torstai 29. helmikuuta 2024

Nuorten mielenterveysongelmista

Verkkouutisissa kerrottiin, että Britannian parikymppiset nuoret ovat mielenterveysongelmien vuoksi useammin poissa työmarkkinoilta kuin 40–44-vuotiaat. Jutun mukaan 18–24-vuotiaista nuorista peräti 34 prosenttia kärsii masennuksesta, ahdistuksesta tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä - näin erityisesti nuoret naiset.

Nämä ihmiset kokevat koulumaailman muuttuneen aiempaa kilpailullisemmaksi ja paineistetummaksi, mutta myös työelämä aiheuttaa ahdistusta. Lopputuloksena tästä kaikesta on kyvyttömyys huolehtia omasta toimeentulosta sekä osallistumisesta yhteiskunnan pyörittämiseen. 

Kirjoituksessa mainittiin myös sosiaalisen median vaikutus. Sen sanottiin häiritsevän nuorten oman identiteetin rakentamista, koska normaalin sijasta siellä näkyy joko idealisoitu tai liioitellun kamala versio todellisuudesta. 

Tosiasiassa nuorten ihmisten elinolot länsimaissa ovat tänä päivänä paremmat kuin lähes koskaan ihmiskunnan historiassa. Nälkäkuolemaa ei tarvitse pelätä, eikä ketään pakoteta töihin alle kymmenvuotiaana kuten vielä omien isovanhempieni aikana köyhien lapset joutuivat. Parikymppisiä ei menneiden vuosisatojen tavoin viedä myöskään kuolemaan kuninkaiden päähänpistojen takia vieraisiin maihin, eivätkä vihollisen sotajoukot raiskaa tappiolle jääneen osapuolen naisia pikkutytöistä vanhuksiin.

Siksi pidän länsimaisten nuorten mielenterveyden järkkymistä valtavana paradoksina. Onko minun sukupolveni kautta kaikkien länsimaiden tehnyt virheen halutessaan tarjota lapsille ja nuorille mukavan lapsuuden ja nuoruuden, jossa heihin kohdistuvia vaatimuksia on vähennetty, mutta vapaa-aikaa ja vapauksia maksimoitu? 

Nuorten mielenterveysongelmien lisääntyminen on viime aikoina nimittäin havaittu myös Suomessa. Meilläkin 25 prosenttia nuorista kärsii nykyisin mielenterveyden häiriöistä, joskin täällä asiaa on selitetty pikemminkin yhteiskunnan suorituskeskeisyydellä kuin sosiaalisen median luomilla paineilla tai peloilla. 

Parin vuoden takaisen suomalaisen opinnäytteen mukaan sosiaalisella medialla on nuoriin niin positiivisia kuin negatiivisiakin vaikutuksia. Toisaalta se tukee nuorten identiteetin ja itsenäistymisen kehitystä sekä yhteisöllisyyttä, mutta myös altistaa heitä verkkokiusaamiselle, mielenterveydenhäiriöille ja seksuaaliselle häirinnälle.

Verkkouutisten alussa linkittämässäni jutussa mainitusta sosiaalisen median liian kamalasta todellisuudesta esimerkiksi käynee ilmastonmuutoksen uhka. Helsingin yliopiston akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aron mukaan "ilmastoon liittyvillä kielteisillä tunteilla on vaikutusta henkisen hyvinvoinnin haasteena". Ja hän tarjoaa siitä syystä ratkaisuksi tiedon ja ymmärryksen lisäämistä "ympäristömyönteisen ja hyvinvointia edistävän toiminnan edistämiseksi". 

En väitä kollegalle vastaan, mutta totean kuitenkin, että oikea tieteellinen tieto ei tänä päivänä tavoita kaikkia nuoria. Tähän yksi merkittävä syy on se, että sosiaalinen media on johtanut ihmisten kuplautumiseen. Eli etenkin nuoret hakeutuvat itsensä kaltaisia ajatuksia esittävien joukkoon, jolloin syntyy helposti lumipalloilmiöitä, joissa pienetkin asiat kasvavat vuorten suuruisiksi - ja aiheuttavat sen seurauksena ahdistusta.

