Rikollisia ja epätoivoa

Helsingin sanomat kertoi, että maahanmuuttajien katujengit ovat syrjäyttämässä vanhoja liivijengejä vankiloissa. Niissä on nykyisin noin 300–350 järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyvää vankia, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin.

Nämä jengit käyttävät muita vankeja kohtaan väkivaltaa ja jotkut niiden jäsenet uhkailevat jopa vartijoita. Erityisesti ilman kameraa olevat paikat, kuten suihkut ja saunat, ovat muille vangeille vaarallisia paikkoja, joissa sattuu paljon "onnettomuuksia". 

* * *

HS:n kuvaama vankilarikollisuuden muutos on vain yksi niistä seurauksista, joihin Suomessa viime vuosikymmeninä tapahtunut maahanmuuttopolitiikka on johtanut. Eikä se rajoitu pelkästään vankiloihin, vaan siellä solmitut suhteen säilyvät myös sen jälkeen, kun vangit pääsevät vapaalle jalalle jatkamaan rikollista elämäänsä. 

Maahanmuuton seuraukset tuskin rajoittuvat pelkästään Suomeen tai vankiloihin, vaan ne ulottuvat koko yhteiskuntaan ja kaikkiin Suomen kaltaista liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa harjoittaviin valtioihin. Eikä siksi ole ihme, että kansalaiset meidän edellämme tässä asiassa kulkevissa yhteiskunnissa ovat kyllästyneet tähän kehitykseen.

* * *

Siitä kertoi esimerkin Uutissuomalainen, jonka mukaan englantilaisen 358 asukkaan pikkukylän asukkaat järjestivät kansanäänestyksen Iso-Britanniasta eroamisesta. Siinä annetuista 312 äänestä 285 oli puolesta ja vain 26 vastaan. 

Syynä tähän epätoivoiseen toimenpiteeseen oli brittihallituksen päätös sijoittaa tyhjillään olevaan entiseen sotilastukikohtaan vastaanottokeskus, johon majoittuisi jopa 1 256 miespuolista turvapaikanhakijaa. Siis nelinkertaisesti kylän väkiluvun kokoinen laittomasti maahan saapuneiden kehitysmaalaisten joukko. 

Tosiasia kuitenkin lienee, ettei pikkukylän äänestystulos tule johtamaan saarivaltion rajojen muutoksiin, eikä luultavasti edes heidän elämänsä totaalisesti muuttavan vastaanottokeskuksen perustamiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan saldoa

Hamtramck: väestön vaihtumisen koelaboratorio

Maahanmuuton harvoin mainittu kuluerä

Oliko yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen virhevalinta?

Suomen yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen on tullut esiin vaatimuksella Venäjän rajan avaamisesta, jotta Venäjän puolelta tulevien turvapaikanhakijoiden oikeus hakea turvapaikkaa ei vaarantuisi. Näin siitä huolimatta, että nykyiseen tilanteeseen tultiin itäisen naapurin hybridisodan seurauksena. 

Vähemmän on puhuttu siitä, ettei itärajan avaaminen Venäjän hybriditoiminnan jatkamiselle ole suinkaan ainoa asia, joka valaisee Hiltusen toimintaa suomalaisena virkamiehenä. Näin siksi, että hän heti virkaansa astuttuan lähti taisteluun maahanmuuttajanaisten säkittämisen puolesta – peittäen vaatimuksensa näiden oikeudeksi pukeutua kuten haluavat. 

* * * 

Nämä tapaukset enemmän kuin nostattivat kulmakarvojani, joten katsoin mikä mies tämä Hiltunen oikein on. Ja löysin Wikipedia-artikkelin, jossa todettiin seuraavaa.

"Hiltunen valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Lapin yliopistosta vuonna 1995. Hän on toiminut muun muassa SETAn pääsihteerinä 1996–2002 ja työskennellyt vähemmistövaltuutetun ja yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa."

* * *

Tämän luettuani en jäänyt ihmettelemään hänen vaatimustaan itärajan avaamisesta. Sen sijaan katsoin, mitä muuta hänen toimistossaan on ehditty puuhailla. Ja olihan siellä.

Helmikuun 18. päivänä Hiltunen kiristi toimistolleen lisää resursseja turvapaikanhakijoihin liittyvien rajaviranomaisten valvontaan uhkaamalla, että mikäli rahaa ei tule, niin "valtuutettu tulee ilmaisemaan komissiolle, ettei Suomi täytä EU-sääntelyn vaatimuksia ja asiassa tulisi käynnistää rikkomusmenettely Suomea vastaan".

Helmikuun 11. päivänä hän puolestaan kehotti hallitusta muuttamaan esitystään maahanmuuttajien työllistymisvelvollisuudesta siten, että se ottaisi "huomioon haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten aseman ja oikeudet esimerkiksi säätämällä haavoittuvassa asemassa olevien tilanteen huomioivan mahdollisuuden poiketa lainsäädännön tiukoista edellytyksistä". Siis vesittäisi hallituksen linjauksen ongelmallisimpien maahanmuuttajien kohdalla.

* * *

Kaiken kaikkiaan näyttääkin siltä, että SETA-taustainen yhdenvertaisuusvaltuutettumme on ottanut erityistehtäväkseen Suomeen kohdistuvan maahanmuuton edistämisen keinoja kaihtamatta. Ja on sitä kautta muuttamassa suomalaista yhteiskuntaa turvallisesta kansallisvaltiosta monikulttuuriseksi helvetiksi. 

Näin toimiessaan hän ei huomioi millään tavalla niitä negatiivisia muutoksia, joita olemme nähneet hallitsemattoman maahanmuuton seurauksena useissa muissa valtioissa, mukaan lukien rikollisjengien temmellyskenttänä toimiva länsinaapurimme Ruotsi tai raiskausringeistään ja niiden peittelystä tunnettu Iso-Britannia. Eikä näin tunnista oman palkkansa maksavien suomalaisten oikeutta turvalliseen kotimaahan. 

Siksi on kysyttävä, että onko Suomen valtioneuvosto tehnyt virheen viime vuoden heinäkuun 3. päivänä nimittäessään Hiltusen yhdenvertaisuusvaltuututeuksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suomalainen lehdistö vaikenee muslimien kristittyihin kohdistamasta vainosta?
Onko Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetulla muslimikiima?
Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan

Uhkauksia ja huumoria

Iranin hallinto uhkasi tuhota Persianlahden maiden vedenpuhdistuslaitokset, mikäli USA ryhtyy tuhoamaan sen energialaitoksia. Tämän seurauksena miljoonat ihmiset joutuisivat hirvittävään tilanteeseen – olettaen, että vedentuotanto kärsisi pahasti – sillä alueen luontaiset vesivarat eivät riitä heidän tarpeisiinsa. 

Tällä uhkauksella – tai ainakin sen toteuttamisella – iranilaiset rikkovat kansainvälisiä sopimuksia, jotka kieltävät hyökkäykset siviilien elintärkeään infrastruktuuriin, kuten juomavesijärjestelmiin ja patoihin. Siis toimisivat samoin kuin venäläiset ovat tehneet Ukrainassa – ilman, että siitä on ollut heille sen kummempia seurauksia. Ja ovat tekemässä edelleen. 

