raaka-aineita ja maahanmuuton välineellistämistä... Pitää ymmärtää, että rauha ja turvallisuus kuten olemme sen vuosia ymmärtäneet ja jota on pidetty itsestään selvänä, ei ole sitä enää."

Tämän näkemyksen ilmaisivat jakavansa sekä Kreikan pääministeri että EU:n Kaja Kallas. Sekä toivottavasti myöskin kaksi muuta palaveriin osallistunutta eli Petteri Orpo ja Ruotsin Ulf Kristersson. 

* * *

Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle, sillä juuri nyt ja ensi vuonna Euroopan keskeinen haaste on edelleen Ukrainan sota. Sen viimeisimpänä käänteenä ukrainalaiset tuhosivat Kazanilaisen pilvenpiirtäjän, minkä seurauksena Venäjän presidentti ryhtyi jälleen uhoamaan kuin mentaalisesti häiriintynyt pikkulapsi. 

Onhan nimittäin aivan selvää, että Putin tekee jo nyt kaikkensa voittaakseen käynnistämänsä sodan. Eikä hän siksi pysty lisäämään kuin kaikkien mahdollisten kansainvälisten sopimusten vastaista terroria, josta viimeisimmäksi puhuttanut aihe koskee venäläisten ottamien sotavankien murhaamista. 

Siksi Putinin kommentti alleviivaa sitä, että hänen johtamansa Venäjä on vain halveksuttava roistovaltio, jolle sivistyneiden kansojen ei tule antaa minkäänlaista sotilaallista etua. Ei etenkään niin sanottujen ihmisoikeuksien varjolla. 

Tästä syystä Suomen irtautuminen Ottawan sopimuksesta ei olisi pelkästään hyväksyttävää vaan oikea ja jopa välttämätön päätös myös ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Onhan maallamme Venäjän kanssa noin 1 300 kilometriä pitkä raja, jonka puolustaminen ilman miinoja olisi vaikeaa, mikäli Putinin tai jonkun hänen seuraajansa hallinto päättäisi jatkaa Ukrainan sodan jälkeen naapurimaidensa terrorisoimista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ottawan sopimuksesta irtautuminen olisi vaikuttava teko rauhan puolesta
Pietari Suuren reinkarnaatio, Pohjois-Korea ja NATO-optio
António Guterres on tehnyt YK:sta hyödyttömän

Häpeällisen vähäinen 250 miljardin dollarin lahja

Kuten kaikki tiedämme, on jouluaatto tasan kuukauden kuluttua. Ja että silloin saapuu joulupukki jakamaan lahjoja kaikille kilteille lapsille - ja jakaa niitä vähän tuhmemmillekin - eikä vaadi vastineeksi mitään.

Tiedämme myös, että jotkut lapset kirjoittavat sivukaupalla lahjatoiveita ja pettyvät, kun eivät saakaan kaikkea toivomaansa. Tämä tuottaa joulupukille - ja hänen tontuilleen pahan mielen - mutta siitä huolimatta hän palaa vuoden kuluttua uusien lahjojen kanssa.

Ilmeisesti kehittyvissä maissa ja saarivaltioissa on kuultu joulupukista ja arveltu, että länsimainen veronmaksaja on sen inkarnaatio. Ja siksi niiden asukkaat haluavat lahjaksi riihikuivaa rahaa - ja vieläpä tuplasti enemmän kuin sen 250 miljardia dollaria, jonka länsimaat olivat perjantaihin mennessä luvanneet.

Näin voisi ajatella ainakin siitä, että rahaa saamassa olleiden kehittyvien maiden ja saarivaltioiden edustajat kävelivät ulos ilmastokokouksen neuvotteluista YK:n ilmastokokouksessa Azerbaidzhanin Bakussa, koska heidän mielestään 250 miljardin dollarin "ehdotukset ovat häpeällisiä". Niin sanotut kansalaisjärjestöt ilmeisesti jakoivat tämän näkemyksen, koska ne vaativat, että on "parempi jättää koko sopimus tekemättä kuin tehdä huono sopimus, ja tämä on hyvin, hyvin huono sopimus". 

O tempora, o mores! Eikö ahneudella ole mitään häpyä eikä rajaa?