Tämän vähän kuin irrallisten ajatusten luetteloksi muodostuneen - anteeksi siitä - kirjoitukseni lopuksi totean, ettei minulla tietenkään ole tarjota patenttiratkaisua nuorten mielenterveysongelmien vähentämiseksi. Se on harmi, sillä niiden lisääntyminen nuorten parissa lisää jo muutenkin yhä vinoutuneeksi muuttuvan väestörakenteen - eli aktiiviväestön suhteellisen osuuden pienenemisen - vaikutusta yhteiskunnan toimintaan. Ja ehkä myös nopeuttaa sen vääristymistä, mikäli nuorten mielenterveysongelmat johtavat työkyvyttömuuden lisäksi myös lapsettomuuden yleistymiseen. 



27 kommenttia:

  1. Rajansa kaikella. On aivan selvää että ihmisellä voi olla liikaa hyvinvointia aivan samalla tavoin kuin voi olla liikaa pahoinvointiakin.

    Eläintarhojen kissapedoista sen näkee helposti. Kaikkien eläintarhojen kissapedot kärsivät siitä liiallisesta hyvinvoinnista joka niiden osalle on koitunut. Koska ei ole mitään uhkia, eikä tarvitse saalistaa ruokaansa ja eläintarha huolehtii petojen terveydestä, niin tottakai siinä eläimet alkaa oireilemaan.

    Nykyihminen on aivan samassa tilanteessa. Evoluutio ei ole vielä ehtinyt sopeuttaa ihmistä helppoon elämään, sen vuoksi ihmiset (varsinkin nuoret) oireilevat. Siis sen vuoksi koska elämä on nykyään LIIAN HELPPOA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli lisää ilmastoahdistua nuorille ? :P

      Poista
    2. Ihmisen tunne-elämä taitaa toimia niin, että mielipahan määrä on yksilökohtaisesti vakio koko elämän ajan. Vain mielipahan aiheet vaihtelevat.

      Jos ei ole nälkää, sotaa tai ylenpalttista työmäärää, niin sitten valittamisen ja mielipahan aiheet pitää löytää henkiseltä puolelta. Ensin siis on tunnetila ja sitten sille etsitään jokin omasta mielestä järkevältä kuulostava syy.

      Omasta mielestäni silti on parempi olla ahdistunut ja masentunut kuin nälkäisenä hengenvaarallisessa orjatyössä. Vaikka vitutuksen määrä onkin vakio, Mersussa on kuitenkin mukavampi itkeskellä.

      Poista
    3. Ilmastoahdistus ei ole muuta kuin joutilaan ja liikaa ajattelevan ihmisen merkki. Siis sellaisen ihmisen merkki joka voi LIIAN HYVIN.

      Onhan se selvää että kun ihmisellä ei ole mitään IHAN OIKEITA HUOLIA, niin pääkoppa alkaa sitten keksimään kaikenmaailman näennäishuolia joista voi sitten olla "ahdistunut".

      1980- luvulla minun nuoruudessa oli otsonikatoahdistusta, ydinsota-ahdistusta, happosadeahdistusta ja uuden jääkauden tuloahdistusta, mutta minä en joutanut mistään niistä ahdistumaan, koska silloin minulla oli tärkeämpääkin tekemistä!

      Poista
    4. Tästä sun kissapeto jutusta nyt ei tosiaan enää tiedä oliko toi sarkasmia vai ei..

      Poista
  2. Normaali elämä ei näytä kelpaavan läheskään kaikille nuorille. Epärealistiset elämäntavoitteet jäävät toteutumatta, mikä tuottaa masentuneisuutta. Ilmastokatastrofilla ja Venäjän hyökkäyksellä pelottelu tekee lasten hankkimisen mahdottomaksi. Itse olen kuitenkin hankkiutunut nelinkertaiseksi vaariksi.

