Border Residents Concerned Over NATO’s Article 5 Interpretation
Suomen oiva päätös kantaa hedelmää
USA:n päätöksen seuraukset
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
Kuten kaikki tiedämme, on jouluaatto tasan kuukauden kuluttua. Ja että silloin saapuu joulupukki jakamaan lahjoja kaikille kilteille lapsille - ja jakaa niitä vähän tuhmemmillekin - eikä vaadi vastineeksi mitään.
Tiedämme myös, että jotkut lapset kirjoittavat sivukaupalla lahjatoiveita ja pettyvät, kun eivät saakaan kaikkea toivomaansa. Tämä tuottaa joulupukille - ja hänen tontuilleen pahan mielen - mutta siitä huolimatta hän palaa vuoden kuluttua uusien lahjojen kanssa.
Ilmeisesti kehittyvissä maissa ja saarivaltioissa on kuultu joulupukista ja arveltu, että länsimainen veronmaksaja on sen inkarnaatio. Ja siksi niiden asukkaat haluavat lahjaksi riihikuivaa rahaa - ja vieläpä tuplasti enemmän kuin sen 250 miljardia dollaria, jonka länsimaat olivat perjantaihin mennessä luvanneet.
Näin voisi ajatella ainakin siitä, että rahaa saamassa olleiden kehittyvien maiden ja saarivaltioiden edustajat kävelivät ulos ilmastokokouksen neuvotteluista YK:n ilmastokokouksessa Azerbaidzhanin Bakussa, koska heidän mielestään 250 miljardin dollarin "ehdotukset ovat häpeällisiä". Niin sanotut kansalaisjärjestöt ilmeisesti jakoivat tämän näkemyksen, koska ne vaativat, että on "parempi jättää koko sopimus tekemättä kuin tehdä huono sopimus, ja tämä on hyvin, hyvin huono sopimus".
O tempora, o mores! Eikö ahneudella ole mitään häpyä eikä rajaa?
Tämän näytelmän jälkeen olisin halunnut Suomen vetävän tarjouksensa pois ja ilmoittavan, ettei suomalainen veronmaksaja ole joulupukki. Eikä hän jaa rahojaan sellaisille ihmisille, jotka halveksivat hänen lahjaansa. Ja vieläpä sellaista hyvän tahdon osoitusta, jonka maksamiseksi hänen pitäisi ottaa uutta lainaa entisten päälle.
Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kokouksessa nostettiin ilmastorahoituksen määrää vielä 50 miljardilla. Näin siitä huolimatta, että maailman 45 vähiten kehittyneen maan ryhmä ilmoitti tyytymättömyytensä tämänkin lahjan kokoon.
Siis vähän kuin pikkulapsi, joka pettyy joululahjaksi saamiinsa kymmeneen lahjapakettiin koska joulupukille osoitetulle listalle oli kirjattu sata toivetta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eksistentiaalinen uhka ja älyllinen epärehellisyys
Voiko kehitysmaalaiset lahjoa, Maria Ohisalo?
Marinin hallituksen hinta
YK:n uusin ilmastokokous osoittautui merkittäväksi voitoksi kehitysmaille. Näin siksi, että ne onnistuivat luomaan uuden instrumentin rahavirtojen ohjaamiseksi pohjoisesta etelään.
Tämä oli melkoinen yllätys, sillä tällainen rahasto ei ollut alkujaan edes kokouksen asialistalla. Eivätkä länsimaat alun alkaen olleet suostuneet edes harkitsemaan moista pahimmillaan loputtomia maksuvelvoitteita sisältävää automaattia.
Kysehän on nimittäin rahastosta - josta MTV3:n mukaan - korvataan "monenlaisia ja -laajuisia ilmastovaikutuksia, kuten äkkitulvien mukanaan viemiä siltoja ja koteja sekä merenpinnan nousun vuoksi katoamisuhan alla olevia kulttuureita ja kokonaisia saarivaltioita". Siten tämän rahaston kautta olisivat tänä vuonna tulleet korvattaviksi esimerkiksi Pakistanin tulvat tai Somalian nälänhätä.
Tämän rahaston potentiaalia kuvasi Sitran asiantuntija, joka mainitsi, että "en tiedä, korvaako mikään rahamäärä niitä ilmastotuhoja, joita tullaan näkemään". Nähtäväksi siis jää, minkälaisen laskun suomalainen veronmaksaja lopulta kuittaa nyt perustetun rahaston kautta.
* * *
Samaan aikaan kehitysmaalaisten kansainvaellus EU:n alueelle on jälleen kiihtymässä. Helsingin sanomien mukaan "tulijamäärät ovat korkeimmillaan sitten vuoden 2016. Eurooppaan yrittää erityisesti syyrialaisia, afgaaneja ja turkkilaisia. He tulevat etenkin Länsi-Balkanin reittiä, jolla oli lokakuussa 22 300 laitonta rajanylitystä."
Jos ja kun Suomi saa osansa tästä ihmismassasta, on edessä jälleen yhteiskunnan muuttuminen samaan suuntaan kuin vuoden 2015 maahanmuuttoryntäyksen jälkeen on käynyt. Tästäkin aiheesta HS mainitsi kertoessaan lauantai-iltana tapahtunueesta alaikäisten välisestä vakavasta väkivaltarikoksesta.