Tämän näytelmän jälkeen olisin halunnut Suomen vetävän tarjouksensa pois ja ilmoittavan, ettei suomalainen veronmaksaja ole joulupukki. Eikä hän jaa rahojaan sellaisille ihmisille, jotka halveksivat hänen lahjaansa. Ja vieläpä sellaista hyvän tahdon osoitusta, jonka maksamiseksi hänen pitäisi ottaa uutta lainaa entisten päälle.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kokouksessa nostettiin ilmastorahoituksen määrää vielä 50 miljardilla. Näin siitä huolimatta, että maailman 45 vähiten kehittyneen maan ryhmä ilmoitti tyytymättömyytensä tämänkin lahjan kokoon. 

Siis vähän kuin pikkulapsi, joka pettyy joululahjaksi saamiinsa kymmeneen lahjapakettiin koska joulupukille osoitetulle listalle oli kirjattu sata toivetta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eksistentiaalinen uhka ja älyllinen epärehellisyys
Voiko kehitysmaalaiset lahjoa, Maria Ohisalo?
Marinin hallituksen hinta

Eksistentiaalinen uhka ja älyllinen epärehellisyys

Presidentti Alexander Stubb osallistuu Azerbaidžanin Bakussa ilmastokokoukseen. Nähtäväksi kuitenkin jää, mitä kokouksessa lopulta päätetään, sillä tavoitteet ovat kovat.

Saattaa kuitenkin olla, ettei Kiina suostu sittenkään tinkimään omasta talouskasvustaan saati rahoittamaan kehitysmaiden ilmastoinvestointeja. Lisäksi kokouksen tekee erikoiseksi se, että Yhdysvaltoja edustaa vielä Joe Bidenin hallinto, joka voi lupailla mitä haluaa, mutta Donald Trumpin astuessa virkaansa lupaukset ilmeisesti perutaan.

Tässä mielessä kokouksen anti voi jäädä peräti vähäiseksi. Eikä sen mitättömyyttä vähennä se, ettei kukaan tule nostamaan esille ilmastonmuutoksen - sekä myös luontokadon - ehkä tärkeintä ajuria. 

Tarkoitan edelleen Afrikassa ja eräillä maailman muilla alueilla jatkuvaa nopeaa väestönkasvua ja sen seurauksena käynnissä olevaa ihmisten vaellusta pienen hiilijalanjäljen valtioista länsimaisen elintason pariin. Kukaan ei myöskään ehdota, että länsimaiden - ollakseen tosissaan - kannattaisi ilmastonmuutoksen ja luontokadon nimissä olla puuttumatta luonnon omaan keinoon ekologisen tasapainon säilyttämiseksi. 

Eli Bakussa ei tulla kuulemaan ensimmäistäkään puhetta, jossa vaadittaisiin, että nälänhädän ja tautiepidemioiden pitäisi antaa tehdä tehtävänsä siellä, missä ihmisille ei riitä ruokaa. Siis pidättäytyä katastrofiavusta ja lääketieteellisistä interventioista sekä lopettaa muutenkin kaikenlainen väestönkasvua ylläpitävä kehitysapu. 

Näitä asioita ei ehdoteta siksi, että hädänalaisten ja köyhien auttaminen nähdään maailman kaikilla kolkilla inhimillisenä toimintana, jota hyvien ihmisten tulee harjoittaa. Ja minkä merkkinä Suomikin kasvattaa vuosittain velkataakkaansa kyetäkseen auttamaan maailman köyhimpiä maita.

Jos ilmastonmuutos ja luontokato nyt kuitenkin ovat ihmiskunnalle eksistentiaalinen eli koko meidän olemassaolomme vaarantava uhka - kuten YK:n pääsihteeri Antonio Guterres meille pari viikkoa sitten vakuutti - olisi älyllisesti rehellistä ja suorastaan välttämätöntä nimenomaisesti puuttua juuri niiden perussyihin. Eli maapallolla elävien ihmisten liian suureen määrään. Näin eivät kuitenkaan tee edes asiaan vihkiytyneen Greenpeacen kaltaiset kansalaisjärjestöt eikä itse Greta Thunberg.