    VastaaPoista
  3. Professori kirjoitti

    "Tosiasiassa nuorten ihmisten elinolot länsimaissa ovat tänä päivänä paremmat kuin lähes koskaan ihmiskunnan historiassa.
    ...eivätkä vihollisen sotajoukot raiskaa tappiolle jääneen osapuolen naisia pikkutytöistä vanhuksiin."

    Toistaiseksi näin mutta entä tulevaisuudessa? Tässä tilannetta Ukrainasta:

    IL tänään

    Tänään tv:ssä: Venäläinen sotilas raiskasi Karinan julmasti – Pahinta oli silti avopuolison reaktio
    Karina ja neljä muuta ukrainalaista naista kertovat tarinansa Ulkolinjan dokumentissa.

    https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/7508dc08-ba84-4c6c-b99a-8c41aefb4228

    Ukrainan naiset tänään TV1:llä kello 22.00 & Areenassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tärkein syy sille, miksi Ukrainaa on syytä tukea.

      Poista
    2. Muistetaan myös se, että Putinin kätyrit ovat kaapanneet lapsia Ukrainasta Venäjälle.

      Poista
  4. Pitäisiköhän tässäkin yhteydessä ensin korjata ne käsitteenuodostumiseen liittyvät virheet, jotka alusta alkaen haittaavat tällaisten nyky-yhteiskunnan kipeyden ongelmien käsittelyä. Tarkoitan sitä, että samoin kuin noidumme ymmärryksemme puhumalla "nuorisorikollisuuden kasvusta" -- vaikka kysymyksessä on tosiasiassa monikulttuuristumiseen kuuluva sosiaalinen häiriö -- ihan samalla tavalla me puhumme ongelmien ohi, jos yritämme kyhätä jonkin kokonaisvaltaisen mielikuvan "nuorison pahoinvoinnista".

    Jos tarkastelu fokusoidaan oman eurooppalais-länsimaalaisen kulttuurimme nykyiseen hajoamistilaan ja sen mukana tuleviin, sokean individualismin tuottamiin yksilöongelmiin -- narsismiin, terveen minätunnon eli itseidentiteetin puuttumiseen, uusiin riippuvuuden muotoihin kuten sähköisen median symbioottiseen lumoon -- nämä ovat siis oman kulttuurihistoriamme tuotteita, kun taas esimerkiksi oppimiskyvyn katoaminen on tämän kaiken lisäksi vahvasti monikulttuuristumisen aiheuttama kognitiivisten kykyjen romahdus.

    Oman kulttuurimme vaikutukset ehkä näkyisivät selvemmin, jos nostaisimme nuoriso-ongelmien rinnalle aikuisten ongelmat ja kysyisimme itseltämme: "Ovatko nämä joita nimitämme ja kuvittelemme "elämässä menestyneiksi" nyt jonkinlaisia esikuvia nuorisolle?"

    Jos oman aikamme "menestyjä" on varallisuutta kerännyt häikäilemätön liikemies -- eurooppalainen oligarkki -- ja jos käsityksemme hyvästä yhteiskunnasta on samanlainen aineellisen loiston kulissi jossa pieniaivoinen venäjänkarhu Putin päivittäin astelee, tai jos käsityksemme menestyvästä naisesta on se mitä naistenlehtien artikkelit ja tosi-teevee -ohjelmat tarjoilevat, eiköhän kannattaisi alkaa puhua aikuisten identiteettiongelmista nuorisoon kohdistuvan huolen sijasta?

    Ihminen on traaginen laji sikäli että kun vanhat ja viisaat, paljon osaavat ja taitojaan joskus virtuositeetin asteelle kehittäneet sukupolvet kuolevat pois, uuden sukupolven on omalta osaltaan aloitettava aina kaikki aivan alusta. Ihminen ei yksilöllisyyteensä kuuluvien kognitiivisten kykyjen osalta ole siirrettävissä sukupolvelta toiselle samalla tavalla kuin kehittymättömien lajien poikaset syntyvät miltei oman elämänmuotonsa kaikki tarvittavat valmudet omaavina.

