Kuitenkin monissa maissa näyttäisi olevan halukkuutta vapauttaa oman maan tähtiurheilijat dopinvalvonnan seurauksista. Me kaikki suomalaisethan muistamme erityisesti tapaus Therese Johaugin, jota norjalaiset rankaisivat kevyemmin kuin säännöt olisivat edellyttäneet. Sen verran rangaistuksessa oli kuitenkin jämäkkyyttä, että norjalaishiihtäjältä jäivät arvokisat väliin.
Ruotsissa on nyt otettu uusi askel dopingrikkomusten kansallista hyväksymisessä. He ovat nimittäin langettaneet vierasjuoksijalleen Meraf Bahtalle dopingin välttelystä rangaistuksen, jolla ei ole tämän osallistumiselle arvokisoihin minkäänlaista merkitystä.
Koska osittain takautuvasti annettu lyhyt rangaistus kuitenkin vaikuttaa Bahtan mahdollisuuksiin kerätä starttirahoja, itse urheilija saa testaajien välttelystään taloudellista tappiota. Tämä on sinänsä oikein.
On kuitenkin syytä huomata, että rangaistuksen ajoittaminen osin takautuvasti ja sitä kautta kilpailuoikeuden järjestäminen syksyn MM-kisoihin osoitti naapurimaan päättäjien haluavan sinikeltaisten värien menestyvän arvokilpailuissa keinoista piittaamatta. Onhan urheilu suurta viihdettä ja sirkushuvit oiva keino ohjata ihmisten mielenkiinto poliittisista ongelmista vähemmän vaarallisiin asioihin: jo muinaiset roomalaiset tiesivät kansan pysyvän rauhallisena kunhan sillä on leipää ja sirkushuveja.
Lisäksi on syytä panna merkille, että Bahtalle minituomion antaneet ruotsalaiset tulivat ehkä luoneeksi doping-urheilijoille uuden standardin menestykseen. Jatkossa kemiallisten eliksiirien ottamisen jälkeen kannattaa nimittäin olla mieluummin teillä tietymättömillä kuin tavoitettavissa. Näin pääsee lyhyemmällä ja ennen kaikkea arvokisat mahdollistavalla rangaistuksella.
Seuraavaksi me penkkiurheilijat saammekin jäädä jännityksellä seuraamaan lisääntyvätkö dopingin välttelystä annetut rangaistukset ruotsalaisissa huippu-urheilupiireissä - ja miksei muuallakin. Sekä miten puhtaalla pelillä huipulle pyrkivät urheilijat reagoivat asiaan: pyrkivätkö he jotenkin vaikuttamaan dopingista annettaviin rangaistuksiin vai tyytyvätkö vain kohtaloonsa ja lyövät hanskat naulaan kilvoittelemalla pelkästään piirikunnallisen tason menestyksestä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tekstit
Dopingin käyttö varmaan houkuttelee erityisesti yksilölajien harrastajia. Sen sijaan saattaa olla, että lajit, joissa on kyse joukkueen kyvystä pelata yhteen, eivät samalla tavalla hyödy jos jotkut yksilöt trimmaavat itseään ylisuorituksiin kemiallisesti. Saattaapa käydä täysin päinvastoin.
VastaaPoistaOlisipa mielenkiintoista, jos älyllisissäkin suorituksissa pärjäilisi paremmin tukevasti doupattuna. Voisi ostaa ja ottaa pillereitä jotka auttavat ymmärtämään suhteellisuusteoriaa. Tai Wittgensteinin kielifilosofiaa. Näkisi äkkiä Freudin tavoin toisen sielun pohjaan. Tai että saisi jonkin muun, älyyn verrattavan psyykkisen kyvyn, esimerkiksi huippumusikaalisuuden.
Mutta kun ei. Filosofisen kilpajuoksun voittaa yhä se joka jaksaa juosta hitaimmin. Se joka näkee syvimmälle saa vähiten kättentaputuksia ja hurraahuutoja. Vaaleissa kerää eniten ääniä puolue joka onnistuu nostattamaan parhaimman älämölön.
No, pitkää matematiikkaa ollaan tekemässä eräänlaiseksi "touppinkiksi" yliopistoihin ja korkeakouluhin pääsyssä. Itselläni on kaksi tutkintoa Helsingin Yliopistosta, enkä millään tavalla tarvinnut pitkää matematiikkaa pärjätäkseni nyttemmin työelämässä paremmin, kuin lukioaikaiset hikarikaverit.
VastaaPoistaPahus, tuli pilkku kuin -sanan jälkeen. Ei ollut tarkoitus. Sori siitä sano Stubbi.
VastaaPoistaKyllä Suomessakin jälkikäteisiä rangaistuksia jaellaan. Toki enemmän politiikassa ja etenkin "kansallismielisille". Jopa rangaistusta kovennetaan ikuiseksi, jolleivät herrat arvopohjat ole antaneet synninpäästöä rikollisen riittämättömän katumisen johdosta.
VastaaPoistaLahden hemohess-kisojen aikaan norjalaiset ja ruotsalaiset totesivat samaan tapaan kuin DDR:n urheilujohtajat, että heillä ei ole dopingongelmaa. Nyt, kun dopingia on pyytämättä ja yllättäen todettu, se on ollut ilmeisesti ns. parempaa dopingia. Kaukana ovat Lahden skandaalipäivät, jolloin norjalaiset ja ruotsalaiset olivat ehdottoman ankaria ja vaativat elinikäsiä kilpailukieltoja suomalaisille.
VastaaPoista