Saman johtopäätöksen voi tehdä norjalaisista maastohiihtäjistä. Ensin kärysi lajin maailmacupeja viime vuosina hallinnut Martin Sundby ja myöhemmin toinen naisten hiihdon viime vuosien valtiattarista eli Terese Johaug anabolisesta steroidista.
Ylivoimaisista urheilumaista myös pikajuoksua hallinneet jamaikalaiset ovat näkyneet kärytilastoissa, vaikka aivan kirkkaimmat tähdet, nyt jo lopettanut Usain Bolt ja Shelly-Ann Fraser-Pryce ovatkin säilyneet suurten skandaalien ulkopuolella. Tosin jälkimmäinen antoi positiivisen doping-näytteen vuonna 2010, mutta selvisi selittelemällä.
Juuri tällä hetkellä mielenkiintoisin kysymys - ainakin pohjoismaisittain - on se, kuinka vahvasti norjalaiset hallitsevat maastohiihtolatuja ensi talven olympialaisissa. Toteutuuko maan hulppea menestystavoite vai käykö sittenkin niin, että vuonomaan hiihtäjät jäävät totuttua vähemmille mitaleille.
Avoimeksi kysymykseksi tässä kaikessa jää, onko norjalaisten ja etenkin jamaikalaisten käytössä sellaisia suoritustasoa nostavia aineita, jotka on suunniteltu erityisesti heille. Silloinhan ei dopingkäryjä ole odotettavissa kuin korkeintaan doping-passin kautta. Eikä norjalaisten latuvaltiuskaan horju ensi talvena.
Ainakin norjalaisten ylimielinen ja väheksyvä suhtautuminen dopingin käyttöön etenkin Johaug-tapauksen yhteydessä viittaa, että vilppikeinot saattaisivat olla vuonomaassa ns. maan tapa. Sellaisessa ilmapiirissä myös design-aineiden käyttöönotto on todennäköisempää kuin ilmapiirissä, jossa vilppikeinot on yksiselitteisesti tuomittu ja käyttäjät saatettu häpeään. Joskus jopa äärimmäisin seurauksin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkimuseettinen ongelma
Hyväksyykö norjalainen ministeri huijaamisen?
Itsepetos keskuudessamme
Juuri tällä hetkellä mielenkiintoisin kysymys - ainakin pohjoismaisittain - on se, kuinka vahvasti norjalaiset hallitsevat maastohiihtolatuja ensi talven olympialaisissa. Toteutuuko maan hulppea menestystavoite vai käykö sittenkin niin, että vuonomaan hiihtäjät jäävät totuttua vähemmille mitaleille.
Avoimeksi kysymykseksi tässä kaikessa jää, onko norjalaisten ja etenkin jamaikalaisten käytössä sellaisia suoritustasoa nostavia aineita, jotka on suunniteltu erityisesti heille. Silloinhan ei dopingkäryjä ole odotettavissa kuin korkeintaan doping-passin kautta. Eikä norjalaisten latuvaltiuskaan horju ensi talvena.
Ainakin norjalaisten ylimielinen ja väheksyvä suhtautuminen dopingin käyttöön etenkin Johaug-tapauksen yhteydessä viittaa, että vilppikeinot saattaisivat olla vuonomaassa ns. maan tapa. Sellaisessa ilmapiirissä myös design-aineiden käyttöönotto on todennäköisempää kuin ilmapiirissä, jossa vilppikeinot on yksiselitteisesti tuomittu ja käyttäjät saatettu häpeään. Joskus jopa äärimmäisin seurauksin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkimuseettinen ongelma
Hyväksyykö norjalainen ministeri huijaamisen?
Itsepetos keskuudessamme
Tekstit
EVVVK
VastaaPoistaMitä mustat edellä sitä valkoiset perässä. Vai olikohan se toisinpäin?
VastaaPoistaMikä todistaa, että Mika Myllylä kuoli dopingikäryn tuottaman häpeän aikaansaamiin äärimmäisiin seuraamuksiin?
Prof.! Tittelisi velvoittaa syy-seuraussuhteiden tarkempaan analyysiin, tai voithan aloittaa lauseen: poliitikkona mielestäni...
En sanonut missään kohdassa mitään ihmisten väreistä. Enkä tosiaan tiedä totuutta Myllylästä, mutta yleisesti ajatellaan hänen elämänsä alamäen johtuneen käryn aiheuttamasta häpeästä. Mutta en siis tiedä.
PoistaBlogin sanoma oli kuitenkin vain se, että missä urheilussa on ylivoimaa, on myös syytä epäillä sen taustoja.
Venäjä kuulemma aiotaan sulkea järjestelmmällisen dobingin käytöntakia olumpialaisista, tuon mukaan myös norja pitäs sulkea kokonaan pois..
VastaaPoistaNorjasta ei ole samanlaista näyttöä. Vain epäilyksiä, pari käryä ja vastuuton asenne.
PoistaPuhdas kuin norjalainen hiihtäjä. :D
VastaaPoista