Näin ollen Putinin kolmen päivän erityisoperaatiossa on luotu ennakkotapaus, joka rohkaisee iranilaisia toimimaan kyseenalaisella tavalla. Ja joka samalla osoittaa kansainvälisen lainsäädännön hampaattomuuden siviilien suojelemisen suhteen.

* * *

Jemenin huthikapinalliset on yksi merkittävimmistä Iranin proxytoimijoista alueen muita valtiota ja niiden hallintoja vastaan. Se on kuitenkin ollut suorastaan merkillisen passiivinen "isäntäänsä" kohdistuneen hyökkäyksen aikana – ehkä puhtaasti itsesuojeluvaiston pakottamana. 

Nyt huthit ovat kuitenkin ilmoittaneet aikovansa liittyä sotaan Iranin hallinnon puolella, mikäli Yhdysvallat tai Israel käyttävät Punaistamerta sitä vastaan. Käytännössä huthien kyvykkyys rajoittuisi kuitenkin vain merta kulkevien laivojen terrorisointiin. 

Valitettavasti on kuitenkin niin, että pelkästään sillä olisi merkittäviä taloudellisia seurauksia maailmankauppaan. Ja siksi – mikäli näin kävisi – joutuisi muu maailma pohtimaan, että olisiko lopultakin tullut aika ryhtyä todellisiin toimiin terroristisen huthi-hallinnon tuhoamiseksi? 

* * *

Jos kaksi edelle kirjoittamaani uhkausta ovatkin äärimmäisen vakavia, on kolmas huomiotani kiinnittänyt tapaus pikemminkin huvittava. Tarkoitan Venäjän uhkausta lopettaa bensiinin vienti ulkomaille. Tämä siis sen jälkeen kun sen öljyinfraa on kerta toisensa jälkeen tuhottu – viimeksi jopa Suomenlahden rannikon satamissa.

Toki venäläisten uhkaus osoittaa, että he ovat ymmärtäneet käyttää tapahtunutta hyväkseen. Ja keräävät pisteitä tekemällä välttämättömyydestä hyveen. Nähtäväksi kuitenkin jää, onko sen uhkauksella jonkinlaista vaikutusta sodan taisteluihin, joissa Ukraina on tämän vuoden aikana päässyt selvästi niskan päälle ja näyttäisi sittenkin selviävän sodan voittajaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kestääkö Venäjä oman hyökkäyksensä?

Tarttuvako iranilaiset tilaisuuteen?

Donald Trumpin ulkopoliittiset haasteet

Turvallisuus suomalaisessa oikeusvaltiossa

Suomen sanotaan olevan oikeusvaltio. Se tarkoittaa sitä, että valtio on organisoitu oikeussäännöin, joiden mukaisesti maan valtioelinten, viranomaisten että kansalaisten edellytetään toimivan.  

Oikeusvaltiossa valtioelimet ja viranomaiset ovat sidottuja erityiseen, vaikeutetuin menettelyin säädettyyn perustuslakiin ja yksittäisten ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista voidaan määrätä vain sellaisen elimen päätöksin, jonka asettamiseen yksilö voi itse vaikuttaa. Oikeussääntöjä puolestaan soveltavat riippumattomat tuomioistuimet ja ihmisiä suojaavat perustuslaissa säädetyt perusoikeudet. 

* * *

Näiden kauniiden periaatteiden toteutumista jäin pohtimaan lukiessani uutista Jukka Heikki Kalevi Piristä, joka viilsi veitsellään tuntemattoman miehen kaulaa junassa. Oikeusvaltioon tämä liittyy sikäli, että kyseinen henkilö on aiemmin tuomittu muun muassa useista tapon yrityksistä. 

Niistä hänet on tuomittu viimeksi vankilaan 8,5 vuodeksi. Siihen oli syynä kolmen ihmisen osoittelu pistoolilla ja liipasimen painelu, joskaan ase ei lauennut. Lisäksi hän oli lyönyt yhtä miestä taittoveitsellä.

Näitä rikoksia tehdessään Piri oli ehdonalaisen vapauden koeajalla muun muassa törkeästä raiskauksesta, josta hänet oli tuomittu  yli 7,5 vuoden vankeuteen. Teon taustalla oli kostomotiivi.

* * *

Nyt syyttäjä vaatii oikeudessa, että Piri tuomittaisiin veitsellä viiltelystään viiden vuoden vankeuteen ja sen jälkeen vuodeksi valvonnan alaiseksi. Toisin sanoen tämä erittäin vaarallinen rikollinen olisi vapaa uhkaamaan ihmisten henkeä viimeistään kuuden vuoden kuluttua. Näin siitä huolimatta, että hänet on todettu aiempiin tekoihinsa syyntakeiseksi ja alhaisella kynnyksellä väkivaltarikoksiin syyllistyväksi eli uusintarikollisuuden riski on erittäin korkea. 

Onko siis todella niin, että tämän toistuvasti raakaan väkivaltaan syyllistyvän henkilön oikeudet ajavat yli meidän muiden suomalaisten oikeuden turvalliseen elinympäristöön? Jos näin on ja Piri sitten syyllistyy uuteen väkivaltarikokseen tai jopa tappoon tai murhaan, niin haluaisin kuulla, että millä tavalla suomalainen oikeusvaltio katsoo onnistuneensa ihmisten turvallisuuden takaamisessa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliisi pidätti miehen Vantaa Länsimäessä
Miksei Ylen toimittajalta voi vaatia kauhalla?
13-vuotiaat rikolliset osoittavat, että Suomen kannattaa astua pois Ruotsin tieltä

Donald Trumpin maahanmuuttopolitiikka toimii

Donald Trumpin talouspolitiikka siihen sisältyvine uhkailuineen on järjetöntä, eikä hän ole menestynyt myöskään rauhantuojana Ukrainan sotaan. Sen sijaan hänen maahanmuuttopolitiikkansa on tuottanut tulosta.

Ylen jutun mukaan maan etelärajalla otetaan nykyisin kiinni "vain " 21 000 laitonta maahantulijaa kuukaudessa, kun niitä oli Joe Bidenin kaudella pahimmillaan peräti 137 000. Tämän seurauksena amerikkalaisista puolet on tyytyväisiä hänen tapaansa hoitaa tätä asiaa kovilla otteilla, josta kirjoitellaan kaikenlaista täällä Suomessa.  

Tässä suhteessa Trumpin maahanmuuttopolitiikan kritisoijien kannattaisi miettiä toinenkin kerta. Ja lukea vaikkapa ihan aluksi eilinen Ilta-Sanomien juttu yli neljän vuoden linnatuomion saaneesta Agyemang Kwasista, joka taksia ajellessaan oli ottanut tavakseen raiskata juopuneita naisia. 

Tai pohtia mikä merkitys Suomen viime vuosikymmeninä harjoittamalla maahanmuuttopolitiikalla on ollut suomalaisen peruskoulutuksen romahdukseen, sillä edes toisen polven - suomenkieltä osaavat - maahanmuuttajanuoret eivät Pisa-tutkimusten mukaan pärjää likimainkaan yhtä hyvin kuin kantaväestön jälkeläiset. Ja joista osa aiheuttaa ympäristölleen - mukaan lukien opettajat - valtavia ongelmia. 

