Uusseelantilainen urheilija jäi painonnostokisoissa ilman tulosta. Tapauksella ei olisi muuten mitään merkitystä, ellei kyseinen henkilö olisi syntynyt mieheksi, mutta päättänyt myöhemmin ryhtyä naiseksi.
Ennen kilpailua Ilta-Sanomat otsikoi, että painonnostopaikalle olisi ollut astelemassa peräti urheilun monimutkaisin kysymys. Omalta osaltani totean kuitenkin, ettei kysymys ole lainkaan monimutkainen vaan osoitus nykymaailman pohjattomasta älyllisestä epärehellisyydestä.
Toki naisten urheileminen on kaikissa tapauksissa jonkinlainen ongelma. Siinähän on parhaat urheilijat (lue miehet) suljettu pois ja loput pääsevät yrittämään voittamista. Sen seurauksena voittajat ovat tilastotodennäköisyyttä useammin jonkinlaisia erityisiä poikkeuksia kuten Caster Semenya, jolla oli naisen ulkoisesta olemuksesta huolimatta miehiset testosteronitasot. Ja poikkeuksiahan ihmisen genetiikka tuottaa.
Entisestä DDR:stä muistamme sen, että maan naiset olivat paljon maanmiehiään kovempia urheilijoita. Salaisuus piili testosteronissa, jota heille syötettiin kuin sialle limppua. Toisin sanoen naisten urheilutuloksia voidaan manipuloida testosteronin ja sen toimintaa jäljittelevien aineiden avulla paljon tehokkaammin kuin miesten.
Näin ollen myös mieheksi syntynyt henkilö on saanut murrosiästä lähtien etua elimistönsä tuottamasta testosteronista. Ja siksi heidän urheiluttamisensa naisten kanssa on näitä kohtaan kohtuutonta ja - kuten joku uusseelantilaisen kilpakumppani totesi - pelkästään huono vitsi. Ja kuten tässä jo totesin, osoittaa aikamme uskomattomiin mittoihin noussutta älyllistä epärehellisyyttä.
Saattaa olla, että joskus tulevaisuudessa löytyy useampiakin miehiä, joiden halu menestyä olympialaisissa on niin suuri, että he teettävät sukupuolenvaihdosleikkauksen sen saavuttaakseen. Tähän viittaa se, että peräti puolet urheilijoista olisi valmis tekemään mitä tahansa voittaakseen olympiakullan vaikka se johtaisi kuolemaan viiden vuoden sisällä. Miksi he eivät siis tekisi sukupuolenvaihdosta?
Loppukaneetiksi totean, että nykyinen huippu-urheilun ilmapiiri on johtamassa tilanteeseen, jossa naisten urheilu ei pian kiinnosta ketään. Ja tämä juuri siinä tilanteessa kun se on alkanut saavuttaa edes jonkinasteista tasa-arvoa miesten urheilun rinnalla.
Absurdeinta tässä on se, että tämän kirjoitettuani minua ei todennäköisesti suinkaan pidetä feministinä vaan tolkuttomana sovinistina.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ai, ai, Arto
Dopingiin uusi standardi
Poikkeuksellinen ylivoima ei synny ilman poikkeuksellisia keinoja
Tekstit