Ja kuitenkin, ellei näihin asioihin puututa tai niitä ei Bakussa edes mainita, on kyse älyllisestä epärehellisyydestä. Mutta tietenkin, ellei kyse sittenkään ole vakavasti otettavasta eksistentiallisesta uhasta - vaan jostain aivan muusta - voi tosiasioiden antaa olla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elämme juuri nyt kylmintä aikaa lähes 500 miljoonaan vuoteen
Nuorten mielenterveysongelmista
Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta

Julkinen raha johtaa lailliseen korruptioon

Sanna Marinin (sd) hallitus perusti Suomeen 21 hyvinvointialuetta. Niiden suuren määrän taustalla oli erityisesti Keskustan pyrkimys ankkuroida oma valtansa tästä ikuisuuteen suomalaisella maaseudulla. 

Ilmeisesti siitä syystä aluehallinnon pyörittämiseen rakennettiin valtavan suuri keskushallinnolta rahansa saava hallintobyrokratia. Siinä ylintä valtaa käyttää vaaleilla valittava aluevaltuusto, joissa istuu hyvinvointialueen asukasluvusta riippuen 59–89 poliitikkoa.

Lisäksi on rakennettu valtava virkakoneisto, joka koostuu aluehallituksesta ja tarkastuslautakunnasta sekä kaksikielisisllä alueilla kansalliskielilautakunnasta ja Lapissa Saamen kielen lautakunnasta. Niiden jäsenistä päättää aluevaltuusto.

* * *

Hyvinvointialueet ovat olleet perustamisestaan lähtien kroonisessa rahapulassa, mikä ei kuitenkaan ole estänyt aluehallinnossa olevia poliitikkoja ja byrokraatteja mittaamasta itselleen maksimaalisia etuuksia. Sellaisista kertoivat eiliset uutiset. 

Ylen mukaan aluehallintojen rahankäyttö on nimittäin ollut täysin posketonta. Pelkästään kokouspalkkioihin on käytetty kutakin valtuutettua kohden pahimmillaan jopa noin 19 000 euroa vuodessa. Niistä kertyy koko maan tasolla 14 miljoonan euron potti - ja sen päälle tulevat vielä matkakulujen ja ansionmenetysten korvaukset. 

Oman elintason kohottaminen ei kuitenkaan ole riittänyt aluevaltuutetuille, vaan lisäksi hyvinvointialueiden rahaa on jaettu yhteensä 5,5 miljoonaa euroa myös heidän taustallaan oleville poliittisille puolueille niin sanottuna ryhmätukena eli demokratiarahana.  Näin ihmisten terveyden edistämiseen ja sairaanhoitoon tarkoitettuja varoja on käytetty sekä poliitikkojen leivän leventämiseen, että heidän taustallaan toimivien poliittisten liikkeiden rahoittamiseen. 

Kärsijöinä tästä poliittisten päättäjien ahneudesta ovat olleet erityisesti vanhukset ja sairaat ihmiset. Tämä jos joku on moraalitonta. Ellei suorastaan sikamaista.

* * *

Koska aluehallinnon rahankäyttö on ollut holtitonta valtuutettujen - siis alueiden ylimpien päättäjien - omassa joukossa, ei ole yllätys, että tämä joukko on harjoittanut vähemmän tiukkaa rahapolitiikkaa myös yleisellä tasolla. Tästä uutisoi esimerkin MTV3, jonka mukaan Keski-Uudenmaan aluejohtaja on irtisanouduttuaan saanut erorahaa 120 000 euroa. 

Kyseessä ei siis ole korvaus erotetulle johtajalle, vaan henkilölle, joka päätti itse jättää hommansa. Kyseisen aluehallituksen puheenjohtaja on ilmoittanut, ettei tule kommentoimaan asiaa, mutta MTV3:n julkaisemasta pöytäkirjasta ilmenee kyseessä olleen sopimuksen, jonka tarkoituksena on ollut välttää johtajan irtisanominen. 

Irvokkaaksi asian tekee se, että tällaisesta erorahasta oli sovittu eronneen johtajan kanssa jo työsopimuksessa. Eli tälle oli jo rekrytointitilanteessa annettu subjektiivinen oikeus kuitata itselleen vastikkeeton 120 000 euron potti veronmaksajilta kerättyä rahaa.