Siksi Suomessa - ja etenkin Etelä-Euroopassa - kannattaisi ottaa oppia niistä keinoista, joilla Yhdysvaltain eteläraja on saatu rauhoittumaan. Viitteeksi tähän kannattaa katsoa edellä linkittämästäni Ylen jutusta kohta, jossa todetaan, että "kovat puheet ja kovat teot toimivat pelotteena: rajalle ei kannata enää edes yrittää". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Trump säätää maahanmuuttoa, mutta joutuuko EU maksamaan?
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka

Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan

Suomen perustuslaissa linjataan seuraavasti. "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä".   

Perustuslaki kertoo myös, että "jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin... Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. "

* * *

Viime itsenäisyyspäivänä nähtiin Helsingin Oodissa arvoton näytelmä, jossa äärivasemmistolaiset mielenosoittajat huusivat muun muassa iskulauseita "Helsinki ilman natseja" ja "äärioikeisto tappaa" häiritäkseen siellä lukupiiriä pitäneitä sinimustan liikkeen jäseniä. Sen lisäksi he rummuttivat kirjahyllyjä ja pitivät kirjoja ylhäällä häiriten kirjaston muita asiakkaita. 

Syynä äärivasemistolaisten riehumiselle oli halu sabotoida sinimusta liikkeen järjestämää lukupiiriä eli estää heiltä perustuslain takaamat - kirjoituksen alkuun listaamani - vapaudet. Näin he varmistivat, että kyseinen liike sai maksimaalisen huomion suomalaisissa medioissa. 

Ehkä tästä innostuneena sinimustat ovat sittemmin järjestäneet eri paikkakunnilla muitakin lukupiirejä, joista yksi keskeytettiin punaisella Tampereella. Loppiaisena eli viime maanantaina he palasivat Helsingin Oodiin, jonne kerääntyi heitä häiritsemään - poliisin mukaan noin sata - vasemmistolaista pitämään ennalta ilmoittamatonta - eli laitonta - mielenosoitusta.

* * *

Tämän seurauksena Helsingin kaupungin julkisissa tiloissa on nyt linjattu tiukemmasta yleisötilaisuuksien sääntelystä turvallisuuden takaamiseksi. Toimialajohtaja Juha Ahosen mukaan Helsingissä "katsotaan, että avoimesti koolle kutsuttavat tapahtumat, kuten lukupiirit, ovat yleisötilaisuuksia ja sitä kautta tilaisuuksien järjestäjien täytyy saada myös kaupungilta lupa tilojen käyttöön. Linjauksen mukaan tiloilla on oltava myös vastuuhenkilö, jolta lupa pyydetään."

Kaupungin uusi linjaus koskee kaikkia tapahtumia niiden aatemaailmasta riippumatta ja - Ahosen mukaan - "kohtelemme kaikkia tilaisuuksia samojen periaatteiden mukaan. Tietysti tilojen haltija keskustelisi näiden toimijoiden kanssa, ei se tavallaan sen kummempaa ole".

Näin toteutuessaan kaupungin linjaus ei ole perustuslaissa taattujen sananvapauden ja ihmisten tasa-arvon vastaista tai muutenkaan ongelmallista. Tilaisuuden järjestäjä vain ilmoittaa kirjastolle tapahtumasta ja kutsuu sitten sen koolle. Samalla vastuu tilaisuuden turvallisuusjärjestelyistä siirtyy entistä selvemmin kirjaston henkilöstölle ja sen mahdollisesti avuksi kutsumalle virkavallalle.

* * *

Sen sijaan yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenmanin kannanotto oli poikkeuksellisen typerä. Hän nimittäin otti asiaan kantaa sanomalla, että Helsingin kaupungilla on hyvät perusteet kieltää sinimustan liikkeen lukupiirit kirjastoissa, "jos kirjaston seinien sisällä on sellaisia tilanteita, joihin sisältyy lain vastaista syrjintää ja yhdenvertaisuuden loukkauksia". 

Tämän seurauksena yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan esimerkiksi lukupiirin kaltaisia tilaisuuksia ei saisi järjestää, mikäli järjestäjille vihamielisen tahon arvellaan aiheuttavan ongelmia. Hän siis legitimoisi nyt äärivasemmistolta kirjastoissa nähdyn kaltaisen väkivaltaisen käytöksen ja antaisi sille veto-oikeuden kanssaan eri mieltä olevien tilaisuuksiin. 

Tämä johtaisi varsin todennäköisesti Oodissa nähdyn kaltaisten vihamielisten mielenosoitusten eskaloitumiseen politiikan molemmilla laidoilla eli yhteiskunnan polarisoitumiseen. Näin yhdenvertaisuusvaltuutetun näkemyksen mukaisen toimintatavan voittajia olisivat väkivaltaiset ääriliikkeet ja tappion kärsisi koko suomalainen yhteiskunta sanan- sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauden heikentyessä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Totalitaristiset huligaanit ja rakkauden sanoma
Presidentti tuomitsi kokoontumiset, joissa on mukana "ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä"
Suomalaisten syvin jakolinja kulkee äärivasemmiston ja muiden välillä

Syttyykö kolmas maailmansota?

Lehtitietojen mukaan USA:n väistyvä presidentti Joe Biden on antanut ukrainalaisille luvan iskeä amerikkalaisohjuksilla Venäjän puolelle. Kansanedustaja ja sotatieteiden tohtori Jarmo Limnell (kok) on pitänyt päätöstä hyvänä.

Näin siksi, että "itsenäisyyttään puolustava Ukraina on joutunut taistelemaan 'sodan nyrkkeilykehässä' toinen käsi selän taakse sidottuna. Nyt vapautuu toinenkin käsi."

Venäjällä asiasta ei sen sijaan innostuttu, vaan siellä jatkettiin uhkailulinjalla. Sikäläinen poliitikko Vladimir Dzhabarov nimittäin soitteli suutaan sanomalla, että "tämä on hyvin suuri askel kohti kolmannen maailmansodan alkua".

On siis kysyttävä, että onko nyt syttymässä - ei enempää eikä vähempää kuin - kolmas maailmansota, jonka ainakin minun nuoruudessani pelättiin tuhoavan koko ihmiskunnan ja siinä sivussa kaikki korkeammat elämänmuodot? Vai todistammeko jälleen pelkkää venäläistä retoriikkaa?

Ensin on todettava, etteivät Vladimir Putinin aiemmat Ukrainan länsiapuun liittyvät uhkailut ole toteutuneet. Ja toiseksi huomautettava Venäjän kärsivän varmuudella tappion, mikäli tilanne eskaloituu siiten, että se saa täysimittaisessa sodassa vastaansa USA:n. Näin siksi, että maiden sotilasteknologiassa on valtava ero, kuten länsiteknologiaa käyttävän Israelin isku venäläisasein varustettua Irania vastaan osoitti. 

Toisaalta on muistettava, ettei asialla ole juurikaan merkitystä, mikäli Venäjä päättää käyttää ydinaseita. Vaikka onkin selvää, että niistä suurin osa tai jopa kaikki saadaan tuhotuksi, aiheuttaisivat mahdollisesti läpi pääsevät ohjukset niin suurta tuhoa, ettei sodassa lopultakaan ole voittajia. 

Lisäksi on selvää, ettei Venäjällä ole kykyä torjua mahdollista länsimaista vastaiskua ydinaseilla, joten siellä syntyvät tuhot olisivat järkyttävän suuret. Ja siksi ydinaseilla tehtävä isku ei voi olla vastuullisen Venäjän johdon keinovalikoimassa ennen kuin äärimmäisessä - eksistentiaalisen uhan muodostavassa - tilanteessa. 