    Ihmisen voi pelastaa vain tuo merkillinen ilmiö, yhteisöilmiö, jota "kulttuuriksi" nimitämme mutta jota tätä nykyä emme ollenkaan ymmärrä -- mikä näkyy räikeimmin juuri siinä, että niin monet identiteettikriiseissään eksyksissä olevat ihmiset suorastaan ihannoivat monikulttuuristumista.

    Jos oikeasti olisimme huolissamme tulevaisuudesta, meidän pitäisi nostaa ihmistieteet uuteen kunniaan. Uuden ajan uusien tiedonalojen joukossa ne jäivät paitsioon, ja syvyyspsykologia ja sosiologia saivat kehittyä ikään kuin juhlasalin kynnykselle, mutta mukaanpalatsin juhliin niitä ei koskaan huolittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta, onko korjausliike mahdollinen?
      Mielestäni ongelma on - ihmisen rajallisuudesta/peloista johtuen - ikuinen.
      Jos tiedeperusteisesti asiantilaa pyritään korjaamaan, on trendivaikutteille altis ihmismieli hidasteena, ellei esteenä. Kuten tiedämme trendihöpö vaikuttaa myös tiedeyhteisöissä; ja mikä pahinta, myös teologia on tiedettä: jo pelkästään se vesittänee prima causan.
      Tätä ongelmaa pohti jo Platon aikoinaan, etsiessään syitä rajoittuneisuuden ongelmaan mm. varjojen luola on hieno vertauskuva ko. ongelman käsittelyssä.
      Olen pessimistinen sen suhteen, että ongelmanratkaisu olisi ihmismielen puhtailla kyvyillä ratkaistavissa: aina on olemassa börjeuimosia, jotka ideologisuskonnollisin syin (pelkoineen) sivuuttavat tosiasiat.

      Poista
    2. Olet oikeassa -- "trenditietoisuus" on ehkä osa kognitiivisten kykyjemme rappeutumista. Kun emme enää pysty pitämään mielessä ja jäsentämään viittä sanaa pitempiä lauseita, ja kun yleinen ajattelun -- de facto ajan -- hallinta on tajunnasta kadonnut -- kun historiantajuttomuus on jo muuttunut todellisuuden- ja suhteellisuudentajuttomuudeksi -- kiinnitymme enää vain yksittäisiin signaloiviin merkkeihin, joihin psyykenvoimiltaan heikoimmat sitten takertuvat ihan symbioottisella tarpeella -- ja niin maailma muuttuu reaktiiviseksi, ideologiset signaalit riittävät laukaisemaan Pavlovin koirien reaktiot, eikä enää mitään mahdollisuuksia tilanteen korjaamiseksi jää jäljelle.

      Kuinka järjetön sukupolvi voisi ymmärtää järjettömyytensä? Mikä on se käänteinen Münchhausenin temppu, jolla sosiopsyykkinen taantuma voisi ottaa itseään hiuksista kiinni ja nostaa itsensä takaisin kannattelevalle maaperälle?

      Poista
  5. Jotenkin vierastan tuota käsitystä, että yhteiskunta olisi nykyään suorituskeskeisempi kuin ennen - ja nuorten mielenterveysongelmat aiheutuisivat erityisesti siitä. Pitihän sitä ennenkin suoriutua, esimerkiksi opintiellä: kansakoulusta oppikouluun ja keskikoulusta lukioon. Ylioppilaskirjoitukset ovat nykyisin lällärikamaa verrattuna aiempaan tylynoloiseen systeemiin. Ja sittenhän se suoriutuminen olikin todella edessä: pääsy jatko-opintoihin. No, eihän meillä ole oikeastaan tietoa siitä, miten yleisiä tai vakavia mielenterveyshäiriöt olivat nuorilla noihin aikoihin. Mutta omien vähien havaintojen perusteella niitä joko oli vähemmän - tai niistä puhuttiin vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin taipuvainen olemaan samaa mieltä. Varsinkin nuorison näkökulmasta tämä aika on VÄHEMMÄN suorituskeskeinen kuin aiempi aika. Ennen piti suorittaa ja onnistua että sai syötyä, nyt ei tarvitse, voi nauttia tuista ja riippumatosta suorittamatta itse käytännössä yhtään mitään. Ei ne lääkiksen paikat olleet yhtään sen löysemmässä ennen kuin nytkään, ja suorittamiseen kuului valmistua mahdollisimman pian, kun se eläminen opiskeluaikana oli kokonaan lainarahan varassa ei tullut ilmaista rahaa penniäkään. Ei mitään opintorahaa eikä asuntotukia eikä... mitä niitä nyt tänä päivänä onkaan. Se alkoi syödä miestä kun ei ollut markkaakaan rahaa ja nälkä oli. Pisti suorittamaan moinen tilanne. Nythän näillä on rahaa bilettää viikonloput.