Tämä kaikki osoittaa, että julkinen eli isännätön raha on halpaa. Ja demonstroi vastaansanomattomasti, kuinka se johtaa eräänlaiseen lailliseen korruptioon, jossa kyllä toimitaan lakien kirjaimen mukaisesti, mutta maksimoiden oma ja kavereiden etu. Eikä ketään kiinnosta, miten rahan varsinainen käyttötarkoitus - tässä tapauksessa hyvinvointialueiden varsinainen toiminta - tulee hoidetuksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itsestäänselvyyksiä
Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet
Virtahevon kokoinen osoitus sosialismin seurauksista

Lisää rahaa etelään - vastikkeeksi syyrialaisia, afgaaneja ja turkkilaisia

YK:n uusin ilmastokokous osoittautui merkittäväksi voitoksi kehitysmaille. Näin siksi, että ne onnistuivat luomaan uuden instrumentin rahavirtojen ohjaamiseksi pohjoisesta etelään. 

Tämä oli melkoinen yllätys, sillä tällainen rahasto ei ollut alkujaan edes kokouksen asialistalla. Eivätkä länsimaat alun alkaen olleet suostuneet edes harkitsemaan moista pahimmillaan loputtomia maksuvelvoitteita sisältävää automaattia. 

Kysehän on nimittäin rahastosta - josta MTV3:n mukaan - korvataan "monenlaisia ja -laajuisia ilmastovaikutuksia, kuten äkkitulvien mukanaan viemiä siltoja ja koteja sekä merenpinnan nousun vuoksi katoamisuhan alla olevia kulttuureita ja kokonaisia saarivaltioita". Siten tämän rahaston kautta olisivat tänä vuonna tulleet korvattaviksi esimerkiksi Pakistanin tulvat tai Somalian nälänhätä.

Tämän rahaston potentiaalia kuvasi Sitran asiantuntija, joka mainitsi, että "en tiedä, korvaako mikään rahamäärä niitä ilmastotuhoja, joita tullaan näkemään". Nähtäväksi siis jää, minkälaisen laskun suomalainen veronmaksaja lopulta kuittaa nyt perustetun rahaston kautta.

* * *

Samaan aikaan kehitysmaalaisten kansainvaellus EU:n alueelle on jälleen kiihtymässä. Helsingin sanomien mukaan "tulijamäärät ovat korkeimmillaan sitten vuoden 2016. Eurooppaan yrittää erityisesti syyrialaisia, afgaaneja ja turkkilaisia. He tulevat etenkin Länsi-Balkanin reittiä, jolla oli lokakuussa 22 300 laitonta rajanylitystä."

Jos ja kun Suomi saa osansa tästä ihmismassasta, on edessä jälleen yhteiskunnan muuttuminen samaan suuntaan kuin vuoden 2015 maahanmuuttoryntäyksen jälkeen on käynyt. Tästäkin aiheesta HS mainitsi kertoessaan lauantai-iltana tapahtunueesta alaikäisten välisestä vakavasta väkivaltarikoksesta. 

Tekojen aikana Turun Majakkarannassa oli noin 20 nuorta, mutta tapaukseen liittyvä tutkinta on vielä alkuvaiheessaan. Tässä vaiheessa tutkintanimikkeet sisältävät kaksi tapon yritystä sekä törkeän pahoinpitelyn. 

Samaan kehityssuuntaan liittynee toinenkin HS:n uutinen, jonka mukaan "poliisi otti kiinni 15 huumerikoksista epäiltyä Helsingissä... Rikosnimikkeinä esitutkinnassa ovat muun muassa törkeä huumausainerikos, huumausainerikoksia ja useita maahantulokiellon rikkomisia."

Toisin sanoen tämäkin aamu kertoi, että Suomi on vahvasti Ruotsin tiellä, eikä tämän tien loppua ole näköpiirissä. Päinvastoin, sille haetaan lisävoimaa EU:n löperöstä maahanmuuttopolitiikasta. Eikä tämä kehitys tule pysähtymään ennen kuin olemme korviamme myöden samassa suossa, joka lopulta herätti ruotsalaiset ja tanskalaiset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Strong statement or intellectual dishonesty in COP27?
Kehitysmaalaisten määrä Välimerellä on jälleen kasvussa
Luoja varjelkoon Suomea Ruotsin kohtalolta

Anarkismilla on kannatusta eduskunnassa

Ylen juttu niin sanottujen ilmastoaktivistien touhuista osoitti yhden äärimmäisen mielenkiintoisen asian. Näiden taideterroristien puolustaja ja Elokapinan jäsen oli A-studiossa (jota en katsonut) puuskahtanut, että "taidetta ei tule olemaan planeetalla, joka on täysin kuollut".