Sellaista Ukrainalle lahjoitettujen konventionaalisilla taistelukärjillä varustettujen amerikkalaisohjusten käyttäminen Venäjällä ei missään tapauksessa muodosta. Eikä järkevästi toimiva Venäjän johto tule siitä syystä turvautumaan ydinaseisiin. 

Siksi onkin kysyttävä, että onko Vladimir Putin ja muu Venäjän johto järkevää? Ja toivottava, että vastaus kaikista sen aiemmin nähdystä toimista huolimatta on "kyllä".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rauha vai ei - kas siinäpä vasta kysymys
Ukraina värvää 160 000 sotilasta, mutta kääntääkö se sodan kulun?
Aiheuttaako venäläiskapinallisten hyökkäys ongelman Ukrainalle?

Uhmaikäisiä ja kiinanpalatsikoiria

Tavallisella järjellä varustettu ihminen tietää hyvin, että itseään suuremman ja vahvemman kanssa kannattaa olla varovainen. Näin toimi Suomi toisen maailmansodan jälkeen sikäli hyvällä menestyksellä, että Neuvostoliitto ja myöhemmin Venäjä eivät kohdistaneet maahamme sotilaallista hyökkäystä. 

Sama logiikka toimii edelleen, mutta sillä erotuksella, että nyt Suomi osana NATO:a on Venäjää voimakkaampi, eikä tämä ymmärrä muuttunutta asemaansa. Asia on kuitenkin sikäli merkityksetön, ettei Venäjän uhoamisella ole sen enempää merkitystä kuin uhmaikäisen lapsen kiukuttelulla isälleen. 

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö meidän kannattaisi suhtautua hyväntahtoisesti suureen itäiseen naapuriimme ja välttää turhaa vastakkainasettelua. Mutta minkäänlaista käskyvaltaa suhteessa itseemme meidän ei tarvitse eikä pidä antaa sen uhmaikäisen lapsen tasolle jääneelle diktaattorille. 

Analogia toimii myös sikäli, että kyseinen henkilö näyttää yhtä kyvyttömältä ymmärtämään omaa asemaansa kuin uhmaikäinen lapsi joutuessaan vaikeuksiin. Tässä suhteessa saimme mainion esimerkin tämän aamun uutisvirrasta, jossa kerrottiin hänen valehdelleen armeijansa tekemisistä Ukrainassa yhtä sujuvasti kuin kiven ikkunaan heittänyt uhmaikäinen seistessään kourallinen kiviä käsissään lasinsirpaleiden keskellä.

Toki maailmanpolitiikassa vaikuttaa vielä venäläisditaattoriakin surkuhupaisempi henkilöitä. Yksi sellainen istuu vallassa Pohjois-Koreassa, joka luonnehäiriöisen kiinanpalatsikoiran tavoin murisee ja näyttelee hampaitaan susikoiralle. 

Vai mitä pitäisi ajatella hänen uhkailustaan tuhota Yhdysvallat perusteellisesti?  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiina osoittaa Putinin Venäjälle paikan
Paasikiven-Kekkosen linja
Diktaattorin ja hänen kansansa dilemma

Venäjän armeija on romahtamassa

Eilinen ja pari edellistä päivää tultaneen muistamaan aikana, jolloin Venäjän armeija romahti Ukrainassa. Näin siksi, että otettuaan haltuunsa venäläisille tärkeän huollon solmukohdan ukrainalaiset onnistuivat murtamaan myös eteläisen Hersonin puolustuslinjan ja etenemään kymmeniä kilometrejä rintamalinjalta. 

Ukrainan menestystä ei käy epäileminen, koska asian ovat tunnustaneet myös venäläiset sotilaslähteet. Puolustusministeriön tiedottaja Igor Konashenkov nimittäin kertoi, että venäläiset joukot olivat siirtyneet "ennalta valmistellulle puolustuslinjalle". Lisäksi hän väitti, että venäläiset jatkoivat "valtaisten tulituhojen aiheuttamista" Ukrainan joukoille.

Hersonin alueella toimiva venäläinen virkamies Kirill Stremousov puolestaan myönsi, että Ukrainan joukot "ovat murtautuneet hieman syvemmälle". Hän kuitenkin väitti, että "kaikki on hallinnassa" ja että Venäjän "puolustusjärjestelmä toimii" edelleen alueella.

On kuitenkin selvää, että liikenteen tärkeää solmukohtaa ei sodassa luovuteta vapaaehtoisesti. Eikä mikään armeija pysty etenemään kymmeniä kilometrejä päivässä ilman, että vastustaja on kykenemätön puolustautumaan tehokkaasti. Siten tuoreet uutiset ovat tulkittavissa vain siten, että venäläiset joukot ovat joutuneet täydelliseen sekasortoon.

Samaan aikaan Ukraina on välttänyt rintamatilanteen kommentointia. Tämä tarkoittanee sitä, että maan sotavoimien operaatiot ovat edelleen kesken. Toisin sanoen venäläisten ahdinko tulee saamaan jatkoa tänään ja mahdollisesti myös seuraavina päivinä.  

Tämä kaikki on tapahtunut samaan aikaan kun Venäjän parlamentti eli duuma päätti liittää hallussaan pitämiään Ukrainan alueita itseensä niin sanotun kansanäänestykseen perusteella - tosin heidän armeijansa tappioiden seurauksena alueiden rajaaminen on käynyt hankalaksi. Jotain Putinia kohtaan duumassa tunnetusta pelosta kertoi se, ettei sieltä löytynyt ensimmäistäkään henkilöä, joka olisi äänestänyt liittämistä vastaan. 

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö tosiasiat olisi valkenemassa niin duuman jäsenille kuin muillekin venäläisille. Sen todisti kiistatta satojen tuhansien ihmisten pakeneminen maasta sen jälkeen, kun Putin julisti liikekannallepanonsa. 

Eikä tilanne ainakaan parane sen jälkeen, kun kutsuntojen kautta kootut - ja huonosti koulutetut - reserviläiset saadaan rintamalle tykinruuaksi ja sukulaiset rupeavat kyselemään heidän jälkeensä. Eikä näillä uhrauksilla tule olemaan edes oleellista merkitystä sodan kulkuun, sillä Ukrainan menestys perustuu maan sotilaiden korkean motivaation ja sitoutuneisuuden lisäksi heille toimitetun länsimaisen aseistuksen ylivoimaiseen suorituskykyyn suhteessa venäläiseen vastustajaansa. 

Kaiken edelle kirjoittamani perusteella on helppo nähdä, että sotilaspoliittinen tilanne tulee muuttumaan nopeasti. Venäläisten rintaman romahtamiselle ei juuri nyt näyttäisi olevan muita esteitä kuin ukrainalaisten hyökkäystä rajoittava logistiikka eli armeijan huoltoketjujen ylläpidon vaikeus nopeasti liikkuvassa sodassa. 

Eikä tämä kaikki voi olla vaikuttamatta Vladimir Putinin asemaan maansa johdossa. Silti hänellä on vielä muutamia mahdollisuuksia: diktaattori voi luopua vallasta jääden joko Venäjälle tai paeten maasta, tai hän voi käskeä armeijaansa turvautumaan ydinaseistukseen kääntääkseen sodan kulun. Jälkimmäisen seurauksena länsimaat - ja etenkin USA:n presidentti Joe Biden - joutuisivat vaikean paikan eteen.