      Poista
  6. Sosiaalisen median keskustelu vain heijastelee uutismedian edesvastuutonta ilmastouutisointia.

    VastaaPoista
  7. Ei ole ihanteita ja ideaaleja, eikä mitään yhteensitovaa suomalaisuutta juhlapuheista huolimatta. Esikuvat ovat tubettamisella, tiktokilla ja onlyfansilla "rikastuneita" somettajia. Kun jotkut eivät tähän nykyisillä, mahdottomuuksiin nouseilla ulkonäkökriteereillä pysty, niin äänensä voi saada kuuluviin olemalla sairas ja uhri. Media vakuuttaa myös että se on rohkeaa ja olemalla sellainen voi saada erityiskohtelua.

    VastaaPoista
  8. Rajaton vanhemmuus ja halu olla lapsensa 'bestis' ovat nuorisolaisten pahoinvoinnin juurisyyt, ainakin jos uskomme Abigail Shrierin todistusta (Bad therapy-kirja). Jonathan Haidtin ja Greg Lukianofin Coddling of the american mind -kirjaan ja sivustoon kannattaa tutustua myös. 'Hippivanhemmuus', woketus ja some, siinä myrkyt ahdistukseen ja masennukseen.

    V-V F

    PS. Veikkaan humanististen ja taidealojen opiskelijoiden olevan huomattavasti ahdistuneempia kuin vaikkapa teekkarit.

    VastaaPoista
  9. Nykyään myös kajotaan ongelmiin helpommin kuin ennen ja toisaalta lapiohommiakaan yms. ei enää jokaiselle ole.
    Moderni maailma seuloo uudenlaisia ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en oikein tiedä onko se sellaisten ongelmien, joille ei mitään voi, yletön märehtiminen kenenkään päälle hyväksi. Olisin kohtuu varma ettei ole. Ennen sellaiselle asialle, jolle ei mitään voinut, viitattiin kintaalla ja jatkettiin elämää. Nykyään sitä märehditään joka paikassa, ja someen kokoontuu milloin minkäkin laisia "yhteisöjä" märehtimään sitä sen ryhmän jäsenten suurimmaksi ongelmaksi kokemaa asiaa, jolle siis ei kukaan mitään oikeasti voi. Minusta tämä tilanne on hieman sairas kun ei pistetä vain sivuun moisia asioita ja mennä eteenpäin. Mitenkäs se skottilainen piispa sen asian ilmaisikaan, jotenkin näin: "Herra, anna minulle voimia muuttaa niitä asioita joita voin, ja anna Herra minulle voimia kestää ne asiat joita en voi muuttaa. Ja Herra, anna minulle erityisesti kykyä nähdä ja erottaa toisistaan ne asiat joita voin muuttaa ja ne joita en voi muuttaa."

      Poista
    2. Ja Herra, rajoita vähän sitä Pride mainostamista. Sitä kun ei terveet ihmiset kaipaa.

      Poista
    3. Ei siltä nyt ihan mahdottomia kannata pyytää, vain sellaista mikä on sen vallassa....