Kommentti osoitti hyvin, mistä syystä näiden ihmisten toiminta on normaalijärjellä varustetulle ihmiselle käsittämätöntä. Lausuntohan perustuu pelottavaan - mutta harhaiseen - kauhuskenaarioon, jolla ei ole mitään yhteyttä todellisuuteen. 

Vaikka kauheimmista kauhein tapahtuisi ja ilmasto lämpenisi vaikkapa kymmenen tai kaksikymmentä astetta, ei maapallon elämä kuolisi. Sen sijaan lajien esiintymisissä tapahtuisi valtavia muutoksia sekä määrällisesti - toiset kärsisivät ja toiset hyötyisivät - ja niiden maantieteellinen jakautuminen menisi todennäköisesti radikaalilla tavalla uusiksi. 

Mutta että elämä kuolisi kokonaan. Se ei olisi mahdollista minkäänlaisen ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen seurauksena. 

Mielenkiintoista oli myös se, että kansanedustaja Mai Kivelä (vas) hyväksyi taideteoksiin kohdistuvat iskut. En tiedä johtuiko sekin siitä, että hänenkin ajatuksiaan ohjaa virheellinen kauhukuva, vai oliko taustalla esimerkiksi hänen puolueensa aatteellinen perintö. 

Kehottaisin kuitenkin Kivelää ja hänen kannattajiaan miettivän, minkälainen yhteiskunta meille syntyisi, mikäli Suomessa hyväksyttäisiin lakien rikkominen ja omaisuuden tuhoaminen - siis anarkismi - aina silloin, kun tosiasiat ovat ristiriidassa jonkin ihmisen tai ihmisryhmän harhaisten näkemysten kanssa. Taitaisi olla aika ikävä paikka. 

* * *

Sivumennen sanoen oli mielenkiintoista lukea myös siitä, kuinka Suomi on ajatellut pelastavansa maapallon ennustetulta kasvihuonekaasujen aiheuttamalta ilmastonmuutokselta. Sitä pohtimaan lennätettiin nimittäin vajaan 70 hengen delegaatio Egyptiin. Tosin tarkoituksena oli lähettää sinne jopa yli 70 hengeen joukko, mutta muutama jäi pois syystä tai toisesta.

Mukana oli myös pääministerimme Sanna Marin (sd), joka toimi valtuuskunnan puheenjohtajana. Hän lensi muinaisten faaraoiden maahan Helsinki-Vantaalta Amsterdamiin ja sieltä edelleen Hollannin pääministerin virkakoneella Egyptiin sekä palasi jo tiistaina Suomeen Istanbulin kautta. 

Kaikkinensa ilmastoa kokoontuu pelastamaan lähes 40 000 ihmistä eri puolilta maailmaa. Toivottavasti he tekevät siellä hyviä päätöksiä, jotka turvaavat taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden nykyiselle ja tuleville sukupolville. Sekä perustavat päätöksensä todellisuudelle vieraiden kauhukuvitelmien sijasta tosiasioille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elokapinan jäsen paljasti
Maija Alander sanaili fanatismista täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella
Helsinkiin halutaan ideologista mainontaa

Kirsikanpoiminta-ennusteita

Presidentit Sauli Niinistö ja Joe Biden tapasivat viime yönä Suomen aikaa ja tiedottivat sopineensa yhteistyön tiivistämisestä sekä energiaturvallisuudesta ja pyrkimyksistä vastata ilmastonmuutokseen. Tämä on erinomainen asia ja johtaa toivottavasti maallemme annettaviin turvatakuisiin joko suoraan tai NATO:n kautta. 