Eli kuinka vastata tekoon, jota ei voi hyväksyä missään tapauksessa. Yksi mahdollinen ratkaisu saattaisi olla USA:n konventionaalisin asein tekemä massiivinen hyökkäys Ukrainassa olevan Venäjän armeijan tukikohtiin pyrkimyksenä tuhota loputkin sen suorituskyvystä kertaiskulla. 

Toinen - ja paljon vaarallisempi - tapa olisi vastata venäläisille samalla mitalla eli ydinasein. Siihen en kuitenkaan usko amerikkalaisten ryhtyvän - ei ainakaan ilman heihin suoraan kohdistuvaa uhkaa. Sitä paitsi ei ole lainkaan varmaa, että venäläisten komentoketju edes toteuttaisi Putinin mahdollisen ydinasekäskyn. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putin is in a political and military impasse
YK:n turvallisuusneuvoston arvoton näytelmä
Eskaloituuko mediaspektaakkeli todellisuudeksi Euroopassa?

Suomen väestön kehityksestä nyt ja lähitulevaisuudessa

Tilastokeskus julkaisi tiedon Suomen väkiluvusta. Sen mukaan väestö kasvoi tammi–elokuun aikana 7 336 hengellä, joten maassamme asui elokuun lopussa yhteensä 5 555 577 ihmistä. Tilaston yksityiskohdat antoivat ainakin itselleni paljon miettimisen aihetta. 

Tammi–elokuun aikana syntyi nimittäin yhteensä 30 306 lasta eli 3 088 lasta vähemmän kuin vastaavana aikana vuonna 2021. Kuolleiden määrä taas oli 40 929, mikä on 3 795 enemmän kuin vuotta aiemmin. Tämä tarkoittaa suomalaisen kantaväestön kiihtyvää vähenemistä - etenkin kun huomioimme sen, että tiettyjen maahanmuuttajaryhmien lisääntyvyys on paljon suomalaisia suurempi.

Ulkomailta muutti Suomeen alkuvuoden aikana peräti 24 740 henkeä kun taas poismuutajia oli 8 328 henkeä. Suomen kansalaisia maahanmuuttajista oli 5 383 ja maastamuuttajista 5 375 henkeä. Maahanmuuttajista suurin osa oli karussa Putinin hyökkäystä, koska Migrin mukaan maalis-elokuun aikana 35 891 ukrainalaista oli saanut oleskeluluvan.

Nykyisessä tilanteessa ukrainalaiset ovat luonnollisesti tervetulleita maahamme. Eikä heistä ole koitunut suurempaa murhettakaan, koska he ovat olleet vastaanottoonsa tyytyväisiä sekä hakeutuneet aktiivisesti työmarkkinoille elättääkseen itsensä. Moni on myös palannut kotimaahansa Ukrainan armeijan saatua niskalenkin hyökkääjästä.

* * *

Seuraavaksi Suomeen olisi ilmeisesti rynnistämässä suuri määrä venäläisiä nuoria miehiä, joiden tarkoituksena on paeta Putin julistamaa osittaista liikekannallepanoa. Maahan saapumiselle tarvitaan kuitenkin viisumi ja kaikeksi onneksi hallituskin oli eilen lopulta heräämässä rajojen sulkemiseen - ehkäpä siksi, että sitä vaativa kansalaisaloite on parin päivän aikana saanut poikkeuksellisen paljon allekirjoittajia. 

Rajojen sulkeminen on tärkeää monesta syystä. Ensinnäkin Putin saattaa yrittää käyttää maastaan lähtijöitä lännen yhtenäisyyden horjuttamiseen. Tämän toimenpiteen tehoa hän voisi vielä lisätä välittämällä heidän joukkoonsa suuria määriä alkujaan kehitysmaista peräisin olevia turvapaikanhakijoita, kuten nähtiin aiemmin Puolan ja Liettuan rajoilla. 

Toinen - eikä edellistä poissulkeva - mahdollisuus on, että lähtijöiden mukana maahan toimitetaan presidentille uskollisia venäläisiä, joiden tarkoituksena on toimia maan sisällä samaan tapaan kuin toisen maailmansodan aikaiset desantit. Siis sabotöörejä ja vakoilijoita, joiden tehtäväksi on annettu suomalaisen yhteiskunnan horjuttaminen. 

Lisäksi on muistettava, että mikäli nuorten venäläisten maastamuutosta seuraa Suomeen suuri venäläisvähemmistö, on Venäjän nähty jo aiemminkin käyttävän sellaisten asemaa tekosyynä sotkeutua naapurimaiden asioihin. Onhan tunnettua, ettei kohdemaassa olevien venäläisten omilla mielipiteillä ole tähän mitään vaikutusta. Ja tähän mahdollisuuteenhan Putin viittasi suoraan sanomalla, että kyse on myös "maanmiestemme tahdosta ja pyrkimyksestä päättää itse omasta tulevaisuudestaan".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho selitti Sanna Marinin puhetta
Sota Ukrainassa on käännekohdassa - mitä tekee Putin?
Mitä Marinin anelu kertoi Suomen itsenäisyydestä?

Suomalaiset metsäyritykset palkittiin vastuullisuudesta

Helsingin sanomat kertoi mielipidekyselystä, jonka mukaan suomalaisten selvän enemmistön mielestä metsien hakkuita tulisi vähentää ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Tätä mieltä oli 53 prosenttia kyselyyn vastanneista. Erimielisiä oli vain 33 prosenttia, joten ero oli varsin selvä.

Sen sijaan pääkaupunkiseudun mahtilehti ei katsonut tarpeelliseksi mainita, että Kansainvälisten yritysten vastuullisuutta arvioiva EcoVadis on juuri nimennyt maamme metsäyhtiöistä UPM:n korkeimmalle Platinum-tasolle neljässä kategoriassa eli ympäristövastuussa, työelämän käytännöissä ja ihmisoikeuksissa, toiminnan eettisyydessä sekä kestävän kehityksen mukaisessa hankintaketjussa.

UPM:n saavuttamalle Platinum-tasolle ylsi vain prosentti noin 90 000 arvioidusta globaalista yrityksestä. Olisi siis voinut kuvitella, että saavutus olisi ollut edes pikku-uutisen arvoinen maan laajalevikkisimmässä sanomalehdessä. 

Mutta ei siinä kaikki. Kävi nimittäin myöskin niin, että samainen EcoVadis palkitsi toisenkin suomalaisen metsäyhtiön - Metsä Groupiin kuuluvan Metsä Fibren - platinatason tunnuksella yhtiön tekemästä vastuullisuustyöstä. Yhtiö arvioitiin erityisen korkealle nimenomaisesti ympäristöasioihin liittyen. Myöskään tätä saavutusta HS ei ole pitänyt uutisoinnin arvoisena.

En tietenkään tiedä miksi HS on valinnut metsäteollisuutemme saamille tunnustuksille sellaisen vaikenemisen linjan kuin on valinnut. Selvää kuitenkin on, että poimimalla tarkoitushakuisesti julkaistavia metsäuutisia lehti voi muokata lukijakuntansa mielipiteitä maamme metsätaloudesta. 