      Poista
    4. Hyviä mielipiteitä, mutta lisäisin vielä yhden mahdollisen syyn; antavatkohan lääkärit liian helposti nuorille masennuslääkkeitä ja sairaslomaa? Pettymykset kuuluvat elämään ja niitä täytyy jokaisen vain pystyä kestämään. Jos poikaystävä jätttää, itkut on itkettävä ja jatkettava eteenpäin. Pillerit on huono ratkaisu ja niihin voi jäädä koukkuun.

      Poista
  10. ”Nämä ihmiset kokevat koulumaailman muuttuneen aiempaa kilpailullisemmaksi ja paineistetummaksi”. Kommentoidaan nyt vain tätä alvariinsa toisteltua mantraa. Tänään korkeakoulupaikkoja ja jatko-opiskelupaikkoja suhteessa koululaisten määrään on huimasti enemmän kuin kolmisenkymmentä vuotta sitten, puhumattakaan suurten ikäluokkien ajasta. Ihan silkkojen numeroiden valossa kilpailu on muuttunut paljon helpommaksi. Mutta koululaisten paineensietokyky saattaa olla muuttunut paljon heikommaksi. Ei maailma ole muuttunut vaikeammaksi, vaan nuorison kyky selvitä vaikeuksista on muuttunut heikommaksi. Ja tässä voidaan kysyä, eikö koulu enää opetakaan elämää varten ja ovatko vallassa olevat kasvatuksen paradigmat peräti virheellisiä, ja paitsi virheellisiä myös keskenään ristiriitaisia.

    VastaaPoista
  11. Yle tänään

    Tiina Helinin kolumni: Yksilöä ja kilpailua hehkuttava aika luo kroonisesti ahdistuneita ihmisiä

    Mielenterveysongelmat ovat ihmisten uusi normaali. Tuntuu, että tarvitsemme nykyään mielenterveyden ammattilaisten armeijaa. Mitä teemme väärin, Helin kysyy.

    https://yle.fi/a/74-20076161

    Artikkelista poimittua

    Suomalaisessa koulutuspolitiikassa siirryttiin EU:n johdolla vuosituhannen vaihteessa kohti yrittäjäkansalaisia kasvattavaa koulutuspolitiikkaa. Sen ihanteissa yrittäjäkansalainen on joustava, omatoiminen ja vahva suorittaja, joka selviää itsenäisesti ja ketterästi aikamme epävarmuuksista.

    Yrittäjäkansalaisen on moraalisestikin esimerkillinen: hän on vastuussa itsestään ja omasta menestyksestään, niin onnistuessaan kuin epäonnistuessaankin.

    Mutta ihanteella on kääntöpuoli. Sen taakse jäävät ihmisten erilaiset mahdollisuudet saavuttaa näitä ihmekansalaisen hyveitä. Sukupolvemme on kasvanut riittämättömyyden, kelkasta putoamisen uhan, huijarisyndroomien ja loppuunpalamisen normalisointiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kriittinen pedagogiikka lienee se ongelma. Kilpailua on liian vähän kouluissa (numero it's annetaan myöhemmin jne.).

      V-V F

      Poista
  12. Lapset saavat itse päättää asioidensa hoidosta, esim. sukupuolensa valinnan.
    Seurausten luonnollinen kulku tulee esiin Nobelpalkitun kirjailijan William Goldingin teoksessa Kärpästen Herra.
    https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4rp%C3%A4sten_herra

    Kannattaa lukea!

    VastaaPoista
  13. Maailma muuttuu nyt hyvin nopeasti. Nuorten on vaikea valita tietään. Mitä pitäisi opiskella, mihin ammattiin ryhtyä.
    Meidänkin ikäpolvemme aikana tuli monenmoista uutta, muttei tätä vauhtia, kaupunkilaisille etenkään. Edellisen sukupolven elämää oli mullistanut maailmansota, mutta sen jälkeen koitti toiveikas jälleenrakennuksen aika. Nyt on tekoälyn aikana on on vauhti hurjaa.

    VastaaPoista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa, mutta (toivottavasti) syntyvien keskusteluketjujen seurantaa helpottaisi, mikäli käytettäisiin nimimerkkejä tai nimeä. Pyydän myös noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!