Tartun tässä kirjoituksessa presidenttien keskustelunaiheista turvallisuuspolitiikan sijasta ilmastonmuutoskysymykseen siksi, että - kuten arvoisa lukijani varmasti muistaa - arktisen merijään sulamisen ajankohdan ennustetta muutettiin noin vuosi sitten 20 vuodella. Kirjoitin asiasta tuoreeltaan ja arvelin, että vuoteen 2030 osunut vanha ennuste olisi perustunut arktisen jään tilanteeseen vuonna 2007 ja uudempi - 2050-lukua veikkaava - siihen, ettei merijään minimikoko ollut pienentynyt vuoden 2012 jälkeen. 

Asia jäi vaivaamaan ja tein tähän asiaan liittyen aamusella Excelissä pienen laskuharjoituksen, joka perustui pohjoisen napajään maaliskuisiin pinta-aloihin. Ne on merkitty alla olevaan kuvaan ohuella sinisellä käyrällä. Sen jälkeen piirsin seuraavat - tulevaisuuteen ulottuvat - regressiosuorat eli lineaariset ekstrapolaatiot seuraavien osa-aineistojen perusteella.

1. Koko jälkimmäisen ennusteen aikana käytössä ollutta aineistoa eli vuosia 1979-2020 kuvaava suora (punainen).
2. Jään suurimmasta mitatusta pinta-alasta 1987 vuoteen 2007 kuvaava suora (ruskea).
3. Jään nopeimman sulamisvaiheen aikaan 1996-2007 perustuva suora (vihreä).
4. Jään nopeimman sulamisvaiheen alusta vuoteen 2020 perustuva suora (sininen).
5. Jään minimikoosta vuonna 2012 vuoteen 2020 perustuva suora (keltainen)

Näemme, että vuonna 2009 esitetty arvio pohjoisnavan sulamisesta vuonna 2030 on käytännössä perustunut arktisen merijään nopeimman sulamaisvaiheen kehityksen ekstrapolointiin ajassa eteenpäin (vihreä suora). Tätä kuvaava vihreä käyrä nimittäin päätyy yllä olevan kuvaajan mukaan vuoteen 2033. 

Uudempi ennuste jään sulamisesta vuoden 2050 paikkeilla näyttäisi puolestaan käytännössä perustuneen lineaariseen ekstrapolaatioon jään koon kehityksestä vuodesta 1996 vuoteen 2020 (sininen suora), vaikka asiasta kertoneessa julkaisussa puhutaankin 19 mallista ja monenlaisista simulaatioista. 

Molemmat ennusteet perustuvat siten älylliseen epärehellisyyteen eli tarkemmin sanottuna ns. kirsikanpoimintamenetelmään, jossa ennusteet on tehty arktisen merijään - ennusteen ajankohtana käytettävissä olleen - nopeimman sulamisvaiheen perusteella. Näin ollen on syytä kysyä, miksei ennusteita ole tehty esimerkiksi koko aineiston perusteella. Sellaisen analyysin mukaan pohjoinen merijää sulaisi joskus 2080-luvun lopulla, mikäli jään sulamisen kehitys jatkuu lineaarisena (punainen suora). 

Toisaalta jos katsomme mitä on tapahtunut jään maaliskuisen minimipinta-alan suhteen eli jään viimeaikaista kehitystä vuosina 2012-2020, voisimme väittää, että pohjoinen jäämeri lainehtisi vapaana vasta joskus hamassa tulevaisuudessa (keltainen suora). Valitettavasti oma elinikäni ei kuitenkaan taida riittää siihen, että näkisin sen ihmeen. 

Lopuksi lienee syytä palata muutaman päivän takaiseen kirjoitukseeni pohjoisen merijään pinta-alasta tuoreimpien tilastojen perusteella. Niiden mukaan se oli helmikuita koskevan 43-vuotisen mittaushistorian 28. ja tämän vuosituhannen (2001-2022) kymmenenneksi suurin. Toisin sanoen pohjoisen merijään pikainen sulaminen ei vaikuttaisi olevan juuri nyt kovin todennäköistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IPCC:n raportoima uhkaava kehitys ei näy arktiksessa ilmastossa
Arktiset salamat lisääntyvät, mutta pitäisikö meidän olla huolissamme?
Pohjoisen merijään sulaminen siirtyi 20 vuodella