Eikä siksi ole kovin suuri ihme, että muunkin valtamedian metsäuutisoinnin ollessa pääkaupunkiseudun valtalehden kanssa samansuuntaista, haluaa suomalaisten enemmistö edellä linkitetyn mielipidetiedustelun mukaan heikentää vihreään kultaan perustuvan taloudellisen toiminnan edellytyksiä maassamme. 

Sitä en tosin tiedä, olisiko kyselyn vastaus ollut samanlainen, jos olisi tiedusteltu haluavatko vastaajat heikentää metsäteollisuutemme toimintaedellytyksiä. Tai onko HS:n tai muun valtamedian toimituskunta ymmärtänyt, että heidän mielipiteenmuokkauksellaan saattaa olla valtava merkitys suomalaisten hyvinvoinnille ja sitä kautta myös heidän omalle tulevaisuudelleen. Mutta ehkä sillä ei ole ainakaan erkkomedian väelle kovin suurta merkitystä. 

Tähän viittaa se, että samalla kun HS jätti kertomatta suomalaisyritysten vastuullisen toiminnan saamasta tunnustuksesta se katsoi tarpeelliseksi julkaista mielipidekirjoituksen, jonka mukaan jo "noin kolme vuosikymmentä sitten oli selvää, että ilmasto lämpenee...se on aluksi viattoman huomaamaton, mutta kehityttyään huomatuksi muutos saattaa olla jo peruuttamaton... Jättimuutos pysähtyy itsestään vasta, kun kaikki jäätiköt ovat sulaneet ja metsät palaneet." 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n toimittaja valikoi tilastoja agendansa tueksi
Se mikä on Afrikassa hyvä, halutaan lopettaa Suomesta
Metsästä jalostuu rahaa

Vuoden huumoriuutinen

Verkkouutiset julkaisi vuoden huumoriuutisen, joka on syytä toistaa myös tässä. Sen mukaan Venäjän eduskunnan eli "duuman puhemies Vjatšeslav Volodin on... uhannut ottaa Alaskan takaisin, jos Yhdysvallat jäädyttää tai takavarikoi Venäjän varoja". 

Tämä siis tilanteessa, jossa Venäjältä ei näytä onnistuvan edes Ukrainan valloittaminen. Niinpä Volodinin lausunto on aivan yhtä vakavasti otettava kuin jos susien keskelle eksynyt pupujussi uhoaisi syövänsä lauman alfa-uroksen mikäli sen kimppuun käytäisiin. 

Hauska mies tuo gospodin Volodin. Oikein hauska. Mutta olisi toki mielenkiintoista tietää, minkälaisen vastaanoton hänen ulostulonsa saa kohdeyleisönsä eli tavallisten venäläisten parissa. 

Ymmärretäänkö se sielläkin puhtaaksi huumoriksi? Vai luuleeko joku sitä vakavasti otettavaksi sotilaspoliittiseksi kannanotoksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainan sodan synnyttämää huumoria
Nämä uutiset olisivat hauskoja, elleivät ne olisi totta
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?

Vihapuhetutkimus ja empatia

Vihapuhe on epämääräinen termi, joka esiintyy silloin tällöin julkisuudessa ja jota ei esiinny suomalaisessa lainsäädännössä. Näin siitä huolimatta, että valtakunnansyyttäjä jostain syystä näyttää luulevan niin. 

Kielitoimiston sanakirjan mukaan vihapuhe on varsinkin vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa tai suvaitsemattomuutta ilmaisevaa tai niihin yllyttävää puhetta. Käytännössä termiä käytetään sananvapauden rajoittamiseen eli varsinkin vähemmistöihin kohdistuvan aiheellisen kritiikin tukahduttamiseen.

Tässä kirjoituksessa en ota sen kummempaa kantaa siihen, mitä vihapuhe on tai mitä se ei ole. Sen sijaan välitän silmiini osuneen tutkimustiedon siitä, kuinka sosiaalisessa mediassa esiintyvää vihapuhetta voidaan vähentää.

Tutkimus tehtiin Twitterissä siten, että vastattiin vihapuhetta sisältäviin viesteihin - eli viserryksiin - joko huumorilla, vihjaamalla seurauksista tai vihapuheen kohteeseen liittyvällä empaattisella kommentilla. Näistä huumori ja meemit lähinnä siirtävät viestintää muihin aiheisiin. Varoitus seurauksista taas muistuttaa vihapuheen lähettäjälle, että myös hänen perheensä tai tuttavansa voivat seurata häntä. Empatia taas pyrkii inhimillistämään uhria ja muistuttaa lähettäjälle, että tämän käytös voi satuttaa ihmisiä. 

Selvittääkseen näiden tekijöiden vaikutusta vihapuheen esiintymiseen, tutkijat seurasivat miten eri vastaustyypit vähentävät muukalaisvihamielistä ja rasistista vihapuhetta sosiaalisessa mediassa. Kaikkiaan seurattiin 1 350 visertäjää, jotka jaettiin neljään ryhmään: kolmelle vastatiin satunnaisesti jollain edellä kuvatuista tavoista ja neljännelle eli vertailuryhmälle ei vastattu lainkaan.

Tämän jälkeen seurattiin vihapuhujan Twitter-tiliä 24 tunnin ajan muukalaisvihamielisen kommentin julkaisemisesta arvioiden tutkijoiden oman kommentin vaikutuksia. Se tehtiin keräämällä tiedot vihapuhetta sisältäneen viestin takautuvista poistamisista, uusien vihapuheviestien kirjoittamisesta seuraavan neljän viikon aikana sekä laskemalla indeksi, joka kuvasi viserrysten yleistä negatiivisuutta

Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että empatiaan perustuva kommentointi vähensi muukalaisvihamielisten twiittien määrää koko seurantajakson ajan sekä lisäsi vihapuheviestien poistamista. Käytännössä vaikutus oli pieni, mutta tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan huumoriviestit tai varoitukset seurauksista eivät vaikuttaneet vihapuhujiin millään tavalla. 

Lopputuloksena voidaan siis todeta, että vihapuhe- tai muuten epämiellyttäviin viesteihin ei kannata vastata varoittelemalla tai uhkaamalla, eikä lähettämällä humoristisia meemejä. Sen sijaan niihin kannattaa vastata asiallisesti ja huomauttamalla ystävällisesti vihapuheen kohteeseen suuntautuvista negatiivisista vaikutuksista.  

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei ihmisten tai yhteiskunnan kannata torjua vihapuhetta pyrkimällä tukahduttamaan sananvapautta. Sen sijaan on perusteltua pyrkiä vastaamaan asiallisilla argumenteilla, joissa huomioidaan myös empaattiset näkökohdat. 

Tämä ei luonnollisesti toimi, mikäli alkuperäinen viesti kuvaa todellisuutta - mutta silloinhan kyse ei olekaan vihaa tai suvaitsemattomuutta ilmaisevasta tai niihin yllyttävästä puheesta vaan tosiasioiden ilmaisemisesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?
Kansan uutisten vieras valaisi vasemmiston maailmankuvaa
Helena Petäistö: perussuomalaiset ovat natseja

Paperiteollisuus katoaa Suomesta

Suomalainen metsäteollisuus on totuttu näkemään ehkä hiukan vanhahtavana, mutta tasaisesti rahaa talouteemme takovana hyvinvoinnin lähteenä. Onhan se vastannut vajaasta viidenneksestä maamme viennistä ja työllistänyt yli 70 000 ihmistä. Vanhastaan tämän teollisuudenalan varsinainen rahasampo on ollut paperin valmistus, mutta sen aika alkaa digitalisaation takia olla ohi. 