Tekojen aikana Turun Majakkarannassa oli noin 20 nuorta, mutta tapaukseen liittyvä tutkinta on vielä alkuvaiheessaan. Tässä vaiheessa tutkintanimikkeet sisältävät kaksi tapon yritystä sekä törkeän pahoinpitelyn.
Samaan kehityssuuntaan liittynee toinenkin HS:n uutinen, jonka mukaan "poliisi otti kiinni 15 huumerikoksista epäiltyä Helsingissä... Rikosnimikkeinä esitutkinnassa ovat muun muassa törkeä huumausainerikos, huumausainerikoksia ja useita maahantulokiellon rikkomisia."
Toisin sanoen tämäkin aamu kertoi, että Suomi on vahvasti Ruotsin tiellä, eikä tämän tien loppua ole näköpiirissä. Päinvastoin, sille haetaan lisävoimaa EU:n löperöstä maahanmuuttopolitiikasta. Eikä tämä kehitys tule pysähtymään ennen kuin olemme korviamme myöden samassa suossa, joka lopulta herätti ruotsalaiset ja tanskalaiset.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Strong statement or intellectual dishonesty in COP27?
Kehitysmaalaisten määrä Välimerellä on jälleen kasvussa
Luoja varjelkoon Suomea Ruotsin kohtalolta
Presidentit Sauli Niinistö ja Joe Biden tapasivat viime yönä Suomen aikaa ja tiedottivat sopineensa yhteistyön tiivistämisestä sekä energiaturvallisuudesta ja pyrkimyksistä vastata ilmastonmuutokseen. Tämä on erinomainen asia ja johtaa toivottavasti maallemme annettaviin turvatakuisiin joko suoraan tai NATO:n kautta.
Tartun tässä kirjoituksessa presidenttien keskustelunaiheista turvallisuuspolitiikan sijasta ilmastonmuutoskysymykseen siksi, että - kuten arvoisa lukijani varmasti muistaa - arktisen merijään sulamisen ajankohdan ennustetta muutettiin noin vuosi sitten 20 vuodella. Kirjoitin asiasta tuoreeltaan ja arvelin, että vuoteen 2030 osunut vanha ennuste olisi perustunut arktisen jään tilanteeseen vuonna 2007 ja uudempi - 2050-lukua veikkaava - siihen, ettei merijään minimikoko ollut pienentynyt vuoden 2012 jälkeen.
Asia jäi vaivaamaan ja tein tähän asiaan liittyen aamusella Excelissä pienen laskuharjoituksen, joka perustui pohjoisen napajään maaliskuisiin pinta-aloihin. Ne on merkitty alla olevaan kuvaan ohuella sinisellä käyrällä. Sen jälkeen piirsin seuraavat - tulevaisuuteen ulottuvat - regressiosuorat eli lineaariset ekstrapolaatiot seuraavien osa-aineistojen perusteella.
1. Koko jälkimmäisen ennusteen aikana käytössä ollutta aineistoa eli vuosia 1979-2020 kuvaava suora (punainen).
2. Jään suurimmasta mitatusta pinta-alasta 1987 vuoteen 2007 kuvaava suora (ruskea).
3. Jään nopeimman sulamisvaiheen aikaan 1996-2007 perustuva suora (vihreä).
4. Jään nopeimman sulamisvaiheen alusta vuoteen 2020 perustuva suora (sininen).
5. Jään minimikoosta vuonna 2012 vuoteen 2020 perustuva suora (keltainen)
Molemmat ennusteet perustuvat siten älylliseen epärehellisyyteen eli tarkemmin sanottuna ns. kirsikanpoimintamenetelmään, jossa ennusteet on tehty arktisen merijään - ennusteen ajankohtana käytettävissä olleen - nopeimman sulamisvaiheen perusteella. Näin ollen on syytä kysyä, miksei ennusteita ole tehty esimerkiksi koko aineiston perusteella. Sellaisen analyysin mukaan pohjoinen merijää sulaisi joskus 2080-luvun lopulla, mikäli jään sulamisen kehitys jatkuu lineaarisena (punainen suora).
Toisaalta jos katsomme mitä on tapahtunut jään maaliskuisen minimipinta-alan suhteen eli jään viimeaikaista kehitystä vuosina 2012-2020, voisimme väittää, että pohjoinen jäämeri lainehtisi vapaana vasta joskus hamassa tulevaisuudessa (keltainen suora). Valitettavasti oma elinikäni ei kuitenkaan taida riittää siihen, että näkisin sen ihmeen.
Lopuksi lienee syytä palata muutaman päivän takaiseen kirjoitukseeni pohjoisen merijään pinta-alasta tuoreimpien tilastojen perusteella. Niiden mukaan se oli helmikuita koskevan 43-vuotisen mittaushistorian 28. ja tämän vuosituhannen (2001-2022) kymmenenneksi suurin. Toisin sanoen pohjoisen merijään pikainen sulaminen ei vaikuttaisi olevan juuri nyt kovin todennäköistä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IPCC:n raportoima uhkaava kehitys ei näy arktiksessa ilmastossa
Arktiset salamat lisääntyvät, mutta pitäisikö meidän olla huolissamme?
Pohjoisen merijään sulaminen siirtyi 20 vuodella