Tästä Metsäteollisuuden taitekohtaan tulemisesta olemme tänä vuonna saaneet uuden muistutuksen UPM:n ja Paperiliiton välisen työehtokiistan muodossa. Eilen asiaa valaisi Björn Wahlroos, joka ilmoitti varsin suorasukaisesti, että "mikäli haluamme, että Suomessa on paperitehtaita, meidän on solmittava uusi sopimus työntekijöiden ja ammattiliittojen kanssa. Sopimuksen on oltava joustavampi, jotta suomalaiset paperikoneet säilyttävät kilpailukykynsä eurooppalaisiin kilpailijoihinsa verrattuna."

Tämän voi tietenkin nähdä joko uhkailuna tai tosiasioiden toteamisena. Paperiliitossa ja yleisemminkin ammattiyhdistysliikkeessä näyttäisi ilmiselvän lakkohalukkuuden perusteella olevan vallalla ensin mainittu käsitys, mutta jälkimmäinenkin näkemys sai ikään eilen lisää uskottavuutta, kun Stora-Enso ilmoitti lopettavansa neljä paperikonetta, joista yhden Suomesta. Lisäksi bumerangin investointihakemukselleen saanut Finnpulp luopui suunnitelmistaan rakentaa Kuopioon sellutehdas.

Näiden lisäksi on huomioitava EU:n komission ja Suomen hallituksen lempilapsi eli vihreä siirtymä. Jos se toteutuu siten, että metsistämme huomattava osa siirtyy kokonaan metsätalouden ulkopuolelle ja lopuissakin siirrytään nykyistä metsänhoitoa vähemmän puuta tuottaviin menetelmiin, on selvää, ettei suomalaisella metsäteollisuudella ole tulevaisuudessa kotimaista raaka-ainetta käytettäväksi likimainkaan yhtä paljon kuin nykyisin. 

Oma veikkaukseni on, että EU:n metsäpolitiikan seurauksena sekä UPM että Stora Enso siirtyvät kansainvälisinä yrityksinä ajan myötä yhä enemmän Suomen ja ehkä myös koko EU:n ulkopuolelle erityisesti ns. bulkkituotannossaan. Samalla maassamme käyttöön jäävät metsävarat siirtyvät yhä enemmän paperintuotannostaan jo aiemmin luopuneen Metsä Groupin käyttöön, koska se on omistusrakenteensa takia sidottu kotimaahan. 

Tähän viittaa se, että yhtiö on tehnyt ja tekemässä kaikkien aikojen suurimpia ja vähän pienempiäkin metsäteollisuusinvestointeja Suomeen. Samalla metsänomistajien saama hakkuutulo tulee laskemaan, koska vihreän kullan ostajien välinen kilpailu pienenee entisestään.

Suomalaisten verotulojen ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta tämän veikkaukseni oikeaan osuminen tarkoittaisi sitä, että meidän olisi onnistuttava korvaamaan puujalkamme haperoituminen jollain muulla tavalla: vaikkapa vihreän siirtymän tuotteilla tai kehittämällä tutkimuksen ja tuotekehityksen kautta metsäteollisuustuotteita, joilla on huomattavasti nykyistä enemmän arvoa, jolloin vähäisempikin metsänkasvu riittäisi entisen kaltaiseen tulovirtaan. Näin siitä huolimatta, että viimeisin sen suuntainen suomalaisinvestointi meni Rotterdamiin.

Mutta toki on edelleen mahdollista, että suomalaisen puunjalostuksen arvon nostamisessa onnistutaan. Tai että Suomen kilpailukyky metsäteollisuuden paperi- tai ainakin sellutuotannon investoinneista saadaan UPM:ää ja Stora-Ensoa tyydyttävään kuntoon ja pessimistinen veikkaukseni osoittautuu sittenkin virheelliseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

UPM:n Rotterdam-päätöksestä seurasi myös hyviä asioita
Oikeudenmukainen kompensaatio hiilinieluista
UPM:n ja ay-liikkeen yhteenotosta

Joe Biden uhkasi NATO:n riippuvalla reaktiolla

Kirjoitin muutama päivä sitten USA:n presidentti Joe Bidenin kommentista, joka hölmöydessään vertautui Britannian pääministeri Neville Chamberlainin toimintaan vuonna 1938. Silloinhan tämä siunasi Adolf Hitlerin naapuriinsa kohdistaman aggression Münchenissä, minkä seurauksena oli toinen maailmansota. Bidenin lausahduksen jälkeen käynnistyi puolestaan meneillään oleva Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

Ilokseni huomasin kuitenkin, että Biden lienee huomannut asian itsekin ja suuntasi kansanmurhaa tekemässä olevalle Vladimir Putinille viestin, jonka mukaan NATO ei katsoisi sivusta, mikäli tämän asevoimat käyttäisivät Ukrainassa kemiallisia aseita. Hänen mukaansa "reaktio riippuisi siitä, kuinka aseita käytettäisiin". 

Nähtäväksi siis jää, ottaako Putin viestin tosissaan. Ja ellei ota, niin tarkoittiko Biden sotilaallista vai jonkinlaista muuta reaktiota - ja syntyisikö Ukrainaan tilanne, jossa NATO:n ja Venäjän armeijat joutuisivat keskenään taisteluun.

Tässä tilanteessa paras ratkaisu olisi tietenkin se, että Putin tyytyisi Ukrainassa tavanomaisiin aseisiin ja todettuaan sotaretkensä hinnan aivan liian kovaksi vetäisi armeijansa pois naapurimaastaan. Huonoin ratkaisu puolestaan olisi se, että Bidenin puheet osoittautuisivat pelkäksi hämäysretoriikaksi, eikä NATO:lla olisi aikomustakaan lunastaa uhkaustaan aseellisesti. 

Tilanne itse sotatantereella on joka tapauksessa muuttumassa kaksijakoiseksi siten, että Kiovan seudulla Ukraina on ottanut yliotteen kun taas Venäjä on yhä lähempänä Mariupolin valtaamista. 

Lisäksi Ukraina on kertonut iskeneensä menestyksellisesti Venäjän laivastoa vastaan. Ja samaan aikaan joukko venäläisiä kansalliskaartin sotilaita on kieltäytynyt osallistumasta Ukrainan taisteluihin. 

Tässä tilanteessa erityisen mielenkiintoista on se, että Kiovan ympäristön sotatoimiin on ilmeisesti osallistunut myös amerikkalaisia vapaaehtoisjoukkoja. Nähtäväksi jää, onko heistä ja muista vapaaehtoisista sodan ratkaisijoiksi, vai jäävätkö he vain yhdeksi tämän tragedian vähäisistä alaviitteistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Joe Biden - Putinin hyväntahtoinen hölmö
Venäjällä orastavaa kapinaa, Putinilla sairautta ja Bidenilla tapaaminen
Halla-aho älyllisesti rehellisenä

Venäjän hybridisota alkoi - mutta se ei alkanut kuin Strömsössä

Suuren ja mahtavan Neuvos... Venäjän suurlähetystö on aloittanut hybridisodan Suomea vastaan. Näin siitä päätellen, että maan suurlähetystön Twitter-tilille on ilmestynyt teksti, joka Google-kääntäjän mukaa sisältää seuraavan tekstin.

"Rakkaat maanmiehet! Ilmoita Venäjän federaation kansalaisiin ja venäjää äidinkielenään puhuviin kohdistuvista oikeusrikkomuksista, syrjinnästä ja vihan yllyttämisestä suurlähetystön konsuliosastolle sähköpostitse". 

Kuten jo olemme venäläisten pyrinnöistä tottuneet huomaamaan, ei tämäkään viesti onnistunut kuin Strömsössä. Siihen nimittäin vastattiin välittömästi venäjänkielisellä viestillä, jonka sisältö on kääntäjän mukaan seuraava.

"Tässä on video kuinka natsit hakkasivat viattomia venäläisiä". Viestiin sisältyi lainattu twitter-viesti, joka esitti videoklipistä seuraavan selityksen: "Yksi tämän päivän vaikeimmista. Moskova." Toisin sanoen jokainen lukija ymmärsi videolla esiintyvän moskovalaisia poliiseja pahoinpitelemässä tavallisia venäläisiä ihmisiä. 

Myöhemmin samassa viestiketjusta löytyi myös venäjänkielinen kommentti, jossa kerrottiin - edelleen kääntäjän mukaan - seuraavaa. "Terveiset Suomesta. Meillä ei ole mitään venäläisiä vastaan. Päinvastoin, haluaisimme elää rauhassa ystävinä. Kremlin hallitsijat eivät näytä haluavan tätä - ja väittävät, että vihaamme venäläisiä."

Lisäksi Rudolf Romanov-nimellä oleva tili twiittasi - edelleen venäjäksi - omista havainnoistaan tekstillä, joka kääntäjän mukaan kuului seuraavasti: "en huomannut minkäänlaista syrjintää venäläisiä tai venäjänkielisiä kohtaan. Suomalaiset ymmärtävät, että harvat venäläiset todella tukevat Putinin pelkurimaista sotaa.

Jäin noita ja muita viestejä lueskeltuani pohtimaan, että mitähän mahtaa tavallinen Suomessa asuva ja töitä tekevä venäläinen ajatella lukiessaan näitä viestejä. Tai Venäjältä viime päivinä Allegro-junan tuoma Putinin hallinnon järjestämää yhteiskunnan meneillään olevaa romahdusta pakeneva maan kansalainen. 

Eli lisääkö vai vähentääkö suurlähetystön viestiketju Suomessa oleskelevien venäläisten luottamusta Putinin hallintoon? Ja päättävätkö he ehkä välittää tekemänsä johtopäätöksen vielä kotimaahansa jääneille sukulaisilleen ja ystävilleen?

* * *

Riippumatta Venäjän edellä kuvatun hybridioperaation onnistumisesta tai onnistumatta jäämisestä on selvää, että se on merkki Suomen saamasta huomiosta Putinin hallinnossa. Samaan viittaa sen vihjaus Ukrainan tulevaisuudesta samankaltaisena puolueettomana maana kuin Ruotsi tai Itävalta. 

Mutta ei siis sellaisena kuin puolueettomana itseään pitävä Suomi. Enkä usko tällä tarkoitettavan maamme suomettumista vaan kyseessä lienee harkittu uhkaus, joka on seurannut Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen takia tapahtunutta suomalaisten heräämistä todellisuuteen omassa turvallisuuspolitiikassaan. 

Siksi on odotettavissa, että Venäjän suurlähetystö tulee saamaan pyytämiään ilmoituksia venäläisiin kohdistuneista oikeusrikkomuksista, syrjinnästä tai vihan yllyttämisestä kertovia ilmoituksia. Ei ehkä spontaanisti, mutta venäläiseen propagandakoneiston itsensä järjestämänä. 

Sitä suuren itäisen naapurimme johto ei kuitenkaan näytä ymmärtävän, että tällaiset fabrikoidut löydökset ja ylipäätään sen naapureihinsa kohdistama politiikka tulee ajamaan Suomea entistä vahvemmin osaksi läntistä yhteisöä. Ja sen osana myös osaksi läntisiä turvallisuusjärjestelyjä.

Eipä tainnut Putinin hybridioperaatio siis tässäkään mielessä mennä kuin Strömsössä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Putinin aika Ukrainassa käymässä vähiin?
Lukashenko opettaa länsimaita irakilaisten avulla
Johan Bäckman

Venäjä ratkaisee sen, liittyykö Suomi Natoon

Helsingin sanomien teettämä mielipidekysely kertoi, että suomalaisten suhtautuminen Natoon on muuttunut oleellisesti. Aiemmin kansalaiset ovat selkeästi vastustaneen Suomen liittymistä läntiseen sotilasliittoon, mutta nyt tällä kannalla on enää 42 prosenttia.  

Muutoksen taustalla lienevät ne toimet, joita venäläiset ovat viime aikoina tehneet Ukrainassa, Kazakstanissa ja Itämerellä. Ja niiden takia olen itsekin vakuuttunut Natoon liittymisen järkevyydestä.

Toki tilanne on edelleen se, että myös Natoon liittymisen kannatus jää reilusti alle puoleen väestöstä. Itse asiassa se on vain 28 prosenttia eli selvästi vähäisempi kuin Natoon liittymisen vastustus. Tämä johtuu siitä, että lähes kolmannes ihmisistä ei osaa päättää kantaansa. 

Minun nähdäkseni HS:n raportoimassa muutoksessa on nähtävissä venäläisten täydellinen ymmärtämättömyys länsimaissa asuvien ihmisten mielialoista. Uhkailemalla vapaan maan vapaita kansalaisia tuloksena on ainoastaan heidän uhkailijaa koskevan vastenmielisyytensä kasvu ja turvan hakeminen muualta. 

Vaste ei siis ole taipuminen uhkailijan edessä. Eikä myöskään lamaantuminen pelottelun seurauksena. Tosin kolmannes suomalaisista on edelleen hämmennyksen vallassa, mutta mikäli Venäjä kohdistaa Suomeen suoranaista uhkaa, ei ole vaikea ennustaa, että heistä suurin osaa alkaa puoltaa turvan hakemista lännestä. 

Siksi pidän todennäköisenä, että nyt nähty asennemuutos on merkittävä signaali suomalaisten ajattelussa ja maamme kansalaiset kääntyvät ennemmin tai myöhemmin Naton kannattajiksi. Ja sen seurauksena maamme tulee liittymään läntiseen sotilasliittoon jossain vaiheessa. 

Tosin ratkaisun avaimet tähän asiaan ovat pitkälti juuri Venäjällä: mikäli se jättää maamme sotilaallis-poliittisten manöövereidensä ulkopuolelle, ei Suomikaan saa tehdyksi päätöstä läntiseen sotilasliittoon liittymisestä. Valitettavasti Venäjän - ja Suomenkin - kannalta on vaikea uskoa, että ainakaan itänaapurimme nykyinen hallinto kykenisi niin rationaaliseen politiikkaan kaikissa vastaan tulevissa tilanteissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreä mies vai "mies"
Pitäisikö Suomen liittyä Natoon?
Oi äiti Venäjä, miksi pakotat meidät Natoon?